Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtääkö lapsettomat, että ikääntyessään heitä ei hoida KUKAAN?
30.03.2016 |
Valitettavaa, mutta totta: Suomessa ollaan menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että läheiset hoitavat vanhuksensa, ei yhteiskunta. Ja silloin näillä hedonistisilla lapsettomilla tulee olemaan hyvin surkea kohtalo.
Vanhuuttaan ei kukaan halua ajatella, mutta jo 50-60 vuotiaana voi sairastua ja joutua turvautumaan toisten tukeen. Aika surkeaa, jos silloin ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
R kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänsä pilannut kirjoitti:
Voin ihan aidosti vakuuttaa, varsinkin kun lapset ovat piakkoin muuttamassa kotoa pois, että tämä puheenaihe paljastaa hämmästyttävän paljon nykyajasta ja kulttuurin rappiosta.
Itsekkyys, narsismi, nautinnonhalu, "elämyshakuisuus" ja muu paska ohjaa monien elämää siinä määrin että lapsettomuus on tietoinen valinta. Ihan OK valinta sinänsä.
Ja sitten on näitä, jotka eivät osaa, pysty, uskalla perustaa perhettä. Sekin on OK.
Mutta se mitä ihmettelen, ihan aidosti, että lapsellisiin kohdistuu kaikkialla, avoimesti tai huonosti kätkettynä, suurta katkeruutta ja kateutta. Ihmiset ovat kateellisia ja katkeria niille jotka ovat hankkineet lapsia, kasvattavat niitä ja näin "pilaavat elämänsä". Kai lapsiperheitä inhoavat tajuavansa olevansa säälittäviä? Jos on niin tyhmä että kadehtii tms lapsiperheitä, niin luulisi että tajuaa sentään kätkeä oman luonnonvastaisuutensa, junttimaisuutensa?
Tajuatko itse, miten junttimainen ja luonnonvastainen oma kommenttisi on? Jos et, kerron sen sinulle: jos en jo nyt suhtautuisi erittäin negatiivisesti lapsiin ja heidän usein sietämättömiin vanhempiinsa, kommenttisi jälkeen vihaisin teitä toden teolla. Meneekö pieneen pääkupoliisi se, että lapsiperheille ei todellakaan olla mitenkään kateellisia, vaan ollaan todella onnellisia ja kiitollisia, ettei itse joudu elämään moisessa vankilassa! Ja jos säälittävyydestä puhutaan, sinua säälittävämpää ihmistä en usko olevankaan. Sori siitä.
Elämäsi kuluu hukkaan pienissä ympyröissäsi, joten sääliksi minun sinua käy. Niin suuresti sääliksi.
Vaikutat ihan joltain itä-helsinkiläiseltä joka yrittää haukkua länsi-helsinkiä. Eli olet aika epäuskottava.
Kuule, ihan Rauma-Turku-akselilla tätä elämää on tullut tallatuksi viitisenkymmentä vuotta - ja ihan onnellisesti ilman lapsia. En ole hedonisti, en uraihminen, en kadehdi ketään paitsi niitä, jotka asuvat isossa talossa merenrannassa, ja niitäkin vain silloin, jos niillä ei ole lapsia. Helsinkiin en muuttaisi, vaikka maksettaisi, vaikka kyseisestä kylästä - jonka raumalaiset kävivät aikanaan rakentamassa - mieheni onkin kotoisin ja aina silloin tällöin takaisin haikailee. Okei, sitten muuttaisin, jos saisin jonkin miljoonalukaalin merenrannasta, sen verran myöntyisin. mutta muuten minua pääkaupunkiin tai edes pääkaupunkiseudulle ei saisi. Ja kaheleita lapsellisia minä säälin, ihan oikeasti. Ei se sellainen ole mitään elämää, että lasten komennuksen tahtiin mennään. Jos lapset olisivat sellaisia kuin siihen aikaan, kun minä ja ikäiseni olimme lapsia, niin jotenkin ehkä niitä kestäisin, mutta nykyvanhemmat ovat lapsensa pilanneet täydellisesti ja kokonaan. Ja sitten kun samoilla vanhemmilla on sellaisia älynväläyksiä kuin kommentoimallani tapauksella - ei ihme, että Suomella menee huonosti!
Hehheh oikeasti olet vain katkera reppana, joka yritti lasta monta vuotta, eikä koskaan saanut. Jos olisit niin sinut lapsettomuutesi kanssa, et pauhaisi siitä tuohon malliin 😊 Aika on vain kullannut muistosi, ihan samanlaisia kakarat ennenkin olivat. Meillä muilla on vain tapana kasvaa. Sinä olet jäänyt sinne lapsen tasolle.
T. toinen vastaaja
No en. Jos olet niin tyhmä kuin miltä vaikutat, sinun kanssasi on turha keskustella. Olen 50-vuotias elämääni todella tyytyväinen vapaaehtoisesti lapseton - tiennyt, etten koskaan halua lapsia jo alta kymmenvuotiaasta - saman miehen kanssa naimisissa pian 24 vuotta eikä hänkään ole koskaan lapsia halunnut. Olen tämän saman ramariikin tälle palstalle vuosien varrella kirjoittanut jo monenmonta kertaa, ikävä vain, ettei sinulla riitä aivokapasitettia sen ymmärtämiseen. Sääliksi minun sinua käy, raukkaparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhustenhoitajana naurattavat nämä ketjut. Työskentelen yksityisen suuren firman eräässä toimipaikassa, kaikesta mistä ikinä voidaan säästetään. Hoitajia liian vähän, tehdään vain pakolliset asiat, ei mitään muuta. Yksinäisiä vanhuksia ilman virikkeitä, lapset (jos heitä on), käyvät äitienpäivänä ja jouluna tuomassa kukkapuskan, muulloin ei koskaan. Vanhuksilla ei ole kunnon vaatteita, kenkiä. Ei varaa käydä hammaslääkärissä, silmälääkärissä yms. Koko eläke menee hoivapaikan kuluihin. Monella ei ole tilillä kuin muutama kymppi, ei aina edes sitäkään. Jotkut mummot haaveilevat kampaajalle menemisestä, mutta rahat eivät riitä. Omaiset eivät välitä sen vertaa, että ostaisivat edes hygienia tuotteita, ettei tarvitsisi pestä suihkugeelillä hiuksia, kun muutakaan ei ole. Tai yrittää mahduttaa vuosimallia 1980 olevia vaatteita päälle. Näissä yksityisissä voiton maksimointi yrityksissä mitään ei tule talon puolesta, vaan kaikki on itse ostettava. Jos ei ole rahaa, sitten olet ilman. Itse hoitajana toivon kuolevani ennenkuin minut kärrätään näihin säilöntäpaikkoihin. Tai teen itsemurhan vielä, kun olen edes jotenkin järjissäni.
Niin, siis kokemuksesi mukaan vanhuksia ei käy katsomassa kukaan eikä kukaan pidä heistä huolta, olivatpa he sitten lapsettomia tai lapsellisia? Lapset muistavat vanhuksensa jouluna ja äitienpäivänä, mutta ei sitten muulloin 363:na päivänä vuodesta? Tämä oli mielenkiintoinen tieto, kiitos siitä.
Kokemuksen ääni kertoi meille totuuden, folks.
Jos nyt tekisin lapsen vain vanhuudenturvakseni, muuten kun en sellaista missään nimessä halua ja en voisi olla enää onnellinen, niin ihanko oikeasti hommat menisivät niin putkeen, että lasta kiinnostaisi minun vanhuudenpäiväni?
Voin samalla vaivalla säästää rahaa kun sitä jää lapsettomana ihan kivasti kuitenkin talteen ja kun ei tarvitse perintöjäkään jättää ja käyttää sen sitten tuolloin.
Jos omat vanhempani jatkavat samaa rataa, niin enpä käy sitten heitäkään katsomassa.
Hullu ajatus, että olisin tehnyt lapseni sen takia, että pääsevät vaippojani vaihtamaan. Ei kiitos, en mä heille taakka halua olla.
Vanhustenhoitajana naurattavat nämä ketjut. Työskentelen yksityisen suuren firman eräässä toimipaikassa, kaikesta mistä ikinä voidaan säästetään. Hoitajia liian vähän, tehdään vain pakolliset asiat, ei mitään muuta. Yksinäisiä vanhuksia ilman virikkeitä, lapset (jos heitä on), käyvät äitienpäivänä ja jouluna tuomassa kukkapuskan, muulloin ei koskaan. Vanhuksilla ei ole kunnon vaatteita, kenkiä. Ei varaa käydä hammaslääkärissä, silmälääkärissä yms. Koko eläke menee hoivapaikan kuluihin. Monella ei ole tilillä kuin muutama kymppi, ei aina edes sitäkään. Jotkut mummot haaveilevat kampaajalle menemisestä, mutta rahat eivät riitä. Omaiset eivät välitä sen vertaa, että ostaisivat edes hygienia tuotteita, ettei tarvitsisi pestä suihkugeelillä hiuksia, kun muutakaan ei ole. Tai yrittää mahduttaa vuosimallia 1980 olevia vaatteita päälle. Näissä yksityisissä voiton maksimointi yrityksissä mitään ei tule talon puolesta, vaan kaikki on itse ostettava. Jos ei ole rahaa, sitten olet ilman. Itse hoitajana toivon kuolevani ennenkuin minut kärrätään näihin säilöntäpaikkoihin. Tai teen itsemurhan vielä, kun olen edes jotenkin järjissäni.