siis saako lastensuojelun sosiaalityöntekijä lukea potilastiedot?

Potilastietojärjestelmään kirjaavat, kuten psykologit, kuraattorin ja psykiatriset sh:t saattavat kirjata sanasta sanaan potilastietokantaan.

Asiasta toiseen, sossu ei saa ilman lupaa terveystietoja. Vain vakavan poliisitutkinnan aikana saa luvan tutkia vakavien rikosten selvityksessä tietoja, jotka välitetään sossuille.

Jos asiakkaalla ON hoitokontakti, palaverit.

Sotkuinen koti on normaalia lapsiperhearkea. Vaatetuksesta ei voi päätellä edes ammattia.

Hiki voi haista jos deodorantti on unohtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on sosiaalipalvelujohtaja, ja kyllä sosiaalityöntekijöillä on oikeus ilman ihmisen itsensä lupaa saada tiedot esim. terveyskeskuksesta tai poliklinikoilta .

Eli sosiaalityöntekijä saa lukea kaikki psyykepuolen kirjaukset joita minusta on tehty? Kaikki ne luottamukselliset asiat, esim kenen kanssa olen ollut seksuaalisessa suhteessa yms yms?

Ei, ei, ei saa!  En tosin ymmärrä, miksi terveystietoihin olisi merkitty, kenen kanssa olet ollut seksuaalisuhteessa, paitsi jos kyse on lapsesi isän selvittämisestä.

Toistan tässä vielä se, joka on kirjoittettu tähän ketjuun jo monta kertaa:

"Terveyskeskuksen terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten."

Siis nimenomaan VAIN ASIAKASSUHTEESEEN OLENNAISESTI VAIKUTTAVAT TIEDOT saa antaa, ei  mitään muuta. Jos olet pedofiili ja psykiatrin papeihin on merkitty seksisuhde alaikäisen lapsesi kanssa, onko se sinun mielestäsi olennaisesti sosiaalihuollon ja lastensuojelun asiakassuhteeseen vaikuttava tieto?

Siinäpä se onkin, kun viranomainen saa itse määritellä, mitä ne olennaiset tiedot ovat. Asiakkailla ei ole minkäänlaista suojaa.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis miten tämä nyt oikeasti menee? Saavatko ne siis potilastiedot sellaisenaan kun ne esim kanta.fi lukee? Ja voivat lukea sieltä sitten kaiken?? Miten esim liittyy lapseen millaista seksiä vanhemmat harrastavat??

Lukeeko muka kanta.fi:ssä, millaista seksiä vanhemmat harrastavat? Mitä

Onko jonkun tosiaan vaikea käsittää tätä etteikö siellä ei lukisi mitään arkaluonteista ihmissuhdedraamaa, vaan jotain kauppareissujen kuvausta pelkästään? Kukaan ei voi tietää kenet asiakas jotain kerralla mainitsee ja kenen asioista puhuu.

Minulle aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä sanoi että eivät nää asiakkaan terveystietoja. Mutta samassa tilanteessa olevan TYP:n  työntekijällä on oikeus pyytää kaikki potilastiedot asiakkaasta ilman asiakkaan lupaa ja terveydenhuollon edustajan on annettava ne. Tämän takia en käytä esim. psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja, koska tieto menee työvoimavirkailjalle, joka työskentelee te-palveluissa. Minulta on luottamus viety.

Näinpäin kirjoitti:

Potilastietojärjestelmään kirjaavat, kuten psykologit, kuraattorin ja psykiatriset sh:t saattavat kirjata sanasta sanaan potilastietokantaan.

Asiasta toiseen, sossu ei saa ilman lupaa terveystietoja. Vain vakavan poliisitutkinnan aikana saa luvan tutkia vakavien rikosten selvityksessä tietoja, jotka välitetään sossuille.

Jos asiakkaalla ON hoitokontakti, palaverit.

Sotkuinen koti on normaalia lapsiperhearkea. Vaatetuksesta ei voi päätellä edes ammattia.

Hiki voi haista jos deodorantti on unohtunut.

Kyllä muuten saa, jos on tarve.

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä sanoi että eivät nää asiakkaan terveystietoja. Mutta samassa tilanteessa olevan TYP:n  työntekijällä on oikeus pyytää kaikki potilastiedot asiakkaasta ilman asiakkaan lupaa ja terveydenhuollon edustajan on annettava ne. Tämän takia en käytä esim. psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja, koska tieto menee työvoimavirkailjalle, joka työskentelee te-palveluissa. Minulta on luottamus viety.

Meillä aikuissosiaalityössä kyllä on pääsy myös terveystietoihin. Mutta se nyt on selvää, että sitä käytetään vain akuuteissa hätätilanteissa, esim. sosiaalipäivystystehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä sanoi että eivät nää asiakkaan terveystietoja. Mutta samassa tilanteessa olevan TYP:n  työntekijällä on oikeus pyytää kaikki potilastiedot asiakkaasta ilman asiakkaan lupaa ja terveydenhuollon edustajan on annettava ne. Tämän takia en käytä esim. psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja, koska tieto menee työvoimavirkailjalle, joka työskentelee te-palveluissa. Minulta on luottamus viety.

Meillä aikuissosiaalityössä kyllä on pääsy myös terveystietoihin. Mutta se nyt on selvää, että sitä käytetään vain akuuteissa hätätilanteissa, esim. sosiaalipäivystystehtävissä.

Millainen tilanne on että aikuissosiaalityöhön tulee sosiaalipäivystystehtävä? Eikö paikalla ole tuolloin poliisi joka hoitaa homman ja ensihoitona konsultoituaan potilaan sinne minne kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Eihän hän kertonut pyytävänsä koko sairaushistoriaa. Vaan miksi terveystiedot on joskus saatava.

Onhan se olennainen tieto, kenen terveystietoja lähtee tilaamaan ja mis laajuudessa! Terveydenhoitaja koukulla pääsee myös kannan terveystietoihin, ei niitä paperilla tarvitse tilata.

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Up

Olettepa pelokkaita... Onko tämä virkamiespelko kovinkin tavallista tietyissä piireissä? Kenelle pitää pitää kulissia yllä? Mun puolesta puoli maata tietäköön, ei ole minun ihmisarvostani pois.

ps. kannattaa lopettaa se ihminen arvottaminen niin ei tunnu niin pelokkaalta ja pahalta. Jokainen on yhtä arvokas, diagnoosilla ei väliä <3

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Kiitos, teet erittäin vaikeaa ja merkitsevää työtä. Arvostan. Nää ihmiset, jotka alapeukuttaa niillä on jotakin salattavaa tai päässä jotain vikaa. On idioottimaista edes ajatella, että normi-ihmisten kanta/maisa tiedoilla on mitään merkitystä ellei esim mietitä lasten hyvinvointia. Luulevat olevansa niin uniikkeja, että kaikkia kiinnostaa niistä tehdyt ns havainnot.

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä sanoi että eivät nää asiakkaan terveystietoja. Mutta samassa tilanteessa olevan TYP:n  työntekijällä on oikeus pyytää kaikki potilastiedot asiakkaasta ilman asiakkaan lupaa ja terveydenhuollon edustajan on annettava ne. Tämän takia en käytä esim. psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja, koska tieto menee työvoimavirkailjalle, joka työskentelee te-palveluissa. Minulta on luottamus viety.

Väitätkö oikeasti, että TE-toimiston tradenomilla/restonomilla on esteetön oikeus vaatia psykiatrian puolen tietosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Hyvä näin. Kumma että täällä uhotaan ja ihan unohdetaan että lapsen elämästä ja tulevaisuudesta kyse täällä.

Mitä pelkäätte että se kyseinen sossu tekee niillä tiedoilla, myy eteenpäin iltalehdille?

Mitäs sinä pelkäät, että totuus käy ilmi niinkö?

Jos on totta, että sossu automaattisesti tarkastelee vanhempien mielenterveyttä jopa selän takan tapauksessa kuin tapauksessa, hehän siis pitävät, kuten tuolla moni myöntääkin kaikkia potentiaalisina "moniongelmaisina" tai "umpihulluina". Sen jälkeen luottamusta toisinpäinkään on turha odottaa.

Itse en hakisi apua kun suoraan poliisilta, jos tarve.

T. Itsekin sosiaalityöhön opiskelemaan joskus päässyt, mutta toisen alan paikan valinnut

no ei saisi mutta kyllä ne vaan tahtoo vuotaa tavalla tai toisella..

voidaan monella tapaa antaa vähä vilkasta jos työn onnistuminen

sitä vaatii. yleensä vasta kuolemalla uhkailu lopettaa joutavan

kiertämisen tanttojen taholta

No näkee alapeukuista jo, että umpihulluja palsta täynnä ja ihan oikein, että teidän tietoja katsotaan.

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Kolmas lasun sossu täällä. Asiakasvanhemmat voivat myös olla kertakaikkiaan niin sairaita, että mikään keskustelu ei ole mahdollista. Olen itse ollut tekemisissä sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat olleet suurin piirtein ambulanssia vaativassa kunnossa, nappailleet tapaamisella jotain tabuja ja olleet aivan sekaisin. Totta kai me tilaamme heidän terveystietonsa, jotta voimme lapsia sijoittaessamme tietää onko niillä vanhemmilla edes hoitokontaktia ja jos on, niin ollaanko siellä tietoisia missä kunnossa vanhempi on.

Mitähän tuokin tuossa ylhäällä taas on? Tottakai tuollaisissa tilanteissa mutta jokainen tapaus ei ole yhtä kuin = huostaanotto/ päihteet/hullu !!

Vahvistat vain kuvaa yksinkertaisesta ihmisestä, joka epäilee ja tutkii jokaisen vainoharhaisesti piittaamatta, miten se yksilöä, hänen tunteitaan ja yksityisyyttään loukkaa.