Petyin kosintaan

Vierailija kirjoitti:

 "Meidän Esa se kosi kun oli paskalla ja siitä tiesin että hyvä mies on!"

Kuolen nauruun!! :D :D

Tuollaisen kuvan kyllä saa, kun näitä kommentteja lukee, että mitä tylsemmin ja epäromanttisemmin kosinta on tapahtunut, niin sitä parempi se mies ja liitto on. Näin sen jokainen yrittää ainakin selittää.

Aloittaja on ruma nainen, koska mies ei viitsi panostaa häneen.

Jumantsukka!

Huh.Nää on näitä länsimaisen pullamössö sukupolven ongelmia.Hyvin moni lapseton haluaisi lapsen ja sinkkunainen epätoivoisesti miehen.

Ja täällä joku raskaana oleva mamma ulvoo miehen tapaa kosia häntä...

Anna rukkaset. Voi sen jälkikäteenkin tehdä.

osaan niin kuvitella itseni samassa tilanteessa.

kosinnasta haaveilen, mutta olen melko varma, että petyn vaikka mies keksisi jotain tosi ihanaa. petyn aina kaikkeen, enkä vain saa muutettua sitä itsessäni. petyn silloinkin kun saavutan jonkun suuren tavoitteeni, sillä silloinkin odotin sen tuntuvan paremmalta tai jotain muuta idioottia.

oiskohan sulla myös sama ongelma? pettymyksestä onneksi pääsee yli, ei se kauaa kestä.

Oma mies kosi aikoinaan laittamalla töihin viestin jossa kysyi käydäänkö huomenna tai lauantaina ostamassa sormukset? Minusta se oli söpöintä ikinä, vieläkin hymyilyttää kun muistaa :) seuraavana päivänä tehtiin sitten treffit kultasepälle töiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin sanonut miehelle joskus kauan aikaisemmin, että toivoisin hänen panostavan kosintaan, jos sellaiseen ryhtyy, mies oli unohtanut jo kaksi edellistä vuosipäivää, jotka oli oma-aloitteisesti pitkin vuotta luvannut järjestää ikimuistoisiksi ja oli hehkuttanut niistä kauan ja antanut ymmärtää, että jotain uskomatonta on tulossa. Ja sitten unohti koko asian. Kahdesti. No, kuitenkin, kosinta-asia oli ymmärretty ja se siitä siltä erää, mies tiesi miten olin pahoittanut mieleni noista vuosipäivistä (joita siis ei alun perinkään olisi edes tarvinnut juhlia ihmeemmin, mutta kun herra itse oli niistä hehkuttanut todella paljon). Erään aivan satumaisen ihanan päivän jälkeen mies tokaisi, että hänen piti kosia siellä ja siellä kun oli niin ihanaa, mutta ei sitten viitsinyt. Voi kiitos tästä tiedosta, miksi hemmetissä tuollaista edes pitää sanoa ja tehdä siitä ihme numero. En halunnut pitkään aikaan edes käydä samassa paikassa kun tuntui, että siellä minua melkein kosittiin, mutta eipä sitten kiinnostanutkaan.

Myöhemmin juttelimme ihan niitä näitä työjuttuja miehen toimistossa ja marmatin siitä, että pitäisi siivota ja oli kauhea kaaos muutenkin. Mies otti minut syliinsä (toimistotuolille) ja kysyi, että haluaisinko viettää loppuelämän hänen kanssaan. Vastasin leikilläni kieltävästi ja totesin vielä jotain pöhköä siihen päälle kun en edes tajunnut sen olevan kosinta. Mies ei tietenkään älynnyt perääntyä tässä vaiheessa kun olisi saanut vielä pelastettua tilanteen, vaan kysyi että haluaisinko hänen vaimokseen. Vastasin toki myöntävästi, mutta eipä se paljoa hetkauttanut tuo tilanne siellä sotkuisessa toimistossa kesken hommien. Mies tiesi, että se olisi ollut minulle tosi tärkeä asia ja tuo kosinta vain putkahti sillä hetkellä kuulemma hänen mieleensä.

Myöhemmin mies päätti uusia kosintansa kun tehtiin kiva yhteinen reissu. Valitsi vain surkeimman mahdollisen ajan ja paikan. Oltiin juuri kylvetty poreammeessa, juotu kuohuviiniä ja nautittu olostamme ja sama pöljäke päätti sitten polvistua kosia kaiken tämän jälkeen hotellihuoneen eteisessä kun laitoin hiuksiani. Olisi nyt edes siellä ammeessa kynttilöiden valossa tai jotain, mutta kun ei niin ei. No, yritys oli hyvä, tilannetajua ei vain saa edes rahalla.

Jos saisi, voisi sinullakin sitä olla. Eihän kukaan voi olla ymmärtämättä tuota kosinnaksi. Ja vielä vinoilee päälle.

On se hyvä, että mentiin naimisiin aikana, ennen näitä häälehtiä ja häätv-sarjoja. Ei edes tiedetty sellaisista oikeista kosinnoista ja muutenkaan oikeanlaisista häistä ja huomenlahjoista yms.

Silloin vain mekin pötköteltiin vierekkäin ja supisin miehen korvaan, että vihdoin oon raskaana. Mies siihen kysyi, että pitäiskö meidän mennä naimisiin. Taisin vastata, että vois olla järkevää nyt kun lapsikin on tulossa. Käväistiin sitten maistraatissa muutaman viikon päästä.

Kuinka helppoa elämä on ollut ennen näitä hömpötyksiä, kun ei ollut mitään paineita oikeasta ja väärästä tavasta yms. Käytiin vihillä ja elettiin elämää ja kasvatettiin perhettä ja tehtiin töitä ja vanhettiin yhdessä. Nyt  on esimäinen lapsenlapsi syntynyt ja tässä opetellaan mummona ja pappana oloa. Ei ole tarvinnut uusintakierroksia ottaa.

Olisitte mielissänne, jos mies on suhteessa tosissaan ja kosii.