Miksi Game of Thrones on niin suosittu?
Katsoin uusimman jakson siitä ja sarja tiivistettynä on: naisten esineellistämistä, väkivaltaa, lapsellinen ennalta arvattava juoni.
Miksi niin moni tykkää siitä??
Kommentit (102)
On my Leash kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla suosituimpia mutta samalla myös vihatuimpia sarjoja koska sitä hypetetään niin paljon ja itse inhoan sarjoja jotka pohjautuu epärealistisiin juttuihin. Siksi inhoan kaikkia zombie-sarjojakin. Samaan kastiin menee tämäkin.
Epärealistisiin juttuihin? Ai tässä nykyajan maailmassa ei ole valtataistelua, sotaa, kidutusta, epätasa-arvoa, keinottelua ja kähmintää, rahanhimoa, seksinhimoa, epätoivoa, rakkautta, tuskaa?
Zombie-sarjatkin perustuvat tilanteeseen, jossa ihmiskunta yrittää selviytyä ja jossa on vaaroja. Etten sanoisi, erittäin tavallinen tilanne ja skenaario ihmislajin elämässä. Jotain sellaista mistä näemme unta kun fiksun ihmisen tajunta on unessa.
Minä olen muuten feministi ja pidän GoT:sta. Olen lapsesta saakka lukenut scifiä ja historiaa. Scifi erityisesti avaa mielenkiintoisia näkökulmia mm. sukupuoleen ja siihen, miten suhtaudumme erilaisuuteen tai normeista poikkeamisiin.
Ei sun ois tarvinnut kertoa olevasi feministi. Kyllä minä sen huomaan sillä et erota fantasiaa todellisuudesta.
Naurahdin. Sun ei tarvitse kertoa olevasi vähän tyhmä ja vaikka vastaväitteitä.
Vierailija kirjoitti:
On my Leash kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla suosituimpia mutta samalla myös vihatuimpia sarjoja koska sitä hypetetään niin paljon ja itse inhoan sarjoja jotka pohjautuu epärealistisiin juttuihin. Siksi inhoan kaikkia zombie-sarjojakin. Samaan kastiin menee tämäkin.
Epärealistisiin juttuihin? Ai tässä nykyajan maailmassa ei ole valtataistelua, sotaa, kidutusta, epätasa-arvoa, keinottelua ja kähmintää, rahanhimoa, seksinhimoa, epätoivoa, rakkautta, tuskaa?
Zombie-sarjatkin perustuvat tilanteeseen, jossa ihmiskunta yrittää selviytyä ja jossa on vaaroja. Etten sanoisi, erittäin tavallinen tilanne ja skenaario ihmislajin elämässä. Jotain sellaista mistä näemme unta kun fiksun ihmisen tajunta on unessa.
Minä olen muuten feministi ja pidän GoT:sta. Olen lapsesta saakka lukenut scifiä ja historiaa. Scifi erityisesti avaa mielenkiintoisia näkökulmia mm. sukupuoleen ja siihen, miten suhtaudumme erilaisuuteen tai normeista poikkeamisiin.
Ei sun ois tarvinnut kertoa olevasi feministi. Kyllä minä sen huomaan sillä et erota fantasiaa todellisuudesta.
Naurahdin. Sun ei tarvitse kertoa olevasi vähän tyhmä ja vaikka vastaväitteitä.
..vailla.. vailla vastaväitteitä
Ainoa sarja mikä ihmisten pitäisi nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90% valtaakäyttävistä tahoista on edelleen miehiä. Oikeastaan koko sarja kuvaa valtapolitiikaltaan hyvin myös nykypäivää. Miehet päättävät isot kuviot edelleen, vaikka joukkoon muutamia naisjohtajia mahtuukin. Siltä osin koko yhteiskunta on pysynyt samanlaisena aina, eikä Martinin näkemys naisen asemasta ole välttämättä kovinkaan kaukaa haettu. Suuressa osassa maailmaa kuitenkin edelleen miehet ovat ehdottomasti ja kiistattomasti korkeammassa asemassa kuin naiset.
Jos Martin halusi kuvata analogian meidän maailmastamme realistisella pohjalla, miksi kirjoittaa fantasiaa ensinkään? Fantasian pointti on juuri siinä, että kirjailija on vapaa realismin kahleista, kaiken ei tarvitse olla niin kurjaa kuin täällä. Fantasiakirjallisuus on eskapismia, jolla on pitkät perinteet voimaannuttavana kirjallisuutena -nuoret pojat ovat lukeneet fantasiaa jo sukupolvien ajan, samaistuen tarinoiden yli-inhimillisiin miessankareihin. Nyt 2000 luvulla naisiin on alettu kiinnittää huomiota henkilötasolla -silti jostain syystä fantasiakirjailijat edelleen haluavat pitää kiven kovaan kiinni juuri naisten yhteiskunnallisesti huonommasta asemasta realismin nimissä, mutta kaikessa muussa voidaan kyllä joustaa. Oikeassa elämässä ei ollut lohikäärmeitä -no tässä maailmassa on! Oikeassa elämässä naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa -sen täytyy olla niin tässäkin maailmassa, sehän olisi täysin epärealistista!
Mutta juuri tuolla naisiin kohdistuneella väkivallalla, raiskauksilla ja epätasa-arvolla voidaan tuoda esille se, mikä on vialla, koska tuolla tavalla kirjoitettuna voidaan ulkopuolisena tarkastella asiaan myös naisen näkökulmasta ja tulla tulokseen, että hei, ehkä toi ei mennytkään ihan oikein. Parasta on, kun naisten kaltoin kohtelu herättää tunteita sen naisen puolesta. On helppo kyseenalaistaa se, miksi nainen, joka olisi veljeään parempi hallitsija, ei sukupuolensa takia kelpaakaan siihen hommaan, kun näkee siitä konkreettisen esimerkin. Mutta tämä vaatii nimenomaan uskottavat naishahmot, joihin voi samastua, eikä niitä prinsessaobjekteja, jotka odottavat tornissa pelastajaansa, jolle voidaan sitten antautua.
Minusta on hirveän paljon tehokkaampaa, kun lukijalle annetaan mahdollisuus tajuta asiat itse, eikä vain sanella, miten asioiden pitäisi olla. Pitää ensin nähdä ne vääryydet ja ongelmat, jotta osaa etsiä niihin ratkaisua. Toki tasa-arvoistakin fiktiota voi kirjoittaa, jos sen kirjoittaa hyvin. Minun pointtini on se, että Martinin teksti ei missään nimessä ole naisvihamielistä vain siksi, ettei naisia siinä kohdella tasa-arvoisesti.
Tuo perustelu, että kirjassa esiintyvän seksismin tarkoituksena on muka tarkoitus toimia kritiikkinä seksismille jaksaa aina huvittaa. Tuolla logiikalla voitaisiin enemmistön koskaan julkaistusta kirjallisuudesta sanoa olevan vain ovelaa kritiikkiä seksismiä kohtaan. Seksismiä ja sukupuolisyrjintää (ynnä muita vaikeita aiheita) saa kyllä kritisoida, mutta jos kirjailija haluaa kirjoittaa siitä, hänen täytyy aktiivisesti kirjoituksissan nostaa esille seksismin ongelmia eli käsitellä seksismin moraalisuutta johdonmukaisesti yhtenä pääteesinä. Muissa tapauksissa kyse on joko kirjailijan laiskuudesta tai ajattelemattomuudesta.
Agree to disagree. Suosittelen lukemaan noita kirjojakin, sarjasta saa ehkä sitten pintapuolisemman kuvan asioista.
Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa, suomeksi tosin. Varmaan tulkintani Martinin kirjoista on sitten vääristynyt kehnon käännöksen takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90% valtaakäyttävistä tahoista on edelleen miehiä. Oikeastaan koko sarja kuvaa valtapolitiikaltaan hyvin myös nykypäivää. Miehet päättävät isot kuviot edelleen, vaikka joukkoon muutamia naisjohtajia mahtuukin. Siltä osin koko yhteiskunta on pysynyt samanlaisena aina, eikä Martinin näkemys naisen asemasta ole välttämättä kovinkaan kaukaa haettu. Suuressa osassa maailmaa kuitenkin edelleen miehet ovat ehdottomasti ja kiistattomasti korkeammassa asemassa kuin naiset.
Jos Martin halusi kuvata analogian meidän maailmastamme realistisella pohjalla, miksi kirjoittaa fantasiaa ensinkään? Fantasian pointti on juuri siinä, että kirjailija on vapaa realismin kahleista, kaiken ei tarvitse olla niin kurjaa kuin täällä. Fantasiakirjallisuus on eskapismia, jolla on pitkät perinteet voimaannuttavana kirjallisuutena -nuoret pojat ovat lukeneet fantasiaa jo sukupolvien ajan, samaistuen tarinoiden yli-inhimillisiin miessankareihin. Nyt 2000 luvulla naisiin on alettu kiinnittää huomiota henkilötasolla -silti jostain syystä fantasiakirjailijat edelleen haluavat pitää kiven kovaan kiinni juuri naisten yhteiskunnallisesti huonommasta asemasta realismin nimissä, mutta kaikessa muussa voidaan kyllä joustaa. Oikeassa elämässä ei ollut lohikäärmeitä -no tässä maailmassa on! Oikeassa elämässä naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa -sen täytyy olla niin tässäkin maailmassa, sehän olisi täysin epärealistista!
Mutta juuri tuolla naisiin kohdistuneella väkivallalla, raiskauksilla ja epätasa-arvolla voidaan tuoda esille se, mikä on vialla, koska tuolla tavalla kirjoitettuna voidaan ulkopuolisena tarkastella asiaan myös naisen näkökulmasta ja tulla tulokseen, että hei, ehkä toi ei mennytkään ihan oikein. Parasta on, kun naisten kaltoin kohtelu herättää tunteita sen naisen puolesta. On helppo kyseenalaistaa se, miksi nainen, joka olisi veljeään parempi hallitsija, ei sukupuolensa takia kelpaakaan siihen hommaan, kun näkee siitä konkreettisen esimerkin. Mutta tämä vaatii nimenomaan uskottavat naishahmot, joihin voi samastua, eikä niitä prinsessaobjekteja, jotka odottavat tornissa pelastajaansa, jolle voidaan sitten antautua.
Minusta on hirveän paljon tehokkaampaa, kun lukijalle annetaan mahdollisuus tajuta asiat itse, eikä vain sanella, miten asioiden pitäisi olla. Pitää ensin nähdä ne vääryydet ja ongelmat, jotta osaa etsiä niihin ratkaisua. Toki tasa-arvoistakin fiktiota voi kirjoittaa, jos sen kirjoittaa hyvin. Minun pointtini on se, että Martinin teksti ei missään nimessä ole naisvihamielistä vain siksi, ettei naisia siinä kohdella tasa-arvoisesti.
Tuo perustelu, että kirjassa esiintyvän seksismin tarkoituksena on muka tarkoitus toimia kritiikkinä seksismille jaksaa aina huvittaa. Tuolla logiikalla voitaisiin enemmistön koskaan julkaistusta kirjallisuudesta sanoa olevan vain ovelaa kritiikkiä seksismiä kohtaan. Seksismiä ja sukupuolisyrjintää (ynnä muita vaikeita aiheita) saa kyllä kritisoida, mutta jos kirjailija haluaa kirjoittaa siitä, hänen täytyy aktiivisesti kirjoituksissan nostaa esille seksismin ongelmia eli käsitellä seksismin moraalisuutta johdonmukaisesti yhtenä pääteesinä. Muissa tapauksissa kyse on joko kirjailijan laiskuudesta tai ajattelemattomuudesta.
Agree to disagree. Suosittelen lukemaan noita kirjojakin, sarjasta saa ehkä sitten pintapuolisemman kuvan asioista.
Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa, suomeksi tosin. Varmaan tulkintani Martinin kirjoista on sitten vääristynyt kehnon käännöksen takia?
En tarkoittanut vittuilla. Vaikutti siltä, että olet katsonut vain sarjaa. No, pahoittelut siitä. Tulkitaan sitten sitä vain eri tavalla tai ennemminkin nähdään asiat eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90% valtaakäyttävistä tahoista on edelleen miehiä. Oikeastaan koko sarja kuvaa valtapolitiikaltaan hyvin myös nykypäivää. Miehet päättävät isot kuviot edelleen, vaikka joukkoon muutamia naisjohtajia mahtuukin. Siltä osin koko yhteiskunta on pysynyt samanlaisena aina, eikä Martinin näkemys naisen asemasta ole välttämättä kovinkaan kaukaa haettu. Suuressa osassa maailmaa kuitenkin edelleen miehet ovat ehdottomasti ja kiistattomasti korkeammassa asemassa kuin naiset.
Jos Martin halusi kuvata analogian meidän maailmastamme realistisella pohjalla, miksi kirjoittaa fantasiaa ensinkään? Fantasian pointti on juuri siinä, että kirjailija on vapaa realismin kahleista, kaiken ei tarvitse olla niin kurjaa kuin täällä. Fantasiakirjallisuus on eskapismia, jolla on pitkät perinteet voimaannuttavana kirjallisuutena -nuoret pojat ovat lukeneet fantasiaa jo sukupolvien ajan, samaistuen tarinoiden yli-inhimillisiin miessankareihin. Nyt 2000 luvulla naisiin on alettu kiinnittää huomiota henkilötasolla -silti jostain syystä fantasiakirjailijat edelleen haluavat pitää kiven kovaan kiinni juuri naisten yhteiskunnallisesti huonommasta asemasta realismin nimissä, mutta kaikessa muussa voidaan kyllä joustaa. Oikeassa elämässä ei ollut lohikäärmeitä -no tässä maailmassa on! Oikeassa elämässä naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa -sen täytyy olla niin tässäkin maailmassa, sehän olisi täysin epärealistista!
Mutta juuri tuolla naisiin kohdistuneella väkivallalla, raiskauksilla ja epätasa-arvolla voidaan tuoda esille se, mikä on vialla, koska tuolla tavalla kirjoitettuna voidaan ulkopuolisena tarkastella asiaan myös naisen näkökulmasta ja tulla tulokseen, että hei, ehkä toi ei mennytkään ihan oikein. Parasta on, kun naisten kaltoin kohtelu herättää tunteita sen naisen puolesta. On helppo kyseenalaistaa se, miksi nainen, joka olisi veljeään parempi hallitsija, ei sukupuolensa takia kelpaakaan siihen hommaan, kun näkee siitä konkreettisen esimerkin. Mutta tämä vaatii nimenomaan uskottavat naishahmot, joihin voi samastua, eikä niitä prinsessaobjekteja, jotka odottavat tornissa pelastajaansa, jolle voidaan sitten antautua.
Minusta on hirveän paljon tehokkaampaa, kun lukijalle annetaan mahdollisuus tajuta asiat itse, eikä vain sanella, miten asioiden pitäisi olla. Pitää ensin nähdä ne vääryydet ja ongelmat, jotta osaa etsiä niihin ratkaisua. Toki tasa-arvoistakin fiktiota voi kirjoittaa, jos sen kirjoittaa hyvin. Minun pointtini on se, että Martinin teksti ei missään nimessä ole naisvihamielistä vain siksi, ettei naisia siinä kohdella tasa-arvoisesti.
Tuo perustelu, että kirjassa esiintyvän seksismin tarkoituksena on muka tarkoitus toimia kritiikkinä seksismille jaksaa aina huvittaa. Tuolla logiikalla voitaisiin enemmistön koskaan julkaistusta kirjallisuudesta sanoa olevan vain ovelaa kritiikkiä seksismiä kohtaan. Seksismiä ja sukupuolisyrjintää (ynnä muita vaikeita aiheita) saa kyllä kritisoida, mutta jos kirjailija haluaa kirjoittaa siitä, hänen täytyy aktiivisesti kirjoituksissan nostaa esille seksismin ongelmia eli käsitellä seksismin moraalisuutta johdonmukaisesti yhtenä pääteesinä. Muissa tapauksissa kyse on joko kirjailijan laiskuudesta tai ajattelemattomuudesta.
Agree to disagree. Suosittelen lukemaan noita kirjojakin, sarjasta saa ehkä sitten pintapuolisemman kuvan asioista.
Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa, suomeksi tosin. Varmaan tulkintani Martinin kirjoista on sitten vääristynyt kehnon käännöksen takia?
En tarkoittanut vittuilla. Vaikutti siltä, että olet katsonut vain sarjaa. No, pahoittelut siitä. Tulkitaan sitten sitä vain eri tavalla tai ennemminkin nähdään asiat eri tavalla.
No otaksumasi oli siinä mielessä ymmärrettävä että siitä on pitkä aika kun luin kirjat jotenka tv-sarja on minulla tuoreemmin mielessä -sen takia mielipiteeni pohjautuu vahvemmin juuri televisiosarjaan.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla suosituimpia mutta samalla myös vihatuimpia sarjoja koska sitä hypetetään niin paljon ja itse inhoan sarjoja jotka pohjautuu epärealistisiin juttuihin. Siksi inhoan kaikkia zombie-sarjojakin. Samaan kastiin menee tämäkin.
Hmm, ja Kauniit ja rohkeatko sulle edustaa realismia? Vai Salkkarit?
Realistisia juttuja töllöstä voit nähdä korkeintaan YLEn uutisista. Edes dokumenttien realistisuuteen ei voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Champion of Capua kirjoitti:
Siis ohjelma on sellasta mainstream paskaa, että en yhtään ihmette miksi on niin suosittu, kun kaikki paska on nykyään suosittua. Pari kertaa yrittänyt katsoa, mutta on niin tylsä, että meinaa nukahtaa. Huonoa näyttelemistä. Ei yhtään eeppinen. Ei koskettava. Ei todellinen.
Mutta tiedättekö mitä mammat? Sellainen sarja on olemassa mikä täyttää nuo kaikki edellämainitut kohdat, sen nimi on Spartacus sarja. Sitä katsoessa ei nukuta, koska näyttely on tip top, eeppinen ja paljon juoni käänteitä. Spartacus ei ole läheskään niin suosittu kuin Games of bullshit, mutta eihän mikään oikeasti hyvä ole massojen suosiossa.
Hipsterillä taitaa olla pipo kireällä kun tuollaisia viisauksia laukoo.
Kyllähän Spartacus pyyhkii näillä viimeisimmillä GoT kausilla lattiaan. Harmi sinänänsä, kaksi ekaa GoT kautta kun olivat suunnilleen parasta kuvattua kevytfantasiaa ikinä. Sitten alkoi tason lasku... Kuudennesta odotan jo täyttä pannukakkua kun sarjan tekijät ovat käsikirjoittaneet täysin itse ilman kirjojen tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90% valtaakäyttävistä tahoista on edelleen miehiä. Oikeastaan koko sarja kuvaa valtapolitiikaltaan hyvin myös nykypäivää. Miehet päättävät isot kuviot edelleen, vaikka joukkoon muutamia naisjohtajia mahtuukin. Siltä osin koko yhteiskunta on pysynyt samanlaisena aina, eikä Martinin näkemys naisen asemasta ole välttämättä kovinkaan kaukaa haettu. Suuressa osassa maailmaa kuitenkin edelleen miehet ovat ehdottomasti ja kiistattomasti korkeammassa asemassa kuin naiset.
Jos Martin halusi kuvata analogian meidän maailmastamme realistisella pohjalla, miksi kirjoittaa fantasiaa ensinkään? Fantasian pointti on juuri siinä, että kirjailija on vapaa realismin kahleista, kaiken ei tarvitse olla niin kurjaa kuin täällä. Fantasiakirjallisuus on eskapismia, jolla on pitkät perinteet voimaannuttavana kirjallisuutena -nuoret pojat ovat lukeneet fantasiaa jo sukupolvien ajan, samaistuen tarinoiden yli-inhimillisiin miessankareihin. Nyt 2000 luvulla naisiin on alettu kiinnittää huomiota henkilötasolla -silti jostain syystä fantasiakirjailijat edelleen haluavat pitää kiven kovaan kiinni juuri naisten yhteiskunnallisesti huonommasta asemasta realismin nimissä, mutta kaikessa muussa voidaan kyllä joustaa. Oikeassa elämässä ei ollut lohikäärmeitä -no tässä maailmassa on! Oikeassa elämässä naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa -sen täytyy olla niin tässäkin maailmassa, sehän olisi täysin epärealistista!
Mutta juuri tuolla naisiin kohdistuneella väkivallalla, raiskauksilla ja epätasa-arvolla voidaan tuoda esille se, mikä on vialla, koska tuolla tavalla kirjoitettuna voidaan ulkopuolisena tarkastella asiaan myös naisen näkökulmasta ja tulla tulokseen, että hei, ehkä toi ei mennytkään ihan oikein. Parasta on, kun naisten kaltoin kohtelu herättää tunteita sen naisen puolesta. On helppo kyseenalaistaa se, miksi nainen, joka olisi veljeään parempi hallitsija, ei sukupuolensa takia kelpaakaan siihen hommaan, kun näkee siitä konkreettisen esimerkin. Mutta tämä vaatii nimenomaan uskottavat naishahmot, joihin voi samastua, eikä niitä prinsessaobjekteja, jotka odottavat tornissa pelastajaansa, jolle voidaan sitten antautua.
Minusta on hirveän paljon tehokkaampaa, kun lukijalle annetaan mahdollisuus tajuta asiat itse, eikä vain sanella, miten asioiden pitäisi olla. Pitää ensin nähdä ne vääryydet ja ongelmat, jotta osaa etsiä niihin ratkaisua. Toki tasa-arvoistakin fiktiota voi kirjoittaa, jos sen kirjoittaa hyvin. Minun pointtini on se, että Martinin teksti ei missään nimessä ole naisvihamielistä vain siksi, ettei naisia siinä kohdella tasa-arvoisesti.
Tuo perustelu, että kirjassa esiintyvän seksismin tarkoituksena on muka tarkoitus toimia kritiikkinä seksismille jaksaa aina huvittaa. Tuolla logiikalla voitaisiin enemmistön koskaan julkaistusta kirjallisuudesta sanoa olevan vain ovelaa kritiikkiä seksismiä kohtaan. Seksismiä ja sukupuolisyrjintää (ynnä muita vaikeita aiheita) saa kyllä kritisoida, mutta jos kirjailija haluaa kirjoittaa siitä, hänen täytyy aktiivisesti kirjoituksissan nostaa esille seksismin ongelmia eli käsitellä seksismin moraalisuutta johdonmukaisesti yhtenä pääteesinä. Muissa tapauksissa kyse on joko kirjailijan laiskuudesta tai ajattelemattomuudesta.
Oikeasti ihan mielenkiinnosta kysyisin, että jos nämäkin naishahmot ovat liian alistettuja ja yksipuolisia niin mitä ohjelmia sitten katsot ja mitä kirjoja luet? En ole sarkastinen vaan ihan tosissaan kiinnostaa.
En suorita esikarsintaa kuluttamalleni viihdettä sen perusteella, kuinka niissä kohdellaan naishahmoja. Jos toimisin niin, niin en juuri lukisi kirjoja tai katsoisi televisiota kun valikoima olisi niin suppea. Parempi olisi ehkä kysyä, että mitkä sarjat sitten käsittelevät naishahmoja hyvin.
Jos tarkastellaan nyt vaikka fantasiakirjallisuutta, niin oikestaan ainoa menestynyt fantasiakirjailija, jota voin suositella hyvällä omallatunnolla, on Robin Hobb. Hänenkään kirjansa eivät ole täydellisiä, mutta verrattuna muihin fantasiakirjailijoihin hänen kömmähdyksensä ovat anteeksiannettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Champion of Capua kirjoitti:
Siis ohjelma on sellasta mainstream paskaa, että en yhtään ihmette miksi on niin suosittu, kun kaikki paska on nykyään suosittua. Pari kertaa yrittänyt katsoa, mutta on niin tylsä, että meinaa nukahtaa. Huonoa näyttelemistä. Ei yhtään eeppinen. Ei koskettava. Ei todellinen.
Mutta tiedättekö mitä mammat? Sellainen sarja on olemassa mikä täyttää nuo kaikki edellämainitut kohdat, sen nimi on Spartacus sarja. Sitä katsoessa ei nukuta, koska näyttely on tip top, eeppinen ja paljon juoni käänteitä. Spartacus ei ole läheskään niin suosittu kuin Games of bullshit, mutta eihän mikään oikeasti hyvä ole massojen suosiossa.
Hipsterillä taitaa olla pipo kireällä kun tuollaisia viisauksia laukoo.
Kyllähän Spartacus pyyhkii näillä viimeisimmillä GoT kausilla lattiaan. Harmi sinänänsä, kaksi ekaa GoT kautta kun olivat suunnilleen parasta kuvattua kevytfantasiaa ikinä. Sitten alkoi tason lasku... Kuudennesta odotan jo täyttä pannukakkua kun sarjan tekijät ovat käsikirjoittaneet täysin itse ilman kirjojen tukea.
Ota huomioon, että se ei ollut oikeastaan ohjaajan vika, että GoT viime kaudet eivät yltäneet varhaisempien tasolle. Martinin oli jo alun perin vaikeaa pitää juonta kasassa, punainen lanka katosi sitten kokonaan Korppien Kestien kohdalla, kun koko ajan tuli vain lisää juonikuvioita ja henkilöhahmoja. Vaikea siitä oli jaksoja lähteä tekemään.
Nyt sitten Martinin kirjat eivät enää rajoita ohjaajia samassa määrin, kun ei tarvitse enää orjallisesti mukailla kirjasarjan joka käännettä. Voi olla että homma kusee, mutta myös päinvastainen skenaario on mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Champion of Capua kirjoitti:
Siis ohjelma on sellasta mainstream paskaa, että en yhtään ihmette miksi on niin suosittu, kun kaikki paska on nykyään suosittua. Pari kertaa yrittänyt katsoa, mutta on niin tylsä, että meinaa nukahtaa. Huonoa näyttelemistä. Ei yhtään eeppinen. Ei koskettava. Ei todellinen.
Mutta tiedättekö mitä mammat? Sellainen sarja on olemassa mikä täyttää nuo kaikki edellämainitut kohdat, sen nimi on Spartacus sarja. Sitä katsoessa ei nukuta, koska näyttely on tip top, eeppinen ja paljon juoni käänteitä. Spartacus ei ole läheskään niin suosittu kuin Games of bullshit, mutta eihän mikään oikeasti hyvä ole massojen suosiossa.
Hipsterillä taitaa olla pipo kireällä kun tuollaisia viisauksia laukoo.
Kyllähän Spartacus pyyhkii näillä viimeisimmillä GoT kausilla lattiaan. Harmi sinänänsä, kaksi ekaa GoT kautta kun olivat suunnilleen parasta kuvattua kevytfantasiaa ikinä. Sitten alkoi tason lasku... Kuudennesta odotan jo täyttä pannukakkua kun sarjan tekijät ovat käsikirjoittaneet täysin itse ilman kirjojen tukea.
Mutta keskeisistä kapinallismiehistä vain kaksi homoa selvisi lopulta hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Champion of Capua kirjoitti:
Siis ohjelma on sellasta mainstream paskaa, että en yhtään ihmette miksi on niin suosittu, kun kaikki paska on nykyään suosittua. Pari kertaa yrittänyt katsoa, mutta on niin tylsä, että meinaa nukahtaa. Huonoa näyttelemistä. Ei yhtään eeppinen. Ei koskettava. Ei todellinen.
Mutta tiedättekö mitä mammat? Sellainen sarja on olemassa mikä täyttää nuo kaikki edellämainitut kohdat, sen nimi on Spartacus sarja. Sitä katsoessa ei nukuta, koska näyttely on tip top, eeppinen ja paljon juoni käänteitä. Spartacus ei ole läheskään niin suosittu kuin Games of bullshit, mutta eihän mikään oikeasti hyvä ole massojen suosiossa.
Hipsterillä taitaa olla pipo kireällä kun tuollaisia viisauksia laukoo.
Kyllähän Spartacus pyyhkii näillä viimeisimmillä GoT kausilla lattiaan. Harmi sinänänsä, kaksi ekaa GoT kautta kun olivat suunnilleen parasta kuvattua kevytfantasiaa ikinä. Sitten alkoi tason lasku... Kuudennesta odotan jo täyttä pannukakkua kun sarjan tekijät ovat käsikirjoittaneet täysin itse ilman kirjojen tukea.
Ota huomioon, että se ei ollut oikeastaan ohjaajan vika, että GoT viime kaudet eivät yltäneet varhaisempien tasolle. Martinin oli jo alun perin vaikeaa pitää juonta kasassa, punainen lanka katosi sitten kokonaan Korppien Kestien kohdalla, kun koko ajan tuli vain lisää juonikuvioita ja henkilöhahmoja. Vaikea siitä oli jaksoja lähteä tekemään.
Nyt sitten Martinin kirjat eivät enää rajoita ohjaajia samassa määrin, kun ei tarvitse enää orjallisesti mukailla kirjasarjan joka käännettä. Voi olla että homma kusee, mutta myös päinvastainen skenaario on mahdollinen.
Totta. Laskihan se kirjojenkin taso samalla tavalla.. Martin levitti paketin käsiinsä. Jatkuvasti vaan uusia henkilöitä ja juonikuvoita. Ja edelliset junnaavat paikallaan. Mielenkiintoisimmat hahmotkin jo tapettu :/
Musta se on niiin amerikkalainen kuin voi olla, vaikka HBOn tuotantoa onkin. Pehmoporno on niin uskomattoman tylsää ja päälleliimattua ja siksi myötähäpeää herättävää - jos haluan katsoa pornoa, katson pornoa. Ärsyttää myös, kuinka naisten rinnat ja alapää kyllä näytetään, mutta miehiä ei paljasteta yhtä anteliaasti, tietenkin, koska kyseessä on jenkkisarja. Kirjassa seksi ei ole niin suuressa roolissa, se vain tapahtuu, siinä vellota. Tulee mieleen siksi tv-sarjasta joku 50 shades of grey - Got:n kohderyhmänä taitaakin olla siksi keski-ikäiset naiset ja teini-ikäiset nörttipojat.
Boring as hell
Ja muuten hyvää ja mielenkiintoista pohdintaa tältä yhdeltä kirjoittajalta, joka tunnustautui femikistiksi
Primitiivisiin, sadistisiin ja turhiin ihmisiin uppoaa tällainen groteski ja kuvottava roskafantasia. Joku sanoi aikoinaan, että 95% ihmisistä on aivan joutavaa materiaalia. Ja näin se asia kyllä on.
En tykkää. Jos olisi wt tason yläpuolella ja älyllisempi rosoisuudessan ja ronskiudessan, niin ok, mutta nyt .. ei riitä älyllisesti.
Sinkkumies
Katson montaa sarjaa ja suurin osa srajojen henkilöistä on aivan yhdentekeviä eli aivan sama, mitä tapahtuu. Kuitenkin on kaksi henkilöä: Jon Snow ja Kalle Laitela, joista olen erityisen huolissani. Näille hahmoille ei saisi tapahtua koskaan mitään pahaa ja näiden hahmojen pitäisi myös olla erehtymättömiä. Valitettavasti tämä ei ole toteutunut.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää. Jos olisi wt tason yläpuolella ja älyllisempi rosoisuudessan ja ronskiudessan, niin ok, mutta nyt .. ei riitä älyllisesti.
Sinkkumies
Nimenomaan. Dialogi on rosoista ja joutavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää. Jos olisi wt tason yläpuolella ja älyllisempi rosoisuudessan ja ronskiudessan, niin ok, mutta nyt .. ei riitä älyllisesti.
Sinkkumies
Nimenomaan. Dialogi on rosoista ja joutavaa.
Pakko myöntää, että kyllä tuossa itselläkin wt-mittarit meni punaiselle, kun katselin sitä kohtausta missä lohikäärme-dany kulkee niiden dothrakien vierellä ja "salakuuntelee" kun pojat puhuvat rumia. Ei mitään tarkoitusta, mutta varmaan nauratti roskaväkeen kuuluvia katselijoita.
Agree to disagree. Suosittelen lukemaan noita kirjojakin, sarjasta saa ehkä sitten pintapuolisemman kuvan asioista.