Lue keskustelun säännöt.
Millainen olet sinä nainen, josta miehet eivät kiinnostu?
Kommentit (346)
-24v
-173cm
-52kg
-ei tissejä, rintaliivikoko AA70, lattapylly, ei oikeen mitään muotoja, poikamainen kroppa
-pitkät hiukset, silmälasit
-ylempi korkeakoulututkinto
-hyvin tavallisen näköinen, ei ruma muttei mikään kaunis
-ujo, vaikeuksia saada keskustelua aikaan uusien ihmisten kanssa ja ylläpitää sitä
-harmaa hiirulainen ilman meikkiä, töissä casual look
-"perinteinen"/jossain määrin konservatiivinen ajatusmaailmalta ("miesten" ja "naisten" työt, yms.)
-viihdyn kotona, en juurikaan käy missään töitä ja ruokakauppaa lukuunottamatta
-omistan melko ison koiran (jos miehen kanssa tavatessa on tullut esille, niin tämä on heille turn off)
-en käytä alkoholia, tai muitakaan päihteitä enkä käy baareissa, joten minut koetaan tylsäksi
-haluan seurustella useamman kuukauden ennen seksiä, mikä on miehille turn off
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessakin isketään, tiedoksi vaan! En ole kertaakaan ollut baarissa, ettei joku olisi tullut juttelemaan tyyliin moi, miten menee... Rohkeimmat hakevat hitaille.
Ei se kaunis ulkonäkö auta, jos ihminen on viileä ja tylyn oloinen.
Eikä mukavuus ja juttelu auta, jos ei ole kaunis. Sinä selvästi olet, kun saat muutenkin (pelkän ulkonäön perusteella) huomiota. Jos olisit tavis/ruma, ei sulle tultaisi baarissa juttelemaan, ja se atk-asentaja olisi ollut vain vaivaantunut keskusteluyrityksistäsi.
Minä tiedän, koska niin käy mulle 95% kerroista kun yritän jossain arkitilanteessa miehille puhua tai vaikka ihan tervehdin jotain miestä joka käy samassa harrastuspaikassa (mielestäni on kohteliasta sanoa "moi" ihmiselle joka tulee esim salilla 4krt/vko vastaan). Se "peura ajovaloissa" ilme näiden miesrukkien kasvoilla on huvittava. Selvästi pelkäävät että jos edes puhuvat ei-kauniille naiselle, se akka lyö pakolla vihkisormuksen käteen ja ryöstää siemenet :D.
Tavisnaisia tullaan iskemään erittäin paljon baareissa. Väittäisin jopa, että enemmän mitä kauniita naisia. Olen tavallinen ja useimmiten saan kavereista aina eniten huomiota, lähestymisiä ja ikävä kyllä epämiellyttävääkin huomiota.
Ok, no sitten minä en olekaan tavis, vaan selvästi ihan hirvittävän ruma kun noin ei käy ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Minun täytyy kyllä nyt sanoa, että en edes tiedä miten miehiä pitäisi iskeä? Miten se tehdään? Osaan tuijottaa ja se joskus ainakin tehosi, sellaiset pitkät katseet. Mutta miten verbaalisesti isketään? Mitä sanotaan?
No mut hei, eihän se vaikeaa ole. Näet miehen josta olet kiinnostunut, hymyilet ja annat ymmärtää ilmeellä että hän ei ole mielestäsi vastenmielinen. Siitä se lähtee, jos ja kun tilaisuus tulee yrität lähestyä ja tervehtiä, kysyä tai sanoa jotain tilanteeseen sopivaa. Jos ei tule mieleen, niin kysy että haluaisitko jutella ja sitten joku luonnollinen selitys siihen perään, joka voi olla ihan mitä vain säästä puhumisesta, kysyt tai mainitset mienen asusta tai tekemisistä jotain positiivista.
Pienin askelin siitä ja muistat jos nyt et koko ajan niin ainakin välillä hymyllä. Ja tietysti tilanteeseen sopii, tiedän tämän itestäni että minut on kaksi kertaa iskenyt nainen joka on ilmeisen tarkoituksellisesti teeskennellyt olevan hieman hämillään. Jostain syystä se tietysti hämmentää ehkä molempia, jos nyt ei ns. jännämiehiä joista täällä on ollut juttua, niin niitä tavallisia ei kaiken aikaa naisten perässä juoksevia miehiä ainakin. Toki on sitten miehiä, jotka eivät pidä naisen lähestymisestä lainkaan, mutta et nyt ainakaan menetä mitään vaikka sitä yrittäisitkin ja se ei heti toimi, niin varmasti muutaman yrityskerran jälkeen joku kiinnostuu sinusta :)
No, mulla on pitkäaikainen poikaystävä kyllä, eli todistettavasti on ainakin yksi mies kiinnostunut. Ei mua kuitenkaan kukaan lähesty ikinä baareissa tms. 178cm, ennen vähän ylipainoa mutta nyt normaali, vähän hiljainen ja introvertti, en keskustele isommassa porukassa juurikaan. En vaan saa suutani auki. Kahden kesken juttelen kyllä, mutta en tee usein aloitteita siinäkään, ellen tunne henkilöä. Aika epävarma olen ja se varmaankin näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Ei semmosta naista juuri ole joka ei kiinnostaisi miehiä. Ehkä Honey Boo-Boon äiti ja Tuksu on ne poikkeukset säännöstä.
Tota... Molemmilla on ollut enemmän miessuhteita kuin mulla tulee IKINÄ olemaan. :*D
Te, jotka ette suostu uskomaan, että aloitteista huolimatta nainen voi jäädä yksin... tässä muutama esimerkki omistani. Kertokaa ihmeessä, mikä meni pieleen?!
Baarissa.
- Moi. Saisiko herrasmiehelle tarjota drinkin?
- Ei saa.
(Ok.)
Kavereiden kautta tavattu mies.
- Niin hei mä meen katsoon sen elokuvan, josta puhuttiin. Haluisitko vaikka tulla mun kanssa?
- Joo.. ööö... tai siis ei.
(En koskaan kuullut hänestä uudestaan.)
Töissä.
- Voitais muuten mennä drinkille joku perjantai?
- No mulla on menoja.
(Aina? Maailman loppuun asti? Ei ikinä ehdottanut, milloin olisi sopinut.)
Kaupunkiin just muuttanut tyyppi.
- Voin kyllä näyttää sulle ravintoloita tai muita paikkoja, jos haluat?
- Kiitti, mutta kyllä mä pärjään itekin.
(En kai mä ajatellutkaan että et PÄRJÄÄ...)
Ja kaiken huippuna.
- Mä luulen, että mulla on tunteita sua kohtaan..
- Kiitän kohteliaisuudesta, mutta sä oot mulle kuin sisko.
(#FRIENDZONED)
Tässä viimeisimmät aloitteeni. Mun mielestä sosiaalisesti ihan normaaleja? Eikö ihmiset tapaa toisiaan just näin? Ja eikö tästä voida päätellä että a) vaikka oon nätti, mussa on jotain epäviehättävää ja b) kaikki naiset eivät todellakaan löydä miestä edes tekemällä aloitteita?
T. Se 32 v. jolla ei ikinä poikaystävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei semmosta naista juuri ole joka ei kiinnostaisi miehiä. Ehkä Honey Boo-Boon äiti ja Tuksu on ne poikkeukset säännöstä.
Tota... Molemmilla on ollut enemmän miessuhteita kuin mulla tulee IKINÄ olemaan. :*D
Te, jotka ette suostu uskomaan, että aloitteista huolimatta nainen voi jäädä yksin... tässä muutama esimerkki omistani. Kertokaa ihmeessä, mikä meni pieleen?!
Baarissa.
- Moi. Saisiko herrasmiehelle tarjota drinkin?
- Ei saa.
(Ok.)Kavereiden kautta tavattu mies.
- Niin hei mä meen katsoon sen elokuvan, josta puhuttiin. Haluisitko vaikka tulla mun kanssa?
- Joo.. ööö... tai siis ei.
(En koskaan kuullut hänestä uudestaan.)Töissä.
- Voitais muuten mennä drinkille joku perjantai?
- No mulla on menoja.
(Aina? Maailman loppuun asti? Ei ikinä ehdottanut, milloin olisi sopinut.)Kaupunkiin just muuttanut tyyppi.
- Voin kyllä näyttää sulle ravintoloita tai muita paikkoja, jos haluat?
- Kiitti, mutta kyllä mä pärjään itekin.
(En kai mä ajatellutkaan että et PÄRJÄÄ...)Ja kaiken huippuna.
- Mä luulen, että mulla on tunteita sua kohtaan..
- Kiitän kohteliaisuudesta, mutta sä oot mulle kuin sisko.
(#FRIENDZONED)Tässä viimeisimmät aloitteeni. Mun mielestä sosiaalisesti ihan normaaleja? Eikö ihmiset tapaa toisiaan just näin? Ja eikö tästä voida päätellä että a) vaikka oon nätti, mussa on jotain epäviehättävää ja b) kaikki naiset eivät todellakaan löydä miestä edes tekemällä aloitteita?
T. Se 32 v. jolla ei ikinä poikaystävää
Ei mitään moitittavaa yrityksessäsi, jatkat vain samaan tapaan, jossain välissä sitten tärppää.
Se hieman kuin onkimista, joskus ei syö sitten millään ja saa odotella vaikka kuinka. Joskus sitten ei tarvitse kuin koukku veteen laskea niin on jo jotain kiinni. No se voi olla pikkusintti, joka ei kiinnosta mutta otat sen hellästi irti ja lasket takaisin kasvamaan, kuten on opetettu. Laitat kuitenkin ongen veteen ja jatkat samalla tavalla, jossain välissä sitten joku sopiva tarttuu syöttiin jonka kelpuutat pataan.
Sorry typerä vertaus, mutta sen tarkoituksena on kertoa vain se, että a) pitää jaksaa yrittää ja b) joskus ei onnistu mikään vaikka olisi kuka onkimassa ts. ei sinusta kiinni ja c) joskus sitten huomaat että tarjokkaita olisi useampikin jonossa :)
165 cm, 53 kg, tavallisen näköinen, erittäin introvertti luonne. Nyt on ikää jo 41 enkä itse enää seuraa hae, mutta nuorena oli ihan sama että ei kukaan mies minusta kiinnostunut alle 2 promillen humalassa. Känniset joskus olisi panna halunneet kyllä, ja sillä tavalla neitsyydestäni 29-vuotiaana pääsin että päätin lopulta vaan antaa jollekin että saisin edes kerran kokea seksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmaan toi hymyily. En hymyile juuri koskaan ihmisille ja perusilme on todella äkeä. Hymyily tuntuu feikiltä ja sattuu poskiin..
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan toi hymyily. En hymyile juuri koskaan ihmisille ja perusilme on todella äkeä. Hymyily tuntuu feikiltä ja sattuu poskiin..
Harjoitetele sitä välillä kotona yksin ollessasikin, ei tietysti tarvitse koko ajan tehdä mutta harjoitelle että osaat hymyillä kun on sille on tarvetta. Tarkista välillä peilistä, että näyttää hyvältä ja pidä samaa ilmettä ensin lyhyempiä aikoja ihan kellosta katsoen ja sitten pidempiä aikoja. Hymyn pitäminen kasvoilla teettää lihaksilla töitä ja niitä kasvojen lihaksia pitää harjoittaa, että se onnistuu ja sujuu helposti. Ihan samalla tavalla kuin mitä muitakin lihaksia tahansa. Jonkun ajan päästä, muutamia kuukausia, sitten hymyily sujuukin ihan vaivatta.
Pikku juttuja, eikä mitään edes mitään hölmöä. Hyvin helposti voi hymyilemällä tehdä itsestään mielenkiintoisemman oloisen toisten silmissä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, siis harjoittele peilin edessä ja katso minkälainen hymy sinulle sopii ts. on sievää ja mikä ei näytä feikiltä tai irvistykseltä. Malleja kauniista hymyistä löytää helposti mediasta ja lehdistä, niiden parissa paljon työtä tekevillä hymyily on yksi työn perusedellytys. Ei kukaan jaksa katsoa pitkään kovin vakavaa, murjottavaa ja muuten yhdentekevän näköistä, ellei sitten ole joku aivan poikkeuksellinen asiantuntija jolle se sallitaan koska hänen mielipiteitään arvostetaan niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon introverteja täällä! Itse olen parikymppinen ekstrovertti, mutta jään silti yksin. Mua lähestytään paljon ja pyydetään ulos paljon. Olen helposti lähestyttävä ja sosiaalinen, mutta kolmansia tai neljänsiä treffejä pidemmälle en pääse. Olen ihan perusnätti, paljon hymyilevä, hoikka (ehkä hieman alipainoinen), isot tissit ja lantio (tosin vyötärö ei ole eli aika tasapaksu). Miehistä vaikutan kuulemma kiltiltä tytöltä ja herätän suojeluvaistoa, vaikka pärjään ihan hyvin elämässä myös itsekin. Pukeutuminen ihan siisti, sekoitusta kauppistyylistä ja tumblr hipsteriyttä. Kuitenkin yleensä käy vain kolmella tavalla kolmansien treffien jälkeen: 1) mies lopettaa täysin yhteydenpidon eikä enää vastaa, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunut, 2) mies haluaa olla vain ystävä, 3) mies suostuu vain seksisuhteeseen ilman sitoumuksia. Joskus kysyn suoraan mikä meni pieleen tai tein väärin, niin kommenttina tulee että olen ihan ok, mutta tunteita ei vain ollut. Joskus harvoin kun jollain miehellä on ollut tunteita mua kohtaan, niin nämä ovat olleet vakavasti mielenterveyshäiriöisiä, elämänhallinta hukassa ja jopa tunnetusti väkivaltaisia parisuhteissaan, ja myös teinipojat ja keski-ikäiset miehet ovat olleet ihastuneita. Tällaisten kanssa en suostu lähtemään edes treffeille, parisuhteesta puhumattakaan, varsinkin kun oma elämä on kunnossa. Lisäksi luonteeni vikoja ym olen näiden friendzonettaneiden miesten kanssa yrittänyt pohtia, mutta mitään suurta vikaa ei ole koskaan kukaan keksinyt. Muhun ei vain rakastuta, vaikka muuten seurasta pidetään. En tietenkään täydellinen ole, mutta kukapa olisi. Odotan että ehkä vielä joku päivä keksin syyn, mikä on pielessä tai joku sen osaisi mulle kertoa.
Ethän vain ole treffeillä liian tosikko tai vakavamielinen?
Jos olet voisit yrittää vapauttaa tunnelmaa tekemällä jotain hassua tai vihjaista osaavasi kujeilla kun olet kahden mielenkiintoisen miehen kanssa.
Olin kerran yhden aivan upean naisen kanssa syömässä ja pois hitaasti kävellessämme autolle kun olimme ostaneet pehmikset kioskista, hän sitten jonkin ajan perästä lähestyi minua etusormi hieman ojollaan ja sanoi, että pysy hetki paikallaan. Luulin tietysti sotkeneeni jäätelöllä naamaani, mutta hänpä täysin vakavalla naamalla lähestyen painoikin minua vain tuolla etusormella nenänpäähän ja sanoi "prrrrrr, onko teillä ketään kotona?" pyrskähtäen samalla nauruun. Meinasin sen jälkeen tottavie sotkea itseni jäätelöllä kun en kyennyt naurultani sitä syömään. Hetken päästä hän sitten kysyi uudestaan, "Ei kun ihan totta, mentäisiinkö jonnekin vielä juttelemaan ..." ja siitä se lähti. Hän tottavie vei minua 100-0 pitkän aikaa, eikä tuo minun hoopottaminen jäänyt ainoaksi kerraksi. Olin korviani myöten rakastunut tuohon naiseen monta vuotta, mutta työelämä vei meitä eri suuntiin, hän on nyt toisessa maassa tietääkseni onnellisesti naimisissa ja parin lapsen kiireinen äiti.
Se mitä yritän tuolla esimerkillä tuoda esille, niin älkää jääkö passiivisiksi, jos tuntuu että tunnelma ei lämpene, niin tehkää jotain toisen yllättävää, mutta samalla hellyttävää -- se toimii ja rikkoo kyllä jään, jonka jälkeen keskustelusta käy luonnollisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin keski-käisenä miehenä haluaisin kertoa oman kokemukseni. Olen aina ihmetellyt sitä, miten jotkut onnistuvat tapaamaan jonkun ravintolassa ja juttu lähtee siitä. Itselläni ei ole kuin muutama onnistunut "iskuyritys" ravintoloista. Olen mielestäni ihan ok-näköinen ja osaan keskustella. Kävin aikoinaan todella paljon baareissa ja bilettämässä. Ei oikein ikinä tullut sellainen fiilis, että ilta olisi mennyt putkeen. Aina ei tullut edes juotua liikaa, joten känniäkään ei voi pelkästään syyttää. Luulen, että kyse on siitä, että epävarma ihminen lähettää sellaisia signaaleja ympäristöön, että harvempi kiinnostuu. Epätoivo tavallaan huokuu ihmisestä. Onhan se tosiasia, että kohtaaminen tapahtuu yleensä rennosti, ilman paineita ja sitä, että on haku päällä. Tämä aiheuttaa ikävän oravanpyörän, ei oikein osaa rentoutua, kun kuitenkin haluaisi kovasti tavata jonkun. Kerta toisensa jälkeen ihmettelee, että taas lähdettiin "tyhjin käsin" kotiin.
En ole enää pitkiin aikoihin käynyt baareissa, koska siellä tulee epävarma ja ulkopuolinen fiilis. Olen löytänyt kaikki kumppanini viime vuosina netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei semmosta naista juuri ole joka ei kiinnostaisi miehiä. Ehkä Honey Boo-Boon äiti ja Tuksu on ne poikkeukset säännöstä.
Tota... Molemmilla on ollut enemmän miessuhteita kuin mulla tulee IKINÄ olemaan. :*D
Te, jotka ette suostu uskomaan, että aloitteista huolimatta nainen voi jäädä yksin... tässä muutama esimerkki omistani. Kertokaa ihmeessä, mikä meni pieleen?!
Baarissa.
- Moi. Saisiko herrasmiehelle tarjota drinkin?
- Ei saa.
(Ok.)Kavereiden kautta tavattu mies.
- Niin hei mä meen katsoon sen elokuvan, josta puhuttiin. Haluisitko vaikka tulla mun kanssa?
- Joo.. ööö... tai siis ei.
(En koskaan kuullut hänestä uudestaan.)Töissä.
- Voitais muuten mennä drinkille joku perjantai?
- No mulla on menoja.
(Aina? Maailman loppuun asti? Ei ikinä ehdottanut, milloin olisi sopinut.)Kaupunkiin just muuttanut tyyppi.
- Voin kyllä näyttää sulle ravintoloita tai muita paikkoja, jos haluat?
- Kiitti, mutta kyllä mä pärjään itekin.
(En kai mä ajatellutkaan että et PÄRJÄÄ...)Ja kaiken huippuna.
- Mä luulen, että mulla on tunteita sua kohtaan..
- Kiitän kohteliaisuudesta, mutta sä oot mulle kuin sisko.
(#FRIENDZONED)Tässä viimeisimmät aloitteeni. Mun mielestä sosiaalisesti ihan normaaleja? Eikö ihmiset tapaa toisiaan just näin? Ja eikö tästä voida päätellä että a) vaikka oon nätti, mussa on jotain epäviehättävää ja b) kaikki naiset eivät todellakaan löydä miestä edes tekemällä aloitteita?
T. Se 32 v. jolla ei ikinä poikaystävää
Ei mitään moitittavaa yrityksessäsi, jatkat vain samaan tapaan, jossain välissä sitten tärppää.
Se hieman kuin onkimista, joskus ei syö sitten millään ja saa odotella vaikka kuinka. Joskus sitten ei tarvitse kuin koukku veteen laskea niin on jo jotain kiinni. No se voi olla pikkusintti, joka ei kiinnosta mutta otat sen hellästi irti ja lasket takaisin kasvamaan, kuten on opetettu. Laitat kuitenkin ongen veteen ja jatkat samalla tavalla, jossain välissä sitten joku sopiva tarttuu syöttiin jonka kelpuutat pataan.
Sorry typerä vertaus, mutta sen tarkoituksena on kertoa vain se, että a) pitää jaksaa yrittää ja b) joskus ei onnistu mikään vaikka olisi kuka onkimassa ts. ei sinusta kiinni ja c) joskus sitten huomaat että tarjokkaita olisi useampikin jonossa :)
Vaikka miehet kuinka selittävät, että nainen voi tehdä aloitteen, niin omalla kohdalla se ei ole koskaan toiminut. En ole nainen, josta miehet eivät koskaan kiinnostu, mutta he kiinnostuvat vain, jos kuvittelevat aloitteen tulevan omalta puoleltaan. Siis huom! kuvittelevat, nainen voi kyllä vähän avittaa asiaa esim. vihjata olevansas menossa jonnekin ja mies voi sitten ihan itse keksiä, että hänpä voisi tulla mukaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-käisenä miehenä haluaisin kertoa oman kokemukseni. Olen aina ihmetellyt sitä, miten jotkut onnistuvat tapaamaan jonkun ravintolassa ja juttu lähtee siitä. Itselläni ei ole kuin muutama onnistunut "iskuyritys" ravintoloista. Olen mielestäni ihan ok-näköinen ja osaan keskustella. Kävin aikoinaan todella paljon baareissa ja bilettämässä. Ei oikein ikinä tullut sellainen fiilis, että ilta olisi mennyt putkeen. Aina ei tullut edes juotua liikaa, joten känniäkään ei voi pelkästään syyttää. Luulen, että kyse on siitä, että epävarma ihminen lähettää sellaisia signaaleja ympäristöön, että harvempi kiinnostuu. Epätoivo tavallaan huokuu ihmisestä. Onhan se tosiasia, että kohtaaminen tapahtuu yleensä rennosti, ilman paineita ja sitä, että on haku päällä. Tämä aiheuttaa ikävän oravanpyörän, ei oikein osaa rentoutua, kun kuitenkin haluaisi kovasti tavata jonkun. Kerta toisensa jälkeen ihmettelee, että taas lähdettiin "tyhjin käsin" kotiin.
En ole enää pitkiin aikoihin käynyt baareissa, koska siellä tulee epävarma ja ulkopuolinen fiilis. Olen löytänyt kaikki kumppanini viime vuosina netistä.
Millaisia naisia sinä lähestyit? Olen itse epävarma nainen, ja ikäväkseni valtaosa minua lähestyneistä miehistä oli joko liian humalassa tai vaihtoehtoisesti seksin takia. Olen varmaan pari kertaa elämässäni jutellut hetken aikaa mukavalta ja fiksulta vaikuttaneen miehen kanssa baarissa.
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan toi hymyily. En hymyile juuri koskaan ihmisille ja perusilme on todella äkeä. Hymyily tuntuu feikiltä ja sattuu poskiin..
Hymy ja katsekontakti on kyllä ne tärkeimmät jutut. Lue vähän/ katso videoita elekielestä ja flirttailusta niin huomaat kyllä.
Kaunis, naisellinen, hoikka ja panostan tietynlaiseen pukeutumiseen (se on tosin aika boheemi ja verkkarit ovat lenkillä ihanan rennot). Olen pitkälle kouluttautunut ja "status-ammatissa". Työkokemusta on vuosien ajalta kerääntynyt ikään nähden mukavasti (29-v). Uskon olevani hauska ja tykkään saada ihmiset nauramaan. Olen kiinnostunut ruuanlaitosta, leipomisesta, musiikista, maalaamisesta, käsitöistä ja luen paljon. Katselen chick flickejä, hoidan pientä puutarhaani ja haaveilen omasta menestyvästä yrityksestä. Olen parisuhteessa niin rasittava, että ei kukaan täysjärkinen jaksaisi minua. Herkästä naisesta tuleekin välillä esille Godzillanoita-akka mm. mustasukkaisuus, "pms" oikuttelun yms. rasitteiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei semmosta naista juuri ole joka ei kiinnostaisi miehiä. Ehkä Honey Boo-Boon äiti ja Tuksu on ne poikkeukset säännöstä.
Tota... Molemmilla on ollut enemmän miessuhteita kuin mulla tulee IKINÄ olemaan. :*D
Te, jotka ette suostu uskomaan, että aloitteista huolimatta nainen voi jäädä yksin... tässä muutama esimerkki omistani. Kertokaa ihmeessä, mikä meni pieleen?!
Baarissa.
- Moi. Saisiko herrasmiehelle tarjota drinkin?
- Ei saa.
(Ok.)Kavereiden kautta tavattu mies.
- Niin hei mä meen katsoon sen elokuvan, josta puhuttiin. Haluisitko vaikka tulla mun kanssa?
- Joo.. ööö... tai siis ei.
(En koskaan kuullut hänestä uudestaan.)Töissä.
- Voitais muuten mennä drinkille joku perjantai?
- No mulla on menoja.
(Aina? Maailman loppuun asti? Ei ikinä ehdottanut, milloin olisi sopinut.)Kaupunkiin just muuttanut tyyppi.
- Voin kyllä näyttää sulle ravintoloita tai muita paikkoja, jos haluat?
- Kiitti, mutta kyllä mä pärjään itekin.
(En kai mä ajatellutkaan että et PÄRJÄÄ...)Ja kaiken huippuna.
- Mä luulen, että mulla on tunteita sua kohtaan..
- Kiitän kohteliaisuudesta, mutta sä oot mulle kuin sisko.
(#FRIENDZONED)Tässä viimeisimmät aloitteeni. Mun mielestä sosiaalisesti ihan normaaleja? Eikö ihmiset tapaa toisiaan just näin? Ja eikö tästä voida päätellä että a) vaikka oon nätti, mussa on jotain epäviehättävää ja b) kaikki naiset eivät todellakaan löydä miestä edes tekemällä aloitteita?
T. Se 32 v. jolla ei ikinä poikaystävää
Vääränlaisille miehille tehnyt aloitteet.
Näytän rantapallolta, mutta tästä huolimatta etsin itselleni täydellistä satujen prinssiä. Miehen pitää olla rikas, lihaksikas ja erityisesti sosiaalinen (psykopaatti). Itse en tee mitään vaan makaan sohvalla ja syön sokeria. Minua ei saa kritisoida mistään, mutta minulla itselläni pitää olla oikeus muuttaa seurustelukumppania haluamakseni.
Olen jo keski-ikäinen akankuvatus, enää en odota mitään huomionosoituksia, mutta olen nuorempana aina ollut hyvännäköinen nainen. Koskaan Suomalaiset miehet eivät ole osoittaneet kiinnostusta, ainoastaan ulkomaalaiset, joista taas itse en ole kiinnostunut ollenkaan. Luonteeltani olen ollut ujo, epävarma. En ole uskaltanut koskaan lähestyä miehiä. Olen jäänyt yksin tästä syystä. Nyt, kun iän mukana on tullut varmuutta, on liian myöhäistä. Olen 53-vuotias.
:D
Toinen ilmiö johon olen kiinnittänyt huomiota on että jos mies suostuukin juttelemaan jotain tuollaisessa arkielämän törmäämisessä, menee noin 30 sekuntia että he jollain aasinsillalla mainitsevat tyttöystävän tai vaimon. Joko vieraiden kanssa esim harrastuksessa jutteleminen on tosiaan Suomessa niin poikkeuksellista, että heti halutaan tehdä selväksi että ei tässä vapailla markkinoilla olla. Tai sitten se oma sinkkuus jotenkin näkyy tai haisee ilmiselvästi ja tulee kiire palauttaa epätoivoinen maan pinnalle :). Onneksi osa miehistä on kuitenkin kohteliaita asian kanssa eivätkä kaikki niitä ilkeitä töksäyttelijöitä joista tässäkin ketjussa on kuultu.