Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä jossain ultrajuoksussa?
16.10.2023 |
Juostaan vaikkapa 246km vuorokauden sisään ja sitten on kroppa kuukauden sekaisin?
Hatunnosto tietenkin sisusta esim. Satu Lipiäiselle, mutta eikö ole vaarana, että yrittää venyttää itseään liian tiukille? Mottonsakin taisi olla, että "yrittäminen ei riitä". Jotenkin pelottavaa minusta.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
No mitä järkeä nyt missään on
Sellaisissa asioissa on minusta ainakin piirun verran enemmän järkeä, jotka eivät esimerkiksi tuota kroppaan kuukauden kestäviä häiriötiloja. Tai aiheuta merkittävää ylirasituksen tai vamman riskiä.
Ei mitään. Senhän sä halusit kuulla.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No mitä järkeä nyt missään on
Sellaisissa asioissa on minusta ainakin piirun verran enemmän järkeä, jotka eivät esimerkiksi tuota kroppaan kuukauden kestäviä häiriötiloja. Tai aiheuta merkittävää ylirasituksen tai vamman riskiä.
Hellyttävää että olet juoksijoiden hyvinvoinnista huolissasi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No mitä järkeä nyt missään on
Sellaisissa asioissa on minusta ainakin piirun verran enemmän järkeä, jotka eivät esimerkiksi tuota kroppaan kuukauden kestäviä häiriötiloja. Tai aiheuta merkittävää ylirasituksen tai vamman riskiä.
Raskaudessa ja synnyttämisessä ei sit oo järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä on sun tyhmässä aloituksessa, ap?
Joku haluaa koetella rajojaan ja todistaa, että henki on ruumista vahvempi. Älä sinä kokeile samaa, petyt vain.
Tuliko Pasille taas riittämätön olo? Hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runner's high eli juoksijan taivas on tila, jossa juoksu kulkee kuin leikki ja olo on euforinen. Ultrajuoksijat luultavasti saavuttavat tämän tilan keskimääräistä helpommin, koska he rakastavat juosta pitkään. Olen itse juossut maratoneja ja ymmärrän sen pohjalta heitä, mutta itselläni ei kestäisi paikat paljoa yli maratonia.
On kai se vähän terveempää kuin vuoristokiipeily ilman turvaköyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mitä järkeä on sun tyhmässä aloituksessa, ap?
Joku haluaa koetella rajojaan ja todistaa, että henki on ruumista vahvempi. Älä sinä kokeile samaa, petyt vain.
Raja tulee aina vastaan. Minusta elämä on liian kallis tuhlattavaksi vain sen selville saamiseksi, missä se tarkalleen ottaen kulki.
Ja sinulle pikku idealistille tiedoksi, ruumis perii aina hengestä voiton jos ei osaa lopettaa itsensä haastamista ajoissa.
Eihän sitä järjen takia tehdäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Eihän sitä järjen takia tehdäkään.
Jos on vuorokauden euforista ja kuukausi toivutaan, niin aika heikko hyötysuhde minusta.
Ja 100km kovassa helteessä on jo silkkaa tyhmyyttä jos kroppa vähän väliä ilmoittelee, että olisi hyvä lopettaa.
Nämä ovat sitten uutta lonkkaa, polvea vailla, kun kuluttaneet ittensä loppuun.
Hajottavat ittensä turhaan, kun juoksevat itseään ja hajonnutta mieltään pakoon juoksemalla.
Hoitamattomat, tiedostamattomat, traumat taustalla.
Voi verrata syömishäiriöön.
Ihan järjetöntä 'urheilua'. Sairasta touhua.
Ei ole ihmiskeholle tervettä mikään yliaktiivinen urheilu.
Oletko tavannut tervettä urheilijaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ultrajuoksubuumi on toki tuonut lajin pariin sellaisia jotka pidentävät matkoja liian nopeasti ja sitten tulee vammoja.
Kuitenkin nämä Satu Lipiäisen tasolla olevat tyypit ovat treenanneet koko ikänsä ja kestävät harjoittelua ja pitkiä kisamatkoja ihan eri tavalla kuin tavalliset ihmiset. Kyllähän tuollainen ultrasuoritus kuormittaa ja siitä pitää palautua, mutta suht nopeasti niistä palautuu ja voi palata normaaliin treeniin tai ainakin kevennettyyn sellaiseen. Ei noille ultramatkoille lähdetä niin, että arjessa juostaan 20km viikossa ja yhtäkkiä rykäistään ultra, vaan kyllä ne viikkokilsat ovat kovilla viikoilla 100-200km. Kroppa tottuu kuormitukseen kun asiat tehdään oikein ja silloin siitä kovastakin suorituksesta palautuu viikoissa, ei kuukausissa.
2021 Nuuksio Backyard Ultrassa toiseksi tullut Pekka Aalto juoksi 260km ja lähti jakamaan postia reilun vuorokauden päästä kisan jälkeen.
Eniten ihmiskehoa rapauttaa liikkumattomuus. Ei juoksu aiheuta tutkimusten mukaan nivelrikkoa. Enemmän ylipaino ja lihasten heikko kunto aiheuttaa nivelille ja rangalle kuormaa ja kuluttaa.
Ei ole järkeä. Ultrajuoksu sanasta tulisi ensin mieleen ultrakevyt juoksu, mutta ei kuulosta siltä. Yhtä hyvin voisi kävellä, juosta takaperin, konkata tai tehdä jotain kivaa. Ja elimistö olisi paremmassa kunnossa, ei sekaisin ainakaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mitä järkeä on sun tyhmässä aloituksessa, ap?
Joku haluaa koetella rajojaan ja todistaa, että henki on ruumista vahvempi. Älä sinä kokeile samaa, petyt vain.
Raja tulee aina vastaan. Minusta elämä on liian kallis tuhlattavaksi vain sen selville saamiseksi, missä se tarkalleen ottaen kulki.
Ja sinulle pikku idealistille tiedoksi, ruumis perii aina hengestä voiton jos ei osaa lopettaa itsensä haastamista ajoissa.
Niin _sinusta on_ ja sinä et juokse. Joku toinen taas on aivan täysin päinvastaista mieltä ja kilvoittelu itsensä kanssa on paljon tärkeämpää kuin varman päälle varmistelu ja turva-ajattelu.
Oma kroppa, oma lupa. Ei kuulu minulle miten joku toinen ajaa kroppansa niin loppuun että renkaat irtoaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mitä järkeä on sun tyhmässä aloituksessa, ap?
Joku haluaa koetella rajojaan ja todistaa, että henki on ruumista vahvempi. Älä sinä kokeile samaa, petyt vain.
Raja tulee aina vastaan. Minusta elämä on liian kallis tuhlattavaksi vain sen selville saamiseksi, missä se tarkalleen ottaen kulki.
Ja sinulle pikku idealistille tiedoksi, ruumis perii aina hengestä voiton jos ei osaa lopettaa itsensä haastamista ajoissa.
Niin _sinusta on_ ja sinä et juokse. Joku toinen taas on aivan täysin päinvastaista mieltä ja kilvoittelu itsensä kanssa on paljon tärkeämpää kuin varman päälle varmistelu ja turva-ajattelu.
Oma kroppa, oma lupa. Ei kuulu minulle miten joku toinen ajaa kroppansa niin loppuun että renkaat irtoaa.
Jos panit merkille, en minäkään ole estämässä toisia juoksemasta. Hain vain selitystä tähän motiiviin, jota kutsuit kilvoitteluksi itsensä kanssa. Ymmärrän, että sitä tehdään ja tietyssä mitassa se epäilemättä on eduksikin.
Kysymys on vain siitä, missä vaiheessa kilvoittelu muuttuu epäterveeksi sekä hengelle että ruumiille. Jos tupla- Spartathlonin jälkeen mikään ei enää tunnu miltään vaan tarvitaan tripla- Spartathlon, sanoisin, että terapiasta koituu suurempi hyöty kuin juoksemisesta.
Mitä järkeä syöpöttelyssä ja juopottelussa sitten on?
Vierailija wrote:
Nämä ovat sitten uutta lonkkaa, polvea vailla, kun kuluttaneet ittensä loppuun.
Hajottavat ittensä turhaan, kun juoksevat itseään ja hajonnutta mieltään pakoon juoksemalla.
Hoitamattomat, tiedostamattomat, traumat taustalla.
Voi verrata syömishäiriöön.
Ihan järjetöntä 'urheilua'. Sairasta touhua.
Ei ole ihmiskeholle tervettä mikään yliaktiivinen urheilu.
Oletko tavannut tervettä urheilijaa?
Hohhoijaa. Liikkumattomat ylipainoiset ovat paljon useammin uutta lonkkaa tai polvea vailla. Sitkeästi elää tämä myytti, että juokseminen tuhoaisi polvet ja vaikka mitä muutakin.
Ei siinä ole mitään järkeä, mutta "MINÄ HALUAN!"