Ymmärtääkö lapsettomat, että ikääntyessään heitä ei hoida KUKAAN?
Valitettavaa, mutta totta: Suomessa ollaan menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että läheiset hoitavat vanhuksensa, ei yhteiskunta. Ja silloin näillä hedonistisilla lapsettomilla tulee olemaan hyvin surkea kohtalo.
Vanhuuttaan ei kukaan halua ajatella, mutta jo 50-60 vuotiaana voi sairastua ja joutua turvautumaan toisten tukeen. Aika surkeaa, jos silloin ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heille on kertynyt laaja ystävien tukiverkko, jossa aina joku huolehtii. Muitakin sukulaisia on kuin omat lapset, esim serkut. jne. Lisäksi moni tekee rahaa sen verran että voi ostaa palveluita.
Tämä on naiiveinta mitä olen koskaan kuullut. Varmasti se laaja ystävien verkko sinua auttaa kun harhailet dementoituneena jossain. Kannattaa olla realisti.
No mitenkäs ne omat lapset auttaisivat yhtään sen enempää tai oikeastaan senkään vertaa? Harvat lapset asuvat ihan omien vanhempiensa naapurissa saati käyvät tai pitävät yhteyttä päivittäin. Vanhuksen naapurit, harrastuskaverit jne. lähipiiri, jota tavataan jopa päivittäin, ovat usein paljon paremmin perillä vanhuksen kuulumisista ja huomaavat heti jos käytöksessä on jotain poikkeavaa tai vanhus ei ilmesty jonnekin tapahtumaan.
Asun talossa, jossa on paljon vanhuksia "kotihoidossa", eli käytännössä heitteillä yksiöissään. On dramaattinen ero heidän suhteen, kellä on huolehtivat ja välittävät lapset. Käy lapsenlapsia ja aina on kelle soittaa jos tulee jotain ongelmaa. Surku ja sääli käy todella heitä keillä ei ole ketään. :(
Kukaan ei itse usko vanhenevansa, mutta kyllä sekin päivä yleensä jossain vaiheessa koittaa.
Eli tarkemmin sanottuna, he keillä on väittävä lähipiiri. Yhtä hyvinhän nuo kävijät voisivat olla kavereita tai vanhus voisi itse käydä päivittäin jossain harrastuksessa porukan kanssa. Ei tuo siitä riipu onko lapsia vai ei.
Kaikkein dramaattisin näky taitaa kuitenkin olla ne vanhukset, joilla niitä lapsia on, mutta kukaan ei käy heitä edes tervehtimässä. He ovat olettaneet että lapset huolehtisivat heistä. Heidän aikanaan 60-70 lukujen taitteessa laista taisi poistua lasten velvollisuus huolehtia vanhemmistaan. Lapsettomat sen sijaan on usein henkisesti valmistautunut mitä tuleman pitää.
Mä ainakin sairastuin jo alle 30-kymppisenä ja luultavasti sairastun johonkin uuteen syöpään muutaman kymmenen vuoden kuluttua, niin enpä jää lapsiani vanhuudella vaivaamaan. Tarkoitan vaan, että mitä vaan voi tapahtua. Ennemmin kannustaisin ottamaan hyvän sairausvakuutuksen, kun on vielä mahdollisuus, ja kannattamaan eutanasian laillistamista. En niinkään pelkää uutta sairautta ja lyhyttä elämää, vaan kurjaa ja epäihmisarvoisesti pitkittynyttä elämän lopputaivalta.
For ever young kirjoitti:
Ottakaa nuorennuskuuri
koululääketiede ja monikultuuri pois
Oliko tähän mennessä vuoden tyhmin kommentti?
Lastenko pitää hoitaa vanhempia? Sitä varten on hoitajia olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sairastuin jo alle 30-kymppisenä ja luultavasti sairastun johonkin uuteen syöpään muutaman kymmenen vuoden kuluttua, niin enpä jää lapsiani vanhuudella vaivaamaan. Tarkoitan vaan, että mitä vaan voi tapahtua. Ennemmin kannustaisin ottamaan hyvän sairausvakuutuksen, kun on vielä mahdollisuus, ja kannattamaan eutanasian laillistamista. En niinkään pelkää uutta sairautta ja lyhyttä elämää, vaan kurjaa ja epäihmisarvoisesti pitkittynyttä elämän lopputaivalta.
Hodgkin?
Vierailija kirjoitti:
For ever young kirjoitti:
Ottakaa nuorennuskuuri
koululääketiede ja monikultuuri pois
Oliko tähän mennessä vuoden tyhmin kommentti?
Sinä kuulut niihin jotka vanhenevat ennen aikojaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, etta lapseni eivat koe velvollusuudekseen hoitaa minua, jos/kun hoitoa tarvin. Tietenkin kiva, jos kayvat usein katsomassa, mutta varsinaisen hoidon haluan ulkoistaa lahipiirista pois. Julkisen puolen hoitoa en kuvittele saavani. Olen hoitanut talouden niin, etta on varaa yksityiseen hoitokotiin. Naitakin asioita kannattaa miettia etukateen. Siella se vanhuus meista jokaista nurkan takana hiljaisena odottaa.
Asut varmaankin ulkomailla, mutta ainakin Suomessa nuo yksityiset kodit ovat pahimpia, koska niitä ei valvota niin hyvin. Olin itse töissä yhdessä sellaisessa ja pääasia oli voiton tahkominen omistajalle. Asukkaille ostettiin kaikille vanhan ajan vihreät palasaippuat esim, koska kestävät kauan ja niillä sitten jynssättiin heitä. Mitään viihdykettä heille ei ollut ja olivat aika paljon oman onnensa nojassa, koska väkeä liian vähän. Onhan noissa yksityisissä ehkä panostettu kulisseihin, muttei se hoidon taso ole ainakaan Suomessa kunnallisen luokkaa - olen tosissani![/quote
lisään vielä, että kaikista noin 15:sta asukkaasta näin painokirjanpidon ja ihan jokaisen paino oli laskenut koko ajan, vaikka olivat muutenkin hoikkia. Ruoka-annokset tosi pieniä jne.
Ei mua kenenkään tarvitsekaan hoitaa. Eiköhän siinä vaiheessa ole jo eutanasia saliittu, kun olen vanha. Ja jos ei ole, niin onhan noita keinoja lähteä.
For ever young kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
For ever young kirjoitti:
Ottakaa nuorennuskuuri
koululääketiede ja monikultuuri pois
Oliko tähän mennessä vuoden tyhmin kommentti?
Sinä kuulut niihin jotka vanhenevat ennen aikojaan
Sinä kuulut niihin jotka kuolevat omaa typeryyttään.
voihan sunkin kakarat kuolla ennen aikojaan. kukas sun vaippas sitten vaihtaa? :( on kyllä itsekkäin syy pyöräyttää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heille on kertynyt laaja ystävien tukiverkko, jossa aina joku huolehtii. Muitakin sukulaisia on kuin omat lapset, esim serkut. jne. Lisäksi moni tekee rahaa sen verran että voi ostaa palveluita.
Tämä on naiiveinta mitä olen koskaan kuullut. Varmasti se laaja ystävien verkko sinua auttaa kun harhailet dementoituneena jossain. Kannattaa olla realisti.
No mitenkäs ne omat lapset auttaisivat yhtään sen enempää tai oikeastaan senkään vertaa? Harvat lapset asuvat ihan omien vanhempiensa naapurissa saati käyvät tai pitävät yhteyttä päivittäin. Vanhuksen naapurit, harrastuskaverit jne. lähipiiri, jota tavataan jopa päivittäin, ovat usein paljon paremmin perillä vanhuksen kuulumisista ja huomaavat heti jos käytöksessä on jotain poikkeavaa tai vanhus ei ilmesty jonnekin tapahtumaan.
Asun talossa, jossa on paljon vanhuksia "kotihoidossa", eli käytännössä heitteillä yksiöissään. On dramaattinen ero heidän suhteen, kellä on huolehtivat ja välittävät lapset. Käy lapsenlapsia ja aina on kelle soittaa jos tulee jotain ongelmaa. Surku ja sääli käy todella heitä keillä ei ole ketään. :(
Kukaan ei itse usko vanhenevansa, mutta kyllä sekin päivä yleensä jossain vaiheessa koittaa.
Joo, mutta niitä on lapsia ja lapsenlapsia ja sitten lapsia ja lapsenlapsia. Meillä oli niin, että äiti oli onnekas, kun isä sairastui vakavasti ja joutuivat muuttamaan pois kotikylästään tänne yliopistosairaalakaupunkiin, josta minä hommasin meidän naapuritaloon heille asunnon. Kotikylässä asuu (edelleen) lapsi ja lapsenlapsi ja vielä lapsenlapsenlapsikin, mutta heistä ei ollut avuksi silloin kahdeksankymppiselle isovanhempipariskunnalle, heidän puolestaan ei käyty kaupassa, ei käyty luomassa lunta eikä leikkaamassa nurmikkoa. Tosiaan, onneksi sain heidät tänne. Isä kuoli kolmen kuukauden kuluttua, ja minusta tuli äitini epävirallinen omaishoitaja, huolehdin hänen laskuistaan, käytin häntä kaupassa, kampaajalla ja terveyskeskuksessa. Pääsin äkkiä paikalle, kun hän sai ensin keuhkokuumeen ja vuotta myöhemmin vestibulaarineuroniitin, minkä jälkeen hänen oli käytettävä rollaattoria, kun huimasi niin kovasti. Sunnuntai-iltaisin kävin laittamassa hänelle dosetin täyteen seuraavan viikon lääkkeitä ja vietimme muutenkin paljon aikaa yhdessä katsellen tv:tä, käymällä kävelemässä ja autoilemalla. Kasvitieteellinen puutarha oli hänen lempipaikkojaan.
Ja kun minä pidin äidistä huolta, hänen poikansa - minun veljeni - perheen ei tarvinnut korvaansa lotkauttaa. Kävivät katsomassa, jos kävivät, sillä onhan 90 kilometriä hirveän pitkä matka autolla tulla. Kun soitin veljelleni äidin kuolemasta syyskuussa, veli harmitteli, että olipas tämä nyt ikävää, kun eivät olleet tulleet äitiä katsomaan moneen kuukauteen. He olivat ajatelleet, että tulevat sitten, kunhan mökkikausi saadaan ensin sievästi pakettiin ja vene talviteloille. Äiti vaan ei sitä aikaa enää ollut näkemässä, sitä mökkikauden loppua, ei päässyt edes venetsialaisiin asti.
Mitä tästä opimme? Vaikka lapsia tekisi liudan, ei näitä välttämättä kiinnosta vanhojen vanhempiensa hyvinvointi. Vaikka tekisi vain kaksi, ei välttämättä molemmat ole kiinnostuneita. Äidin onni oli se, että minä olin kiinnostunut hänestä ja hänen hyvinvoinnistaan. Veli kyllä sai perintönä mökin rantoineen ja metsineen, toivottavasti hän on nyt onnellinen oman perheensä parissa.
En ehtinyt lukea koko ketjua, eli varmaan toistan, mutta monikin ymmärtää, mutta ei se silti vaikuta siihen, että saisi lapsen. Niitä ei voi tilata Ellokselta. Toivottavasti hoitajan voi tilata jostain huolenpitopalvelusta.
Trine kirjoitti:
"Yksityiseen vanhainkotiin viettämään laadukasta vanhuutta"
*repeilee* On se sitten aika yksinäistä "laadukasta" vanhuutta. Ystävät ovat kuolleet, sukulaiset ovat
kuolleet. Palkatut hoitajat vähät välittävät muuta kuin siitä, että vanhus saa ruokaa ja hoidon.
Oliskos sitten parempi olla yksin kotona? Vanhukselle turvallisuuden tunne on tärkeä ja sitähän 24/7 paikalla olevat hoitajat tuovat. Ja mitä tätini yksityistä hoitopaikkaa olen nähnyt, ohjelmaa on jumpasta alkaen ihan joka päivälle. Tekemistäkin löytyy kos tehdä haluaa.
Lasken sen varaan että lääketiede kehittyy niin paljon että vanhuuteen keksitään lääke. Olen 24 ja tässä on vielä vuosikymmeniä aikaa, en edes usko pääseväni eläkkeelle koskaan mutta ei se mitään. Lapsia en halua sen takia jotta joku huolehtisi minusta sitten kun olen vanha, se vasta huono syy onkin niitä hankkia ja ei ne välttämättä minusta huolehtisi jos he yhtään perisi minun itsekkyyteni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, etta lapseni eivat koe velvollusuudekseen hoitaa minua, jos/kun hoitoa tarvin. Tietenkin kiva, jos kayvat usein katsomassa, mutta varsinaisen hoidon haluan ulkoistaa lahipiirista pois. Julkisen puolen hoitoa en kuvittele saavani. Olen hoitanut talouden niin, etta on varaa yksityiseen hoitokotiin. Naitakin asioita kannattaa miettia etukateen. Siella se vanhuus meista jokaista nurkan takana hiljaisena odottaa.
Asut varmaankin ulkomailla, mutta ainakin Suomessa nuo yksityiset kodit ovat pahimpia, koska niitä ei valvota niin hyvin. Olin itse töissä yhdessä sellaisessa ja pääasia oli voiton tahkominen omistajalle. Asukkaille ostettiin kaikille vanhan ajan vihreät palasaippuat esim, koska kestävät kauan ja niillä sitten jynssättiin heitä. Mitään viihdykettä heille ei ollut ja olivat aika paljon oman onnensa nojassa, koska väkeä liian vähän. Onhan noissa yksityisissä ehkä panostettu kulisseihin, muttei se hoidon taso ole ainakaan Suomessa kunnallisen luokkaa - olen tosissani![/quote
lisään vielä, että kaikista noin 15:sta asukkaasta näin painokirjanpidon ja ihan jokaisen paino oli laskenut koko ajan, vaikka olivat muutenkin hoikkia. Ruoka-annokset tosi pieniä jne.
Jos tulevaisuutta ja tulevsisuuden vanhus-asiakkaita ajatellaan, ovat tottuneet laatuun ja sitä osaavat vaatia. Jos yksi hoitopaikka on huono, vanhus siirtyy muualle. Ei voi kauaa paskaa palvelua vanhuksillekaan tarjota.
Ja lapset on joku vanhuuden turva? HAHAHAHA!!! Muistele nyt itsekin, kuinka kävitte mummoa katsomassa vain jouluna ja silloinkin vain kun oli pakko :D
En aio elää niin vanhaksi että tarvitsisin jonkun apua.
Ymmärsivätkö vanhemmat, miksi lapsensa eivät tehneet lapsia, eivät ymmärtäneet. Ymmärsivätkö vanhemmat että samalla kun kohtelevat lapsiaan kuin roskia, jäävät vanhemmatkin yksin ikääntyessään. Meillä ei ymmärretty.
Maailmassa on liikaa ihmisiä, mutta ketä kiinnostaa? Tehdään vain lisää lapsia, että he voivat pyörittää vanhainkotia.