Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti olemassa pariskuntia, jotka eivät "päästä" toista yksikseen ulkomaille?
05.04.2016 |
Vai onko tuo vain urbaanilegenda? Eri asia tietysti, jos molemmat haluavat aina matkustaa yhdessä tai kumpikaan ei halua matkustaa ollenkaan, mutta luulisi aika harvassa olevan niiden parien, joilla matkustusmieltymykset osuvat 100 % yhteen.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Eikö tässä ketjussa ole vielä niitä "perhe on yksikkö" -ihmisiä? Niitä, joissa vanhemmat eivät voi mennä edes lapsettomiin häihin, koska... No, koska perhe on yksikkö!
Kun miettii, kuinka paljon ihmiset eroaa, niin perhe on yksikkö pareja taitaa olla aika vähän.
Me alamme olla jo ihmeellinen pari, kun vielä 50 vuotiaina olemme ensimäisessä liitossa kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2-vuotias lapsi. Ihana päästä välillä kaupunkilomalle Eurooppaan pitkäksi viikonlopuksi tyttöjen kanssa. Kotiin tulee virkeämpi äiti. Olisin tosi hölmistynyt jos mies tämmöisiä alkaisi kieltämään. Ei tulisi mieleenkään häneltäkään evätä pieniä irtiottoja. Muutenhan ainut matkustusvaihtoehto olisi perhelomat. Toki niilläkin käydään.
Ihme vastauksia on ap saanut..
Ensinnäkin lukutaito on hukassa monilta: ei tässä kysytty MITEN teillä tehdään vaan kysyttiin että onko sellaisia parisuhteita joissa EI päästetä toista reissuun
Toisekseen on ihan ymmärrettävää että taloudellinen tilanne sanelee reissut, mutta SITÄKÄÄN ei tässä kysytty.
Tunnen parikin pariskuntaa hyvin läheisesti joissa ei matkusteta erikseen ja ne syyt on nimenomaan luottamuspulassa.
Tiedän, että ainakin yhdessä perheessä toinen haluaisi kavereiden kanssa edes Ruotsin risteilylle tai Tallinnaan päivämatkalle mutta puoliso ei päästä ja syynä ei ole raha-asiat. Pariskunta on ollut yhdessä jo yli 20v....
En näe mitään hyvää siinä että pariskunta on aina yhdessä reissut yms siksi että toinen niin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tässä ketjussa ole vielä niitä "perhe on yksikkö" -ihmisiä? Niitä, joissa vanhemmat eivät voi mennä edes lapsettomiin häihin, koska... No, koska perhe on yksikkö!
Kun miettii, kuinka paljon ihmiset eroaa, niin perhe on yksikkö pareja taitaa olla aika vähän.
Me alamme olla jo ihmeellinen pari, kun vielä 50 vuotiaina olemme ensimäisessä liitossa kumpikin.
Kyllä minäkin olen edelleen ensimmäisessä, 20-vuotisessa liitossani, mutta en silti ajattele, ettemme yksinämme voisi liikkua missään. Me olemme kyllä kasvaneet yhteen, mutta emme liimautuneet toisiimme.
Olisihan se nyt aikuisten oikeasti tosi epäilyttävää, jos mies hinkuisi ulkomaanmatkalle ilman minua. Mitä hän siellä tekisi, mitä ei halua minun näkevän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä yhtään näitä "kun ollaan patiskunta, niin totta kai haluamme tehdä aina kaiken yhdessä" -tyyppejä. Mulle parisuhde tarkoittaa kahta erillisyä ihmistä jotka haluaa elää yhdessä mutta olla silti erillisiä ihmisiä joilla on omiakin kiinnostuksen kohteita ja omaa elämää. Mulle on tärkeetä että mulle tapahtuu asiota myös ilman puolisoani. Niinpä matkustelen yksin, kavereiden kanssa, äitini kanssa, harrastuporukoideni kanssa ja toli myös mieheni kanssa.
Minä olen meistä parempi tuloinen, joten yhteisetkin reissut on yleensä mun maksettava. Mielelläni tietysti välillä maksankin. Mieskin saa reissailla omikseen, mutta niihin saa keksiä rahat itse.Parisuhd tuskin tarkoittaa sinulle kovin suurta sitoutumistakaan toiseen? Et ole lähtenyt siihen ajatuksena, että se on elämäsi ainoa tai viimeinen parisuhde ja ellei se onnistu niin olet naurettava? Koska jos parisuhteesi ei onnistu olet valinnut väärin tai sinussa on muuta vikaa. Kumman valitset erotessasi?
Miksi ihmeessä ajattelet etten olisi sitoutunut? Kyllä tässä ollaan ihan tosimielellä nyt oltu yhdessä jo 15 vuotta. En tajua miten se, että molemmilla on omia menoja ja reissuja on pois sitoutumisesta.
Mutta en mä silti ajattele, että kukaan olis naurettava jos ei joku parisuhde onnistu. Ja voihan se ero tulla sellaisillekin jotka on jo vaikka 30 vuotta tunteneet niin kauheesti onnistuneensa.
Meille sitä sitoutumista on just se, että vaikka me ei olla kylki kyljessä joka päivä (nytkin olen työmatkalla), niin kotiin toistemme luokse haluamme aina palata. On kiva käydä vaikkapa matkalla ystävän kanssa, mutta on myös ihanaa palata kotiin rakkaan luo.
Tämä. Kyllä sellaisessa suhteessa on turha roikkua kynsin ja hampain, missä toisen menemisiä rajoitetaan siksi ettei luoteta omaan parisuhteeseen. Mikä suhde se edes on, missä toinen ei ole vapaasta tahdostaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sairaanloinen?
Kihomato flunssaisella.
😉...😄. ..😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sairaanloinen?
Tutkimuksen mukaan kielipoliisit on introvertteja ja mustasukkaisia
Matkustamme yhdessä. Maku on sama ja oma puoliso on ehdottomasti paras matkakaveri. Ihmettelen suhteita, joissa lomaa ei haluta viettää yhdessä tai katsotaan ettei toinen osapuoli tarvitse lomamatkaa kun itse lähdetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, miehet käyttää mielellään luottavaisia caimoja hyväksi ja käy reissuillaan nussimassa vieraita mimmejä. Sitten mamnat täällä kehuu, kuinka he luottavat mieheensä ja mies saa mennä miten halua. Terveisin sinkkuna monen ukkomiehen kanssa vehdannut
Ei meillä ole kummallakaan varaa matkustella ihan tuosta vaan. Ehkä sitten jos olisi varaa päättää lähteäkö Kiinaan vai Japaniin. Itse lähtisin Japaniin ja mies varmaan Kiinaan, mutta koska mies tykkää minusta niin paljon, lähtisi hän varmaan silti mielummin minun kanssani Japaniin kuin yksin Kiinaan. Miehet <3
Olen kyllä aika pirttihirmu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matkustamme yhdessä. Maku on sama ja oma puoliso on ehdottomasti paras matkakaveri. Ihmettelen suhteita, joissa lomaa ei haluta viettää yhdessä tai katsotaan ettei toinen osapuoli tarvitse lomamatkaa kun itse lähdetään.
Et siis ymmärtänyt kysymystä, huoh...
Se että TE vietätte loman yhdessä ei tarkoita että muut tavat ovat väärin.
Väärin on se että ei päästetä toista reissuun kavereiden tms kanssa vain siksi että on pakko lomailla YHDESSÄ.
Meillä minä reissaan kamujen kanssa SEKÄ yhdessä puolison kanssa, tuo ei sulje toista toiselta. Puoliso ei taas halua ystäviensä kanssa lähteä VAIKKA kuinka patistaisin. Ja väkisin en häntä voi matkaan työntää, vai voinko? Väärin sekin olisi....
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni ja minä joudumme matkustamaan työn vuoksi. Nytkin mieheni on Puolassa kaivosvierailulla.
Kertaakaan tämän pitkän avioliiton aikana ei kumpikaan meistä ole lomaillut yksin, aina olemme lähteneet lomamatkalle ensin koko perhe ja nykyisin kahden.
Miksi ihmeessä olisi pitänyt viettää lomaa erikseen?
Puolassa kaivosvierailulla? Voi sen noinkin tietysti ilmaista :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olisi pitänyt viettää lomaa erikseen?
Miksi ei? Eikö kummallakaan ole niin hyvin ystävyyssuhteita että heidän kanssaan voisi mennä jopa pidemmälle reissulle? Minusta elämä on liian lyhyt elettäväksi ilman todellisia kaverisuhteita. Toisille näyttää elämä olevan = parisuhde. Sen ulkopuolella ei voi kuin käydä töissä ja ruokakaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kyllä kasvaneet yhteen, mutta emme liimautuneet toisiimme.
Tää olikin hyvin sanottu!
Meilläkin reissataan sekä yhdessä että erikseen, tällä hetkellä 2 yhteistä rantalomaa tulossa, ja mulle kaupunkiloma yksin Keski-Euroopassa ja miehelle kaveriporukan prätkäreissu.
Ei kumpikaan haluttaisi olla tässä liitossa, jos jompikumpi kyseenalaistaisi toisen omat matkat tai harrastukset.
Olen itse käynyt tyttöystävien kanssa laivalla tai toisen tyttöporukan kanssa kaupunkilomalla, äitini kanssa lomalla, lapseni kanssa lomalla, mihinkään näistä ei ole tarvittu / haluttu puolisoa. Elämässä on muutakin kuin se parisuhde. Jos mieheni pitäisi minut lieassa, vaihtoon menisi.
Kyllä noitakin pareja on. Ja syytkin on varmaan kirjavia. Minä suhtaudun nihkeästi vaimon ajatuksen hänen rantalomastaan pääasiassa rahan vuoksi. Minusta ei ole oikein, että hän käyttäisi suurimman osan yhteisistä säästöistä päästäkseen kaukomatkalle kavereiden kanssa. Koska se tarkoittaisi, että muuta asiat, joita varten on säästetty, jää tekemättä. Enkä pidä reiluna sitäkään, että minun pitäisi sitten kustantaa omat reissuni yksin. Toisin sanoen hänen pitäisi muokata reissunsa budjetin mukaiseksi.
Eikä yhtään haittaisi jos hieman miettisi matkaseuraakin. Nyt suunniteltavalle lomalle olisi lähdössä kaveripiirinsä pahimmat kännibilettäjät, joille tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustamme yhdessä. Maku on sama ja oma puoliso on ehdottomasti paras matkakaveri. Ihmettelen suhteita, joissa lomaa ei haluta viettää yhdessä tai katsotaan ettei toinen osapuoli tarvitse lomamatkaa kun itse lähdetään.
Et siis ymmärtänyt kysymystä, huoh...
Se että TE vietätte loman yhdessä ei tarkoita että muut tavat ovat väärin.
Väärin on se että ei päästetä toista reissuun kavereiden tms kanssa vain siksi että on pakko lomailla YHDESSÄ.
Meillä minä reissaan kamujen kanssa SEKÄ yhdessä puolison kanssa, tuo ei sulje toista toiselta. Puoliso ei taas halua ystäviensä kanssa lähteä VAIKKA kuinka patistaisin. Ja väkisin en häntä voi matkaan työntää, vai voinko? Väärin sekin olisi....
Miksi se on sinusta väärin ettei päästä puolisoa lomalle yksin? Eikö toinenkin osapuoli tarvitse ihan yhtä lailla lomaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olisi pitänyt viettää lomaa erikseen?
Miksi ei? Eikö kummallakaan ole niin hyvin ystävyyssuhteita että heidän kanssaan voisi mennä jopa pidemmälle reissulle? Minusta elämä on liian lyhyt elettäväksi ilman todellisia kaverisuhteita. Toisille näyttää elämä olevan = parisuhde. Sen ulkopuolella ei voi kuin käydä töissä ja ruokakaupassa.
Ei kai ne hyvät ystävyyssuhteet edellytä ulkomaanmatkaa yhdessä. Minulla on muutama rakas lapsuudenystävä, joita tapaan säännöllisesti. Nykyisin käymme lauantaibrunssilla. Se on kaikkien mielestä mainio tapa. Saadaan rauhassa jutella ja loppupäivä on sitten vapaa muihin menoihin.
Muutamista miehen ja minun opiskeluajan kavereista on tullut yhteisiä ystäviä ja lapsetkin ovat nykyään toistensa kavereita. Olemme matkustaneetkin porukalla.
Alue: Aihe vapaa
No en tosiaan päästäisi. Kuukaudessa käytettävä rahamäärä riittää talolainaa, vakuutuksiin, laskuihin, ruokaan, bensaan, vaatteisiin. Jos ehdottaisi poikien kanssa ulkomaille lähtöä, kieltäisin, koska en ole niin uhrautuva nainen, että kärvistelisin sen reissun takia kaurapuuroa itselle ja lapsille keittäen ja yöt valvoen, miten maksetaan laskut.
No onneksi olen valinnut miehen hyvin ja hänelle ei tulisi mieleenkään panna rakkaitaan kärvistelemään rahattomana sen takia, että pääsisi rilluttelemaan ulkomaille yksin.
Mutta toki jokainen tavallaan.