Ymmärtääkö lapsettomat, että ikääntyessään heitä ei hoida KUKAAN?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon, etta lapseni eivat koe velvollusuudekseen hoitaa minua, jos/kun hoitoa tarvin. Tietenkin kiva, jos kayvat usein katsomassa, mutta varsinaisen hoidon haluan ulkoistaa lahipiirista pois. Julkisen puolen hoitoa en kuvittele saavani. Olen hoitanut talouden niin, etta on varaa yksityiseen hoitokotiin. Naitakin asioita kannattaa miettia etukateen. Siella se vanhuus meista jokaista nurkan takana hiljaisena odottaa.

Asut varmaankin ulkomailla, mutta ainakin Suomessa nuo yksityiset kodit ovat pahimpia, koska niitä ei valvota niin hyvin. Olin itse töissä yhdessä sellaisessa ja pääasia oli voiton tahkominen omistajalle. Asukkaille ostettiin kaikille vanhan ajan vihreät palasaippuat esim, koska kestävät kauan ja niillä sitten jynssättiin heitä. Mitään viihdykettä heille ei ollut ja olivat aika paljon oman onnensa nojassa, koska väkeä  liian vähän. Onhan noissa yksityisissä ehkä panostettu kulisseihin, muttei se hoidon taso ole ainakaan Suomessa kunnallisen luokkaa - olen tosissani![/quote

lisään vielä, että kaikista noin 15:sta asukkaasta näin painokirjanpidon ja ihan jokaisen paino oli laskenut koko ajan, vaikka olivat muutenkin hoikkia. Ruoka-annokset tosi pieniä jne.

Jos tulevaisuutta ja tulevsisuuden vanhus-asiakkaita ajatellaan, ovat tottuneet laatuun ja sitä osaavat vaatia. Jos yksi hoitopaikka on huono, vanhus siirtyy muualle. Ei voi kauaa paskaa palvelua vanhuksillekaan tarjota.

Voi hyvänen aika, mitkä kuvitelmat... Ei vanhus ole enää hoitolaitoksessa siinä kunnossa, että kykenisi vaatimaan laatua. Sinusta ei nyt tunnu siltä, koska olet voimiesi tunnossa, mutta tulet huomaamaan, että sinäkin vanhenet ja silloin maailma on ajanut ihan samalla tavalla sinun ohitsesi, mitä nyt on ajettu. Ei sinua kuunnella, etkö käsitä? Nimen omaan ne lähiomaiset ovat vanhuksen äänitorvena. Lähiomaisia eivät ole ystävät ja kaverit. Heille ei sinun asioitasi kerrota. Pojat ja tyttäret ovat niitä, jotka osaavat ihmetellä, miksei äidin/isän lakanoita ole vaihdettu/ ei ole päässyt suihkuun/ kädet ovat mustelmilla/ruoka on luokattoman näköistä/ lääkitys on täysin tolkuton/ kipua ei hoideta jne.

Aika outoa, että näin monet alapeukuttaa aloitusta. Sehän ei ole mikään mielipide, vaan faktaa siitä mikä tulevaisuudessa meitä odottaa.

Minulle on onnekseni siunaantunut kaksi lasta. Mutta en todellakaan halua tai odota lasteni hoitavan minua, mikäli hoivaa vanhuksena tarvitsen. Itse kyllä auttelen säännöllisen epäsäännöllisesti lapsettomia vanhuksia omasta, vapaasta halustani. Työttömänä kun työnhaun lisäksi ehtii autella. Auttamiset kyllä vähenee heti, kun uusi työpaikka löytyy.

Se, joka veroja maksaa, saa odottaa yhteiskunnalta myös vanhuuden turvaa. Joka kotona lasten varjolla möllöttää, saa odottaa lapsiltaan turvaa. Saa sitä sitten, jos saa. Usein ei saa.

Se kuka vanhana sua hoitaa ei liity ainakaan lisääntymiseesi mitenkään.

Täällähän on uhottu miten en hoida anoppia enkä hoida äitiä enkä mummoa enkä anopin äitiä enkä ketään koska vuonna x y sanoi z-juhlassa kerran niin ja koska äiti on pilannut mun elämän ja isä myös ja koska anoppi ei ota mun lapsia kerran viikossa yökylään ja koska isoäiti ei muistanut soittaa just meidän nicoannikalle sen toisen nimen nimipäivänä yhyy.

Eli ainakin oma suku on pahin ja niitä ei ainaskaan hoideta.

Kuka ajattelee olevansa itse mukamas lastensa silmissä sen parempi? Niillä lapsilla on yhtä suuri oikeus vihata teillä, ja rahansa ja aikansa he tarvii juostakseen omissa terapioissaan...

Nou hätä Jamal, Hassan ja Hussein tulee hoitamaan.

Kaikki ne rahat jotka jää jemmaan kun eivät mene perheen elatukseen käytän omaksi vanhuudenturvaksi. Jos ei suomalaismukuloista riitä hoitamaan niin sitten mamuja. Rahalla saa.

Itse olen ymmärtänyt, etten välttämättä edes elä vanhaksi. Senkin olen ymmärtänyt, etteivät lapseni, jos hankkisin niitä, myöskään välttämättä eläisi kyllin vanhaksi hoitaakseen minua, tai sitten he eivät haluaisi hoitaa minua. Ja niinkin voisi käydä, että yrittäisin hankkia lapsia saadakseni itselleni hoitajat, mutta en vain tulisi raskaaksi. 

En aio elää vanhaksi, enkä jäädä toisten riesaksi, autettavaksi. Jos/kun sairastun, olen jo aikapäiviä suunnitellut miten täältä itse lähden.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavaa, mutta totta: Suomessa ollaan menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että läheiset hoitavat vanhuksensa, ei yhteiskunta. Ja silloin näillä hedonistisilla lapsettomilla tulee olemaan hyvin surkea kohtalo.

Vanhuuttaan ei kukaan halua ajatella, mutta jo 50-60 vuotiaana voi sairastua ja joutua turvautumaan toisten tukeen. Aika surkeaa, jos silloin ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.

TOIVOTTAVASTI KÄRSIT NYT JOKA PÄIVÄ SEN KAKRU LAUMAS KANSSA - 30 VUOTTA - SITTENHÄN SULAL EI OO MUUTA KO VANHUUS JÄLJELLÄ!

Mutta entä jos omista lapsista tulee narkkareita, jotka kuolevat nuorina? Tai vaikka sairastuvat jo nuorena syöpään ja kuolevat ennen äitiä? Kuka minut sitten hoitaa?

Vai niin. Omaan kokemukseeni perustuen, on aivan sama, onko niitä lapsia vai ei. Olen hoitanut vanhuksia, joilla on lapsia, mutta joita kukaan ei käy koskaan katsomassa ja tarkoitan kirjaimellisesti ei koskaan. Tiedän myös vanhuksia, joilla ei ole omaa perhettä, mutta joita sukulaiset ja ystävät käyvät usein tervehtimässä, vaikka odotettavissa ei ole mitään mittavaa perintöä. En lähde vetämään johtopäätöksiä, mutta saattaa olla vaikutusta, kuinka ihminen on kohdellut muita, tai sitten joillakin on vaan huolehtivia sukulaisia ja ystäviä.

Hyvältä näyttää teit siis lapset että heidän funktio on sinua varten kivaa!

Ap:n viehättävästä persoonasta päätellen hänellä saattaapi olla vielä edessään yllätyksiä kun vanhuus saapuu.

Voin ihan aidosti vakuuttaa, varsinkin kun lapset ovat piakkoin muuttamassa kotoa pois, että tämä puheenaihe paljastaa hämmästyttävän paljon nykyajasta ja kulttuurin rappiosta. 

Itsekkyys, narsismi, nautinnonhalu, "elämyshakuisuus" ja muu paska ohjaa monien elämää siinä määrin että lapsettomuus on tietoinen valinta. Ihan OK valinta sinänsä. 

Ja sitten on näitä, jotka eivät osaa, pysty, uskalla perustaa perhettä. Sekin on OK. 

Mutta se mitä ihmettelen, ihan aidosti, että lapsellisiin kohdistuu kaikkialla, avoimesti tai huonosti kätkettynä, suurta katkeruutta ja kateutta. Ihmiset ovat kateellisia ja katkeria niille jotka ovat hankkineet lapsia, kasvattavat niitä ja näin "pilaavat elämänsä". Kai lapsiperheitä inhoavat tajuavansa olevansa säälittäviä?  Jos on niin tyhmä että kadehtii tms lapsiperheitä, niin luulisi että tajuaa sentään kätkeä oman luonnonvastaisuutensa, junttimaisuutensa?  

Onneksi minun ei tarvitse miettiä vanhuutta. Kohtalokseni muodostuu todennäköisesti huonoista geeneistäni johtuen viisikymppisenä vakava sairas, enkä odota kenenkään vuokseni uhrautuvan tai edes kunnon hoitoa saavani. Isäni tosin olettaa itsekkäästi minun uhrautuvan hänen vuokseen.

Elämänsä pilannut kirjoitti:

Voin ihan aidosti vakuuttaa, varsinkin kun lapset ovat piakkoin muuttamassa kotoa pois, että tämä puheenaihe paljastaa hämmästyttävän paljon nykyajasta ja kulttuurin rappiosta. 

Itsekkyys, narsismi, nautinnonhalu, "elämyshakuisuus" ja muu paska ohjaa monien elämää siinä määrin että lapsettomuus on tietoinen valinta. Ihan OK valinta sinänsä. 

Ja sitten on näitä, jotka eivät osaa, pysty, uskalla perustaa perhettä. Sekin on OK. 

Mutta se mitä ihmettelen, ihan aidosti, että lapsellisiin kohdistuu kaikkialla, avoimesti tai huonosti kätkettynä, suurta katkeruutta ja kateutta. Ihmiset ovat kateellisia ja katkeria niille jotka ovat hankkineet lapsia, kasvattavat niitä ja näin "pilaavat elämänsä". Kai lapsiperheitä inhoavat tajuavansa olevansa säälittäviä?  Jos on niin tyhmä että kadehtii tms lapsiperheitä, niin luulisi että tajuaa sentään kätkeä oman luonnonvastaisuutensa, junttimaisuutensa?  

Tajuatko itse, miten junttimainen ja luonnonvastainen oma kommenttisi on? Jos et, kerron sen sinulle: jos en jo nyt suhtautuisi erittäin negatiivisesti lapsiin ja heidän usein sietämättömiin vanhempiinsa, kommenttisi jälkeen vihaisin teitä toden teolla.  Meneekö pieneen pääkupoliisi se, että lapsiperheille ei todellakaan olla mitenkään kateellisia, vaan ollaan todella onnellisia ja kiitollisia, ettei itse joudu elämään moisessa vankilassa! Ja jos säälittävyydestä puhutaan, sinua säälittävämpää ihmistä en usko olevankaan. Sori siitä.

Elämäsi kuluu hukkaan pienissä ympyröissäsi, joten sääliksi minun sinua käy. Niin suuresti sääliksi.

Kasva nyt ensin kolmekymppiseksi ennen kuin päätät loppuelämäsi tasosta. Luuseri. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuttaan ei kukaan halua ajatella, mutta jo 50-60 vuotiaana voi sairastua ja joutua turvautumaan toisten tukeen. Aika surkeaa, jos silloin ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.

Kauheeta, enää vuosi aikaa :D

Eikös meille tule paljon näitä Fatimoja ja muita, hoitamaan meitä? Jos ei oma porukka riitä. Eikä kaikista ole omaishoitajiksi. Itse pidän vanhemmistani niin paljon, että haluaisin heitä hoitamaan ammattilaisen.

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä pilannut kirjoitti:

Voin ihan aidosti vakuuttaa, varsinkin kun lapset ovat piakkoin muuttamassa kotoa pois, että tämä puheenaihe paljastaa hämmästyttävän paljon nykyajasta ja kulttuurin rappiosta. 

Itsekkyys, narsismi, nautinnonhalu, "elämyshakuisuus" ja muu paska ohjaa monien elämää siinä määrin että lapsettomuus on tietoinen valinta. Ihan OK valinta sinänsä. 

Ja sitten on näitä, jotka eivät osaa, pysty, uskalla perustaa perhettä. Sekin on OK. 

Mutta se mitä ihmettelen, ihan aidosti, että lapsellisiin kohdistuu kaikkialla, avoimesti tai huonosti kätkettynä, suurta katkeruutta ja kateutta. Ihmiset ovat kateellisia ja katkeria niille jotka ovat hankkineet lapsia, kasvattavat niitä ja näin "pilaavat elämänsä". Kai lapsiperheitä inhoavat tajuavansa olevansa säälittäviä?  Jos on niin tyhmä että kadehtii tms lapsiperheitä, niin luulisi että tajuaa sentään kätkeä oman luonnonvastaisuutensa, junttimaisuutensa?  

Tajuatko itse, miten junttimainen ja luonnonvastainen oma kommenttisi on? Jos et, kerron sen sinulle: jos en jo nyt suhtautuisi erittäin negatiivisesti lapsiin ja heidän usein sietämättömiin vanhempiinsa, kommenttisi jälkeen vihaisin teitä toden teolla.  Meneekö pieneen pääkupoliisi se, että lapsiperheille ei todellakaan olla mitenkään kateellisia, vaan ollaan todella onnellisia ja kiitollisia, ettei itse joudu elämään moisessa vankilassa! Ja jos säälittävyydestä puhutaan, sinua säälittävämpää ihmistä en usko olevankaan. Sori siitä.

Elämäsi kuluu hukkaan pienissä ympyröissäsi, joten sääliksi minun sinua käy. Niin suuresti sääliksi.

Vaikutat ihan joltain itä-helsinkiläiseltä joka yrittää haukkua länsi-helsinkiä. Eli olet aika epäuskottava.