Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hauskimpia esimerkkejä uusavuttomista ihmisistä
01.04.2016 |
Toisen ketjun innoittamana aloitin tällaisen. Eli kertokaapas hauskimmat tapaukset kun olette törmänneet ns uusavuttomiin tai muutoin tyhmiin ihmisiin. Mä kerron aluksi yhden tarinan. Olin aikoinaan Tiimarissa loppuunmyynnissä kun lopettivat sen ketjun kokonaan. Siellä oli yhtäaikaa noin 20-25-vuotias tyttö/nainen joka keräili koriinsa kaikenlaista. Sitten hän soitti jollekin, oletan että äidilleen, että täällä olisi alennuksessa tällaisia juttuja mitä sinä ostat aina (en muista mitä). Keskustelu meni suurinpiirtein näin: Ai minkä kokoisia...no tällaisia pieniä...no millä minä ne mittaisin, ei mulla ole mittaa mukana...jaa viivotin, mistäs minä sellaisen löydän....no minä yritän etsiä...no nyt mulla on tässä viivotin, mitä mun pitäis mitata...no se on siinä ykkösen ja kakkosen välissä, riippuu siitä laintanko toisen pään siihen nollaan vai viivottimen päähän....tai eiku ootas nyt, eikös se toinen pää pidä olla ykkösen kohdalla...vai nollassa, sano nyt kun en mä muista...jaa mitä maksaa...en mä tiedä mutta tässä on -50% eikös se oo silloin aika halpa...alkuperäinen hinta...mistäs mä sen tietäisin...
Nainen vaikutti muutoin ihan normaalilta, siis ei ollut mikään vammainen. Ajattelin mielessäni että voi voi...
Kommentit (642)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.
Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.
No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.
Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..
No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)Mä petaan ammatikseni ja kiroan joka kerta ääneen kun pesulasta tullut pussilakana on oikein päin. Petaaminen on niin paljon nopeampaa, jos pussilakana on väärinpäin. Kädet pussilakanan sisään, nurkkareijistä ulos, tartu peittoon ja ryöpsäytä pussilakana yhdellä rivakalla riuhtaisulla peiton päälle. Aikaa menee muutama sekunti per peitto.
Laittaa kädet nurkkareijistä sisään jos lakana on oikeinpäin...
Niinhän se tehdään tuossa tapauksessa! Mutta on paljon hitaampi tapa, kun se pussilakana pitää ravistella sen peiton päälle. Kun lakana on alunperin väärinpäin, sen saa kääntymään ja asettumaan paikoilleen jopa yhdellä rivakalla riuhtaisulla. Kokeile pedata sellaiset 75 petiä mahdollisimman nopeasti. Ei siinä ehdi jäädä joka peiton kanssa ravistelemaan ja asettelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin prinsessalle oli iso yllätys, että skootteri pitää tankata. Luuli, että vain normit mopot ja moottoripyörät täytyy. Valitsi skootterin juuri sen vaivattomuuden takia.
Meinasin tukehtua mehuuni :'''D Siis miten on mahdollista?! Tuollainen vain PITÄÄ tietää, ihmiset ovat oikeasti jo pelottavan uusavuttomia :''D
Vuokralainen soitti vuokraisännälle, että toimisto on pimeänä, tulkaa heti korjaamaan. No huoltomies meni paikalle ja näytti seinässä olevaa katkaisijaa, tästä kun painaa valot syttyvät. Oli it ammattilaiset iloisia, kun taas valot.
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
No jos muustakin ajatellaan samalla tavalla, niin kaikki työthän ovat nykyään ihan yksinkertaisia, suunnilleen pelkkä napinpainallus. Tiskikone vs. käsin tiskaus juoksevalla vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä kantovedellä. Ihan miten itse haluaa ajatella. Mummosi pulsaattoripesukonekin oli aikanaan hieno ja moderni vekotin, eikä sellaisen käyttö ollut mitään verrattuna oikeaan pyykinpesuun, pelkkää nykyajan laiskuutta.
Eli vielä kerran: pyykin pesu ei ole mikään valtavan raskas koko päivän urakka, mutta siinä on edelleen enemmän työtä kuin pelkkä napin painallus. Arjen työt ovat helpompia kuin joskus ennen ja helpottuvat koko ajan, mutta silti niissä on enemmän tai vähemmän aikaa vaativia käsitöitä, mitä ei auta kuin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin prinsessalle oli iso yllätys, että skootteri pitää tankata. Luuli, että vain normit mopot ja moottoripyörät täytyy. Valitsi skootterin juuri sen vaivattomuuden takia.
Meinasin tukehtua mehuuni :'''D Siis miten on mahdollista?! Tuollainen vain PITÄÄ tietää, ihmiset ovat oikeasti jo pelottavan uusavuttomia :''D
Kysyin vaimoltani, että millä ihmeellä saa auton polttoaineen kulutuksen niin suureksi, ei osannut sanoa. (istuu autossa kone käynnissä) kysyi, kuluuko muka bensaa kun auto ei edes liiku 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
Mä oon pessyt samalla tavalla oman mummoni kanssa pienenä tyttönä. Meillä ei vaan ollut mitään huuhtelupumppua vaan niitä pyykkejä nosteltiin ja huljuteltiin siellä huuhtelusaavissa ihan käsin. Ja huuhtelusaaveja oli kolme. Ensin pestiin kaikki paremmat vaatteet ja lakanat ja viimeisenä paskaset navettavaatteet. Kiva olla kainaloita myöten ruskeassa lehmänpaskavellivedessä.
Ensin pestiin kans navetan keittiössä. Sitten mummolaan remontoitiin sisäsauna ja päästiin saunan pesutupaan pesemään. Tykkäsin kyllä enemmän siitä navetan karjakeittiöstä, koska siellä oli lämmin kun se pata oli lämmitetty. Saunan pesutuvassa ei tarvinnut lämmittää kun kuuma vesi tuli hanasta, joten se oli jäätävän kylmä, varsinkin se betonilattia, vaikka oli ne kumisaappaat jalassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
No jos muustakin ajatellaan samalla tavalla, niin kaikki työthän ovat nykyään ihan yksinkertaisia, suunnilleen pelkkä napinpainallus. Tiskikone vs. käsin tiskaus juoksevalla vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä kantovedellä. Ihan miten itse haluaa ajatella. Mummosi pulsaattoripesukonekin oli aikanaan hieno ja moderni vekotin, eikä sellaisen käyttö ollut mitään verrattuna oikeaan pyykinpesuun, pelkkää nykyajan laiskuutta.
Eli vielä kerran: pyykin pesu ei ole mikään valtavan raskas koko päivän urakka, mutta siinä on edelleen enemmän työtä kuin pelkkä napin painallus. Arjen työt ovat helpompia kuin joskus ennen ja helpottuvat koko ajan, mutta silti niissä on enemmän tai vähemmän aikaa vaativia käsitöitä, mitä ei auta kuin tehdä.
Renkaiden vaihtokin on nykyään äärimmäisen helppoa. Työmatkalla poikkeaa vaihdattamassa muutaman kympin hintaan. Miehet sitten vääntävät tunkin kanssa marttyrinkruunua mielessään kiillotellen, vaikka itse haluavat tehdä yksinkertaisesta asiasta niin hankalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24-vuotias nainen ei osannut viipaloida leipää eikä mopata lattiaa.
Vierailija kirjoitti:
Näytin kerran töissä yhdelle tyypille printatulta kartalta (google maps), minne tämän piti mennä. Todella simppeli kartta ja lyhyt matka. Opastettava vain katsoi mua hölmönä. Hän ei ymmärtänyt, miten kartta "toimii". Työkaveri sitten opasti kädestä pitäen tämän uuvatin paikkaan x.
Kyse ei välttämättä ollut uuvattiudesta tai uusavuttomuudesta. Itseäni en väittäisi uusavuttomaksi, eikä ole kukaan muukaan väittänyt ja olen muutenkin aivan fiksu tyyppi, mutta kartanluku ei vaan suju, eikä usea muukaan asia. Hahmotushäiriöksi kutsuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lajitellaan pyykit vain tummaan ja vaaleaan, ei kai niitä joku vielä turhaan lajittele punainen, sininen ym.?? Ja tosiaan ne pyykit tunkee hetkessä koneeseen (meillä ne kerätään sinne jo valmiiksi sitä mukaa kun ottaa pois käytöstä) ja pesuaine perään ja se napin painallus, onpa rankkaa! Meillä tosin on kuivausrumpu joten pesun jälkeen pyykit sinne ja ne tulevat vielä sileinäkin ulos, ei muuta kuin nopea viikkaus. Ei siihenkään mene kovin paljoa aikaa..miten ihmeessä siitäkin on saatu ongelma? Tiedän kyllä tyyppejä jotka silittävät kalsareitakin..noh turha valittaa sitten.
Tämä. Niin totta!
Vierailija kirjoitti:
Meillä lajitellaan pyykit vain tummaan ja vaaleaan, ei kai niitä joku vielä turhaan lajittele punainen, sininen ym.?? Ja tosiaan ne pyykit tunkee hetkessä koneeseen (meillä ne kerätään sinne jo valmiiksi sitä mukaa kun ottaa pois käytöstä) ja pesuaine perään ja se napin painallus, onpa rankkaa! Meillä tosin on kuivausrumpu joten pesun jälkeen pyykit sinne ja ne tulevat vielä sileinäkin ulos, ei muuta kuin nopea viikkaus. Ei siihenkään mene kovin paljoa aikaa..miten ihmeessä siitäkin on saatu ongelma? Tiedän kyllä tyyppejä jotka silittävät kalsareitakin..noh turha valittaa sitten.
Kaikki samassa lämpötilassa vai? Ilmeisesti teillä joko pestään kaikki matalassa lämpötilassa (eli esim. puuvilla jää likaiseksi) tai sitten ei ole kuin 60 asteen pesua kestäviä vaatteita. Tosin esim. nykyiset ulko- ja treenivaatteet eivät taida ihan ilman vaurioita tuosta lämpötilasta selvitä...
Kivat sulle kun on kuivausrumpu. Kaikilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö."
Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.
Jos on joskus nyrkkipyykillä pyykkilaudan kanssa pyykännyt perheen pyykkejä edes viikon verran, kyllähän se silloin noin on. Lajittelu ja ripustaminen hoitui ihan siinä sivussa.
Ovatkos nyt sitten ihan uusavuttomia kaikki, jotka esim. jossain paperitehtaassa töikseen vain painelevat nappeja. Ihan naurettavaa, että moisesta maksetaan vielä varsin kovaa palkkaa.
Tuo sivussa hoituminen on minua aina kiinnostanut: Millä periaatteella se oikein tapahtuu? Mulla ei kyllä mikään ihan ilman vaivaa sivussa hoidu, vaikka kuinka seisoisin odottamassa. Aina pitää sitten kuitenkin tarttua hommiin. Mikä systeemi tossa oikein on, jokin tietty katse, telepaattinen kyky tai jotain?
Olet oikeassa. On täysin naurettavaa, että paperimiesten palkat ovat sillä tasolla millä ovat. Ihan turhaa glooriaa sen ammatin ympärillä. Tosiaan se napinpainelu siellä tehtaassa sujuisi vähemmälläkin liksalla. Ja tämä ei ollut sarkasmia.
t. 124
Mun veljen vaimo ei osannut laittaa ollenkaan ruokaa kun muutti veljen luo. Kauhea hinku naimisiin, koska halusi maatilan emännäksi, koska niiden ei tarvitse tehdä mitään. Sanoi itse mulle sen.
Mä kävin laittamassa kauan aikaa niille ruokaa 3-7 kertaa viikossa koska veli ei aina ehtinyt pelto- ja navettatöiltään. Veli koitti sanoa sille akalle että opettelisi, mutta ei. Sitten kerran veli oikein suuttui ja karjui että olisi aika opetella. Seuraavana päivänä se oli laittanut pelkät perunat kiehumaan kun tulin töiden jälkeen laittaan sapuskaa. Veli tuli samalla syömään ja nosti kattilan kantta. Kattila oli täynnä mustaa velliä. Ei se tiennyt että pellosta otetut perunat pitäisi kenties pestä ennen kuin laittaa kiehumaan.
Huvittavinta on se, että tämä akka oli jo jotain 23-24 vuotias ja oli käynyt emäntäkoulun eli nykyisen kotitalousammattioppilaitoksen vai mikä se on nimeltään. Eikä osannut edes perunoita keittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lajitellaan pyykit vain tummaan ja vaaleaan, ei kai niitä joku vielä turhaan lajittele punainen, sininen ym.?? Ja tosiaan ne pyykit tunkee hetkessä koneeseen (meillä ne kerätään sinne jo valmiiksi sitä mukaa kun ottaa pois käytöstä) ja pesuaine perään ja se napin painallus, onpa rankkaa! Meillä tosin on kuivausrumpu joten pesun jälkeen pyykit sinne ja ne tulevat vielä sileinäkin ulos, ei muuta kuin nopea viikkaus. Ei siihenkään mene kovin paljoa aikaa..miten ihmeessä siitäkin on saatu ongelma? Tiedän kyllä tyyppejä jotka silittävät kalsareitakin..noh turha valittaa sitten.
Kaikki samassa lämpötilassa vai? Ilmeisesti teillä joko pestään kaikki matalassa lämpötilassa (eli esim. puuvilla jää likaiseksi) tai sitten ei ole kuin 60 asteen pesua kestäviä vaatteita. Tosin esim. nykyiset ulko- ja treenivaatteet eivät taida ihan ilman vaurioita tuosta lämpötilasta selvitä...
Kivat sulle kun on kuivausrumpu. Kaikilla ei ole.
Nuo "kaikki pyykit pesen neljässäkympissä" -tyypit kyllä haistaa. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
No jos muustakin ajatellaan samalla tavalla, niin kaikki työthän ovat nykyään ihan yksinkertaisia, suunnilleen pelkkä napinpainallus. Tiskikone vs. käsin tiskaus juoksevalla vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä kantovedellä. Ihan miten itse haluaa ajatella. Mummosi pulsaattoripesukonekin oli aikanaan hieno ja moderni vekotin, eikä sellaisen käyttö ollut mitään verrattuna oikeaan pyykinpesuun, pelkkää nykyajan laiskuutta.
Eli vielä kerran: pyykin pesu ei ole mikään valtavan raskas koko päivän urakka, mutta siinä on edelleen enemmän työtä kuin pelkkä napin painallus. Arjen työt ovat helpompia kuin joskus ennen ja helpottuvat koko ajan, mutta silti niissä on enemmän tai vähemmän aikaa vaativia käsitöitä, mitä ei auta kuin tehdä.
Voi hyvä ystävä, kun se mummoni oli kokenut myös sen pyykkien pesun avannossa aikoinaan ennen pulsaattorikonetta. Ja älyän kyllä, että pyykinpesu nykyäänkään ei ole ihan "pelkkä napinpainallus", mutta turha siitä on tehdä elämää suurempaa työtäkään ja vonkua kuinka raskasta on, kun "olen tänään pessyt jo 3 koneellista pyykkiä" jne..
t. 124
Mä en valita pyykinpesusta yhtään. Meillä on vuosien varrella hajonnut kaksi kertaa pesukone ja kaksi kertaa kuivausrumpu. Kun pesee 8 ihmisen vaatteet käsin muutaman päivän tai yrittää löytää talosta paikkoja mihin voisi ripustaa kuivamaan kun kaikki kaappien oven päällyksetkin ovat jo täynnä niiden kahden pyykkitelineen lisäksi niin ei naurata yhtään. Kun molemmat koneet ovat kunnossa, pyykinpesu on todella helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt lapsena kesälomani maalla isovanhempien hoivissa. Mummoni hoiti pyykinpesun navetan karjakeittiössä. Ensin vesi piti lämmittää kiehuvaksi suuressa padassa (puulämmitys tottakai). Sitten tehtiin kahteen jättisuureen saaviin huuhteluvedet. Pulsaattoripesukoneeseen kaadettiin vedet ja pesupulveri ja siellä pyykki aikansa rumpsutti. Sitten likomärät vaatteet nostettiin toiseen vesisaaviin ja niitä hurskutettiin siellä suurella ns. pumpulla, jotta saippuavesi irtosi. Sitten ne siirrettiin toiseen saaviin loppuhuuhteluun. Turha edes mainita, että likomärät pyykit olivat todella raskaita nostella. Sitten pyykit nostettiin vielä pulsaattorikoneen linkoon, jota painettiin käsin kiinni, jotta vehje linkosi. Suurimmat pyykit, kuten lakanat väännettiin kuievemmiksi käsin. Tämän jälkeen pyykit lapettiin koreihin ja juoksutettiin narulle kuivumaan. Eli ripustettiin taivaaseen saakka pyykkipojilla. Sieltä ne seuraavana päivänä kerättiin ja viikattiin. Pyykkiä oli todella paljon ja pyykkipäivä oli raskas urakka. Aikaa kului tunteja. Lisäksi täytyi pyykkituvalla olla kumisaappaat jalassa, sillä mummo uskoi, että sillä selviäisi pulsaattorikoneen mahdollisesti antamasta sähköiskusta.
Voin vakuuttaa, että todellista uusavuttomuutta on se, jos luulee, että nykyaikaisilla pyykkikoneilla pyykkihuolto on tippaakaan kuormittavaa. Kyllä se on kuten joku älykäs kuvasi: vain napinpainallus. Eikä muuta. Ihan turha selittää mitään joutavaa pyykin lajittelusta väreihin ja ripustamisesta kuivumaan. Mutta voihan sitä marttyyrinkruunua yrittää kiillottaa itselleen tällaisista vähäpätöisistäkin "töistä" jos niikseen tulee.
t. itsekin nainen
No jos muustakin ajatellaan samalla tavalla, niin kaikki työthän ovat nykyään ihan yksinkertaisia, suunnilleen pelkkä napinpainallus. Tiskikone vs. käsin tiskaus juoksevalla vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä vedellä vs. käsin tiskaus lämmitettävällä kantovedellä. Ihan miten itse haluaa ajatella. Mummosi pulsaattoripesukonekin oli aikanaan hieno ja moderni vekotin, eikä sellaisen käyttö ollut mitään verrattuna oikeaan pyykinpesuun, pelkkää nykyajan laiskuutta.
Eli vielä kerran: pyykin pesu ei ole mikään valtavan raskas koko päivän urakka, mutta siinä on edelleen enemmän työtä kuin pelkkä napin painallus. Arjen työt ovat helpompia kuin joskus ennen ja helpottuvat koko ajan, mutta silti niissä on enemmän tai vähemmän aikaa vaativia käsitöitä, mitä ei auta kuin tehdä.
Voi hyvä ystävä, kun se mummoni oli kokenut myös sen pyykkien pesun avannossa aikoinaan ennen pulsaattorikonetta. Ja älyän kyllä, että pyykinpesu nykyäänkään ei ole ihan "pelkkä napinpainallus", mutta turha siitä on tehdä elämää suurempaa työtäkään ja vonkua kuinka raskasta on, kun "olen tänään pessyt jo 3 koneellista pyykkiä" jne..
t. 124
Älä viitsi olla noin alentuva. Ja jokainen, joka vain hyväksyy kaiken sillä periaatteella että joskus jossakin on ollut huonommin, joutuu raatamaan tuplasti enemmän kuin se joka "vonkuu". Jos ihmiset olisivat ahkeria työmuurahaisia jotka eivät halua ikinä valittaa tai lasikotella, asuisimme vielä luolissa. Laiskuus on sama kuin edistys, se pakottaa meidät etsimään helpompia tapoja tehdä asiat. Ja ilman sitä "vonkumista" kukaan ei tule ajatelleeksi että tähän pitäisi löytää helpompi keino.
Jotkut toki viihtyvät hiljaisina ja nöyrinä työjuhtina.
Täällä myös pussilakanatarina! Pyysin entistä poikaystävää (29v) laittamaan pussilakanan peittoon ja tää tyyppi sitten asetti pussilakanan ensin maahan oikeinpäin, MENI PUSSILAKANAN SISÄÄN peiton kanssa, ja ylävartalo siellä pussilakanan sisällä asetteli kontillaan maassa peiton reunoja pussilakanan nurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lajitellaan pyykit vain tummaan ja vaaleaan, ei kai niitä joku vielä turhaan lajittele punainen, sininen ym.?? Ja tosiaan ne pyykit tunkee hetkessä koneeseen (meillä ne kerätään sinne jo valmiiksi sitä mukaa kun ottaa pois käytöstä) ja pesuaine perään ja se napin painallus, onpa rankkaa! Meillä tosin on kuivausrumpu joten pesun jälkeen pyykit sinne ja ne tulevat vielä sileinäkin ulos, ei muuta kuin nopea viikkaus. Ei siihenkään mene kovin paljoa aikaa..miten ihmeessä siitäkin on saatu ongelma? Tiedän kyllä tyyppejä jotka silittävät kalsareitakin..noh turha valittaa sitten.
Tummat ja vaaleat erikseen. Niistä sitten tarvittaessa vielä erilleen ne pyykit, mitä ei voi pestä kuudessakympissä. Villapyykki. Farkut, hameet ym. kevyemmällä linkouksella pestävät. Lakanat ja pyyhkeet. Pöytäliinat, verhot ja muut vastaavat. Onhan siinä lajittelemista.
Ehkä se on yksi uusavuttomuuden laji, että laitetaan kaikki sekaisin samaan lämpötilaan? Ei ihme, että valitetaan kuinka nykyään vaatteet ei kestä mitään.
Samaan kategoriaan menee: "Kyllä olet hyvä kokki, paras jonka tunnen. En ikinä osaisi tehdä noin hyvää ruokaa." Eikä hän sitten teekään. Koskaan.
Tuo perinteisten roolien jakaminen alkaa joskus jo treffailuvaiheessa. Mies voi olla vain kohtelias kun aukoo ovia ja haluaa maksaa treffeillä. Tai sitten hän haluaa alusta asti kouluttaa naista ottamaan sitä perinteistä roolia. Sijoitus kannattaa, jos parin ravintolaillallisen hinnalla saa palkattoman taloudenhoitajan 50 vuodeksi. Eli pitäkää naiset varanne.