Lue keskustelun säännöt.
Miksi Game of Thrones on niin suosittu?
29.04.2016 |
Katsoin uusimman jakson siitä ja sarja tiivistettynä on: naisten esineellistämistä, väkivaltaa, lapsellinen ennalta arvattava juoni.
Miksi niin moni tykkää siitä??
Kommentit (102)
Oikeestaan myös The Walking Deadkin vituttaa jo. Ihan varmasti olisivat jo saaneet tartunnan joka iikka. Sen verran ovat joka jaksossa verissä ja suolenpätkissä uimassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä, ei ole tullut seurattu. Katsomatta paska.
Game of Thrones peruspaska sarja? Kylläpä täällä onkin taas uniikkeja lumihiutaleita, jotka vaan on niinq paljon syvällisempiä kun wt-tavikset.
Vierailija kirjoitti:
Game of Thrones peruspaska sarja? Kylläpä täällä onkin taas uniikkeja lumihiutaleita, jotka vaan on niinq paljon syvällisempiä kun wt-tavikset.
No kun en tykkää niin en tykkää. Sinua vituttaa kun joku ei tykkää siitä paskasta sarjasta ja paskoista kirjoista.
Vierailija kirjoitti:
En tiiä, ei ole tullut seurattu. Katsomatta paska.
Joo-o. Tuo on vähän sama kuin jättäis kirjan lukematta kun kansikuva on paskasti piirretty. Jotkut jopa kehuskelevat sillä, etteivät ole elämänsä aikana lukeneet yhät ainutta kirjaa. Sääliksi käy. Jos et tykkää Martinin kirjoista niin älä lue kukaan ei pakota. Aina voi myös vaihtaa kanavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet katsovat sarjaa tissien ja brutaalien kohtausten takia. Aika moneen varmasti vetoaa myös sarjan konservatiivinen arvomaailma, "vanhat hyvät ajat". Sitä miksi kukaan itseään kunnioittava nainen katsoisi sarjaa, en minäkään tajua. George Martin ei nyt suoranaisesti ole misogynisti, mutta naisten kärsimyksen kuvaaaminen taitaa oikeasti antaa hänelle jonkinasteista tyydytystä.
Ehkä joku jonne, 11 vee, katsoo tissien takia - mutta kamoon, tissejä on nykyisin kaikkialla ja pornoa saa näytölle yhdellä klikkauksella. Ei sitä varten tarvitse fantasiadraamaa katsoa!
Sarjan pahin kärsimysten kohde on muuten mies. Jokainen sarjaa katsonut on varmasti kärsinyt "Reekin" rinnalla.
Jos paljaat rinnat eivät kerran vaikuta katsojalukuihin, miksi tv-sarjan tekijät kokevat tarpeelliseksi lisäillä uusia, lähdemateriaalin vastaisia seksikohtauksia sarjaan?
Ai mies on kärsinyt eniten? Onko Reekiä raiskattu? Raiskaus on monessa mielessä pahin asia, mitä ihminen voi joutua kokemaan. Voidaan myös nostaa esille se seikka, että Reekin kärsimys on osittain itseaiheutettua, karman lain mukaista. Sarja taas on täynnä viattomia naisia, jotka joutuvat kokemaan kammottavia asioita ilman että voisivat vaikuttaa omaan kohtaloonsa.
Myös Cercei joutui kärsimään oman toimintansa takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90% valtaakäyttävistä tahoista on edelleen miehiä. Oikeastaan koko sarja kuvaa valtapolitiikaltaan hyvin myös nykypäivää. Miehet päättävät isot kuviot edelleen, vaikka joukkoon muutamia naisjohtajia mahtuukin. Siltä osin koko yhteiskunta on pysynyt samanlaisena aina, eikä Martinin näkemys naisen asemasta ole välttämättä kovinkaan kaukaa haettu. Suuressa osassa maailmaa kuitenkin edelleen miehet ovat ehdottomasti ja kiistattomasti korkeammassa asemassa kuin naiset.
Jos Martin halusi kuvata analogian meidän maailmastamme realistisella pohjalla, miksi kirjoittaa fantasiaa ensinkään? Fantasian pointti on juuri siinä, että kirjailija on vapaa realismin kahleista, kaiken ei tarvitse olla niin kurjaa kuin täällä. Fantasiakirjallisuus on eskapismia, jolla on pitkät perinteet voimaannuttavana kirjallisuutena -nuoret pojat ovat lukeneet fantasiaa jo sukupolvien ajan, samaistuen tarinoiden yli-inhimillisiin miessankareihin. Nyt 2000 luvulla naisiin on alettu kiinnittää huomiota henkilötasolla -silti jostain syystä fantasiakirjailijat edelleen haluavat pitää kiven kovaan kiinni juuri naisten yhteiskunnallisesti huonommasta asemasta realismin nimissä, mutta kaikessa muussa voidaan kyllä joustaa. Oikeassa elämässä ei ollut lohikäärmeitä -no tässä maailmassa on! Oikeassa elämässä naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa -sen täytyy olla niin tässäkin maailmassa, sehän olisi täysin epärealistista!
Mutta juuri tuolla naisiin kohdistuneella väkivallalla, raiskauksilla ja epätasa-arvolla voidaan tuoda esille se, mikä on vialla, koska tuolla tavalla kirjoitettuna voidaan ulkopuolisena tarkastella asiaan myös naisen näkökulmasta ja tulla tulokseen, että hei, ehkä toi ei mennytkään ihan oikein. Parasta on, kun naisten kaltoin kohtelu herättää tunteita sen naisen puolesta. On helppo kyseenalaistaa se, miksi nainen, joka olisi veljeään parempi hallitsija, ei sukupuolensa takia kelpaakaan siihen hommaan, kun näkee siitä konkreettisen esimerkin. Mutta tämä vaatii nimenomaan uskottavat naishahmot, joihin voi samastua, eikä niitä prinsessaobjekteja, jotka odottavat tornissa pelastajaansa, jolle voidaan sitten antautua.
Minusta on hirveän paljon tehokkaampaa, kun lukijalle annetaan mahdollisuus tajuta asiat itse, eikä vain sanella, miten asioiden pitäisi olla. Pitää ensin nähdä ne vääryydet ja ongelmat, jotta osaa etsiä niihin ratkaisua. Toki tasa-arvoistakin fiktiota voi kirjoittaa, jos sen kirjoittaa hyvin. Minun pointtini on se, että Martinin teksti ei missään nimessä ole naisvihamielistä vain siksi, ettei naisia siinä kohdella tasa-arvoisesti.
Tuo perustelu, että kirjassa esiintyvän seksismin tarkoituksena on muka tarkoitus toimia kritiikkinä seksismille jaksaa aina huvittaa. Tuolla logiikalla voitaisiin enemmistön koskaan julkaistusta kirjallisuudesta sanoa olevan vain ovelaa kritiikkiä seksismiä kohtaan. Seksismiä ja sukupuolisyrjintää (ynnä muita vaikeita aiheita) saa kyllä kritisoida, mutta jos kirjailija haluaa kirjoittaa siitä, hänen täytyy aktiivisesti kirjoituksissan nostaa esille seksismin ongelmia eli käsitellä seksismin moraalisuutta johdonmukaisesti yhtenä pääteesinä. Muissa tapauksissa kyse on joko kirjailijan laiskuudesta tai ajattelemattomuudesta.
Oikeasti ihan mielenkiinnosta kysyisin, että jos nämäkin naishahmot ovat liian alistettuja ja yksipuolisia niin mitä ohjelmia sitten katsot ja mitä kirjoja luet? En ole sarkastinen vaan ihan tosissaan kiinnostaa.
En suorita esikarsintaa kuluttamalleni viihdettä sen perusteella, kuinka niissä kohdellaan naishahmoja. Jos toimisin niin, niin en juuri lukisi kirjoja tai katsoisi televisiota kun valikoima olisi niin suppea. Parempi olisi ehkä kysyä, että mitkä sarjat sitten käsittelevät naishahmoja hyvin.
Jos tarkastellaan nyt vaikka fantasiakirjallisuutta, niin oikestaan ainoa menestynyt fantasiakirjailija, jota voin suositella hyvällä omallatunnolla, on Robin Hobb. Hänenkään kirjansa eivät ole täydellisiä, mutta verrattuna muihin fantasiakirjailijoihin hänen kömmähdyksensä ovat anteeksiannettavia.
Okei, en tunne kyseisen kirjailijan teoksia mutta täytyypä tutustua :) En tarkoita tätä pahalla, mutta minusta olisi hirveän raskasta, jos en pystyisi kuluttamaan mitään viihdettä ilman, että jatkuvasti yrittäisin löytää siitä virheitä ja huonoja puolia. Täydellisiä kirjoja tai muuta viihdettä löytyy tuskin keneltäkään, koska me niitä tekevät ihmiset ja tämä maailma jossa niitä tehdään ei ole täydellisiä.
Pidän itseäni todella vahvasti feministinä, mutta minulla menee yli oman jaksamiskyvyn kaiken viihteen rikkianalysointi, jossa väkisin yritetään oikein löytää sieltä ne pienimmätkin sovinistiset sävyt. Se kuulostaa vaan tosi ikävältä elämältä, eihän oikein mistään voi sitten nauttia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Game of Thrones peruspaska sarja? Kylläpä täällä onkin taas uniikkeja lumihiutaleita, jotka vaan on niinq paljon syvällisempiä kun wt-tavikset.
Olen se kuvan orjien päällä surffaavasta kirjoittanut, joku toinenkin paska-sanaan mieltynyt täällä. GOTssa ärsyttää se, että sarjan fanit yrittävät usein työntää väkisin kurkusta alas kuinka todella erilainen ja uniikki ja niin perusviihteestä eroava, älyllinen ja ah naisia ja rotua niin eri tavalla kuvaava sarja. Minusta vain verisempi versio kaunareista, tosin paremmat näyttelijät ja lavastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90% valtaakäyttävistä tahoista on edelleen miehiä. Oikeastaan koko sarja kuvaa valtapolitiikaltaan hyvin myös nykypäivää. Miehet päättävät isot kuviot edelleen, vaikka joukkoon muutamia naisjohtajia mahtuukin. Siltä osin koko yhteiskunta on pysynyt samanlaisena aina, eikä Martinin näkemys naisen asemasta ole välttämättä kovinkaan kaukaa haettu. Suuressa osassa maailmaa kuitenkin edelleen miehet ovat ehdottomasti ja kiistattomasti korkeammassa asemassa kuin naiset.
Jos Martin halusi kuvata analogian meidän maailmastamme realistisella pohjalla, miksi kirjoittaa fantasiaa ensinkään? Fantasian pointti on juuri siinä, että kirjailija on vapaa realismin kahleista, kaiken ei tarvitse olla niin kurjaa kuin täällä. Fantasiakirjallisuus on eskapismia, jolla on pitkät perinteet voimaannuttavana kirjallisuutena -nuoret pojat ovat lukeneet fantasiaa jo sukupolvien ajan, samaistuen tarinoiden yli-inhimillisiin miessankareihin. Nyt 2000 luvulla naisiin on alettu kiinnittää huomiota henkilötasolla -silti jostain syystä fantasiakirjailijat edelleen haluavat pitää kiven kovaan kiinni juuri naisten yhteiskunnallisesti huonommasta asemasta realismin nimissä, mutta kaikessa muussa voidaan kyllä joustaa. Oikeassa elämässä ei ollut lohikäärmeitä -no tässä maailmassa on! Oikeassa elämässä naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa -sen täytyy olla niin tässäkin maailmassa, sehän olisi täysin epärealistista!
Mutta juuri tuolla naisiin kohdistuneella väkivallalla, raiskauksilla ja epätasa-arvolla voidaan tuoda esille se, mikä on vialla, koska tuolla tavalla kirjoitettuna voidaan ulkopuolisena tarkastella asiaan myös naisen näkökulmasta ja tulla tulokseen, että hei, ehkä toi ei mennytkään ihan oikein. Parasta on, kun naisten kaltoin kohtelu herättää tunteita sen naisen puolesta. On helppo kyseenalaistaa se, miksi nainen, joka olisi veljeään parempi hallitsija, ei sukupuolensa takia kelpaakaan siihen hommaan, kun näkee siitä konkreettisen esimerkin. Mutta tämä vaatii nimenomaan uskottavat naishahmot, joihin voi samastua, eikä niitä prinsessaobjekteja, jotka odottavat tornissa pelastajaansa, jolle voidaan sitten antautua.
Minusta on hirveän paljon tehokkaampaa, kun lukijalle annetaan mahdollisuus tajuta asiat itse, eikä vain sanella, miten asioiden pitäisi olla. Pitää ensin nähdä ne vääryydet ja ongelmat, jotta osaa etsiä niihin ratkaisua. Toki tasa-arvoistakin fiktiota voi kirjoittaa, jos sen kirjoittaa hyvin. Minun pointtini on se, että Martinin teksti ei missään nimessä ole naisvihamielistä vain siksi, ettei naisia siinä kohdella tasa-arvoisesti.
Tuo perustelu, että kirjassa esiintyvän seksismin tarkoituksena on muka tarkoitus toimia kritiikkinä seksismille jaksaa aina huvittaa. Tuolla logiikalla voitaisiin enemmistön koskaan julkaistusta kirjallisuudesta sanoa olevan vain ovelaa kritiikkiä seksismiä kohtaan. Seksismiä ja sukupuolisyrjintää (ynnä muita vaikeita aiheita) saa kyllä kritisoida, mutta jos kirjailija haluaa kirjoittaa siitä, hänen täytyy aktiivisesti kirjoituksissan nostaa esille seksismin ongelmia eli käsitellä seksismin moraalisuutta johdonmukaisesti yhtenä pääteesinä. Muissa tapauksissa kyse on joko kirjailijan laiskuudesta tai ajattelemattomuudesta.
Oikeasti ihan mielenkiinnosta kysyisin, että jos nämäkin naishahmot ovat liian alistettuja ja yksipuolisia niin mitä ohjelmia sitten katsot ja mitä kirjoja luet? En ole sarkastinen vaan ihan tosissaan kiinnostaa.
En suorita esikarsintaa kuluttamalleni viihdettä sen perusteella, kuinka niissä kohdellaan naishahmoja. Jos toimisin niin, niin en juuri lukisi kirjoja tai katsoisi televisiota kun valikoima olisi niin suppea. Parempi olisi ehkä kysyä, että mitkä sarjat sitten käsittelevät naishahmoja hyvin.
Jos tarkastellaan nyt vaikka fantasiakirjallisuutta, niin oikestaan ainoa menestynyt fantasiakirjailija, jota voin suositella hyvällä omallatunnolla, on Robin Hobb. Hänenkään kirjansa eivät ole täydellisiä, mutta verrattuna muihin fantasiakirjailijoihin hänen kömmähdyksensä ovat anteeksiannettavia.
Okei, en tunne kyseisen kirjailijan teoksia mutta täytyypä tutustua :) En tarkoita tätä pahalla, mutta minusta olisi hirveän raskasta, jos en pystyisi kuluttamaan mitään viihdettä ilman, että jatkuvasti yrittäisin löytää siitä virheitä ja huonoja puolia. Täydellisiä kirjoja tai muuta viihdettä löytyy tuskin keneltäkään, koska me niitä tekevät ihmiset ja tämä maailma jossa niitä tehdään ei ole täydellisiä.
Pidän itseäni todella vahvasti feministinä, mutta minulla menee yli oman jaksamiskyvyn kaiken viihteen rikkianalysointi, jossa väkisin yritetään oikein löytää sieltä ne pienimmätkin sovinistiset sävyt. Se kuulostaa vaan tosi ikävältä elämältä, eihän oikein mistään voi sitten nauttia..
Hobb on monella mittapuulla hyvin omaperäinen kirjailija, et tule ainakaan pettymään jos tutustut hänen teoksiinsa. Hänen kirjojaan kannattaa tosin lukea englanniksi jos suinkin kielipää riittää, suomeksi käännetyissä teoksissa hahmojen henkilönimet on suomennettu ei-niin luontevalta kuulostavaan muotoon.
Niin, feministinen kirjallisuuskritiikki on aika usein pilkunviilaamista -mistä tahansa asiasta on mahdollista löytää jotakin sovinistista, kun vain tarpeeksi hanakasti yrittää etsiä. Tietyiltä osin tällainen analyysi on harjoitus kehittää kykyäni havaita kulttuurimme epäkohtia, jotka muuten jäävät helposti huomaamatta. Se on kuitenkin myös viihdyttävää puuhaa minulle: esimerkiksi kirjaa analysoidessa sitä huomaa usein täysin uusia puolia kirjan narratiivista, teemoista ja henkilöhahmojen persoonista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari ekaa kirjaa oli hyviä. Sen jälkeen kirjat ja elokuvat on vaan imenyt siitä suosiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Game of Thrones peruspaska sarja? Kylläpä täällä onkin taas uniikkeja lumihiutaleita, jotka vaan on niinq paljon syvällisempiä kun wt-tavikset.
No kun en tykkää niin en tykkää. Sinua vituttaa kun joku ei tykkää siitä paskasta sarjasta ja paskoista kirjoista.
Kirjoja en ole lukenut, mutta sarja on kaikilla mittareilla erinomaisen laadukasta viihdettä. Se, että sinä et tykkää, ei todellakaan tee sarjasta "paskaa", vaan mitä ilmeisimmin aivan päinvastoin.
Suurin osa elokuva- ja sarjateollisuuden tuotannoista on aika tuttua ja vanhoja kaavoja suosivaa, suomeksi sanottuna aika kliseistä ja ennalta-arvattavaa.
Game of Thronesin tarinankerronta (johtuen kirjojen tarinankerrontasta) rikkoo näitä kaavoja. Esimerkiksi yleensä tarinoissa henkilöt ovat tietynlaisia. Meillä on selkeähkö kuva siitä, minkälainen ihminen henkilö. Jään ja tulen laulussa näin ei ole. He ovat ihmisiä, jotka elämä saa käyttäytymään välillä empaattisesti ja hyvää tarkoittaen ja välillä tuhoten. Ihmiset tekevät jatkuvasti vääriä johtopäätöksiä ja virheitä. Heidän kehityksensä ei ole varmasti pääteltävissä. Samoin on tarinan kulun kanssa. Useat juonet (ainakin kirjoissa) kulkee erillään limittyen toisiinsa ja yhdistyen ehkä lopulta johonkin suureen, jota emme voi kuin arvailla. Juonet saattavat olla hyvin sattumanvaraisia, niin kuin elämäkin. Yksityiskohtien runsaus, ennakoinnin (foreshadowing) merkitys ja juonen rikkaus ja sattumanvaraisuus tekevät tarinasta kiehtovan, yllätyksellisen ja haastavan.
Game of Thrones on kaikkein keskustelluin sarja maailmassa (siksi HBO päättikin esittää maailmanlaajuisesti yhtäaikaisen ensi-illan). Ihmiset käyvät keskustelua verkossa vuodet läpeensä pienimmistäkin yksityiskohdista. En usko kylläkään, että näin olisi ilman kirjoja. Sarja ja kirjat tukevat toisiaan (vaikka juonissa on suuria erojakin).
Pieniä virheitä lukuun ottamatta Game of Thrones on pieteetillä tehty sarja tekniikka mukaan lukien. Moni asia jää varmasti huomaamatta sellaiselta, joka ei ole lukenut kirjoja kunnolla tai on katsonut vain kerran sarjan läpi. Pienen pieniä arvoituksellisia vihjeitä on ripoteltu sinne tänne. Näyttelijät ovat loistavia ja uskottavia. Sanoisin, että nykypäivän Shakespearea. Ja mikäänhän ei voita kunnon tarinaa, jossa katsoja/lukija elää vahvasti tunteella ja älyllä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirja- ja tv-sarja tutkii valtaa ja johtajuustta: millainen on hyvä johtaja, mitkä asiat vaikuttavat hänen päätökseensä. Hyvä ihminen ei välttämättä ole hyvä johtaja. Ratkaisu joka koituu yksilön hyväksi ei ole välttämättä yhteisölle hyväksi ja päinvastoin. Sarjassa on hyvin erilaisia johtajia. Berkeleyn yliopistossa on ollut jopa Game of Thrones -kurssi, jossa on käsitelty näitä asioita.
Minä tykkään siitä, se on hyvin koukuttava. Kun Yle esittää jaksot putkeen, laitan ne nauhalle ja yksin ollessa pidän katselumaratonin. Aikoinaan sain vinkin sarjasta lapsilta, kun he hehkuttivat sitä minulle miehelle. Mies jaksoi katsoa ekan jakson melkein kokonaan, sitten ihmetteli, että eikö tässä ole muuta kuin tissejä ja perseitä. Mies ei pidä tuollaisista juonitteluista ja selkäänpuukotuksista, tykkää eniten luontodokkareista.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys: mistä te katsotte noita jaksoja? Maksatteko netflixistä?
Netflixissä ei ole mutta HBO;sta löytyy:)
Muutaman jakson katsottuani aloin haukotella. Kaikki miehet samannäköisiä, en erottanut heitä toisistaan, naiset omituisia pahiksia, liikaa tapahtumia ja kohinaa.
En ymmärrä suosiota.
En pidä ylipäätänsä mistään fantasiasarjoista, visuaalisesti ja teknisesti toki upea sarja, isolla rahalla tehty. Henkilöhahmot ovat psykologisesti pinnallisia myöskin sen perusteella mitä olen sarjaa parina ekana kautena seurannut eli ei aikuismaista syvyyttä käsiksessä mielestäni lainkaan. Liian mustavalkoisia asetelmia.
Itse olen realismin ystävä eli jos tehtäisiin vastaava historiallinen suuren budjetin realistinen tv-sarja psykologisesti uskottavilla henkilöhahmoilla varustettuna, niin saattaisi hyvinkin tykätä.
Scifi on ainoa poikkeus realismiin mistä saatan pitää.
Tämän vuoksi itsekin ihmetteln sarjan suosiota ja ylipäätänsä koko fantasia-genren suosiota laajemminkin. Ymmärrän hyvin kyllä että lapset pitävät fantasiasta mutta tämä sarjahan ei ole myöskään lapsille suunnattu.
Tässä hyvä esimerkki muuten Martinin kärsivällisestä tarinaa rakentavasta tyylistä:
"Why aren't you down in the yard?" Arya asked him.
He gave her a half smile. "Bastards are not allowed to damage young princes," he said. "Any bruises they take in the practice yard must come from trueborn swords."
Tässä Aryan ja Jonin keskustelu ihan sarjan alusta, kun Baratheonin perhe on tullut vierailulle Talvivaaraan. Jon ei saa osallistua miekkailuun Joffreyn kanssa.
Huom. Martinin kärsivällisyys tarinan rakentamisessa. Tämä keskustelu ilmestyi kirjassa vuodelta 1996. Nyt vielä 20 vuoden päästäkään emme ihan varmasti tiedä, onko se ironinen. Mutta voimme arvailla :)
Eli, kukahan oikeasti on prinssi ja kuka äpärä!!
Varyksen viisaat sanat lopuksi keskustelusta Tyrionin kanssa:
Varys smiled. "Here, then. Power resides where men believe it resides. No more and no less."
http://i.kinja-img.com/gawker-media/image/upload/s--SUVnOIW4--/c_scale,…
Lopetin katsomisen sen jälkeen kun TÄMÄ tapahtui. Älkää nyt huijatko itseänne, uhan tavallinen peruspaska sarjahan tämäkin on