Lue keskustelun säännöt.
Mikseivät työssäkäyvät tajua, ettei työttömille tule koskaan enää olemaan töitä?
20.04.2016 |
Minulla on paljon sekä työttömiä, että työssä käyviä tuttavia. Lähes poikkeuksetta työssä olevat eivät kykene käsittämään, ettei Suomessa ole tai tule enää olemaankaan kaikille ihmisille kokopäiväisiä ja vakituisia töitä vaan tulevaisuudessa yhä harvempi käy töissä. Keskustellessani siskoni kanssa, käyttää hän usein seuraavanlaisia mantroja:
"... niin, tavallaan olet varmaan oikeassa, mutta kyllä asia on kuitnekin niin, että päteville ihmisille on aina töitä"
"En jaksa uskoa, ettei töitä olisi. Kyllä töitä oikeasti on, kunhan vain jaksaa etsiä. Olen itsekin irtisanoutunut 2 kertaa ja kummallakin kerralla meni alle viikko siihen, että löysin uusia töitä"
"Pitää jaksaa vain yrittää, kyllä töitä aina löytyy, jos oikeasti haluaa"
"Ei työpaikkoja ilmoiteta työkkärin sivuilla vaan ne pitää itse etsiä. Jos itse olisin työnantaja, en koskaan ilmoittaisi työvoimatoimistoon avoimia paikkoja, koska hakijat siellä eivät ole riittävän hyviä"
"Suomalaisille ei enää kelpaa juuri mikään työ. Tänne otetaan vain maahanmuuttajia siivoamaan ja puhelinmyyntiin. Jos mikä tahansa työ ei kelpaa, niin silloin tuskin haluaa töitä ollenkaan"
"Ansiosidonnainen päiväraha on käsittämättömyys. Eihän kukaan mene töihin, jos on noin muhkeat sosiaaliedut..."
"En haluaisi syyllistää työttömiä, mutta kyllä vika loppujen lopuksi on usein myös heissä itsessään"
"Miksi työttömät valittavat, kun saavat kaiken ilmaiseksi?"
"Ota huomioon, että jotkut tienaavat töissä käydessään vain vähän enemmän kuin sinä työttömänä. Mieti, pystytkö oikeasti vain kirkkain silmin nostamaan päivärahaa, kun toiset raatavat niska limassa töissä?"
"Yrittäminen on Suomessa lähes mahdotonta. Eihän kukaan uskalla palkata ketään sairastamaan. Työnantajalle työntekijä tulee ninkin kalliiksi..."
"Ei mene kaukaakaan, kun ihmiset tajuavat, ettei tämä sosiaaliturvalla törsäily voi jatkua"
"Iso osa työttömistä on oikeasti vain syrjäytyneitä. Pelkkä kuntouttavaan työtoimintaan meneminen on heille liian vaikeaa"
"Et voi tuolla tavalla valikoida töitä. Puhelinmyynti provikkapalkalla on paljon parempi kuin ei mitään"
"Maksan veroja melkein 40% palkastani. Ikävä sanoa, mutta ei tee mieli elättää ihmisiä, jotka eivät viitsi hakea itselleen töitä"
"Ala vaikka yrittäjäksi... Tai kouluttaudu lähihoitajaksi. Sitten et varmasti valita työttömyyttä"
Ja arvatkaa mitä? Hän oikeasti uskoo, että on täysin oikeassa.
Kommentit (232)
Lääkärisnainen kirjoitti:
Miksette opiskelleet lääkäriksi? Ei ole työttömiä lääkäreitä. Eli oma valintahan työttömyys on.
Heh. Lääkärien arvostus taas huipussaan. Minä en opiskellut lääkärilsi, koska aivokapasiteettini ei riitä edes lääkikseen pääsemiseen. Niitä
paikkoja ei kovin paljon ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
""Ei työpaikkoja ilmoiteta työkkärin sivuilla vaan ne pitää itse etsiä. Jos itse olisin työnantaja, en koskaan ilmoittaisi työvoimatoimistoon avoimia paikkoja, koska hakijat siellä eivät ole riittävän hyviä"
Riippuu varmaan alasta, että tässä saattaa olla hieman totuutta. Mutta ajatelkaapa hetki, jos kaikki työttömät toimisivat samalla tavalla; kyllä äkkiä ilmestyisi firmojen oville kylttejä "ei vapaita työpaikkoja" tai julkisesti kehoitettaisiin välttämään suoria yhteydenottoja työpaikkoihin. Kyllä varmaan firmassa päätökset tekevä jaksaa vielä paria energistä työnhakijaa haastatella, mutta jos niitä yhtäkkiä olisikin satoja tai tuhansia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Automaatio, digitalisointi ja robotiikka syövät työpaikkoja koko maailmassa kiihtyvään tahtiin. Tätä eivät toverit vasemmalla tietenkään tunnusta, vaan syyttävät työpaikkojen puutteesta ahneita porvareita. Sosialistisessa maassa riittäisi töitä reikäkorttilävistäjille, konekirjoittajattarille ja lapiomiehille.
Reikäkortinlävistäjän työpaikat olivat aikoinaan erittäin haluttuja. Hyvin palkattuja töitä (suhteessa koulutukseen) kuten silloisen it-alan kaikki työpaikat. Ja reikäkortinlävistäjäksi pääsi tietysti jollain lyhyellä kurssilla, jossain muissa alan töissä vaadittiin sitten enemmän koulutusta.
Hienoa! Nyt me Vasemmistoliitossa alamme vaatia Valtion Reikä Kortti Lävistämön perustamista. Duunareita tarvitaan 10 000, puoluetaustaisia pomoja saman verran, sekä tietysti 150-päinen hallintoneuvosto, joka vaivojaan säästämättä tekee tutustumismatkoja kaikkiin maanosiin. Suomi nousuun!
Alkaa jo kyllästyttää nämä tällaiset aloitukset.
Kyllä, töitä ei ole, tiedetään. Jopa me työssäkäyvät tajuamme sen.
Yrittäkää te työttömätkin tajuta, että tämänpäivän työelämä ei ole herkkua sekään. Jatkuvasti potkitaan porukkaa pihalle ja työt lisääntyvät. Venyä pitäisi ihan kaikkeen. Käteen jää joitakin satasia enemmän kuin tekemättä mitään. Sitä on hankalaa olla hirveän myötätuntoinen, kun menee jaksamisen rajoilla koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
""Ei työpaikkoja ilmoiteta työkkärin sivuilla vaan ne pitää itse etsiä. Jos itse olisin työnantaja, en koskaan ilmoittaisi työvoimatoimistoon avoimia paikkoja, koska hakijat siellä eivät ole riittävän hyviä"
Riippuu varmaan alasta, että tässä saattaa olla hieman totuutta. Mutta ajatelkaapa hetki, jos kaikki työttömät toimisivat samalla tavalla; kyllä äkkiä ilmestyisi firmojen oville kylttejä "ei vapaita työpaikkoja" tai julkisesti kehoitettaisiin välttämään suoria yhteydenottoja työpaikkoihin. Kyllä varmaan firmassa päätökset tekevä jaksaa vielä paria energistä työnhakijaa haastatella, mutta jos niitä yhtäkkiä olisikin satoja tai tuhansia?
Mitä ihmeen totuutta tuossa voisi olla? Eli olet surkea työntekijä kun olet kortistossa, mutta kun haet summassa kaikkiin mahdollisiin yrityksiin, kuin taikaiskusta muutut haluttavaksi työntekijäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Alkaa jo kyllästyttää nämä tällaiset aloitukset.
Kyllä, töitä ei ole, tiedetään. Jopa me työssäkäyvät tajuamme sen.
Yrittäkää te työttömätkin tajuta, että tämänpäivän työelämä ei ole herkkua sekään. Jatkuvasti potkitaan porukkaa pihalle ja työt lisääntyvät. Venyä pitäisi ihan kaikkeen. Käteen jää joitakin satasia enemmän kuin tekemättä mitään. Sitä on hankalaa olla hirveän myötätuntoinen, kun menee jaksamisen rajoilla koko ajan.
Ota sitten lopputili, jos et jaksa töitä tehdä. Tilallesi on kyllä tulijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa jo kyllästyttää nämä tällaiset aloitukset.
Kyllä, töitä ei ole, tiedetään. Jopa me työssäkäyvät tajuamme sen.
Yrittäkää te työttömätkin tajuta, että tämänpäivän työelämä ei ole herkkua sekään. Jatkuvasti potkitaan porukkaa pihalle ja työt lisääntyvät. Venyä pitäisi ihan kaikkeen. Käteen jää joitakin satasia enemmän kuin tekemättä mitään. Sitä on hankalaa olla hirveän myötätuntoinen, kun menee jaksamisen rajoilla koko ajan.
Ota sitten lopputili, jos et jaksa töitä tehdä. Tilallesi on kyllä tulijoita.
Tiedän, että on. Mutta ymmärtänet, että minulta on turha odottaa myötätuntoa, kun vastaanotto jos kerron omasta jaksamisestani on, että "no, ota lopputili".
Vierailija kirjoitti:
Lääkärisnainen kirjoitti:
Miksette opiskelleet lääkäriksi? Ei ole työttömiä lääkäreitä. Eli oma valintahan työttömyys on.
Heh. Lääkärien arvostus taas huipussaan. Minä en opiskellut lääkärilsi, koska aivokapasiteettini ei riitä edes lääkikseen pääsemiseen. Niitä
paikkoja ei kovin paljon ole.
Eipä riitä perusteluksi. Ulkomailla opiskellessa ei tarvita aivokapasiteettia lääkäriopintoihin. Riittää kun tulet sitten lääkäriksi Suomeen ja maksat verot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työpaikan löytyminen ole täysin mahdotonta.
Veljen vaimo,51v, sai juuri vakipaikan. Oli 17v kotiäitinä koska esikoinen on kehitysvammainen.
Sai vielä sellaiselta alalta jota ei ole koskaan ennen tehnyt. Ja asuvat pienellä paikkakunnalla.
Ymmärrän että marginaalitapaus, mutta on siis mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa jo kyllästyttää nämä tällaiset aloitukset.
Kyllä, töitä ei ole, tiedetään. Jopa me työssäkäyvät tajuamme sen.
Yrittäkää te työttömätkin tajuta, että tämänpäivän työelämä ei ole herkkua sekään. Jatkuvasti potkitaan porukkaa pihalle ja työt lisääntyvät. Venyä pitäisi ihan kaikkeen. Käteen jää joitakin satasia enemmän kuin tekemättä mitään. Sitä on hankalaa olla hirveän myötätuntoinen, kun menee jaksamisen rajoilla koko ajan.
Ota sitten lopputili, jos et jaksa töitä tehdä. Tilallesi on kyllä tulijoita.
Tiedän, että on. Mutta ymmärtänet, että minulta on turha odottaa myötätuntoa, kun vastaanotto jos kerron omasta jaksamisestani on, että "no, ota lopputili".
Työttömät ovat maailman suurimpia uhriutujia. On niin rankkaa käydä joskus joku kurssi tai hoitaa omia lapsia. Enemmän minä näen pienituloiset palkansaajat huonossa asemassa, heillä ei ole edes sitä vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Hyvinhän sinä sen viestin sieltä sait. Ei kenenkään kannata tehdä vihaamaansa työtä surkealla palkalla. Joskus on pakko, mutta ei se kannata.
Toinen viesti, jonka nyt jätin sanomatta, oli se että et tajua yhtään mitään siitä mitä korkeasti koulutetut ihmiset joutuvat tekemään kun kunnon töitä ei ole. Silti olet täällä inisemässä työhaluttomista graafisista suunnittelijoista vaikka et tiedä, että sinunkin työpaikallasi on ihan varmasti vähintään yksi ammattikorkeakoulun käynyt siivooja mopin varressa, ehkä maisterikin.
Tai ehkä pyöritätkin omaa yritystä? Se selittäisi tuon typerän alentuvan ja omahyväisen asenteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa jo kyllästyttää nämä tällaiset aloitukset.
Kyllä, töitä ei ole, tiedetään. Jopa me työssäkäyvät tajuamme sen.
Yrittäkää te työttömätkin tajuta, että tämänpäivän työelämä ei ole herkkua sekään. Jatkuvasti potkitaan porukkaa pihalle ja työt lisääntyvät. Venyä pitäisi ihan kaikkeen. Käteen jää joitakin satasia enemmän kuin tekemättä mitään. Sitä on hankalaa olla hirveän myötätuntoinen, kun menee jaksamisen rajoilla koko ajan.
Ota sitten lopputili, jos et jaksa töitä tehdä. Tilallesi on kyllä tulijoita.
Tiedän, että on. Mutta ymmärtänet, että minulta on turha odottaa myötätuntoa, kun vastaanotto jos kerron omasta jaksamisestani on, että "no, ota lopputili".
Ymmärtänet, että en kaipaa myötätuntoasi vaan työpaikan. Sinun jaksamisesi ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Toivottavasti työt lisääntyvät vielä entisestään ettet enää jaksa, niin joku työhaluisempi pääsee tilallesi.
Olen tarpeeksi nähnyt näitä liiasta työstä valittajia silloin kun vielä töissä olin. He olivat poikkeuksetta niitä työpaikan laiskimpia ja harmittelin aina, että tuokin vie työpaikan paremmalta työntekijältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa jo kyllästyttää nämä tällaiset aloitukset.
Kyllä, töitä ei ole, tiedetään. Jopa me työssäkäyvät tajuamme sen.
Yrittäkää te työttömätkin tajuta, että tämänpäivän työelämä ei ole herkkua sekään. Jatkuvasti potkitaan porukkaa pihalle ja työt lisääntyvät. Venyä pitäisi ihan kaikkeen. Käteen jää joitakin satasia enemmän kuin tekemättä mitään. Sitä on hankalaa olla hirveän myötätuntoinen, kun menee jaksamisen rajoilla koko ajan.
Ota sitten lopputili, jos et jaksa töitä tehdä. Tilallesi on kyllä tulijoita.
Tiedän, että on. Mutta ymmärtänet, että minulta on turha odottaa myötätuntoa, kun vastaanotto jos kerron omasta jaksamisestani on, että "no, ota lopputili".
Työttömät ovat maailman suurimpia uhriutujia. On niin rankkaa käydä joskus joku kurssi tai hoitaa omia lapsia. Enemmän minä näen pienituloiset palkansaajat huonossa asemassa, heillä ei ole edes sitä vapaa-aikaa.
Hyvä uutinen: työttömäksi pääset ihan milloin tahansa. Ota lopputili niin joku uhriutuja pääsee tilallesi ja lopettaa uhriutumisen. Kaikki voittavat.
Vierailija kirjoitti:
Ei työpaikan löytyminen ole täysin mahdotonta.
Veljen vaimo,51v, sai juuri vakipaikan. Oli 17v kotiäitinä koska esikoinen on kehitysvammainen.
Sai vielä sellaiselta alalta jota ei ole koskaan ennen tehnyt. Ja asuvat pienellä paikkakunnalla.
Ymmärrän että marginaalitapaus, mutta on siis mahdollista.
Mitä sitten? Ei kukaan täällä ole työnhakua lopettanut, eli jonkinlaista toivetta jokainen elättelee. Mutta kun se ei riitä eikä ilahduta, että joku toinen sai työtä. Kun sitä haluaisi saada itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Hyvinhän sinä sen viestin sieltä sait. Ei kenenkään kannata tehdä vihaamaansa työtä surkealla palkalla. Joskus on pakko, mutta ei se kannata.
Toinen viesti, jonka nyt jätin sanomatta, oli se että et tajua yhtään mitään siitä mitä korkeasti koulutetut ihmiset joutuvat tekemään kun kunnon töitä ei ole. Silti olet täällä inisemässä työhaluttomista graafisista suunnittelijoista vaikka et tiedä, että sinunkin työpaikallasi on ihan varmasti vähintään yksi ammattikorkeakoulun käynyt siivooja mopin varressa, ehkä maisterikin.
Tai ehkä pyöritätkin omaa yritystä? Se selittäisi tuon typerän alentuvan ja omahyväisen asenteesi.
Niin no olen itse käynyt ensin ammattikorkeakoulun alalta, joka ei ole kovin työllistävä. Sen jälkeen kävin ammattikoulun ja työllistyin. Teen sitä "omaa juttuani" vapaa-ajalla. Ei työ määritä koko elämää eikä sen tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Hyvinhän sinä sen viestin sieltä sait. Ei kenenkään kannata tehdä vihaamaansa työtä surkealla palkalla. Joskus on pakko, mutta ei se kannata.
Toinen viesti, jonka nyt jätin sanomatta, oli se että et tajua yhtään mitään siitä mitä korkeasti koulutetut ihmiset joutuvat tekemään kun kunnon töitä ei ole. Silti olet täällä inisemässä työhaluttomista graafisista suunnittelijoista vaikka et tiedä, että sinunkin työpaikallasi on ihan varmasti vähintään yksi ammattikorkeakoulun käynyt siivooja mopin varressa, ehkä maisterikin.
Tai ehkä pyöritätkin omaa yritystä? Se selittäisi tuon typerän alentuvan ja omahyväisen asenteesi.
Niin no olen itse käynyt ensin ammattikorkeakoulun alalta, joka ei ole kovin työllistävä. Sen jälkeen kävin ammattikoulun ja työllistyin. Teen sitä "omaa juttuani" vapaa-ajalla. Ei työ määritä koko elämää eikä sen tarvitsekaan.
Mitä ihmettä tuo liittyy mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ihmisen oma henkilökohtainen kokemuspohja on kuitenkin todella suppea.
Tämä on totta, mutta samalla oma henkilökohtainen kokemuspohja on myös aina totta. Joku lähettää kymmeniä hakemuksia eikä pääse edes haastatteluun. Joku toinen kävelee yritykseen sisään markkinoimaan itseään ja saa töitä. Kaikenlaisia tarinoita löytyy. Ei pitäisi yleistää, suuntaan tai toiseen.
Työssä olevien pitäisi myös alkaa vaatia 6-tuntisia päiviä. Näin kolmea nykytyöntekijä kohti palkattaisiin aina yksi uusi.
Ihmiset saisivat töitä ja työssä ylirasittuminen vähenisi.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.