Anoppi ei suostu tulemaan kihlajaisiin koska emme ole menossa naimisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

Kihlaus on minun tietojeni mukaan myös esikristillisessä Suomessa ollut kosinnan seurausta ja sen on ollut tarkoitus johtaa avioliittoon. Wikipedia ei ole paras mahdollinen lähde mutta en ala polkemaan kirjastoon, joten tässä nyt aika yksiselitteinen ote; "Kun tyttö oli suostunut kosintaan, kihlaus tapahtui joko heti tai myöhemmässä kihlajaisjuhlassa. Kihlaus tarkoitti alun perin panttien eli kihlojen vaihtamista sukujen välillä. Kihla oli jokin summa rahaa, jonka suku menetti, jos perui häät".

Karjalassa - toisin kuin muualla Suomessa - oli tapana ettei kihlaus vielä sitonut mihinkään, vaan kihlat saatettiin vaihtaa usean henkilön kanssa ennen lopullista avioliittoa, mutta tuolloin tyttö ei todellakaan saanut harrastaa seksiä kaikkien kumppanien kanssa ja asua heidän kanssaan. 

Esikristillisessä Suomessa oli, niinkuin tuossa itsekin totesit, se kihlaus, sukujen välinen sopimus. Sitä ei vahvistettu avioliitolla koska ko.käytäntöä tai termiä ei edes tunnettu. Kihlaus oli sitova sopimus jonka rikkomisesta saattoi joutua vastaamaan oikeudessa mutta millään avioliitolla sitä ei sinetöity, se on vasta kristillisen kirkon keksimä ja senkään juurruttaminen ei onnistunut kovin nopeasti.Vielä 1800-luvullakin pelkän kihlauksen voitiin katsoa olleen oikeudessa avioliittoa vastaava juridinen sopimus tapauksissa joissa käsiteltiin ns.huoruusrikkomuksia. Eli pariskunta joka oli kihloissa mutta ei koskaan ollut mennyt naimisiin tuomittiin huoruudesta eli muista suhteista, siis siitä huolimatta että avioliittoa ei oltu pantu täytäntöön, kihlaus riitti ja teki heistä oikeuden edessä huorintekijät.

Vaikka avioliittoa tai vihkimistä ei ollut olemassakaan käytäntöinä tai termeinä, niin eikö silti lähestulkoon jokaisessa kulttuurissa ole ollut jonkinlainen käytäntö siihen, miten kihlaparista tulee yhdessä elävä pari? Jonkinlainen yhteisön viettämä juhla, tapahtumaketju, seremonia, riitti, millä nimellä sitä nyt halutaankaan kutsua?

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus avioliitosta. Eli mikä järki oli mennä kihloihin jos ette meinaa mennä naimisiin? :D

Hohhoijaa.

No mutta, kyllä tämä sakki yhteen sopii siitä huolimatta vaikka jättävät häät pitämättä!

Vierailija kirjoitti:

Hahahah, me ollaan oltu 4 vuotta kihloissa eikä välttämättä koskaan olla menossa naimisiin,mulle ei ainakaan ole mikään pakko. Facebookissa lukee parisuhdestatuksen kohdalla kihloissa sen ja sen kanssa. Jos joku kysyy niin sanotaan aina että sitten mennään kun enemmän aikaa hääjärjestelyille yms.skeidaa. Ihan käytetään sitä kihlaus-sanaa tällä tavalla valheellisesti, eikö ole aivan hirveä asia. Joudummeko helvettin?

Ps. Miten teillä riittää mielenkiintoa kytätä ja tuomita miten muut ihmiset elää ja vauhkota jossain yksinäisten ja hylättyjen palstalla...Huh.

Ei kai se helvettiin liity mitenkään? Ketjussa on kyse siitä, että ap:n anoppi ei osallistu juhlaan jota ap nimittää kihlajaisiksi, koska ne eivät ole kihlajaiset sen vuoksi että ap ei ole sopinut menevänsä naimisiin kumppaninsa kanssa. Rakkausjuhlat ne voivat olla, mutta ei kihlajaiset. Helvetillä, taivaalla tai uskonnolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Hahahah, me ollaan oltu 4 vuotta kihloissa eikä välttämättä koskaan olla menossa naimisiin,mulle ei ainakaan ole mikään pakko. Facebookissa lukee parisuhdestatuksen kohdalla kihloissa sen ja sen kanssa. Jos joku kysyy niin sanotaan aina että sitten mennään kun enemmän aikaa hääjärjestelyille yms.skeidaa. Ihan käytetään sitä kihlaus-sanaa tällä tavalla valheellisesti, eikö ole aivan hirveä asia. Joudummeko helvettin?

Ps. Miten teillä riittää mielenkiintoa kytätä ja tuomita miten muut ihmiset elää ja vauhkota jossain yksinäisten ja hylättyjen palstalla...Huh.

Mihinkään muuhun ottamatta kantaa, kai huomasit että olet itsekin tällä "yksinäisten ja hylättyjen palstalla"? Säröjä rakkaudessa? Jättikö kihlattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahahah, me ollaan oltu 4 vuotta kihloissa eikä välttämättä koskaan olla menossa naimisiin,mulle ei ainakaan ole mikään pakko. Facebookissa lukee parisuhdestatuksen kohdalla kihloissa sen ja sen kanssa. Jos joku kysyy niin sanotaan aina että sitten mennään kun enemmän aikaa hääjärjestelyille yms.skeidaa. Ihan käytetään sitä kihlaus-sanaa tällä tavalla valheellisesti, eikö ole aivan hirveä asia. Joudummeko helvettin?

Ps. Miten teillä riittää mielenkiintoa kytätä ja tuomita miten muut ihmiset elää ja vauhkota jossain yksinäisten ja hylättyjen palstalla...Huh.

Mihinkään muuhun ottamatta kantaa, kai huomasit että olet itsekin tällä "yksinäisten ja hylättyjen palstalla"? Säröjä rakkaudessa? Jättikö kihlattu?

Juu, just tällä hetkellä olen yksinäinen tai paremminkin tylsistynyt. Kihlattu päivystysvuorossa, itse paistelen tässä munkkeja, kiitos kysymästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahahah, me ollaan oltu 4 vuotta kihloissa eikä välttämättä koskaan olla menossa naimisiin,mulle ei ainakaan ole mikään pakko. Facebookissa lukee parisuhdestatuksen kohdalla kihloissa sen ja sen kanssa. Jos joku kysyy niin sanotaan aina että sitten mennään kun enemmän aikaa hääjärjestelyille yms.skeidaa. Ihan käytetään sitä kihlaus-sanaa tällä tavalla valheellisesti, eikö ole aivan hirveä asia. Joudummeko helvettin?

Ps. Miten teillä riittää mielenkiintoa kytätä ja tuomita miten muut ihmiset elää ja vauhkota jossain yksinäisten ja hylättyjen palstalla...Huh.

Ei kai se helvettiin liity mitenkään? Ketjussa on kyse siitä, että ap:n anoppi ei osallistu juhlaan jota ap nimittää kihlajaisiksi, koska ne eivät ole kihlajaiset sen vuoksi että ap ei ole sopinut menevänsä naimisiin kumppaninsa kanssa. Rakkausjuhlat ne voivat olla, mutta ei kihlajaiset. Helvetillä, taivaalla tai uskonnolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Täytyy itse näin anopin näkökulmasta sanoa ettei tulisi mieleenkään jättää menemättä lapseni ja hänen puolisonsa juhliin sen takia ettei niitä kutsuta oikealla nimellä ja osoittaa lapsellisesti mieltä kun asiat ei mene niinkuin kuin minun mielestäni pitäisi mennä. On siinä anopilla tärkeysjärjestys kohdillaan.

Tuon vielä ymmärtää, mutta minun äitinipä veti vesimelonin nenään kun kihlauduttiin ilman sormuksia ja ei suostunut mitenkään juhlimaan koko asiaa, onnittelemaan tai edes ilahtumaan. Enpäs tiennytkään, että hääpäivän sopiminen tarvitsee sormukset. Ihan sain kyllä varattua maistraatin ilman niitäkin....

Vierailija kirjoitti:

Tuon vielä ymmärtää, mutta minun äitinipä veti vesimelonin nenään kun kihlauduttiin ilman sormuksia ja ei suostunut mitenkään juhlimaan koko asiaa, onnittelemaan tai edes ilahtumaan. Enpäs tiennytkään, että hääpäivän sopiminen tarvitsee sormukset. Ihan sain kyllä varattua maistraatin ilman niitäkin....

tän ketjun perusteella onkin tärkeämpää että asiat suoritetaan jonkun ennalta määrätyn kaavan mukaan ja etenkin että termistö on kohdallaan. Ei niillä ihmissuhteilla ja suklaissuhteilla sitten niin väliä, kyllähän nyt tuommosen takia pitää juhlat väliin jättää. Mitäs ne naapuritkin sanoo kun ei sormuksiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon vielä ymmärtää, mutta minun äitinipä veti vesimelonin nenään kun kihlauduttiin ilman sormuksia ja ei suostunut mitenkään juhlimaan koko asiaa, onnittelemaan tai edes ilahtumaan. Enpäs tiennytkään, että hääpäivän sopiminen tarvitsee sormukset. Ihan sain kyllä varattua maistraatin ilman niitäkin....

tän ketjun perusteella onkin tärkeämpää että asiat suoritetaan jonkun ennalta määrätyn kaavan mukaan ja etenkin että termistö on kohdallaan. Ei niillä ihmissuhteilla ja suklaissuhteilla sitten niin väliä, kyllähän nyt tuommosen takia pitää juhlat väliin jättää. Mitäs ne naapuritkin sanoo kun ei sormuksiakaan.

Kihlautumisessa ei tarvita sormuksia. Edes vihkimisessä ei tarvita sormuksia. Silti kihlaus on sopimus avioliitosta.

Enkö olekin ärsyttävä?

Kai sitä anoppia harmittaa, kun luuli poikansa menevän naimisiin, mutta ei se olekaan menossa.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs tämä nyt osui hermoon kun pitää tehdä pilkkakeskusteluja oikein roppakaupalla? :D

Tervetuloa Vauva-palstalle. Kun seuraat keskusteluja pidempään, niin huomaat pilkkakeskusteluja käytävän ihan ilman hermoon osumistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

En kuulu kirkkoon enkä arvosta avioliittoa millään tavalla. Mies pyysi minua vaimokseen, mutta kieltäydyin ja sanoin, että haluan olla hänen kanssaan koko loppuelämän, mutta naimisiin en valitettavasti halua mennä. Kysyin onko tämä deal-breaker. Hän sanoi että ei ole kunhan saa ostaa minulle sormuksen ja pistää oikein isot juhlat pystyyn rakkautemme kunniaksi. Tottahan tämä minulle sopi, halusin itsekin juhlistaa jotenkin 10-vuotista taipaltamme :) Emme ole ikinä olleet kihloissa emmekä ole vieläkään.

Ja ajattele, silti minunkin mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei se siitä miksikään muutu. Kaikilla sanoilla on merkityksensä, joten onhan se nyt hyvänen aika hupsua, jos joku käyttää avioliittoon kuuluvaa termiä ilman aikomustakaan solmia avioliittoa :D Kunnon paradoksi.

Onkohan miehesi samaa mieltä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahahah, me ollaan oltu 4 vuotta kihloissa eikä välttämättä koskaan olla menossa naimisiin,mulle ei ainakaan ole mikään pakko. Facebookissa lukee parisuhdestatuksen kohdalla kihloissa sen ja sen kanssa. Jos joku kysyy niin sanotaan aina että sitten mennään kun enemmän aikaa hääjärjestelyille yms.skeidaa. Ihan käytetään sitä kihlaus-sanaa tällä tavalla valheellisesti, eikö ole aivan hirveä asia. Joudummeko helvettin?

Ps. Miten teillä riittää mielenkiintoa kytätä ja tuomita miten muut ihmiset elää ja vauhkota jossain yksinäisten ja hylättyjen palstalla...Huh.

Ei kai se helvettiin liity mitenkään? Ketjussa on kyse siitä, että ap:n anoppi ei osallistu juhlaan jota ap nimittää kihlajaisiksi, koska ne eivät ole kihlajaiset sen vuoksi että ap ei ole sopinut menevänsä naimisiin kumppaninsa kanssa. Rakkausjuhlat ne voivat olla, mutta ei kihlajaiset. Helvetillä, taivaalla tai uskonnolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Täytyy itse näin anopin näkökulmasta sanoa ettei tulisi mieleenkään jättää menemättä lapseni ja hänen puolisonsa juhliin sen takia ettei niitä kutsuta oikealla nimellä ja osoittaa lapsellisesti mieltä kun asiat ei mene niinkuin kuin minun mielestäni pitäisi mennä. On siinä anopilla tärkeysjärjestys kohdillaan.

mielenkiintoista muuten että näyttää olevan ainoa viesti joka otti tämän esille, muut on sivutolkulla sormet verillä jankannu samaa asiaa kihlauksesta. ihan oikeasti kun alkaa miettimään, voi helvetti mikä diiva anoppi ap:lla on. Siis olisiko sille anopille pitänyt joku random päivämäärä heittää että olisi tyytäväinen? Ap:n mies oli vastannut EMME TIEDÄ KOSKA, jos edes menemme. Tämän pitäis riittää normaalille äidille ja anopille, semmoset kontrollifriikit jotka yrittävät määräillä aikuisten lastensa elämää ovat sitte erikseen. Anoppi ei malttanut olla tekemättä asiasta numeroa ja olla diivailematta, oman pojan onni ei ole ilmeisesti minkään arvoinen jos ei tehdä niinkuin äiti sanoo. Siitä tuossa on perimmiltään kyse. Onneksi oma anoppini muutti eläkepäiviksi Espanjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette ole kihloissa, niin on outoa juhlia kihlajaisia. Mitä jos kutsuisitte tuota lupaussormukseksi (sormusten ostamisestahan tässä on kyse eikö?) ja juhlistatte lupaussormusten vaihtoa/toiselle lupautumisen juhla tms?:)

Olemme kihloissa koska menimme kihloihin. Sinä et sitä päätä.

AP

Ja tulipunaiset hiuksesi ovat blondit. Muut ei sitä päätä kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

En kuulu kirkkoon enkä arvosta avioliittoa millään tavalla. Mies pyysi minua vaimokseen, mutta kieltäydyin ja sanoin, että haluan olla hänen kanssaan koko loppuelämän, mutta naimisiin en valitettavasti halua mennä. Kysyin onko tämä deal-breaker. Hän sanoi että ei ole kunhan saa ostaa minulle sormuksen ja pistää oikein isot juhlat pystyyn rakkautemme kunniaksi. Tottahan tämä minulle sopi, halusin itsekin juhlistaa jotenkin 10-vuotista taipaltamme :) Emme ole ikinä olleet kihloissa emmekä ole vieläkään.

Ja ajattele, silti minunkin mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei se siitä miksikään muutu. Kaikilla sanoilla on merkityksensä, joten onhan se nyt hyvänen aika hupsua, jos joku käyttää avioliittoon kuuluvaa termiä ilman aikomustakaan solmia avioliittoa :D Kunnon paradoksi.

Onkohan miehesi samaa mieltä :D

On :) Meillä oli rakkauden juhlat, ja jos joku kysyy mieheltäni että onko hän kihloissa (nähdessään sormuksen) niin hän vastaa ettei ole vaan että hän on sitoutunut :)