Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti olemassa pariskuntia, jotka eivät "päästä" toista yksikseen ulkomaille?
05.04.2016 |
Vai onko tuo vain urbaanilegenda? Eri asia tietysti, jos molemmat haluavat aina matkustaa yhdessä tai kumpikaan ei halua matkustaa ollenkaan, mutta luulisi aika harvassa olevan niiden parien, joilla matkustusmieltymykset osuvat 100 % yhteen.
Kommentit (162)
Meille matkustus on yhteinen harrastus ja kumpikaan ei ole halunnut menna ilman toista matkalle. Ollaan oltu yhdessa vasta nelja vuotta, joten mieli saattaa muuttua. Ennen miesta matkustin lahinna yksin, koska kavereiden kanssa tuntuu, etta ikina ei ole aikaa tai rahaa tai mielenkiintoa. Jos mies nyt ilmottaisi, etta haluaa menna ilman mua, niin sen kun menis. Tosin jos haluais koko kahden kuukauden kesaloman reissata ilman mua, niin olisin aika pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo on juuri jossain Etälä-Amerikassa työmatkalla. Itse tulin viime viikolla 3 kk reissusta Kiinasta. Ensi viikolla pitäsi taas lähteä. Matkapäiviä vajaa 200 vuodessa. Lomilla reissataan yhdessä tai erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä ainakin yksi. Mitä tahtoisit tietää?
Jos toinen haluaa lähteä kesälomalla Lontooseen ja toinen vaeltamaan Lofooteille niin kumpaan menette ja miksi juuri sinne?
ap
Ks. äskeinen vastaus. Olemme pienituloisia, joten vaihtoehdot eivät todellakaan ole tuota luokkaa. Ennemminkin, että jos minä menen nyt viikoksi Kanarialle, niin syötkö sinä lasten kanssa seuraavan kuukauden pelkkää kaurapuuroa ja jätetään lasten lomat kokonaan väliin?
Jos matkan jälkeen ei olisi varaa ruokaan niin eiköhän ole aika selvää, ettei matkalle menneä. En tarkoittanut varsinaisesti sellaisia tilanteita, joissa ei ole varaa matkustaa ollenkaan vaan sellaisia, joissa voisi lähteä, mutta puoliso kieltää.
ap
Tarkoitus olikin sanoa, että vaikka usein puhutaan siitä, että "puoliso ei päästä", on siellä taustalla yleensä ihan jotain muuta syytä, mitä ei välttämättä haluta sanoa ulkopuolisille.
Valtaosa suomalaisista aikuisista on perheellisiä ja pieni- tai keskituloisia. Hyvin harvalla perheellä on varaa matkustella ihan mielin määrin, joten nuo minun esiin nostamani syyt ovat melko varmasti useimmassa tapauksessa taustalla tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolisoni lähtisi ilman minua minnekkään? 😲
Koska hän haluaisi? Ei nyt vaikka 50 vuotta elämänsä aikana jaksa matkustaa aina ja pelkästään saman ihmisen kanssa.
ap
Jaa miksi ei? Valitse paras mahdollinen puoliso niin mielesi vaihtuu ❤
Miehesi on sinulle paras mahdollinen puoliso siis siinäkin tapauksessa, että hän suoraan kieltäisi sinua matkustamasta esimerkiksi ystäväsi tai siskosi kanssa, vaikka haluisit lähteä?
ap
Haluan matkustella vain mieheni kanssa. Ystäväni ja siskoni matkustelee myöskin omien miestensä kanssa.
En tykkää, jos mieheni lomailisi ilman minua. Enkä itsekään lomaile ilman häntä.
Lomat on ihan parhaita, ja siksi niille on kivoin lähteä oman puolison kanssa. Se on sitä aikaa, kun saa nauttia arjen puurtamisesta! Jos saan valita kenen kanssa lähden, valitsen kyllä oman mieheni. Me ollaan samanlaisia ja ei todellakaan ole ongelmaa löytää kohdetta jonne molemmat haluavat mennä :D samoin lomalla sen oman miehen kanssa on rennointa olla.
Jos lomailtais erikseen, olis se pois yhteisistä lomista... Samoin lapset jäis toiselle siksi aikaa. 10 vuotta on näin menty eikä kyllästytä. Pari omaa reissua on tehty, kun kaveri tms on pyytänyt, mutta nekin ennen lapsia. Jos tämä ei joskus enää toimi, niin sitten lomaillaan erikseen. En kuitenkaan usko että suhteemme ihan heti ajautuu siihen.
Meillä ei oikeastaan mustasukkaisuus ole se syy... Tai on ja ei. Kyllä olisin kateellinen, jos mieheni menisi lomalle ja minä jäisin kotiin :D miettisin, että miksi ei lähde minun kanssani.
Minä sanoisin, että jos toinen haluaa Lontoon kaupunkilomalle ja toinen vaeltamaan, niin olette varmasti aika erilaisia ihmisiä myös arjessa. Me olemme mieheni kanssa hyvin paljon "me", eikä ajatella asioita niin omista kiikareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin syynä on pitkälti tuo, että olemme ennen tapaamista matkustelleet lähinnä yksin ja tykänneet sitä, joten välillä on edelleen kiva lähteä ihan yksinään reissuun. Tosin me matkustamme useita kertoja vuodessa ja sinänsä ymmärrän, että sen vuoden ainoan reissun haluaa tehdä yhdessä. Ja kiva kuulla, että monelle "mies ei päästä" on vain tekosyy eikä tilanne ole oikeasti se, että parisuhteessa kielletään toiselta jotain tärkeää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolisoni lähtisi ilman minua minnekkään? 😲
Ei vittu mikä pirttihirmu :)
En ole 😁 Viihdymme yhdessä 24/7. Onko se pirttihirmuilua? 😁
Kuulostaa aika kamalalta. Eikö teillä ole omia kavereita? Omia menoja, harrastuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolisoni lähtisi ilman minua minnekkään? 😲
Ei vittu mikä pirttihirmu :)
En ole 😁 Viihdymme yhdessä 24/7. Onko se pirttihirmuilua? 😁
Overly Attached Girlfriend!
Vierailija kirjoitti:
En tykkää, jos mieheni lomailisi ilman minua. Enkä itsekään lomaile ilman häntä.
Lomat on ihan parhaita, ja siksi niille on kivoin lähteä oman puolison kanssa. Se on sitä aikaa, kun saa nauttia arjen puurtamisesta! Jos saan valita kenen kanssa lähden, valitsen kyllä oman mieheni. Me ollaan samanlaisia ja ei todellakaan ole ongelmaa löytää kohdetta jonne molemmat haluavat mennä :D samoin lomalla sen oman miehen kanssa on rennointa olla.
Jos lomailtais erikseen, olis se pois yhteisistä lomista... Samoin lapset jäis toiselle siksi aikaa. 10 vuotta on näin menty eikä kyllästytä. Pari omaa reissua on tehty, kun kaveri tms on pyytänyt, mutta nekin ennen lapsia. Jos tämä ei joskus enää toimi, niin sitten lomaillaan erikseen. En kuitenkaan usko että suhteemme ihan heti ajautuu siihen.
Meillä ei oikeastaan mustasukkaisuus ole se syy... Tai on ja ei. Kyllä olisin kateellinen, jos mieheni menisi lomalle ja minä jäisin kotiin :D miettisin, että miksi ei lähde minun kanssani.
Minä sanoisin, että jos toinen haluaa Lontoon kaupunkilomalle ja toinen vaeltamaan, niin olette varmasti aika erilaisia ihmisiä myös arjessa. Me olemme mieheni kanssa hyvin paljon "me", eikä ajatella asioita niin omista kiikareista.
Minä pidän enemmän etelän lomista ja mies kaupunkilomista, mutta ei se kyllä meidän arjessamme mitenkään näy :D Miksi näkyisi? Ja me muutenkin ajatellaan omilla aivoillamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin toikin on varmaan yksi ero suhteissa - onko reissannut ennen suhdetta vai ei. Ts. Mihin on tottunut.
Itse tapasin mieheni jo lukiossa. Eipä ole yksin tullut matkusteltua :D ollaan miehen kanssa "kasvettu yhteen" näissä asioissa, ja meillä on sama kokemuspohja matkustukseen. Tuntuis oudolta lähteä kavereiden kanssa, varsinkaan kun ryyppyreissut ei kiinnosta. Ei oo kukaan kyllä 15 vuoteen pyytänytkään toisissaan. Kavereita kyllä on. Kavereiden kanssa ei vaan usein oo lomat rahat ja perhekuviot synkronoituna ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolisoni lähtisi ilman minua minnekkään? 😲
Ei vittu mikä pirttihirmu :)
En ole 😁 Viihdymme yhdessä 24/7. Onko se pirttihirmuilua? 😁
Overly Attached Girlfriend!
http://4.bp.blogspot.com/-Fsxs3hhdIzQ/UTphX3bSjiI/AAAAAAAABNk/8maMZxZqM…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä tulee kaunisteltuja vastauksia. Oikeasti täällä on aika paljon sairaalloisen mustasukkaisia naisia ja todellakaan ei "päästetä" puolisoa yhtään mihinkään. Ihan mitä tahansa ketjua lukee, tämä on tullut selvästi esille, ette voi väittää vastaan.
Me matkustellaan miehen kanssa yhdessä ja erikseen. Ei ole koskaan ollut mitään "päästämisongelmia".
Rehellisesti, en ole mieheni äiti, mutta loukkaantuisin ja olen loukkaantunutkin, kun hän kaiken sen työmäärän ja työmatkojen päälle ilmoitti minulle (olin silloin raskaana), että hän lähtee laskettelemaan kavereidensa kanssa viikoksi.
Mutta siinä vaiheessa jo tunsin miestäni sen verran, että tajusin, että mikään määrä vihjailuja ei mene perille, vaan sanoin rauhallisesti että koen itseni (mikä se sana on suomeksi?) I feel neglected, and unappreciated. That I don't mean anything as long as I stay right here and be your little housewife. (näköjään helppo vieläkin samaistua tunteeseen :D) Mies yritti sanoa, että saanhan minäkin lähteä minne haluan... No, se ei ollut ainoa riitamme, mutta yksi harvoista.
Ihminen, joka on huomattavasti enemmän pois vaimonsa luota kuin hänen kanssaan, niin toivoisin, että lomat edes jotenkin yritettäisiin soveltaa kummallekin sopivaksi. Ymmärrän, että hän haluaa tehdä jotain tyhmää lomillaan. Hän haluaa maastopyöräillä, hän haluaa boulderingia, hän haluaa whitewater raftingia, surffata, snoukata hyppäämällä helikopterista alas. yms. Minä... Minä olen parhaimmillani after skissä. Minulle sopii lämmin takka, minkkipeitto ja hyvä kirja punaviinilasillisen kanssa. Meillä on siis jo alunpitäen täysin eriävät lomatoiveet. Niitä on opittu nyt 10v aikana sovittamaan yhteen.
Yksi syy, ajankäytön lisäksi, miksi en pidä siitä, että mies lähtee lomalle (ei työmatkalle) ilman minua, on koska on herkkä pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meillä olisi rajattomasti rahaa ja lomaa, totta kai mies voisi lomailla kavereidensa kanssa ihan miten vain. Oikeassa elämässä käydään töissä ja ylimääräistä rahaa ja etenkin aikaa on hyvin vähän. Tässä tilanteessa, vaikken erityisesti kiellä miestä lähtemästä, olisin kuitenkin hyvin loukkaantunut jos käyttäisi lyhyestä yhteisestä kesälomasta (ison) osan kavereidensa kanssa lomailuun. Joskus on sellainen tilanne tullutkin eteen, että miehen kaverit olivat lähdössä kahdeksi viikoksi reissuun ja pyysivät miestä mukaan, mutta silloin hän ihan itse oli päättänyt, ettei lähde (ennen kuin edes kertoi minulle asiasta. Kaverit toki olettivat, että minä en päästänyt).
Työmatkat on totta kai asia erikseen, vaikka tietysti on tylsää olla pidempään yksin kotona, kuuluu ne työhön eikä niissä ole mitään ihmeellistä. Mies on töissä kansainvälisessä firmassa ja vaikkei joka viikko tai edes joka kuukausi reissaa niin useamman kerran vuodessa tulee kuitenkin pidempiä työmatkoja toiselle puolelle maailmaa.
Viihdytään superhyvin yhdessä ja ollaan toistemme parhaat ystävät, joten siinä syy miksi myös matkustetaan mieluusti yhdessä. Ollaan matkustettu yhdessä isommankin kaveriporukankin kanssa, kun kaikkien puolisotkin on luontevasti osana kaveriporukkaa.
Minusta se on ihan ymmärrettävää, ettei se käy, että toinen lomailee yksin. C'moon, miksi olla edes pariskunta, jos sillä ei ole mitään merkitystä? Jaetaan vain joku jääkaappi vai, ja seksielämä? Kyllä mä ainakin ajattelen, että toisen halu (omanikin) mennä erikseen lomalle ilman toista on aivan sama kuin sanoisi, että en välitä suhteestamme enää pätkääkään.
Minä käyn lomilla yksin. Mies ei tykkää matkustelusta joten menen joskus viikonlopuksi muualle yksin. Ei ole ollut ongelmaa. Hänkin käy kavereien kanssa mökillä tai muualla Suomessa eikä minulla tulisi mieleenkään änkeytyä mukaan.
Mä en ymmärrä yhtään näitä "kun ollaan patiskunta, niin totta kai haluamme tehdä aina kaiken yhdessä" -tyyppejä. Mulle parisuhde tarkoittaa kahta erillisyä ihmistä jotka haluaa elää yhdessä mutta olla silti erillisiä ihmisiä joilla on omiakin kiinnostuksen kohteita ja omaa elämää. Mulle on tärkeetä että mulle tapahtuu asiota myös ilman puolisoani. Niinpä matkustelen yksin, kavereiden kanssa, äitini kanssa, harrastuporukoideni kanssa ja toli myös mieheni kanssa.
Minä olen meistä parempi tuloinen, joten yhteisetkin reissut on yleensä mun maksettava. Mielelläni tietysti välillä maksankin. Mieskin saa reissailla omikseen, mutta niihin saa keksiä rahat itse.
Mä en oikeastaan haluaisi mennä yksin minnekään kun olen parisuhteessa. Ei mulla yksin matkustamista vastaan sinänsä ole yhtään mitään, mutta mieheni on sellainen, johon olen vain joutunut tyytymään, ja pelkään, että matkalla olisi niin kivaa, etten enää haluaisi takaisin ja että saattaisin pettää miestäni. Ja siitä seuraisi vain pelkkää sotkua, joten on parempi, etten koitakaan elää kuin sinkut kun olen parisuhteessa.
Samoin en vain ymmärtäisi miksi mies on minun kanssani, jos haluaisi mennä lomailemaan ulkomaille yksin. Eihän siinä ole mitään järkeä. En sinänsä pelkää, että hän pettäisi minua, mutta minulle se hänen halunsa olisi signaali siitä, että hänkin on vain joutunut tyytymään minuun - että suhteemme ei ole täydellinen hänelle. Jos niin olisi niin haluan siitä suoraa puhetta, en kiertelyä omien lomamatkojen muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä yhtään näitä "kun ollaan patiskunta, niin totta kai haluamme tehdä aina kaiken yhdessä" -tyyppejä. Mulle parisuhde tarkoittaa kahta erillisyä ihmistä jotka haluaa elää yhdessä mutta olla silti erillisiä ihmisiä joilla on omiakin kiinnostuksen kohteita ja omaa elämää. Mulle on tärkeetä että mulle tapahtuu asiota myös ilman puolisoani. Niinpä matkustelen yksin, kavereiden kanssa, äitini kanssa, harrastuporukoideni kanssa ja toli myös mieheni kanssa.
Minä olen meistä parempi tuloinen, joten yhteisetkin reissut on yleensä mun maksettava. Mielelläni tietysti välillä maksankin. Mieskin saa reissailla omikseen, mutta niihin saa keksiä rahat itse.
Parisuhd tuskin tarkoittaa sinulle kovin suurta sitoutumistakaan toiseen? Et ole lähtenyt siihen ajatuksena, että se on elämäsi ainoa tai viimeinen parisuhde ja ellei se onnistu niin olet naurettava? Koska jos parisuhteesi ei onnistu olet valinnut väärin tai sinussa on muuta vikaa. Kumman valitset erotessasi?
Alue: Aihe vapaa
Kuullostaa kanssa oudolta korvaani! Emme edes pystyisi (no haluisi siis) olla mieheni kanssa viikkoa erossa. Tai edes muutamaa päivää. Kerrankin kun olin sairaalassa yön niin mies aivan ihmeissään kotona 😍 Kaikilla ei ole hyvää parisuhdetta. Silloin halutaankin omaa aikaa, eli jotain thaikkumuijaa pyörittää. Hyi.