Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hauskimpia esimerkkejä uusavuttomista ihmisistä
01.04.2016 |
Toisen ketjun innoittamana aloitin tällaisen. Eli kertokaapas hauskimmat tapaukset kun olette törmänneet ns uusavuttomiin tai muutoin tyhmiin ihmisiin. Mä kerron aluksi yhden tarinan. Olin aikoinaan Tiimarissa loppuunmyynnissä kun lopettivat sen ketjun kokonaan. Siellä oli yhtäaikaa noin 20-25-vuotias tyttö/nainen joka keräili koriinsa kaikenlaista. Sitten hän soitti jollekin, oletan että äidilleen, että täällä olisi alennuksessa tällaisia juttuja mitä sinä ostat aina (en muista mitä). Keskustelu meni suurinpiirtein näin: Ai minkä kokoisia...no tällaisia pieniä...no millä minä ne mittaisin, ei mulla ole mittaa mukana...jaa viivotin, mistäs minä sellaisen löydän....no minä yritän etsiä...no nyt mulla on tässä viivotin, mitä mun pitäis mitata...no se on siinä ykkösen ja kakkosen välissä, riippuu siitä laintanko toisen pään siihen nollaan vai viivottimen päähän....tai eiku ootas nyt, eikös se toinen pää pidä olla ykkösen kohdalla...vai nollassa, sano nyt kun en mä muista...jaa mitä maksaa...en mä tiedä mutta tässä on -50% eikös se oo silloin aika halpa...alkuperäinen hinta...mistäs mä sen tietäisin...
Nainen vaikutti muutoin ihan normaalilta, siis ei ollut mikään vammainen. Ajattelin mielessäni että voi voi...
Kommentit (642)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
No jos muustakin ajatellaan samalla tavalla, niin kaikki työthän ovat nykyään ihan yksinkertaisia, suunnilleen pelkkä napinpainallus. Tiskikone vs. käsin tiskaus juoksevalla vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä kantovedellä. Ihan miten itse haluaa ajatella. Mummosi pulsaattoripesukonekin oli aikanaan hieno ja moderni vekotin, eikä sellaisen käyttö ollut mitään verrattuna oikeaan pyykinpesuun, pelkkää nykyajan laiskuutta.
Eli vielä kerran: pyykin pesu ei ole mikään valtavan raskas koko päivän urakka, mutta siinä on edelleen enemmän työtä kuin pelkkä napin painallus. Arjen työt ovat helpompia kuin joskus ennen ja helpottuvat koko ajan, mutta silti niissä on enemmän tai vähemmän aikaa vaativia käsitöitä, mitä ei auta kuin tehdä.
Voi hyvä ystävä, kun se mummoni oli kokenut myös sen pyykkien pesun avannossa aikoinaan ennen pulsaattorikonetta. Ja älyän kyllä, että pyykinpesu nykyäänkään ei ole ihan "pelkkä napinpainallus", mutta turha siitä on tehdä elämää suurempaa työtäkään ja vonkua kuinka raskasta on, kun "olen tänään pessyt jo 3 koneellista pyykkiä" jne..
t. 124
Älä viitsi olla noin alentuva. Ja jokainen, joka vain hyväksyy kaiken sillä periaatteella että joskus jossakin on ollut huonommin, joutuu raatamaan tuplasti enemmän kuin se joka "vonkuu". Jos ihmiset olisivat ahkeria työmuurahaisia jotka eivät halua ikinä valittaa tai lasikotella, asuisimme vielä luolissa. Laiskuus on sama kuin edistys, se pakottaa meidät etsimään helpompia tapoja tehdä asiat. Ja ilman sitä "vonkumista" kukaan ei tule ajatelleeksi että tähän pitäisi löytää helpompi keino.
Jotkut toki viihtyvät hiljaisina ja nöyrinä työjuhtina.
Anteeksi alentuva sävyni. Toki olet oikeassa, mutta ärsyttää vaan, kun täällä niin usein volistaan juuri pyykinpesusta, että kun on raskasta. Raskasta on varmaan joo, kun lajitellaan rytkyt väreittäin ja pestään niitä kummenessä eri lämpötilassa yksi kerrallaan. Ja silitetään koko helahoito sukkia myöten. Ja ihan turhaan! Itse lajittelen mustat erilleen muista ja silitän vain paidat. Ei ole raskasta ja mikään ei ole ikinä värjääntynyt tai mennyt piloille, vaikka pesen kaikki joko 40-asteessa tai 60-asteessa.
t. 124
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös pussilakanatarina! Pyysin entistä poikaystävää (29v) laittamaan pussilakanan peittoon ja tää tyyppi sitten asetti pussilakanan ensin maahan oikeinpäin, MENI PUSSILAKANAN SISÄÄN peiton kanssa, ja ylävartalo siellä pussilakanan sisällä asetteli kontillaan maassa peiton reunoja pussilakanan nurkkaan.
Hehheh! Meidän poika tapasi laittaa noin kun harjoitteli ensimmäisiä kertoja laittamaan pussilakanaa. Ikää oli tosin vasta 7-8v.
Oma tarinani ;) Olin aivan ihmeissäni, kun ruohonleikkuri piti tankata! En nyt oikein muista miksi kuvittelin näin, että öljy riittää vallan mainiosti.
Olin bussissa ja pysäkiltä nousi kyytiin muiden ihmisten lisäksi viimeisinä kaksi n. 18 vuotiasta suomalaista naista. Olivat ilmeisesti kavereita, kun juttelivat keskenään pysäkillä. Kun oli ensimmäisen naisen vuoro nousta bussiin, hän astui ihan oviaukon sisäpuolelle ja kaivoi kännykän taskustaan. Nainen selasi ja selasi puhelintaan pienen ikuisuuden, ainakin puoli minuuttia, kunnes löysi tekstaribussilippunsa tai kenties vasta osti sellaisen ja näytti sen kuskille.
Tämän jälkeen naisen kaveri nousi bussiin ja vasta tällöin hän havahtui, että hänenkin pitää tämä bussimatka maksaa. Alkoi lompakon kaivaminen laukusta, joka näytti olevan todella vaikeaa. Tässäkin kesti sen puolisen minuuttia ja sitten vielä esittiin sopivat kolikot maksuksi.
En voi käsittää miksi voi olla niin vaikeaa kaivaa se bussikortti, testarilippu tai raha valmiiksi ennen bussiin nousua. Ja erityisesti huvittaa tämän toisen naisen toiminta seistä tumput suorana kaverin takana tämän etsiessä bussilippuaan, ja aloittaa itse etsimisrumba vasta tämän jälkeen.
Ajateltiin nuoruuden poikaystävän kanssa päästä helpolla ja ostettiin mökille mennessä kaupasta valmis pussijauhelihakastike. Voi että kun v*tutti kun ohjeesta luettiin "paista jauhelihaa 400 g". :) No maistuhan ne makaronit sen litkunkin kanssa ihan hyvältä. (Uusavuttomia kun oltiin, niin ei tietenkään osattu "säveltää" mitään omasta päästä kastikkeen joukkoon.)
Toinen ystäväni väitti, että perunat on laitettava kylmään veteen keittämisen jälkeen, jotta kuoriminen on helpompaa. En ollut samaa mieltä, mutta en väittänytkovasti vastaankaan, kun ei ollut täyttä varmuutta. Eli jokunen kerta tuli keitettyä yhdessä ollessamme perunat, liotus kylmässä vedessä ja lämmistys mikrossa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.
Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.
No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.
Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..
No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)Mä petaan ammatikseni ja kiroan joka kerta ääneen kun pesulasta tullut pussilakana on oikein päin. Petaaminen on niin paljon nopeampaa, jos pussilakana on väärinpäin. Kädet pussilakanan sisään, nurkkareijistä ulos, tartu peittoon ja ryöpsäytä pussilakana yhdellä rivakalla riuhtaisulla peiton päälle. Aikaa menee muutama sekunti per peitto.
Ihan yhtä helposti onnistuu vaikka pussilakanat on oikein päin. Käden niistä nurkanreijistä sisään ja isosta ulos. Täkin nurkista kiinni ja pari heilautusta. Pussilakana on täkin päällä :-)
Minä teen sen kummin päin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
No jos muustakin ajatellaan samalla tavalla, niin kaikki työthän ovat nykyään ihan yksinkertaisia, suunnilleen pelkkä napinpainallus. Tiskikone vs. käsin tiskaus juoksevalla vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä kantovedellä. Ihan miten itse haluaa ajatella. Mummosi pulsaattoripesukonekin oli aikanaan hieno ja moderni vekotin, eikä sellaisen käyttö ollut mitään verrattuna oikeaan pyykinpesuun, pelkkää nykyajan laiskuutta.
Eli vielä kerran: pyykin pesu ei ole mikään valtavan raskas koko päivän urakka, mutta siinä on edelleen enemmän työtä kuin pelkkä napin painallus. Arjen työt ovat helpompia kuin joskus ennen ja helpottuvat koko ajan, mutta silti niissä on enemmän tai vähemmän aikaa vaativia käsitöitä, mitä ei auta kuin tehdä.
Voi hyvä ystävä, kun se mummoni oli kokenut myös sen pyykkien pesun avannossa aikoinaan ennen pulsaattorikonetta. Ja älyän kyllä, että pyykinpesu nykyäänkään ei ole ihan "pelkkä napinpainallus", mutta turha siitä on tehdä elämää suurempaa työtäkään ja vonkua kuinka raskasta on, kun "olen tänään pessyt jo 3 koneellista pyykkiä" jne..
t. 124
Älä viitsi olla noin alentuva. Ja jokainen, joka vain hyväksyy kaiken sillä periaatteella että joskus jossakin on ollut huonommin, joutuu raatamaan tuplasti enemmän kuin se joka "vonkuu". Jos ihmiset olisivat ahkeria työmuurahaisia jotka eivät halua ikinä valittaa tai lasikotella, asuisimme vielä luolissa. Laiskuus on sama kuin edistys, se pakottaa meidät etsimään helpompia tapoja tehdä asiat. Ja ilman sitä "vonkumista" kukaan ei tule ajatelleeksi että tähän pitäisi löytää helpompi keino.
Jotkut toki viihtyvät hiljaisina ja nöyrinä työjuhtina.
Anteeksi alentuva sävyni. Toki olet oikeassa, mutta ärsyttää vaan, kun täällä niin usein volistaan juuri pyykinpesusta, että kun on raskasta. Raskasta on varmaan joo, kun lajitellaan rytkyt väreittäin ja pestään niitä kummenessä eri lämpötilassa yksi kerrallaan. Ja silitetään koko helahoito sukkia myöten. Ja ihan turhaan! Itse lajittelen mustat erilleen muista ja silitän vain paidat. Ei ole raskasta ja mikään ei ole ikinä värjääntynyt tai mennyt piloille, vaikka pesen kaikki joko 40-asteessa tai 60-asteessa.
t. 124
Minulle pyykinpesu on raskasta, kun taloyhtiön pesukone on kellarissa, asun ylimmässä kerroksessa eikä hissiä ole. Ei se kaikille ole vain sitä tarpeetonta hienostelua, eli sukkien silittämistä ym. No itse kyllä silitän ne kun ovat sitten pehmeitä, mutta en valita siitä. Ymmärrän kuitenkin niitäkin, joille ihan normaali pyykinpesu on raskasta. Siinä on esim. paljon sitä odottoluakin, jonka aikana ei voi poistua talosta. Ei sitä konetta voi jättää yksin päälle. Ja sinkun pyykkien silittämiseen (siis pakollisiin, ei niihin sukkiin) menee vähintään tunti. Mitähän menee 5-henkisessä perheessä? Eli iso osa päivästä menee tuohon tylsään hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni uskoi, että kerrostaloasuntonsa keskuspölynimurilla imuroitavat menevät suoraan yhteiseen "keskukseen" ja poistoon. Eli imurointi oli huoletonta siihen asti, kun imuri lakkasi toimimasta. Oli siinä korjaajallakin ihmettelemistä, kun asukkaalle säiliön olemassaolo asunnossa tuli täytenä yllätyksenä ja sitä ei tietenkään oltu tyhjennetty ikinä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä meneekö tämä uusavattomuudesta mutta en voi käsittää miten suomalainen, vähän päälle parikymppinen ei kykene puhumaan sanaakaan englantia. Todistin eilen tavaratalossa tilannetta jossa asiakas kysyi englanniksi KAHDELTA paikalla olleelta myyjältä missä ovat miesten vaatteet. Kumpikaan ei kyennyt sanomaan "upstairs" tai edes kädellä viittomaan ylös/rullaportaiden suuntaan vaan hoki suomeksi "ylhäällä, siis YLHÄÄLLÄ". Ei se asiakas ymmärrä sitä sanaa yhtään sen paremmin vaikka sen sanoisi KOVEMMALLA ÄÄNELLÄ. Mitähän ko.myyjät on laittanu siihen cv:hen kielitaidon kohdalle....?
Tämän takia en halua töihin minnekkään missä mahdollisesti tarvii kielitaitoa. Kyllä minä sitä ymmärrän, mutta kun pitää puhumaan ruveta kaikki sanat katoaa suusta ja menen lukkoon. Syynä on se, kun kerran menin yhden sanan lausumaan vähän väärin siitä tuli täysin muuta kuin mitä yritin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloyhtiöömme muutti melkoinen bimbo. Listaan alle ne hölmöilyt, jotka mieleen muistuvat:
1. Pesukone.
Hän pesi ensimmäisellä kerralla koneellisen kahteen kertaan ja luuli että kakkoskerralla pyykki kuivuu.
2. Posti.
Ala-aulassa on postilaatikko, johon jätetään isännöitsijälle ja kiinteistöhuollolle viestit ja siellä on myös jokin pikkukorjausvihko, johon kuitataan tehdyt korjaukset jne. Tämä bimbo jätti sinne omat ns. oikeat postinsa ja siellähän ne sitten lojuivat. Siivooja lopulta jätti ilmoituksen, että jonkun lähtevä posti on varmaan väärässä paikassa. Tämä nainen sitten sitä päivitteli pitkän aikaa.
3. Auto. Kertaa X.
Auto on naiselle suuri kummajainen. Pääsiäisenä oli lähdössä kuljettamaan jotain turhaa hyllykköä siskolleen. Lastasi sen sitten takaluukusta vinosti niin, ettei kuskin paikalla voinut istua. Jep.
Toinen autohässäkkä kun ajoi niin kapeaan rakoon ettei saanut ovia auki. Hätääntyi eikä hoksannut peruuttaa. Paniikissa itki autossaan.
Kolmas autosählä: talvella putsasi tuulilasia heittämällä ämpärillisen lämmintä vettä lasille. Veti tuhannen kiinni mm. pyyhkijät ja erilaisiin rakosiin jäätyi sitten reippaasti vettä. Auto näytti seisovan hyvän aikaa.
4. Matot.
Heitti matot parvekkeelta, kun halusi puistella. Ei siis pudonneet vaan ihan heitti. Mahtavaa. Kertoi että ottaa selkään kanniskelu.
5. Need I say more?
Mukava on kuin mikä, sydämellinen ihminen. Mutta on kyllä jestaksen töttöröö arkiasioissa.
Kaveri sanoi uuuuuh, kun yritin tarjota savuja. Siinä oli kyllä huvittavan uusavuton ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiöömme muutti melkoinen bimbo. Listaan alle ne hölmöilyt, jotka mieleen muistuvat:
4. Matot.
Heitti matot parvekkeelta, kun halusi puistella. Ei siis pudonneet vaan ihan heitti. Mahtavaa. Kertoi että ottaa selkään kanniskelu.
.
Mä olen heittänyt parvekkeelta alas yhtä ja toista, yleensä sellaista, mikä on menossa jätekatokseen, mutta joskus muutakin. Toinen on ollut alhaalla ottamassa vastaan tai sitten oon vain asfaltille tiputtanut. Kakkoskerroksesta tosin, joten kovin pitkä ei pudotusmatka ollut.
Noissa mattojen pudottelussa selkä säästyy toki alas mennessä, mutta puistelun jälkeen ne pitäis vielä kiikuttaa ylös kuitenkin, joten sellainen semibimbous oli ehkä tuo. (Muut esimerkit oli kyllä vallan hupaisia.)
Vierailija kirjoitti:
Oli puhetta yhden tutun kanssa että netin käyttö ulkomailla on yleensä kallista. Sanoin, että mä laitan netin aina pois päältä varmuuden vuoksi ettei tuu ylläreitä ja laitan päälle vain siksi aikaa jos/kun tarvin sitä. Tämä tuttu sanoi että hän ei kyllä viitsisi alkaa muuttaa mitään asetuksista että sitähän voi vaan olla surffaamatta netissä. Sitäpaitsi hän on ladannut puhelimeensa paljon sellaisia mitä ennen katsoi netistä kuten esimerkiksi säätiedotus ettei hänen tarvitse mennä nettiin ulkomailla välttämättä ollenkaan.
Kyseessä oli kuitenkin nuori ihminen. Ihmettelen.
En ole kovinkaan yllättynyt jos joku ei tiedä netin ja webin eroa kun niitä käytetään usein synonyymeinä ja internet explorerinkin ikonissakin luki muistaakseni aikaisemmin vain "internet". Koulujen tietotekniikan opetuskaan ei ole ollut kovin kattavaa. Esim. siskoni ei tiennyt lukion jälkeen mikä on megatavu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle pyykinpesu on raskasta, kun taloyhtiön pesukone on kellarissa, asun ylimmässä kerroksessa eikä hissiä ole. Ei se kaikille ole vain sitä tarpeetonta hienostelua, eli sukkien silittämistä ym. No itse kyllä silitän ne kun ovat sitten pehmeitä, mutta en valita siitä. Ymmärrän kuitenkin niitäkin, joille ihan normaali pyykinpesu on raskasta. Siinä on esim. paljon sitä odottoluakin, jonka aikana ei voi poistua talosta. Ei sitä konetta voi jättää yksin päälle. Ja sinkun pyykkien silittämiseen (siis pakollisiin, ei niihin sukkiin) menee vähintään tunti. Mitähän menee 5-henkisessä perheessä? Eli iso osa päivästä menee tuohon tylsään hommaan.
Meillä on 8 hengen perhe ja mun pakollisiin silittämisiin menee muutama tunti vuodessa. Pakollisia silitettäviä ovat meidän talossa:
-verhot, jotka vaihdan 2 kertaa vuodessa
-pöytäliinat, joita tarvitaan jouluna ja jossain satunnaisissa juhlissa, esim ristiäiset, rippijuhlat tms
-miehen ja kahden pojan kauluspaidat, joita tarvitaan juhlissa , osa miehen kauluspaidoista on sellaisia ettei tarvitse silittää
Ostan lähes aina sellaisia vaatteita mitä ei tarvitse silittää, koska vihaan sitä hommaa.
Olin auttamassa kaveria muutossa ja siivosimme hänen vanhaa asuntoa. Otin imurin esiin ja aioin imuroida, mutta laite ei imenyt mitään. Avasin luukun ja huomasin, että masiina on kyllä täynnä roskaa ja pölyä, mutta pölypussi puuttuu. Huomautin kaverille, että hän on unohtanut laittaa imuriin pölypussin. Vastaus: "Ai siis MINKÄ??"
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani kaatoi joskus lasinpesunestettä moottorin öljykorkista sisään. Tuli pienoinen remontti sen jälkeen. Tämä uusavuttomuus tapahtui 90-luvulla, joten ei ole ilmeisesti ihan uusi asia tämäkään ilmiö.
Tiedän tapauksen, jossa traktorin moottoriin on lisätty öljyä korkkiin saakka. Tapahtui eräässä varuskunnassa kauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiöömme muutti melkoinen bimbo. Listaan alle ne hölmöilyt, jotka mieleen muistuvat:
4. Matot.
Heitti matot parvekkeelta, kun halusi puistella. Ei siis pudonneet vaan ihan heitti. Mahtavaa. Kertoi että ottaa selkään kanniskelu.
.
Mä olen heittänyt parvekkeelta alas yhtä ja toista, yleensä sellaista, mikä on menossa jätekatokseen, mutta joskus muutakin. Toinen on ollut alhaalla ottamassa vastaan tai sitten oon vain asfaltille tiputtanut. Kakkoskerroksesta tosin, joten kovin pitkä ei pudotusmatka ollut.
Noissa mattojen pudottelussa selkä säästyy toki alas mennessä, mutta puistelun jälkeen ne pitäis vielä kiikuttaa ylös kuitenkin, joten sellainen semibimbous oli ehkä tuo. (Muut esimerkit oli kyllä vallan hupaisia.)
Tosi kiva tapa - ainakin siihen asti, että heität jonkun jätesäkin naapurin niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
No jos muustakin ajatellaan samalla tavalla, niin kaikki työthän ovat nykyään ihan yksinkertaisia, suunnilleen pelkkä napinpainallus. Tiskikone vs. käsin tiskaus juoksevalla vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä kantovedellä. Ihan miten itse haluaa ajatella. Mummosi pulsaattoripesukonekin oli aikanaan hieno ja moderni vekotin, eikä sellaisen käyttö ollut mitään verrattuna oikeaan pyykinpesuun, pelkkää nykyajan laiskuutta.
Eli vielä kerran: pyykin pesu ei ole mikään valtavan raskas koko päivän urakka, mutta siinä on edelleen enemmän työtä kuin pelkkä napin painallus. Arjen työt ovat helpompia kuin joskus ennen ja helpottuvat koko ajan, mutta silti niissä on enemmän tai vähemmän aikaa vaativia käsitöitä, mitä ei auta kuin tehdä.
Voi hyvä ystävä, kun se mummoni oli kokenut myös sen pyykkien pesun avannossa aikoinaan ennen pulsaattorikonetta. Ja älyän kyllä, että pyykinpesu nykyäänkään ei ole ihan "pelkkä napinpainallus", mutta turha siitä on tehdä elämää suurempaa työtäkään ja vonkua kuinka raskasta on, kun "olen tänään pessyt jo 3 koneellista pyykkiä" jne..
t. 124
Älä viitsi olla noin alentuva. Ja jokainen, joka vain hyväksyy kaiken sillä periaatteella että joskus jossakin on ollut huonommin, joutuu raatamaan tuplasti enemmän kuin se joka "vonkuu". Jos ihmiset olisivat ahkeria työmuurahaisia jotka eivät halua ikinä valittaa tai lasikotella, asuisimme vielä luolissa. Laiskuus on sama kuin edistys, se pakottaa meidät etsimään helpompia tapoja tehdä asiat. Ja ilman sitä "vonkumista" kukaan ei tule ajatelleeksi että tähän pitäisi löytää helpompi keino.
Jotkut toki viihtyvät hiljaisina ja nöyrinä työjuhtina.
Anteeksi alentuva sävyni. Toki olet oikeassa, mutta ärsyttää vaan, kun täällä niin usein volistaan juuri pyykinpesusta, että kun on raskasta. Raskasta on varmaan joo, kun lajitellaan rytkyt väreittäin ja pestään niitä kummenessä eri lämpötilassa yksi kerrallaan. Ja silitetään koko helahoito sukkia myöten. Ja ihan turhaan! Itse lajittelen mustat erilleen muista ja silitän vain paidat. Ei ole raskasta ja mikään ei ole ikinä värjääntynyt tai mennyt piloille, vaikka pesen kaikki joko 40-asteessa tai 60-asteessa.
t. 124
Minulle pyykinpesu on raskasta, kun taloyhtiön pesukone on kellarissa, asun ylimmässä kerroksessa eikä hissiä ole. Ei se kaikille ole vain sitä tarpeetonta hienostelua, eli sukkien silittämistä ym. No itse kyllä silitän ne kun ovat sitten pehmeitä, mutta en valita siitä. Ymmärrän kuitenkin niitäkin, joille ihan normaali pyykinpesu on raskasta. Siinä on esim. paljon sitä odottoluakin, jonka aikana ei voi poistua talosta. Ei sitä konetta voi jättää yksin päälle. Ja sinkun pyykkien silittämiseen (siis pakollisiin, ei niihin sukkiin) menee vähintään tunti. Mitähän menee 5-henkisessä perheessä? Eli iso osa päivästä menee tuohon tylsään hommaan.
Ok. No itse olen kyllä ihan uskaltanut poistua talosta, jos pyykkikone tai astianpesukone pyörii. Varsinkin joku lyhyt pipahdus muualla tuskin on kovin suuri riski. Koneen pyöriessä voi tehdä myös muuta, joko kotitöitä tai vaikkapa katsoa telkkua. Ja mitä tulee silittämiseen: minulla on nelihenkinen perhe ja silitän itselleni paidan noin pari kertaa viikossa. Aikaa menee pari minuuttia. Pyykkiäkään en pese läheskään joka päivä. Että ihmettelen kovin, jos sinkkuna saa tehtyä pyykinpesusta noin järjettömän urakan. Uusavuttomuudesta puheenollen...
t. 124
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
No jos muustakin ajatellaan samalla tavalla, niin kaikki työthän ovat nykyään ihan yksinkertaisia, suunnilleen pelkkä napinpainallus. Tiskikone vs. käsin tiskaus juoksevalla vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä kantovedellä. Ihan miten itse haluaa ajatella. Mummosi pulsaattoripesukonekin oli aikanaan hieno ja moderni vekotin, eikä sellaisen käyttö ollut mitään verrattuna oikeaan pyykinpesuun, pelkkää nykyajan laiskuutta.
Eli vielä kerran: pyykin pesu ei ole mikään valtavan raskas koko päivän urakka, mutta siinä on edelleen enemmän työtä kuin pelkkä napin painallus. Arjen työt ovat helpompia kuin joskus ennen ja helpottuvat koko ajan, mutta silti niissä on enemmän tai vähemmän aikaa vaativia käsitöitä, mitä ei auta kuin tehdä.
Voi hyvä ystävä, kun se mummoni oli kokenut myös sen pyykkien pesun avannossa aikoinaan ennen pulsaattorikonetta. Ja älyän kyllä, että pyykinpesu nykyäänkään ei ole ihan "pelkkä napinpainallus", mutta turha siitä on tehdä elämää suurempaa työtäkään ja vonkua kuinka raskasta on, kun "olen tänään pessyt jo 3 koneellista pyykkiä" jne..
t. 124
Älä viitsi olla noin alentuva. Ja jokainen, joka vain hyväksyy kaiken sillä periaatteella että joskus jossakin on ollut huonommin, joutuu raatamaan tuplasti enemmän kuin se joka "vonkuu". Jos ihmiset olisivat ahkeria työmuurahaisia jotka eivät halua ikinä valittaa tai lasikotella, asuisimme vielä luolissa. Laiskuus on sama kuin edistys, se pakottaa meidät etsimään helpompia tapoja tehdä asiat. Ja ilman sitä "vonkumista" kukaan ei tule ajatelleeksi että tähän pitäisi löytää helpompi keino.
Jotkut toki viihtyvät hiljaisina ja nöyrinä työjuhtina.
Anteeksi alentuva sävyni. Toki olet oikeassa, mutta ärsyttää vaan, kun täällä niin usein volistaan juuri pyykinpesusta, että kun on raskasta. Raskasta on varmaan joo, kun lajitellaan rytkyt väreittäin ja pestään niitä kummenessä eri lämpötilassa yksi kerrallaan. Ja silitetään koko helahoito sukkia myöten. Ja ihan turhaan! Itse lajittelen mustat erilleen muista ja silitän vain paidat. Ei ole raskasta ja mikään ei ole ikinä värjääntynyt tai mennyt piloille, vaikka pesen kaikki joko 40-asteessa tai 60-asteessa.
t. 124
Sulla ei taida olla silkkisiä, villaisia, viskoosisia, pitsisiä, sekoitekankaisia, keinokuituisia, pintakäsiteltyjä (esim. urheilu ja ulkolu) vaatteita ollenkaan?
Niin, ja mummosi on varmasti kokenut pulsaattorikoneen suurena helpotuksena, minkä ansioista pyykin pesu ei ole ollut enää työ eikä mikään. Jos hänellä on ollut kylän ensimmäisiä pulsaattorikoneita, niin varmaan ovat naapureiden emännät ihmetelleet, kuinka helppoa se on nykyaikana.
Kuka tässä muuten on tehnyt pyykinpesusta elämää suuremman työn?