Tunnusta: mikä on ollut laiskuuden huippusi?
Kommentit (371)
Olin maanut sohvalla työpäivän jälkeen, vuoroin torkkunut ja selannut mm. Av-palstaa.
Tuli ilta ja alkoi väsyttää ihan kamalasti. En jaksanut nousta sohvalta mennäkseni sänkyyn vaan nukuin sohvalla ja kattovalokin oli päällä, koska en jaksanut nousta sammuttamaan sitä.
Välillä nukun alusvaatteissani ja topissa, koska aamulla voin vetää siihen paidan ja farkut suoraan päälle.
Pidän samoja vaatteita kun en jaksa etsiä muita.
Monesti menen kauppakeskukseen aikeenani ostaa jotain tarpeellista, mutta lähden melkein saman tien pois, etenkin jos minun piti ostaa vaatteita - en jaksa sovittaa niitä, enkä marssia liikkeestä toiseen etsien hyvää kappaletta. En myöskään jaksa ihmispaljoutta.
En jaksa tiskata käsin. Kun otan astiat pois koneesta ja huomaan, että joku on jäänyt likaiseksi, nakkaan sen takaisin koneeseen. Yksi uunivuoka kävi kierroksen 6 kertaa, ennen kuin pesutulos tyydytti.
🇺🇦🇮🇱
Kerran en jaksanut nousta bussista pois oikealla pysäkillä
En jaksa laittaa astioita suoraan tiskikoneeseen enkä jaksa tyhjentää sitä pitkään aikaan pesun jälkeen. Sori tiskaamaan joutuvat.
Emme ystäväni kanssa jaksaneet kävellä parin korttelin päässä olevaan kauppaan, joten tilasimme taksin. Mennen tullen.
Olen heittänyt tiskit roskiin kun en jaksanut tiskata
Kuopuksen kaapissa on vaatteita koosta 92, kuopus käyttää nykyään 122 senttisiä vaatteita. En jaksa alkaa plaraamaan niitä, kaikki koot on sekaisin. Ovet ei mene enää kaapista kiinni.
Pyykkikorissa on pohjalla kasa kenkiä, tumppuja, kaikkea mitkä ei käy nk. normipesuun, pesen aina vaan niin sanotusti helposti pestävät, nuo muut vaan aina jää sinne pyykkikorin pohjalle.
En ole enää moneen vuoteen laittanut kesällä ulkokukkia, jouluna joulukoristeita ym. Liian vaivalloista kompata koristeita varastosta ja muutaman viikon päästä raahata taas takaisin varastoon. Ulkokukkia pitäisi kastella, mulla on muutakin tekemistä.
Voin hyvin viettää oko viikonlopun läppärillä sohvalla maaten. Käyn vaan välillä vessassa. Syön vuoroin irtokarkkeja, vuoroin sipsejä. Pyydän miehen tai lasten tuomaan vettä kun en itse jaksa nousta sohvalta :D.
(Olen normaalipainoinen ja tuollaisia koomapäiviä ei ole usein :D)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin 1984 kutoa villapaitaa silloiselle poikaystävälleni. Tiemme erkanivat 1986, mutta yksi pysyy: keskeneräinen, mutta aika pitkälle edennyt villapaita.
1984 asuin vielä vanhempieni luona. Omassa asunnossani olen asunut -vanhanapiikana- vuodesta 1988 ja edelleen komeron ylähyllyltä pilkottelee ruskeaa neule puikoissa.
No voihan rähmä, vuodet ja tarina sopivat minuun. Laitapa vaikka tuon silloisen poikaystäväsi nimikirjaimet (etu suku) ja vastaavat itseltäsi niin ei jää vaivaamaan ...
Py oli M.A. Omaani en laita, eka nimi alkaa K:lla.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa rehellisesti
Olen maannut sohvalla ja katsonut tekstitv:tä,koska olisi ollut liian vaivalloista nousta ja vaihtaa jollekin oikealle kanavalle.
Laiskotti töiden jälkeen kauppareissulla, enkä jaksanut miettiä mitä ruokaa tekisin kotona, joten ostin pakastepizzaa. Kassan jälkeen totesin, että en jaksakaan lämmittää pizzaa ja hain kassoja vastapäätä olevasta kotipizzasta lämpimän pizzan.
En ole siirtänyt seinäkelloani vieläkään eteenpäin. Onneksi sentään aina muistan että se on jäljessä, kun katson sitä.
En jaksa aina seistä suihkussa, vaan istun jakkaralla.
En ole 10kk saanut aikaiseksi "ei mainoksia" lappua asuntoni oveen...taidan laittaa aamulla.
Varmaan tämä meneillään oleva setti, että en ole ollut koskaan töissä, vaan 24/7 netissä jo 15 vuotta. Miten teillä on ollut energiaa esimerkiksi etsiä seurustelukumppaneita?
Vierailija kirjoitti:
Nyt on mennyt 7kk kun muutin enkä ole vieläkään tehnyt "ei mainoksia"-lappua oveen. Syy: olen huono, siis tosi huono, kurjoittamaan pieneen lappuun niin että kirjaimet mahtuu. Enkä omista teippiä, enkä ole jaksanut hankkia. Mainoksia tulee välillä paljonkin, mutta laitan niitä saappaiden sisään tueksi.
Öö... Kuka sanoo, että sen lapun on oltava mahdollisimman pieni? Naurettavaa selittelyä. Ja teipin hankkiminen ei ole oikeasti noin iso ponnistus.
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä syksynä, kun lämpötila ei enää noussut yli 5 asteen, laitoin karjalanpaistin yöksi uunivuokassa parvekkeelle, kun ei mahtunut jääkaappiin.
Seuraavan kerran koskin siihen seuraavan vuoden huhtikuussa, kun sain vietyä sen vuokineen roskikseen.
Vuokassa -.-
Olen nukkunut kuukauden ilman lakanoita, koska heitin likaiset lakanat pesuun, enkä jaksa laittaa uusia tilalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin 1984 kutoa villapaitaa silloiselle poikaystävälleni. Tiemme erkanivat 1986, mutta yksi pysyy: keskeneräinen, mutta aika pitkälle edennyt villapaita.
1984 asuin vielä vanhempieni luona. Omassa asunnossani olen asunut -vanhanapiikana- vuodesta 1988 ja edelleen komeron ylähyllyltä pilkottelee ruskeaa neule puikoissa.
No voihan rähmä, vuodet ja tarina sopivat minuun. Laitapa vaikka tuon silloisen poikaystäväsi nimikirjaimet (etu suku) ja vastaavat itseltäsi niin ei jää vaivaamaan ...
Py oli M.A. Omaani en laita, eka nimi alkaa K:lla.
OK, kiitokset vastauksesta. Nyt ei täsmännyt enää. Enpä tiedä, jos törmäisin tällä tavalla siihen entiseen ja hän olisi vielä vapaa, niin en osaa edes vielä ajatella kaikkea sitä mitä siitä seuraisi, muuta kuin että olisin onnesta sekaisin että pitkästä aikaa sain yhteyden, en nimittäin ole edes kuullut sen jälken kun tiemme erosivat.
Vierailija kirjoitti:
Nukuin unet tv päällä. Lopputulos oli että kaukosäädin ei enää toiminut.
Televisioissa on nykyään yleensä automaattisammutus valitun ajan päästä. Kannattaa ottaa käyttöön, jos on tapana nukahtaa tv:n ääreen.
- Syön lounaaksi pakasteranskalaisia, kun en jaksa laittaa ruokaa
- Lahjon poikaystävän hakemaan herkkuja kaupasta, kun en itse jaksa mutta tekisi mieli
- Laitan biojätteet tavalliseen roskikseen, kun biojäteastia on täynnä enkä jaksa tyhjentää sitä