Kertokaa hauskimpia esimerkkejä uusavuttomista ihmisistä
Toisen ketjun innoittamana aloitin tällaisen. Eli kertokaapas hauskimmat tapaukset kun olette törmänneet ns uusavuttomiin tai muutoin tyhmiin ihmisiin. Mä kerron aluksi yhden tarinan. Olin aikoinaan Tiimarissa loppuunmyynnissä kun lopettivat sen ketjun kokonaan. Siellä oli yhtäaikaa noin 20-25-vuotias tyttö/nainen joka keräili koriinsa kaikenlaista. Sitten hän soitti jollekin, oletan että äidilleen, että täällä olisi alennuksessa tällaisia juttuja mitä sinä ostat aina (en muista mitä). Keskustelu meni suurinpiirtein näin: Ai minkä kokoisia...no tällaisia pieniä...no millä minä ne mittaisin, ei mulla ole mittaa mukana...jaa viivotin, mistäs minä sellaisen löydän....no minä yritän etsiä...no nyt mulla on tässä viivotin, mitä mun pitäis mitata...no se on siinä ykkösen ja kakkosen välissä, riippuu siitä laintanko toisen pään siihen nollaan vai viivottimen päähän....tai eiku ootas nyt, eikös se toinen pää pidä olla ykkösen kohdalla...vai nollassa, sano nyt kun en mä muista...jaa mitä maksaa...en mä tiedä mutta tässä on -50% eikös se oo silloin aika halpa...alkuperäinen hinta...mistäs mä sen tietäisin...
Nainen vaikutti muutoin ihan normaalilta, siis ei ollut mikään vammainen. Ajattelin mielessäni että voi voi...
Kommentit (641)
Siivoojana sain parikseni sellaisen 50-60v miehen. Ja työsuhde asuntoon mennessä tein työnjaon. Minä vaikka imuroin ja vaihda sinä lakanat. Taisin aloittaa imuroinnin, kun hetken päästä mies tuli luokseni ja sanoi: annappa minä imuroin. En osaa vaihtaa lakanoita, ehkä sinä naisena taidat sen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin ihanan tytön kanssa, mutta ei se mihinkään johtanut. Hän tunnusti, että ei osaa rohkia eikä loukuttaa. Ajatuskin avioliitosta niin avuttoman naisen kanssa oli kamala.
Oikein teit, kun luovutit. Tuskin neitokaisella oli kapioitakaan tehtynä.
Mitä on rohkia?
Se, joka uskaltaa mennä tuon miehen kanssa, on tyhmänrohkia....
Vierailija kirjoitti:
En tiedä meneekö tämä uusavattomuudesta mutta en voi käsittää miten suomalainen, vähän päälle parikymppinen ei kykene puhumaan sanaakaan englantia. Todistin eilen tavaratalossa tilannetta jossa asiakas kysyi englanniksi KAHDELTA paikalla olleelta myyjältä missä ovat miesten vaatteet. Kumpikaan ei kyennyt sanomaan "upstairs" tai edes kädellä viittomaan ylös/rullaportaiden suuntaan vaan hoki suomeksi "ylhäällä, siis YLHÄÄLLÄ". Ei se asiakas ymmärrä sitä sanaa yhtään sen paremmin vaikka sen sanoisi KOVEMMALLA ÄÄNELLÄ. Mitähän ko.myyjät on laittanu siihen cv:hen kielitaidon kohdalle....?
Minä olen kohta 20-v nuori nainen, mutta en puhu sanaakaan englantia. En, vaikka sitä on paukutettu päähän kolmannelta luokalta asti. Ymmärrän ja luen enkkua, mutta en puhu. En osaa.
Sitten taas olen lukenut ruotsia ja saksaa yläasteelta ja ottanut muutaman kurssin venäjää ja puhun, ymmärrän ja luen kaikkia noista kolmesta kielestä. Mutta enkkua en vain osaa puhua.
Suomi on ainoa äidinkieleni, että edes se ei selitä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ikinä pessyt pyykkiä 25 v. Kuskasi siis Rovaniemeltä tämä opiskelukaverini mammalleen Kuopijoon pyykit pestäväksi.
Ihmekään ku joutunu Rovaniemelle opiskelee. :D:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ikinä pessyt pyykkiä 25 v. Kuskasi siis Rovaniemeltä tämä opiskelukaverini mammalleen Kuopijoon pyykit pestäväksi.
Vastahan Jasmin Mäntylä 33w hehkutti pyykinpesusta.
enää 7w, niin lamppu syttyy...
Aika paha! T: JM kommentoija :D
Vierailija kirjoitti:
Autoin kaveria juhlatarjoiluiden laittamisessa. Kaveri on ehkä vähän keskivertoa parempi kotikokki, joten sitä enemmän ihmettelin kun hän alkoi tehdä kakkupohjaa sillä perinteisellä reseptillä eli saman verran munia, sokeria ja jauhoja. Kaveri harmitteli, ettei hänellä ole tarpeeksi isoja laseja, vaan pitää sotkea monta pientä. Kurkistin tiskikaappiin ja ehdotin, että ottaisi puolen litran muovituopit, niitä kun oli sopivasti kaksi. "Mut laseja pitää olla kolme." Sen lampun syttymisen suorastaan näki, kun sanoin että rikkoo ensin toiseen tuoppiin munat, sitten toiseen sokerin, kaataa sokerin taikinakulhoon ja mittaa jauhot.
Monessa asiassa on vähän niinkin, että kun on aina tottunut tekemään jonkun asian samalla tavalla, ei osaa enää ajatella, että sen voisi tehdä jotenkin toisin/helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.
Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.
No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.
Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..
No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)
Mä petaan ammatikseni ja kiroan joka kerta ääneen kun pesulasta tullut pussilakana on oikein päin. Petaaminen on niin paljon nopeampaa, jos pussilakana on väärinpäin. Kädet pussilakanan sisään, nurkkareijistä ulos, tartu peittoon ja ryöpsäytä pussilakana yhdellä rivakalla riuhtaisulla peiton päälle. Aikaa menee muutama sekunti per peitto.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaispoika, 17v, tuumaili meillä pihalla että minkälaiset jalat noilla linnuilla oikein on kun eivät saa sähköiskua langalla istuessaan.
Miksi tätä alapeukutetaan...? O_o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.
Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.
Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,
totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?
Mä olen lapseton ja silti ihmettelen miten se säätäminen tapahtuu yhdestä napista. Tuossa kotipyykkikoneessa kun pitää ensin täyttää se kone, panna luukut kiinni, vääntää vesihana auki, valita lämpötila, kierroslukemat ja sitten vasta painaa käynnistysnappulaa. Kun kone on pyöräyttänyt pyykit puhtaaksi pitää kone panna pois päältä, avata luukut, kääntää vesihana off-asentoon ja ripustaa pyykit. Jos joku kone toimii näin vain yhtä nappia painamalla kerro toki mikä ihmelaite se on niin käyn itsekin ostamassa.
Katsos, pesuainekin unohtui! Mutta se superkonehan muistaa tämänkin!
Itseasiassa itselläni on pyykinpesukone, jossa voi tallettaa lempiohjelmiaan asetuksineen yhden napinpainalluksen taakse. Koneessa on myös säliö joka välillä täytetään nestemäisellä pesuaineella jne, ja annostelee sieltä itse pyykin likaisuuden mukaan. Lisäksi käytön jälkeen kuivaa vielä pyykit. Eli päivittäinen käyttö on lähinnä pyykit koneeseen, yhden napin painallus, puhtaat ja kuivat pyykit koneesta ulos :D
Niin. Kaikki tehdään helpoksi, mutta ei se helppoa ole. Olisin iloinen jos elämässä riittäisi se että vain painaa nappia eikä tarvitsisi ensin suunnitella sitä konetta.
Vierailija kirjoitti:
"Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö."
Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.
Jos on joskus nyrkkipyykillä pyykkilaudan kanssa pyykännyt perheen pyykkejä edes viikon verran, kyllähän se silloin noin on. Lajittelu ja ripustaminen hoitui ihan siinä sivussa. Ei ripustamisessa ja lajittelussa tule hiki, perinteisessä pyykinpesussa tulee. Sen napin painalluksen jälkeen jäi vaan kevyin osa pyykinpesusta.
Minusta kuvaa hyvin, että astianpesukoneet yleistyi kodeissa vasta paljon pesukoneita myöhemmin. Ehti olla useampi kehityssukupolvi pesukoneita, ennen kuin tekniikaltaan paljon niitä yksinkertaisempia astianpesukoneita ostettiin yleisemmin kotiin. Tiskit käsinpestynäkään eivät työnä olleet kummoisia perinteiseen pyykinpesuun verratessa.
mä kirjoitti:
Siivoojana sain parikseni sellaisen 50-60v miehen. Ja työsuhde asuntoon mennessä tein työnjaon. Minä vaikka imuroin ja vaihda sinä lakanat. Taisin aloittaa imuroinnin, kun hetken päästä mies tuli luokseni ja sanoi: annappa minä imuroin. En osaa vaihtaa lakanoita, ehkä sinä naisena taidat sen paremmin.
Sivari? Vai emävale?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.
Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.
Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,
totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?
Mä olen lapseton ja silti ihmettelen miten se säätäminen tapahtuu yhdestä napista. Tuossa kotipyykkikoneessa kun pitää ensin täyttää se kone, panna luukut kiinni, vääntää vesihana auki, valita lämpötila, kierroslukemat ja sitten vasta painaa käynnistysnappulaa. Kun kone on pyöräyttänyt pyykit puhtaaksi pitää kone panna pois päältä, avata luukut, kääntää vesihana off-asentoon ja ripustaa pyykit. Jos joku kone toimii näin vain yhtä nappia painamalla kerro toki mikä ihmelaite se on niin käyn itsekin ostamassa.
Miele. Heitän rääsyt sisään, kone ottaa esivalitun ohjelman, painan nappia ja se on siinä. Magneettiventtiili hoitaa vesihanan, äänimerkki kertoo koska koneen sopii tyhjentää.
Tätini raivostui serkulleni, kun tämä teki voileivän vain itselleen, koska pikkuveljelläänkin oli nälkä. Totesin tuohon, että miksi veli (11v) ei itse tee leipäänsä ja tähän täti sanoi kipakasti, että ei se vielä osaa ja katsoi minua, kuin en olisi voinut tyhmempää kysymystä esittää.
Tämä sama poika istui 7-vuotiaana kolme tuntia vessanpöntöllä, koska oli käynyt paskalla, eikä halunnut, että lastenhoitaja pyyhkii hänen arseensa. Hän halusi siihen hommaan jomman kumman vanhemmistaan, jotka, sääli kyllä, olivat juuri silloin viihteellä. D: Joutui sitten odottamaan. Niille, joille jäi epäselväksi, niin tämä serkkuni ei siis osannut itse pyyhkiä pyllyään, vaikka oli jo koulussa.
Aika pitkään kännyköiden kanssa oli niin, että numero vaihtui jos vaihtoi operaattoria. Ja kännykkäkauppojen yhteydessä niin usein tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.
Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.
No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.
Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..
No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)Mä petaan ammatikseni ja kiroan joka kerta ääneen kun pesulasta tullut pussilakana on oikein päin. Petaaminen on niin paljon nopeampaa, jos pussilakana on väärinpäin. Kädet pussilakanan sisään, nurkkareijistä ulos, tartu peittoon ja ryöpsäytä pussilakana yhdellä rivakalla riuhtaisulla peiton päälle. Aikaa menee muutama sekunti per peitto.
Laittaa kädet nurkkareijistä sisään jos lakana on oikeinpäin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.
Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.
No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.
Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..
No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)Mä petaan ammatikseni ja kiroan joka kerta ääneen kun pesulasta tullut pussilakana on oikein päin. Petaaminen on niin paljon nopeampaa, jos pussilakana on väärinpäin. Kädet pussilakanan sisään, nurkkareijistä ulos, tartu peittoon ja ryöpsäytä pussilakana yhdellä rivakalla riuhtaisulla peiton päälle. Aikaa menee muutama sekunti per peitto.
Laittaa kädet nurkkareijistä sisään jos lakana on oikeinpäin...
Menee paljon nopeammin toisinpäin.
Kesätyöpaikassa pankissa joskus aikoinaan kaksi muuta kesämisukkaa istuivat mun sermin takana ja heidän keskustelunsa olivat aikas jännää kuultavaa.
Ikimuistoisin oli kuitenkin se, kun toinen heistä oli lukenut päivän lehdestä, että nyt vasta tienataan itselle, alkuvuosi maksettu veroja (tiedättehän ne otsikot kun laskennallisesti arvioidaan missä kuussa kansa alkaa vasta tienata itselleen).
No tämä kaksikko tulkitsi asian niin, ettei ensi kuusta tarvitse enää maksaa veroja. Ne olivat jo pitkälle suunnittelemassa jotain Saksan reissua kun mä en enää voinut olla hiljaa vaan piti rikkoa haaveet. Ja nämä opiskelivat tradenomeiksi ja olivat pankissa kesätöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.
Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.
No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.
Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..
No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)Mä petaan ammatikseni ja kiroan joka kerta ääneen kun pesulasta tullut pussilakana on oikein päin. Petaaminen on niin paljon nopeampaa, jos pussilakana on väärinpäin. Kädet pussilakanan sisään, nurkkareijistä ulos, tartu peittoon ja ryöpsäytä pussilakana yhdellä rivakalla riuhtaisulla peiton päälle. Aikaa menee muutama sekunti per peitto.
Laittaa kädet nurkkareijistä sisään jos lakana on oikeinpäin...
Nurkkareijistä ja oikeinpäin vai nurinpäin pussilakanasta kisaajilla tiedoksi, että pussilakanoita on monenlaisia ja suurimmassa osassa maailmaa (Brittiläisen kansainyhteisön piirissä olevat tai olleet maat, Jenkit, Etelä-Amerikka, Aasia ...) niitä nurkkareikiä ei edes ole. Ja se iso reikäinen voi olla muuallakin kuin jalkopäässä. Siskollani Kanadassa on lahjaksi saatuna pussilakanoita, joissa reikä on vinoneliön (ns. salmiakkikaramelin) muotoinen iso pitsireunainen aukko keskellä päällyspuolta. Ne on kuulemma olleet yleisiä Puolassa ja yksi hänen naapurinsa sanoi että hänen äidiltään on niitä kanssa, hänen miehensä perhe on Ukrainalaisperäistä sukua. Reiät pussilakanoita taitavat olla kuin kuivauskaapit meillä keittiöissä. Pidämme niitä niin itsestään selvinä että oletamme niitä löytyvän kaikkialta, vaikka kyse on omasta erikoisuudestamme.
Olisi kiva tietää miten on muissa Pohjoismaissa. Onko pussilakanan ylänurkissa reiät vai ei Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa?
Tyttö noin 15v etsi keittokirjasta kuinka vettä keitetään.
enää 7w, niin lamppu syttyy...