Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ei suostu tulemaan kihlajaisiin koska emme ole menossa naimisiin
28.04.2016 |
Menimme kihloihin miehen kanssa vuosipäivän kunniaksi ja aiomme järjestää kihlajaiset. Anoppi kyseli koska olemme menossa naimisiin ja mies oli vastannut rehellisesti että emme tiedä vielä koska, jos edes menemme. Avioliitto on meille vain paperi, emme tarvitse sitä rakkautemme todistamiseksi.
Anoppi, joka on muuten ihan normaali nainen, oli tästä hermostunut ja sanoo nyt ettei aio osallistua kihlajaisiin ennen kuin olemme sopineet naimisiinmenosta. Olen todella loukkaantunut. Miten voi olla noin iso ongelma jos joku ei halua naimisiin??
Ongelmani on nyt se että mies haluaa perua kihlajaiset kokonaan koska äitinsä ei ole tulossa, mutta minä haluaisin juhlia ilman anoppia. Onko miehellä "oikeus" vetäytyä kihlajaisista tällä perusteella?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on meille vain paperi, emme tarvitse sitä rakkautemme todistamiseksi.
Mutta rengastuksen kuitenkin tarvitsette? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23 kyllä me ollaan:) se tiedetään neuvolassa, ystävät tietää, status tietää... Kunnon sormuskin tuossa. Kihloissa on mukavaa. Ken ties, ehkä joskus mietitään häitäkin? Tuskin kuitenkaan.
Kertomalla neuvolaan, statukseen(?) ja ystäville, ette voi poissulkea kihlauksen todellista määritelmää: lupaus avioliitosta. Jos tällaista ei ole, ette ole kihloissa. Minäkin voin kertoa olevani sinkku (olen naimisissa), punapää (olen blondi), muodokas (olen aika laiha) tai vaikka kolmen lapsen äiti (oikeasti yhden)). Voin laittaa nää facebookiin, kertoa neuvolaan ja kertoa ystäville, mutta se ei poissulje sitä tosiasiaa, että en ole mitään näistä. Aivan kuin sinäkään et ole kihloissa. Kihlauksella on yksi määritelmä, et täytä sitä eli et ole kihloissa. Simple as that.
Se on forssalainen. Forssassa on baari nimeltä Status, ilmeisesti kirjoittajan kantapaikka.
Teille kaikille hikeentyjille, ihan mielenkiinnosta: jos joku teidän tuttunne on ollut esim. 7 vuotta jo kihloissa eikä hääpäivää vieläkään ole lyöty lukkoon, paheksutteko heitäkin jotenkin? Vai onko asia sitten ok, kun ilmeisesti jollain tasolla suunnittelevat vielä menevänsä naimisiin? Totuuttahan ette voi tietää, tulevatko hekään koskaan menemään naimisiin, vaikka suunnitteilla olisikin.. Ehkä siis ap:nkin olisi pitänyt kryptisesti vastata, ettei tiedä vielä hääpäivää (saati vuotta), niinkö?
Itse ainakin tunnen parikin jo pitkään (6-7v) kihloissa ollutta. Tietääkseni kukaan ei ahdistele heitä hääpäivästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole kihloissa, niin on outoa juhlia kihlajaisia. Mitä jos kutsuisitte tuota lupaussormukseksi (sormusten ostamisestahan tässä on kyse eikö?) ja juhlistatte lupaussormusten vaihtoa/toiselle lupautumisen juhla tms?:)
Olemme kihloissa koska menimme kihloihin. Sinä et sitä päätä.
AP
Jos ette ole sopineet avioliitosta, ette ole kihloissa. Olette ehkä ostaneet sormukset suhteenne syventämisen symboliksi, mutta ette ole kihloissa. Katsos kun kihlaus tarkoittaa lupausta avioitumisesta etkä sinä sen sanan merkitystä muuksi muuta, vaikka mitä vikisisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on meille vain paperi, emme tarvitse sitä rakkautemme todistamiseksi.
Mutta rengastuksen kuitenkin tarvitsette? :D
Samaa naureskelin. Avioliitto kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen on vain paperi, mutta metallinpala suuri ja merkityksellinen ele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin anoppiasi, kun sinut ap sai riesakseen.
Mikään ei ole yhtä rasittavaa, kuin väärässä oleva inttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille hikeentyjille, ihan mielenkiinnosta: jos joku teidän tuttunne on ollut esim. 7 vuotta jo kihloissa eikä hääpäivää vieläkään ole lyöty lukkoon, paheksutteko heitäkin jotenkin? Vai onko asia sitten ok, kun ilmeisesti jollain tasolla suunnittelevat vielä menevänsä naimisiin? Totuuttahan ette voi tietää, tulevatko hekään koskaan menemään naimisiin, vaikka suunnitteilla olisikin.. Ehkä siis ap:nkin olisi pitänyt kryptisesti vastata, ettei tiedä vielä hääpäivää (saati vuotta), niinkö?
Itse ainakin tunnen parikin jo pitkään (6-7v) kihloissa ollutta. Tietääkseni kukaan ei ahdistele heitä hääpäivästä.
Jos joku on 6-7 vuotta kihloissa niin ihmettelisin hiljaa mielessäni, mikä mahtaa olla syynä viivästyneeseen avioliittoon. Veikkaisin että haluavat kerätä rahaa ja pitää oikein isot pirskeet.
Jos tulisi puheeksi, eli jos joku kaveri vaikkapa sanoisi että viettävät ensi kuussa seitsemättä kihlajaisvuosipäiväänsä, kysyisin todennäköisesti joko häät ovat kohta ajankohtaiset.
Ei se minun elämääni sen suuremmin vaikuttaisi. Kaverini meni "kihloihin" jokin aika sitten, järjestivät kahdet kihlajaiset ja kättä oli pyydetty etukäteen isältä, mutta naimisiin eivät ole menossa. Huvittaa minua, mutta mikäs siinä kun ovat onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille hikeentyjille, ihan mielenkiinnosta: jos joku teidän tuttunne on ollut esim. 7 vuotta jo kihloissa eikä hääpäivää vieläkään ole lyöty lukkoon, paheksutteko heitäkin jotenkin? Vai onko asia sitten ok, kun ilmeisesti jollain tasolla suunnittelevat vielä menevänsä naimisiin? Totuuttahan ette voi tietää, tulevatko hekään koskaan menemään naimisiin, vaikka suunnitteilla olisikin.. Ehkä siis ap:nkin olisi pitänyt kryptisesti vastata, ettei tiedä vielä hääpäivää (saati vuotta), niinkö?
Itse ainakin tunnen parikin jo pitkään (6-7v) kihloissa ollutta. Tietääkseni kukaan ei ahdistele heitä hääpäivästä.
En suostu pitämään itseäni hikeentyjänä vain siksi, että arvostan vakiintuneiden termien asianmukaista käyttämistä. Tunnen läheisemmin kaksi kihlaparia, toinen on ollut kihloissa pian seitsemän vuotta, toinen pari vuotta. En paheksu kumpaakaan. Pidempään kihloissa ollut pari on puhunut silloin tällöin häistä siihen sävyyn, että sitten _kun_ mennään naimisiin, päivää tai vuotta he tosin eivät ole vielä päättäneet. (Enkä tiedä, että heitä olisi sen suhteen erityisesti ahdisteltu, joskus kai joku on kysäissyt joko päivä on tiedossa.) Vähemmän aikaa kihloissa olleet ovat jo kertoneet, tosin epävirallisesti, että hääpäivä on 2017 heinäkuussa. Eihän sitä tiedä, meneekö kumpikaan pari koskaan naimisiin, mutta ei se heidän kihlaustaan mitätöi.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä haluat noin kovasti kihloihin, jos naimisiin menoon suhtaudutaan asenteella "saa nähdä, mennäänkö edes naimisiin"?
Kihloihin mennään käsittääkseni juuri siksi, että se on lupaus avioliitosta. Jos et halua avioliittoon (tai jos et vielä tiedä haluatko avioliittoon), ei kannata ehkä kihloihinkaan mennä.
Voittehan silti ostaa toisillenne sormukset tai jotkut muut korut ja juhlia vuosipäiväänne, vaikkette kihloihin menisikään?
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.
Tuota, kihlaus nykylainsäädännössä viittaa ihan minkä tahansa avioliiton solmimiseen, eli myös siviilivihkimisen. Se liittyy kristinuskoon ihan yhtä paljon kuin sunnuntailisätkin - niitä saa, vaikkei kävisi kirkossa tai edes kuuluisi kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo totta, tää on kuin suoraan Malmin korupajan mainoksesta joka tuli joitain vuosia sitten Radio Helsingistä. Siinä miesääni kertoi:
"Mun muija on ollut ihmeen pahalla päällä viime aikoina, koko ajan kiukuttelee. Onneksi vierailu Malmin kultapajalla sai muijan taas hyvälle tuulelle!"
Mainostettiin siis kieli poskessa näitä teinikihloja, mutta näköjään aika monikin "muija" lankeaa tähän vanhanaikaiseen. 😃 Sanoisitte ei kissankullalle ja vaihtaisitte mieheen, joka on valmis aidosti sitoutumaan kanssanne, ei vaan vaihtamaan rinkuloita teinikihlojen merkeissä. Sääliksi käy teitä tyttöparkoja!
Vaimo 2011
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu että tästä kihlautumisesta vouhkataan näin paljon mutta kukaan ei puutu siihen ettei avopuolison äiti ole anoppi. Miksi se kihlaus hiertää yhtään enempää?
Kielitoimiston sanakirjan mukaan anoppi on puolison äiti.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan puoliso on (avio)mies tai vaimo, aviopuoliso. Laajemmin (ei säädösterminä) avopuolisosta; myös homo- t. lesboliiton osapuolista.
Eli anoppi on myös avopuolison äiti. Jos pariskunta ei asu yhdessä niin sitten voi kummastella, että miksi hän kutsuu miehen äitiä anopiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu että tästä kihlautumisesta vouhkataan näin paljon mutta kukaan ei puutu siihen ettei avopuolison äiti ole anoppi. Miksi se kihlaus hiertää yhtään enempää?
Kihlaus on juridinen termi ja sitä yleensä juhlistetaan. Korujen vaihtoa ei ole tapana juhlia. Anoppia ei juhlita eikä se ole mikään tieteellinen käsite. Avoliitot ovat niin yleisiä nykyään, että olisi typerä arkikielessä sanoa avopuolisoni äiti, kun voi sanoa anoppi ja kaikki ymmärtää.
Avopuolison äiti on myös anoppi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu että tästä kihlautumisesta vouhkataan näin paljon mutta kukaan ei puutu siihen ettei avopuolison äiti ole anoppi. Miksi se kihlaus hiertää yhtään enempää?
Kihlaus on juridinen termi ja sitä yleensä juhlistetaan. Korujen vaihtoa ei ole tapana juhlia. Anoppia ei juhlita eikä se ole mikään tieteellinen käsite. Avoliitot ovat niin yleisiä nykyään, että olisi typerä arkikielessä sanoa avopuolisoni äiti, kun voi sanoa anoppi ja kaikki ymmärtää.
Anoppi ei ole tieteellinen termi, mutta se on määritelty termi. Jos lakikielessä esiintyisi sana "anoppi" sen sijaan että sanottaisi "puolison vanhempi" tms. niin ottaisitko silloin enemmän pulttia siitä?
Avopuolison äiti on anoppi :)
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.
Kihlaus on minun tietojeni mukaan myös esikristillisessä Suomessa ollut kosinnan seurausta ja sen on ollut tarkoitus johtaa avioliittoon. Wikipedia ei ole paras mahdollinen lähde mutta en ala polkemaan kirjastoon, joten tässä nyt aika yksiselitteinen ote; "Kun tyttö oli suostunut kosintaan, kihlaus tapahtui joko heti tai myöhemmässä kihlajaisjuhlassa. Kihlaus tarkoitti alun perin panttien eli kihlojen vaihtamista sukujen välillä. Kihla oli jokin summa rahaa, jonka suku menetti, jos perui häät".
Karjalassa - toisin kuin muualla Suomessa - oli tapana ettei kihlaus vielä sitonut mihinkään, vaan kihlat saatettiin vaihtaa usean henkilön kanssa ennen lopullista avioliittoa, mutta tuolloin tyttö ei todellakaan saanut harrastaa seksiä kaikkien kumppanien kanssa ja asua heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille hikeentyjille, ihan mielenkiinnosta: jos joku teidän tuttunne on ollut esim. 7 vuotta jo kihloissa eikä hääpäivää vieläkään ole lyöty lukkoon, paheksutteko heitäkin jotenkin? Vai onko asia sitten ok, kun ilmeisesti jollain tasolla suunnittelevat vielä menevänsä naimisiin? Totuuttahan ette voi tietää, tulevatko hekään koskaan menemään naimisiin, vaikka suunnitteilla olisikin.. Ehkä siis ap:nkin olisi pitänyt kryptisesti vastata, ettei tiedä vielä hääpäivää (saati vuotta), niinkö?
Itse ainakin tunnen parikin jo pitkään (6-7v) kihloissa ollutta. Tietääkseni kukaan ei ahdistele heitä hääpäivästä.
En paheksu. He ovat päättäneet mennä naimisiin, mutta eivät tiedä hääpäivää eli ovat kihloissa. Ap taas ei ole päättänyt mennä naimisiin, eli ap ei ole kihloissa.
Tää on niin naurettavaa :'Dddd en kestä. Mikä hiton tarve ihmisillä on "olla kihloissa" , mutta ei naimisiin?? Miksi ei voi vain ostaa sormuksia ja olla pitämättä mitään numeroa asiasta, jos ei kerta halua niitä häitäkään ja halutaan pitää jotenkin matalaa profiilia eikä kyetä täysin sitoutumaan (avioliitto)? Tai jos haluatte sitoutua ilman numeroa ja häitä, voittehan vain rekisteröidä parisuhteenne ja pitää niitä sormuksia. Miksi pitää sanoa, että on kihloissa, vaikka ei oikeasti ole?? Kihlat on aina lupaus avioliitosta, ihan sama mitä nykytrendissä se merkitseekään. Kihlaus on ikivanha perinne ja se kihlaus tapahtuu, kun kumppani kosii. Eli pyytää mennä naimisiin.
Ihmisillä on kauhea tarve näyttää ulkopuolisille, että jee mulla on kumppani enkä ole yksin. Mutta sitten ei haluta sitoutua kunnolla, vaan kumppania pidetään ikään kuin vaan varalla siihen asti, kun tulee parempi vastaan. Älkääkä käsittäkö väärin; minä en haaveile naimisiinmenosta enkä ole koskaan sitoutunut muodollisesti kenenkään kanssa. Pisimmät suhteeni ovat kestäneet vuosia - ilman pettämistä, sitoutumiskammoa tai haaveilua muista - mutta en silti ole tehnyt mitään numeroa tai pitkän tähtäimen projektia suhteista.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin hyvin pitkään Suomessa pelkkä kihlaus "riitti", se oli kahden suvun ja pariskunnan välinen, lain vahvistama lupaus eikä mitään papin aamenta tunnettu tai vaadittu ennen kuin kirkko alkoi kytätä ja säädellä seurakuntalaistensa elämää ja vaatia kirkollista avioliittoa. Ilmeisesti kaikki tässä ketjussa "kihlaus on lupaus avioliitosta"-mantraa jankkaavat noudattavat kristillisiä arvoja ja muistavat käydä sunnuntaikirkossa koska mihinkään muuhun tuo "lupaus avioliitosta" ei perustu, alunperin kihlaus ei sitä ollut. Tosin kun vilkaisee tilastoja kuinka moni suomalaisista pyhistä avioliitoista päätyy eroon niin ei ihan heti uskoisi että näinkin vakaumuksellisia ihmiset ovat. Lainsäädännön edessä kihlat ja avioliitto ovat toki eri viivalla mutta se on sitten kokonaan toinen asia ja lähestymiskulma.
Eikö ennen kirkon sekaantumista vihkimisiin silti pidetty jonkinlainen hääjuhla tai muu seremonia, jonka myötä kihlaparista tuli aviopari (sanotaan nyt selkeyden vuoksi näin, vaikka avioliitto terminä ei olisikaan oikea)? Saateltiin morsian isänsä kodista miehen kotiin, laitettiin nuori pari yöksi samaan aittaan,ja mitä muita variaatioita tästä nyt onkaan. Ei kai se vuosisatoihin ole ihan niin yksinkertaisesti sujunut, että mies ja nainen ovat sopineet keskenään elävänsä yhdessä ja that's it?
Kylläpäs tämä nyt osui hermoon kun pitää tehdä pilkkakeskusteluja oikein roppakaupalla? :D