Lue keskustelun säännöt.
Mikseivät työssäkäyvät tajua, ettei työttömille tule koskaan enää olemaan töitä?
20.04.2016 |
Minulla on paljon sekä työttömiä, että työssä käyviä tuttavia. Lähes poikkeuksetta työssä olevat eivät kykene käsittämään, ettei Suomessa ole tai tule enää olemaankaan kaikille ihmisille kokopäiväisiä ja vakituisia töitä vaan tulevaisuudessa yhä harvempi käy töissä. Keskustellessani siskoni kanssa, käyttää hän usein seuraavanlaisia mantroja:
"... niin, tavallaan olet varmaan oikeassa, mutta kyllä asia on kuitnekin niin, että päteville ihmisille on aina töitä"
"En jaksa uskoa, ettei töitä olisi. Kyllä töitä oikeasti on, kunhan vain jaksaa etsiä. Olen itsekin irtisanoutunut 2 kertaa ja kummallakin kerralla meni alle viikko siihen, että löysin uusia töitä"
"Pitää jaksaa vain yrittää, kyllä töitä aina löytyy, jos oikeasti haluaa"
"Ei työpaikkoja ilmoiteta työkkärin sivuilla vaan ne pitää itse etsiä. Jos itse olisin työnantaja, en koskaan ilmoittaisi työvoimatoimistoon avoimia paikkoja, koska hakijat siellä eivät ole riittävän hyviä"
"Suomalaisille ei enää kelpaa juuri mikään työ. Tänne otetaan vain maahanmuuttajia siivoamaan ja puhelinmyyntiin. Jos mikä tahansa työ ei kelpaa, niin silloin tuskin haluaa töitä ollenkaan"
"Ansiosidonnainen päiväraha on käsittämättömyys. Eihän kukaan mene töihin, jos on noin muhkeat sosiaaliedut..."
"En haluaisi syyllistää työttömiä, mutta kyllä vika loppujen lopuksi on usein myös heissä itsessään"
"Miksi työttömät valittavat, kun saavat kaiken ilmaiseksi?"
"Ota huomioon, että jotkut tienaavat töissä käydessään vain vähän enemmän kuin sinä työttömänä. Mieti, pystytkö oikeasti vain kirkkain silmin nostamaan päivärahaa, kun toiset raatavat niska limassa töissä?"
"Yrittäminen on Suomessa lähes mahdotonta. Eihän kukaan uskalla palkata ketään sairastamaan. Työnantajalle työntekijä tulee ninkin kalliiksi..."
"Ei mene kaukaakaan, kun ihmiset tajuavat, ettei tämä sosiaaliturvalla törsäily voi jatkua"
"Iso osa työttömistä on oikeasti vain syrjäytyneitä. Pelkkä kuntouttavaan työtoimintaan meneminen on heille liian vaikeaa"
"Et voi tuolla tavalla valikoida töitä. Puhelinmyynti provikkapalkalla on paljon parempi kuin ei mitään"
"Maksan veroja melkein 40% palkastani. Ikävä sanoa, mutta ei tee mieli elättää ihmisiä, jotka eivät viitsi hakea itselleen töitä"
"Ala vaikka yrittäjäksi... Tai kouluttaudu lähihoitajaksi. Sitten et varmasti valita työttömyyttä"
Ja arvatkaa mitä? Hän oikeasti uskoo, että on täysin oikeassa.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Ohis.
Sulla ei ole käsitystäkään oikeista paskaduuneista, jos vanhustenhoidon luet sellaiseksi. Se, että instagram teinipissikset eivät pidä siitä ei tee hommasta paskaduunia. Itse olen nuoruudessani uhrannut yöunet ja osan terveyttäni näihin oikeisiin paskatöihin. Mönkinyt liejussa rakennusten alla purkamassa jotain lahonneita sokkelilautoja, kantanut ämpäreillä tiilenkappaleita portaikkoja alas saatananmoisessa betonipölyssä ja jatkuvassa tärinässä. Yksi työkaveri on kuollut keuhkofibroosiin, parilla muulla on nivelet paskana jatkuvasta piikkaamisesta.
Ja ei en ole katkera. Jokaisen on varmaan ihan hyvä tehdä hetki jotain oikeasti paskaduunia, mutta en helvetissä ala uhraamaan elämääni ja mielenterveyttäni tuollaisiin töihin. Nykyään sitten löytyykin korkeakoulututkinto, mutta työt ovat silti kiven alla. Tällä hetkellä on, mutta ensi viikosta ei tiedä. Mielummin silti vaikka työtön kuin tappamassa itseä epäinhimillisissä ja sielua syövissä töissä.
Jaa, että ihan pölyä joutuu hengittämään ja kantamaan jotain? No mitali sitten kai pitäisi antaa joka raksaduunarille.
Kyllä paskaduuni on paskaduunia, eikä tässä aleta kilpailla kenellä on kauhein matalapalkkatyö. Asian ydin on vain siinä, että työ on raskasta, ei-kehittävää ja huonosti palkattua.
Kyllä niillä on eroa.
Joku hoitaja saa olla sisällä, hän ei vaaranna terveyttään ja suurin ongelma on vittuuntuminen.
Määrätyissä raksahommissa tulee lähes 100%ysyviä vammoja jos niitä tekee pitkään.
Se on jatkuvasti paskaa duunia jota pitää tehdä talvellakin, happea ei saa ja onnettomuuksia sattuu koko ajan.
Sitä paitsi hoitajilla on paremmat palkatkin. Sekä työajat ja paikat.
Mitä ihmeen iloa saat siitä, että alat lytätä muita matalapalkka-alalla työskenteleviä? Ajatteletko että se on jotenkin sinulta pois, jos joku muukin haluaa paremmat työolot tai paremman työpaikan? Jos aletaan maalailla kauhukuvia, niin psyykkisesti sairas potilas voi pahoinpidellä tai tappaa hoitajansa. Mutta mitä järkeä on tuossa kilpailussa, kenellä on kauhein työ ja hirvein elämä?
Koska hoitajan työ ei ole mikään roskaduuni.
Kaikkihan sitä haluaa enemmän ja parempaa. Mutta kun katsotaan niitä joiden asemaa oikeasti pitäisi parantaa niin hoitajat ei siihen kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä on kaikkei inhottavinta se kun työssäkäyvät paremmat ihmiset katsovat oikeudekseen kertoa minulle mihin minun pitäisi mennä töihin.
Siis se kun itse oikeasti olet tehnyt vaikka mitä töitä, joita muut ei yleisesti arvosta ja voisit mennä mielelläsi vaikka mihin, paitsi puhelin myymään ilman palkkaa ja huoraksi bordelliin, niin joku luulee että hän auttaa minua sillä että tavallaan käskee minua ja komentaa.
Yleensä heitetään joku heidän omasta mielestä alhainen työ, johon heidän mielestään vain luuserit menevät.
"Mene vaikka kaupankassalle tai mäkkiin, mene vaikka siivoojaks, mene vaikka vanhainkotiin, mene johonkin ihan mihin vaan, kunhan vaan menet"
Se loukkaa kun toinen käskee ja komentaa, olettaen että olet vain laiska ja samanlainen joitakin töitä halvekuva ja ylenkatsova kuin hän itse.
En kehtaa näyttää omia työtodistuksiani niistä "paskaduuneista" joita olen tehnyt, todistaakseni etten pelkää tai vieroksu niitä.
Toinen mikä ärsyttää on se, että toinen alkaa ehdotella siihen omaan alaani liittyviä hommia mitä voisi tehdä kun ei ihan sitä oman alan työpaikkaa saa. Kyseiset ihmiset eivät siis tiedä alastani mitään, mutta kuvittelevat että pystyvät siinä kahvipöydässä samalta istumalta keksimään jotain mitä en itse ole jo tajunnut miettiä. Vaikka olen ollut vuoden työttömänä ja miettinyt tuota 24/7.
Hyvää tarkoittavat (kai) mutta on tuo tosi alentuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sopii hyvin vertaus, jonka näin kerran netin syövereissä:
Työmarkkinat nykyään on kuin keräisi yhteen kymmenen juoppoa ja heittäisi heille yhden pirtupullon, josta nämä saavat tapella keskenään. Jälkikäteen sitten sanotaan hävinneille että se oli reilu peli, kuka tahansa olisi voinut voittaa ja saada pirtun. Mutta se ei muuta sitä, että jo alkuasetelma oli sellainen, että yhdeksän jää ilman, kävi miten kävi.
Erittäin hyvin ja hauskasti sanottu! Henkilökohtaisella tasolla on hyvä, jos saa töitä, mutta yhteiskunnallisella tasolla se ei muuta mitään, koska joku muu jää silloin ilman. Mitkään "näin pärjäät työhaastattelussa"-kurssit eivät korjaa työllisyystilannetta lainkaan. Käytännössä ihmisille pitää vaan luoda keinotekoisesti uusia tarpeita, joita tyydyttämään alat yrittäjänä tuottamaan tavaroita tai palveluja, mutta yrittäjälläkin on vaikeaa, jos kansalla ei ole varaa ostaa. (Puhumattakaan nyt tietysti siitä pikku harmista, että oikeasti turhien härpäkkeiden tuottamisella pilaamme maapallon ja oman tulevaisuutemme.)
Täystyöllisyys ei ole tavoitekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Ohis.
Sulla ei ole käsitystäkään oikeista paskaduuneista, jos vanhustenhoidon luet sellaiseksi. Se, että instagram teinipissikset eivät pidä siitä ei tee hommasta paskaduunia. Itse olen nuoruudessani uhrannut yöunet ja osan terveyttäni näihin oikeisiin paskatöihin. Mönkinyt liejussa rakennusten alla purkamassa jotain lahonneita sokkelilautoja, kantanut ämpäreillä tiilenkappaleita portaikkoja alas saatananmoisessa betonipölyssä ja jatkuvassa tärinässä. Yksi työkaveri on kuollut keuhkofibroosiin, parilla muulla on nivelet paskana jatkuvasta piikkaamisesta.
Ja ei en ole katkera. Jokaisen on varmaan ihan hyvä tehdä hetki jotain oikeasti paskaduunia, mutta en helvetissä ala uhraamaan elämääni ja mielenterveyttäni tuollaisiin töihin. Nykyään sitten löytyykin korkeakoulututkinto, mutta työt ovat silti kiven alla. Tällä hetkellä on, mutta ensi viikosta ei tiedä. Mielummin silti vaikka työtön kuin tappamassa itseä epäinhimillisissä ja sielua syövissä töissä.
Jaa, että ihan pölyä joutuu hengittämään ja kantamaan jotain? No mitali sitten kai pitäisi antaa joka raksaduunarille.
Kyllä paskaduuni on paskaduunia, eikä tässä aleta kilpailla kenellä on kauhein matalapalkkatyö. Asian ydin on vain siinä, että työ on raskasta, ei-kehittävää ja huonosti palkattua.
Kyllä niillä on eroa.
Joku hoitaja saa olla sisällä, hän ei vaaranna terveyttään ja suurin ongelma on vittuuntuminen.
Määrätyissä raksahommissa tulee lähes 100%ysyviä vammoja jos niitä tekee pitkään.
Se on jatkuvasti paskaa duunia jota pitää tehdä talvellakin, happea ei saa ja onnettomuuksia sattuu koko ajan.
Sitä paitsi hoitajilla on paremmat palkatkin. Sekä työajat ja paikat.
Mitä ihmeen iloa saat siitä, että alat lytätä muita matalapalkka-alalla työskenteleviä? Ajatteletko että se on jotenkin sinulta pois, jos joku muukin haluaa paremmat työolot tai paremman työpaikan? Jos aletaan maalailla kauhukuvia, niin psyykkisesti sairas potilas voi pahoinpidellä tai tappaa hoitajansa. Mutta mitä järkeä on tuossa kilpailussa, kenellä on kauhein työ ja hirvein elämä?
Koska hoitajan työ ei ole mikään roskaduuni.
Kaikkihan sitä haluaa enemmän ja parempaa. Mutta kun katsotaan niitä joiden asemaa oikeasti pitäisi parantaa niin hoitajat ei siihen kuulu.
Sinä et sitä päätä.
En lähde tästä väittelemään kanssasi enempää, koska tuossa muiden alojen lyttäämisessä ei ole mitään järkeä. Joku hoitajana työskentelevä voi jatkaa tästä jos haluaa.
Tekemätöntä työtä on vaikka kuinka paljon. Maksajia ei niinkään.
No miten niitä maksajia saadaan? Osoittamalla, että se tehty työ tuottaa enemmän kuin siihen sijoitettu summa. Eli tuottavia investointeja, tuotekehitystä, innovaatioita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki tekeminen mielletään työksi, niin kaikille löytyy töitä. Jos taas työllä tarkoitetaan sellaista tekemistä, josta maksetaan sellaista palkkaa, millä voi elättää itsensä ja mahdollisen perheensä, niin sellaisia töitä ei ole eikä enää tule olemaan kaikille.
Työttömiä tosiaan kehotetaan tekemään ihan mitä tahansa työtä, mutta ei tuo aina mene näinkään. Ensinnäkin kaupan kassalle tai siivoojaksi ei niin vain mennä. Lisäksi työnantaja miettii, kannattaako hänen palkata sellainen henkilö, joka koko ajan kuitenkin etsii uutta työpaikkaa. Ja vielä lisäksi työttömän on mietittävä, onko omalle alalle työllistymisen kannalta järkevämpää mennä kaupan kassalle vai kenties käyttää työttömyysaika esim väitöskirjan tekemiseen. Monessa tapauksessa väikkäri näyttää CV:ssä paremmalta kuin kaupan kassalla oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ongelmana on se, että ihmiset eivät suostu tekemään muuta kuin sitä "omaa juttuaan". Jos on kouluttauduttu graafiseksi suunnittelijaksi, niin ajatus esim. vanhainkodin keittiössä työskentelemisestä on kauhistus. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska on kehittävämpää tehdä monenlaisia asioita. Ihmiset myös uskottelevat itselleen, että nykyaikana on parempi olla työttömänä kuin tehdä mitä tahansa työtä.
Minulla on tuo koulutus ja olen tehnyt vuosia myös niitä hanttihommia. Hanttihommauran alkuun pääsin niin hirveässä työpaikassa, että sinne oli pakko ottaa alalle sopimattomia kun kukaan ei siellä pysynyt juuri kuukauttakaan. Itsellekin jäi muistoksi monen kuukauden painajaiset ja pari reissua psykologin juttusille oli tehtävä ennen kuin toivuin siitä. Ja minä olin niitä jotka kestivät tuolla aika pitkään sitä työpaikkakiusaamista ja tappotahtista työtä.
Sitten kun tosiaan pääsin kiinni noihin paskaduuneihin (kyllä, saan sanoa niitä paskaduuneiksi kun olen niitä vuosia tehnyt) hoidin työni hyvin ja vihasin joka hetkeä. Olin vain kävelevä ruumis enkä muista koko ajasta juuri mitään. Palkka oli ja on vitsi. Sillä ei ikinä osteta asuntoa eikä ikinä tehdä matkoja, eikä osteta hyvää ruokaa. Sillä palkalla pysyy hengissä mutta elää ei voi. Nyt opiskelin taas yhden ammatin (neljännen ja olen alle 40-vuotias) ja olen taas työtön.
Että siinä sinulle hiukan toisenlaista ongelmaa. Kyllä se muille sopisi, että tuhlaan ainoan elämäni paskaduuneissa kituuttamalla. Kunhan näytän ahkeralta ja olen nöyrän kiitollinen kun on jotain työtä.
Saan muuten aina hirveän positiivista palautetta työnantajilta, miten hieno asenne minulla on ja miten on hyvä että teen edes jotain työtä. Mutta eivät he minulle kunnollista työpaikkaa tai kunnollista palkkaa anna. Kissa kiitoksella elää.
Mikä vuodatuksesi viesti oli? Sain vain sen käsityksen, ettei kenenkään kannattaisi tehdä niitä ns. paskaduuneja kuten esimerkiksi vanhustenhoitoa?
Ohis.
Sulla ei ole käsitystäkään oikeista paskaduuneista, jos vanhustenhoidon luet sellaiseksi. Se, että instagram teinipissikset eivät pidä siitä ei tee hommasta paskaduunia. Itse olen nuoruudessani uhrannut yöunet ja osan terveyttäni näihin oikeisiin paskatöihin. Mönkinyt liejussa rakennusten alla purkamassa jotain lahonneita sokkelilautoja, kantanut ämpäreillä tiilenkappaleita portaikkoja alas saatananmoisessa betonipölyssä ja jatkuvassa tärinässä. Yksi työkaveri on kuollut keuhkofibroosiin, parilla muulla on nivelet paskana jatkuvasta piikkaamisesta.
Ja ei en ole katkera. Jokaisen on varmaan ihan hyvä tehdä hetki jotain oikeasti paskaduunia, mutta en helvetissä ala uhraamaan elämääni ja mielenterveyttäni tuollaisiin töihin. Nykyään sitten löytyykin korkeakoulututkinto, mutta työt ovat silti kiven alla. Tällä hetkellä on, mutta ensi viikosta ei tiedä. Mielummin silti vaikka työtön kuin tappamassa itseä epäinhimillisissä ja sielua syövissä töissä.
Jaa, että ihan pölyä joutuu hengittämään ja kantamaan jotain? No mitali sitten kai pitäisi antaa joka raksaduunarille.
Kyllä paskaduuni on paskaduunia, eikä tässä aleta kilpailla kenellä on kauhein matalapalkkatyö. Asian ydin on vain siinä, että työ on raskasta, ei-kehittävää ja huonosti palkattua.
Kyllä niillä on eroa.
Joku hoitaja saa olla sisällä, hän ei vaaranna terveyttään ja suurin ongelma on vittuuntuminen.
Määrätyissä raksahommissa tulee lähes 100%ysyviä vammoja jos niitä tekee pitkään.
Se on jatkuvasti paskaa duunia jota pitää tehdä talvellakin, happea ei saa ja onnettomuuksia sattuu koko ajan.
Sitä paitsi hoitajilla on paremmat palkatkin. Sekä työajat ja paikat.
Mitä ihmeen iloa saat siitä, että alat lytätä muita matalapalkka-alalla työskenteleviä? Ajatteletko että se on jotenkin sinulta pois, jos joku muukin haluaa paremmat työolot tai paremman työpaikan? Jos aletaan maalailla kauhukuvia, niin psyykkisesti sairas potilas voi pahoinpidellä tai tappaa hoitajansa. Mutta mitä järkeä on tuossa kilpailussa, kenellä on kauhein työ ja hirvein elämä?
En ole edellinen kirjoittaja mutta vastaan silti. On tällä paskaduunin todellisen luonteen tuntemisella merkitystä.
Otetaan karrikoitu esimerkki.
Joku kermaperse "viestintäassistentti" maisteri pseudotyöpaikkassaan luulee, että pahimmillaan paskaduuni on jotain mummojen avustajana toimimista tai postin jakamista. Helppo huudella tyyliin "menkää työttömät töihin, aina sitä jotain paskaduunia on saatavilla, minäkin olen tehnyt!" Kyseinen kermapersemaisteri ei kuitenkaan tiedä mitä todellinen paskaduuni on. Se on työtä jota hän ei tekisi tuntiakaan vaan olisi suosiolla työttömänä.
Olisit jättänyt suosiolla vastaamatta. Ei sinulla ole mitään annettavaa keskusteluun, kun et muuhun kykene kuin ihmisten solvaamiseen.
Hui oliko siinä vähän pelottavia sanoja. Etkö ymmärtänyt viestin sisältöä, vai etkö halunnut ymmärtää.
Pitäisikö suomentaa sinulle mitä tuo kirjoittaja ehkä yritti selittää.
Siis se jos sinä olet tehnyt joskus vaikka mäkissä pari kuukautta sitä geneeristä hommaa mitä hyvin monet ovat tehneet, et ole missään paskassa vielä edes ryvettynyt.
On olemassa oikeasti täysiä persläpityöpaikkoja, joissa vaihtuvuus on niin suuri, ettei mitenkään voida olettaa, että kaikki "luovuttajat" olisivat viallisia luusereita, vaan siinä työpaikassa mättää ja todella pahasti.
Vaitiolovelvollisuuden takia sitten ei voidakaan sinulle kertoa millaista esim, luonnehäiriöisen hlökohtainen avustaminen on.
Idiootti. Siinä sinulle pelottava sana. Tyhjäpää. Siinä toinen. Pelottaa varmaan hirveästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä on kaikkei inhottavinta se kun työssäkäyvät paremmat ihmiset katsovat oikeudekseen kertoa minulle mihin minun pitäisi mennä töihin.
Siis se kun itse oikeasti olet tehnyt vaikka mitä töitä, joita muut ei yleisesti arvosta ja voisit mennä mielelläsi vaikka mihin, paitsi puhelin myymään ilman palkkaa ja huoraksi bordelliin, niin joku luulee että hän auttaa minua sillä että tavallaan käskee minua ja komentaa.
Yleensä heitetään joku heidän omasta mielestä alhainen työ, johon heidän mielestään vain luuserit menevät.
"Mene vaikka kaupankassalle tai mäkkiin, mene vaikka siivoojaks, mene vaikka vanhainkotiin, mene johonkin ihan mihin vaan, kunhan vaan menet"
Se loukkaa kun toinen käskee ja komentaa, olettaen että olet vain laiska ja samanlainen joitakin töitä halvekuva ja ylenkatsova kuin hän itse.
En kehtaa näyttää omia työtodistuksiani niistä "paskaduuneista" joita olen tehnyt, todistaakseni etten pelkää tai vieroksu niitä.
Tämä oli hyvä kirjoitus. joidenkin on vaikea tajuta että nämäkin luettelemasi työt vaatii JOTAIN ymmärrystä alasta ja/tai tiettyjä luonteenpiirteitä. En itse pärjäisi esim. vanhusten hoidotyössä. Kaupan assallakin vaaditaan näppäryyttä ja asiakaspalveluluonnetta. Ravintoloihin voi päästä appariksi tiskiin, mutta hidas "unelmoija" ei pärjää, pitää oppia nopeasti tietty työjärjestys ja rutiini. Esimerkkejä on valtavasti.
Ei se voi niin mennä tulevaisuudessa pakotetaan työtön mihin duuniin tahansa, jos henkilö ei yksinkertaisesti sovi siihen työhön.
Terveisin kymmeniä vuosien varrella palkannut ravintolapäällikkö.
91: tulipa virheitä, mut varmaan ymmärsitte:).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä on kaikkei inhottavinta se kun työssäkäyvät paremmat ihmiset katsovat oikeudekseen kertoa minulle mihin minun pitäisi mennä töihin.
Siis se kun itse oikeasti olet tehnyt vaikka mitä töitä, joita muut ei yleisesti arvosta ja voisit mennä mielelläsi vaikka mihin, paitsi puhelin myymään ilman palkkaa ja huoraksi bordelliin, niin joku luulee että hän auttaa minua sillä että tavallaan käskee minua ja komentaa.
Yleensä heitetään joku heidän omasta mielestä alhainen työ, johon heidän mielestään vain luuserit menevät.
"Mene vaikka kaupankassalle tai mäkkiin, mene vaikka siivoojaks, mene vaikka vanhainkotiin, mene johonkin ihan mihin vaan, kunhan vaan menet"
Se loukkaa kun toinen käskee ja komentaa, olettaen että olet vain laiska ja samanlainen joitakin töitä halvekuva ja ylenkatsova kuin hän itse.
En kehtaa näyttää omia työtodistuksiani niistä "paskaduuneista" joita olen tehnyt, todistaakseni etten pelkää tai vieroksu niitä.
Tämä oli hyvä kirjoitus. joidenkin on vaikea tajuta että nämäkin luettelemasi työt vaatii JOTAIN ymmärrystä alasta ja/tai tiettyjä luonteenpiirteitä. En itse pärjäisi esim. vanhusten hoidotyössä. Kaupan assallakin vaaditaan näppäryyttä ja asiakaspalveluluonnetta. Ravintoloihin voi päästä appariksi tiskiin, mutta hidas "unelmoija" ei pärjää, pitää oppia nopeasti tietty työjärjestys ja rutiini. Esimerkkejä on valtavasti.
Ei se voi niin mennä tulevaisuudessa pakotetaan työtön mihin duuniin tahansa, jos henkilö ei yksinkertaisesti sovi siihen työhön.
Terveisin kymmeniä vuosien varrella palkannut ravintolapäällikkö.
Mitä sitten näille, jotka eivät luonteensa puolesta sovellu oikein mihinkään?
Alkeellinenkin sosiaalisuus, aloitekyky, reippaus, ahkeruus, järjestelmällisyys jne puuttuvat?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette kelpuuta pätkätyötä vuokrafirmojen kautta?
Oletko tosissasi?
Kukan ei sellaista jaksa että on uusi työ joka viikko. Eikä sitä että käy sellaiset 20-30 kertaa vuodessa työhaastetteluissa.
Siihen väliin vielä jatkuva tappelu TE toimiston kanssa sekä ansiopäivärahojen kanssa. Myös kela vittuilee koko ajan jos työt vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä työssäkäyvät ymmärtää asiat, toinen juttu haluavatko ymmärtää koska pelkäävät että itse joutuvat työttömäksi. Jos työttömiä haukkuu, niin miten itseensä suhtautuu kun jää työttömäksi?
JOkainen työllinen voi olla työtönkin, eli ymmärretään oikein hyvin. Itse olen myös ollut monta vuotta työtön, saan palkkaa 2100 kuussa ja työnteko on kun lomaa, kun vertaa työttömyyteen.
Toisaalta aloittajan sisko on oikeassa minun kokemuksen mukaan.
Mä oon viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt puhelinmyyntiä, siivousta, kassatyötä, ollut useassa eri tehtaassa erilaisissa työtehtävissä kokoonpanijasta pakkaajaksi, henkilökohtaisena avustajana (samaan ainkaan 2 eri osa-aikaista työsuhdetta), jakanut hetken postiakin. Ns paskaduuneja kaikki mutta töitä on aina riittänyt. Muutamat yt-neuvottelut koettu (lähinnä noissa tehdastöissä) ja aina viikossa-parissa uusi työpaikka alla.
Jos kaikki ottaisivat vastaan mitä tahansa töitä niin ne eivät riittäisi kaikille koska paikkoja ei ole auki yhtä paljon kuin työttömiä. Mutta tällä hetkellä noita ns ei niin haluttuja töitä on varmasti saatavilla, esim siivousalalla on työpaikkoja auki pilvin pimein. Eli töitä on tällä hetkellä kaikille jotka suostuu ottamaan vastaan mitä työtä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri on aina lähtenyt kolmesti ulkomaille ja kotimaahan kolmeen eri kaipunkiin työn perässä. Ulkomailla on käytännössä saanut sen verran palkkaa että saanut huoneen jonkun mummon alakerrasta/ 7 hengen solusta plus sen verran, että ruokaa saa. On nykyään vakityössä suomessa ja sillä paikkakunnalla missä haluaankin asua. Sanoo itekin et jos ois alun alkaen jäänyt täältä odottamaan töitä niin odottaisi edelleen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta noin usein pakata kamojaan ja lähteä mutta monella olisi jos oikeasti haluaisi työllistyä.
töitäOn kirjoitti:
Mutta kai se ymmärretään, ettei yhteiskuntamme voi antaa työttömille samanlaista elintasoa, kuin mikä on työssäkäyvillä. Ei ole varaa. Eikä siinä olisi mitään järkeä. Eihän kukaan menisi töihin. Tiedän useita työttömiä, joista valtaosa on riskiryhmää: masentuneita, saamattomia, alkoholiongelmaisia. Nämä ongelmat kulkevat tietysti käsi kädessä. Suomi kuitenkin huolehtii hyvin syrjäytyneistä. Sitä kukaan ei voi kiistää. Kenenkään ei oikeasta tarvitse nähdä nälkää.
Anteeks KUKA työtön saa samanlaisen elintason kuin työssä käyvä???? Joku ansiosidonnainen on eri asia, mutta nyt puhutaan työmarkkinatuesta, joka on 522,88 euroa neljältä viikolta. Siihen päälle vielä asumistuki muutama satanen, mutta minulla jää vuokran ja laskujen maksamisen jälkeen käteen noin 230 euroa, mikä meneekin sitten aika lailla ruokaan (teen kaiken itse, mutta en halua elää pelkillä pavuilla) tai muuhun välttämättömään (esim. jos tarvitsen satunnaisesti uudet lenkkarit tms. niin pitää ensin säästää monta kuukautta). Millä tavalla tämä on samanlainen elintaso kuin työssäkäyvällä???
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se tulikin: Suomessa ei ole. Mutta maailmalla on. Ei mene kauaa, kun suomalaisetkin lä'htevät taas työn perään ulkomaille kuten kreikkalaiset jo tekevät.
Ei niitä töitä ole kuule muissa maissa sen enempää. Ja eiköhän hekin mieluummin palkkaa kielitaitoisen oman maan kansalaisen kuin suomienglantia keskiverrosti vääntävän suomalaisen.
jos ttöpaikkoja ei ole niin niitä ei ole. siinä ei muutto auta.
Olen kyllä samaa mieltä siskosi kanssa. Jos verrataan vaikka minua ja entistä miestäni - pidin lukion jälkeen kaksi välivuotta, jolloin tein siivoojan töitä. Tein myös puhelinmyyjän töitä. Nautinko niistä? Halusinko isona siivoojaksi? No en, mutta tajusin, että kahden vuoden aukko cv:ssä ei näytä hyvältä, enkä ylioppilastutkintoni perusteella vaatia mitään parempaakaan. Menin työkkärin kautta työkokeiluun, jonka jälkeen pääsin parin kuukauden työprojektiin. Pääsin kouluun, ja olin kevään palkattomassa harjoittelussa, jota seurasi kesätyö ja vakituinen sopimus. Oliko tämäkään työ sitä, mitä halusin tulevaisuudessa tehdä? Ei. Parin vuoden jälkeen irtisanouduin, pidin lomani ja kahden viikon päästä minulla oli uusi työpaikka. Opiskelen edelleen, mutta valmistun etuajassa vaikka teen koko ajan ohella töitä.
Entäs entinen mieheni? Lopetti ammattikoulun kesken kahdesti, teki puhelinmyyjän töitä. Jäi työttömäksi koska ei jaksanut paskaduunia. Tappeli kelan ja työkkärin kanssa. Pääsi kouluun, ei tehnyt lyhyen harjoittelun lisäksi muita hommia ja oli kesät kotona. Valmistui noin vuosi sitten, istuu kotona ja valittaa facebookissa työttömyyttä ja paskaa valtiota. Ei mielestäni voi syyttää kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta aloittajan sisko on oikeassa minun kokemuksen mukaan.
Mä oon viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt puhelinmyyntiä, siivousta, kassatyötä, ollut useassa eri tehtaassa erilaisissa työtehtävissä kokoonpanijasta pakkaajaksi, henkilökohtaisena avustajana (samaan ainkaan 2 eri osa-aikaista työsuhdetta), jakanut hetken postiakin. Ns paskaduuneja kaikki mutta töitä on aina riittänyt. Muutamat yt-neuvottelut koettu (lähinnä noissa tehdastöissä) ja aina viikossa-parissa uusi työpaikka alla.
Jos kaikki ottaisivat vastaan mitä tahansa töitä niin ne eivät riittäisi kaikille koska paikkoja ei ole auki yhtä paljon kuin työttömiä. Mutta tällä hetkellä noita ns ei niin haluttuja töitä on varmasti saatavilla, esim siivousalalla on työpaikkoja auki pilvin pimein. Eli töitä on tällä hetkellä kaikille jotka suostuu ottamaan vastaan mitä työtä vain.
Olen ollut siivoojana. Ajattelin vieläpä naiivisti että kun olen näin pedantti luonne ja oikeasti tykkään siivoomisesta niin työ olisi helppo nakki. Noh, kahden viikon perehdytysjakson aikana sain perehdyttäjiltä koko ajan haukkuja niskaan miten hidas olen. Työaika oli noin klo 5.30-12.00 ja sinä aikana piti siivota about 2 ravintolaa/kahvilaa, 2 tehdasta ja 2 random muuta yritystä, toimistoa tai kerrostalojen rappukäytäviä + siirtyä paikasta toiseen tuon ajan puitteissa. Ruokataukoa ei ollut vaan joku välipalapatukka piti huitaista naamaan samalla kun ajaa autoa. Siinä vaiheessa kun pitäisi saada julmetun kokoinen tehdashalli imuroitua, luututtua ja kaikki vessat kiillotettua puolessa tunnissa, niin itku tulee vähemmästäkin. Tai kun kolmikerroksisen ruokaravintolan lattioiden puhdistukseen on mennyt jo melkein tunti ja vielä pitäisi siivota keittiö + vessat + pöydät/tuolit + vitriinien lasipinnat yms. Kahden viikon perehdytysjakson jälkeen ehdin työskennellä kaksi päivää kun minulle annettiin potkut (koeaika oli työsopimuksessa 4 kk). Että ei kaikki vaan pärjää noissa töissä. Helppohan se on sanoa että "mee nyt vaikka ees siivoomaan" kun öö se siivousfirma ei halua tumpeloita töihin, koska ne saa asiakkaiden haukut niskaan ja voi jopa menettää asiakkaita jos työntekijä ei saa siivottua annetussa ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette kelpuuta pätkätyötä vuokrafirmojen kautta?
Oletko tosissasi?
Kukan ei sellaista jaksa että on uusi työ joka viikko. Eikä sitä että käy sellaiset 20-30 kertaa vuodessa työhaastetteluissa.
Siihen väliin vielä jatkuva tappelu TE toimiston kanssa sekä ansiopäivärahojen kanssa. Myös kela vittuilee koko ajan jos työt vaihtuu.
Tämä systeemihän juuri pitää saada muuttumaan niin, että aina kannattaa se työ ottaa. Ja nuoret pakottaa kotoa notkumasta ensin johonkin koulutukseen sitten töihin. Yhteiskunta johon kasvaa työttömien alaluokka ei ole kenellekään hyvä, ei sosiaalieduilla eläville (ne edut pienenevät koko ajan) eikä työssäkäyville (suuret kuilut lisäävät turvattomuutta ja rikollisuutta). Huono-osaisuuden periytyminen on minusta hirvittävän pelottava suuntaus.
Hui oliko siinä vähän pelottavia sanoja. Etkö ymmärtänyt viestin sisältöä, vai etkö halunnut ymmärtää.
Pitäisikö suomentaa sinulle mitä tuo kirjoittaja ehkä yritti selittää.
Siis se jos sinä olet tehnyt joskus vaikka mäkissä pari kuukautta sitä geneeristä hommaa mitä hyvin monet ovat tehneet, et ole missään paskassa vielä edes ryvettynyt.
On olemassa oikeasti täysiä persläpityöpaikkoja, joissa vaihtuvuus on niin suuri, ettei mitenkään voida olettaa, että kaikki "luovuttajat" olisivat viallisia luusereita, vaan siinä työpaikassa mättää ja todella pahasti.
Vaitiolovelvollisuuden takia sitten ei voidakaan sinulle kertoa millaista esim, luonnehäiriöisen hlökohtainen avustaminen on.