Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtääkö lapsettomat, että ikääntyessään heitä ei hoida KUKAAN?
30.03.2016 |
Valitettavaa, mutta totta: Suomessa ollaan menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että läheiset hoitavat vanhuksensa, ei yhteiskunta. Ja silloin näillä hedonistisilla lapsettomilla tulee olemaan hyvin surkea kohtalo.
Vanhuuttaan ei kukaan halua ajatella, mutta jo 50-60 vuotiaana voi sairastua ja joutua turvautumaan toisten tukeen. Aika surkeaa, jos silloin ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ympärillä.
Kommentit (105)
Mun mieheni sairastui syöpään ja kuoli 46-vuotiaana. Hoitiko hänen lapsensa häntä? Eivät vaan minä hoidin. Hänen äitinsäkin on vielä elossa. Kuka äitiä hoitaa kun lapsi on kuollut ensin? Ymmärtääkö idiootit että ei täältä lähdetä ikäjärjestyksessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulepa, minä olen jo yli 50-vuotias ja jos nyt vakavasti sairastuisin, niin en todellakaan odottaisi lapseni jäävän omaishoitajaksi. Ei, hänellä on oma elämänsä ja oma perheensä, en todellakaan haluaisi olla hänelle taakaksi. Minun tukiverkostoni koostuu saman ikäisistä ystävistä ja miehestäni.
En liioin suostu syyllistymään siitä, että minulla on vain yksi lapsi. Ei olisi ollut voimavaroja yksin hankkia enempää ja kun ei sopivaa isää löytynyt avioeroni jälkeen, niin lapsiluku jäi yhteen.
Sen tiedän erinomaisen hyvin, ettei yhteiskunnan varaan kannata mitään laskea. Nuo ohjeesi kannattaisi kuitenkin antaa niille, jotka pohtivat kuinka lusmuilla työttöminä. Siinä vaiheessa kun tämän palstan työttömät putoavat aikanaan kansaneläkkeelle, sillä ei tulla paljon juhlimaan. Ei edes asumaan itsenäisesti.
Ei lapsia pidä hankkia vanhuudenturvaksi, mutta perheen ja sukuyhteisön keskinäinen apu ja solidaarisuus tulee korostumaan. Lyhyen aikaa meillä oli systeemi, että yhteiskunta hoiti kaikki vauvasta vaariin. Se on muuttumassa, emmekä voi enää tukeutua tähän.
Tilanne tulee muuttumaan samankaltaiseksi kun nykyisin köyhemmissä maissa, joissa perheen ja suvun merkitys on suuri. Näin on pitkälti jopa USAssa. Siihen kannattaa varautua, on pahinta jäädä täysin yksin.
Miksi vain omien lasten kuuluisi hoitaa? Mulla on itselläni lapsettomia sisaruksia, voista kyllä tulen huolehtimaan tarpeen vaatiessa. Samoin musstakin perheestäni/suvustani. Tottakai!
No niinpä! Mä olen tehnyt kolme lasta vanhuudenturvaksi itselleni. Teen niille pienestä pitäen selväksi, että aikuisina ovat sitten äidin avustajia ja hoitajia. Yhden uraksi olen suunnitellut jotain kova palkkaista duunia, kun itsellä eläkkeellä ulotaso tippuu. Toinen lukee itsensä geriatriksi ja kolmannella tulee olemaan joku hyvin käytännönläheinen ammatti, joka on siis se läheisin avustaja 24/7, ehkä lähihoitaja korkeintaan. Oman perheen perustaminen on ehdottomasti kielletty. Kultakalan saavat ottaa, se ei vie paljoa aikaa. Asumme jo nyt isossa omakotitalossa, lapset saa sitten aikuisina omat huoneet yläkerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heille on kertynyt laaja ystävien tukiverkko, jossa aina joku huolehtii. Muitakin sukulaisia on kuin omat lapset, esim serkut. jne. Lisäksi moni tekee rahaa sen verran että voi ostaa palveluita.
Tämä on naiiveinta mitä olen koskaan kuullut. Varmasti se laaja ystävien verkko sinua auttaa kun harhailet dementoituneena jossain. Kannattaa olla realisti.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö lapselliset, ettei heitä ikääntyessä välttämättä hoida kukaan?
Tämä on minusta suurempi ongelma. Lapsettomat usein osaavat varautua vanhuuteensa hyvissä ajoin ja järjestellä asioitaan, mutta lapselliset saattavat helposti tuudittautua ajatukseen että lapset ovat heidän turvaverkkonsa ja huolehtivat kyllä heistä. Mistäs sitten kun lapsia ei kiinnostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulepa, minä olen jo yli 50-vuotias ja jos nyt vakavasti sairastuisin, niin en todellakaan odottaisi lapseni jäävän omaishoitajaksi. Ei, hänellä on oma elämänsä ja oma perheensä, en todellakaan haluaisi olla hänelle taakaksi. Minun tukiverkostoni koostuu saman ikäisistä ystävistä ja miehestäni.
En liioin suostu syyllistymään siitä, että minulla on vain yksi lapsi. Ei olisi ollut voimavaroja yksin hankkia enempää ja kun ei sopivaa isää löytynyt avioeroni jälkeen, niin lapsiluku jäi yhteen.
Sen tiedän erinomaisen hyvin, ettei yhteiskunnan varaan kannata mitään laskea. Nuo ohjeesi kannattaisi kuitenkin antaa niille, jotka pohtivat kuinka lusmuilla työttöminä. Siinä vaiheessa kun tämän palstan työttömät putoavat aikanaan kansaneläkkeelle, sillä ei tulla paljon juhlimaan. Ei edes asumaan itsenäisesti.
Työttömyys ei ole useinkaan oma valinta. Potentiaalisia työpaikkoja ei edes ole olemassa kuin murto-osalle työttömistä!
"Yksityiseen vanhainkotiin viettämään laadukasta vanhuutta"
*repeilee* On se sitten aika yksinäistä "laadukasta" vanhuutta. Ystävät ovat kuolleet, sukulaiset ovat
kuolleet. Palkatut hoitajat vähät välittävät muuta kuin siitä, että vanhus saa ruokaa ja hoidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellisena en ole ajatellut lapsia vanhuudenturvanani. Toivon kyllä, että eri sukupolvien välillä säilyisi yhteys ja katsoisimme, että kukin selviytyy, vaikka tulisi jotain sairauttakin. Lapsettomissa sukulaisissa mietittyttää se, että niinköhän lapsemme tahtovat olla heihinkin yhteydessä vaiko ei? Epäilen, että ei, koska he ovat olleet varsin välinpitämättömiä ihmisinä. Ovat eläneet oma napansa edellä. Kaikki eivät edes huomaa tätä itse ennenkuin riipaisee omaan terveyteen, joutuu työttömäksi tai elämä muuten koittelee. Ovat niin tottuneet omaan tapaansa elää ja elämäntapahan ei sisällä sukupolvien ketjuuntumista. Vanhojen sukulaisten luona saattavat käydä rupattelemassa mukavuusalueellaan pysytellen ohi ajaessaan, mutta lapsia ja nuoria työikäiset lapsettomat vain karttavat / sietävät yhdet syntymäpäivät, jos ei ole lomamatkaa silloin varattuna itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heille on kertynyt laaja ystävien tukiverkko, jossa aina joku huolehtii. Muitakin sukulaisia on kuin omat lapset, esim serkut. jne. Lisäksi moni tekee rahaa sen verran että voi ostaa palveluita.
Tämä on naiiveinta mitä olen koskaan kuullut. Varmasti se laaja ystävien verkko sinua auttaa kun harhailet dementoituneena jossain. Kannattaa olla realisti.
No mitenkäs ne omat lapset auttaisivat yhtään sen enempää tai oikeastaan senkään vertaa? Harvat lapset asuvat ihan omien vanhempiensa naapurissa saati käyvät tai pitävät yhteyttä päivittäin. Vanhuksen naapurit, harrastuskaverit jne. lähipiiri, jota tavataan jopa päivittäin, ovat usein paljon paremmin perillä vanhuksen kuulumisista ja huomaavat heti jos käytöksessä on jotain poikkeavaa tai vanhus ei ilmesty jonnekin tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, etta lapseni eivat koe velvollusuudekseen hoitaa minua, jos/kun hoitoa tarvin. Tietenkin kiva, jos kayvat usein katsomassa, mutta varsinaisen hoidon haluan ulkoistaa lahipiirista pois. Julkisen puolen hoitoa en kuvittele saavani. Olen hoitanut talouden niin, etta on varaa yksityiseen hoitokotiin. Naitakin asioita kannattaa miettia etukateen. Siella se vanhuus meista jokaista nurkan takana hiljaisena odottaa.
Asut varmaankin ulkomailla, mutta ainakin Suomessa nuo yksityiset kodit ovat pahimpia, koska niitä ei valvota niin hyvin. Olin itse töissä yhdessä sellaisessa ja pääasia oli voiton tahkominen omistajalle. Asukkaille ostettiin kaikille vanhan ajan vihreät palasaippuat esim, koska kestävät kauan ja niillä sitten jynssättiin heitä. Mitään viihdykettä heille ei ollut ja olivat aika paljon oman onnensa nojassa, koska väkeä liian vähän. Onhan noissa yksityisissä ehkä panostettu kulisseihin, muttei se hoidon taso ole ainakaan Suomessa kunnallisen luokkaa - olen tosissani!
Joo, en asu Suomessa. Taalla on todella kirjava taso niin julkisissa kuin yksityisissa. Olin kauan sitten toissa yksityisessa, joka oli todella korkeatasoinen. Ja kallis. Jos sita ihan vihannekseksi menee, niin eipa siina enaa pysty hoitoonsa vaikuttaa. Parasta toivoen siis...
Vierailija kirjoitti:
No niinpä! Mä olen tehnyt kolme lasta vanhuudenturvaksi itselleni. Teen niille pienestä pitäen selväksi, että aikuisina ovat sitten äidin avustajia ja hoitajia. Yhden uraksi olen suunnitellut jotain kova palkkaista duunia, kun itsellä eläkkeellä ulotaso tippuu. Toinen lukee itsensä geriatriksi ja kolmannella tulee olemaan joku hyvin käytännönläheinen ammatti, joka on siis se läheisin avustaja 24/7, ehkä lähihoitaja korkeintaan. Oman perheen perustaminen on ehdottomasti kielletty. Kultakalan saavat ottaa, se ei vie paljoa aikaa. Asumme jo nyt isossa omakotitalossa, lapset saa sitten aikuisina omat huoneet yläkerrasta.
Ihan hauskaa. :) Käytännössä ehkä kuitenkin puhutaan siitä, että joku pitää sinun puoliasi ja voi auttaa asioiden hoitamisessa kun oma ymmärrys heikentyy. Ja ehkä auttaa jossain käytännön toimissa, välittää. Ja monet tekevät sitä ihan rakkaudesta omiin vanhempiin, niin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hätää. Olen ihan oikeasti suunnitellut jo itsemurhani kun en enää pysty huolehtimaan itsestäni. T. Lapseton (ei omasta tahdostaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heille on kertynyt laaja ystävien tukiverkko, jossa aina joku huolehtii. Muitakin sukulaisia on kuin omat lapset, esim serkut. jne. Lisäksi moni tekee rahaa sen verran että voi ostaa palveluita.
Tämä on naiiveinta mitä olen koskaan kuullut. Varmasti se laaja ystävien verkko sinua auttaa kun harhailet dementoituneena jossain. Kannattaa olla realisti.
Omassa ystäväpiirissäni on useampikin 50+ nainen, joka pohtii tai jo suunnittelee ihan vakavissaan yhteisöasumista muutaman ystävän kanssa. Itse en ole siihen vielä valmis, koska en ole oikein yhteisöihminen, mutta uskon että monelle (naiselle) se tulee olemaan yksi realistinen vaihtoehto. Sitten kun ei pärjää enää kotona yhteisön ja palkatun avun turvin niin pitää vain toivoa, että vielä on laitospaikkoja tarjolla. ei silloin enää pärjäisi lapsenkaan hoitamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heille on kertynyt laaja ystävien tukiverkko, jossa aina joku huolehtii. Muitakin sukulaisia on kuin omat lapset, esim serkut. jne. Lisäksi moni tekee rahaa sen verran että voi ostaa palveluita.
Tämä on naiiveinta mitä olen koskaan kuullut. Varmasti se laaja ystävien verkko sinua auttaa kun harhailet dementoituneena jossain. Kannattaa olla realisti.
No mitenkäs ne omat lapset auttaisivat yhtään sen enempää tai oikeastaan senkään vertaa? Harvat lapset asuvat ihan omien vanhempiensa naapurissa saati käyvät tai pitävät yhteyttä päivittäin. Vanhuksen naapurit, harrastuskaverit jne. lähipiiri, jota tavataan jopa päivittäin, ovat usein paljon paremmin perillä vanhuksen kuulumisista ja huomaavat heti jos käytöksessä on jotain poikkeavaa tai vanhus ei ilmesty jonnekin tapahtumaan.
Asun talossa, jossa on paljon vanhuksia "kotihoidossa", eli käytännössä heitteillä yksiöissään. On dramaattinen ero heidän suhteen, kellä on huolehtivat ja välittävät lapset. Käy lapsenlapsia ja aina on kelle soittaa jos tulee jotain ongelmaa. Surku ja sääli käy todella heitä keillä ei ole ketään. :(
Kukaan ei itse usko vanhenevansa, mutta kyllä sekin päivä yleensä jossain vaiheessa koittaa.
Meillä on muutaman lähekkäin asuvan hyvän ystävän/ystäväpariskunnan kanssa sellainen sopimus, että kun siihen ikään tullaan, että omat voimat alkaa ehtyä, palkkaamme porukalla apua. Yksi tai kaksi palkollista kotiapulaista saavat sitten kuskata meitä kauppareissuille, tehdä raskaammat siivoukset, käyttää ties missä terveyskeskuksissa yms. Osalla meistä on lapsia, osalla ei. Kukaan ei kuitenkaan lapsiaan ole tehnyt maailmaan sitä varten, että he olisivat omaishoitajiamme vanhuuden varalle.
Toisaalta, itse lapsettomana olen monesti saanut kuulla ystävieni itkuja siitä, kuinka lapset eivät ikinä käy kotona kuin nopeilla kireillä piipahduksilla juhlapyhinä. Sitten muut ajat ollaan yksin kun siinä lapsenkasvatuskuplassa ei olla onnistuttu luomaan rikasta monipuolista ystäväpiiriä. Itse en ole koskaan ollut kahta päivää ilman ystävieni seuraa, mutta monen tuttavan olen kuullut viettävän viikkojakin odottaen, jos edes lapset tai lapsenlapset joskus kävisivät.
Minä kertoa teille salaisuuden yksityisestä hoitokodista: niitä ei Suomessa montaa ole ja siellä pesulaputkin pannaan patterille kuivumaan, ja vaippoja vaihdetaan rajallinen määrä (voittoa, voittoa, voittoa). Voitte tottakai panna hakemuksen hlökohtaisesta avustajasta, mutta menkääpä katsomaan molliin, siellä ne samat hakevat kuukaudesta toiseen (=kukaan ei halua tulla semmoiseen duuniin).
Niille, joilla ei ole läheistä hoitamassa asioita ja puolia pitämässä, koittaa kurjat oltavat. Jos saatte muistisairauden (niinkuin tosi moni saa), rahoistanne ei ole paskan väliä. Siellä makaavat herrat ja narrit kaupungin vanhainkodeissa paskat housuissa vierekkäisillä pedeillä. Ai niin, silloin ei välttämättä enää ole vanhainkoteja eli kodinhoitaja käy max. kolmen tunnin välein. Olette ehkä sokeita, kuuroja, suurissa tuskissa. Pelkäätte, tunnette yksinäisyyttä, ei pääse enää kauppaan, ei pesulle, ei mihinkään. Kaadutte lattialle, lonkka menee sijoiltaan, eikä kukaan soita ihmetelläkseen, missä olette. Kukaan ei välitä. Ystävät ovat jo yhtä vanhoja tai kuolleita.
Rahalla ette voi taata, että hoitaja on hyvä (kupittaan karmea yksikkö). Valitettavasti teillä ei ole myöskään jälkikasvua, joka pitäisi puolianne, vaan saatatte olla hoitajan nyrkkisäkkinä.
Itse pidän ilmanmuuta vanhemmistani huolta ja omiin lapsiini minulla on niin läheiset välit, että luotan heihin. Nyt jo ihan omasta halustaan hoitavat isovanhempiensakin juoksevia asioita. He ovat jo ilmoittaneet, että heille oman vanhemman hyvinvointi vanhuksena on todella tärkeä asia.
Ottakaa nuorennuskuuri
koululääketiede ja monikultuuri pois
Asut varmaankin ulkomailla, mutta ainakin Suomessa nuo yksityiset kodit ovat pahimpia, koska niitä ei valvota niin hyvin. Olin itse töissä yhdessä sellaisessa ja pääasia oli voiton tahkominen omistajalle. Asukkaille ostettiin kaikille vanhan ajan vihreät palasaippuat esim, koska kestävät kauan ja niillä sitten jynssättiin heitä. Mitään viihdykettä heille ei ollut ja olivat aika paljon oman onnensa nojassa, koska väkeä liian vähän. Onhan noissa yksityisissä ehkä panostettu kulisseihin, muttei se hoidon taso ole ainakaan Suomessa kunnallisen luokkaa - olen tosissani!