Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
siis saako lastensuojelun sosiaalityöntekijä lukea potilastiedot?
04.04.2016 |
Siis tilata ne suoraan esim mielenterveystoimistosta ja lukea sellaisenaan mitä esim psykiatriset sairaanhoitajat, psykoterapeutit ja psykiatrit ovat kirjoittaneet?
Kommentit (390)
Ilmeisesti ei saisi. Omalla kohdalla lapsi sairastui anoreksiaan ja hänestä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Sosiaalityöntekijä kerran sitten otti "kevyenä heittona" esille jo vuosia sitten tapahtuneen raiskauksen josta olin puhunut vain kriisityöntekijälle, psykologille ja lääkärille. Hän tiesi sellaisia yksityiskohtia joista olin puhunut vain psykologille pidemmän asiakkuuden aikana ja vitsaili niistä "ihan kevyeen sävyyn". Kysyin, mistä on saanut tiedot, niin kannasta kuulemma.
Tietoihin tuli merkintä että en ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta ja olen pahasti traumatisoitunut raiskauksesta sekä salailen sitä pystymättä puhumaan aiheesta. Minusta ei ollut vain kovin hyvän maun mukaista vitsailla ko. asian kustannuksella. Olen yli siitä, mutta vitsit raiskauksessa revenneestä alapäästäni eivät tunnu kivoilta vieläkään. Eivätkä tuntuisi siltikään, vaikka raiskausta ei olisi tapahtunut ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon näkyviä mustelmia, epäilys väkivallasta. Perheväkivalta on AINA vahingollista lapselle vaikkei se kohdistu lapseen.
Lapsen turvaamiseksi sosiaalityöntekijän on selvitettävä tilannetta.
Yleensä väkivalan uhri suojelee väkivallan tekijää, tämän vuoksi on vaikea uskoa näitä jotka toistuvasti "kompuroivat" tai "törmäävät ovenkahvaan".Toki toki ja kun nainen sanoo, että kyse ei ole väkivallasta, niin silloin jos naisen elekieli yms viittavat siihen ,että ei todellakaan ole kyse, niin mitkään seksuaalimieltymykset ei sossulle kuulu. Ei sossu kuitenkaan voi vahtia kaikkia mustelmia. Esim jos minulla olisi mustelmia, sanoisin vain, että eivät ole väkivallasta. Mistään sossu ei voisi päätellä, että valehtelanko vai enkö, joten hänen olisi vain tyydyttävä sanaani.
Kyllä. Ymmärrät varmaan kuitenkin, että jos et osaa antaa mustelmille selitystä ja sossulla on huoli, et toimi oman ja lapsesi edun mukaisesti?
Itseasiassa en toimi, koska seksielämä ei kosketa lapsia millään tavalla. Sossu ei voi pakottaa ihmistä kertomaan omasta seksielämästään. Hyvään sosiaalityöhön kuuluu luottamus molemmin puolin. Kun asiakas sanoo, että häneen ei kohdistu väkivaltaa, niin sosiaalitt ei voi vain päättää, että kyllä kohdistuu. Sosiaalitt pitäisi olla sen verran lukenut, että ymmärtää, että esim sadomasokismi voi kuulua joidenkin elämään. Korvat voi toki silti pitää auki ja luoda asiakkaalle sellainen ilmapiiri, että mahdollisesta väkivallasta voi puhua, jos sitä ilmenisi. Tätä ilmapiirin luomista ei auta jos sosiaalitoimisto pakolla utelee asiakkaansa seksielämästä tai ei usko, kun sanotaan, että mustelmat eivät ole väkivallasta.
Sadomasokismia on yleensä ihmisillä, joita on alistettu lapsena joko henkisellä tai fyysisellä väkivallalla. Sitä jatkaa, millaisiin oloihin on lapsena tottunut. Ja jos äiti on mustelmilla, niin tietenkin se täytyy selvittää. Pelkkä vakuuttelu ei riitä.
Ööh... Suomessa aikuisilla täysvaltaisilla ihmisillä on itsemääräämisoikeus. Kukaan ei voi selvitellä kenenkään tapaturmia tai sairauksia henkilön itsensä puolesta ilman lupaa.
Asia on eri jos henkilö ei ole täysvaltainen - eli jos kyseessä on alaikäinen tai holhouksen alainen henkilö, kuten dementoitunut vanhus tai kehitysvammainen. Näiden asioita voivat sosiaaliviranomaiset selvittää. Ei täysivaltaisten Suomen kansalaisten asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tietoja ls-asiakkuudessa olevan lapsen vanhemmista pyydetään yleensä siinä vaiheessa, jos aletaan valmistelemaan lapsen huostaanottoa. Jos lapsen huostaanoton perusteena on vanhemman mielenterveyden häiriö, niin pakkohan silloin on hallinto-oikeudelle oltava lääkäriltä mustaa valkoisella m - ongelman laadusta, ei riitä sossun mutu-tuntuma vanhemman sairaudesta. Jos taas huostaanoton syynä on esim. lapsen päihteiden käyttö, silloin ei tietenkään ole mitään syytä pyytää vanhempien terveystietoja.
Ei sosiaalityöntekijöillä ole mitään lapsen vanhempien terveystietoja, eikä oikeutta pyytää niitä, jolleivät vanhemmat itse ole sosiaalihuollon asiakkaita, esim. päihdetyön tai kehitysvammatyön asiakkaita.
Ei joku sosiaalityöntekijän mutumielipide riitä jonkun ulkopuolisen henkilön terveystietojen pyytelyyn viranomaisilta. Terveystietoja voi pyytää vain lastensuojelun asiakkaasta eli lapsesta. Näin määrää laki.
Lsl 41 pykälän 2. momentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon näkyviä mustelmia, epäilys väkivallasta. Perheväkivalta on AINA vahingollista lapselle vaikkei se kohdistu lapseen.
Lapsen turvaamiseksi sosiaalityöntekijän on selvitettävä tilannetta.
Yleensä väkivalan uhri suojelee väkivallan tekijää, tämän vuoksi on vaikea uskoa näitä jotka toistuvasti "kompuroivat" tai "törmäävät ovenkahvaan".Toki toki ja kun nainen sanoo, että kyse ei ole väkivallasta, niin silloin jos naisen elekieli yms viittavat siihen ,että ei todellakaan ole kyse, niin mitkään seksuaalimieltymykset ei sossulle kuulu. Ei sossu kuitenkaan voi vahtia kaikkia mustelmia. Esim jos minulla olisi mustelmia, sanoisin vain, että eivät ole väkivallasta. Mistään sossu ei voisi päätellä, että valehtelanko vai enkö, joten hänen olisi vain tyydyttävä sanaani.
Kyllä. Ymmärrät varmaan kuitenkin, että jos et osaa antaa mustelmille selitystä ja sossulla on huoli, et toimi oman ja lapsesi edun mukaisesti?
Itseasiassa en toimi, koska seksielämä ei kosketa lapsia millään tavalla. Sossu ei voi pakottaa ihmistä kertomaan omasta seksielämästään. Hyvään sosiaalityöhön kuuluu luottamus molemmin puolin. Kun asiakas sanoo, että häneen ei kohdistu väkivaltaa, niin sosiaalitt ei voi vain päättää, että kyllä kohdistuu. Sosiaalitt pitäisi olla sen verran lukenut, että ymmärtää, että esim sadomasokismi voi kuulua joidenkin elämään. Korvat voi toki silti pitää auki ja luoda asiakkaalle sellainen ilmapiiri, että mahdollisesta väkivallasta voi puhua, jos sitä ilmenisi. Tätä ilmapiirin luomista ei auta jos sosiaalitoimisto pakolla utelee asiakkaansa seksielämästä tai ei usko, kun sanotaan, että mustelmat eivät ole väkivallasta.
Sadomasokismia on yleensä ihmisillä, joita on alistettu lapsena joko henkisellä tai fyysisellä väkivallalla. Sitä jatkaa, millaisiin oloihin on lapsena tottunut. Ja jos äiti on mustelmilla, niin tietenkin se täytyy selvittää. Pelkkä vakuuttelu ei riitä.
Ööh... Suomessa aikuisilla täysvaltaisilla ihmisillä on itsemääräämisoikeus. Kukaan ei voi selvitellä kenenkään tapaturmia tai sairauksia henkilön itsensä puolesta ilman lupaa.
Asia on eri jos henkilö ei ole täysvaltainen - eli jos kyseessä on alaikäinen tai holhouksen alainen henkilö, kuten dementoitunut vanhus tai kehitysvammainen. Näiden asioita voivat sosiaaliviranomaiset selvittää. Ei täysivaltaisten Suomen kansalaisten asioita.
Tietenkin on itsemääräämisoikeus, mitä nyt tuolla tarkoitatkaan. Ei aikuisten tekemisiin kukaan puutu. Mutta jos sinulla on lapsi, joka jollain tavalla tarvitsee suojelua, niin olosuhteet pitää selvittää.
Mitä väliä vaikka lukevatkin potilastiedot? Ei tavallisten ihmisten elämä ole kummoista, olkoonkin, että siellä olisi jotain psyykkisiä juttuja. Mitä ne lastensuojelijat niillä tiedoilla tekee, jos ne ei lapseen mitenkään vaikuta? Eli hyvä vain kun tutkivat perusteellisesti kaiken. Joskus vanhempi voi olla lapselleen haitallinen, vaikka luulee, että kaikki olisikin hyvin. Ulkopuolisen silmin asiat voi olla ihan toisin. Epäilyttää enemminkin miksi sitä omaa historiaansa pitäisi niin piilotella ja pelätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei saisi. Omalla kohdalla lapsi sairastui anoreksiaan ja hänestä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Sosiaalityöntekijä kerran sitten otti "kevyenä heittona" esille jo vuosia sitten tapahtuneen raiskauksen josta olin puhunut vain kriisityöntekijälle, psykologille ja lääkärille. Hän tiesi sellaisia yksityiskohtia joista olin puhunut vain psykologille pidemmän asiakkuuden aikana ja vitsaili niistä "ihan kevyeen sävyyn". Kysyin, mistä on saanut tiedot, niin kannasta kuulemma.
Tietoihin tuli merkintä että en ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta ja olen pahasti traumatisoitunut raiskauksesta sekä salailen sitä pystymättä puhumaan aiheesta. Minusta ei ollut vain kovin hyvän maun mukaista vitsailla ko. asian kustannuksella. Olen yli siitä, mutta vitsit raiskauksessa revenneestä alapäästäni eivät tunnu kivoilta vieläkään. Eivätkä tuntuisi siltikään, vaikka raiskausta ei olisi tapahtunut ollenkaan.
Voiko tämä olla oikeasti totta? Sosiaalityöntekijä oli siis kannasta ihan omin päin käynyt lukemassa tietojasi? Miten tämä on käytännössä edes mahdollista? Ihan järkyttävää jos oikeasti voi tapahtua tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te täällä vingutte? Sossu saa juurikin perustellusti tietoonsa vain lastensuojeluasiakkuuden kannalta oleelliset tiedot. Voin kertoa, että itseäni (olen sos.tt.) ei voisi vähempää kiinnostaa millaisista seksiasennoista se äippä eniten tykkää, vaan ainoastaan lapsen elämään ja turvallisuuteen oleellisesti vaikuttavat asiat. Ja lisättäköön vielä, että surullisen kuuluisan vilja-eerikan jälkeenhän on nimenomaan painotettu sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön lisäämistä ja toimivuuden parantamista, sillä kyseisessä tapuksessa verkostotyö oli jäänyt ilmeisen puutteelliseksi ja oleellisia tietoja vaihtamatta puolin ja toisin.
Miten suhtaudut jos äidillä on mustelmia ja hän harrastaa sadomasokismia miehensä kanssa? Saako sossu kaikki potilasasiakirjat psyykepuolelta?
No toihan on hyvä asia tietää. Jos on äiti on kovasti mustelmilla niin väkivaltaahan siinä ensin epäillään. Mutta jos asialle luonnollinen selitys niin se on hyvä niin. Ei oikeesti kiinnosta teidän seksit muuten. T. Toinen sos.tt
lausuntoon tuo sitten laitetaan "terveystietojen mukaan äiti ollut kovasti mustelmilla", eikä sitä sen enempää avata, seuraavassa lausunnossa "Äiti on vakavan perheväkivallan uhri, huoli lapsesta on iso". Hallinto-oikeus kirjoittaa lopulta, että lapsen kehitys vaarantuu vakavasti perheessä ilmenneeen keskinäisen väkivallan seurauksena". Että näin.
Gynevaivat esim. tulehdukset " Äidillä on useita sukupuolikumppaneita, joista trevystietojen mukaan on seurannut terveydellisiä ongelmia. Äidin toiminta ei ole omiaan edistämään lapsen normaalia kehitystä, koska jatkuvien terveysongelmien vuoksi hän joutuu enemmän keskittymään omiin terveydellisiin ongelmiin kuin lasten hyvinvointiin. Noh, ehkä tämä esimerkki oli hieman liioiteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tietoja ls-asiakkuudessa olevan lapsen vanhemmista pyydetään yleensä siinä vaiheessa, jos aletaan valmistelemaan lapsen huostaanottoa. Jos lapsen huostaanoton perusteena on vanhemman mielenterveyden häiriö, niin pakkohan silloin on hallinto-oikeudelle oltava lääkäriltä mustaa valkoisella m - ongelman laadusta, ei riitä sossun mutu-tuntuma vanhemman sairaudesta. Jos taas huostaanoton syynä on esim. lapsen päihteiden käyttö, silloin ei tietenkään ole mitään syytä pyytää vanhempien terveystietoja.
Ei sosiaalityöntekijöillä ole mitään lapsen vanhempien terveystietoja, eikä oikeutta pyytää niitä, jolleivät vanhemmat itse ole sosiaalihuollon asiakkaita, esim. päihdetyön tai kehitysvammatyön asiakkaita.
Ei joku sosiaalityöntekijän mutumielipide riitä jonkun ulkopuolisen henkilön terveystietojen pyytelyyn viranomaisilta. Terveystietoja voi pyytää vain lastensuojelun asiakkaasta eli lapsesta. Näin määrää laki.
Lsl 41 pykälän 2. momentti.
Lastensuojelulain 41 pykälässä ei ole mitään 2. momenttia.
Jos viittaat tuohon pykälässä 40 viitattuun puutteisiin lapsen kasvuolosuhteissa, niin kuten pykälässä 41 todetaan, siitä on oikeus saada tietoa kuten Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, pykälässä 20 määrätään. Jossa siis määrätään sosiaaliviranomaisten oikeudesta saada ASIAKKAAN tietoja toisilta viranomaisilta.
Lastensuojelun asiakas on lapsi. Ei lapsen vanhemmat, huoltajat, sukulaiset tai kukaan muukaan.
Lain mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus pyytää lausuntoja asiakkaan eli lapsen asioita hoitaneilta viranomaisilta, kuten terveysviranomaisilta, koulusta, päiväkodista jne. Näistä he sitten voivat vetää omia johtopäätöksiään. Kenenkään ulkopuolisen terveystietoja heillä ei ole oikeus pyytää. Vain ja ainoastaan asiakkaan eli lapsen omia tietoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei saisi. Omalla kohdalla lapsi sairastui anoreksiaan ja hänestä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Sosiaalityöntekijä kerran sitten otti "kevyenä heittona" esille jo vuosia sitten tapahtuneen raiskauksen josta olin puhunut vain kriisityöntekijälle, psykologille ja lääkärille. Hän tiesi sellaisia yksityiskohtia joista olin puhunut vain psykologille pidemmän asiakkuuden aikana ja vitsaili niistä "ihan kevyeen sävyyn". Kysyin, mistä on saanut tiedot, niin kannasta kuulemma.
Tietoihin tuli merkintä että en ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta ja olen pahasti traumatisoitunut raiskauksesta sekä salailen sitä pystymättä puhumaan aiheesta. Minusta ei ollut vain kovin hyvän maun mukaista vitsailla ko. asian kustannuksella. Olen yli siitä, mutta vitsit raiskauksessa revenneestä alapäästäni eivät tunnu kivoilta vieläkään. Eivätkä tuntuisi siltikään, vaikka raiskausta ei olisi tapahtunut ollenkaan.Voiko tämä olla oikeasti totta? Sosiaalityöntekijä oli siis kannasta ihan omin päin käynyt lukemassa tietojasi? Miten tämä on käytännössä edes mahdollista? Ihan järkyttävää jos oikeasti voi tapahtua tällaista.
No ei todellakaan voi.
Selkeä hölmö provo.
Tai sitten rikollista toimintaa, josta sosiaalityöntekijälle olisi seurauksena potkut ja oikeudenkäynti rangaistuksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä vaikka lukevatkin potilastiedot? Ei tavallisten ihmisten elämä ole kummoista, olkoonkin, että siellä olisi jotain psyykkisiä juttuja. Mitä ne lastensuojelijat niillä tiedoilla tekee, jos ne ei lapseen mitenkään vaikuta? Eli hyvä vain kun tutkivat perusteellisesti kaiken. Joskus vanhempi voi olla lapselleen haitallinen, vaikka luulee, että kaikki olisikin hyvin. Ulkopuolisen silmin asiat voi olla ihan toisin. Epäilyttää enemminkin miksi sitä omaa historiaansa pitäisi niin piilotella ja pelätä?
No vaikka ihan sen takia, ettei sosiaalityöntekijöillä ole mitään terveydenhuollollista koulutusta, joten he eivät osaa arvioida potilastietojen merkintöjä. Tässä on aina olemassa riski, että vedetään omia, mahdollisesti virheellisiä johtopäätöksiä kirjauksista, koska aihepiiri ei ole heidän ammattialaansa. Ei ole ihan tuulesta temmattu se sääntö, että pyydettäessä pitäisi toimittaa lääkärin kirjoittama lausunto - lääkäri on se, joka on koulutettu ja jonka ammattitaito riittää ihmisten terveysasioiden käsittelyyn. Vähän sama jos laittaisit autoasentajasi tekemään kotitalosi kuntokartoituksen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei saisi. Omalla kohdalla lapsi sairastui anoreksiaan ja hänestä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Sosiaalityöntekijä kerran sitten otti "kevyenä heittona" esille jo vuosia sitten tapahtuneen raiskauksen josta olin puhunut vain kriisityöntekijälle, psykologille ja lääkärille. Hän tiesi sellaisia yksityiskohtia joista olin puhunut vain psykologille pidemmän asiakkuuden aikana ja vitsaili niistä "ihan kevyeen sävyyn". Kysyin, mistä on saanut tiedot, niin kannasta kuulemma.
Tietoihin tuli merkintä että en ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta ja olen pahasti traumatisoitunut raiskauksesta sekä salailen sitä pystymättä puhumaan aiheesta. Minusta ei ollut vain kovin hyvän maun mukaista vitsailla ko. asian kustannuksella. Olen yli siitä, mutta vitsit raiskauksessa revenneestä alapäästäni eivät tunnu kivoilta vieläkään. Eivätkä tuntuisi siltikään, vaikka raiskausta ei olisi tapahtunut ollenkaan.Voiko tämä olla oikeasti totta? Sosiaalityöntekijä oli siis kannasta ihan omin päin käynyt lukemassa tietojasi? Miten tämä on käytännössä edes mahdollista? Ihan järkyttävää jos oikeasti voi tapahtua tällaista.
No ei todellakaan voi.
Selkeä hölmö provo.
Tai sitten rikollista toimintaa, josta sosiaalityöntekijälle olisi seurauksena potkut ja oikeudenkäynti rangaistuksineen.
Ja tiedoksi vielä, että kaikkiin terveydenhuollon ja muidenkin viranomaisten järjestelmiin on rakennettu ohjelmallista valvontaa järjestelmien sisälle.
Jos joku työntekijä käy katsomassa asiattomasti jonkun henkilön tietoja tietojärjestelmistä, niin siitä lähtee ilmoitus tietoturvaa valvoville tahoille, jotka lähtevät selvittämään miksi kyseinen henkilö on avannut luvattomia tietoja.
Jollei luvallista syytä löydy, henkilö saa potkut ja rikosoikeudelliset seuraamukset. Näissä on nykyisin tiukka linja. Joskus 15 vuotta sitten annettiin ensin varoitus, nyt kun kaikki tiedot alkavat olla sähköisessä muodossa, ei varoituksia enää jaella, vaan tietojen väärinkäyttäjät irtisanotaan suoraan.
Itsekin olen aikoinani valvonut tietoturvaa ja ns. automaattisia mustia listoja tietoja luvattomasti katselleista henkilöistä isossa terveydenhuollon yksikössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hoitaa itseään niin paljon luonnonmukaisesti kuin mahdollista riippuen toki ongelmasta ja siten ennakoida tilanteita. Unettomuuteen Valeriaana tms, masennukseen luonnonlääkeitä, traumoista sun muista kannattaa vaieta. Neuvolassa on hyvä esittää pirteää ja juoda kotona vaikka energiajuoma , jos ei jaksa. Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, voi ruveta itseään hoitamaan virallisesti´.
Miksi te ihmiset tahallanne pyritte ymmärtämään väärin ja venkoilette? Ei sosiaalipuolen henkilö saa kaikkia tietoja, vain ne, jotka ovat sen hetkisen työn kannalta olennaisia. Ei hän tarvitse tietoa sinun 15 vuoden takaisesta virtsaputkentulehduksesta, mutta jos harkitaan lapsesi huostaanottoa ja se tapahtuu siksi, että sinulla on mielenterveysongelmia. Silloin on tärkeä selvittää, oletko kykenevä hoitamaan lastasi. Itse saatat olla jopa niin harhainen, ettet edes tajua, että et kykene huolehtimaan lapsesta millään tasolla. Täytyy tietää, mihin suuntaan sairautesi oletettavasti kehittyy ja otetaanko lapsi väliaikaisesti vai pidemmäksi aikaa huostaan ja etsitäänkö hänelle sijoitusperhe. Te siis mielellänne estätte ja vaikeutatte lastensuojeluviranomaisten työtä. Ettekö ymmärrä, että kaikki tapahtuu teidän ja lastenne hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tietoja ls-asiakkuudessa olevan lapsen vanhemmista pyydetään yleensä siinä vaiheessa, jos aletaan valmistelemaan lapsen huostaanottoa. Jos lapsen huostaanoton perusteena on vanhemman mielenterveyden häiriö, niin pakkohan silloin on hallinto-oikeudelle oltava lääkäriltä mustaa valkoisella m - ongelman laadusta, ei riitä sossun mutu-tuntuma vanhemman sairaudesta. Jos taas huostaanoton syynä on esim. lapsen päihteiden käyttö, silloin ei tietenkään ole mitään syytä pyytää vanhempien terveystietoja.
Ei sosiaalityöntekijöillä ole mitään lapsen vanhempien terveystietoja, eikä oikeutta pyytää niitä, jolleivät vanhemmat itse ole sosiaalihuollon asiakkaita, esim. päihdetyön tai kehitysvammatyön asiakkaita.
Ei joku sosiaalityöntekijän mutumielipide riitä jonkun ulkopuolisen henkilön terveystietojen pyytelyyn viranomaisilta. Terveystietoja voi pyytää vain lastensuojelun asiakkaasta eli lapsesta. Näin määrää laki.
Lsl 41 pykälän 2. momentti.
Lastensuojelulain 41 pykälässä ei ole mitään 2. momenttia.
Jos viittaat tuohon pykälässä 40 viitattuun puutteisiin lapsen kasvuolosuhteissa, niin kuten pykälässä 41 todetaan, siitä on oikeus saada tietoa kuten Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, pykälässä 20 määrätään. Jossa siis määrätään sosiaaliviranomaisten oikeudesta saada ASIAKKAAN tietoja toisilta viranomaisilta.
Lastensuojelun asiakas on lapsi. Ei lapsen vanhemmat, huoltajat, sukulaiset tai kukaan muukaan.
Lain mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus pyytää lausuntoja asiakkaan eli lapsen asioita hoitaneilta viranomaisilta, kuten terveysviranomaisilta, koulusta, päiväkodista jne. Näistä he sitten voivat vetää omia johtopäätöksiään. Kenenkään ulkopuolisen terveystietoja heillä ei ole oikeus pyytää. Vain ja ainoastaan asiakkaan eli lapsen omia tietoja.
No, itse ainakin olen työssäni näitä lausuntoja vanhempien psyykkisestä terveydentilasta pyytänyt huostaanottoprosessissa ja lausunnot on toimitettu hallinto-oikeudelle. Jos olen rikkonut lakia, miksei hallinto-oikeus ole tähän puuttunut? Hyvin tarkkaan kuitenkin katsovat, että menetellään lain mukaan ja huomauttavat, jos jokin mennyt pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset tahallanne pyritte ymmärtämään väärin ja venkoilette? Ei sosiaalipuolen henkilö saa kaikkia tietoja, vain ne, jotka ovat sen hetkisen työn kannalta olennaisia. Ei hän tarvitse tietoa sinun 15 vuoden takaisesta virtsaputkentulehduksesta, mutta jos harkitaan lapsesi huostaanottoa ja se tapahtuu siksi, että sinulla on mielenterveysongelmia. Silloin on tärkeä selvittää, oletko kykenevä hoitamaan lastasi. Itse saatat olla jopa niin harhainen, ettet edes tajua, että et kykene huolehtimaan lapsesta millään tasolla. Täytyy tietää, mihin suuntaan sairautesi oletettavasti kehittyy ja otetaanko lapsi väliaikaisesti vai pidemmäksi aikaa huostaan ja etsitäänkö hänelle sijoitusperhe. Te siis mielellänne estätte ja vaikeutatte lastensuojeluviranomaisten työtä. Ettekö ymmärrä, että kaikki tapahtuu teidän ja lastenne hyväksi?
Lääkärit tekevät ennusteet sairauksien kehittymisestä yms eikä sossut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tietoja ls-asiakkuudessa olevan lapsen vanhemmista pyydetään yleensä siinä vaiheessa, jos aletaan valmistelemaan lapsen huostaanottoa. Jos lapsen huostaanoton perusteena on vanhemman mielenterveyden häiriö, niin pakkohan silloin on hallinto-oikeudelle oltava lääkäriltä mustaa valkoisella m - ongelman laadusta, ei riitä sossun mutu-tuntuma vanhemman sairaudesta. Jos taas huostaanoton syynä on esim. lapsen päihteiden käyttö, silloin ei tietenkään ole mitään syytä pyytää vanhempien terveystietoja.
Ei sosiaalityöntekijöillä ole mitään lapsen vanhempien terveystietoja, eikä oikeutta pyytää niitä, jolleivät vanhemmat itse ole sosiaalihuollon asiakkaita, esim. päihdetyön tai kehitysvammatyön asiakkaita.
Ei joku sosiaalityöntekijän mutumielipide riitä jonkun ulkopuolisen henkilön terveystietojen pyytelyyn viranomaisilta. Terveystietoja voi pyytää vain lastensuojelun asiakkaasta eli lapsesta. Näin määrää laki.
Älä jaksa provoilla.
Lue lakia ja keksi parempia provoja.
Lsl 41 pykälän 2. momentti.
Lastensuojelulain 41 pykälässä ei ole mitään 2. momenttia.
Jos viittaat tuohon pykälässä 40 viitattuun puutteisiin lapsen kasvuolosuhteissa, niin kuten pykälässä 41 todetaan, siitä on oikeus saada tietoa kuten Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, pykälässä 20 määrätään. Jossa siis määrätään sosiaaliviranomaisten oikeudesta saada ASIAKKAAN tietoja toisilta viranomaisilta.
Lastensuojelun asiakas on lapsi. Ei lapsen vanhemmat, huoltajat, sukulaiset tai kukaan muukaan.
Lain mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus pyytää lausuntoja asiakkaan eli lapsen asioita hoitaneilta viranomaisilta, kuten terveysviranomaisilta, koulusta, päiväkodista jne. Näistä he sitten voivat vetää omia johtopäätöksiään. Kenenkään ulkopuolisen terveystietoja heillä ei ole oikeus pyytää. Vain ja ainoastaan asiakkaan eli lapsen omia tietoja.
No, itse ainakin olen työssäni näitä lausuntoja vanhempien psyykkisestä terveydentilasta pyytänyt huostaanottoprosessissa ja lausunnot on toimitettu hallinto-oikeudelle. Jos olen rikkonut lakia, miksei hallinto-oikeus ole tähän puuttunut? Hyvin tarkkaan kuitenkin katsovat, että menetellään lain mukaan ja huomauttavat, jos jokin mennyt pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tietoja ls-asiakkuudessa olevan lapsen vanhemmista pyydetään yleensä siinä vaiheessa, jos aletaan valmistelemaan lapsen huostaanottoa. Jos lapsen huostaanoton perusteena on vanhemman mielenterveyden häiriö, niin pakkohan silloin on hallinto-oikeudelle oltava lääkäriltä mustaa valkoisella m - ongelman laadusta, ei riitä sossun mutu-tuntuma vanhemman sairaudesta. Jos taas huostaanoton syynä on esim. lapsen päihteiden käyttö, silloin ei tietenkään ole mitään syytä pyytää vanhempien terveystietoja.
Ei sosiaalityöntekijöillä ole mitään lapsen vanhempien terveystietoja, eikä oikeutta pyytää niitä, jolleivät vanhemmat itse ole sosiaalihuollon asiakkaita, esim. päihdetyön tai kehitysvammatyön asiakkaita.
Ei joku sosiaalityöntekijän mutumielipide riitä jonkun ulkopuolisen henkilön terveystietojen pyytelyyn viranomaisilta. Terveystietoja voi pyytää vain lastensuojelun asiakkaasta eli lapsesta. Näin määrää laki.
Lsl 41 pykälän 2. momentti.
Lastensuojelulain 41 pykälässä ei ole mitään 2. momenttia.
Jos viittaat tuohon pykälässä 40 viitattuun puutteisiin lapsen kasvuolosuhteissa, niin kuten pykälässä 41 todetaan, siitä on oikeus saada tietoa kuten Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, pykälässä 20 määrätään. Jossa siis määrätään sosiaaliviranomaisten oikeudesta saada ASIAKKAAN tietoja toisilta viranomaisilta.
Lastensuojelun asiakas on lapsi. Ei lapsen vanhemmat, huoltajat, sukulaiset tai kukaan muukaan.
Lain mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus pyytää lausuntoja asiakkaan eli lapsen asioita hoitaneilta viranomaisilta, kuten terveysviranomaisilta, koulusta, päiväkodista jne. Näistä he sitten voivat vetää omia johtopäätöksiään. Kenenkään ulkopuolisen terveystietoja heillä ei ole oikeus pyytää. Vain ja ainoastaan asiakkaan eli lapsen omia tietoja.
No, itse ainakin olen työssäni näitä lausuntoja vanhempien psyykkisestä terveydentilasta pyytänyt huostaanottoprosessissa ja lausunnot on toimitettu hallinto-oikeudelle. Jos olen rikkonut lakia, miksei hallinto-oikeus ole tähän puuttunut? Hyvin tarkkaan kuitenkin katsovat, että menetellään lain mukaan ja huomauttavat, jos jokin mennyt pieleen.
Älä jaksa provoilla.
Lue lakia ja keksi parempi provo.
Vain silloin jos vanhempi on itse sosiaalihuollon asiakas - esim. päihdehuollon asiakas - voivat sosiaaliviranomaiset pyytää hänen terveystietojaan muilta viranomaisilta.
Silloinkin yksilöityä, tiettyyn tarkoitukseen pyydettyä lausuntoa. Ei mitään yleisiä terveystietoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tietoja ls-asiakkuudessa olevan lapsen vanhemmista pyydetään yleensä siinä vaiheessa, jos aletaan valmistelemaan lapsen huostaanottoa. Jos lapsen huostaanoton perusteena on vanhemman mielenterveyden häiriö, niin pakkohan silloin on hallinto-oikeudelle oltava lääkäriltä mustaa valkoisella m - ongelman laadusta, ei riitä sossun mutu-tuntuma vanhemman sairaudesta. Jos taas huostaanoton syynä on esim. lapsen päihteiden käyttö, silloin ei tietenkään ole mitään syytä pyytää vanhempien terveystietoja.
Ei sosiaalityöntekijöillä ole mitään lapsen vanhempien terveystietoja, eikä oikeutta pyytää niitä, jolleivät vanhemmat itse ole sosiaalihuollon asiakkaita, esim. päihdetyön tai kehitysvammatyön asiakkaita.
Ei joku sosiaalityöntekijän mutumielipide riitä jonkun ulkopuolisen henkilön terveystietojen pyytelyyn viranomaisilta. Terveystietoja voi pyytää vain lastensuojelun asiakkaasta eli lapsesta. Näin määrää laki.
Lsl 41 pykälän 2. momentti.
Lastensuojelulain 41 pykälässä ei ole mitään 2. momenttia.
Jos viittaat tuohon pykälässä 40 viitattuun puutteisiin lapsen kasvuolosuhteissa, niin kuten pykälässä 41 todetaan, siitä on oikeus saada tietoa kuten Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, pykälässä 20 määrätään. Jossa siis määrätään sosiaaliviranomaisten oikeudesta saada ASIAKKAAN tietoja toisilta viranomaisilta.
Lastensuojelun asiakas on lapsi. Ei lapsen vanhemmat, huoltajat, sukulaiset tai kukaan muukaan.
Lain mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus pyytää lausuntoja asiakkaan eli lapsen asioita hoitaneilta viranomaisilta, kuten terveysviranomaisilta, koulusta, päiväkodista jne. Näistä he sitten voivat vetää omia johtopäätöksiään. Kenenkään ulkopuolisen terveystietoja heillä ei ole oikeus pyytää. Vain ja ainoastaan asiakkaan eli lapsen omia tietoja.
No, itse ainakin olen työssäni näitä lausuntoja vanhempien psyykkisestä terveydentilasta pyytänyt huostaanottoprosessissa ja lausunnot on toimitettu hallinto-oikeudelle. Jos olen rikkonut lakia, miksei hallinto-oikeus ole tähän puuttunut? Hyvin tarkkaan kuitenkin katsovat, että menetellään lain mukaan ja huomauttavat, jos jokin mennyt pieleen.
Älä jaksa provoilla.
Lue lakia ja keksi parempi provo.
Vain silloin jos vanhempi on itse sosiaalihuollon asiakas - esim. päihdehuollon asiakas - voivat sosiaaliviranomaiset pyytää hänen terveystietojaan muilta viranomaisilta.
Silloinkin yksilöityä, tiettyyn tarkoitukseen pyydettyä lausuntoa. Ei mitään yleisiä terveystietoja.
Jos joku täällä on provo, niin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei saisi. Omalla kohdalla lapsi sairastui anoreksiaan ja hänestä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Sosiaalityöntekijä kerran sitten otti "kevyenä heittona" esille jo vuosia sitten tapahtuneen raiskauksen josta olin puhunut vain kriisityöntekijälle, psykologille ja lääkärille. Hän tiesi sellaisia yksityiskohtia joista olin puhunut vain psykologille pidemmän asiakkuuden aikana ja vitsaili niistä "ihan kevyeen sävyyn". Kysyin, mistä on saanut tiedot, niin kannasta kuulemma.
Tietoihin tuli merkintä että en ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta ja olen pahasti traumatisoitunut raiskauksesta sekä salailen sitä pystymättä puhumaan aiheesta. Minusta ei ollut vain kovin hyvän maun mukaista vitsailla ko. asian kustannuksella. Olen yli siitä, mutta vitsit raiskauksessa revenneestä alapäästäni eivät tunnu kivoilta vieläkään. Eivätkä tuntuisi siltikään, vaikka raiskausta ei olisi tapahtunut ollenkaan.
Hän on todennäköisesti ottanut tiedot efficasta (kun puhui "kannasta"), johon kyllä pitäisi kirjoittaa vain hyvin tiivistetysti ja harkitusta asiat. Esim. minulle on lastentarhanopettajakoulutuksessa ja -työssä korostettu, että pitää miettiä mitä sinne kirjoittaa edes. Hänellä ei ollut oikeutta katsoa noita tietoja, koska kyse oli lapsestasi eikä sinusta. Eikä olisi välttämättä ollut oikeutta katsoa lapsenkaan tiedoista, vaan olisi pitänyt pyytää lääkäriltä erillinen lausunto. Sinun olisi pitänyt silloin tehdä samantien tutkintapyyntö asiasta. Voit ehkä vieläkin tehdä asiasta tutkintapyynnön, sillä se saattaa näkyä vielä lokitiedoissa että ks. henkilö on sinun tietojasi katsellut!
Nuo efficaan liittyvät rikoksethan ovat hyvin yleisiä, sillä kenen tahansa viranomaisen on helppo käydä niitä tsekkaamassa ja suurin osa viranomaisista ei ole edes itse selvillä mitä saavat katsella siellä. Eli eivät ole saaneet asianmukaista tietosuojakoulutusta, eivätkä vaivautuneet ottamaan selvää asiasta. Olisikohan tästä kuinka monta vuotta, kun se yksi hoitaja sai kovat syytteet kun oli sieltä pällistellyt mm. naapuriensa ja sukulaistensa tietoja, ja oli vielä niistä avoimesti puhunut kun ei ollut tajunnut sen olevan laitonta.
Alue: Aihe vapaa
Sadomasokismia on yleensä ihmisillä, joita on alistettu lapsena joko henkisellä tai fyysisellä väkivallalla. Sitä jatkaa, millaisiin oloihin on lapsena tottunut. Ja jos äiti on mustelmilla, niin tietenkin se täytyy selvittää. Pelkkä vakuuttelu ei riitä.