Tasoiseni nainen ei koskaan saa niitä miehiä, joihin ihastuu :(
Ihastun erilaisiin miehiin. Fiksuihin, hauskoihin, komeisiin, taviksiin, pitkiin, pätkiin, urheilullisiin, sohvaperunoihin... Ongelma on, että miehet ovat aina ns. parempaa tasoa kuin minä. Itse en ole kovin hääppönen. Olen koulutettu, fiksu, sosiaalinen, aktiivinen ja mukava tyyppi, mutta pärstävärkki ei ole kummoinen ja ylipainoakin löytyy reippaasti. Poikkeuksetta ihastukseni kohteet eivät vastaa tunteisiini, ja tunnen itseni lähinnä idiotiiksi ihastuessani sellaisiin miehiin, joita en voisi koskaan saada.
Miksen koskaan voi ihastua tasoiseeni mieheen? :( Onko kellään muulla tätä ongelmaa?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä koulutus sulla on?
Yhteiskuntatieteiden maisteri.
ap
Eiköhän se vika ole ennemminkin tässä, jos ei ole toista tutkintoa. Ylipainolla ei ole niin väliä, mutta pilipalitutkinto on turn off
Höpön löpön. Olen myös maisteri ja minulla ongelma ihastumisten kanssa on ollut läpi elämäni. Ei se tutkinto kasvojen kauneuteen vaikuta ja kauneimmilla naisilla on aina miehiä, vaikkei naisella olisi koulutusta lainkaan.
Lisäksi palstamiestenhän mukaan naisen koulutuksella ei ole väliä miehille, joten so what :D Mutta ainahan te itsenne pussiin puhutte.
Te eli palstamieskollektiivi? Eiköhän täällä ole erilaisia miehiä. Varmasti matalasti koulutetuille miehille ei naisen tutkinnolla ole väliä, mutta koulutettujen miesten suhteen tilanne on eri. Naiset antavat naamalle liikaa painoarvoa
En ole itse antanut painoarvoa kasvoilleni: miehet ovat itse aina hehkuttaneet kaikkea muuta minussa paitsi kasvojen kauneutta ja kyllähän se naiselle kertoo kaiken omasta tasosta kun ei kelpaa korkeintaan seksisuhteisiin.
Tämä tilanne kertoo enemmän korvien välistä. Kertaakaan ei ole kiinnostuminen jäänyt kiinni naisen ulkonäöstä mutta tosi monta kertaa älykkyydestä ja luonteesta. Jos ei kelpaisi kenellekään edes seksisuhteisiin, voisi ulkonäköä miettiä
Yleisellä tasolla voikin kenties kertoa, mutta tutkitustkini miehille naisen ulkonäkö tärkeämpää mitä esimerkiksi sosioekonominen asema. Omalla kohdallani tiedän vian olevan juuri kasvoissa.
Niin jos miehiä käsittelee yhteisenä massana. Puhuinkin koulutetuista miehistä. Jos ette usko, tutustukaa naisiin, jotka ovat lääkäreitä, dippainssejä, matemaatikoita, fyysikoita ym. ja kasvoilta mielestänne epäviehättäviä. Veikkaan että suurimmalla osalla on ollut kysyntää liiaksikin asti
Tunnen monia perusnättejä korkeakoulutettuja naisia, joilla ei ole vientiä yhtään.
Minkä alan koulutus niillä on?
Miksi koet tärkeäksi tietää alan tarkemmin?
Koska "korkea koulutus" ei auta mitään, jos kyseessä on joku kasvatustiede tai vastaava. Monilla miehillä on tutkinto oikeista tieteistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma :( ihastun aina niihin kaikkein komeimpiin miehiin, vaikka itse olen max 6 ulkonäöllisesti. Seksiä saan heiltä mutta parisuhteeseen en kelpaa.
Minä olen kelvannut seksisuhteeseen enkä parisuhteeseen itseäni rumemmille miehille. Voin kertoa, että itsetunto on aika olematon sen jälkeen kun saa pakit rumalta mieheltä :(
No haluaisitko itse miehen, joka pitää sua rumana?
En tietenkään, mutta enhän minä miehen aitoa mielipidettä tiennyt ennen kuin mies kuukausien seksisuhteen/jonkinlaisen tapailun päätteeksi katsoi asiakseen kertoa miten epäviehättävänä minua koko ajan on pitänyt eikä voisi harkita vakavampaa suhdetta. Seksi silti kelpasi, osa miehistä on vaan käsittämättömän epätoivoisia...
Eli mies piti sua rumana ja sä pidit miestä rumana? :D hyvä aloitus parisuhteelle
Onko siis ruman naisen vika kun tulee vedätetyksi?
Hyvin menee sinulla päättely taas kun et ota huomioon, että kenties se nainen välitti miehestä kokonaisuudessaan ja oli aidosti ihastunut, siitäkin huolimatta ettei pitänyt miestä komeana.
No sitä mä tuossa mietinkin, että haluaako ihminen olla parisuhteessa, jos toinen välittää, mutta pitää rumana. Moni varmaan haluaa kokea itsensä kauniiksi/komeaksi suhteessa
Aika mahdoton tilanne rumille ihmisille.
Makuja on monia. Ainakin kun puhutaan 95% väestöstä
Vierailija kirjoitti:
Samaa joo ja laihdutus ei auttanut. Edelleen hoikkana naisena sama ongelma.
Kauneinta ja viehättävintä on kun ihminen on sinut itsensä kanssa, huono itsetunto on turn off oli kuinka kaunis tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on vähän vastaava ongelma. Olen komea ja fiksu mies, mutta pitkäaikaistyötön, joten oikein mitään ei ole tarjolla... Kyllä ne hyvännäköiset naiset aluksi kiinnostuu, mutta eipä se kauaa kestä kun tulee ilmi, etten tee rahaa. Ikää on jo 33, ei tässä varmaan koskaan pääse koskettamaan nuorehkoa ja sievää naista. :( Elämä valuu ohi.
Mikä koulutus sinulla on?
Se on jännä juttu, nuo tasot. Mulla oli lyhyt juttu yhden ulkomaalaisen miehen kanssa ja se kerran sitten sanoi suoraan, että jos leikkaisin hiukset eri tavalla ja laihduttaisin 10 kiloa, olisin 8. Meni vähän maku siitä.
Nyt sitten seurustelen ihanan miehen kanssa. Olin jo vähän alkanut ajatella, että keskiverrolla ulkonäölläni ja pienellä ylipainolla en tule miestä löytämään. Kun ei tosiaan korkeaa koulutustakaan ole ja näin. Ja vankka haave lapsista.
Mutta otinpa ja tapasin miehen, joka vastasi "ihannettani" aika nappiin. Helvetin hauska, älykäs, hyvännäköinen, seksikäs ja huomaavainen. Parin ekan tapaamisen jälkeen mun oli pakko kysyä siltä, että mitä ihmettä se minussa näkee. Se vaan heitti, että pitää varmaan alkaa päivittäin hokea, että olen kaunis, kun en sitä itse usko. Itsetunto on pienen ajan sisällä noussut kohinalla ja yritän vain olla miehelle yhtä ihana kuin hän on minulle.
Kyllä ne oikeat tunteet katsoo kaiken läpi. Uskon tällä hetkellä yhä vain enemmän siihen, että jokaiselle onkin joku. Pläh, tämmöstä offtopic hömppää. Anteeksi, poistun.
En ymmärrä tätä kolutuskeskustelua. Toki on sekä miehissä että naisissa (etenkin naisissa) tätä porukkaa, joille kumppanin koulutustaso (lue tulotaso) merkitsee, mutta kuka haluaa kumppaniksi sellaisen, jota kiinnostaa sinussa lähinnä se sosioekonominen taso? En minä ainakaan, hyi helvetti.
Laihduta. Miehelle ei ole noloa esiintyä 'ruman' naisen kanssa mutta lihavan naisen kanssa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tämä palstan kaksinaismoralismi, jos mies olisi kertonut, että ihastuu vain tasokkaampiin naisiin, olisi mies haukuttu ja kehotettu lähestymään omaa tasoaan.
Naisena olen samaa mieltä. Pahin oli tuo rumalta mieheltä saadut pakit. Pakit ne on eikä asiaa muuta se, että pakkien antaja on ruma. Eikä parisuhde tee ketään paremmaksi ihmiseksi. Jokainen vastaa omasta elämästä ja onnellisuudesta.
Mä olen nätti naamastani, mallimainen (joillekin liian pitkä) ja fiksu. En silti yleensä saanut niitä, joihin ihastuin. Pitivät minusta kyllä ihmisenä, mutta eivät halunneet sitoutua (välttämättä muihinkaan). Nykyinen mieheni ei herätä ulkonäöllään mitään ihmeempiä tuntemuksia, mutta hän oli jollain tapaa karismaattinen ja teki turvallisen ja hyvän olon.
Av:n mukaan mun pitäisi olla ikisinkku ja impi, koska en ole rikas, kaunis tai korkeasti koulutettu. Kummasti olen silti saanut vastakaikua ihastuksiini hyviltä, fiksuilta ja ihan komeiltakin miehiltä ja asun nykyään avoliitossa. Ja ei, en ole edes nuori enää.
dsfsdfsd kirjoitti:
En ymmärrä tätä kolutuskeskustelua. Toki on sekä miehissä että naisissa (etenkin naisissa) tätä porukkaa, joille kumppanin koulutustaso (lue tulotaso) merkitsee, mutta kuka haluaa kumppaniksi sellaisen, jota kiinnostaa sinussa lähinnä se sosioekonominen taso? En minä ainakaan, hyi helvetti.
Koulutustasolla on väliä, mutta ei niinkään tulotasolla. Kyllä sen huomaa naisen kanssa jutellessa, että onko sillä opintoja kunnon tieteistä
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä juttu, nuo tasot. Mulla oli lyhyt juttu yhden ulkomaalaisen miehen kanssa ja se kerran sitten sanoi suoraan, että jos leikkaisin hiukset eri tavalla ja laihduttaisin 10 kiloa, olisin 8. Meni vähän maku siitä.
Nyt sitten seurustelen ihanan miehen kanssa. Olin jo vähän alkanut ajatella, että keskiverrolla ulkonäölläni ja pienellä ylipainolla en tule miestä löytämään. Kun ei tosiaan korkeaa koulutustakaan ole ja näin. Ja vankka haave lapsista.
Mutta otinpa ja tapasin miehen, joka vastasi "ihannettani" aika nappiin. Helvetin hauska, älykäs, hyvännäköinen, seksikäs ja huomaavainen. Parin ekan tapaamisen jälkeen mun oli pakko kysyä siltä, että mitä ihmettä se minussa näkee. Se vaan heitti, että pitää varmaan alkaa päivittäin hokea, että olen kaunis, kun en sitä itse usko. Itsetunto on pienen ajan sisällä noussut kohinalla ja yritän vain olla miehelle yhtä ihana kuin hän on minulle.
Kyllä ne oikeat tunteet katsoo kaiken läpi. Uskon tällä hetkellä yhä vain enemmän siihen, että jokaiselle onkin joku. Pläh, tämmöstä offtopic hömppää. Anteeksi, poistun.
Niin ihanaa.. Onnea teille!
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma :( ihastun aina niihin kaikkein komeimpiin miehiin, vaikka itse olen max 6 ulkonäöllisesti. Seksiä saan heiltä mutta parisuhteeseen en kelpaa.
vähän samoin minulla, enkä oikein tajua, miksi se on juuri näin päin. Miksi ei niin hyvännäköinen kelpaa seksiin, mutta ei parisuhteeseen? Eikö sen luulisi olevan juuri toisin päin, että jos panoseuraa etsitään, niin katsotaan ensisijaisesti sitä ulkonäköä ja että vähemmän nättejä ei edes siinä mielessä lähestytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma :( ihastun aina niihin kaikkein komeimpiin miehiin, vaikka itse olen max 6 ulkonäöllisesti. Seksiä saan heiltä mutta parisuhteeseen en kelpaa.
vähän samoin minulla, enkä oikein tajua, miksi se on juuri näin päin. Miksi ei niin hyvännäköinen kelpaa seksiin, mutta ei parisuhteeseen? Eikö sen luulisi olevan juuri toisin päin, että jos panoseuraa etsitään, niin katsotaan ensisijaisesti sitä ulkonäköä ja että vähemmän nättejä ei edes siinä mielessä lähestytä?
Olisiko se niin mahdotonta, että mies pitää nättinä omasta näkemyksestänne huolimatta, mutta teillä on jokin vamma (pinnallisuus, ulkonäköangsti, ärsyttävyys, tyhmyys), joka estää seurustelun?
Vierailija kirjoitti:
Av:n mukaan mun pitäisi olla ikisinkku ja impi, koska en ole rikas, kaunis tai korkeasti koulutettu. Kummasti olen silti saanut vastakaikua ihastuksiini hyviltä, fiksuilta ja ihan komeiltakin miehiltä ja asun nykyään avoliitossa. Ja ei, en ole edes nuori enää.
Samoin. Olen ruma, ylipainoinen, feministi ja "huuhaa-tutkinnon" (YTM) suorittanut yh (tosin lapsi on jo aikuinen) Silti olen onnellisessa parisuhteessa älykkään, pitkän, tumman, komean, korkeasti koulutetun miehen kanssa.
Kertokaa naiset millaisiin miehiin te ihastutte? Kroppa, ikä, koulutus, ammatti... jotain pientä infoa.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on vähän vastaava ongelma. Olen komea ja fiksu mies, mutta pitkäaikaistyötön, joten oikein mitään ei ole tarjolla... Kyllä ne hyvännäköiset naiset aluksi kiinnostuu, mutta eipä se kauaa kestä kun tulee ilmi, etten tee rahaa. Ikää on jo 33, ei tässä varmaan koskaan pääse koskettamaan nuorehkoa ja sievää naista. :( Elämä valuu ohi.
Vastaus "ongelmaasi" paljastuu tuosta viimeisestä lauseesta. Jahtaat niitä parikymppisiä keijukaisia, joita kaikki muutkin miehet havittelevat. Kokeilepa itsesi ikäisiä vaihteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa naiset millaisiin miehiin te ihastutte? Kroppa, ikä, koulutus, ammatti... jotain pientä infoa.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa naiset millaisiin miehiin te ihastutte? Kroppa, ikä, koulutus, ammatti... jotain pientä infoa.
Pitää löytyä itsevarmuutta
Voi olla, ja hyvä niin, mutta ap:n tapaukseen liittyen: itseäni ei kiinnostaisi mies, joka halveksisi yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoa. Varsinkaan jos olisin ap:n tapaan ytm. Eli siinä mielessä ap voinee unohtaa "neuvosi"/huomautuksesi pilipalitutkinnosta.