Mitä asiaa kukaan ei näe sinusta päältäpäin?

Kukaan ei näe kuinka vihaan tärkeileviä ihmisiä, eritoten minä minä minä -tyyppejä. Suurimmaksi osaksi vihaan ihmisten tyhmyyttä, ihmiset vain ei tajua omaa idioottimaisuuttaan :) ennen olin itse liian uskovainen ihmisten hyvyyteen, mutta mutta, harvemmin tulee vastaan ihmistä joka ei aidosti omaa etua vain tavoittele. Kyllä ihmisistä paistaa lävitse että hamuavatko omaa etua vai yhteistä etua. Eikä ihmiset huomaa sitä että, jos yrittävät kauttani tavoitella omaa etua, niin saan näpäytettyä niitä takaisin päin, ettei varmastikaan pääse minusta hyötymään.

Minulla on syöpä ja voin jatkuvasti huonosti sytostaattien takia.

Vierailija kirjoitti:

30 kg ylipainoa mikä ei pahemmin näy ulospäin. Miehet hakevat tanssimaan ja ovat kiinnostuneita. En ymmärrä miten en näytä vaatteet päällä niin ylipainoiselta. Olen ihan suoraan sanonut eräälle hyvälle ystävälle painoni ja hän tuumas ihmeissään että mikä sua painaa?

Olet tyyppiä joka on pullukka mutta ei ylilihava ja osaat pukeutua eduksesi.

Jotkut ovat vahvalihaksisia ja raskasrakenteisia eivätkä näytä mahdottoman lihavilta. En tiedä tarkkaan mikä kehonkoostumus silloin on.

Muuten monet miehet ihastuvat muodokkaaseen ja jos on nätit kasvot ja mutkaton hauska persoona vielä enemmän plussaa😊

Vierailija kirjoitti:

Että olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen nuori ja terveen näköinen. Monesti on keskustelukumppanilla naama venähtänyt, kun olen tästä kertonut. Masentaa se, etten voi avoimesti kertoa elämäntilanteestani. Ihmiset paheksuvat ja jopa vihaavat nuoria eläkeläisiä. Joudun häpeilemään itseäni.

...Niin, kaikki kun eivät osaa tai ymmärrä peitellä oikeasti hävettäviä puoliaan, kuten sairaalloista inhottavuutta.

Että olen ihan vitun kova runkkari :D

Käytän panacodia osittain kipuun ja osittain siksi että saan siitä hyvän olon.

Heittelevät mielialat ja kakkahätä

Sitä, että kuuntelen pääosin black metalia. Siis ihan oikeasti tosi häiriintyneitä bändejä, joiden lyriikat välillä oksettaa itteänikin kun niitä pysähtyy ajattelemaan. Päällepäin olen aika perus, ehkä jopa hiukan hippi.

Monikaan ei varmaan myöskään arvaa, että olen äiti.

Oon hirveän pervo sängyssä, ulospäin ujo nuori nainen :D kun vaan tietäisivät

Että mulla on päihdemenneisyys :O

Varmaankaan sitä, että poltin yli 10 vuotta päivittäin pajaria, testailin vähän muitakin päihteitä, kuljin reiveissä ja oltiin kavereiden kanssa ihan Kirsi Salo -tyyppisesti one love ja tosi tiedostavia.

Tai sitä että kuinka anarkisti ja punkkari oon sydämessäni.

Aloin sitten kunnon töihin ja yllättävien käänteinen kautta palkkakin nousi mukavaksi, tapasin ihanan miehen, joka on täysin erilaisen elämän elänyt mutta niin me vaan rakastuttiinja tehtiin lapsia.

En kadu mitään, ja lasten kans keskenään ollessamme kuunnellaan reggaeta ja Kumi-Kamelia <3

Jalkapohjat

HEL-NYC kirjoitti:

Että osaan laittaa jalkani maahan tarvittaessa. Olen ilmeisen kiltin näköinen, puhun pehmeällä ja rauhallisella äänellä, olen todella pitkäpinnainen ja pyrin aina auttamaan ihmisiä. Ilmeisesti näiden vuoksi ihmiset kuvittelevat, etten kykene pitämään puoliani.

Komppaan! Itsellä on sama juttu. Kun on töissä ystävällinen ja kohtelias, niin aina joku pelle kuvittelee, että tuon yli voi kävellä miten haluaa. Sitten nämä vetävät herneen nenän kautta munasarjoihin asti, kun täytyykin välillä pistää asiat järjestykseen.

Meikäläisen töissä toisaalta auttaa, kun pystyy ystävällisessä roolissa saamaan hankalat asiat hoidettua. Mutta joku aina välillä luulee, että ihminen on "nössö", jos ei huuda puolet ajasta naama punaisena.

Aika moni näistä osuu oikeaan itselläkin. En voi sietää tyhmiä ihmisiä ja olen oikeastaan aika ilkeä, mutta koska nämä ihmiset eivät ole mitään pahaa tehneet, olen ystävällinen enkä koskaan menetä malttiani. 

Toinen on toi varallisuus. Vain mun paras ystävä ja poikaystävä tietää että en oo ihan persaukinen, pukeudun siis ihan normaali siisteihin vaatteisiin mutta ei mulla ole mitään merkkilaukkuja tai muuta mistä voisi varallisuutta arvioida. Tietysti talvikenkiin ja -takkiin voi vähän enemmän rahaa laittaa, mutta laittaisin varmaan vaikka olisin vähävaraisempikin. Asutaan omistusasunnossa pk-seudulla ja meillä on auto, kotona on kyllä panostettu sisustukseen mutta ei ole kyllä mitään hirveän kalliita kalusteita tai koriste-esineitä. Aika moni luulee että oon vaan lompakkoloinen ja autot jne. on miehen, vaikka todellisuus on vähän toinen. Ymmärrän kuitenkin erehdyksen, koska oon alle 25 ja en oo koskaan tehnyt sellaisia töitä mistä maksetaan niin paljon että auton voisi ostaa. Rahat tulee itselle pääomatuloina. 

Sitä, mitä olen käynyt elämässäni läpi. Koulukiusaus, alkoholistikoti, raiskausyritykset sukulaiselta, väkivalta... Yleensä pyrin näkemään positiiviset asiat elämässä ensin. Ja olen aina se, kenelle soitetaan hädän tullen. Kai sitten olen niin tottunut elämän tuomiin haasteisiin (en tosin itse aiheutettuihin murheisiin), että on luonnollista ottaa yhteyttä juuri minuun.  Toisinaan ihmiset kyllä luulevat elämäni olevan ja olleen aina helppoa. Ehkä vielä joskus avaudun jollekin heistä, toistaiseksi olen vain hymyillyt ja yrittänyt auttaa heitä omissa haasteissaan.

Että en todellisuudessa ole "vahva" tai "selviytyjä". Itsetuhoisuus. Kantti ei riitä että tekisin asialle jotain, mutta haaveilen tapaturmaisesta kuolemasta tai tosi pahoista fyysisistä vammoista esimerkiksi rekan alle jäämällä.

Että olen yli 50-vuotias. Enkä sitä kyllä kellekään kerrokaan. Vain läheiset tietävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulojani. Nimeni on iltapäivälehdissä Suomen suurituloisimpien listalla, mutta näytän lähinnä puliakalta: hiukset hapsottaa, en meikkaa, en käytä koruja, vaatteeni on kirpputorilta ostettuja ja usein jostain kohtaa rikkinäisiäkin, kengässä olevasta reiästä saattaa pikkuvarvas törröttää ulos ja ulkona liikkuessani kädessäni on usein Alepan tai Alkon muovikassi. 

Miksi haluat olla rikkinäisissä vaatteissa kun sulla olis varaa enempään? En meinaa että tarttis vuittoneissa hillua mutta en oikein ymmärrä miksi olet likainen puliakka? Et selvästikään tee sellaista työtä jossa tarttis edustaa, mutta silti?

Likainen mä en ole. Käyn aamuin illoin suihkussa ja pesen vaatteeni usein. Siksi ne nopeasti kulahtaakin. Syy miksi pidän vaatteeni ihan viimeiseen loppuun asti on yksinkertaisesti se, että inhoan vaateostoksilla käyntiä. Olen lyhyt, mutta isorintainen. Jos löydän rinnanympärykseltään sopivan vaatteen, on siinä kaula-aukko aivan liian suuri (rintsikan olkaimet näkyy) ja hihat vähintään 10 cm liian pitkät. Vaate ei myöskään istu, koska hartiasauma roikkuu rumasti hartioiden alapuolella. Jos vaatteessa on muotolaskoksia, ne ovat aina liian alhaalla. Hameet ja housut ovat aina liian pitkiä, leningeistä on turha haaveillakaan. Mulla on myös pieni jalka (koko 34-35) ja kun joskus harvoin satun löytämään jalkaani hyvin sopivat kengät, joilla on vielä mukava kävellä, käytän nekin aivan loppuun. Edellisiä kävelykenkiäni käytin 8 vuotta.  On mulla pari vaatekertaa edustustilaisuuksia varten, joita - Luojan kiitos - on erittäin harvoin. 

Mistä ostat vaatteesi? Pikkuputiikeista voisit löytää sopivampaa. En itsekään tykkää vaateostiksilla käynnistä. On vaikea löytää mieleistä. Haluan käyttää luonnonkuituisia vaatteita ja keinokuituvaatteita on valtaosa tarjolla olevista.

Silti haluan olla huolitellun näköinen 😃

Useita psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia ja sitä että oon tosi rikkinäisestä perheestä. Koulussa ja töissä oon ilonen ja tulen kaikkien kanssa toimeen, mulla on hyviä arvosanoja ja hyvä työpaikka. Tän takia kukaan ei myöskään usko että en pidä ihmisistä, eikä mulla oo kun ihan muutama ystävä. Oon vaa huomannu et elämä on helpompaa kun on kiltti ja mukava muille.  Ärsyttävää kuulla aina "sulla on niin hyvä elämä ja asiat  hyvin, oot aina niin ilonen ja plaaplaa" 

Vierailija kirjoitti:

Että olen myynyt itseäni. 

Sama