siis saako lastensuojelun sosiaalityöntekijä lukea potilastiedot?

Vierailija kirjoitti:

Siis uskaltaako tässä enää lääkäriin mennä?

Uskaltaa, siinä vaiheessa, kun lapsi on 18.

Monella alkaakin silloin loppuelämän eläke masennuksesta eli alkaa monet käsityöprojektit.

Kilttien ihmisten kannattaa oikeasti opettelemalla opetella edes jonkin verran valehtelemisen taitoa. Ja älkää kasvattako lapsianne sinisilmäisiksi ja äärikilteiksi. Minut on kasvatettu kiltiksi, tunnolliseksi ja rehelliseksi, ja se ei todellakaan ole ollut eduksi elämässä. Ei työelämässä, ei ihmissuhteissa, ei lääkärissä. Olen joutunut opettelemaan kantapään kautta. On parempi osata hieman filmata ylöspäin kansainväliseen tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä jäi teini kiinni ekasta kaljan maistamisesta. Poliisit teki reppuratsioita nuorille. Oli juonut yhdestä tölkistä ja puhallutettiin. Sossuun lähti tästä tieto. Tämän seurauksena meitä kytättiin 3 kuukautta. Aivan kaikki selvitettiin!!! Raskaudesta lähtien kaikki neuvola ja lääkärikäynnit tähän päivään. Myös toisen lapsemme tietoja urkittiin. Joka on jo aikuinen. No, eipä meiltä mitään pahaa löytynyt ja kun reilu 3kk oli kulunut meidät jätettiin rauhaan. Mutta olipahan prosessi! Useita haastatteluja, tapaamisia, kouluun yhteys jne. Jouduttiin täyttämään mieletön määrä papereita joissa kyseltiin ihan kaikkea mahdollista meidän vanhempien elämästä. Kyllä tuli olo että nyt ollaan rikos tehty ja paha sellainen.

Tästä tuli mieleen koulutoverini, jolla oli hyvät arvosanat eikä poissaoloja, mutta poliisi sai kiinni siiderin juonnista koulun alkajaisjuhlinnassa (kasiluokkalainen). Teinillä yh-äiti, jolla ei päihdeongelmaa tms., mutta sellainen sosioekonominen asema, että teini pystyttiin laittamaan useaksi kuukaudeksi perhetukikeskukseen.

Sosioekonomisella asemalla tarkoitan statusta, ammattia, resursseja esim. asianajajaan.

Toinen koulutoverini samaan aikaan käytti säännöllisesti alkoa ja pilveä, varasteli kaupoista vaatteita ja meikkejä, oli poissaoloja yms. ja KUKAAN ei puuttunut. Tai puuttui sen verran, että kotiin soitettiin ja vanhemmat (toinen psykiatrian erikoislääkäri, toisella myös ns. statusammatti) lupasivat keskustella lapsen kanssa. Kaikki katsottiin läpi sormien. 

- 246

Okei, pakko lisätä tähän yksi vanha juttu, joka tuli teinivuosilta mieleen. Aiemmin mainittu lääkäriperheen teinityttö (9.lk)  sai sukupuolitaudin joltakin kumppaniltaan. Nuori mies oli käynyt testeissä, joten oli selvää mikä tauti kyseessä. Teinitytön lääkärivanhempi kirjoitti tyttärelleen reseptin (onkohan tuo enää edes laillista?).

Reseptistä tulee merkintä, mutta ei tule mitään "Vastaanotolle saapuu 16-vuotias tyttö, jolla useita seksikumppaneita..."

Heh, olen kyllä elämässäni nähnyt miten kulisseja pidetään pystyssä. 

Nyt on tullut kirjoiteltua useampi viesti tähän ketjuun. Lähinnä tarkoitus oli tuoda esiin tätä eliitti vs. rahvas -jakoa tässäkin asiassa. 

En tiedä, mitä asialle voisi tehdä, mutta toivottavasti keksitte keinoja, joilla parantaa omaa tilannettanne. Sekin auttaa, että vaikenee asioistaan (väsyneenä vaikeaa, ymmärrän).

Jos on jaksamattomuutta, niin perheen ja ystävien tuki parempi kuin yhteiskunnan.

Raha tietysti on yksi asia. Tässä ketjussa puhutaan kodin siisteydestä ja palveluseteleistä. Rikkaiden ei tarvitse pelätä että sossu tulee arvioimaan kodin sotkuisuutta eikä tarvitse anella palveluseteleitä. Monella käy palkattu siivooja joka viikko. Yläluokan jaksamattomuus ja muut ongelmat eivät näy ulospäin.

Täh? Miksi ihmeessä 16-vuotiaan sp-taudista tulisi mitään merkintää? Eikös 16 v ole Suomessa suojaikäraja seksin harrastamiselle? Sen ymmärrän, jos alle 16 v. ikäisen sp-taudista lähtee ilmoitus, mutta 16 v. en.

Kaikista lääkärikäynneistä tulee merkintä. En siis puhunut nyt lastensuojeluilmoituksesta. Se, että omakannassa lukee resepti "sairauden hoitoon" (lääkkeen perusteella ei välttämättä voi edes päätellä, mikä tauti) on monen mielestä kivempi kuin pitkä rimpsu tekstiä, jossa kuvaillaan asiakkaan seksikäyttäytymistä ja kumppanien määrää.

Aika monella hyväosaisella on omat yksityislääkärit, toisinaan jopa omasta perheestä/suvusta. Tällöin helpompi vaikuttaa siihen, ettei arkaluontoisia asioita kirjata mihinkään. Jotkut hoidattavat itseään jopa ulkomailla (esim. päihde- ja mt-hoito).

Vierailija kirjoitti:

Kilttien ihmisten kannattaa oikeasti opettelemalla opetella edes jonkin verran valehtelemisen taitoa. Ja älkää kasvattako lapsianne sinisilmäisiksi ja äärikilteiksi. Minut on kasvatettu kiltiksi, tunnolliseksi ja rehelliseksi, ja se ei todellakaan ole ollut eduksi elämässä. Ei työelämässä, ei ihmissuhteissa, ei lääkärissä. Olen joutunut opettelemaan kantapään kautta. On parempi osata hieman filmata ylöspäin kansainväliseen tyyliin.

Loistava kommentti. 

Olen kuullut sanottavan, että ongelmistaan ei kannata puhua, koska suurin osa ei välitä ja loput ovat vain vahingoniloisia. Ihan noin kyyninen en itse ole, mutta varovaisuus on hyvästä. Voi kysyä itseltään: Mitä hyödyn siitä, että kerron tämän asian lääkärille, opettajalle, viranomaiselle...? Mitä potentiaalista haittaa voisi olla? Äkkiä huomaa, että parempi hoitaa asia jotenkin muuten.

Joskus kuulin, että erään yh-äidin kotiin oltiin tulossa tekemään tarkastusta. Koti oli mullin mallin, niin hän pyysi somen kautta apua ja muutama kaveri ja kaverin kaveri kävi laittamassa kämpän kuntoon ennen sossujen tuloa. Äidillä oli vain jaksamattomutta, lapset eivät vaarassa tms. 

Tuo nyt konkreettisena esimerkkinä siitä, miten muuten asioita voi hoitaa. Se, että sossulle, lääkärille muille vieraille ihmisille esittää vahvaa ja pärjäävää on ihan OK, jos heikkouden näyttämisestä joutuu vain vaikeuksiin eikä oikeaa apua vaikkapa siivoukseen, kodinhoitoon edes saa.

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Mitä tuo äiti oli sitten tehnyt? Tai jättänyt tekemättä? Oliko päihdeongelmainen? Henkilökohtaisesti vastustan päihteitä. Mietin vain, moniko päihdeongelmainen jättää hakematta apua ongelmaansa lastensuojelun pelossa. Ei automaattisen hyvä asia tämä viranomaisilmoitusvelvollisuus siitä näkökulmasta.

Työttömiä on sairaaloissa työkokeilussa ja näkevät sen ihmisen terveystiedot kenen asioita hoitavat.

Vierailija kirjoitti:

Työttömiä on sairaaloissa työkokeilussa ja näkevät sen ihmisen terveystiedot kenen asioita hoitavat.

Esim. naapurin tai sukulaisen. Toki on vaitiolovelvollisuus.

Kyllä äitinä jouduin monta kertaa miettimään uskallanko hakea masennukseen apua.  Lopulta uskalsin kun olo oli niin huono. Sain lääkityksen, joka auttoi pahimpaan. Kyseltiin että onko itsemurha-ajatuksia. Kerroin että on niitä joskus ollut.  Meni vuosia että uskalsin mennä lääkäriin ja avunsaanti pitkittyi pelon takia. 

Ei tästä mitään lasuja seurannut, vaan se että sain apua lopulta. Mutta missään nimessä ei järjestelmän pitäisi olla sellainen että äitien pitää pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äitinä jouduin monta kertaa miettimään uskallanko hakea masennukseen apua.  Lopulta uskalsin kun olo oli niin huono. Sain lääkityksen, joka auttoi pahimpaan. Kyseltiin että onko itsemurha-ajatuksia. Kerroin että on niitä joskus ollut.  Meni vuosia että uskalsin mennä lääkäriin ja avunsaanti pitkittyi pelon takia. 

Ei tästä mitään lasuja seurannut, vaan se että sain apua lopulta. Mutta missään nimessä ei järjestelmän pitäisi olla sellainen että äitien pitää pelätä.

Totta, äitien tai isien ei kuuluisi pelätä. Isät ovat yhtä lailla vanhempia ja saattavat masentua.

Dildildildildil

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äitinä jouduin monta kertaa miettimään uskallanko hakea masennukseen apua.  Lopulta uskalsin kun olo oli niin huono. Sain lääkityksen, joka auttoi pahimpaan. Kyseltiin että onko itsemurha-ajatuksia. Kerroin että on niitä joskus ollut.  Meni vuosia että uskalsin mennä lääkäriin ja avunsaanti pitkittyi pelon takia. 

Ei tästä mitään lasuja seurannut, vaan se että sain apua lopulta. Mutta missään nimessä ei järjestelmän pitäisi olla sellainen että äitien pitää pelätä.

Totta, äitien tai isien ei kuuluisi pelätä. Isät ovat yhtä lailla vanhempia ja saattavat masentua.

Entäs jos hoidat yksin omat lapset ja kotityöt ja naapurin lapsi soittaa ovikelloa 12 päivä 4 vuotta.

Kukaan ei tee mitään.

No, nyt on omat lapset kohta aikuisia, mutta eläkkeellä olevat vanhemmat jäävät ilman hoitoa. En jaksa. Nyt on minun lepovuoro.

Moni kaupunki ei myönnä enää palveluseteliä kodin siivoukseen eli on synkkä tulevaisuus eläkeläisilläkin edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äitinä jouduin monta kertaa miettimään uskallanko hakea masennukseen apua.  Lopulta uskalsin kun olo oli niin huono. Sain lääkityksen, joka auttoi pahimpaan. Kyseltiin että onko itsemurha-ajatuksia. Kerroin että on niitä joskus ollut.  Meni vuosia että uskalsin mennä lääkäriin ja avunsaanti pitkittyi pelon takia. 

Ei tästä mitään lasuja seurannut, vaan se että sain apua lopulta. Mutta missään nimessä ei järjestelmän pitäisi olla sellainen että äitien pitää pelätä.

Totta, äitien tai isien ei kuuluisi pelätä. Isät ovat yhtä lailla vanhempia ja saattavat masentua.

Entäs jos hoidat yksin omat lapset ja kotityöt ja naapurin lapsi soittaa ovikelloa 12 päivä 4 vuotta.

Kukaan ei tee mitään.

No, nyt on omat lapset kohta aikuisia, mutta eläkkeellä olevat vanhemmat jäävät ilman hoitoa. En jaksa. Nyt on minun lepovuoro.

Moni kaupunki ei myönnä enää palveluseteliä kodin siivoukseen eli on synkkä tulevaisuus eläkeläisilläkin edessä.

Siis 12 h joka päivä 4 vuotta.

Näkevätkö myös yksityisen lääkärin kirjaukset?

Minulla on onneksi lääkäri joka kirjoittaa paperille. En ole koskaan nähnyt hänen kirjoittavan mitään tietokoneelle, ja Kannastakaan en löydä kys. lääkärin kirjauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Mitä tuo äiti oli sitten tehnyt? Tai jättänyt tekemättä? Oliko päihdeongelmainen? Henkilökohtaisesti vastustan päihteitä. Mietin vain, moniko päihdeongelmainen jättää hakematta apua ongelmaansa lastensuojelun pelossa. Ei automaattisen hyvä asia tämä viranomaisilmoitusvelvollisuus siitä näkökulmasta.

Olen eri, mutta miksi heti epäilet äitiä päihdeongelmaiseksi? Minulta sossut tutkivat nuo terveystiedot ilman lupaani huoltajuuskiistan yhteydessä. Enkä käytä mitään päihteitä tai lääkkeitä.  

Rumaa toimintaa...

Ei kaikkien vanhempien lääkäritietoja kysellä. Jos ilmoituksessa on maininta vanhemmat mt-ongelmista (esim. itsetuhoisuus), niin yleensä järjestetään verkostopalaveri, johon kutsutaan mt-puolen edustaja mukaan. Sitten ihan keskustellaan nykytilasta asiakkaan läsnäollessa. Esim. onko lääkäri huolissaan siitä, että potilas voisi tehdä lapsilleen tai itselleen jotain, mikä on hoitosuunnitelma, tukeeko hoitoa se, että vanhempi saa hengähdystauon lapsista lyhytaikaisen sijoituksen muodossa jne. 

Suurin osa asiakkaista osallistuu näihin mielellään ja ne etenee hyvässä yhteistyössä. Sit on niitä vanhempia, jotka alkaa jo kokousta suunnitellessa riehumaan ja huutamaan ja haukkumaan kuinka hänen asiansa eivät kuulu kenellekään ja hän kyllä tietää mikä on lapselle parhaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien vanhempien lääkäritietoja kysellä. Jos ilmoituksessa on maininta vanhemmat mt-ongelmista (esim. itsetuhoisuus), niin yleensä järjestetään verkostopalaveri, johon kutsutaan mt-puolen edustaja mukaan. Sitten ihan keskustellaan nykytilasta asiakkaan läsnäollessa. Esim. onko lääkäri huolissaan siitä, että potilas voisi tehdä lapsilleen tai itselleen jotain, mikä on hoitosuunnitelma, tukeeko hoitoa se, että vanhempi saa hengähdystauon lapsista lyhytaikaisen sijoituksen muodossa jne. 

Suurin osa asiakkaista osallistuu näihin mielellään ja ne etenee hyvässä yhteistyössä. Sit on niitä vanhempia, jotka alkaa jo kokousta suunnitellessa riehumaan ja huutamaan ja haukkumaan kuinka hänen asiansa eivät kuulu kenellekään ja hän kyllä tietää mikä on lapselle parhaaksi. 

Mmmhhhh, asiakkaan läsnäollessa... 😂

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on sosiaalipalvelujohtaja, ja kyllä sosiaalityöntekijöillä on oikeus ilman ihmisen itsensä lupaa saada tiedot esim. terveyskeskuksesta tai poliklinikoilta .

Sossuilla on valta tehdä ihan mitä tahansa, kun heillä se " kuuluisa huoli" herää. Ja se nyt voi herätä mistä tahansa, esim. : minulle tuli semmoinen tunne...".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sosiaalityöntekijä saa halutessaan lukea kaikki psykiatrien ja terapeuttien kirjoittamat kuvaukset? missä salassapitovelvollisuus?

Lakis sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, 20 § : Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, koulutuksen järjestäjä, sosiaalipalvelun tuottaja, terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten.

Siinäpä se seisoo. Ei saa lukea "halustaan" vaan perustellusta tarpeesta.

Kuka tahansa voi tehdä tutkintapyynnön suojeluntarpeesta, eikö? Jos henkilöstä, joka on huoltaja, tahtoo yksityistä tietoa (esim.raha-asioihin liittyen) JA on sosiaalihuollossa töissä tai sinne on suhteita, tai kykenee lahjomaan ko. virkailijan, tai kiristämään häntä... ei tarvitse kuin ilmoittaa suojeluntarpeen tutkimisen tarpeesta, ja oikeus tietoihin on luotu? Kai virkailijan täytyy ensin voida todentaa suojelun tarve. Ja vasta sitten todistaa aiheuttaja.