Lue keskustelun säännöt.
Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti
26.04.2016 |
Eivätkä varsinkaan siten kun (äitini) vaati minua suhtautumaan muihin ihmisiin, joista piti välittää niin kovasti, tai tuli huutoa. Opin sillä vain, ettei kukaan välitä minusta, koska kukaan ei koskaan arvostanut uhrautumisiani. Isäni tas sai näihin päiviin saakka ylläpidettyä illuusiota siitä, että olen hänelle rakas ja tärkeä tytär, jota hän aina vannotti luottamaan itseensä ja uskotteli, että minä voin luottaa häneen.
Nyt luottamukseni on kuitenkn rikottu. Viimeisen kerran. Aiemmin hän on syyttänyt uutta vaimoaan siitä, ettei ole voinut aina pitää lupauksiaan. Nytkin hän yritti taas, mutta se ei enää mene läpi. Se oli hän itse, joka rikkoi lupaamansa asian eräässä hyvin isossa ja minulle merkittävässä keississä. Hyvähän hänen sillä olikin kalastella lojaaliuttani, sehän oli merkittävä juttu. Olin siis valmis isoihinkin myönnytyksiin koko elämäni ajan.
Nyt se on loppu. En enää usko, että kumpikaan vanhempi koskaan välitti minusta aidosti, vaikka kumpikin on onnistunut huijaamaan minua tänne saakka uskomaan niin (kun he sanovat).
Äitini pahin teko näissä isäni minua kohtaan tekemissä pettymyksissä on se, että hän ikään kuin lyö lyötyä, ei ole yhtään pahoillaan minun puolestani, vaan moittii että "veljeilinkin" isäni kanssa. Eli että luotin häneen.
Tämä kaikki on ollut niin kamalaa, että se on vaikuttanut erittäin rampauttavasti omaan kykyyni olla vanhempana. Samoin mahdollisuuksiini etsiä ja löytää puoliso, jonka uskon ja tunnen rakastavan minua. Eihän minua voi kukaan aidosti rakastaa. Koska se on ollut minun lapsuuden perheessä minun syyni, kun äiti ei ole voinut minua aidosti rakastaa! Tämmöinen on ollut äitini asenne minuun kaikki nämä vuodet! Nyt ajattelen samoin...se on lasteni syy, jos en minä voi heitä rakastaa... Enkä varmaan ole edes ainoa lapsiaan tällä tavalla (piilo) vihaava äiti... Täälläkin saa aina välillä lukea näitä kamalia lapsia omistavien äitien kertomuksia. Että ihan lapsissa vika, kun äiti ei voi heitä rakastaa. Jep jep. Ja uskokaa vain paskiaiset omia valheitanne. Lapsenne ovat teihin nähden täysin syyttömiä.
Ehkä se tästä, suhteeni lapsiani kohtaan, muuttuu kun mun ei enää tarvitse ylläpitää vihan kätkeviä kulisseja vanhempiini nähden ja uskoa, että mä ITSE olen aiheuttanut sen, ettei he voi minua rakastaa...
t. Äitivihaaja
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan
Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.
apMyötätuntoa ei ansaitse ihminen, joka ahneuksissaan toivoo jopa oman isänsä kuolemaa, ei huolehdi lapsistaan ja haukkuu kaikki, jotka eivät suostu hänen päätänsä silittelemään. Ja"vitun köyhäksi" haukkuminenkin menettää aika äkkiä tehonsa, jos myöntää ensimmäisessä lauseessa, että rahasta on itsellä tiukkaa.
Olen se, joka halusi huolehtia lapsistasi. En ole vailla rahallista hyötyä. Sinä et varmaankaan pysty pienessä päässäsi tällaista näkökulmaa edes käsittämään.
Mä taas ajattelen tuosta, että myötätuntoa ei ansaitse tosiaankin ihminen, joka tekee tuollaista ja joka juuri sen myötätunnon myötä jatkaa toimintaansa. Ensimmäinen lauseesi oli tiivis kuvaelma äidistäni. Isäni silitteli äidin päätä. En ole ap.
Minä en jatka myötätunnon myötä toimintaani, vaan saan voimia päästä irti siitä. Miksi isäsi silitti äitisi päätä? Tiesikö isäsi, että sinä kärsit? Ilmaisitko sinä sitä isällesi? Suuntautuiko äitisi viha sinuun ja jos niin millä tavalla?
apJa vielä mietityttää, että oliko äitisi saanut lapsenakin päänsilitystä ja myötätuntoa, ja oli siksi sellainen kuin oli, vaiko ennemminkin liikaa vaatimuksia, kuria ja moitetta? Itse en ainakaan saanut lapsena tarpeeksi myötätuntoa, jos ollenkaan. Siksi tarviysen sitä nyt aikuisena, vaikka kaikki tunteet eivät olekaan mukavia. Ei lastakaan saa rangaista, jos lapsi suuttuu. Pitää hyväksyä ja vastaanottaa se tunne. Silloin se ei käänny kostonhimoksi.
ap
Sekä että, äidiläni. Hän oli adoptiolapsi. Ensin helvetti, sen jälkeen mammonataivas, jossa vallitsi äärimmäiset hyvän käytöksen säännöt. Lellilapsi, joka isäni tavattuaan alkoi viettämään kaksoiselämää. Olen varhain lapsi-nuoruus vaiheessa ymmärtänyt nämä meidän perheen sairaat kuviot, ja vaikka minulla ei ollut ketään tukena, vertasin kotielämää kaikkeen ympärillä hahmottamaani. Pidin suuni kiinni ja sillä selvisin hengissä kotona. Päätin ennenkuin kuukautiset alkoivat lähivuosinakaan, että en koskaan tule ätini kaltaiseksi. Se päätös on pitänyt. Heh, suuttuminen on tervettä, jos lapsi suuttuu niin katso peiliin ja hoida tilanne kommunikoiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan
Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.
apMyötätuntoa ei ansaitse ihminen, joka ahneuksissaan toivoo jopa oman isänsä kuolemaa, ei huolehdi lapsistaan ja haukkuu kaikki, jotka eivät suostu hänen päätänsä silittelemään. Ja"vitun köyhäksi" haukkuminenkin menettää aika äkkiä tehonsa, jos myöntää ensimmäisessä lauseessa, että rahasta on itsellä tiukkaa.
Olen se, joka halusi huolehtia lapsistasi. En ole vailla rahallista hyötyä. Sinä et varmaankaan pysty pienessä päässäsi tällaista näkökulmaa edes käsittämään.
Mä taas ajattelen tuosta, että myötätuntoa ei ansaitse tosiaankin ihminen, joka tekee tuollaista ja joka juuri sen myötätunnon myötä jatkaa toimintaansa. Ensimmäinen lauseesi oli tiivis kuvaelma äidistäni. Isäni silitteli äidin päätä. En ole ap.
Minä en jatka myötätunnon myötä toimintaani, vaan saan voimia päästä irti siitä. Miksi isäsi silitti äitisi päätä? Tiesikö isäsi, että sinä kärsit? Ilmaisitko sinä sitä isällesi? Suuntautuiko äitisi viha sinuun ja jos niin millä tavalla?
apMeillä asetelma oli ja on vähän erilainen, koska narsistiäiti on tiiviisti yhdessä isäni kanssa. Äidin naisellinen viehkeys vei isäni huomion ja mielenkiinnon, en sitä tässä sairasta asetelmaa tässä selitä, tulisi monta sivua. Koska meillä asui saman katon alla narsistiäiti, ei lapsilla saanut olla tunteita, lapset olivat huonekaluja. Äitini viha suuntautui ja suuntautuu edelleen minuun. Mielenkiintoista on, että tuon koin vasta varttuessani. Se johtui siitä, että huonekalusta pursui väkisin nystyröitä, naisellisuutta. Teiniangstius on minulle vierasta. Muita ajatuksia tai tunteita ei saa äidin mielestä olla, kuin mitä hänellä on. Nämä ovat oikeasti niin mutkikkaita tapauksia, ettei näitä pysty edes kuvittelemaankaan edes lähelle normaalin äitisuhteen kokeneet. Väitän tietäväni pitkän tutkintamatkan perusteella, että mikään muu ei ole järkevintä kuin sulkea ovi omalta äidiltään. Sekin on tosin valinta, siitäkin kokemuksia, että kannattaa, jos elämä yhtään tihkaisee.
No huh, äitisi kuulostaa hyvin kylmältä. Mullakin on nyt oven sulkemista äitiin päin menossa. Aikaisemmin olisin soittanut äidille, mutta pahoittanut sitten mieleni, kun äiti olisi ollut täysin ymmärtämättä, miten isän toiminta minua loukkaa. (Kuten palstalaisetkin tosin ovat.) Nyt ymmärrän olla soittamatta, (mutta en näköjään olematta kirjoittamatta tänne) ja se vahvistaa minua sikäli, että yhdet turhat haukut ja itsetunnon latistaminen jäävät pois. Puhelu menisi myös riitelyksi, kuten täälläkin keskustelu meni, mutta se ei haittaa, kun riitaa ei käydä äidin kanssa. Se on kaikista tuhoavinta minulle. Siitä on päästävä eroon.
ap
Olet ap tehnyt pitkän päivän täällä av-palstalla. Oletko tehnyt tänään mitään muuta? Kovin olet täynnä vihaa ja katkeruutta :(
Mahtaa olla tietsikkatuoli hiessä kun oot 12 TUNTIA PUTKEEN jauhanut tätä skeidaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan
Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.
apMyötätuntoa ei ansaitse ihminen, joka ahneuksissaan toivoo jopa oman isänsä kuolemaa, ei huolehdi lapsistaan ja haukkuu kaikki, jotka eivät suostu hänen päätänsä silittelemään. Ja"vitun köyhäksi" haukkuminenkin menettää aika äkkiä tehonsa, jos myöntää ensimmäisessä lauseessa, että rahasta on itsellä tiukkaa.
Olen se, joka halusi huolehtia lapsistasi. En ole vailla rahallista hyötyä. Sinä et varmaankaan pysty pienessä päässäsi tällaista näkökulmaa edes käsittämään.
Mä taas ajattelen tuosta, että myötätuntoa ei ansaitse tosiaankin ihminen, joka tekee tuollaista ja joka juuri sen myötätunnon myötä jatkaa toimintaansa. Ensimmäinen lauseesi oli tiivis kuvaelma äidistäni. Isäni silitteli äidin päätä. En ole ap.
Minä en jatka myötätunnon myötä toimintaani, vaan saan voimia päästä irti siitä. Miksi isäsi silitti äitisi päätä? Tiesikö isäsi, että sinä kärsit? Ilmaisitko sinä sitä isällesi? Suuntautuiko äitisi viha sinuun ja jos niin millä tavalla?
apJa vielä mietityttää, että oliko äitisi saanut lapsenakin päänsilitystä ja myötätuntoa, ja oli siksi sellainen kuin oli, vaiko ennemminkin liikaa vaatimuksia, kuria ja moitetta? Itse en ainakaan saanut lapsena tarpeeksi myötätuntoa, jos ollenkaan. Siksi tarviysen sitä nyt aikuisena, vaikka kaikki tunteet eivät olekaan mukavia. Ei lastakaan saa rangaista, jos lapsi suuttuu. Pitää hyväksyä ja vastaanottaa se tunne. Silloin se ei käänny kostonhimoksi.
apOletko toteuttanut tätä omien lastesi kanssa? Vai mikäs tämä kivikissajuttu olikaan?
Miten niin kivikissajuttu liittyy siihen, että lapsi suuttuu?
apSinä et muistaakseni hyväksynyt jotain lastesi kivileikkejä. Vai muistanko väärin? Suutuit heille.
No en hyväksynyt joo. Että kiviä tuodaan sisälle. Mutta lapset ei suuttuneet siitä, ettei niitä saanut tuoda sisälle.
apSaattoipa jääsä katkeruus mieleen. Että äiti ei edes kiviä sallinut. Ja ihmettelenpä miksi et sallinut. Eikö kämppäsi ole muutenkin kuin pyörremyrskyn jäljiltä?
No en tiedä oliko se nyt niin iso asia. Siis lapsille. Mua siinä korpesi eniten mieheni ja minun välisen kommunikaatiokyvyn puute, että et tee tuollaisia ratkaisuja (siis mies) ilman, että kysyt minulta.
No meillä on osin sotkuista just siks, kun en jaksa siivota näiden jälkiä. Jos täällä vielä pyöris kiviäkin lattioita vaikkei ne arvopinnalla olekaan naarmuttamassa, niin se lisäisi verenpainettani! Kivillä voi ihan oikeasti leikkiä ulkona aivan hyvin, enkä nyt usko, että täällä on joka toisella perheellä jotain kiviäkin kotona leikkikaluina. Eiköhän se ihan normi-äidin vastaus kun lapsi innostuu, että otetaanpa täältä puistosta kiviä mukaan kotiin ole, "että eipä nyt oteta"...
Tietty se oli lapsia kohtaan kupru, että mies salli jo ja sit minä kielsin. Olis sit minunkin pitänyt vaan tanssia miehen pillin mukaan en suostunut. Ehkä olin joustamaton. Voi voi.
ap
Mutta itse mietit vielä 40 vuoden jälkeen äitisi tekemiä vääryyksiä. Miksi et vaan tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaat siis vanhempiasi, lapsiasi ja miestäsi. Hyvä meininki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan
Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.
apMyötätuntoa ei ansaitse ihminen, joka ahneuksissaan toivoo jopa oman isänsä kuolemaa, ei huolehdi lapsistaan ja haukkuu kaikki, jotka eivät suostu hänen päätänsä silittelemään. Ja"vitun köyhäksi" haukkuminenkin menettää aika äkkiä tehonsa, jos myöntää ensimmäisessä lauseessa, että rahasta on itsellä tiukkaa.
Olen se, joka halusi huolehtia lapsistasi. En ole vailla rahallista hyötyä. Sinä et varmaankaan pysty pienessä päässäsi tällaista näkökulmaa edes käsittämään.
Mä taas ajattelen tuosta, että myötätuntoa ei ansaitse tosiaankin ihminen, joka tekee tuollaista ja joka juuri sen myötätunnon myötä jatkaa toimintaansa. Ensimmäinen lauseesi oli tiivis kuvaelma äidistäni. Isäni silitteli äidin päätä. En ole ap.
Minä en jatka myötätunnon myötä toimintaani, vaan saan voimia päästä irti siitä. Miksi isäsi silitti äitisi päätä? Tiesikö isäsi, että sinä kärsit? Ilmaisitko sinä sitä isällesi? Suuntautuiko äitisi viha sinuun ja jos niin millä tavalla?
apMeillä asetelma oli ja on vähän erilainen, koska narsistiäiti on tiiviisti yhdessä isäni kanssa. Äidin naisellinen viehkeys vei isäni huomion ja mielenkiinnon, en sitä tässä sairasta asetelmaa tässä selitä, tulisi monta sivua. Koska meillä asui saman katon alla narsistiäiti, ei lapsilla saanut olla tunteita, lapset olivat huonekaluja. Äitini viha suuntautui ja suuntautuu edelleen minuun. Mielenkiintoista on, että tuon koin vasta varttuessani. Se johtui siitä, että huonekalusta pursui väkisin nystyröitä, naisellisuutta. Teiniangstius on minulle vierasta. Muita ajatuksia tai tunteita ei saa äidin mielestä olla, kuin mitä hänellä on. Nämä ovat oikeasti niin mutkikkaita tapauksia, ettei näitä pysty edes kuvittelemaankaan edes lähelle normaalin äitisuhteen kokeneet. Väitän tietäväni pitkän tutkintamatkan perusteella, että mikään muu ei ole järkevintä kuin sulkea ovi omalta äidiltään. Sekin on tosin valinta, siitäkin kokemuksia, että kannattaa, jos elämä yhtään tihkaisee.
No huh, äitisi kuulostaa hyvin kylmältä. Mullakin on nyt oven sulkemista äitiin päin menossa. Aikaisemmin olisin soittanut äidille, mutta pahoittanut sitten mieleni, kun äiti olisi ollut täysin ymmärtämättä, miten isän toiminta minua loukkaa. (Kuten palstalaisetkin tosin ovat.) Nyt ymmärrän olla soittamatta, (mutta en näköjään olematta kirjoittamatta tänne) ja se vahvistaa minua sikäli, että yhdet turhat haukut ja itsetunnon latistaminen jäävät pois. Puhelu menisi myös riitelyksi, kuten täälläkin keskustelu meni, mutta se ei haittaa, kun riitaa ei käydä äidin kanssa. Se on kaikista tuhoavinta minulle. Siitä on päästävä eroon.
ap
Sulla lienee kaamosvaihe tuossa vielä menossa, ymmärrän. Sun äiti ja isä tuntee toisensa erilailla, kuin sä heidän lapsenaan heidän mennyttä suhdettaan tunnet, tai edes näet samalla tavalla vanhempasi, kuin he näkevät ja tuntevat toisensa. Luonnollista. Yhdetkin turhat haukut on jo liikaa, sä lusmuilet tuossa. Ajan kysymys, mitä veikkaat, mikä on lopputulos? Elä faktoissa, älä haaveissa, se on narsistin uhrin elämän käänne, pakkotajunta sen kaiken oman tyhmyyden jälkeen. Täällä palstalla sun ilmaisuanti on niin tavallaan avointa ja moninaisuudessan niin sekavaa, että ei uppoa tänne, ymmärrä. Täällä normaalin äidin rakkauden kokeneet mammat viimeisinä sulle vittuilee, jos et ole tajunnut. Pieni skarppaus kommunikaatiossa olis poikaa, jos ja kun aiheesta täällä tulet avautumaan. Huorittelut yms. sikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan
Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.
apMyötätuntoa ei ansaitse ihminen, joka ahneuksissaan toivoo jopa oman isänsä kuolemaa, ei huolehdi lapsistaan ja haukkuu kaikki, jotka eivät suostu hänen päätänsä silittelemään. Ja"vitun köyhäksi" haukkuminenkin menettää aika äkkiä tehonsa, jos myöntää ensimmäisessä lauseessa, että rahasta on itsellä tiukkaa.
Olen se, joka halusi huolehtia lapsistasi. En ole vailla rahallista hyötyä. Sinä et varmaankaan pysty pienessä päässäsi tällaista näkökulmaa edes käsittämään.
Mä taas ajattelen tuosta, että myötätuntoa ei ansaitse tosiaankin ihminen, joka tekee tuollaista ja joka juuri sen myötätunnon myötä jatkaa toimintaansa. Ensimmäinen lauseesi oli tiivis kuvaelma äidistäni. Isäni silitteli äidin päätä. En ole ap.
Minä en jatka myötätunnon myötä toimintaani, vaan saan voimia päästä irti siitä. Miksi isäsi silitti äitisi päätä? Tiesikö isäsi, että sinä kärsit? Ilmaisitko sinä sitä isällesi? Suuntautuiko äitisi viha sinuun ja jos niin millä tavalla?
apJa vielä mietityttää, että oliko äitisi saanut lapsenakin päänsilitystä ja myötätuntoa, ja oli siksi sellainen kuin oli, vaiko ennemminkin liikaa vaatimuksia, kuria ja moitetta? Itse en ainakaan saanut lapsena tarpeeksi myötätuntoa, jos ollenkaan. Siksi tarviysen sitä nyt aikuisena, vaikka kaikki tunteet eivät olekaan mukavia. Ei lastakaan saa rangaista, jos lapsi suuttuu. Pitää hyväksyä ja vastaanottaa se tunne. Silloin se ei käänny kostonhimoksi.
apOletko toteuttanut tätä omien lastesi kanssa? Vai mikäs tämä kivikissajuttu olikaan?
Miten niin kivikissajuttu liittyy siihen, että lapsi suuttuu?
apSinä et muistaakseni hyväksynyt jotain lastesi kivileikkejä. Vai muistanko väärin? Suutuit heille.
No en hyväksynyt joo. Että kiviä tuodaan sisälle. Mutta lapset ei suuttuneet siitä, ettei niitä saanut tuoda sisälle.
apSaattoipa jääsä katkeruus mieleen. Että äiti ei edes kiviä sallinut. Ja ihmettelenpä miksi et sallinut. Eikö kämppäsi ole muutenkin kuin pyörremyrskyn jäljiltä?
No en tiedä oliko se nyt niin iso asia. Siis lapsille. Mua siinä korpesi eniten mieheni ja minun välisen kommunikaatiokyvyn puute, että et tee tuollaisia ratkaisuja (siis mies) ilman, että kysyt minulta.
No meillä on osin sotkuista just siks, kun en jaksa siivota näiden jälkiä. Jos täällä vielä pyöris kiviäkin lattioita vaikkei ne arvopinnalla olekaan naarmuttamassa, niin se lisäisi verenpainettani! Kivillä voi ihan oikeasti leikkiä ulkona aivan hyvin, enkä nyt usko, että täällä on joka toisella perheellä jotain kiviäkin kotona leikkikaluina. Eiköhän se ihan normi-äidin vastaus kun lapsi innostuu, että otetaanpa täältä puistosta kiviä mukaan kotiin ole, "että eipä nyt oteta"...
Tietty se oli lapsia kohtaan kupru, että mies salli jo ja sit minä kielsin. Olis sit minunkin pitänyt vaan tanssia miehen pillin mukaan en suostunut. Ehkä olin joustamaton. Voi voi.
apMutta itse mietit vielä 40 vuoden jälkeen äitisi tekemiä vääryyksiä. Miksi et vaan tajua.
Mulla pitäisi olla jokin leima, jolla vastata näihin. Saisi jankuttaa ne samat argumentit yhä uudelleen ja uudelleen. Että se, jos äiti olisi myöntänyt satuttaneensa auttaisi ja niin edelleen ja niin edelleen. Ootko jotenkin uusi mun ketjuissa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Olet ap tehnyt pitkän päivän täällä av-palstalla. Oletko tehnyt tänään mitään muuta? Kovin olet täynnä vihaa ja katkeruutta :(
No en oo kun vituttaa niin helvetisti. Vituttaa!!! Isän käytös loukkasi minua kovasti, eikä asian korjaamiseksi ole mitään tehtävissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ainoa narsistiäiti täällä ole aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vihaat siis vanhempiasi, lapsiasi ja miestäsi. Hyvä meininki.
He ovat loukanneet minua, ei voi mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap tehnyt pitkän päivän täällä av-palstalla. Oletko tehnyt tänään mitään muuta? Kovin olet täynnä vihaa ja katkeruutta :(
No en oo kun vituttaa niin helvetisti. Vituttaa!!! Isän käytös loukkasi minua kovasti, eikä asian korjaamiseksi ole mitään tehtävissä.
ap
Ei olekaan mitään tehtävissä. Tähän vaikuttavat moninaiset ihmissuhteet, jotka sun on pakko ymmärtää, halusit tai et. Sulla on vaihtoehdot, jos haluat omasta elämästäsi tehdä vaiketa helvettiä, niin älyllä ei ole siinä osuutta. Isälläsi on oma privaattielämänsä, kuten sinullakin. Miksi annat asetelman olla tuollainen, että olet isäsikin vietävissä, kaiken tajuamisesi jälkeen. Todennäköisesti molemmat vanhempasi ovat omat traumansa kohdanneet lapsuudessa, niiden kanssa taistelleet hiljaa elämänsä ajan, jonkinsortin hyvä lopputulos että yhteen päätyivät, olivat rakastuneita ja sinä synnyit. Ei ne ongelmat hyppää näin suuressa mittakaavassa yhtäkkiä yhden sukupolven yli. Ja jos näissä jokainen lilluisi, pitäisi täällä moukaroida toista päähän heti puunuijalla, intuitiossa kun ei just sillä hetkellä miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaat siis vanhempiasi, lapsiasi ja miestäsi. Hyvä meininki.
He ovat loukanneet minua, ei voi mitään.
ap
Maailman pitää pyöriä narsistin ympärillä
Kuinka paljon sinä olet heitä jokaista loukannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaulin on eri asia. Btw, ihminen jolla ei ole huumorintajua, on tyhmä. Sarkasmi on älykkyyden osa-alue, jolla alueella huumorilla on sijansa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä muilla lapsuudessa niin, että hyvistä väleistä toiseen vanhenpaanne syytettiin veljeilystä hänen kanssaan? Ja jos tämä vanhempi petti teitä, niin ei oltu lohduttamassa, koska oli omaa tyhmyyttänne, että veljeilitte tämän kanssa?
ap
Jos en ollut samaa mieltä äitini kanssa yleisiä kuulemiani ilmauksia oli mm olet samanlainen paska kuin isäsi, se jätkä bla bla jne. Onneksi isäni ainoat petokset liittyivät rahojeni varastamiseen ja pankkitilin tyhjentämiseen. Äiti hoiti fyysisen ja henkisen väkivallan. Mutta äiti samasti kaikki huonot ominaisuuteni isään eli olin isään tullut jossei äitiä miellyttänyt (eli suostuin vaikka lähtemään kylään isän äidille kun äiti ei halunnut).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap tehnyt pitkän päivän täällä av-palstalla. Oletko tehnyt tänään mitään muuta? Kovin olet täynnä vihaa ja katkeruutta :(
No en oo kun vituttaa niin helvetisti. Vituttaa!!! Isän käytös loukkasi minua kovasti, eikä asian korjaamiseksi ole mitään tehtävissä.
apEi olekaan mitään tehtävissä. Tähän vaikuttavat moninaiset ihmissuhteet, jotka sun on pakko ymmärtää, halusit tai et. Sulla on vaihtoehdot, jos haluat omasta elämästäsi tehdä vaiketa helvettiä, niin älyllä ei ole siinä osuutta. Isälläsi on oma privaattielämänsä, kuten sinullakin. Miksi annat asetelman olla tuollainen, että olet isäsikin vietävissä, kaiken tajuamisesi jälkeen. Todennäköisesti molemmat vanhempasi ovat omat traumansa kohdanneet lapsuudessa, niiden kanssa taistelleet hiljaa elämänsä ajan, jonkinsortin hyvä lopputulos että yhteen päätyivät, olivat rakastuneita ja sinä synnyit. Ei ne ongelmat hyppää näin suuressa mittakaavassa yhtäkkiä yhden sukupolven yli. Ja jos näissä jokainen lilluisi, pitäisi täällä moukaroida toista päähän heti puunuijalla, intuitiossa kun ei just sillä hetkellä miellytä.
No mä tajusin isän toiminnan luonteen lauantaina. Että miksiköhän olen antanut asetelman olla tällainen? Kun en aikaisemmin nähnyt mikä paska se mua kohtaan onkaan. Ja siis jos mitään ei ole enää tehtävissä, niin miksen mä voi saman tien tappaa itseäni? Ei mua huvita enää elää tämän jälkeen. Makaan vain sängyssä, varmana en auta ketään ihmistä maan päällä ikinä milloinkaan koskaan, jos mitään ei ole sille tehtävissä, että mua sai loukata näin! En tasan vittu varmana tee! Ne rahat tulee mulle ennen pitkää, mä menen niillä New Yorkiin ja jätän teidät kaikki paskat ihmiset tänne koska "ei sille voi enää mitään"!!!!!!!!!!! Niin SAAN MÄKIN SITTEN HÄIPYÄ JA TEHDÄ OMILLA RAHOILLANI IHAN MITÄ MUA HUVITTAA, SATUTTIPA SE NYT SINUA, MINUA, LAPSIA TAI MIESTÄNI IHAN MITEN PALJON HUVITTAA!!! Koska millään ei ole enääääääääää mitään väliä. Ei mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan
Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.
apMyötätuntoa ei ansaitse ihminen, joka ahneuksissaan toivoo jopa oman isänsä kuolemaa, ei huolehdi lapsistaan ja haukkuu kaikki, jotka eivät suostu hänen päätänsä silittelemään. Ja"vitun köyhäksi" haukkuminenkin menettää aika äkkiä tehonsa, jos myöntää ensimmäisessä lauseessa, että rahasta on itsellä tiukkaa.
Olen se, joka halusi huolehtia lapsistasi. En ole vailla rahallista hyötyä. Sinä et varmaankaan pysty pienessä päässäsi tällaista näkökulmaa edes käsittämään.
Mä taas ajattelen tuosta, että myötätuntoa ei ansaitse tosiaankin ihminen, joka tekee tuollaista ja joka juuri sen myötätunnon myötä jatkaa toimintaansa. Ensimmäinen lauseesi oli tiivis kuvaelma äidistäni. Isäni silitteli äidin päätä. En ole ap.
Minä en jatka myötätunnon myötä toimintaani, vaan saan voimia päästä irti siitä. Miksi isäsi silitti äitisi päätä? Tiesikö isäsi, että sinä kärsit? Ilmaisitko sinä sitä isällesi? Suuntautuiko äitisi viha sinuun ja jos niin millä tavalla?
apJa vielä mietityttää, että oliko äitisi saanut lapsenakin päänsilitystä ja myötätuntoa, ja oli siksi sellainen kuin oli, vaiko ennemminkin liikaa vaatimuksia, kuria ja moitetta? Itse en ainakaan saanut lapsena tarpeeksi myötätuntoa, jos ollenkaan. Siksi tarviysen sitä nyt aikuisena, vaikka kaikki tunteet eivät olekaan mukavia. Ei lastakaan saa rangaista, jos lapsi suuttuu. Pitää hyväksyä ja vastaanottaa se tunne. Silloin se ei käänny kostonhimoksi.
apOletko toteuttanut tätä omien lastesi kanssa? Vai mikäs tämä kivikissajuttu olikaan?
Miten niin kivikissajuttu liittyy siihen, että lapsi suuttuu?
apSinä et muistaakseni hyväksynyt jotain lastesi kivileikkejä. Vai muistanko väärin? Suutuit heille.
No en hyväksynyt joo. Että kiviä tuodaan sisälle. Mutta lapset ei suuttuneet siitä, ettei niitä saanut tuoda sisälle.
apSaattoipa jääsä katkeruus mieleen. Että äiti ei edes kiviä sallinut. Ja ihmettelenpä miksi et sallinut. Eikö kämppäsi ole muutenkin kuin pyörremyrskyn jäljiltä?
No en tiedä oliko se nyt niin iso asia. Siis lapsille. Mua siinä korpesi eniten mieheni ja minun välisen kommunikaatiokyvyn puute, että et tee tuollaisia ratkaisuja (siis mies) ilman, että kysyt minulta.
No meillä on osin sotkuista just siks, kun en jaksa siivota näiden jälkiä. Jos täällä vielä pyöris kiviäkin lattioita vaikkei ne arvopinnalla olekaan naarmuttamassa, niin se lisäisi verenpainettani! Kivillä voi ihan oikeasti leikkiä ulkona aivan hyvin, enkä nyt usko, että täällä on joka toisella perheellä jotain kiviäkin kotona leikkikaluina. Eiköhän se ihan normi-äidin vastaus kun lapsi innostuu, että otetaanpa täältä puistosta kiviä mukaan kotiin ole, "että eipä nyt oteta"...
Tietty se oli lapsia kohtaan kupru, että mies salli jo ja sit minä kielsin. Olis sit minunkin pitänyt vaan tanssia miehen pillin mukaan en suostunut. Ehkä olin joustamaton. Voi voi.
apMutta itse mietit vielä 40 vuoden jälkeen äitisi tekemiä vääryyksiä. Miksi et vaan tajua.
Mulla pitäisi olla jokin leima, jolla vastata näihin. Saisi jankuttaa ne samat argumentit yhä uudelleen ja uudelleen. Että se, jos äiti olisi myöntänyt satuttaneensa auttaisi ja niin edelleen ja niin edelleen. Ootko jotenkin uusi mun ketjuissa?
ap
En, kun juuri se, jonka kanssa olet vängännyt koko ketjun läpi. Se, jonka miehellä oli rankempaa. Se, joka haluaa huolehtia lapsistasi. Se, jonka mielestä olet itsesäälissä kieriskelevä narsissi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaat siis vanhempiasi, lapsiasi ja miestäsi. Hyvä meininki.
He ovat loukanneet minua, ei voi mitään.
apMaailman pitää pyöriä narsistin ympärillä
Kuinka paljon sinä olet heitä jokaista loukannut?
VAIN LAPSILLENI MINÄ OLEN PRIMÄÄRILOUKKAAJA, KAIKKI MUUT OVAT ITSE VASTUUSSA SIITÄ, MITÄ OVAT MINULLE TEHNEET. Ensin. En vastaa seurauksosta, kun minua loukataan. Paitsi lapset ovat eri asia, heitä loukatessani minä olen aina ensin syyllinen. Heidän vihansa (mahdollinen) on aina seurausta minun paskuudestani. Jos olen heitä loukannut siis ja viha johtuu siitä.
Mieheni on ainakin sanonut, etten ole häntä loukannut, silloin kun hän jo oli loukannut minua, eikä ymmärtänyt minua. Hän saa painua vittuun, lähteä kävelemään, jos ei olo miellytä. Minä en ala KETÄÄN miellyttämään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap tehnyt pitkän päivän täällä av-palstalla. Oletko tehnyt tänään mitään muuta? Kovin olet täynnä vihaa ja katkeruutta :(
No en oo kun vituttaa niin helvetisti. Vituttaa!!! Isän käytös loukkasi minua kovasti, eikä asian korjaamiseksi ole mitään tehtävissä.
apEi olekaan mitään tehtävissä. Tähän vaikuttavat moninaiset ihmissuhteet, jotka sun on pakko ymmärtää, halusit tai et. Sulla on vaihtoehdot, jos haluat omasta elämästäsi tehdä vaiketa helvettiä, niin älyllä ei ole siinä osuutta. Isälläsi on oma privaattielämänsä, kuten sinullakin. Miksi annat asetelman olla tuollainen, että olet isäsikin vietävissä, kaiken tajuamisesi jälkeen. Todennäköisesti molemmat vanhempasi ovat omat traumansa kohdanneet lapsuudessa, niiden kanssa taistelleet hiljaa elämänsä ajan, jonkinsortin hyvä lopputulos että yhteen päätyivät, olivat rakastuneita ja sinä synnyit. Ei ne ongelmat hyppää näin suuressa mittakaavassa yhtäkkiä yhden sukupolven yli. Ja jos näissä jokainen lilluisi, pitäisi täällä moukaroida toista päähän heti puunuijalla, intuitiossa kun ei just sillä hetkellä miellytä.
No mä tajusin isän toiminnan luonteen lauantaina. Että miksiköhän olen antanut asetelman olla tällainen? Kun en aikaisemmin nähnyt mikä paska se mua kohtaan onkaan. Ja siis jos mitään ei ole enää tehtävissä, niin miksen mä voi saman tien tappaa itseäni? Ei mua huvita enää elää tämän jälkeen. Makaan vain sängyssä, varmana en auta ketään ihmistä maan päällä ikinä milloinkaan koskaan, jos mitään ei ole sille tehtävissä, että mua sai loukata näin! En tasan vittu varmana tee! Ne rahat tulee mulle ennen pitkää, mä menen niillä New Yorkiin ja jätän teidät kaikki paskat ihmiset tänne koska "ei sille voi enää mitään"!!!!!!!!!!! Niin SAAN MÄKIN SITTEN HÄIPYÄ JA TEHDÄ OMILLA RAHOILLANI IHAN MITÄ MUA HUVITTAA, SATUTTIPA SE NYT SINUA, MINUA, LAPSIA TAI MIESTÄNI IHAN MITEN PALJON HUVITTAA!!! Koska millään ei ole enääääääääää mitään väliä. Ei mitään.
ap
Herran kiesus että sä oot itsekeskeinen. Katso viestisi läpi ja sano onko se muuta täynnä kuin minäääääääääää. Lopeta. Maailma ei pyöri ympärilläsi. Et voi olla tosissassi. Käyttäydyt kuin 14-vuotias. Nyt meni uskottavuus lopullisesti.
Meillä asetelma oli ja on vähän erilainen, koska narsistiäiti on tiiviisti yhdessä isäni kanssa. Äidin naisellinen viehkeys vei isäni huomion ja mielenkiinnon, en sitä tässä sairasta asetelmaa tässä selitä, tulisi monta sivua. Koska meillä asui saman katon alla narsistiäiti, ei lapsilla saanut olla tunteita, lapset olivat huonekaluja. Äitini viha suuntautui ja suuntautuu edelleen minuun. Mielenkiintoista on, että tuon koin vasta varttuessani. Se johtui siitä, että huonekalusta pursui väkisin nystyröitä, naisellisuutta. Teiniangstius on minulle vierasta. Muita ajatuksia tai tunteita ei saa äidin mielestä olla, kuin mitä hänellä on. Nämä ovat oikeasti niin mutkikkaita tapauksia, ettei näitä pysty edes kuvittelemaankaan edes lähelle normaalin äitisuhteen kokeneet. Väitän tietäväni pitkän tutkintamatkan perusteella, että mikään muu ei ole järkevintä kuin sulkea ovi omalta äidiltään. Sekin on tosin valinta, siitäkin kokemuksia, että kannattaa, jos elämä yhtään tihkaisee.