Lue keskustelun säännöt.
Petyin kosintaan
surullinenwaimo
25.04.2016 |
Mies kosi eilen minua, makoilimme illalla sängyllä ja hän pyysi mua kääntymään itseensä päin, kysyi "miksi tykkäät olla mun kanssa?" ja sanottuani kertoi parilla sanalla miks itse tykkää olla minun kanssa..tämän jälkeen hän kysyi haluaisinko olla koko loppuelämän hänen kanssaan, johon vastasin että tietysti haluaisin... siinä se. En siis edes oikeasti tajunnut että hän kosi mua, vaan pari lausetta vaihdettuamme (en nyt muista mitä ne oli) tarkensin vielä jotenkin "niin siis jos toi oli kosinta?..." johon vastasi että kyllä oli tuutsä mun vaimoksi....
Olin niin hämmentynyt tilanteesta..onnellinen tietysti, sillä meille on tulossa vauva ja ollaan puhuttu naimisiinmenosta, mutta jonkin aikaa tuon jälkeen minut valtasi tosi iso pettymys:(
Olin mielessäni ajatellut/toivonut et miten mies ikinä kosiikaan, niin sen ei tarvii olla mitään hienoa, mut et kuitenkin varmaan hän näkis tilanteen eteen edes jotain pientä vaivaa, veisi vaikka kävelylle johonkin meidän tärkeään paikkaan tai ihan mitä vaan, mut tuossa sängyllä makoillessa mä en kunnolla edes nähnyt hänen silmiään koska valot oli pois päältä ja hämärää. Tuntuu että hän ei ajatellut tilanteessa yhtään mua ja että mistä mä olisin tykännyt, vaan et mikä hetki hänestä tuntuu oikealta..
Eilen illalla jo mulla oli kamala olo, pettynyt, mutta samalla syyllinen omasta pettymyksestäni/odotuksistani kun en halua loukata miestä, rakastan häntä yli kaiken..mies huomasi et jotain on vialla ja yritti kysellä tekikö jotain väärin. Ei oikein saatu kunnollista keskustelua aikaan. Tänään sit kerroin tuntemuksistani, mut keskustelu jäi kesken kun miehen oli pakko lähteä töihin, mies ehti kuitenkin sanoa et perutaan kosinta ja hän kosii uudestaan, että ymmärtää kyllä mua ja et tilanne tuntui HÄNESTÄ oikealta eilen. Nyt en tiedä yhtään miten päin olisin..kamala muisto jää tästä mikä piti olla yksi elämän onnellisimmista hetkistä, kosinta on kuitenkin jo kerran vaikka uusi kerta olis kuinka ihana:( Samalla tuntuu että olen ihan kamala ihminen, yritin tosissaan pitää pettymyksen sisälläni mut mä en onnistunut mitenkään, olisin niin toivonut että miten ikinä kosiikaan olisin saanut tuntea itseni edes jotenkin vähän erityiseksi, tai että hän olis jotenkin suunnitellut edes vähän...onko se liikaa vaadittu/odotettu?
Kommentit (309)
Meillä ei kumpikaan edes "kosinut", päätettiin vaan yhtenä päivänä vihdoin hääpäivä. Naimisiinmenosta oltiin puhuttu jo seurustelun alkuajoista lähtien.
Siinä sitten kun päätettiin päivämäärä niin hoksattiin yhdessä että jaahas nyt varmaan ollaan sitten virallisesti kihloissakin. Sitten leikilläni pyysin miestä kysymään minulta taikasanat "tuletko vaimokseni" johon vastasin teatraalisesti että kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olettaisin myös, että Ap on ilmaissut miehelleen joskus, millaisesta kosinnasta hän tykkäisi. Onhan se nyt kurjaa, jos toive on ilmastu, eikä mies ole ottanut sitä huomioon lainkaan.
Juuri näin, olin moneen kertaan sanonut että en kaipaa mitään kynttiläillallisia enkä välitä et millanen sormus, ei haittaa vaikka sormusta ei tilanteessa olisi. Petyin eniten tunnepuolella, tuntui ettei hän halunnut tehdä tilanteesta myös minulle ikimuistoiseksi...olisin toivonut että jollain eleellä osoittaisi et olen hänelle tärkeä, myös sen itse kosinnan lisänä siis ... ;/
surullinenwaimo kirjoitti:
Tosiaan aiemmin on ollut puhetta naimisiinmenosta ja silloin on mies samaan syyssyyn saattanut todeta esim. "no katotaan mitä mä keksin" ...itse olin ottanut tuon jonkinlaisena vihjailuna siitä et aikoo tilannetta jotenkin edes vähän suunnitella etukäteen.... siinä omien odotusteni lisäksi yksi syy miksi petyin kosintaan
Musta sun reaktio on ymmärrettävä. Ihmiset on erilaisia, ja romantiikka on myös subjektiivinen käsite. Minusta tuossa kosinnassa ei ollut mitään romanttista, sillä kyseessä oli ihan arkinen tilanne. Ei tule sellaista oloa, että mies haluaa tehdä kosinnasta molemmille ikimuistoisen ja nähdä vaivaa rakastamansa naisen eteen.
surullinenwaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettaisin myös, että Ap on ilmaissut miehelleen joskus, millaisesta kosinnasta hän tykkäisi. Onhan se nyt kurjaa, jos toive on ilmastu, eikä mies ole ottanut sitä huomioon lainkaan.
Juuri näin, olin moneen kertaan sanonut että en kaipaa mitään kynttiläillallisia enkä välitä et millanen sormus, ei haittaa vaikka sormusta ei tilanteessa olisi. Petyin eniten tunnepuolella, tuntui ettei hän halunnut tehdä tilanteesta myös minulle ikimuistoiseksi...olisin toivonut että jollain eleellä osoittaisi et olen hänelle tärkeä, myös sen itse kosinnan lisänä siis ... ;/
Olisiko sinulla antaa esimerkkejä siitä ikimuistoiseksi tekemisestä? Miksi kaiken pitää olla jotain teatteria nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ollut parempi jättää kosimatta?
surullinenwaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettaisin myös, että Ap on ilmaissut miehelleen joskus, millaisesta kosinnasta hän tykkäisi. Onhan se nyt kurjaa, jos toive on ilmastu, eikä mies ole ottanut sitä huomioon lainkaan.
Juuri näin, olin moneen kertaan sanonut että en kaipaa mitään kynttiläillallisia enkä välitä et millanen sormus, ei haittaa vaikka sormusta ei tilanteessa olisi. Petyin eniten tunnepuolella, tuntui ettei hän halunnut tehdä tilanteesta myös minulle ikimuistoiseksi...olisin toivonut että jollain eleellä osoittaisi et olen hänelle tärkeä, myös sen itse kosinnan lisänä siis ... ;/
Eikö hän nimenomaan osoittanut että olet tärkeä, kertomalla miksi haluaa olla kansasi? Totta kai ymmärrän pettymyksen, jos hän on antanut ymmärtää, että jotain suureellisempaa olisi tiedossa. Sanoisin silti miehelle, ettei peru kosintaa, vaan käytte ostamassa sormukset ja juhlitte sitä yhdessä vähän näyttävämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanhoja olette? Jos 18 v niin ok, mutta jos vanhempia niin sitten sun pitää herätä unesta! Tolla asenteella sun elämä tulee olemaan täynnä pettymyksiä mm. Vauva ei olekaan kaunis, häissämme satoi - voi voi.
Eikö se ole ikimuistoista että mies kosii ja haluaa viettää loppuelämänsä kanssasi? Nyt se ikimuistoisuus on siinä että prinsessa-ap murjottaa kun oma elämä ei vastaa amerikkalaista elokuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
En muutenkaan ymmärrä, mikä spektaakkeli sen kosinnan pitäisi olla. Mahdan olla todella epäromanttinen, mutta minä olin onneni kukkuloilla, kun minua kosittiin seksin jälkeen sängyssä. Olin onnellinen, koska mies, jota rakastan enemmän kuin mitään, halusi viettää loppuikänsä kanssani.
Jos olisin spektaakkelinkaipuinen, niin olisinhan voinut järjestää sellaiset häät kuin olisin halunnut. Mikset sinä voisi?
Tiedätkö Hel-Nyc, olen alkanut viime aikoina tykätä sinusta paljon :)
t. entinen trollinmetsästäjä
No kiva :)
Naiset katsoo liikaa naisten sarjoja (lue teinisarjoja). Sieltä sitten otetaan vääristyneet mallit elämään:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo kosinta oli romanttinen. Mua on kosittu käytävässä parkkihalliin, ja kyllä olin pettynyt.
Miten tämä prinsessa jaksaa kohdata arjen? Kannattaisi laskeutua siltä vaaleanpunaiselta pilvenhattaralta. Omalla laillaan sydämestä kaveri avasi keskustelun ja teki avioliittotarjouksen. Leffoissa kositaan hienossa ravintolassa muiden ravintolavieraiden hurratessa, tahi gondoliajelulla Venetsiassa. Ei tuo kosinta ollut edes paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit vastannut kieltävästi, jos kosinta ei kelpaa. Miehen pitäisi älytä myös vetää omat johtopäätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
surullinenwaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettaisin myös, että Ap on ilmaissut miehelleen joskus, millaisesta kosinnasta hän tykkäisi. Onhan se nyt kurjaa, jos toive on ilmastu, eikä mies ole ottanut sitä huomioon lainkaan.
Juuri näin, olin moneen kertaan sanonut että en kaipaa mitään kynttiläillallisia enkä välitä et millanen sormus, ei haittaa vaikka sormusta ei tilanteessa olisi. Petyin eniten tunnepuolella, tuntui ettei hän halunnut tehdä tilanteesta myös minulle ikimuistoiseksi...olisin toivonut että jollain eleellä osoittaisi et olen hänelle tärkeä, myös sen itse kosinnan lisänä siis ... ;/
Olisiko sinulla antaa esimerkkejä siitä ikimuistoiseksi tekemisestä? Miksi kaiken pitää olla jotain teatteria nykyään?
Olisi mukavaa, jos tasaisen harmaan arjen keskellä mieskin panostaisi joskus johonkin - edes kosintaan - vähän enemmän, kun en muuten vaadi häneltä suuria.
Ei-Ap
Minun käy sääliksi se sulho. Se oli varmaan yksi hänen elämänsä suuria hetkiä. Ja nyt ap pilasi sen koska se ei RIITTÄNYT hänelle.
Ap: lle ei riitä että mies haluaa olla hänen kanssaan, että tämä on halunnut vauvan hänen kanssaan, että tämä haluaa naimisiin ap:n kanssa.
Herää kysymys, mikä tuollaiselle ihmiselle sitten riittää?
Vierailija kirjoitti:
surullinenwaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettaisin myös, että Ap on ilmaissut miehelleen joskus, millaisesta kosinnasta hän tykkäisi. Onhan se nyt kurjaa, jos toive on ilmastu, eikä mies ole ottanut sitä huomioon lainkaan.
Juuri näin, olin moneen kertaan sanonut että en kaipaa mitään kynttiläillallisia enkä välitä et millanen sormus, ei haittaa vaikka sormusta ei tilanteessa olisi. Petyin eniten tunnepuolella, tuntui ettei hän halunnut tehdä tilanteesta myös minulle ikimuistoiseksi...olisin toivonut että jollain eleellä osoittaisi et olen hänelle tärkeä, myös sen itse kosinnan lisänä siis ... ;/
Olisiko sinulla antaa esimerkkejä siitä ikimuistoiseksi tekemisestä? Miksi kaiken pitää olla jotain teatteria nykyään?
No ihan vaikka viedä kävelylle tuohon läheiseen merenrantaan jossa monta kertaa kävelty käsikädessä ja halailtu ja merta katseltu ja siellä kysyä tuutko vaimokseni rakas
Ap ajattelitko yhtään, miten SINÄ pahoitit puolisosi mielen?
Vierailija kirjoitti:
Ap ajattelitko yhtään, miten SINÄ pahoitit puolisosi mielen?
Luitko sinä kirjoittamaani tekstiä ollenkaan vai poimitko vain sellaiset kohdat siitä millä saat syyllistää ja hyökättyä minua vastaan tässä keskustelussa?
Kunnon prinsessasyndrooma ap:llä, ei helvetti. Toivottavasti mies tajuaa miettiä naimisiinmenoa toisen kerran, ei tule olemaan helppoa ajatustenlukua vaativan ja liikaa romanttisia leffoja katselleen hienohelman kanssa.
Me keskustelimme miehen kanssa naimisiinmenosta ja tulimme siihen tulokseen että näin tehdään. Kihlasormukset hankimme muutaman viikon kuluttua kun osuimme sopivan kultakaupan kohdalle. Suhteessa ei siltikään ole mitään vikaa ja olemme hulluina toisiimme, nyt suunnittelemme häitä. Ja ei, niistäkään ei tule mitään jenkkileffakrumeluurihömpötystä vaan mutkattomat juhlat hääparille ja vieraille ilman pönötystä ja lavasteita.