AKATEEMINEN TABU: rasittavat aikuisopiskelijat

tietoa lisää kirjoitti:

Ryhmätyöt on saatanasta!

Miksi ryhmätöitä?

Mitä asiaa ryhmätöiden kautta suoritettu kurssi opettaa muita opiskelutapoja enemmän??

Toistenkin kanssa työskentelyä?

Valitettavasti oon itsekin huomannut että luokan vanhimmalla/vanhimmilla on ylimieleinen asenne ja haluaisivat kaikkien katsovan heitä jotenkin ylöspäin. 

Sairaanhoitajaksi opiskellessani lähihoitaja-taustaiset aikuisopiskelijat herättivät kollektiivista ärsytystä! Joka ikiseen asiaan piti ääneen kertoa joku esimerkki aiemmasta työstä. Ja voi, kyllähän nyt päivystyksessä työskennellyt lääkintävaksi tiesi akuuttihoidosta enemmän kuin luennoiva lääkäri!?! Myös jokaisesta pakollisesta läsnäolosta alkoi aina sama vääntö: miten voi korvata, miksi ei voi korvata, kyllä meitä nyt syrjitään jnejne!

Vinkki - jos haluat luennolla kommentoida jotain, mieti ensin, tuoko kommentti oikeasti luentoon jtn lisäarvoa!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut täällä provona ennenkin. Mutta olkoon.

Ehkä tässä tarkoitetaan jotain lähäreitä jossain sosionomimuuntokoulutuksessa? Ainakaan yliopistolla tätä ilmiötä en ole nähnyt 25+ "aikuisopiskelijoissa". Lisäksi mitä tuokin muka tarkoittaa ettei osaisi käyttää tietokonetta? Käyttäväthän he niitä töissäänkin ja somessa ovat lastensa mielestä oikein kiusallisen innokkaina.

Mä opiskelen kauppakorkeassa ja viimeisimmän ryhmätyön tein +45v. tätihenkilön kanssa, joka ei osannut käyttää Wordia, Google Docsia, Powerpointia, Preziä tai mitään muutakaan mahdollista "modernia" välinettä. Facebookissa viestittely onnistui kyllä, mutta kun hommia olisi pitänyt tehdä, tuli ehdotus, että jos tehtäisiin ensin paperille yhdessä koululla ja sitten joku osaava ryhmän jäsen voisi kirjoittaa puhtaaksi tietokoneella. Joo, hyvä idea, 15 sivua lyijykynällä paperille. Ja minä olen tosiaan viidennen vuoden opiskelija, ettei nyt ihan edes mistään ekoista kursseista kyse. 

En ymmärrä miten joku voi olla osaamatta käyttää tietokonetta ja perusohjelmia, kuten Word yms. Eihän sitten pysty tekemään mitään töitä tai palauttamaan niitä--> ei pääse mistään läpi. Ja suurimmassa osassa tutkinnoista ekan vuoden opintoihin kuuluu pakolliset tietotekniikka-opinnot, joista on pakko päästä näyttötentillä läpi.

Ja viisastelevia luennonkeskeyttäjiä nyt on kaikenikäisissä. Se taitaa olla pikemminkin luonne- kuin ikäkysymys.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajaksi opiskellessani lähihoitaja-taustaiset aikuisopiskelijat herättivät kollektiivista ärsytystä! Joka ikiseen asiaan piti ääneen kertoa joku esimerkki aiemmasta työstä. Ja voi, kyllähän nyt päivystyksessä työskennellyt lääkintävaksi tiesi akuuttihoidosta enemmän kuin luennoiva lääkäri!?! Myös jokaisesta pakollisesta läsnäolosta alkoi aina sama vääntö: miten voi korvata, miksi ei voi korvata, kyllä meitä nyt syrjitään jnejne!

Vinkki - jos haluat luennolla kommentoida jotain, mieti ensin, tuoko kommentti oikeasti luentoon jtn lisäarvoa!

Olen itse aikuisopiskelija ja meidän luokalla on suurin osa lähäreitä, mutta vain YKSI on tällainen loputtomasti itsestään ja omista kokemuksistaan anekdootteja kertova epämääräinen tapaus. Läsnäoloväännöt ovat kyllä niin tuttuja :).

Nuortenryhmien kanssa olen ollut joitain tunteja porukassa ja ällistyin siitä, että nämä paljon tietävät ja käytännön kokemustakin omaavat opiskelijat vetivät käytännön simulaatiot jotenkin aivan lössiksi, kun aikuisporukassa ollaan niistä saatu irti aina eniten. Sitten ymmärsin, että heillä  oli kai esiintymispelkoa tms. jonka takia alisuoriutuivat. Harmi sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tekee ryhmätyöt ihan oikeasti ryhmässä? Tässä vinkki jos teitä on monta luotettavaa ja tekevää tyyppiä. Teette vuorotellen ne ryhmätyöt yksin ja kaikkien nimet alle. Ihan turhaa vääntäytyä jonkun harkan takia "tapaamisiin" tai muutenkaan stressata yhteensovituksesta. 

Tervemenoa työelämään, siellä kun isoimmassa osassa monilla aloilla ovat juuri ryhmässä toimimisen taidot. Siinähän vasta omat kyvyt tulevat esiin suhteessa muihin, ja löytyy hyvä "rooli", paikka jota osaat pelata hyvin. Itse opinnoissani korostin ryhmäpuolta ja hakeuduin ryhmätöihin. Vaikka juuri niitä karvaitakin kokemuksia tuli yhtä lailla. Sinä saatat olla jo aikuinen, mutta nuorille antaisin ihan päinvastaisen vinkin kuin sinä. Jos handlaat ryhmätekemisen, handlaat jo paljon siitä mitä työyhteisöissä ja asiakkaiden kanssa tulee vastaan. Eihän sitä ryhmätyön aihetta enää muista kukaan, eikä se ole päätarkoitus hommassa!

Yliopiston labraryhmässä oli 5 opiskelijaa. Tehtiin kokeet ryhmässä ja jaettiin raportin kirjoittaminen tasan kaikkien kesken. Kuukauden päästä kyselin onko muilla jo valmista. Kukaan ei vastannut. Kirjoitin 30 sivua teoriaa, kokeiden suoritusta ja analyysiä. Laitoin kaikkien ryhmäläisten nimet alle ja palautin. Labran dosentti pyysi vastauksessa tekemään pienen korjauksen ja kiitteli sähköpostilla. Kaikki ryhmäläiset saivat labarakurssista täydet 5/5.

Päivätyönäni vedän kansainvälisiä projekteja vientiteollisuudessa. Saamattomien opiskelijoiden "ryhmätyöt" on laiskuuden huippu.

45v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tekee ryhmätyöt ihan oikeasti ryhmässä? Tässä vinkki jos teitä on monta luotettavaa ja tekevää tyyppiä. Teette vuorotellen ne ryhmätyöt yksin ja kaikkien nimet alle. Ihan turhaa vääntäytyä jonkun harkan takia "tapaamisiin" tai muutenkaan stressata yhteensovituksesta. 

Tervemenoa työelämään, siellä kun isoimmassa osassa monilla aloilla ovat juuri ryhmässä toimimisen taidot. Siinähän vasta omat kyvyt tulevat esiin suhteessa muihin, ja löytyy hyvä "rooli", paikka jota osaat pelata hyvin. Itse opinnoissani korostin ryhmäpuolta ja hakeuduin ryhmätöihin. Vaikka juuri niitä karvaitakin kokemuksia tuli yhtä lailla. Sinä saatat olla jo aikuinen, mutta nuorille antaisin ihan päinvastaisen vinkin kuin sinä. Jos handlaat ryhmätekemisen, handlaat jo paljon siitä mitä työyhteisöissä ja asiakkaiden kanssa tulee vastaan. Eihän sitä ryhmätyön aihetta enää muista kukaan, eikä se ole päätarkoitus hommassa!

Yliopiston labraryhmässä oli 5 opiskelijaa. Tehtiin kokeet ryhmässä ja jaettiin raportin kirjoittaminen tasan kaikkien kesken. Kuukauden päästä kyselin onko muilla jo valmista. Kukaan ei vastannut. Kirjoitin 30 sivua teoriaa, kokeiden suoritusta ja analyysiä. Laitoin kaikkien ryhmäläisten nimet alle ja palautin. Labran dosentti pyysi vastauksessa tekemään pienen korjauksen ja kiitteli sähköpostilla. Kaikki ryhmäläiset saivat labarakurssista täydet 5/5.

Päivätyönäni vedän kansainvälisiä projekteja vientiteollisuudessa. Saamattomien opiskelijoiden "ryhmätyöt" on laiskuuden huippu.

45v

Eipä näkojään ikäkään tuo kokemusta, itsepä ruokit tuollaista käytöstä. Meillä kauppakorkeassa ei tasan kukaan laita ryhmätyöhön sellaisten nimiä, jotka eivät ole osallistuneet. Ei todellakaan, siinä sitten osallistuvat ensi vuonna uudelleen kurssille. 

Itseäni kyllä amk-opiskeluissa enemmän ärsytti ne suoraan lukiosta tai amiksesta tulleet teinit, jotka höpöttelivät omiaan luennoilla ja sluibailivat ryhmätyöt läpi. Ja niitä ryhmätöitä oli PALJON. Koskaan työelämässä en ole kohdannut sellaista luuseriporukkaa jonka puolesta joutuu kaiken joku muu tekemään. Missä lie vaikuttavat nyt, en tiedä enkä halua tietää. Vanhempia opiskelijoita vaihtoikin monimuotopuolelle tuolta "päivähoitopuolelta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden tuet ja edut ovat selvästi niin hyvät, että heidänkin kannattaa mielummin olla opiskelijoina, kuin mennä töihin saati sitten olla työttöminä. Opiskelijoilla on todellisuudessa todella helppoa elämää ja siksi niin moni on ikuisuus opiskelija =(

Tulet saamaan paljon "alapeukkuja" sillä täällä suurinosa on opiskelijoita jotka eivät vielä ymmärrä todellisuutta, kun eivät ole työelämässä olleet minuuttiakaan.

Hohoh. Mä olen ollut vuosia ihan oikeassa työelämässä valmistuttuani ammattiin ja ennen nykyisiä opintojani. Työelämä oli huomattavasti helpompaa. Kun työaika loppui, ei tarvinnut miettiä enää siihen liittyviä asioita. Ei tentteihin lukemista, loputtomia tehtäviä ja keskittymistä vaativia kursseja. Vapaa-aika oli vapaa-aikaa. Loma palkallista. Palkkaa sai säännöllisesti ja riittävästi elämiseen, säästämäänkin pystyi.

Tietty jos vihaa työtään niin se tuntuu paskalta. Siksi kannattaakin vaihtaa ammattia jos nykyinen ei maistu.

Olen kyllä toista mieltä siitä, että työelämä olisi helpompaa kuin opiskelu. Se tosin varmasti riippuu duunistakin. Toimin teollisuudessa asiantuntijana, enkä voi allekirjoittaa sitä, että työajan loputtua töitä ei tarvitsisi miettiä. Sähköpostejakin pitää seurata vapaa-ajalla ja lomalla. Onneksi siitä kuitenkin saa ihan kohtuullisen rahallisen korvauksen. Kaiken kaikkiaan yliopisto-opinnot olivat minusta hyvin leppoista aikaa, vaikka rahaa ei liikaa ollutkaan. Ja ei, en lusmuillut, vaan valmistuin hyvin arvosanoin 4.9/5.

Kuulostaa NIIN tutulta tuo ap:n kertoma kuvaus. Itse opiskelen kasvatustieteitä Helsingissä ja nuo keskeyttelevät mammat ovat arkipäivää. Kommentit ovat ylimielisiä, asiaankuulumattomia, varsinkin jos on nuorempi luennoitsija, mammat suorastaan v*ttuilevat. Muistan ikuisesti kehityspsykan luennon, jossa mammat lopulta riitelivät luennoitsijan kanssa siitä, kuinka Espoon kaupunki on ostanut älytaulut kouluihin ja kuinka kaikki teknologia on negatiivista. Aihe ei tosiaan liittynyt luentoon, riitely sai alkunsa kun luennoitsija kehui Preziä ja kehotti hyödyntämään sitä omassa työskentelyssään.

Ahdistaa, että kasvatusalaa opiskelevat nämä vanhemmat yksilöt, jotka julistavat sanomaansa äitiydestä. Et voi olla opettaja, ellei sinulla ole lapsia. Et voi tietää kasvatuksesta mitään, ellei sinulla ole lapsia. En ymmärrä, kuinka tällaiset yksilöt ovat päässeet soveltuvuuskokeista läpi, sen verran huolestuttavaa settiä suoltavat. Kuten joku aiemmin kommentoi, välillä kyllä epäilee osan mammojen mielenterveyttä luennoilla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiskymppisenä olen nähnyt IT-alan kehityksen alusta asti

Tuskin olet nähnyt IT-alan kehitystä alusta asti. Kerrotko hieman minkälaista se oli silloin ihan alussa?

Mitä käyttöjärjestelmää ja mitä ohjelmia esim. käytit ja minkälaisella koneella?

Viisikymppinen voi kyllä sanoa nähneensä IT-alan kehityksen alusta. Ainakin siitä asti kun tietokoneet 1980-luvulla yleistyivät kodeissa ja yrityksissä. Sitä ennen oli joitan tietokoneita suuryrityksissä ja tietokonekeskuksissa. Itse käytin ensimmäisen kerran Apple II:sta lukiossa. Siinä oli muistaakseni ROM muistiin tallennettu Basic- tulkki. Sillä tehtiin ensimmäiset "Hello World":it. Sitten tuli CPM koneita mm. Mikromikko ja koteihin Commodore 64. Sitten tulivat 80-luvun loppupuolella IBM PC ja kloonit perässä. Viime vuosina ei ole kovin suurta kehitystä enää tapahtunut, tabletit ovat suorityskyvyltään oikeastaan taantumaa.

Minä olen ihan "normaali-ikäinen" opiskelija, en siis aikuisopiskelija. Olen aikuisopiskelijoiden kanssakin tehnyt ryhmätöitä ja kokemukset aikuisopiskelijoista ovat enimmäkseen myönteisiä. Minusta heillä on useimmilla kunnianhimoa tehdä työt kunnolla. Tähän mennessä olen törmännyt vain yhteen laiskottelevaan aikuisopiskelijaan. Muuten olen tavannut vain suhteellisen ahkeria aikuisopiskelijoita.

Kyllä ikäluokkani opiskelijatkin useimmat tekevät ryhmätyöt hyvin, mutta ikäluokkani opiskelijoissa todellakin ärsyttää eniten se, kun monet kavereineen "pitävät rinnakkaisluentoaan" luennoilla. Välillä näitä rinnakkaisluentojen pitäjiä on ihan tyttöporukat, välillä poikaporukat ja välillä tyttö-poika-porukat. Kyllä on muutaman kerran luennoitsijakin huomauttanut aiheesta ja sanonut, että yliopistossa opiskelu on aikuiskoulutusta, täällä ei kenenkään ole pakko olla. Että luennolla pälättävät tyypit voivat mennä muualle. Välillä tuolloin on kyllä hävettänyt ikäluokkani puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden tuet ja edut ovat selvästi niin hyvät, että heidänkin kannattaa mielummin olla opiskelijoina, kuin mennä töihin saati sitten olla työttöminä. Opiskelijoilla on todellisuudessa todella helppoa elämää ja siksi niin moni on ikuisuus opiskelija =(

Tulet saamaan paljon "alapeukkuja" sillä täällä suurinosa on opiskelijoita jotka eivät vielä ymmärrä todellisuutta, kun eivät ole työelämässä olleet minuuttiakaan.

Hohoh. Mä olen ollut vuosia ihan oikeassa työelämässä valmistuttuani ammattiin ja ennen nykyisiä opintojani. Työelämä oli huomattavasti helpompaa. Kun työaika loppui, ei tarvinnut miettiä enää siihen liittyviä asioita. Ei tentteihin lukemista, loputtomia tehtäviä ja keskittymistä vaativia kursseja. Vapaa-aika oli vapaa-aikaa. Loma palkallista. Palkkaa sai säännöllisesti ja riittävästi elämiseen, säästämäänkin pystyi.

Tietty jos vihaa työtään niin se tuntuu paskalta. Siksi kannattaakin vaihtaa ammattia jos nykyinen ei maistu.

Olen kyllä toista mieltä siitä, että työelämä olisi helpompaa kuin opiskelu. Se tosin varmasti riippuu duunistakin. Toimin teollisuudessa asiantuntijana, enkä voi allekirjoittaa sitä, että työajan loputtua töitä ei tarvitsisi miettiä. Sähköpostejakin pitää seurata vapaa-ajalla ja lomalla. Onneksi siitä kuitenkin saa ihan kohtuullisen rahallisen korvauksen. Kaiken kaikkiaan yliopisto-opinnot olivat minusta hyvin leppoista aikaa, vaikka rahaa ei liikaa ollutkaan. Ja ei, en lusmuillut, vaan valmistuin hyvin arvosanoin 4.9/5.

Minä en ainakaan seuraa sähköposteja lomillani. Minulle loma on loma, ei työntekoa. Lomalla Kanaria tai muu aurinkoinen seutu kutsuu ja sähköpostit jäävät kotiin tai työpaikalle tai nettiin.

Just tuo, että kuvitellaan saavansa jotain erityisoikeuksia, koska on työelämässä tai koska on lapsia. Aina, kun ilmoitetaan, että "deadline on sitten 1.1.2017" tai "kurssin läsnäolopakko 80%", niin heti tulee joku "Entäs kun minulla on....töitä/lapsien haku/nuutin vanhenpainilta/kertun muskari...."

Jos opiskelee, pitää nuo asiat järjestää muuten kuin kurssin pitäjiltä erityisoikeuksia vaatimalla.

Vierailija kirjoitti:

Just tuo, että kuvitellaan saavansa jotain erityisoikeuksia, koska on työelämässä tai koska on lapsia. Aina, kun ilmoitetaan, että "deadline on sitten 1.1.2017" tai "kurssin läsnäolopakko 80%", niin heti tulee joku "Entäs kun minulla on....töitä/lapsien haku/nuutin vanhenpainilta/kertun muskari...."

Jos opiskelee, pitää nuo asiat järjestää muuten kuin kurssin pitäjiltä erityisoikeuksia vaatimalla.

Voi kuulostaa kovalta, mutta on totta: Meillä ei kerran armahdettu pakollisten läsnäolojen vuoksi edes sitä, että erään opiskelijan piti käydä synnyttämässä. Tai no siis ei synnytyksen vuoksi osallistunut siihen läsnäolopakolliseen opetukseen, mutta piti käydä korvaamassa se synnytyksen vuoksi missattu yksi opetuskerta ylimääräisellä opetuskerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tuo, että kuvitellaan saavansa jotain erityisoikeuksia, koska on työelämässä tai koska on lapsia. Aina, kun ilmoitetaan, että "deadline on sitten 1.1.2017" tai "kurssin läsnäolopakko 80%", niin heti tulee joku "Entäs kun minulla on....töitä/lapsien haku/nuutin vanhenpainilta/kertun muskari...."

Jos opiskelee, pitää nuo asiat järjestää muuten kuin kurssin pitäjiltä erityisoikeuksia vaatimalla.

Voi kuulostaa kovalta, mutta on totta: Meillä ei kerran armahdettu pakollisten läsnäolojen vuoksi edes sitä, että erään opiskelijan piti käydä synnyttämässä. Tai no siis ei synnytyksen vuoksi osallistunut siihen läsnäolopakolliseen opetukseen, mutta piti käydä korvaamassa se synnytyksen vuoksi missattu yksi opetuskerta ylimääräisellä opetuskerralla.

Jotkut kurssit nyt vaan on sellaisia, ettei voi olla poissa. Vaikka onhan synnyttäminen todellakin hyvä syy olla poissa :D 80% muutenkin vielä sallisi yleensä yhden kerran poissaolot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden tuet ja edut ovat selvästi niin hyvät, että heidänkin kannattaa mielummin olla opiskelijoina, kuin mennä töihin saati sitten olla työttöminä. Opiskelijoilla on todellisuudessa todella helppoa elämää ja siksi niin moni on ikuisuus opiskelija =(

Tulet saamaan paljon "alapeukkuja" sillä täällä suurinosa on opiskelijoita jotka eivät vielä ymmärrä todellisuutta, kun eivät ole työelämässä olleet minuuttiakaan.

Hohoh. Mä olen ollut vuosia ihan oikeassa työelämässä valmistuttuani ammattiin ja ennen nykyisiä opintojani. Työelämä oli huomattavasti helpompaa. Kun työaika loppui, ei tarvinnut miettiä enää siihen liittyviä asioita. Ei tentteihin lukemista, loputtomia tehtäviä ja keskittymistä vaativia kursseja. Vapaa-aika oli vapaa-aikaa. Loma palkallista. Palkkaa sai säännöllisesti ja riittävästi elämiseen, säästämäänkin pystyi.

Tietty jos vihaa työtään niin se tuntuu paskalta. Siksi kannattaakin vaihtaa ammattia jos nykyinen ei maistu.

Olen kyllä toista mieltä siitä, että työelämä olisi helpompaa kuin opiskelu. Se tosin varmasti riippuu duunistakin. Toimin teollisuudessa asiantuntijana, enkä voi allekirjoittaa sitä, että työajan loputtua töitä ei tarvitsisi miettiä. Sähköpostejakin pitää seurata vapaa-ajalla ja lomalla. Onneksi siitä kuitenkin saa ihan kohtuullisen rahallisen korvauksen. Kaiken kaikkiaan yliopisto-opinnot olivat minusta hyvin leppoista aikaa, vaikka rahaa ei liikaa ollutkaan. Ja ei, en lusmuillut, vaan valmistuin hyvin arvosanoin 4.9/5.

Minä en ainakaan seuraa sähköposteja lomillani. Minulle loma on loma, ei työntekoa. Lomalla Kanaria tai muu aurinkoinen seutu kutsuu ja sähköpostit jäävät kotiin tai työpaikalle tai nettiin.

Mitäs miinustamista tässä on? Kyllä minä työt teen työajalla niin kuin pitää, mutta vapaa-aikani on vapaa-aikaa ja lomani lomaa. Ei ihmisen tarvitse olla, eikä ihmistä voi edes pitää 24/7/365 tavoitettavissa olevana, johan sellaisen lakikin kieltää.

Mä uskallan väittää, että täällä hirveimmäksi aikuisopiskelijat kokeneet ovat kasvatustieteellisessä opiskelevia, ja ne jotka ei millään muotoa tätä ymmärrä on opiskelleet jossain toisessa tiedekunnassa.

Suoritin yhden tutkinnon humanistisessa tiedekunnassa. Aikuisopiskelijat olivat tosi kivoja, keskustelivat, loivat rentoa ilmapiiriä, mutta eivät kääntäneet asioita itseensä ja elämänkokemukseensa, vaan kunnioittivat luennoitsijoita ja heidän asiantuntijuuttaan.

Pari vuotta olin töissä, ja menin kasvatustieteelliseen hakemaan lisäpätevyyttä. Ero aikuisopiskelijoissa kuin yöllä ja päivällä. Sellaista ylimielisyyttä ja nuorten polkemista en ollut ennen nähnytkään. Sanottiin suoraan ettei lapsettomasta tule hyvää opettajaa (miettikää kuinka paljon niissä nuoremmissakin saattaa olla tahattomasti lapsettomia), puhuttiin aivan kaikista omista kokemuksista kuin ne olisivat kultaa keskeyttäen jatkuvasti luennoitsijan, omista lapsista puhuttiin non-stoppina. Ihan toden totta kesken esimerkiksi didaktiikan luennon ei voida käydä läpi 20 äidin kokemuksia oman lapsensa opetuksesta/hoidosta. Huh onneksi nämä jo takana päin. Te jotka ette tunnista tällaisia aikuisopiskelijoita, hakeekaapa opiskelemaan luokan- aineen tai lastentarhanopettajaksi. Voi ajatukset tehdä täyskäännöksen.Kaikki nämä pahimmat kertomukset ovat kuin suoraan menneiltä luennoilta ja harjoitustunneilta, ei epäilystäkään etteikö kyseessä olisi juurikin nämä mammaopiskelijat, jotka ajattelevat että äitiys tekee kaikkien lasten asiantuntijoiksi.

Itseäni kyllä rasittaa ne teini-ikään taantuneet parikymppiset, yleensä miehet, jotka naureskelee takapenkillä ja jauhaa paskaa jostain bileistä. Aikuisopiskelijat taas esittävät hyviä kysymyksiä, usein sellaisia joita itsekin olen miettinyt mutten kehdannut kysyä. Mutt en mä kyllä luokittele ihmisiä oikeestaan, kaikki ollaan samalla viivalla opiskelijoilta oli ikä tai aiemmat kokemukset mitä tahansa. En siis oleta että 40-vuotias on varmasti tosi viisas ja 19v just lukiosta päässy arka ja ujo tai kauhee bilettäjä.