Asiakaspalvelijat! Onko asiakas pyytänyt sinulta koskaan jotain asiaa/tuotetta jota et ole ymmärtänyt/tiennyt mikä se on?

Stidejä. Olin juuri muuttanut pohjoisesta pääkaupunkiin.

Kaha-veli-met, oikein hitaasti vielä louskutti sanan. En millään meinannut tajuta, varmaa kolme kertaa kysyin "Mikä? Ai mikä? Täh?" kunnes toinen asiakas sanoi nopeammin kahvelimet. Sitten syttyi lamppu.

Vierailija kirjoitti:

Kaha-veli-met, oikein hitaasti vielä louskutti sanan. En millään meinannut tajuta, varmaa kolme kertaa kysyin "Mikä? Ai mikä? Täh?" kunnes toinen asiakas sanoi nopeammin kahvelimet. Sitten syttyi lamppu.

Mitä ovat kahvelimet?

Joo. Guagamolea. Tää oli joskus 15 vuotta sitten. Sen jälkeen tiesin.

Häftaa. Apteekissa. Muistaakseni se oli jonkinlaista laastaria.

Huonosti englantia puhuva ja ei lainkaan suomea puhuva nainen tuli ostamaan ruuansulatusjogurttia. Meni jonkin aikaa että ymmärsimme toisiamme:D

ostan aina mustaamakkaraa sanomalla menopaluupätkä, mutta viime viikolla lihatiskin setä oli ihan kummissaan vaikka 20 vuotta on toiminut sanomalla menopaluupätkä. Ja oli vielä vanha mies

Montakin kertaa aikoinaan, kun olin opiskeluaikoina töissä Alkossa. Esim. "Reisling punaviiniä". Yritin siinä sitten sanoa jotain sellaista, että olisiko ollut rieslingistä valmistettua valkoviiniä niin ei kuulemma ja lehdessä oli nähnyt mainoksen. Lupasi tulla seuraavalla viikolla mainoksen kanssa uudelleen. Tuli kyllä seuraavalla viikolla ja pyysi anteeksi. Näitä oli paljon.

Tavaratalon asiakaspalvelussa etsin järjestelmästä asiakkaalle kuittia hänen ostamastaan ylijännitesuojasta. En meinannut millään tajuta mikä se on. Vempeleen myynellä osastolla varmasti ihan peruskauraa.

Asiakkaan näkökulma:

Varsinkin kun olen ostamassa jotakin elektroniikan alan hilavitkutinta en useinkaan tiedä sen nimeä. Kuvailen sitten sekavahkosti myyjälle mitä olen hakemassa. Yleensä myyjä ymmärrettävästi ensin katsoo hämmentyneenä ja yrittää ymmärtää. Fiksut myyjät ovat kysyneet suunnilleen "mitä sä teet sillä" ja kun osaan siihen vastata, myyjä tajuaa, sanoo tavaran nimen ja toimittaa sen mulle. Saan yleensä aina hyvää palvelua, vaikka saatan olla huonosti itseään ilmaiseva asiakas. 

Alkon myyjät on ihan ihmeitä (kts. 8). Olen mennyt lähialkooni ja kysynyt, "Mikä se oli se yks punkku, joka oli tosi hyvää ja josta mä tykkäsin, se oli ehkä Ranskasta ja maksoi siinä 13 euroa". Myyjä on tuijottanut minua tiukasti hetken ja hakenut sitten oikean pullon. :)

"Tupakkaa vielä. Yks selfie."

Kyse oli Chesterfieldistä. :P

Teen opiskelujen ohella ravintolassa töitä ja muutaman kerran tullut vastaan aivan vieraita drinkkien nimiä. Olen omatoimisesti yleisimmät juomat opetellut, mutta nolosti olen pariinkin otteeseen kysynyt asiakkaalta että mitäköhän tähän drinkkiin nyt tulikaan.. :D

Minulta tuli asiakas ostamaan 'semmosta laitetta joka pannaan luuriin ja se piippaa'. En ymmärtänyt lainkaan mikä se on ja tarvitsin kollegan apua. Hän onneksi ymmärsi mistä on kyse. Asiakkaalla oli vanha puhelin josta ei kuulu piippaavaa ääntä kun painaa numeroita eikä hän siksi pystynyt soittamaan palvelunumeroihin. Tai vaikka pankkiin jossa vastaaja pyytää painamaan näppäintä 1 jos haluaa xx ja näppäintä 2 jos haluaa yy jne..

Vierailija kirjoitti:

Häftaa. Apteekissa. Muistaakseni se oli jonkinlaista laastaria.

Miksi tähän alapeukkuja? Ei kai se, etten ole joku alemman tason juntti jostain maalta, jonka kodissa olisi puhuttu häftasta ole alapeukutuksen arvoinen asia. Jotkut, joiden suku ei ole muuta eläessään tehnyt kuin istunut tehtaalla sorvin ääressä alapeukuttivat XD

Tämä nyt asiakkaan näkökulma, mutta yhdessä pienessä Siwassa miespuolinen myyjä (ulkonäöstä päätellen aasialaistaustainen) ei tiennyt mitä on Pommac. Ei siis kkulunut ao. juoma sen kaupan valikoimiin.

Ekana työpäivänäni en millään ymmärtänyt, mitä on "tsessun vihree". En ole koskaan tupakoinut tai tupakoivien kanssa juuri aikaakaan viettänyt, joten ei ihan sytyttänyt. 

Onneksi en ollut lentoemännän paikalla kun vieressäni istunut tosi lihava vanhempi nainen karhealla ja tukahtuneella äänellä pyysi "reuroraa". Emo kysyi monta kertaa, että anteeksi mitä! Kunnes pyysi näyttämään kuvastosta ja tuote oli deodoranttia.

Jossain murteessahan d:t sanotaan ärränä ja henki kulki rouvalla niin huonosti ettei saanut sanottua pitkää sanaa loppuun asti.

Väärinymmärtäjä oli tässä ehkä joku muu kuin minä, mutta silti: Vaimo oli lähettänyt miehen kauppaan, ja tarvitsi kuulemma (epävarmalla ilmeellä sanottu) guakkamoolea. Vein sitten valmiiden kastikkeiden luo, ja mies meni hämilleen, kun luuli, että kyseessä oli hedelmä eikä lasipurkki. Vein sitten hedelmäosastolle ja annoin pari avokadoa mukaan.

Ensimmaisen kerran en ymmartanyt asiakasta kun pyydettiin "raneja". Olin tarjoilijana ravintolassa enka ollut ikina kuullut kenenkaan kutsuvan ranskalaisia raneiksi. Onko tuo yleistakin?

Toisella kertaa olin toissa kierratystavaratalossa taalla Hollannissa, ja yksi paiva asiakas kysyi minulta kassalla etta olisiko meilla tuotetta "vijzel". Kysyin takaisin mikahan tuollainen tuote on (mortteli) ja ohjasin asiakkaan sitten oikealle osastolle. Tuolla tyoskenteleminen oli kylla mita mainoin sanastonlaajennuskurssi 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häftaa. Apteekissa. Muistaakseni se oli jonkinlaista laastaria.

Miksi tähän alapeukkuja? Ei kai se, etten ole joku alemman tason juntti jostain maalta, jonka kodissa olisi puhuttu häftasta ole alapeukutuksen arvoinen asia. Jotkut, joiden suku ei ole muuta eläessään tehnyt kuin istunut tehtaalla sorvin ääressä alapeukuttivat XD

Varmaan jotkut typerykset alapeukuttavat sitä, että häfta oli kirjoitettu Ä:llä, eli "pakkoruotsiksi". Hefta oli ihan normaali sana laastarille kun olin lapsi, mutta silloin jo laastari -sana alkoi vallata alaa. Olen 46-vuotias stadilainen.

Älä kiihdy pienestä. Meidän perheessä haavoille laitetaan laastaria, heftää (tai häftaa) ja plåsteria. Ja piharatamoa. :)