Mitä asiaa kukaan ei näe sinusta päältäpäin?

Pukeudun merkkivaatteisiin ja olen ihan hyvännäköinen, mutta oikeasti olen luottotiedoton luuseri joka on töissä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olen myynyt itseäni. 

Tämä.

Tuo. Se.

Olen naimisissa ja ollaan kaikkien mielestä ns."unelmapariskunta". Seksiä ei ole kuitenkaan ollut yli 10 vuoteen miehen haluttomuuden takia. Ehkä on enemmän aseksuaalinen tapaus. Joskus heikoilla hetkillä sitä vaan miettii kaikkea mahdollisesta erosta pettämiseen.

Että olen helvetin köyhä vaikka mulla on aina kivat vaatteet, laukut, kengät yms..

Että olen oikeasti herkkä introvertti, itken helposti, olen epävarma, rakastan yksinoloa ja nautin eniten klassisesta kuoromusiikista. Seurassa tsemppaan niin paljon, että vaikutan jopa ylitsepursuavan sosiaaliselta, nauravaiselta, puheliaalta ja vauhdikkaalta. Olen kuullut joidenkin jopa pelänneen minua, koska olen niin vahva ja minulla on niin varmat mielipiteet. Haha.

172 cm kirjoitti:

Sitä että en ole nussinut 8 vuoteen. Olen liian komea, naiset pelkäävät minua. :(

Noinko sä itelles uskottelet :D 

Ulospäin en näytä siltä, että olen sisältä täysin rikki. Ulkona tai ihmisten ilmoilla ollessa, olen kuin kuka tahansa ja pukeudun siististi.

Itsetuhoisia ajatuksia. Elämässä ei ole mitään. Syrjäytynyt.

Lukuisia leikausarpia pitkin ihoa. Häpeän niitä. Lantiossani on vammoja ja en voi käydä vessassa kuten muut. Joudun katetroimaan. Asiat jotka vien hautaan asti. Olen näiden asioiden takia erittäin haavoittuvainen.

Muut eivät näe minun keskivartaloani ja siinä olevia raskausarpia, jotka jatkuvat kylkiin saakka. Näitä löytyy myös käsivarsista ja rinnoista. Ja ei puhuta vaaleista ja ohuista vaan leveistä ja suhteellisen syvistä. Painon kanssa jojoilu on myös saanut ihon menemään hyvin epätasaiseksi. Häpeän käydä esim. Uimahallissa tämän vuoksi.

Tämän lisäksi ei näy 7 vuotta kestänyt seksitön elämä. En tiedä onko vaikuttanut arvet itsetuntoon ja sitä kautta köyhään seksielämään.

Että äitini hylkäsi minut ollessani 8-vuotias. Olen asunut isäni kanssa eikä kukaan ole sen kummemmin kyseenalaistanut asiaa.

Annan itsestäni tarkoituksella tyhmän kuvan, koska olen huomannut, että on helppoa, kun kukaan ei odota minulta mitään. Ulkoinen olemukseni ilmeisesti tukee yksinkertaista vaikutelmaa ja ensitapaamisella minua pidetään "hitaana" ennen kuin edes avaan suuni. Todellisuudessa tarkkailen tilanteita toljottavan ilmeeni takaa ja järkeni leikkaa salamannopeasti, vaikka yleensä kysyn asioihin tarkennusta niin kuin en muka ymmärtäisi. Jopa älykkyysosamääräni on Mensan virallisen testin mukaan poikkeuksellisen korkea, mutta en ole kertonut sitä kellekään.

Vaikutan todella säntilliseltä, viileältä, asialliselta ja rauhalliselta. Olen sitä... kunnes pääsen kotiin. Puolisoni seurassa olen aivan "kreisi".

Vierailija kirjoitti:

Että poden keskivaikeaa depressiota, tunnen itseni ihmisen kuoreksi enkä kauheasti välittäisi olla kovin monien ihmisten kanssa tekemisissä.

Mua pidetään tasapainoisena, sosiaalisena, iloisena ja menestyneenä ihmisenä. Olen yleensä ystävällinen ihmisille vaikka ne eivät kiinnosta mua pennin vertaa.

Mulla sama. Olen ollut masentunut lapsesta asti, välillä on mennyt pitkäänkin ihan hyvin ja sitten taas kaikki on mustaa.Minua kuvaillaan tasapainoiseksi ja rauhalliseksi ihmiseksi, mutta olen sisältä niin rikki, ettei minusta tule ehjää ja tasapainoista ihmistä koskaan.

Että ylianalysoin todella paljon, olen oikea herkkis ja en halua näyttää haavoittuvaisuuttani. Ehkä sen takia minulla on eräänlainen muuri ympärillä, jota en helposti halua laskea. Elämäni aikana olen kärsinyt jonkinsorttisista masennuksen eri vaiheista, joista ei oikeastaan kukaan tiedä. Olen siis ulospäin itsevarma, sosiaalinen ja omaan laajan kaveripiirin. Juurikin sellainen "näpäkkä", miten joku kuvailikin. Pukeudun siististi ja pidän itsestäni hyvää huolta, todellisuudessa harkitsen usein kauneusleikkauksia ja kriiseilen ulkonäköäni.

Olin ensimmäisellä luokalla, sen ikäinen kun koin seksuaalista hyväksikäyttöä.. Samasta koulusta mutta vanhempi tyttö. Ehkä siksi en voi nauttia kosketuksesta tai läheisyydestä.

Ruskeaa iskevää pyllysilmääni.

Arvet kertovat eletystä elämästä kirjoitti:

Muut eivät näe minun keskivartaloani ja siinä olevia raskausarpia, jotka jatkuvat kylkiin saakka. Näitä löytyy myös käsivarsista ja rinnoista. Ja ei puhuta vaaleista ja ohuista vaan leveistä ja suhteellisen syvistä. Painon kanssa jojoilu on myös saanut ihon menemään hyvin epätasaiseksi. Häpeän käydä esim. Uimahallissa tämän vuoksi.

Tämän lisäksi ei näy 7 vuotta kestänyt seksitön elämä. En tiedä onko vaikuttanut arvet itsetuntoon ja sitä kautta köyhään seksielämään.

Mulla miehenä on todella paljon raskausarpia reidessä, tietyssä valossa kuin katsoo iho näyttää kraateriselta, sellaisia sentin parin viiruja jalat täynnä (olen normaalipainoinen). Sekä muutama todella iso arpi haaroissa. Mun pelastus on karvoitus, eikä ne näy ulospäin ellei läheltä katso. Huolen aihe taas on haaroissa olevat jäljet. Näyttää kuin olisin viillellyt itseäni. Aikaisemmin ole kiinnittänyt niihin huomiota, nyt viime aikoina enemmän. Kiva yllätys naisellekin kun menee tonne alas ja katsoo niitä, voe...

Annan sellaisen itsevarman vaikutelman, etten juurikaan välitä toisten mielipiteistä, olen rohkea, minulla on ystäviä jne. mutta sisimmässäni olen tosi epävarma.

Me ollaan kaikki tavalla tai toisella todella arkoja ja silti samanlaisia..

Sitä, että kukaan ei ole edes suudellut minua. Päältäpäin olen kuitenkin ihan komea.