Tasoiseni nainen ei koskaan saa niitä miehiä, joihin ihastuu :(

Koska naiset on hypergamisia ja halutaan aina parempitasoinen kuin itse on

Uli teki taas kerran aloituksen, että pääsee vastailemaan markkina-arvonäkökulmastaan.  Jos olisin kotona, lähtisin pissittämään koiria.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa naiset millaisiin miehiin te ihastutte? Kroppa, ikä, koulutus, ammatti... jotain pientä infoa.

Minä ihastun suurinpiirtein ikäisiini miehiin (itse olen 31v.). Ikähaitari pyörii 28-38 vuoden välimaastossa noin.

Koulutus ja ammatti eivät ole niin tähdellisiä, mutta mitään elämänkoulunkävijää, sossupummia tai elämäntapatyötöntä minä en halua. Eri asia, jos olosuhteiden vuoksi on työttömänä tai jos on varaa olla pois työelämästä (eikä olla sieltä pois sossurahojen ansiosta). Korkeakoulututkinto ei tosiaankaan ole mikään vaatimus. Toivon vaan, että miehellä on jonkinlainen yleissivistys ja kiinnostus maailmanpoliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, koska itse tykkään jutella ko. aiheista.

En pidä kovin laihoista tai tosi timmissä kunnossa olevista miehistä. Aiemmin joku puhui "daddy-kropasta", sellainen olisi kiva :) Vähän mahakas, rotevahko nallekarhu mielellään. Toivoisin myös, että mies ei ole minua lyhyempi. Se nyt ei ole suuri vaatimus, kun itse olen 170cm pitkä.

Jotain harrastuksia tai mielenkiinnon (intohimon) kohteita olisi hyvä olla. Olisi myös kiva, jos yhteisiäkin sellaisia löytyisi (esim. matkustaminen, ruoanlaitto, leffat, maailmanmenon seuraaminen...). 

Enkä nyt pistäisi pahaksi, jos mies olisi suht huumorintajuinen, empaattinen, kiltti ja toiset huomioon ottava. Itse tykkään pelleillä ja nauraa, enkä ole erityisen vakava tutussa seurassa. En kestäisi jos mies olisi niuho tiukkapipo, joka ei kestäisi minun hassuttelujani :) 

ap

No, mulla on nyt testaus päällä. Olen tavannut pari kertaa komean, hoikan, urheilullisen miehen, jolla hyvä käytös. Enemmän ujo ja rauhallinen tuntuu luonne olevan. Olen muutaman vuoden vanhempi, hoikka, tuskin mikään kaunotar. Puheet osuu yksiin, samoin harrastukset, huumori. Uusi tapaaminen on sovittu, emme juuri pidä yhteyksiä tapaamisten välillä.

Riittääkö tasoni-siinäpä pulma. Olen minä, en yritä muuta. Joko näillä mennään tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

No, mulla on nyt testaus päällä. Olen tavannut pari kertaa komean, hoikan, urheilullisen miehen, jolla hyvä käytös. Enemmän ujo ja rauhallinen tuntuu luonne olevan. Olen muutaman vuoden vanhempi, hoikka, tuskin mikään kaunotar. Puheet osuu yksiin, samoin harrastukset, huumori. Uusi tapaaminen on sovittu, emme juuri pidä yhteyksiä tapaamisten välillä.

Riittääkö tasoni-siinäpä pulma. Olen minä, en yritä muuta. Joko näillä mennään tai sitten ei.

Tsemppiä ja rentoa itsevarmuutta! Just sitä omana itsenään olemista.:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mulla on nyt testaus päällä. Olen tavannut pari kertaa komean, hoikan, urheilullisen miehen, jolla hyvä käytös. Enemmän ujo ja rauhallinen tuntuu luonne olevan. Olen muutaman vuoden vanhempi, hoikka, tuskin mikään kaunotar. Puheet osuu yksiin, samoin harrastukset, huumori. Uusi tapaaminen on sovittu, emme juuri pidä yhteyksiä tapaamisten välillä.

Riittääkö tasoni-siinäpä pulma. Olen minä, en yritä muuta. Joko näillä mennään tai sitten ei.

Tsemppiä ja rentoa itsevarmuutta! Just sitä omana itsenään olemista.:)

Kiitos sinulle tästä!

Itse olen ihan nätti, mutta en mikään kaunotar. Itse olen aina viehättynyt "itseni tasoisista" peruskomeista ja mukavista miehistä ja aikaisemmin pojista. En siis ole edes ihastunut mihinkään huippu hyvännäköisiin yksilöihin vaan perusjamppoihin. 

No, sitten sitten nykyinen mieheni alkoi piirittää minua. En voinut pitkään aikaan uskoa, että noin hyvännäköinen mies on kiinnostunut minusta. Hän on siis todella komea,  kaikki tuttuni ovat häkeltyneet ensimmäisellä tapaamiskerralla. Ja fiksu ja karismaattinen. 

Luulisi, että tämä olisi nostanut itsetuntoani, mutta pikemmin on käynyt päin vastoin. Mies on komea, hänen eksänsä on suoraan kuin maailman kauneimpien naisten listalta.. En vain koe kuuluvani tuohon sakkiin. Ajattelen kaikkien ongelmien johtuvan siitä, etten ole riittävän kaunis. Mies kyllä kehuu, mutta ei ilmeisesti oikealla tavalla. 

Otan myös todella raskaasti ulkonäköäni koskevat "negatiiviset" kommentit, vaikka mies ei tarkoittaisikaan pahalla. Esim. jos kommentoi vaaleaa ihoani, yksittäisiä finnejä, pituuttani tai siis miehen mielestä lyhyyttäni (167 cm). On hän maininnut joskus myös nenästäni ja pienistä tisseistäni. Nuo muutamat negatiiviset kommentit ovat todella jääneet mieleen ja jotenkin mielessäni mitätöivät kaikki kehut. 

"Toivoisin myös, että mies ei ole minua lyhyempi. Se nyt ei ole suuri vaatimus, kun itse olen 170cm pitkä."

Onhan se tosi iso vaatimus, jos mies on vaikka 165cm. Ylimääräiset 5cm on kivuliaiden ja kalliiden leikkauksien takana ja niistä seuraa monen kuukauden vuodelepo. Lisäksi mahdolliset haitat, joita tulee luun luonnottomasta pidentämisestä. Tissien suurentaminen, laihduttaminen, lihasten hankkiminen tai kouluttautuminen on pientä verrattuna tuohon

Vierailija kirjoitti:

"Toivoisin myös, että mies ei ole minua lyhyempi. Se nyt ei ole suuri vaatimus, kun itse olen 170cm pitkä."

Onhan se tosi iso vaatimus, jos mies on vaikka 165cm. Ylimääräiset 5cm on kivuliaiden ja kalliiden leikkauksien takana ja niistä seuraa monen kuukauden vuodelepo. Lisäksi mahdolliset haitat, joita tulee luun luonnottomasta pidentämisestä. Tissien suurentaminen, laihduttaminen, lihasten hankkiminen tai kouluttautuminen on pientä verrattuna tuohon

Hehheh, varsinainen vitsiniekka. Et tainnut lukea aloitusta lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan nätti, mutta en mikään kaunotar. Itse olen aina viehättynyt "itseni tasoisista" peruskomeista ja mukavista miehistä ja aikaisemmin pojista. En siis ole edes ihastunut mihinkään huippu hyvännäköisiin yksilöihin vaan perusjamppoihin. 

No, sitten sitten nykyinen mieheni alkoi piirittää minua. En voinut pitkään aikaan uskoa, että noin hyvännäköinen mies on kiinnostunut minusta. Hän on siis todella komea,  kaikki tuttuni ovat häkeltyneet ensimmäisellä tapaamiskerralla. Ja fiksu ja karismaattinen. 

Luulisi, että tämä olisi nostanut itsetuntoani, mutta pikemmin on käynyt päin vastoin. Mies on komea, hänen eksänsä on suoraan kuin maailman kauneimpien naisten listalta.. En vain koe kuuluvani tuohon sakkiin. Ajattelen kaikkien ongelmien johtuvan siitä, etten ole riittävän kaunis. Mies kyllä kehuu, mutta ei ilmeisesti oikealla tavalla. 

Otan myös todella raskaasti ulkonäköäni koskevat "negatiiviset" kommentit, vaikka mies ei tarkoittaisikaan pahalla. Esim. jos kommentoi vaaleaa ihoani, yksittäisiä finnejä, pituuttani tai siis miehen mielestä lyhyyttäni (167 cm). On hän maininnut joskus myös nenästäni ja pienistä tisseistäni. Nuo muutamat negatiiviset kommentit ovat todella jääneet mieleen ja jotenkin mielessäni mitätöivät kaikki kehut. 

Ei hyvältä kuulosta. Kumppanin ei koskaan pitäisi arvostella toista seikoista joille ei mitään voi. Kuten rintojen koko, nenän muoto, pituus. Tai siis ilman kirurgin veistä ei voi. Eri asia kommentoida vaikka liikkumattomuutta ja välinpitämätöntä lihomista. Lisäksi jos mies on itse todella komea ja exänsäkin maailmanluokan kaunottaria, niin ei ihme jos tunnet alemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on ihan normaalia. Miten se tekisi jostain harvahampaisesta plösöstä yhtään houkuttelevamman vaikka itsekin olisi sellainen? Tietysti voi ottaa asian järki käteen -asenteella, että tää on nyt minun tasoa ja parempaa on turha yrittää. Mutta ei se siitä toisesta sen haluttavampaa tee.

Ei kai tässä puhuta tasosta pelkästään ulkonäkömielessä. Harvahampainen mies, joka tekee aloitteen ja osoittaa kiinnostusta, on houkuttelevampi kuin se, joka ei ole aktiivinen eikä osoita kiinnostusta.

Eli kyllä muillakin kuin huippuyksilöillä tärppää, mutta silloin täytyy nostaa omaa kiinnostustaan olemalla itse kiinnostunut ja näyttämällä se. 

Tuttavapiirissäni on ollut vaihdoksia eli uusi kumppani on tullut kuvioon 40+ iässä. Monella ystävälläni on todella hyvännäköisiä miehiä, osalla itseään nuorempia. Ystäväni ovat ihan tavallisia naisia, enemmän normaalivartaloisia/ pyöreitä kuin hoikkia. Monella miehellä on aiempi puoliso ollut missitason kaunottaria ja joskus ystäväni ihmettelevät, miksi miehet tyytyvät nyt heihin. Varmaankin syynsä on jokaisella, miksi liitot päättyneet. Ehkei se ulkoinen kauneus lopultakaan ole ratkaiseva tekijä ihmissuhteissa. Toki eri ihmiset mieltyvät eri asioista, niin pitääkin olla. Mutta liika ulkonäkökeskeisyys tuntuu enemmän olevan haitaksi kuin hyödyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa naiset millaisiin miehiin te ihastutte? Kroppa, ikä, koulutus, ammatti... jotain pientä infoa.

Minä ihastun suurinpiirtein ikäisiini miehiin (itse olen 31v.). Ikähaitari pyörii 28-38 vuoden välimaastossa noin.

Koulutus ja ammatti eivät ole niin tähdellisiä, mutta mitään elämänkoulunkävijää, sossupummia tai elämäntapatyötöntä minä en halua. Eri asia, jos olosuhteiden vuoksi on työttömänä tai jos on varaa olla pois työelämästä (eikä olla sieltä pois sossurahojen ansiosta). Korkeakoulututkinto ei tosiaankaan ole mikään vaatimus. Toivon vaan, että miehellä on jonkinlainen yleissivistys ja kiinnostus maailmanpoliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, koska itse tykkään jutella ko. aiheista.

En pidä kovin laihoista tai tosi timmissä kunnossa olevista miehistä. Aiemmin joku puhui "daddy-kropasta", sellainen olisi kiva :) Vähän mahakas, rotevahko nallekarhu mielellään. Toivoisin myös, että mies ei ole minua lyhyempi. Se nyt ei ole suuri vaatimus, kun itse olen 170cm pitkä.

Jotain harrastuksia tai mielenkiinnon (intohimon) kohteita olisi hyvä olla. Olisi myös kiva, jos yhteisiäkin sellaisia löytyisi (esim. matkustaminen, ruoanlaitto, leffat, maailmanmenon seuraaminen...). 

Enkä nyt pistäisi pahaksi, jos mies olisi suht huumorintajuinen, empaattinen, kiltti ja toiset huomioon ottava. Itse tykkään pelleillä ja nauraa, enkä ole erityisen vakava tutussa seurassa. En kestäisi jos mies olisi niuho tiukkapipo, joka ei kestäisi minun hassuttelujani :) 

ap

Kirjotin ton kysymyksen johon siis vastasit. Vastauksesi perusteella kuullostat ainakin mun unelmien naiselta, melkein voisin käyttää tekstiäs kuvaillessa naisihannettani, jos olisit vielä kertonut olevasi poliittisesti hieman vasemmalla ja olevasi hitusen vihreä sekä pidät seksistä niin olisin itkenyt (ilosta). Ihmettelen kyllä, jos sulle ei miestä löydy. Pidä silmät ja syli avoinna :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan nätti, mutta en mikään kaunotar. Itse olen aina viehättynyt "itseni tasoisista" peruskomeista ja mukavista miehistä ja aikaisemmin pojista. En siis ole edes ihastunut mihinkään huippu hyvännäköisiin yksilöihin vaan perusjamppoihin. 

No, sitten sitten nykyinen mieheni alkoi piirittää minua. En voinut pitkään aikaan uskoa, että noin hyvännäköinen mies on kiinnostunut minusta. Hän on siis todella komea,  kaikki tuttuni ovat häkeltyneet ensimmäisellä tapaamiskerralla. Ja fiksu ja karismaattinen. 

Luulisi, että tämä olisi nostanut itsetuntoani, mutta pikemmin on käynyt päin vastoin. Mies on komea, hänen eksänsä on suoraan kuin maailman kauneimpien naisten listalta.. En vain koe kuuluvani tuohon sakkiin. Ajattelen kaikkien ongelmien johtuvan siitä, etten ole riittävän kaunis. Mies kyllä kehuu, mutta ei ilmeisesti oikealla tavalla. 

Otan myös todella raskaasti ulkonäköäni koskevat "negatiiviset" kommentit, vaikka mies ei tarkoittaisikaan pahalla. Esim. jos kommentoi vaaleaa ihoani, yksittäisiä finnejä, pituuttani tai siis miehen mielestä lyhyyttäni (167 cm). On hän maininnut joskus myös nenästäni ja pienistä tisseistäni. Nuo muutamat negatiiviset kommentit ovat todella jääneet mieleen ja jotenkin mielessäni mitätöivät kaikki kehut. 

Ei hyvältä kuulosta. Kumppanin ei koskaan pitäisi arvostella toista seikoista joille ei mitään voi. Kuten rintojen koko, nenän muoto, pituus. Tai siis ilman kirurgin veistä ei voi. Eri asia kommentoida vaikka liikkumattomuutta ja välinpitämätöntä lihomista. Lisäksi jos mies on itse todella komea ja exänsäkin maailmanluokan kaunottaria, niin ei ihme jos tunnet alemmuutta.

Totta, kuulostaa kirjoitettuna vielä pahemmalta. Ei ihmekään, että tunnen itseni lyhyksi tytöksi, jolla on iso nenä, pienet tissit, finnejä kasvoissa, iho joka ei rusketu ja hiukset, joihin tulee helposti kaksihaaraisia. En kaunokaiseksi, jolla on hyvä perse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa naiset millaisiin miehiin te ihastutte? Kroppa, ikä, koulutus, ammatti... jotain pientä infoa.

Minä ihastun suurinpiirtein ikäisiini miehiin (itse olen 31v.). Ikähaitari pyörii 28-38 vuoden välimaastossa noin.

Koulutus ja ammatti eivät ole niin tähdellisiä, mutta mitään elämänkoulunkävijää, sossupummia tai elämäntapatyötöntä minä en halua. Eri asia, jos olosuhteiden vuoksi on työttömänä tai jos on varaa olla pois työelämästä (eikä olla sieltä pois sossurahojen ansiosta). Korkeakoulututkinto ei tosiaankaan ole mikään vaatimus. Toivon vaan, että miehellä on jonkinlainen yleissivistys ja kiinnostus maailmanpoliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, koska itse tykkään jutella ko. aiheista.

En pidä kovin laihoista tai tosi timmissä kunnossa olevista miehistä. Aiemmin joku puhui "daddy-kropasta", sellainen olisi kiva :) Vähän mahakas, rotevahko nallekarhu mielellään. Toivoisin myös, että mies ei ole minua lyhyempi. Se nyt ei ole suuri vaatimus, kun itse olen 170cm pitkä.

Jotain harrastuksia tai mielenkiinnon (intohimon) kohteita olisi hyvä olla. Olisi myös kiva, jos yhteisiäkin sellaisia löytyisi (esim. matkustaminen, ruoanlaitto, leffat, maailmanmenon seuraaminen...). 

Enkä nyt pistäisi pahaksi, jos mies olisi suht huumorintajuinen, empaattinen, kiltti ja toiset huomioon ottava. Itse tykkään pelleillä ja nauraa, enkä ole erityisen vakava tutussa seurassa. En kestäisi jos mies olisi niuho tiukkapipo, joka ei kestäisi minun hassuttelujani :) 

ap

Kirjotin ton kysymyksen johon siis vastasit. Vastauksesi perusteella kuullostat ainakin mun unelmien naiselta, melkein voisin käyttää tekstiäs kuvaillessa naisihannettani, jos olisit vielä kertonut olevasi poliittisesti hieman vasemmalla ja olevasi hitusen vihreä sekä pidät seksistä niin olisin itkenyt (ilosta). Ihmettelen kyllä, jos sulle ei miestä löydy. Pidä silmät ja syli avoinna :)

No kun kerta otit asian puheeksi niin kyllähän se niin on, että olen poliittisesti vasemmalla ripauksella vihreää. Seksikin maittaa kun on kumppani, josta oikeasti pitää ja jonka kanssa synkkaa. Yhdenillansäädöt ei kiinnosta enää tässä iässä.

Mutta ei unohdeta niitä paria pikku seikkaa, että olen ylipainoinen ja pärstäkertoimeltani en yhtään minkään näköinen (nyt kun täällä näistä tasoista puhuttiin, niin voisin arvioida omakseni asteikolla 1-10 vaikka 5). Vaikka olisin hauskaa, mukavaa ja fiksua seuraa, niin kiitos ulkonäköni ja -muotoni, harva mies on kiinnostunut tekemään minuun minkääntasoista tuttauvuutta.

ap

"Se on jännä juttu, nuo tasot. Mulla oli lyhyt juttu yhden ulkomaalaisen miehen kanssa ja se kerran sitten sanoi suoraan, että jos leikkaisin hiukset eri tavalla ja laihduttaisin 10 kiloa, olisin 8. Meni vähän maku siitä."

Ihanko oikeasti joku vielä jää suhteeseen kuultuaan tuommoista? Jäiköhän tämän kirjoittaja, vaikka maku menikin.

Mun erittäin passiivis-aggre tyyli olisi hymyillä takaisin, todeta, että kasi on kuitenkin parempi kuin kuusi ja lopettaa suhde seuraavana päivänä. Ei vielä samana, koska silloin ilmenisi muuta puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa naiset millaisiin miehiin te ihastutte? Kroppa, ikä, koulutus, ammatti... jotain pientä infoa.

Iloinen, älykäs ja kekseliäs, mielellään kiinnostunut ympäristöstään ja muista ihmisistä enemmän kuin oman napanöyhtänsä treenaamisesta. Noi on mun toiveet.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan nätti, mutta en mikään kaunotar. Itse olen aina viehättynyt "itseni tasoisista" peruskomeista ja mukavista miehistä ja aikaisemmin pojista. En siis ole edes ihastunut mihinkään huippu hyvännäköisiin yksilöihin vaan perusjamppoihin. 

No, sitten sitten nykyinen mieheni alkoi piirittää minua. En voinut pitkään aikaan uskoa, että noin hyvännäköinen mies on kiinnostunut minusta. Hän on siis todella komea,  kaikki tuttuni ovat häkeltyneet ensimmäisellä tapaamiskerralla. Ja fiksu ja karismaattinen. 

Luulisi, että tämä olisi nostanut itsetuntoani, mutta pikemmin on käynyt päin vastoin. Mies on komea, hänen eksänsä on suoraan kuin maailman kauneimpien naisten listalta.. En vain koe kuuluvani tuohon sakkiin. Ajattelen kaikkien ongelmien johtuvan siitä, etten ole riittävän kaunis. Mies kyllä kehuu, mutta ei ilmeisesti oikealla tavalla. 

Otan myös todella raskaasti ulkonäköäni koskevat "negatiiviset" kommentit, vaikka mies ei tarkoittaisikaan pahalla. Esim. jos kommentoi vaaleaa ihoani, yksittäisiä finnejä, pituuttani tai siis miehen mielestä lyhyyttäni (167 cm). On hän maininnut joskus myös nenästäni ja pienistä tisseistäni. Nuo muutamat negatiiviset kommentit ovat todella jääneet mieleen ja jotenkin mielessäni mitätöivät kaikki kehut. 

En yhtään ihmetteli, että negaaminen mitätöi. Yleensä toisiaan rakastavat ihmiset eivät kommentoi mitään ulkonäköön liittyvää kielteiseen sävyyn ellei ole varma, ettei toinen siitä loukkaannu. 

Vierailija kirjoitti:

"Se on jännä juttu, nuo tasot. Mulla oli lyhyt juttu yhden ulkomaalaisen miehen kanssa ja se kerran sitten sanoi suoraan, että jos leikkaisin hiukset eri tavalla ja laihduttaisin 10 kiloa, olisin 8. Meni vähän maku siitä."

Ihanko oikeasti joku vielä jää suhteeseen kuultuaan tuommoista? Jäiköhän tämän kirjoittaja, vaikka maku menikin.

Mun erittäin passiivis-aggre tyyli olisi hymyillä takaisin, todeta, että kasi on kuitenkin parempi kuin kuusi ja lopettaa suhde seuraavana päivänä. Ei vielä samana, koska silloin ilmenisi muuta puuhaa.

Mies kun lähti Suomesta kerroin, ettei meillä sitten enää ole mitään. Se siis asui mun luona, että se oli kai vähän kuin semmoinen convenient seksisuhde. Mutta mulla meinasi jo alkaa olla tunteita sitä kohtaan. Sitten meni kaikki. Sanoin, että kavereita voidaan olla ja ollaankin edelleen. Menee paljon paremmin niin. Vitutti aluksi ja kerroin sen sille. Sekin älysi olleena idiootti ja nyt meidän kaverisuhde on oikeasti hyvä.:D Jännä että näin voi käydä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa naiset millaisiin miehiin te ihastutte? Kroppa, ikä, koulutus, ammatti... jotain pientä infoa.

Minä ihastun suurinpiirtein ikäisiini miehiin (itse olen 31v.). Ikähaitari pyörii 28-38 vuoden välimaastossa noin.

Koulutus ja ammatti eivät ole niin tähdellisiä, mutta mitään elämänkoulunkävijää, sossupummia tai elämäntapatyötöntä minä en halua. Eri asia, jos olosuhteiden vuoksi on työttömänä tai jos on varaa olla pois työelämästä (eikä olla sieltä pois sossurahojen ansiosta). Korkeakoulututkinto ei tosiaankaan ole mikään vaatimus. Toivon vaan, että miehellä on jonkinlainen yleissivistys ja kiinnostus maailmanpoliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, koska itse tykkään jutella ko. aiheista.

En pidä kovin laihoista tai tosi timmissä kunnossa olevista miehistä. Aiemmin joku puhui "daddy-kropasta", sellainen olisi kiva :) Vähän mahakas, rotevahko nallekarhu mielellään. Toivoisin myös, että mies ei ole minua lyhyempi. Se nyt ei ole suuri vaatimus, kun itse olen 170cm pitkä.

Jotain harrastuksia tai mielenkiinnon (intohimon) kohteita olisi hyvä olla. Olisi myös kiva, jos yhteisiäkin sellaisia löytyisi (esim. matkustaminen, ruoanlaitto, leffat, maailmanmenon seuraaminen...). 

Enkä nyt pistäisi pahaksi, jos mies olisi suht huumorintajuinen, empaattinen, kiltti ja toiset huomioon ottava. Itse tykkään pelleillä ja nauraa, enkä ole erityisen vakava tutussa seurassa. En kestäisi jos mies olisi niuho tiukkapipo, joka ei kestäisi minun hassuttelujani :) 

ap

Kirjotin ton kysymyksen johon siis vastasit. Vastauksesi perusteella kuullostat ainakin mun unelmien naiselta, melkein voisin käyttää tekstiäs kuvaillessa naisihannettani, jos olisit vielä kertonut olevasi poliittisesti hieman vasemmalla ja olevasi hitusen vihreä sekä pidät seksistä niin olisin itkenyt (ilosta). Ihmettelen kyllä, jos sulle ei miestä löydy. Pidä silmät ja syli avoinna :)

No kun kerta otit asian puheeksi niin kyllähän se niin on, että olen poliittisesti vasemmalla ripauksella vihreää. Seksikin maittaa kun on kumppani, josta oikeasti pitää ja jonka kanssa synkkaa. Yhdenillansäädöt ei kiinnosta enää tässä iässä.

Mutta ei unohdeta niitä paria pikku seikkaa, että olen ylipainoinen ja pärstäkertoimeltani en yhtään minkään näköinen (nyt kun täällä näistä tasoista puhuttiin, niin voisin arvioida omakseni asteikolla 1-10 vaikka 5). Vaikka olisin hauskaa, mukavaa ja fiksua seuraa, niin kiitos ulkonäköni ja -muotoni, harva mies on kiinnostunut tekemään minuun minkääntasoista tuttauvuutta.

ap

Oli pakko tulla muuttamaan tasoarvio (tuntuu typerältä edes tehdä tällaista, kuka arvio tasoja?). 5 oli aivan liian yläkanttiin, todellinen arvio on jossain 2-3 välillä. 

ap