Lue keskustelun säännöt.
Äiti on 80v ja dementoitunut. Sellainen vanha höppänä. Asuu yksin. Käymme siskoni kanssa kerran viikossa yhdessä hänen
18.12.2023 |
luonaan katsomassa, onko jääkaapissa ruokaa ja onko hän syönyt. Miten pitkään näin voi jatkaa?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ette ole hakeneet kotihoitoa tai mitään muutakaan palveluita?
Ette voi käydä eri päivinä niin tulisi 2xviikko?
No täytyy pitää perhepalaveri äidin tilanteesta. Siskoni on vain niin kiireinen, ettei ehdi juuri minunkaan kanssa puhua. Jossain vaiheessa nimittäin ajattelin ryhtyväni omaishoitajaksi, mutta kun äiti tuntui pärjäävän, niin luovuin ajatuksesta.t.ap
Ikävä kyllä hoitopaikkoihin on pitkä jono. Hyvinkin huonokuntoisia vanhuksia pidetään kotona asumassa. Heillä saattaa käydä kotihoito useita kertoja vuorokaudessa. Äitinne on tällä mittarilla erittäin hyväkuntoinen, hän selviää viikon hengissä ilman ulkopuolista apua. Riski kaikelle mahdolliselle on tietysti suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, vanha höppänä?
Ei, vaan hän on dementoitunut.
On aliarvioivaa luulla, että se vanha höopänä huolehtii itse hygieniasta, lääkkeistä, ravinnosta, pyykinpesua, nukkumisesta, omasta ja naapurien turvallisuudesta, kuten myös ulkoilusta ja virikkeistä.
Mua raivostuttaa nämä puheet kiireestä, on vanha höppänä, minä en tee mitään, jos toisetkaan ei tee jne.
Ja sitten kun vanhus kuolee, niin jessus mikä kiire on kaikilla koristaa omaa erinomaisiuttaan, kun perinnönjako kolahtaa.
Jokainen vanhus, jokainen äiti ja isä, ovat ansainneet kunnioitettavan ja arvostavan ja hyvän huolenpidon vanhuksena.
Niin sinun kuin minunkin.
Terveisin: Aivan liikaa itsekkäitä omaisia nähnyt hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai, vanha höppänä?
Ei, vaan hän on dementoitunut.
On aliarvioivaa luulla, että se vanha höopänä huolehtii itse hygieniasta, lääkkeistä, ravinnosta, pyykinpesua, nukkumisesta, omasta ja naapurien turvallisuudesta, kuten myös ulkoilusta ja virikkeistä.
Mua raivostuttaa nämä puheet kiireestä, on vanha höppänä, minä en tee mitään, jos toisetkaan ei tee jne.
Ja sitten kun vanhus kuolee, niin jessus mikä kiire on kaikilla koristaa omaa erinomaisiuttaan, kun perinnönjako kolahtaa.
Jokainen vanhus, jokainen äiti ja isä, ovat ansainneet kunnioitettavan ja arvostavan ja hyvän huolenpidon vanhuksena.
Niin sinun kuin minunkin.
Terveisin: Aivan liikaa itsekkäitä omaisia nähnyt hoitaja.
Inhimillinen ja samalla realistinen kirjoitus.
Tuon ikäisellä jo yleensä kuuttakymppiä käyviä lapsia ja höppänä suhtautuminen lähinnä enään teineillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette voi jatkaa enää yhtään. Ottakaa pian yhteys äitinne kotipaikkakunnan seniorihoivaan,niin he ammattilaisina osaavat kartoittaa äitinne tarpeet. Muistisairaus on melkoinen riski äidillenne ja muille, joten haluatko ottaa vastuullesi jos äitisi vaikka vahingossa polttaa koko talon jättäessään hellan päälle ja siinä iloisesti syttyy äitisi keinokuituiset alushousut?
Voin luvata, että hoivatarpeen arviointi ja avustajien myöntäminen vie aikansa. MIeluummin siis ajoissa kuin viime tinkaan.
Itse ei kannata leikkiä hoiva-avun asiantuntijaa ja kuvitella tietävänsä, mikä on oikein.
Ennen pidettiin hyväkuntoisistakin ikäihmisistä huolta jos ne halusi jotain apuja. Kotiavustajat ja kodinhoitajat kävi aina kun ikäihminen halusi. Nykyään tahtoo huolenpito jäädä sukulaisille. Nämä asiat oli ennen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen pidettiin hyväkuntoisistakin ikäihmisistä huolta jos ne halusi jotain apuja. Kotiavustajat ja kodinhoitajat kävi aina kun ikäihminen halusi. Nykyään tahtoo huolenpito jäädä sukulaisille. Nämä asiat oli ennen paremmin.
Hoitajista on pulaa ja asiakkaita liikaa. Tervetuloa töihin jos haluat kantaa kortesi kekoon.
Jos ei kanttisi kestä, tee hänestä huoli-ilmoitus! Me saimme apua äidille vasta 2 v. sitä haettuamme ja silloinkin vasta vakavan sairaskohtauksen ja sairaalakeikan jälkeen. Tällöin vasta arvio ym. Ensin kävi koho 1 x vrk. Eihän se riittänyt, koska asun satojen kilometrien päässä eikä äiti kertonut todellisesta kunnostaan (eli valehteli suoraan). Sitten ystävällinen naapuri soitti, että tilanne on pahentunut. Lähdin hoitamaan asioita, matkalla olikin sitten jo ambulanssi viemässä äitiä sairaalaan, 3 vrk päivystyksessä 10 vrk osastolla. Tämän jälkeen asiat alkoivat sujuva hieman paremmin. Terveysasemalta löytyi jopa vanhusten omalääkäri, josta olen todella iloinen! *kiitos sinne!*
Nyt koho 2 x vrk, suihku 1 x vko, lääkerobotti, kauppapalvelu ja siivouspalvelu (kaikki nämä tietysti maksetaan itse!). Lisäksi tarpeen mukaan kotihiustenleikkuu ja jalkahoito (jalkaongelmat vaikeat). Olo on hieman jo parempi kuin alussa. Sairaalassa kun tutkittiin kerrankin kokonaisvaltaisesti, löydöksiä olikin sitten useampi... :(
Tulossa on vielä turvapuhelin, jota joutuu jonottamaan näköjään todella pitkään.
Pyrin käymään kerran kuukaudessa ja viemään samalla tuttuja, kotitekoisia ja maistuvia ruokia. Ateriapalvelua kokeiltiin, mutta se ruoka oli pöyristyttävää, kallista ja syömäkelvotonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän naapuritalossa tällainen "hyvin pärjäävä" mummo oli kaatunut ja lieden levyt päällä. Oli sattumaa, että lapsensa sattui paikalle eikä mummo jäänyt liekkeihin. Asunto tuhoutui täysin. Nyt ap järki päähän.
2 ihmistä pystyy käymään kerran vkossa ja menette yhdessä? Mummon voinnin voisi tsekata 2x vkossa, mutta te teette näin - miksi?
Pärjännyt ja selvinnyt tähän asti - hyvä. Tiedätkö, mitä hän kokee ja tuntee: pelkääkö, onko yksinäinen ja surullinen, esimerkiksi? Kuten ketjussa muutkin ovat todenneet, huomiota kiinnittää viestisi tietty etäisyys äitisi ihmisenä. Hän ei kuitenkaan ole jokin kodissaan elelevä kohde, vaan arvokas ja tunteva ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ai, vanha höppänä?
Ei, vaan hän on dementoitunut.
On aliarvioivaa luulla, että se vanha höopänä huolehtii itse hygieniasta, lääkkeistä, ravinnosta, pyykinpesua, nukkumisesta, omasta ja naapurien turvallisuudesta, kuten myös ulkoilusta ja virikkeistä.
Mua raivostuttaa nämä puheet kiireestä, on vanha höppänä, minä en tee mitään, jos toisetkaan ei tee jne.
Ja sitten kun vanhus kuolee, niin jessus mikä kiire on kaikilla koristaa omaa erinomaisiuttaan, kun perinnönjako kolahtaa.
Jokainen vanhus, jokainen äiti ja isä, ovat ansainneet kunnioitettavan ja arvostavan ja hyvän huolenpidon vanhuksena.
Niin sinun kuin minunkin.
Terveisin: Aivan liikaa itsekkäitä omaisia nähnyt hoitaja.
Kuulostat hieman ankealta ja yksinkertaiselta paasauksinesi. Et tiedä yhtään mitään Ap:sta ja hänen perimisasioistaan, älä jaksa. t. toinen hoitaja
Kysy terveyskeskuksesta !