siis saako lastensuojelun sosiaalityöntekijä lukea potilastiedot?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen pitäisi käsittääkseni suostumus saada. Sosiaali- ja terveyspuoli on eri rekisterejä, joiden välinen tiedonluovutus vaatii sen henkilön kirjallisen suostumuksen. Itse en ainakaan luovuttaisi mitään papereita sossuun ilman sitä! t. psyk sh.

Jopa lähihoitajakoulutuksessa käydään nämä lakipykälät tiedon luovuttamisesta yms, joten sairaanhoitajan pitäisi kyllä tietää miten tämä asia menee. Tämän vuoksi en pidä ammattikorkeakouluja kovinkaan korkeatasoisina oppilaitoksina, kun opiskelijat eivät edes kuuntele mitä heille opetetaan. Olisi ihan kiva, että sairaanhoitajakin ymmärtää miten hänen työtään lainsäädännöllä ohjataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Kolmas lasun sossu täällä. Asiakasvanhemmat voivat myös olla kertakaikkiaan niin sairaita, että mikään keskustelu ei ole mahdollista. Olen itse ollut tekemisissä sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat olleet suurin piirtein ambulanssia vaativassa kunnossa, nappailleet tapaamisella jotain tabuja ja olleet aivan sekaisin. Totta kai me tilaamme heidän terveystietonsa, jotta voimme lapsia sijoittaessamme tietää onko niillä vanhemmilla edes hoitokontaktia ja jos on, niin ollaanko siellä tietoisia missä kunnossa vanhempi on.

Mutta kun ne tiedot haetaan rutiininomaisesti aina, kun viranomainen näkee tarvetta olevan. Silloinkin, kun mitään tarvetta ei todellisuudessa ole. Kaikkien tietosuojaa rikotaan varmuuden vuoksi, koska osalla on toimenpiteitä vaativia ongelmia. Viranomainen itse ei tietenkään näe mitään väärää tässä ja ihmettelee, miksi ihmiset eivät olisi valmiita antamaan kaikkia tietojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Kolmas lasun sossu täällä. Asiakasvanhemmat voivat myös olla kertakaikkiaan niin sairaita, että mikään keskustelu ei ole mahdollista. Olen itse ollut tekemisissä sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat olleet suurin piirtein ambulanssia vaativassa kunnossa, nappailleet tapaamisella jotain tabuja ja olleet aivan sekaisin. Totta kai me tilaamme heidän terveystietonsa, jotta voimme lapsia sijoittaessamme tietää onko niillä vanhemmilla edes hoitokontaktia ja jos on, niin ollaanko siellä tietoisia missä kunnossa vanhempi on.

Mutta kun ne tiedot haetaan rutiininomaisesti aina, kun viranomainen näkee tarvetta olevan. Silloinkin, kun mitään tarvetta ei todellisuudessa ole. Kaikkien tietosuojaa rikotaan varmuuden vuoksi, koska osalla on toimenpiteitä vaativia ongelmia. Viranomainen itse ei tietenkään näe mitään väärää tässä ja ihmettelee, miksi ihmiset eivät olisi valmiita antamaan kaikkia tietojaan.

Niin, miksi et olisi valmis antamaan kaikkia tietoja? Itse en keksi yhtäkään asiaa, jota ei saisi muut minusta lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Kolmas lasun sossu täällä. Asiakasvanhemmat voivat myös olla kertakaikkiaan niin sairaita, että mikään keskustelu ei ole mahdollista. Olen itse ollut tekemisissä sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat olleet suurin piirtein ambulanssia vaativassa kunnossa, nappailleet tapaamisella jotain tabuja ja olleet aivan sekaisin. Totta kai me tilaamme heidän terveystietonsa, jotta voimme lapsia sijoittaessamme tietää onko niillä vanhemmilla edes hoitokontaktia ja jos on, niin ollaanko siellä tietoisia missä kunnossa vanhempi on.

Mutta kun ne tiedot haetaan rutiininomaisesti aina, kun viranomainen näkee tarvetta olevan. Silloinkin, kun mitään tarvetta ei todellisuudessa ole. Kaikkien tietosuojaa rikotaan varmuuden vuoksi, koska osalla on toimenpiteitä vaativia ongelmia. Viranomainen itse ei tietenkään näe mitään väärää tässä ja ihmettelee, miksi ihmiset eivät olisi valmiita antamaan kaikkia tietojaan.

No ei haeta. Olen hakenut niitä urani aikana alle 5 kertaa. Joka kerta olen vain varmistanut, että hoitokontakti todella on olemassa, asiakkaan sanaan kun lastensuojelussa ei todellakaan voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Hyvä näin. Kumma että täällä uhotaan ja ihan unohdetaan että lapsen elämästä ja tulevaisuudesta kyse täällä.

Mitä pelkäätte että se kyseinen sossu tekee niillä tiedoilla, myy eteenpäin iltalehdille?

Tämä :( Lasten etu unohdetaan itsekkäistä syistä, ettei vain omat ikävät kaltoinkohtelut tule julki.

Vaikea onnellisena ihmisenä ymmärtää. Oma ajattelutapani on, ett ihan mitä vain, kunhan lapseni saa apua! Ei ole salattavaa, enkä usko että ketään oikeasti edes kiinnostaisi. Ihmisiä ollaan kaikki. Mutta taitaakin olla niin, että monilla ON salattavaa, ja siksi ammattilaisten välinen avoimuus tuntuu niin pahalta ajatukselta.

"ett ihan mitä vain, kunhan lapseni saa apua"

Unohdat tässä nyt sen, että monessakaan lastensuojeluilmoituksessa ei ole kyse siitä, että lapsi tarvitsisi minkäänlaista apua. Osa ilmoituksista tehdään perättöminä, osa kiusan vuoksi, osa vanhempien vuoksi ( esim. koska vanhempi käy terapiassa). Vain osa lasu- ilmoituksista on sellaisia, että oikeasti lapsi tarvitsee jotain apua.

Totta kai monilla on salattavaa. Juuri siksi terveystiedot ja psyykkiset tiedot ovat yleisesti salaisia eikä niitä saa esim. laittaa lehtiin, koska ne ovat arkaluonteisia, yksityisiä.

Sossun haiseva unelma että luottamus nyyh nyyh "ihmisiin" olisi mennyt jos on joutunut rikollisten ja asiattomien toimien kohteeksi. Silloin on joutunut vain rikosten kohteeksi. Hyvä tietenkin levittää tietoa myös ympäri että muutkin tietää miten viranomaiset toimivat Suomessa, jos joku vaikka hyötyy siitä ja häpeä rikollisista puuhista on häpeä kuitenkin viranomaisillekin. Ei se "lapset lapset" shaiba rikoksilla uppoa ihan kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Hyvä näin. Kumma että täällä uhotaan ja ihan unohdetaan että lapsen elämästä ja tulevaisuudesta kyse täällä.

Mitä pelkäätte että se kyseinen sossu tekee niillä tiedoilla, myy eteenpäin iltalehdille?

Tämä :( Lasten etu unohdetaan itsekkäistä syistä, ettei vain omat ikävät kaltoinkohtelut tule julki.

Vaikea onnellisena ihmisenä ymmärtää. Oma ajattelutapani on, ett ihan mitä vain, kunhan lapseni saa apua! Ei ole salattavaa, enkä usko että ketään oikeasti edes kiinnostaisi. Ihmisiä ollaan kaikki. Mutta taitaakin olla niin, että monilla ON salattavaa, ja siksi ammattilaisten välinen avoimuus tuntuu niin pahalta ajatukselta.

"ett ihan mitä vain, kunhan lapseni saa apua"

Unohdat tässä nyt sen, että monessakaan lastensuojeluilmoituksessa ei ole kyse siitä, että lapsi tarvitsisi minkäänlaista apua. Osa ilmoituksista tehdään perättöminä, osa kiusan vuoksi, osa vanhempien vuoksi ( esim. koska vanhempi käy terapiassa). Vain osa lasu- ilmoituksista on sellaisia, että oikeasti lapsi tarvitsee jotain apua.

Ei terapian takia lasuja tehdä. Lasuja tehdään psyykkisistä syistä siinä vaiheessa, kun vanhempi on lepositeissä psykiatrisella osastolla ja tarvitaan joku käymään katsomassa miten sen lapset voi ja onko heillä joku pitämässä huolta.

Totta kai monilla on salattavaa. Juuri siksi terveystiedot ja psyykkiset tiedot ovat yleisesti salaisia eikä niitä saa esim. laittaa lehtiin, koska ne ovat arkaluonteisia, yksityisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sosiaalityöntekijä saa halutessaan lukea kaikki psykiatrien ja terapeuttien kirjoittamat kuvaukset? missä salassapitovelvollisuus?

Lakis sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, 20 § : Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, koulutuksen järjestäjä, sosiaalipalvelun tuottaja, terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten.

Siinäpä se seisoo. Ei saa lukea "halustaan" vaan perustellusta tarpeesta.

Sitähän ne noudattavatkin, not. Noita olennaisia tietoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Hyvä näin. Kumma että täällä uhotaan ja ihan unohdetaan että lapsen elämästä ja tulevaisuudesta kyse täällä.

Mitä pelkäätte että se kyseinen sossu tekee niillä tiedoilla, myy eteenpäin iltalehdille?

Tämä :( Lasten etu unohdetaan itsekkäistä syistä, ettei vain omat ikävät kaltoinkohtelut tule julki.

Vaikea onnellisena ihmisenä ymmärtää. Oma ajattelutapani on, ett ihan mitä vain, kunhan lapseni saa apua! Ei ole salattavaa, enkä usko että ketään oikeasti edes kiinnostaisi. Ihmisiä ollaan kaikki. Mutta taitaakin olla niin, että monilla ON salattavaa, ja siksi ammattilaisten välinen avoimuus tuntuu niin pahalta ajatukselta.

"ett ihan mitä vain, kunhan lapseni saa apua"

Unohdat tässä nyt sen, että monessakaan lastensuojeluilmoituksessa ei ole kyse siitä, että lapsi tarvitsisi minkäänlaista apua. Osa ilmoituksista tehdään perättöminä, osa kiusan vuoksi, osa vanhempien vuoksi ( esim. koska vanhempi käy terapiassa). Vain osa lasu- ilmoituksista on sellaisia, että oikeasti lapsi tarvitsee jotain apua.

Totta kai monilla on salattavaa. Juuri siksi terveystiedot ja psyykkiset tiedot ovat yleisesti salaisia eikä niitä saa esim. laittaa lehtiin, koska ne ovat arkaluonteisia, yksityisiä.

Ei terapian takia lasuja tehdä. Lasuja tehdään psyykkisistä syistä siinä vaiheessa, kun vanhempi on lepositeissä psykiatrisella osastolla ja tarvitaan joku käymään katsomassa miten sen lapset voi ja onko heillä joku pitämässä huolta.

Luulosi on valitettavasti väärä. Lasuja todella tehdään ihan senkin vuoksi, että lapsen vanhempi hakeutuu juttelemaan ammattilaisen kanssa. Lasu voi tulla myös siksi, että vanhempi kieltäytyy keskusteluavusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Kolmas lasun sossu täällä. Asiakasvanhemmat voivat myös olla kertakaikkiaan niin sairaita, että mikään keskustelu ei ole mahdollista. Olen itse ollut tekemisissä sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat olleet suurin piirtein ambulanssia vaativassa kunnossa, nappailleet tapaamisella jotain tabuja ja olleet aivan sekaisin. Totta kai me tilaamme heidän terveystietonsa, jotta voimme lapsia sijoittaessamme tietää onko niillä vanhemmilla edes hoitokontaktia ja jos on, niin ollaanko siellä tietoisia missä kunnossa vanhempi on.

Mutta kun ne tiedot haetaan rutiininomaisesti aina, kun viranomainen näkee tarvetta olevan. Silloinkin, kun mitään tarvetta ei todellisuudessa ole. Kaikkien tietosuojaa rikotaan varmuuden vuoksi, koska osalla on toimenpiteitä vaativia ongelmia. Viranomainen itse ei tietenkään näe mitään väärää tässä ja ihmettelee, miksi ihmiset eivät olisi valmiita antamaan kaikkia tietojaan.

Niin, miksi et olisi valmis antamaan kaikkia tietoja? Itse en keksi yhtäkään asiaa, jota ei saisi muut minusta lukea.

"Koska MINÄ pidän esiintymisestä ja tietojen avaamisesta kaikille, niin kaikkien muidenkin on ajateltava ja tunnettava täysin samoin kuin MINÄ tai muuten he ovat jotenkin vääriä tai epäilyttäviä. Kukaan ei saa tuntea esim. häpeän tai nöyryytyksen tai pelon tunteita omista asioistaan, koska MINÄ en sellaisia tunne MINUN omista asioistani, vaan olen ikionnekas ja onnellinen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Hyvä näin. Kumma että täällä uhotaan ja ihan unohdetaan että lapsen elämästä ja tulevaisuudesta kyse täällä.

Mitä pelkäätte että se kyseinen sossu tekee niillä tiedoilla, myy eteenpäin iltalehdille?

Tämä :( Lasten etu unohdetaan itsekkäistä syistä, ettei vain omat ikävät kaltoinkohtelut tule julki.

Vaikea onnellisena ihmisenä ymmärtää. Oma ajattelutapani on, ett ihan mitä vain, kunhan lapseni saa apua! Ei ole salattavaa, enkä usko että ketään oikeasti edes kiinnostaisi. Ihmisiä ollaan kaikki. Mutta taitaakin olla niin, että monilla ON salattavaa, ja siksi ammattilaisten välinen avoimuus tuntuu niin pahalta ajatukselta.

"ett ihan mitä vain, kunhan lapseni saa apua"

Unohdat tässä nyt sen, että monessakaan lastensuojeluilmoituksessa ei ole kyse siitä, että lapsi tarvitsisi minkäänlaista apua. Osa ilmoituksista tehdään perättöminä, osa kiusan vuoksi, osa vanhempien vuoksi ( esim. koska vanhempi käy terapiassa). Vain osa lasu- ilmoituksista on sellaisia, että oikeasti lapsi tarvitsee jotain apua.

Totta kai monilla on salattavaa. Juuri siksi terveystiedot ja psyykkiset tiedot ovat yleisesti salaisia eikä niitä saa esim. laittaa lehtiin, koska ne ovat arkaluonteisia, yksityisiä.

Perättömät ilmot on väärin tietenkin, kurjaa että sellaisiakin tehdään.

En edelleenkään ymmärrä, miksi olisi jotain salattavaa. Uskovaisena on itsestään selvää, että Herra näkee kaiken, eli ei voisikaan olla mitään salattavaa. Hän näkee sydämen alhaisimpaankin sopukkaan saakka, eli aivan turha edes yrittää olla jotain parempaa kuin on. Kuulostaa raskaalta tuollainen ajattelutapa. 

Totuus tekee vapaaksi, eikä sitä tarvitse pelätä. Jos jollain on niin kauhea elämä, että saa kiksit muiden kiusaamisesta ja totuuden väärinkäyttämisestä, niin sehän on vain ihan tosi säälittävää. Sen lisäksi että se on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Kolmas lasun sossu täällä. Asiakasvanhemmat voivat myös olla kertakaikkiaan niin sairaita, että mikään keskustelu ei ole mahdollista. Olen itse ollut tekemisissä sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat olleet suurin piirtein ambulanssia vaativassa kunnossa, nappailleet tapaamisella jotain tabuja ja olleet aivan sekaisin. Totta kai me tilaamme heidän terveystietonsa, jotta voimme lapsia sijoittaessamme tietää onko niillä vanhemmilla edes hoitokontaktia ja jos on, niin ollaanko siellä tietoisia missä kunnossa vanhempi on.

Mutta kun ne tiedot haetaan rutiininomaisesti aina, kun viranomainen näkee tarvetta olevan. Silloinkin, kun mitään tarvetta ei todellisuudessa ole. Kaikkien tietosuojaa rikotaan varmuuden vuoksi, koska osalla on toimenpiteitä vaativia ongelmia. Viranomainen itse ei tietenkään näe mitään väärää tässä ja ihmettelee, miksi ihmiset eivät olisi valmiita antamaan kaikkia tietojaan.

Niin, miksi et olisi valmis antamaan kaikkia tietoja? Itse en keksi yhtäkään asiaa, jota ei saisi muut minusta lukea.

"Koska MINÄ pidän esiintymisestä ja tietojen avaamisesta kaikille, niin kaikkien muidenkin on ajateltava ja tunnettava täysin samoin kuin MINÄ tai muuten he ovat jotenkin vääriä tai epäilyttäviä. Kukaan ei saa tuntea esim. häpeän tai nöyryytyksen tai pelon tunteita omista asioistaan, koska MINÄ en sellaisia tunne MINUN omista asioistani, vaan olen ikionnekas ja onnellinen."

Miksi kenenkään pitäisi tuntea häpeää tai nöyryytystä tai pelkoa? 

Tai tietenkin, jos on hakannut omaa lastaan niin pitääkin tuntea häpeää. Mutta asiasta voi tehdä parannuksen, ei tarvitse jäädä siihen paskakasaan, vaan hakea itselleen apua. SE ei ole hävettävää. Jos joku ei sitä tajua vaan tuomitsee, niin se taas on sitten sen toisen häpeä.

Kyse oli terveystiedoista. Normaalijärkisen ihmisen luulisi tajuavan, että ei ole mukavaa antaa tietojen päätyä muille, jos omissa terveystiedoissa on vaikkapa sukupuolitauteja, peräpukamia tai on keskustellut psykologilla traumoistaan.

Eivät ne ilmeisesti kovin helpolla niitä katso.

Minulla oli tilanne, että exä väitti että minulla olisi mt-ongelmia, joita todellisuudessa ei ollut. Sossut meinasi lähteä vaan mukailemaan näitä tarinoita.

Jolloin hermostuin, ja pyysin itse, että tarkistakaa terveystietoni. Sanoin, että sieltä löytyy korkeintaan käyntejä erään fyysisen sairauden seurannasta, hammaslääkäri ja silmäpoli käynnit. Eikä näitä asioita, mitä tämä ihminen väitti.

Eipäs suostunut sossu tarkistamaan, vaan varasi minulle ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, jossa kuuli kun psykiatrinen sairaanhoitaja puhui ääneen mitä käyntejä minulla näkyy, ja äimisteli siinä sitten, että eikö tosiaan ole mitään muuta kontaktia psykiatrian puolella. Tämä sossu siis tuppautui mukaan käynnille ihmettelemään.

Sitten hän suositteli, että kävisin sitten siellä psyk.sairaanhoitajan luona, koska eksäni on kuvaillut, että olen niin "epävakaa"

Sossun lähdettyä huoneesta nauroimme molemmat psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, emmekä varanneet enää käyntejä.

Eli minun kokemus on, että eivät tarkkista, vaikka pyytäisit. Mieluummin hymistelevät, ja puhuvat asiakkaasta pahaa,sekä lähtevät uskomaan sen huoli ilmoituksen tekijän lausumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Kolmas lasun sossu täällä. Asiakasvanhemmat voivat myös olla kertakaikkiaan niin sairaita, että mikään keskustelu ei ole mahdollista. Olen itse ollut tekemisissä sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat olleet suurin piirtein ambulanssia vaativassa kunnossa, nappailleet tapaamisella jotain tabuja ja olleet aivan sekaisin. Totta kai me tilaamme heidän terveystietonsa, jotta voimme lapsia sijoittaessamme tietää onko niillä vanhemmilla edes hoitokontaktia ja jos on, niin ollaanko siellä tietoisia missä kunnossa vanhempi on.

Mutta kun ne tiedot haetaan rutiininomaisesti aina, kun viranomainen näkee tarvetta olevan. Silloinkin, kun mitään tarvetta ei todellisuudessa ole. Kaikkien tietosuojaa rikotaan varmuuden vuoksi, koska osalla on toimenpiteitä vaativia ongelmia. Viranomainen itse ei tietenkään näe mitään väärää tässä ja ihmettelee, miksi ihmiset eivät olisi valmiita antamaan kaikkia tietojaan.

No ei haeta. Olen hakenut niitä urani aikana alle 5 kertaa. Joka kerta olen vain varmistanut, että hoitokontakti todella on olemassa, asiakkaan sanaan kun lastensuojelussa ei todellakaan voi luottaa.

Aikuinen ei ole edelleenkään asiakas! Ja huonosti on kirjat koulussa luettu, jos puhut noin epäilevästi ja epäkunnioittavasti.

Kuulostaa oudolta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä sanoi että eivät nää asiakkaan terveystietoja. Mutta samassa tilanteessa olevan TYP:n  työntekijällä on oikeus pyytää kaikki potilastiedot asiakkaasta ilman asiakkaan lupaa ja terveydenhuollon edustajan on annettava ne. Tämän takia en käytä esim. psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja, koska tieto menee työvoimavirkailjalle, joka työskentelee te-palveluissa. Minulta on luottamus viety.

Meillä aikuissosiaalityössä kyllä on pääsy myös terveystietoihin. Mutta se nyt on selvää, että sitä käytetään vain akuuteissa hätätilanteissa, esim. sosiaalipäivystystehtävissä.

Millainen tilanne on että aikuissosiaalityöhön tulee sosiaalipäivystystehtävä? Eikö paikalla ole tuolloin poliisi joka hoitaa homman ja ensihoitona konsultoituaan potilaan sinne minne kuuluu.

Vaikkapa psykoosissa oleva asiakas, joka täytyy saada hoitoon. Tai itsetuhoinen asiakas. Ei siinä poliisia ihan ekana kutsuta, vaan sossu usein tsekkaa tilanteen ja kutsuu ensihoidon tarvittaessa paikalle.

Monella paikkakunnalla aikuissosiaalityö hoitaa virka-aikaisen sosiaalipäivystyksen.

t. sossu

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä sanoi että eivät nää asiakkaan terveystietoja. Mutta samassa tilanteessa olevan TYP:n  työntekijällä on oikeus pyytää kaikki potilastiedot asiakkaasta ilman asiakkaan lupaa ja terveydenhuollon edustajan on annettava ne. Tämän takia en käytä esim. psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja, koska tieto menee työvoimavirkailjalle, joka työskentelee te-palveluissa. Minulta on luottamus viety.

Meillä aikuissosiaalityössä kyllä on pääsy myös terveystietoihin. Mutta se nyt on selvää, että sitä käytetään vain akuuteissa hätätilanteissa, esim. sosiaalipäivystystehtävissä.

Millainen tilanne on että aikuissosiaalityöhön tulee sosiaalipäivystystehtävä? Eikö paikalla ole tuolloin poliisi joka hoitaa homman ja ensihoitona konsultoituaan potilaan sinne minne kuuluu.

Vaikkapa psykoosissa oleva asiakas, joka täytyy saada hoitoon. Tai itsetuhoinen asiakas. Ei siinä poliisia ihan ekana kutsuta, vaan sossu usein tsekkaa tilanteen ja kutsuu ensihoidon tarvittaessa paikalle.

Monella paikkakunnalla aikuissosiaalityö hoitaa virka-aikaisen sosiaalipäivystyksen.

t. sossu

En nyt taida uskoa. Eiköhän se tsekkaamisen hoida sairaalan päivystyksen lääkäri, joka konsultoi jotain psykiatria tarpeen mukaan. Jos joku menisi psykoosiin, oikea paikka on sairaala eikä sosiaalivirasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Kolmas lasun sossu täällä. Asiakasvanhemmat voivat myös olla kertakaikkiaan niin sairaita, että mikään keskustelu ei ole mahdollista. Olen itse ollut tekemisissä sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat olleet suurin piirtein ambulanssia vaativassa kunnossa, nappailleet tapaamisella jotain tabuja ja olleet aivan sekaisin. Totta kai me tilaamme heidän terveystietonsa, jotta voimme lapsia sijoittaessamme tietää onko niillä vanhemmilla edes hoitokontaktia ja jos on, niin ollaanko siellä tietoisia missä kunnossa vanhempi on.

Eli lasun sossuilla olisi oikeasti sairaita perheitä hoidettavana, joten on mielenkiintoista, miten he fabrikoivat ongelmia perheille, joilla ei ole niitä.

Lls kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä sanoi että eivät nää asiakkaan terveystietoja. Mutta samassa tilanteessa olevan TYP:n  työntekijällä on oikeus pyytää kaikki potilastiedot asiakkaasta ilman asiakkaan lupaa ja terveydenhuollon edustajan on annettava ne. Tämän takia en käytä esim. psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja, koska tieto menee työvoimavirkailjalle, joka työskentelee te-palveluissa. Minulta on luottamus viety.

Meillä aikuissosiaalityössä kyllä on pääsy myös terveystietoihin. Mutta se nyt on selvää, että sitä käytetään vain akuuteissa hätätilanteissa, esim. sosiaalipäivystystehtävissä.

Millainen tilanne on että aikuissosiaalityöhön tulee sosiaalipäivystystehtävä? Eikö paikalla ole tuolloin poliisi joka hoitaa homman ja ensihoitona konsultoituaan potilaan sinne minne kuuluu.

Vaikkapa psykoosissa oleva asiakas, joka täytyy saada hoitoon. Tai itsetuhoinen asiakas. Ei siinä poliisia ihan ekana kutsuta, vaan sossu usein tsekkaa tilanteen ja kutsuu ensihoidon tarvittaessa paikalle.

Monella paikkakunnalla aikuissosiaalityö hoitaa virka-aikaisen sosiaalipäivystyksen.

t. sossu

En nyt taida uskoa. Eiköhän se tsekkaamisen hoida sairaalan päivystyksen lääkäri, joka konsultoi jotain psykiatria tarpeen mukaan. Jos joku menisi psykoosiin, oikea paikka on sairaala eikä sosiaalivirasto.

Siis oletko tosissasi? Aika korkea kynnys on saada ambulanssi paikalle. Et uskoisikaan miten paljon meille sossuun tulee huoli-ilmoituksia, joissa huolena nimenomaan mielenterveysongelmainen ihminen, jota ei ole saatu hoitoon.

t. sossu

Vierailija kirjoitti:

Lls kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä sanoi että eivät nää asiakkaan terveystietoja. Mutta samassa tilanteessa olevan TYP:n  työntekijällä on oikeus pyytää kaikki potilastiedot asiakkaasta ilman asiakkaan lupaa ja terveydenhuollon edustajan on annettava ne. Tämän takia en käytä esim. psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja, koska tieto menee työvoimavirkailjalle, joka työskentelee te-palveluissa. Minulta on luottamus viety.

Meillä aikuissosiaalityössä kyllä on pääsy myös terveystietoihin. Mutta se nyt on selvää, että sitä käytetään vain akuuteissa hätätilanteissa, esim. sosiaalipäivystystehtävissä.

Millainen tilanne on että aikuissosiaalityöhön tulee sosiaalipäivystystehtävä? Eikö paikalla ole tuolloin poliisi joka hoitaa homman ja ensihoitona konsultoituaan potilaan sinne minne kuuluu.

Vaikkapa psykoosissa oleva asiakas, joka täytyy saada hoitoon. Tai itsetuhoinen asiakas. Ei siinä poliisia ihan ekana kutsuta, vaan sossu usein tsekkaa tilanteen ja kutsuu ensihoidon tarvittaessa paikalle.

Monella paikkakunnalla aikuissosiaalityö hoitaa virka-aikaisen sosiaalipäivystyksen.

t. sossu

En nyt taida uskoa. Eiköhän se tsekkaamisen hoida sairaalan päivystyksen lääkäri, joka konsultoi jotain psykiatria tarpeen mukaan. Jos joku menisi psykoosiin, oikea paikka on sairaala eikä sosiaalivirasto.

Siis oletko tosissasi? Aika korkea kynnys on saada ambulanssi paikalle. Et uskoisikaan miten paljon meille sossuun tulee huoli-ilmoituksia, joissa huolena nimenomaan mielenterveysongelmainen ihminen, jota ei ole saatu hoitoon.

t. sossu

Kerropa vähän lisää miten homma etenee? Menet tapaamaan asiakasta kesken päivän, vai mitä ja arvioit hänen olevan psykoosissa ilman lääkäriä ja tuuppaat mielisairaalaan ilman lääkärin lähetettä? Onpa valtuudet annettu!

Vierailija kirjoitti:

Perustele kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijällä on palvelutarpeen arviointia tehdessään ja huostaanottoa valmistellessaan niin laajat tiedonsaantioikeudet että eipä ole juuri muilla viranomaisilla, että revi siitä. Tiedän 100% varmuudella että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä äidin terveystiedot on pyydetty (ja saatu) sossun toimesta.

Lakiin perustuva tiedonsaantioikeus pitää aina perustellea. Olen tehnyt palvelutarpeen arvioita ja lastensuojelussa tehnyt mm. kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä ole todellakaan mikään automaatio, että pyydän asiakkaan potilastietoja. Mutta on tilanteita, jossa ne pitää pyytää, koska olisi virkavirhe olla selvittämättä ihmisen potilastietoja. Ajatteleppa fiktiivinen esimerkki, että joku opettaja Möttönen tekee lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan estät lapsesi koulunkäynnin luulotaudillasi ja väität, että hänen loputtomat poissaolonsa johtuvat hänen olemattomasta kroonisesta sairaudestaan. Mikä olisi sinusta asiakkaan eli lapsen oikeusturvan kannalta paras tapa selvittää asian todellinen laita? A) uskot opettaja Möttösen tulkintoja, B) uskot vanhemmat kertomuksia tai C) pyydät (tietenkin ensisijaisesti huoltajan luvalla) potilastietoja, jotka kertovat lapsen sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn? On päivänselvää, että tuollaisessa tilanteessa pyydetään potilastietoja ja ollaan yhteydessä hoitavaan tahoon, koska se on välttämätöntä sosiaalihuollon tarpeen selvittämisen näkökulmasta. 

Etkö kerro tuossa järjestyksen jossa tulee toimia. Otat ilmoituksen vastaan ja palaveeraat vanhempien kanssa. Sovitte että menee kouluun.

Missä vaiheessa yhtäkkiä päätätkin tilata ilman lupaa terveystiedot? Poissaoloja tulee olla paljon, ja vanhempikin voi toimittaa diagnoosin ja yleensä koululla tiedossa. Miksi et kysy lupaa jututtaa terveydenhoitajaa ensin, joka myös tuntee mahdollisen sairauden ja katsoo tiedot?

Millä perustelet että tilaat koko sairaushostorian?

Toinen lastensuojelun sossu täällä moi. Mulle tuli järkytyksenä uran alussa se, kuinka paljon lastensuojelun asiakasperheet valehtelee kirkkain silmin päin naamaa. Se on ihan toinen todellisuus kuin keskiluokkainen kasvuympäristöni, jossa olen kasvanut. Vanhemmat voivat valehdella ihan suoraan että eivät ole syyllistyneet rikoksiin tai käyttäneet huumeita, vaikka näistä olisi tuomioita ja seuloissa värisuora. Kai ymmärrät, että kun työskennellään moniongelmaisten ihmisten lasten turvaamiseksi, ei voida lähtökohtaisesti luottaa vanhempien omaan kertomaan, koska meidän asiakkaiden keskuudessa valehtelu ja ongelmien kieltäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi lastensuojelun viranomaisilla on laajat tiedonsaantioikeudet. Ja kyllä, saamme vanhemmista tarvitsemamme tiedot salassapitosäännösten estämättä.

Minulle tuli järkytyksenä se, kuinka paljon sossut ja perhetyöntekijät valehtelevat, miten huonosti he tietävät työtään koskevaa lainsäädäntöä ja korrektin käytöksen puute.