Anoppi ei suostu tulemaan kihlajaisiin koska emme ole menossa naimisiin

Ette ole kihloissa eikä mitään kihlajaisia ole jos ette ole menossa naimisiin. En minäkään sellaisiin "kihlajaisiin" menisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

Eikö ennen kirkon sekaantumista vihkimisiin silti pidetty jonkinlainen hääjuhla tai muu seremonia, jonka myötä kihlaparista tuli aviopari (sanotaan nyt selkeyden vuoksi näin, vaikka avioliitto terminä ei olisikaan oikea)? Saateltiin morsian isänsä kodista miehen kotiin, laitettiin nuori pari yöksi samaan aittaan,ja mitä muita variaatioita tästä nyt onkaan. Ei kai se vuosisatoihin ole ihan niin yksinkertaisesti sujunut, että mies ja nainen ovat sopineet keskenään elävänsä yhdessä ja that's it?

Näin on. Kirkon tarve "puuttua ihmisten elämään" eli vaatia kirkollista vihkimistä johtui siitä että alun perin kristinuskon mukaan avioliiton solmimiseksi riitti puolisoiden keskenään ilmaisema tahto, ja nuorten karkailu epäsopivien kumppaneiden kanssa muodostui ongelmaksi. 

Suomessa on ollut erittäin avioliittoperinne ennen kristinuskon tuloa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

En kuulu kirkkoon enkä arvosta avioliittoa millään tavalla. Mies pyysi minua vaimokseen, mutta kieltäydyin ja sanoin, että haluan olla hänen kanssaan koko loppuelämän, mutta naimisiin en valitettavasti halua mennä. Kysyin onko tämä deal-breaker. Hän sanoi että ei ole kunhan saa ostaa minulle sormuksen ja pistää oikein isot juhlat pystyyn rakkautemme kunniaksi. Tottahan tämä minulle sopi, halusin itsekin juhlistaa jotenkin 10-vuotista taipaltamme :) Emme ole ikinä olleet kihloissa emmekä ole vieläkään.

Ja ajattele, silti minunkin mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei se siitä miksikään muutu. Kaikilla sanoilla on merkityksensä, joten onhan se nyt hyvänen aika hupsua, jos joku käyttää avioliittoon kuuluvaa termiä ilman aikomustakaan solmia avioliittoa :D Kunnon paradoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

Kristinusko ei mielestäni liity tähän. Huolimatta siitä mitä kihlauksesta ajatellaan, se on kuitenkin nykyään määritelty (uskontoon katsomatta) päätökseksi naimisiinmenosta. Jopa juridisessa mielessä kihloilla on merkitystä, esim. perintöveron suhteen. Uskonnollista olisi vaatia, että ihmiset eivät voi asua yhdessä ilman avioliittoa, tää on minusta aivan höpönpöpöä. Mutta kihlauksella terminä on tietty merkitys ja se on avioliitosta päättäminen. Jos haluaa asua yhdessä, pitää lupauskoruja ja rakastaa toinen toista sormukset vasemmassa nimettömässä niin se on aivan ok. Kihlauksella ei kuitenkaan ole sen kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

Kihlaus on minun tietojeni mukaan myös esikristillisessä Suomessa ollut kosinnan seurausta ja sen on ollut tarkoitus johtaa avioliittoon. Wikipedia ei ole paras mahdollinen lähde mutta en ala polkemaan kirjastoon, joten tässä nyt aika yksiselitteinen ote; "Kun tyttö oli suostunut kosintaan, kihlaus tapahtui joko heti tai myöhemmässä kihlajaisjuhlassa. Kihlaus tarkoitti alun perin panttien eli kihlojen vaihtamista sukujen välillä. Kihla oli jokin summa rahaa, jonka suku menetti, jos perui häät".

Karjalassa - toisin kuin muualla Suomessa - oli tapana ettei kihlaus vielä sitonut mihinkään, vaan kihlat saatettiin vaihtaa usean henkilön kanssa ennen lopullista avioliittoa, mutta tuolloin tyttö ei todellakaan saanut harrastaa seksiä kaikkien kumppanien kanssa ja asua heidän kanssaan. 

Esikristillisessä Suomessa oli, niinkuin tuossa itsekin totesit, se kihlaus, sukujen välinen sopimus. Sitä ei vahvistettu avioliitolla koska ko.käytäntöä tai termiä ei edes tunnettu. Kihlaus oli sitova sopimus jonka rikkomisesta saattoi joutua vastaamaan oikeudessa mutta millään avioliitolla sitä ei sinetöity, se on vasta kristillisen kirkon keksimä ja senkään juurruttaminen ei onnistunut kovin nopeasti.Vielä 1800-luvullakin pelkän kihlauksen voitiin katsoa olleen oikeudessa avioliittoa vastaava juridinen sopimus tapauksissa joissa käsiteltiin ns.huoruusrikkomuksia. Eli pariskunta joka oli kihloissa mutta ei koskaan ollut mennyt naimisiin tuomittiin huoruudesta eli muista suhteista, siis siitä huolimatta että avioliittoa ei oltu pantu täytäntöön, kihlaus riitti ja teki heistä oikeuden edessä huorintekijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

Eikö ennen kirkon sekaantumista vihkimisiin silti pidetty jonkinlainen hääjuhla tai muu seremonia, jonka myötä kihlaparista tuli aviopari (sanotaan nyt selkeyden vuoksi näin, vaikka avioliitto terminä ei olisikaan oikea)? Saateltiin morsian isänsä kodista miehen kotiin, laitettiin nuori pari yöksi samaan aittaan,ja mitä muita variaatioita tästä nyt onkaan. Ei kai se vuosisatoihin ole ihan niin yksinkertaisesti sujunut, että mies ja nainen ovat sopineet keskenään elävänsä yhdessä ja that's it?

Näin on. Kirkon tarve "puuttua ihmisten elämään" eli vaatia kirkollista vihkimistä johtui siitä että alun perin kristinuskon mukaan avioliiton solmimiseksi riitti puolisoiden keskenään ilmaisema tahto, ja nuorten karkailu epäsopivien kumppaneiden kanssa muodostui ongelmaksi. 

Suomessa on ollut erittäin avioliittoperinne ennen kristinuskon tuloa. 

Kerrotko tästä lisää, muutama luotettava lähde olisi myös kiinnostavaa saada?

Ap, jos sinä haluat käyttää sanaa kihlat niin senkus käytät, sehän ei loppukirissä kuulu kellekkään av:n viisastelevalle no-lifelle tai sille sun anopillekaan hevon helvettiäkään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

Eikö ennen kirkon sekaantumista vihkimisiin silti pidetty jonkinlainen hääjuhla tai muu seremonia, jonka myötä kihlaparista tuli aviopari (sanotaan nyt selkeyden vuoksi näin, vaikka avioliitto terminä ei olisikaan oikea)? Saateltiin morsian isänsä kodista miehen kotiin, laitettiin nuori pari yöksi samaan aittaan,ja mitä muita variaatioita tästä nyt onkaan. Ei kai se vuosisatoihin ole ihan niin yksinkertaisesti sujunut, että mies ja nainen ovat sopineet keskenään elävänsä yhdessä ja that's it?

Näin on. Kirkon tarve "puuttua ihmisten elämään" eli vaatia kirkollista vihkimistä johtui siitä että alun perin kristinuskon mukaan avioliiton solmimiseksi riitti puolisoiden keskenään ilmaisema tahto, ja nuorten karkailu epäsopivien kumppaneiden kanssa muodostui ongelmaksi. 

Suomessa on ollut erittäin avioliittoperinne ennen kristinuskon tuloa. 

Kerrotko tästä lisää, muutama luotettava lähde olisi myös kiinnostavaa saada?

Turun yliopiston Suomen historian professori ja tietokirjailija Kirsi Vainio-Korhonen on ainakin sitä mieltä että kihlaus ja avioliitto ovat olleet eri asia esikristillisellä ajalla. 

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/603377/Suomalainen+avioliitto+ja+…

Vapaa-ajattelijoiden nettisivuilta voit tutkia itse avioliittotermin historiaa, josta tosin ei ole paljon varmoja lähteitä. 

http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2014/12/01/kuka-omistaa-avioliittoterm…;

Pohjolan häät-nimisen kirjan lukemista voisin myös suositella, sitä ei tietääkseni ole nettiversiona. 

Taivaannaula.org on minusta ihan luotettava lähde, sinusta kenties ei, mutta sieltä voit tutkia asiaa muinaisuskosta ja huomata että avioliitto-termiä käytetään siellä ristiin rastiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

Kihlaus on minun tietojeni mukaan myös esikristillisessä Suomessa ollut kosinnan seurausta ja sen on ollut tarkoitus johtaa avioliittoon. Wikipedia ei ole paras mahdollinen lähde mutta en ala polkemaan kirjastoon, joten tässä nyt aika yksiselitteinen ote; "Kun tyttö oli suostunut kosintaan, kihlaus tapahtui joko heti tai myöhemmässä kihlajaisjuhlassa. Kihlaus tarkoitti alun perin panttien eli kihlojen vaihtamista sukujen välillä. Kihla oli jokin summa rahaa, jonka suku menetti, jos perui häät".

Karjalassa - toisin kuin muualla Suomessa - oli tapana ettei kihlaus vielä sitonut mihinkään, vaan kihlat saatettiin vaihtaa usean henkilön kanssa ennen lopullista avioliittoa, mutta tuolloin tyttö ei todellakaan saanut harrastaa seksiä kaikkien kumppanien kanssa ja asua heidän kanssaan. 

Esikristillisessä Suomessa oli, niinkuin tuossa itsekin totesit, se kihlaus, sukujen välinen sopimus. Sitä ei vahvistettu avioliitolla koska ko.käytäntöä tai termiä ei edes tunnettu. Kihlaus oli sitova sopimus jonka rikkomisesta saattoi joutua vastaamaan oikeudessa mutta millään avioliitolla sitä ei sinetöity, se on vasta kristillisen kirkon keksimä ja senkään juurruttaminen ei onnistunut kovin nopeasti.Vielä 1800-luvullakin pelkän kihlauksen voitiin katsoa olleen oikeudessa avioliittoa vastaava juridinen sopimus tapauksissa joissa käsiteltiin ns.huoruusrikkomuksia. Eli pariskunta joka oli kihloissa mutta ei koskaan ollut mennyt naimisiin tuomittiin huoruudesta eli muista suhteista, siis siitä huolimatta että avioliittoa ei oltu pantu täytäntöön, kihlaus riitti ja teki heistä oikeuden edessä huorintekijät.

Laittaisitko itse lähdettä näille väitteillesi?

Nä ihmettelen vain ja ainoastaan sitä, että miten mammat voivat mennä tähän samaan loppuun kaluttuun provoon kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen.... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

Kihlaus on minun tietojeni mukaan myös esikristillisessä Suomessa ollut kosinnan seurausta ja sen on ollut tarkoitus johtaa avioliittoon. Wikipedia ei ole paras mahdollinen lähde mutta en ala polkemaan kirjastoon, joten tässä nyt aika yksiselitteinen ote; "Kun tyttö oli suostunut kosintaan, kihlaus tapahtui joko heti tai myöhemmässä kihlajaisjuhlassa. Kihlaus tarkoitti alun perin panttien eli kihlojen vaihtamista sukujen välillä. Kihla oli jokin summa rahaa, jonka suku menetti, jos perui häät".

Karjalassa - toisin kuin muualla Suomessa - oli tapana ettei kihlaus vielä sitonut mihinkään, vaan kihlat saatettiin vaihtaa usean henkilön kanssa ennen lopullista avioliittoa, mutta tuolloin tyttö ei todellakaan saanut harrastaa seksiä kaikkien kumppanien kanssa ja asua heidän kanssaan. 

Esikristillisessä Suomessa oli, niinkuin tuossa itsekin totesit, se kihlaus, sukujen välinen sopimus. Sitä ei vahvistettu avioliitolla koska ko.käytäntöä tai termiä ei edes tunnettu. Kihlaus oli sitova sopimus jonka rikkomisesta saattoi joutua vastaamaan oikeudessa mutta millään avioliitolla sitä ei sinetöity, se on vasta kristillisen kirkon keksimä ja senkään juurruttaminen ei onnistunut kovin nopeasti.Vielä 1800-luvullakin pelkän kihlauksen voitiin katsoa olleen oikeudessa avioliittoa vastaava juridinen sopimus tapauksissa joissa käsiteltiin ns.huoruusrikkomuksia. Eli pariskunta joka oli kihloissa mutta ei koskaan ollut mennyt naimisiin tuomittiin huoruudesta eli muista suhteista, siis siitä huolimatta että avioliittoa ei oltu pantu täytäntöön, kihlaus riitti ja teki heistä oikeuden edessä huorintekijät.

Laittaisitko itse lähdettä näille väitteillesi?

esim.jo aikaisemman kirjoittajan mainitsema professori Kirsi Vainio-Korhosen väitöskirja ja tutkimukset, samoin oikeustieteen tohtori Kirsi Salosen sekä tutkija Pasi Saarimäen väitöskirjat ja artikkelit. Saarimäen väitös löytyy netistäkin (Jyväskylän yliopisto), muut vähintään kirjastosta. Näissä siis oikeushistoriallinen näkökulma asioihin.

Me ollaan oltu 12 vuotta kihloissa eikä jäitä oo edes mietitty:D ei oo kukaan kysellytkään. Mikä teitä näin risoo muiden kihlauksessa:) onko teiltänpois? Jäitkö yh:ksi kun mies kihlasi uuden? En ymmärrä:D ei ole olemassa juridista kihlausta. Riittää kun toinen kysyy, että mennäänkö kihloihin ja toinen vastaa myöntyvästi. Todisteita tai puheita häistä ei tarvita. Kyllä on kova paikka muutamalle mammalle:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.

Eikö ennen kirkon sekaantumista vihkimisiin silti pidetty jonkinlainen hääjuhla tai muu seremonia, jonka myötä kihlaparista tuli aviopari (sanotaan nyt selkeyden vuoksi näin, vaikka avioliitto terminä ei olisikaan oikea)? Saateltiin morsian isänsä kodista miehen kotiin, laitettiin nuori pari yöksi samaan aittaan,ja mitä muita variaatioita tästä nyt onkaan. Ei kai se vuosisatoihin ole ihan niin yksinkertaisesti sujunut, että mies ja nainen ovat sopineet keskenään elävänsä yhdessä ja that's it?

Näin on. Kirkon tarve "puuttua ihmisten elämään" eli vaatia kirkollista vihkimistä johtui siitä että alun perin kristinuskon mukaan avioliiton solmimiseksi riitti puolisoiden keskenään ilmaisema tahto, ja nuorten karkailu epäsopivien kumppaneiden kanssa muodostui ongelmaksi. 

Suomessa on ollut erittäin avioliittoperinne ennen kristinuskon tuloa. 

Kerrotko tästä lisää, muutama luotettava lähde olisi myös kiinnostavaa saada?

Turun yliopiston Suomen historian professori ja tietokirjailija Kirsi Vainio-Korhonen on ainakin sitä mieltä että kihlaus ja avioliitto ovat olleet eri asia esikristillisellä ajalla. 

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/603377/Suomalainen+avioliitto+ja+…

Vapaa-ajattelijoiden nettisivuilta voit tutkia itse avioliittotermin historiaa, josta tosin ei ole paljon varmoja lähteitä. 

http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2014/12/01/kuka-omistaa-avioliittoterm…;

Pohjolan häät-nimisen kirjan lukemista voisin myös suositella, sitä ei tietääkseni ole nettiversiona. 

Taivaannaula.org on minusta ihan luotettava lähde, sinusta kenties ei, mutta sieltä voit tutkia asiaa muinaisuskosta ja huomata että avioliitto-termiä käytetään siellä ristiin rastiin.

Hyvä pointti tuossa ylimmässä artikkelissa

"On itse asiassa erikoista, että avioliittolakimme vaatii edelleen vihkimisen avioliiton vahvistukseksi. Miksemme säädä rekisteröityä parisuhdetta ainoaksi juridisesti sitovaksi avioliittomuodoksi kaikille pareille? Ei vihkimistä ole Suomessa ennenkään tarvittu laillisen avioliiton merkiksi."

69, aikamoinen burn! Saatiin noi kiihkoilijatkin hiljaisiksi:) kuinkakohan moni myöntää olleensa väärässä:D "mut ku wikipediasta katoin...."

ap oisit sanonu anopin mieliksi että joo joo, naimisiin mennään, eihän teitä kukaan siihen pakottaa voi vaikkette menisikään. Vaikka kihlaus olis lupaus avioliitosta niin eihän se mikään tae avioliitolle ole, pyöriihän täällä nytkin ketju jossa jonkun ukko jättänyt vaikka häävalmistelut jo pitkällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette ole kihloissa, niin on outoa juhlia kihlajaisia. Mitä jos kutsuisitte tuota lupaussormukseksi (sormusten ostamisestahan tässä on kyse eikö?) ja juhlistatte lupaussormusten vaihtoa/toiselle lupautumisen juhla tms?:)

Olemme kihloissa koska menimme kihloihin. Sinä et sitä päätä.

AP

Anteeks nyt vaan AP. Ei ole päättämisestä kiinni. Ette ole kihloissa jos ette kerran naimisiin ole menossa. Juhlikaa vuosipäivää tyhmien leikkikihlajaisten sijaan.

Vierailija kirjoitti:

69, aikamoinen burn! Saatiin noi kiihkoilijatkin hiljaisiksi:) kuinkakohan moni myöntää olleensa väärässä:D "mut ku wikipediasta katoin...."

eiks tossa ainoo joka katteli wikipediasta ollu yks joka ei jaksanu polkea kirjastoon ja päätteli wikin avulla että kyllä suomessa aina on naimisiin menty

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu 12 vuotta kihloissa eikä jäitä oo edes mietitty:D ei oo kukaan kysellytkään. Mikä teitä näin risoo muiden kihlauksessa:) onko teiltänpois? Jäitkö yh:ksi kun mies kihlasi uuden? En ymmärrä:D ei ole olemassa juridista kihlausta. Riittää kun toinen kysyy, että mennäänkö kihloihin ja toinen vastaa myöntyvästi. Todisteita tai puheita häistä ei tarvita. Kyllä on kova paikka muutamalle mammalle:D

Myös laki tunnistaa kihlauksen joiltain osin, esim perintövero, joten juridinen puoli siinä myös on.

Toinen voi kysyä myös että ollaanko vanhempia mutta eivät he ole jos ei ole lapsia. Voi kysyä myös ollaanko mallinmitoissa ja voivat sopia, että ovat mutta eivät silti ole yleisen määrittelyn mukaan. Toinen voi myös kysyä, ollaanko fukseja, mutta eivät ole jos eivät ole ekaa vuotta yliopistolla. Keskenään voi sopia olevansa vaikka ranskalaisia kansalaisuudeltaan mutta se ei tee siitä totta.

Ja ei, en jääny yh:ksi. Mies on kihlannut ja vienyt vihille vain yhden naisen ja se on juurikin allekirjoittanut, joten ei hätää. Ihan ydinperheessä tässä elellään, kiitos mielenkiinnosta kuitenkin.

Hahahah, me ollaan oltu 4 vuotta kihloissa eikä välttämättä koskaan olla menossa naimisiin,mulle ei ainakaan ole mikään pakko. Facebookissa lukee parisuhdestatuksen kohdalla kihloissa sen ja sen kanssa. Jos joku kysyy niin sanotaan aina että sitten mennään kun enemmän aikaa hääjärjestelyille yms.skeidaa. Ihan käytetään sitä kihlaus-sanaa tällä tavalla valheellisesti, eikö ole aivan hirveä asia. Joudummeko helvettin?

Ps. Miten teillä riittää mielenkiintoa kytätä ja tuomita miten muut ihmiset elää ja vauhkota jossain yksinäisten ja hylättyjen palstalla...Huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette ole kihloissa, niin on outoa juhlia kihlajaisia. Mitä jos kutsuisitte tuota lupaussormukseksi (sormusten ostamisestahan tässä on kyse eikö?) ja juhlistatte lupaussormusten vaihtoa/toiselle lupautumisen juhla tms?:)

Olemme kihloissa koska menimme kihloihin. Sinä et sitä päätä.

AP

Ette ole kihloissa, vaikka teillä olisi sormukset, usko jo! https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kihlaus