Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hauskimpia esimerkkejä uusavuttomista ihmisistä
01.04.2016 |
Toisen ketjun innoittamana aloitin tällaisen. Eli kertokaapas hauskimmat tapaukset kun olette törmänneet ns uusavuttomiin tai muutoin tyhmiin ihmisiin. Mä kerron aluksi yhden tarinan. Olin aikoinaan Tiimarissa loppuunmyynnissä kun lopettivat sen ketjun kokonaan. Siellä oli yhtäaikaa noin 20-25-vuotias tyttö/nainen joka keräili koriinsa kaikenlaista. Sitten hän soitti jollekin, oletan että äidilleen, että täällä olisi alennuksessa tällaisia juttuja mitä sinä ostat aina (en muista mitä). Keskustelu meni suurinpiirtein näin: Ai minkä kokoisia...no tällaisia pieniä...no millä minä ne mittaisin, ei mulla ole mittaa mukana...jaa viivotin, mistäs minä sellaisen löydän....no minä yritän etsiä...no nyt mulla on tässä viivotin, mitä mun pitäis mitata...no se on siinä ykkösen ja kakkosen välissä, riippuu siitä laintanko toisen pään siihen nollaan vai viivottimen päähän....tai eiku ootas nyt, eikös se toinen pää pidä olla ykkösen kohdalla...vai nollassa, sano nyt kun en mä muista...jaa mitä maksaa...en mä tiedä mutta tässä on -50% eikös se oo silloin aika halpa...alkuperäinen hinta...mistäs mä sen tietäisin...
Nainen vaikutti muutoin ihan normaalilta, siis ei ollut mikään vammainen. Ajattelin mielessäni että voi voi...
Kommentit (642)
Tuon valmiin riisipuuron mä vielä ymmärrän jotenkin (onhan sitä vispipuuroakin valmiina) mutta valmiiksi pilkottu HK:n sininen meni yli uusavuttomuuden ymmärtämiskynnykseni. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaupoissa on uusavuttomille ihan omia valmistuotteita, mm. riisipuuro.
:)
Ne tuotteet ovat tosi hyviä myös vanhuksille ja vammaisille, jotka eivät pysty tekemään itse. Samoin ne parjatut valmiiksi kuoritut hedelmät.
Kunnon riisipuuron tekeminen vaatii aikaa. On se varmasti kätevä myös kiireiselle, joka haluaa syödä riisipuuroa. Samaa kastia, kuin muutkin valmisruoat.
Otin kerran mukaan appelsiinin välipalaksi. Oli niin tiukassa kuori etten saanut sellaisella ruokalan tylsällä veitselläkään kuorittua. Vein sitten appelsiinin takaisin kotiin jossa sain sen kuorittua. Ehkä olen uusavuton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaupoissa on uusavuttomille ihan omia valmistuotteita, mm. riisipuuro.
:)
Aluksi tuntui itsestänikin tyhmältä idealta tuo valmis riisipuuro mutta ostan sitä nykyään silloin tällöin. Asun yksin ja jos haluan yhden annoksen riisipuuroa iltapalaksi kun tulen myöhään illalla kotiin mikä asiassa muita häiritsee? Riisipuuroa on myös sopiva annoskoko valmiiksi mitattuna.
Kerran työpaikan kahvipöytäkeskustelussa paljastui, että mä ostan niitä valmiiksi siputtuja pakastesipuleita,mHirveä riekkuminen ja pilkkaaminen seurasi.
Vaan annas olla, hieman myöhemmin pahin ivaaja kertoi tuomastaan sipulipiirakasta, miten helppo se oli ollut tehdä kun käytti valmista sipulisilppua...
Vierailija kirjoitti:
Tuon valmiin riisipuuron mä vielä ymmärrän jotenkin (onhan sitä vispipuuroakin valmiina) mutta valmiiksi pilkottu HK:n sininen meni yli uusavuttomuuden ymmärtämiskynnykseni. :D
Kaikki puurot ovar todella helppoja tehdä!
Ei muuta kuin vesi tulelle ja ryynit sekaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
Toki pyykinpesu on täysin mitätön juttu, pelkkä napinpainallus, kun kerran isöäidit saivat sen hoidettua 30 asteen pakkasella avannossa. Totta kai.
Se minua vain ihmetyttää, miten tuo järjettömän helppo homma on niin ylivoimainen isolle osalle miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
Toki pyykinpesu on täysin mitätön juttu, pelkkä napinpainallus, kun kerran isöäidit saivat sen hoidettua 30 asteen pakkasella avannossa. Totta kai.
Se minua vain ihmetyttää, miten tuo järjettömän helppo homma on niin ylivoimainen isolle osalle miehistä.
Koska näillä miehillä kyse ei ole uusavuttomuudesta vaan laiskuudesta. Siksi.
t. 124
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaupoissa on uusavuttomille ihan omia valmistuotteita, mm. riisipuuro.
:)
Aluksi tuntui itsestänikin tyhmältä idealta tuo valmis riisipuuro mutta ostan sitä nykyään silloin tällöin. Asun yksin ja jos haluan yhden annoksen riisipuuroa iltapalaksi kun tulen myöhään illalla kotiin mikä asiassa muita häiritsee? Riisipuuroa on myös sopiva annoskoko valmiiksi mitattuna.
Kerran työpaikan kahvipöytäkeskustelussa paljastui, että mä ostan niitä valmiiksi siputtuja pakastesipuleita,mHirveä riekkuminen ja pilkkaaminen seurasi.
Vaan annas olla, hieman myöhemmin pahin ivaaja kertoi tuomastaan sipulipiirakasta, miten helppo se oli ollut tehdä kun käytti valmista sipulisilppua...
Sipulisilppu on tosi kätevää! Joskus aikoinaan ostelin. Sipulin saa suoraan pannulle, ei tarvitse kyynelehtiä ja aikaa säästyy. Jos itse silppuan, en edes jaksa silputa niin nätiksi silpuksi kuin valmissilppu.
Nyt oon kyllä vuosia silpunnut sipulini ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
Toki pyykinpesu on täysin mitätön juttu, pelkkä napinpainallus, kun kerran isöäidit saivat sen hoidettua 30 asteen pakkasella avannossa. Totta kai.
Se minua vain ihmetyttää, miten tuo järjettömän helppo homma on niin ylivoimainen isolle osalle miehistä.
Koska näillä miehillä kyse ei ole uusavuttomuudesta vaan laiskuudesta. Siksi.
t. 124
Kyllä kaverin miehellä oli kyse joko avuttomuudesta tai tyhmyydestä. Vaimonsa ollessa työmatkalla pesi pyykkiä, minkä seurauksena sen raidallisesta lempivillapaidasta tuli pannulappu ja valkoisista paidoista kirjavan kukertavia ja hyvin nukkaisia. Oli laittanut samaan pyykkiin ja kuudenkympin pesu kunnon linkouksella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
Toki pyykinpesu on täysin mitätön juttu, pelkkä napinpainallus, kun kerran isöäidit saivat sen hoidettua 30 asteen pakkasella avannossa. Totta kai.
Se minua vain ihmetyttää, miten tuo järjettömän helppo homma on niin ylivoimainen isolle osalle miehistä.
Koska näillä miehillä kyse ei ole uusavuttomuudesta vaan laiskuudesta. Siksi.
t. 124
Mitä, miten laiska pitää olla, jos ei viitsi edes yhtä nappia painaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
Toki pyykinpesu on täysin mitätön juttu, pelkkä napinpainallus, kun kerran isöäidit saivat sen hoidettua 30 asteen pakkasella avannossa. Totta kai.
Se minua vain ihmetyttää, miten tuo järjettömän helppo homma on niin ylivoimainen isolle osalle miehistä.
Koska näillä miehillä kyse ei ole uusavuttomuudesta vaan laiskuudesta. Siksi.
t. 124
Jep. Ja meidän palstamiehet syyttävät naisia siitä, että eivät jaksa yhtä nappia painaa ja samalla kehtaavat valittaa kun mies ei pese pyykkiä. Että kukahan sitä nappia ei oikein jaksakaan painaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon valmiin riisipuuron mä vielä ymmärrän jotenkin (onhan sitä vispipuuroakin valmiina) mutta valmiiksi pilkottu HK:n sininen meni yli uusavuttomuuden ymmärtämiskynnykseni. :D
Kaikki puurot ovar todella helppoja tehdä!
Ei muuta kuin vesi tulelle ja ryynit sekaan.
Helppoja joo, mutta jotkut aikaa vieviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
Miksi sitten pyykinpesua vähättelevät (yleensä) miehet eivät sitten sano: "Se on vain napin painallus, anna minä hoidan sen"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
Toki pyykinpesu on täysin mitätön juttu, pelkkä napinpainallus, kun kerran isöäidit saivat sen hoidettua 30 asteen pakkasella avannossa. Totta kai.
Se minua vain ihmetyttää, miten tuo järjettömän helppo homma on niin ylivoimainen isolle osalle miehistä.
Koska näillä miehillä kyse ei ole uusavuttomuudesta vaan laiskuudesta. Siksi.
t. 124
Mitä, miten laiska pitää olla, jos ei viitsi edes yhtä nappia painaa?
Kyse voi olla laiskuuden ohella myös periaatteesta. Ei viitsitä tehdä hommaa, kun se on ns. naisten homma, niin odotellaan, että "kyllä akka sen kuitenkin jossain vaiheessa hoitaa". Minulla on jo ikää sen verran, että en mene lankaan eli tällainen ei ole minusta "söpöä miesten avuttomuutta" vaan lusmuilu vain yksinkertaisesti tympii ja ärsyttää.
t. 124
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa blondilogiikkaa: leivoimme kaverin kanssa kakkua illanistujaisiin. Minä luin ohjetta, kaveri toi tarvikkeita. Minä luin: "Kaksi teelusikallista vaniljasokeria." Kaveri toi kaksi teelusikkaa ja vaniljasokerin. :)
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa blondilogiikkaa: leivoimme kaverin kanssa kakkua illanistujaisiin. Minä luin ohjetta, kaveri toi tarvikkeita. Minä luin: "Kaksi teelusikallista vaniljasokeria." Kaveri toi kaksi teelusikkaa ja vaniljasokerin. :)
Ihana. :')
Työkaverini päivitteli 25-vuotiaana, kuinka helppoa lettujen tekeminen on. Ostaa kaupasta vaan valmispaketin, johon lisätään vesi..
Vierailija kirjoitti:
Kaveri piti Toyotan penkinlämmitintä niin pitkään päällä että vastukset kärähti ja istuimeen sekä toppahousuihin suli reiät...
Ja se pölvästi tässä tarinassa on??? (rumpujen pärinää) Sinä!
Ei penkinlämmittimien käytölle ole aikarajaa, ym. tapauksessa lämmitin hajosi.
Meillä lajitellaan pyykit vain tummaan ja vaaleaan, ei kai niitä joku vielä turhaan lajittele punainen, sininen ym.?? Ja tosiaan ne pyykit tunkee hetkessä koneeseen (meillä ne kerätään sinne jo valmiiksi sitä mukaa kun ottaa pois käytöstä) ja pesuaine perään ja se napin painallus, onpa rankkaa! Meillä tosin on kuivausrumpu joten pesun jälkeen pyykit sinne ja ne tulevat vielä sileinäkin ulos, ei muuta kuin nopea viikkaus. Ei siihenkään mene kovin paljoa aikaa..miten ihmeessä siitäkin on saatu ongelma? Tiedän kyllä tyyppejä jotka silittävät kalsareitakin..noh turha valittaa sitten.
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö."
Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.
Jos on joskus nyrkkipyykillä pyykkilaudan kanssa pyykännyt perheen pyykkejä edes viikon verran, kyllähän se silloin noin on. Lajittelu ja ripustaminen hoitui ihan siinä sivussa.
Ovatkos nyt sitten ihan uusavuttomia kaikki, jotka esim. jossain paperitehtaassa töikseen vain painelevat nappeja. Ihan naurettavaa, että moisesta maksetaan vielä varsin kovaa palkkaa.
Tuo sivussa hoituminen on minua aina kiinnostanut: Millä periaatteella se oikein tapahtuu? Mulla ei kyllä mikään ihan ilman vaivaa sivussa hoidu, vaikka kuinka seisoisin odottamassa. Aina pitää sitten kuitenkin tarttua hommiin. Mikä systeemi tossa oikein on, jokin tietty katse, telepaattinen kyky tai jotain?
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen