Lue keskustelun säännöt.
Mikseivät työssäkäyvät tajua, ettei työttömille tule koskaan enää olemaan töitä?
20.04.2016 |
Minulla on paljon sekä työttömiä, että työssä käyviä tuttavia. Lähes poikkeuksetta työssä olevat eivät kykene käsittämään, ettei Suomessa ole tai tule enää olemaankaan kaikille ihmisille kokopäiväisiä ja vakituisia töitä vaan tulevaisuudessa yhä harvempi käy töissä. Keskustellessani siskoni kanssa, käyttää hän usein seuraavanlaisia mantroja:
"... niin, tavallaan olet varmaan oikeassa, mutta kyllä asia on kuitnekin niin, että päteville ihmisille on aina töitä"
"En jaksa uskoa, ettei töitä olisi. Kyllä töitä oikeasti on, kunhan vain jaksaa etsiä. Olen itsekin irtisanoutunut 2 kertaa ja kummallakin kerralla meni alle viikko siihen, että löysin uusia töitä"
"Pitää jaksaa vain yrittää, kyllä töitä aina löytyy, jos oikeasti haluaa"
"Ei työpaikkoja ilmoiteta työkkärin sivuilla vaan ne pitää itse etsiä. Jos itse olisin työnantaja, en koskaan ilmoittaisi työvoimatoimistoon avoimia paikkoja, koska hakijat siellä eivät ole riittävän hyviä"
"Suomalaisille ei enää kelpaa juuri mikään työ. Tänne otetaan vain maahanmuuttajia siivoamaan ja puhelinmyyntiin. Jos mikä tahansa työ ei kelpaa, niin silloin tuskin haluaa töitä ollenkaan"
"Ansiosidonnainen päiväraha on käsittämättömyys. Eihän kukaan mene töihin, jos on noin muhkeat sosiaaliedut..."
"En haluaisi syyllistää työttömiä, mutta kyllä vika loppujen lopuksi on usein myös heissä itsessään"
"Miksi työttömät valittavat, kun saavat kaiken ilmaiseksi?"
"Ota huomioon, että jotkut tienaavat töissä käydessään vain vähän enemmän kuin sinä työttömänä. Mieti, pystytkö oikeasti vain kirkkain silmin nostamaan päivärahaa, kun toiset raatavat niska limassa töissä?"
"Yrittäminen on Suomessa lähes mahdotonta. Eihän kukaan uskalla palkata ketään sairastamaan. Työnantajalle työntekijä tulee ninkin kalliiksi..."
"Ei mene kaukaakaan, kun ihmiset tajuavat, ettei tämä sosiaaliturvalla törsäily voi jatkua"
"Iso osa työttömistä on oikeasti vain syrjäytyneitä. Pelkkä kuntouttavaan työtoimintaan meneminen on heille liian vaikeaa"
"Et voi tuolla tavalla valikoida töitä. Puhelinmyynti provikkapalkalla on paljon parempi kuin ei mitään"
"Maksan veroja melkein 40% palkastani. Ikävä sanoa, mutta ei tee mieli elättää ihmisiä, jotka eivät viitsi hakea itselleen töitä"
"Ala vaikka yrittäjäksi... Tai kouluttaudu lähihoitajaksi. Sitten et varmasti valita työttömyyttä"
Ja arvatkaa mitä? Hän oikeasti uskoo, että on täysin oikeassa.
Kommentit (232)
Kaiken huippu on, että näillä uusilla toimilla on tarkoitus luoda 10.000 uutta työpaikkaa.. jopa on paljon. Uudistusten toteuttaminen maksaa varmasti monta kertaa enemmän, kuin jos valtio perustaisi suojatyöpaikkoja suoraan tuon määrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Ohis.
Sulla ei ole käsitystäkään oikeista paskaduuneista, jos vanhustenhoidon luet sellaiseksi. Se, että instagram teinipissikset eivät pidä siitä ei tee hommasta paskaduunia. Itse olen nuoruudessani uhrannut yöunet ja osan terveyttäni näihin oikeisiin paskatöihin. Mönkinyt liejussa rakennusten alla purkamassa jotain lahonneita sokkelilautoja, kantanut ämpäreillä tiilenkappaleita portaikkoja alas saatananmoisessa betonipölyssä ja jatkuvassa tärinässä. Yksi työkaveri on kuollut keuhkofibroosiin, parilla muulla on nivelet paskana jatkuvasta piikkaamisesta.
Ja ei en ole katkera. Jokaisen on varmaan ihan hyvä tehdä hetki jotain oikeasti paskaduunia, mutta en helvetissä ala uhraamaan elämääni ja mielenterveyttäni tuollaisiin töihin. Nykyään sitten löytyykin korkeakoulututkinto, mutta työt ovat silti kiven alla. Tällä hetkellä on, mutta ensi viikosta ei tiedä. Mielummin silti vaikka työtön kuin tappamassa itseä epäinhimillisissä ja sielua syövissä töissä.
Jaa, että ihan pölyä joutuu hengittämään ja kantamaan jotain? No mitali sitten kai pitäisi antaa joka raksaduunarille.
Kyllä paskaduuni on paskaduunia, eikä tässä aleta kilpailla kenellä on kauhein matalapalkkatyö. Asian ydin on vain siinä, että työ on raskasta, ei-kehittävää ja huonosti palkattua.
Kyllä niillä on eroa.
Joku hoitaja saa olla sisällä, hän ei vaaranna terveyttään ja suurin ongelma on vittuuntuminen.
Määrätyissä raksahommissa tulee lähes 100%ysyviä vammoja jos niitä tekee pitkään.
Se on jatkuvasti paskaa duunia jota pitää tehdä talvellakin, happea ei saa ja onnettomuuksia sattuu koko ajan.
Sitä paitsi hoitajilla on paremmat palkatkin. Sekä työajat ja paikat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole kokemusta kovin pitkästä työttömyydestä, muutaman kerran olen ollut työttömänä, pisimmillään 1,5 vuotta. Aina kuitenkin lopulta töitä olen saanut. Minulle on kelvannut työ kuin työ. Olen ollut siivoojana, tällä hetkellä myymäläpäällikkö. Aina ei ole työ ollut rahallisesti kannattavaa, etenkään silloin kun lapset oli pieniä, mutta silti olen aina töitä tehnyt.
"Aina olet töitä tehnyt"? Muutaman kerran työttömänä, jopa 1,5 VUOTTA ja olet "aina töitä tehnyt"? Mitä?
Vähän hölmösti kirjoitin, tarkoitin siis sitä että aina kun töitä olen saanut niin olen töitä tehnyt, huolimatta siitä onko se ollut just omaa alaa tai onko se ollut rahallisesti kannattavaa. Pitemmän päälle se kuitenkin kannattaa. Jos en olisi ottanut aikanaan niitä töitä mitä tarjolla oli niin tuskin olisin nyt tässä missä nyt olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan 15-20 vuoden aikana ylivoimaisesti suurin osa töistä tulee pysyvästi häviämään. Kaikki työ jota voidaan tehdä koneilla tai digitalisoida tullaan niin tekemään.
Asia ei toki ole näin yksinkertainen. Kun tarpeeksi automatisoidaan, kenellä on varaa ostaa koneiden tekemiä tuotteita, kun kukaan ei käy enää töissä tienaamassa?
Köyhät laitetaan valtion määräämiin pakkptöihin josta saa jonkun surkean palkan.
Tilanne tulee menemään siihen että 1% omistaa 99% kaikesta omaisuudesta.
Ihmisiltä viedään oikeus veteen, liikkumisvapautta rajoitetaan jne. Kaikesta pitää maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa jo kyllästyttää nämä tällaiset aloitukset.
Kyllä, töitä ei ole, tiedetään. Jopa me työssäkäyvät tajuamme sen.
Yrittäkää te työttömätkin tajuta, että tämänpäivän työelämä ei ole herkkua sekään. Jatkuvasti potkitaan porukkaa pihalle ja työt lisääntyvät. Venyä pitäisi ihan kaikkeen. Käteen jää joitakin satasia enemmän kuin tekemättä mitään. Sitä on hankalaa olla hirveän myötätuntoinen, kun menee jaksamisen rajoilla koko ajan.
Ota sitten lopputili, jos et jaksa töitä tehdä. Tilallesi on kyllä tulijoita.
Tiedän, että on. Mutta ymmärtänet, että minulta on turha odottaa myötätuntoa, kun vastaanotto jos kerron omasta jaksamisestani on, että "no, ota lopputili".
Työttömät ovat maailman suurimpia uhriutujia. On niin rankkaa käydä joskus joku kurssi tai hoitaa omia lapsia. Enemmän minä näen pienituloiset palkansaajat huonossa asemassa, heillä ei ole edes sitä vapaa-aikaa.
Hyvä uutinen: työttömäksi pääset ihan milloin tahansa. Ota lopputili niin joku uhriutuja pääsee tilallesi ja lopettaa uhriutumisen. Kaikki voittavat.
Huono uutinen: minä olen ihan hyväpalkkaisessa ja mielekkäässä työssä, kiire on kyllä, mutta ei haittaa. Ihan vaan katseltuani työelämää pitkään olen sitä mieltä, että surkeimmassa asemassa on todellakin se, joka palkastaan saa ehkä hieman enemmän käteen (huomioithan kaikki asumistuet, päivähoidon, matkakulut, työn vaatiman pukeutumisen jne) kuin se työtön, mutta joutuu vastineeksi tekemään 40h/viikko surkeaa ja epämielekästä työtä ja aikaa perheelle jää minimaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Ohis.
Sulla ei ole käsitystäkään oikeista paskaduuneista, jos vanhustenhoidon luet sellaiseksi. Se, että instagram teinipissikset eivät pidä siitä ei tee hommasta paskaduunia. Itse olen nuoruudessani uhrannut yöunet ja osan terveyttäni näihin oikeisiin paskatöihin. Mönkinyt liejussa rakennusten alla purkamassa jotain lahonneita sokkelilautoja, kantanut ämpäreillä tiilenkappaleita portaikkoja alas saatananmoisessa betonipölyssä ja jatkuvassa tärinässä. Yksi työkaveri on kuollut keuhkofibroosiin, parilla muulla on nivelet paskana jatkuvasta piikkaamisesta.
Ja ei en ole katkera. Jokaisen on varmaan ihan hyvä tehdä hetki jotain oikeasti paskaduunia, mutta en helvetissä ala uhraamaan elämääni ja mielenterveyttäni tuollaisiin töihin. Nykyään sitten löytyykin korkeakoulututkinto, mutta työt ovat silti kiven alla. Tällä hetkellä on, mutta ensi viikosta ei tiedä. Mielummin silti vaikka työtön kuin tappamassa itseä epäinhimillisissä ja sielua syövissä töissä.
Jaa, että ihan pölyä joutuu hengittämään ja kantamaan jotain? No mitali sitten kai pitäisi antaa joka raksaduunarille.
Kyllä paskaduuni on paskaduunia, eikä tässä aleta kilpailla kenellä on kauhein matalapalkkatyö. Asian ydin on vain siinä, että työ on raskasta, ei-kehittävää ja huonosti palkattua.
Kyllä niillä on eroa.
Joku hoitaja saa olla sisällä, hän ei vaaranna terveyttään ja suurin ongelma on vittuuntuminen.
Määrätyissä raksahommissa tulee lähes 100%ysyviä vammoja jos niitä tekee pitkään.
Se on jatkuvasti paskaa duunia jota pitää tehdä talvellakin, happea ei saa ja onnettomuuksia sattuu koko ajan.
Sitä paitsi hoitajilla on paremmat palkatkin. Sekä työajat ja paikat.
Mitä ihmeen iloa saat siitä, että alat lytätä muita matalapalkka-alalla työskenteleviä? Ajatteletko että se on jotenkin sinulta pois, jos joku muukin haluaa paremmat työolot tai paremman työpaikan? Jos aletaan maalailla kauhukuvia, niin psyykkisesti sairas potilas voi pahoinpidellä tai tappaa hoitajansa. Mutta mitä järkeä on tuossa kilpailussa, kenellä on kauhein työ ja hirvein elämä?
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Vanhainkodin keittiöön et välttämättä pääse vaikka olisit ravintolakokki tai peräti restonomi.
Luuletko ettei siellä keittiössä tarvitse osata mitään?
Ei siellä pärjää mikään katastrofikokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa jo kyllästyttää nämä tällaiset aloitukset.
Kyllä, töitä ei ole, tiedetään. Jopa me työssäkäyvät tajuamme sen.
Yrittäkää te työttömätkin tajuta, että tämänpäivän työelämä ei ole herkkua sekään. Jatkuvasti potkitaan porukkaa pihalle ja työt lisääntyvät. Venyä pitäisi ihan kaikkeen. Käteen jää joitakin satasia enemmän kuin tekemättä mitään. Sitä on hankalaa olla hirveän myötätuntoinen, kun menee jaksamisen rajoilla koko ajan.
Ota sitten lopputili, jos et jaksa töitä tehdä. Tilallesi on kyllä tulijoita.
Tiedän, että on. Mutta ymmärtänet, että minulta on turha odottaa myötätuntoa, kun vastaanotto jos kerron omasta jaksamisestani on, että "no, ota lopputili".
Työttömät ovat maailman suurimpia uhriutujia. On niin rankkaa käydä joskus joku kurssi tai hoitaa omia lapsia. Enemmän minä näen pienituloiset palkansaajat huonossa asemassa, heillä ei ole edes sitä vapaa-aikaa.
Hyvä uutinen: työttömäksi pääset ihan milloin tahansa. Ota lopputili niin joku uhriutuja pääsee tilallesi ja lopettaa uhriutumisen. Kaikki voittavat.
Huono uutinen: minä olen ihan hyväpalkkaisessa ja mielekkäässä työssä, kiire on kyllä, mutta ei haittaa. Ihan vaan katseltuani työelämää pitkään olen sitä mieltä, että surkeimmassa asemassa on todellakin se, joka palkastaan saa ehkä hieman enemmän käteen (huomioithan kaikki asumistuet, päivähoidon, matkakulut, työn vaatiman pukeutumisen jne) kuin se työtön, mutta joutuu vastineeksi tekemään 40h/viikko surkeaa ja epämielekästä työtä ja aikaa perheelle jää minimaalisesti.
Ei tuo ole huono uutinen. Pitäähän sinulla työpaikka olla mistä voit irtisanoutua, niin että inhoamasi uhriutuja pääsee paikallesi ja lopettaa inhottavan uhriutumisensa joka sinua niin kovasti häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Ohis.
Sulla ei ole käsitystäkään oikeista paskaduuneista, jos vanhustenhoidon luet sellaiseksi. Se, että instagram teinipissikset eivät pidä siitä ei tee hommasta paskaduunia. Itse olen nuoruudessani uhrannut yöunet ja osan terveyttäni näihin oikeisiin paskatöihin. Mönkinyt liejussa rakennusten alla purkamassa jotain lahonneita sokkelilautoja, kantanut ämpäreillä tiilenkappaleita portaikkoja alas saatananmoisessa betonipölyssä ja jatkuvassa tärinässä. Yksi työkaveri on kuollut keuhkofibroosiin, parilla muulla on nivelet paskana jatkuvasta piikkaamisesta.
Ja ei en ole katkera. Jokaisen on varmaan ihan hyvä tehdä hetki jotain oikeasti paskaduunia, mutta en helvetissä ala uhraamaan elämääni ja mielenterveyttäni tuollaisiin töihin. Nykyään sitten löytyykin korkeakoulututkinto, mutta työt ovat silti kiven alla. Tällä hetkellä on, mutta ensi viikosta ei tiedä. Mielummin silti vaikka työtön kuin tappamassa itseä epäinhimillisissä ja sielua syövissä töissä.
Jaa, että ihan pölyä joutuu hengittämään ja kantamaan jotain? No mitali sitten kai pitäisi antaa joka raksaduunarille.
Kyllä paskaduuni on paskaduunia, eikä tässä aleta kilpailla kenellä on kauhein matalapalkkatyö. Asian ydin on vain siinä, että työ on raskasta, ei-kehittävää ja huonosti palkattua.
Kyllä niillä on eroa.
Joku hoitaja saa olla sisällä, hän ei vaaranna terveyttään ja suurin ongelma on vittuuntuminen.
Määrätyissä raksahommissa tulee lähes 100%ysyviä vammoja jos niitä tekee pitkään.
Se on jatkuvasti paskaa duunia jota pitää tehdä talvellakin, happea ei saa ja onnettomuuksia sattuu koko ajan.
Sitä paitsi hoitajilla on paremmat palkatkin. Sekä työajat ja paikat.
Mitä ihmeen iloa saat siitä, että alat lytätä muita matalapalkka-alalla työskenteleviä? Ajatteletko että se on jotenkin sinulta pois, jos joku muukin haluaa paremmat työolot tai paremman työpaikan? Jos aletaan maalailla kauhukuvia, niin psyykkisesti sairas potilas voi pahoinpidellä tai tappaa hoitajansa. Mutta mitä järkeä on tuossa kilpailussa, kenellä on kauhein työ ja hirvein elämä?
En ole edellinen kirjoittaja mutta vastaan silti. On tällä paskaduunin todellisen luonteen tuntemisella merkitystä.
Otetaan karrikoitu esimerkki.
Joku kermaperse "viestintäassistentti" maisteri pseudotyöpaikkassaan luulee, että pahimmillaan paskaduuni on jotain mummojen avustajana toimimista tai postin jakamista. Helppo huudella tyyliin "menkää työttömät töihin, aina sitä jotain paskaduunia on saatavilla, minäkin olen tehnyt!" Kyseinen kermapersemaisteri ei kuitenkaan tiedä mitä todellinen paskaduuni on. Se on työtä jota hän ei tekisi tuntiakaan vaan olisi suosiolla työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemuspohja on aina niin heikko vertailukohta. Sitä luulee, että kaikilla muilla on samanlaista. Onhan sitä itse oman maailmansa napa.
Nuorena työllistyin kesken opintojen ja keskellä 90-luvun lamaa tekemättä mitään asian eteen. Olin vain sopivalla alalla opiskelemassa ja osasin oikeita asioita.
Noususuunta jatkui läpi 2000-luvun vaihteen. Ei haitannut vaikka pari työnantajaa meni nurin. Työtähän osaavalle, pätevälle ja tekevälle aina riitti.
Netissä chattailin ja ihmettelin, mikseivät työttömät viitsi mennä töihin.
Vähänpä tiesin. Itse liiaksi kultalusikkaa suussa pitäneenä...
Meno jatkui kunnes 2008 tuli täysi stoppi. Työt loppuivat, mutta se ei huolettanut. Ei, vaikka olin hiljattqin vaihtanut työnantajaa. Olivathan ne loppuneet jo monesti aikaisemminkin. Aina osaava oli nopeasti uuden paikan löytänyt.
Nyt ei löytynytkään. Laman airueiden myötä rekrytoinnit olivat jäissä. Vaimokin oli raskaana.
Alkoi työttömyys. Esikoinen syntyi. Rahaa ei ollut.
Pääkaupunkiseutu kävi liian kalliiksi ja työhaastatteluihin, niihin harvoihin, pääsi myös muihin kaupunkeihin. Lopulta muutimme varsinaissuomeen, alueelle jossa alani työpaikkoja oli vaikka miten.
Vaan ei tärpännyt sitten millään kunnes vuoden 2011 alkaessa. Pätkäsuhde tosin, mutta työnantaja antoi ymmärtää, että vakituista haetaan. Sopimukseni uusittiinkin 3 kuukauden välein.
Elämä tuntui hymyilevän. Muutimme kaksiosta kolmioon ja vaimo tuli taas raskaaksi. Mutta sehän on hyvä. Työ on, isompi asunto on. Kaikki on hyvin.
Vaan kun alkuvuonna 2012 sopimus piti muuttaa toistaiseksi voimassa olevaksi, ostikin kilpailija työpaikan ja suurin osa työntekijöistä lähti yt:den myötä kadulle. Minä jäin taas työttömäksi.
Kouluttauduin lisää, kävin yrittäjyyskursseilla, oli 6kk palkatta "antamassa työnäytettä", mutta ei vain onnistunut. Vaimolla oli sentään kodinhoitotukensa, töitä ei hänelläkään.
2015 alkuvuodesta pääsin lopulta taas töihin ja suhde jatkuu edelleen. Pisin suhde 8 vuoteen.
Toistaiseksi työ on turvattu vielä ainakin 3:ksi vuodeksi, mutta jännittää jo löytyykö uusi projekti vai olenko sitten lopullisesti ulkona.
3 vuoden päästä olen 47v, joten työmarkkinoilla olisin vielä heikommin kuin edellisinä työttömyysjaksoina.
Aina ei vaan riitä jos on pätevä, innokas, työteliäs, hakee kaikkialle jne. Pudotus kun tulee niin kaikki ovat samassa suossa ja kilpailu työhaastatteluista käydään usein satojen kohtalotovereiden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopii hyvin vertaus, jonka näin kerran netin syövereissä:
Työmarkkinat nykyään on kuin keräisi yhteen kymmenen juoppoa ja heittäisi heille yhden pirtupullon, josta nämä saavat tapella keskenään. Jälkikäteen sitten sanotaan hävinneille että se oli reilu peli, kuka tahansa olisi voinut voittaa ja saada pirtun. Mutta se ei muuta sitä, että jo alkuasetelma oli sellainen, että yhdeksän jää ilman, kävi miten kävi.
Erittäin hyvin ja hauskasti sanottu! Henkilökohtaisella tasolla on hyvä, jos saa töitä, mutta yhteiskunnallisella tasolla se ei muuta mitään, koska joku muu jää silloin ilman. Mitkään "näin pärjäät työhaastattelussa"-kurssit eivät korjaa työllisyystilannetta lainkaan. Käytännössä ihmisille pitää vaan luoda keinotekoisesti uusia tarpeita, joita tyydyttämään alat yrittäjänä tuottamaan tavaroita tai palveluja, mutta yrittäjälläkin on vaikeaa, jos kansalla ei ole varaa ostaa. (Puhumattakaan nyt tietysti siitä pikku harmista, että oikeasti turhien härpäkkeiden tuottamisella pilaamme maapallon ja oman tulevaisuutemme.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa jo kyllästyttää nämä tällaiset aloitukset.
Kyllä, töitä ei ole, tiedetään. Jopa me työssäkäyvät tajuamme sen.
Yrittäkää te työttömätkin tajuta, että tämänpäivän työelämä ei ole herkkua sekään. Jatkuvasti potkitaan porukkaa pihalle ja työt lisääntyvät. Venyä pitäisi ihan kaikkeen. Käteen jää joitakin satasia enemmän kuin tekemättä mitään. Sitä on hankalaa olla hirveän myötätuntoinen, kun menee jaksamisen rajoilla koko ajan.
Ota sitten lopputili, jos et jaksa töitä tehdä. Tilallesi on kyllä tulijoita.
Tiedän, että on. Mutta ymmärtänet, että minulta on turha odottaa myötätuntoa, kun vastaanotto jos kerron omasta jaksamisestani on, että "no, ota lopputili".
Työttömät ovat maailman suurimpia uhriutujia. On niin rankkaa käydä joskus joku kurssi tai hoitaa omia lapsia. Enemmän minä näen pienituloiset palkansaajat huonossa asemassa, heillä ei ole edes sitä vapaa-aikaa.
Hyvä uutinen: työttömäksi pääset ihan milloin tahansa. Ota lopputili niin joku uhriutuja pääsee tilallesi ja lopettaa uhriutumisen. Kaikki voittavat.
Huono uutinen: minä olen ihan hyväpalkkaisessa ja mielekkäässä työssä, kiire on kyllä, mutta ei haittaa. Ihan vaan katseltuani työelämää pitkään olen sitä mieltä, että surkeimmassa asemassa on todellakin se, joka palkastaan saa ehkä hieman enemmän käteen (huomioithan kaikki asumistuet, päivähoidon, matkakulut, työn vaatiman pukeutumisen jne) kuin se työtön, mutta joutuu vastineeksi tekemään 40h/viikko surkeaa ja epämielekästä työtä ja aikaa perheelle jää minimaalisesti.
Ei tuo ole huono uutinen. Pitäähän sinulla työpaikka olla mistä voit irtisanoutua, niin että inhoamasi uhriutuja pääsee paikallesi ja lopettaa inhottavan uhriutumisensa joka sinua niin kovasti häiritsee.
Voi kuule, vuodatuksesi vain todistaa väitteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole kokemusta kovin pitkästä työttömyydestä, muutaman kerran olen ollut työttömänä, pisimmillään 1,5 vuotta. Aina kuitenkin lopulta töitä olen saanut. Minulle on kelvannut työ kuin työ. Olen ollut siivoojana, tällä hetkellä myymäläpäällikkö. Aina ei ole työ ollut rahallisesti kannattavaa, etenkään silloin kun lapset oli pieniä, mutta silti olen aina töitä tehnyt.
"Aina olet töitä tehnyt"? Muutaman kerran työttömänä, jopa 1,5 VUOTTA ja olet "aina töitä tehnyt"? Mitä?
Vähän hölmösti kirjoitin, tarkoitin siis sitä että aina kun töitä olen saanut niin olen töitä tehnyt, huolimatta siitä onko se ollut just omaa alaa tai onko se ollut rahallisesti kannattavaa. Pitemmän päälle se kuitenkin kannattaa. Jos en olisi ottanut aikanaan niitä töitä mitä tarjolla oli niin tuskin olisin nyt tässä missä nyt olen.
No minulla sama tilanne. Kouraan on jäänyt muutaman tonnin säästöt, kaksi hyödytöntä tutkintoa, kipeät jalat ja paljon katkeruutta. Ei kannattanut, mutta samaa pitäisi jaksaa vielä vuosikymmeniä, vieläkin vaativammissa töissä joista käytännössä ainut palkka on se "haasteellisuus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskon, että sosiaali- ja terveysministeriössä ja työ- ja elinkeinoministeriössä on aika tarkkaan laskettu, että tietty määrä työttömiä tulee aina olemaan. Ajatusmalli, jolta pohjalta uudistuksia nyt tehdään ei liity siihen, että kaikki saisivat töitä, vaan että saadaan sosiaaliturvaan liittyviä menoja mahdollisimman alhaisiksi.
Töiden saaminen vaatii yleensä sitä, että cv:ssä on tuore merkintä työsuhteesta, miellään vähintään puolen vuoden tai vuoden pituinen. Hallitus on päättänyt vaikeuttaa vuorotteluvapaan ja palkkatuen saantia, vaikka nämä ovat niitä harvoja tapoja, joilla pitempään työttöminä olleet voivat saada työsuhteen.
Tilalle tulevat ilmaistyöt toimivat enemmän velvoitetyöllistämisen ideologian pohjalta: jos ihminen haluaa yhteiskunnan tukea, niin sitten pitää tehdä jotain sen eteen. Julkisen keskustelun ja kannatuslukujen kannalta on kuitenkin paremman kuuloista, että väitetään ilmaistyön johtavan työpaikkaan.
(Harjoitteluilla on tietysti paikkansa silloin, kun ihmiset etsivät omaa alaansa, uutta alaa tai heillä ei ole työkokemusta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Ohis.
Sulla ei ole käsitystäkään oikeista paskaduuneista, jos vanhustenhoidon luet sellaiseksi. Se, että instagram teinipissikset eivät pidä siitä ei tee hommasta paskaduunia. Itse olen nuoruudessani uhrannut yöunet ja osan terveyttäni näihin oikeisiin paskatöihin. Mönkinyt liejussa rakennusten alla purkamassa jotain lahonneita sokkelilautoja, kantanut ämpäreillä tiilenkappaleita portaikkoja alas saatananmoisessa betonipölyssä ja jatkuvassa tärinässä. Yksi työkaveri on kuollut keuhkofibroosiin, parilla muulla on nivelet paskana jatkuvasta piikkaamisesta.
Ja ei en ole katkera. Jokaisen on varmaan ihan hyvä tehdä hetki jotain oikeasti paskaduunia, mutta en helvetissä ala uhraamaan elämääni ja mielenterveyttäni tuollaisiin töihin. Nykyään sitten löytyykin korkeakoulututkinto, mutta työt ovat silti kiven alla. Tällä hetkellä on, mutta ensi viikosta ei tiedä. Mielummin silti vaikka työtön kuin tappamassa itseä epäinhimillisissä ja sielua syövissä töissä.
Jaa, että ihan pölyä joutuu hengittämään ja kantamaan jotain? No mitali sitten kai pitäisi antaa joka raksaduunarille.
Kyllä paskaduuni on paskaduunia, eikä tässä aleta kilpailla kenellä on kauhein matalapalkkatyö. Asian ydin on vain siinä, että työ on raskasta, ei-kehittävää ja huonosti palkattua.
Kyllä niillä on eroa.
Joku hoitaja saa olla sisällä, hän ei vaaranna terveyttään ja suurin ongelma on vittuuntuminen.
Määrätyissä raksahommissa tulee lähes 100%ysyviä vammoja jos niitä tekee pitkään.
Se on jatkuvasti paskaa duunia jota pitää tehdä talvellakin, happea ei saa ja onnettomuuksia sattuu koko ajan.
Sitä paitsi hoitajilla on paremmat palkatkin. Sekä työajat ja paikat.
Mitä ihmeen iloa saat siitä, että alat lytätä muita matalapalkka-alalla työskenteleviä? Ajatteletko että se on jotenkin sinulta pois, jos joku muukin haluaa paremmat työolot tai paremman työpaikan? Jos aletaan maalailla kauhukuvia, niin psyykkisesti sairas potilas voi pahoinpidellä tai tappaa hoitajansa. Mutta mitä järkeä on tuossa kilpailussa, kenellä on kauhein työ ja hirvein elämä?
En ole edellinen kirjoittaja mutta vastaan silti. On tällä paskaduunin todellisen luonteen tuntemisella merkitystä.
Otetaan karrikoitu esimerkki.
Joku kermaperse "viestintäassistentti" maisteri pseudotyöpaikkassaan luulee, että pahimmillaan paskaduuni on jotain mummojen avustajana toimimista tai postin jakamista. Helppo huudella tyyliin "menkää työttömät töihin, aina sitä jotain paskaduunia on saatavilla, minäkin olen tehnyt!" Kyseinen kermapersemaisteri ei kuitenkaan tiedä mitä todellinen paskaduuni on. Se on työtä jota hän ei tekisi tuntiakaan vaan olisi suosiolla työttömänä.
Olisit jättänyt suosiolla vastaamatta. Ei sinulla ole mitään annettavaa keskusteluun, kun et muuhun kykene kuin ihmisten solvaamiseen.
Työttömänä on kaikkei inhottavinta se kun työssäkäyvät paremmat ihmiset katsovat oikeudekseen kertoa minulle mihin minun pitäisi mennä töihin.
Siis se kun itse oikeasti olet tehnyt vaikka mitä töitä, joita muut ei yleisesti arvosta ja voisit mennä mielelläsi vaikka mihin, paitsi puhelin myymään ilman palkkaa ja huoraksi bordelliin, niin joku luulee että hän auttaa minua sillä että tavallaan käskee minua ja komentaa.
Yleensä heitetään joku heidän omasta mielestä alhainen työ, johon heidän mielestään vain luuserit menevät.
"Mene vaikka kaupankassalle tai mäkkiin, mene vaikka siivoojaks, mene vaikka vanhainkotiin, mene johonkin ihan mihin vaan, kunhan vaan menet"
Se loukkaa kun toinen käskee ja komentaa, olettaen että olet vain laiska ja samanlainen joitakin töitä halvekuva ja ylenkatsova kuin hän itse.
En kehtaa näyttää omia työtodistuksiani niistä "paskaduuneista" joita olen tehnyt, todistaakseni etten pelkää tai vieroksu niitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että sosiaali- ja terveysministeriössä ja työ- ja elinkeinoministeriössä on aika tarkkaan laskettu, että tietty määrä työttömiä tulee aina olemaan. Ajatusmalli, jolta pohjalta uudistuksia nyt tehdään ei liity siihen, että kaikki saisivat töitä, vaan että saadaan sosiaaliturvaan liittyviä menoja mahdollisimman alhaisiksi.
Töiden saaminen vaatii yleensä sitä, että cv:ssä on tuore merkintä työsuhteesta, miellään vähintään puolen vuoden tai vuoden pituinen. Hallitus on päättänyt vaikeuttaa vuorotteluvapaan ja palkkatuen saantia, vaikka nämä ovat niitä harvoja tapoja, joilla pitempään työttöminä olleet voivat saada työsuhteen.
Tilalle tulevat ilmaistyöt toimivat enemmän velvoitetyöllistämisen ideologian pohjalta: jos ihminen haluaa yhteiskunnan tukea, niin sitten pitää tehdä jotain sen eteen. Julkisen keskustelun ja kannatuslukujen kannalta on kuitenkin paremman kuuloista, että väitetään ilmaistyön johtavan työpaikkaan.
(Harjoitteluilla on tietysti paikkansa silloin, kun ihmiset etsivät omaa alaansa, uutta alaa tai heillä ei ole työkokemusta.)
No tuskin osaavat tarkkaan laskea, paljonko niitä työttömiä tulee olemaan. Sitä ei kukaan osaa ennustaa. Mutta eiköhän tuo työurien pidentäminen esimerkiksi tähtää juuri tuohon samaan. Työmarkkinatukea on halvempi maksaa kuin eläkettä. Yli 50-vuotias ei tietenkään saa töitä, mutta mitä pidempään voidaan olla maksamatta hänelle eläkettä, sitä parempi.
Miksi ette kelpuuta pätkätyötä vuokrafirmojen kautta?
Työtä voi myös luoda itse. Olen itse pienyrittäjä ollut jo vuosia, ja vaikka etenkin alku oli vaikeaa, kyllä tällä itsensä ja perheensä nykyään elättää.
On totta, että riskinsä tässä on. Sosiaaliturva on heikompi kuin palkansaajan. Voi olla, että puolen vuoden päästä myynti loppuu. Jnejne. Mutta onpahan tällä hetkellä jotain kuitenkin, ja yksi työpaikka lisää Suomessa.
Silti olen sitä mieltä, että jos ihminen osaa jotain, mistä joku on valmis maksamaan, kannattaa ainakin kokeilla. Se on vaan keksittävä, että mistä joku toinen saa niin paljon hyötyä, että hänen kannattaa siitä maksaa.
Tuo kommenttisi ei tarkoita mitään.