Mitä asiaa kukaan ei näe sinusta päältäpäin?

Vierailija kirjoitti:

Olen tunnollinen ja tarkka. Ulospäin esitän "hajamielistä tohtoria" . Kukaan ei osaa aavistaa että oikeasti pohdin asiat läpikotaisin ja olen lähes neuroottisen huolellinen.

Mulla on sama, muttei minun tarvitse esittää, vaan vaikutan hajamieliseltä ja vissiin vähän sekopäiseltä. Olen herkkä, mutta tosi vahva psyykkisesti. Sisällä kaikki on järjestyksessä ja teen.tarkkuutta vaativaa työtä. Työnhaussa oli -onneksi - muitakin osioita kuin haastattelu.

että olen entinen lestadiolainen.

minulla on ollut vain yksi seksikumppani, jonka kanssa seurustelen edelleen. silti olen erittäin villi sängyssä. näistä jälkimmäisistä ihmiset saattavat tietää toisen, mutteivät toista. poikaystävänikin oli yllättynyt (jälkimmäisestä - näytän kuulemma niin kiltiltä).

Sitä että minulla on persereikä takapuolessani. Sieltä tulee päivittäin haisevaa likaista kakkaa. Sen reuna on ruskea ja karvainen. Pesen sen päivittäin.

Sairautta (reuma). En pidä asiasta meteliä.

Että roikun aivan liikaa täällä Av-palstalla

PitskuY kirjoitti:

Sitä, mitä olen käynyt elämässäni läpi. Koulukiusaus, alkoholistikoti, raiskausyritykset sukulaiselta, väkivalta... Yleensä pyrin näkemään positiiviset asiat elämässä ensin. Ja olen aina se, kenelle soitetaan hädän tullen. Kai sitten olen niin tottunut elämän tuomiin haasteisiin (en tosin itse aiheutettuihin murheisiin), että on luonnollista ottaa yhteyttä juuri minuun.  Toisinaan ihmiset kyllä luulevat elämäni olevan ja olleen aina helppoa. Ehkä vielä joskus avaudun jollekin heistä, toistaiseksi olen vain hymyillyt ja yrittänyt auttaa heitä omissa haasteissaan.

Minustakaan ei enää näy tausta eikä menneisyys. Juuri samat lapsuuden ongelmat- ei alkoholismia, mt-ja adhd-vanhempi-, sairas ja saastainen köyhyys kehitysmaatasolla, masennus, ihmispelko jne ja nuoruuden tuhoisahko ihmissuhde. Aloin lopullisesti toipua siinä kaksikymppisenä.

Silloin minua ei uskottu parivuotiaan lapseni äidiksi, eikä myöhemminkään.

Lisäksi monikaan ei usko, etten toimi kultturialalla vaan olen siivooja. Musiikkimakuni ja harrastukseni voisivat hämmästyttää monia.

Mitä enemmän luen tätä ketjua, ajattelen vain kuinka sairas nykyinen yhteiskunta on :( täälläkin paljon selkeästi ihania ihmisiä, jotka pojimmiltaan haluaa hyvää muille ja erityisesti itselleen, mut kaikki ulkonäkövaatimukset ja kiusaaminen ja ystävien puute ja vanhempien päihde-ja mielenterveysongelmat... Masentava ajatus, että oikeasti ihan hyvännäköiset ja vilpittömän kiltit ihmiset ihmiset jäävät ilman läheisyyttä ja kunnon ihmiskontaktia ja sosiaalisia verkkoja. Ihan vaan siksi, että heissä on joku pieni mitätön "vika", jonka takia itsetunto on niin huono. Tai jonka takia on ajautunut entistä huonommille raiteille..

Vierailija kirjoitti:

Sitä että mä olen todella herkkä, ja oikeastaan aika introvertti ihminen.

Luulen että minut pinnallisemmin tuntevat voi pitää mua ekstroverttina, uskomattoman jaksavaisena ja pärjääväisenä ja ehkä aika kylmänäkin ihmisenä.

Teen työtäni (asiakaspalvelussa, ihmissuhdealalla) suurella sydämellä ja olen siinä aika hyvä, juuri herkkyyteni vuoksi. Joskus on sanottava kipeitä asioita, nostettava kissoja pöydälle, oltava rohkea. Koska välitän näistä ihmisistä.

Mutta maksaa se hintansa. Työelämän ulkopuolella en juuri jaksa ihmisiä enkä ainakaan uusia ihmisiä. Tarvitsen aikaa itseni kanssa toipuakseni taas työkykyiseksi.

Tämä olisi voinut tulla omasta näppäimistöstäni. Töistä kotiin päästessäni olen täysin voimaton, enkä jaksa aina omia lapsiakaan. Silti nautin töistäni valtavasti. Heittäydyn siihen täysillä ja se vie sitten kaikki voimat. Veikkaan, että harva tietää, miltä minusta oikeasti tunuu...

Kukaan ei pysty päältäpäin minusta näkemään avioliittovuosien helvettiä ja fyysiseksikin väkivallaksi muuttunutta loppua. Työkaverit ja tuttavat jotka ovat oppineet tuntemaan mut vasta viime vuosina, eivät tiedä millaisen helvetin läpi tuli ryömittyä ja miten pienistä palasista oman ja lasteni elämän kursin kasaan ja miten paljon siihen tein töitä, etten katkeroidu vaan käsittelen asiat ja siirryn eteenpäin. Lasten hyvinvointi etusijalla joka ainoassa päätöksessäni erityisesti eron aikana.