Ymmärtääkö lapsettomat, että ikääntyessään heitä ei hoida KUKAAN?

Osa lapsettomista voi jo työuransa (lh, sh) aikana hoitaa satojakin vanhuksia, lapsia ym. sitä tarvitsevia toisin kuin ne jotka ovat kotona useammankin vuoden hoitamassa vain omia lapsiaan.

Asioita ei tarvitse ajatella niin mustavalkoisesti.

Meidän täytyy ottaa tänne paljon maahanmuuttajia, jotta riittää käsiä vaipanvaihtoon laitoksiin. Voin sanoa, että nuorena ei tosiaankaan ymmärrä, että siellä sitä lopulta on itsekin jos ei ole hoitanut asioitaan kuntoon. Pari puhdasta vaippaa päivässä, jatkuva virtsatietulehdus, kutina, nälkä (koska syöttämään ei kukaan ehdi). En tiedä, mutta itsestäni tuntuu kivalta ajatella, että ehkä joku lapsista ottaa nurkkiinsa vähäksi aikaa ennen lopullista laitoshelvetin alkua.

Ne lapset, jotka on hankittu vanhuuden turvaksi, eivät välttämättä halua hoitaa vanhempiaan.

Elämänsä pilannut kirjoitti:

Voin ihan aidosti vakuuttaa, varsinkin kun lapset ovat piakkoin muuttamassa kotoa pois, että tämä puheenaihe paljastaa hämmästyttävän paljon nykyajasta ja kulttuurin rappiosta. 

Itsekkyys, narsismi, nautinnonhalu, "elämyshakuisuus" ja muu paska ohjaa monien elämää siinä määrin että lapsettomuus on tietoinen valinta. Ihan OK valinta sinänsä. 

Ja sitten on näitä, jotka eivät osaa, pysty, uskalla perustaa perhettä. Sekin on OK. 

Mutta se mitä ihmettelen, ihan aidosti, että lapsellisiin kohdistuu kaikkialla, avoimesti tai huonosti kätkettynä, suurta katkeruutta ja kateutta. Ihmiset ovat kateellisia ja katkeria niille jotka ovat hankkineet lapsia, kasvattavat niitä ja näin "pilaavat elämänsä". Kai lapsiperheitä inhoavat tajuavansa olevansa säälittäviä?  Jos on niin tyhmä että kadehtii tms lapsiperheitä, niin luulisi että tajuaa sentään kätkeä oman luonnonvastaisuutensa, junttimaisuutensa?  

Jospa olet tulkinnut väärin ja kyseessä ei olekaan katkeruus ja kateus, vaan typerien kommenttiesi herättämä ärtymys? Kylläpä sinä oletkin nyt sivistynyt ja hyvä ihminen kun olet oikein "osannut, pystynyt ja uskaltanut" perustaa perheen, etkä ole tehnyt sellaista "paskaa" valintaa kuin lapsettomuus, mikä mielestäsi tekee ihmisestä "luonnonvastaisen" ja "juntin". Klap klap, tässäpä sinulle aplodit. 

R kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä pilannut kirjoitti:

Voin ihan aidosti vakuuttaa, varsinkin kun lapset ovat piakkoin muuttamassa kotoa pois, että tämä puheenaihe paljastaa hämmästyttävän paljon nykyajasta ja kulttuurin rappiosta. 

Itsekkyys, narsismi, nautinnonhalu, "elämyshakuisuus" ja muu paska ohjaa monien elämää siinä määrin että lapsettomuus on tietoinen valinta. Ihan OK valinta sinänsä. 

Ja sitten on näitä, jotka eivät osaa, pysty, uskalla perustaa perhettä. Sekin on OK. 

Mutta se mitä ihmettelen, ihan aidosti, että lapsellisiin kohdistuu kaikkialla, avoimesti tai huonosti kätkettynä, suurta katkeruutta ja kateutta. Ihmiset ovat kateellisia ja katkeria niille jotka ovat hankkineet lapsia, kasvattavat niitä ja näin "pilaavat elämänsä". Kai lapsiperheitä inhoavat tajuavansa olevansa säälittäviä?  Jos on niin tyhmä että kadehtii tms lapsiperheitä, niin luulisi että tajuaa sentään kätkeä oman luonnonvastaisuutensa, junttimaisuutensa?  

Tajuatko itse, miten junttimainen ja luonnonvastainen oma kommenttisi on? Jos et, kerron sen sinulle: jos en jo nyt suhtautuisi erittäin negatiivisesti lapsiin ja heidän usein sietämättömiin vanhempiinsa, kommenttisi jälkeen vihaisin teitä toden teolla.  Meneekö pieneen pääkupoliisi se, että lapsiperheille ei todellakaan olla mitenkään kateellisia, vaan ollaan todella onnellisia ja kiitollisia, ettei itse joudu elämään moisessa vankilassa! Ja jos säälittävyydestä puhutaan, sinua säälittävämpää ihmistä en usko olevankaan. Sori siitä.

Elämäsi kuluu hukkaan pienissä ympyröissäsi, joten sääliksi minun sinua käy. Niin suuresti sääliksi.

Vaikutat ihan joltain itä-helsinkiläiseltä joka yrittää haukkua länsi-helsinkiä. Eli olet aika epäuskottava. 

Kuule, ihan Rauma-Turku-akselilla tätä elämää on tullut tallatuksi viitisenkymmentä vuotta - ja ihan onnellisesti ilman lapsia. En ole hedonisti, en uraihminen, en kadehdi ketään paitsi niitä, jotka asuvat isossa talossa merenrannassa, ja niitäkin vain silloin, jos niillä ei ole lapsia. Helsinkiin en muuttaisi, vaikka maksettaisi, vaikka kyseisestä kylästä - jonka raumalaiset kävivät aikanaan rakentamassa - mieheni onkin kotoisin ja aina silloin tällöin takaisin haikailee. Okei, sitten muuttaisin, jos saisin jonkin miljoonalukaalin merenrannasta, sen verran myöntyisin. mutta muuten minua pääkaupunkiin tai edes pääkaupunkiseudulle ei saisi. Ja kaheleita lapsellisia minä säälin, ihan oikeasti. Ei se sellainen ole mitään elämää, että lasten komennuksen tahtiin mennään. Jos lapset olisivat sellaisia kuin siihen aikaan, kun minä ja ikäiseni olimme lapsia, niin jotenkin ehkä niitä kestäisin, mutta nykyvanhemmat ovat lapsensa pilanneet täydellisesti ja kokonaan. Ja sitten kun samoilla vanhemmilla on sellaisia älynväläyksiä kuin kommentoimallani tapauksella - ei ihme, että Suomella menee huonosti!

Lapsi pitäisi siis hankkia omaksi henkilökohtaiseksi hoitajaksi? Entä jos lasta ei kiinnostakaan, tai lapselle itselleen sattuu jotain ja minä joudun huolehtimaan hänestä lopun ikääni? Pitäisikö hankkia varalta toinen? Entä jos se toinen ei halua huolehtia minusta ja siitä vammautuneesta esikoisesta vaan haluaa opiskella ja sitten tehdä uraa? Ja mitä sitten kun se kolmas on kelvoton elämäntapaluuseri koska minulla meni kaikki energia siitä esikoisesta huolehtimiseen ja toisen lapsen preppaamiseen jotta se pärjäisi opinnoissaan? Kuinka monta lasta on riittävä ap:n mielestä vanhuudenturva? Jos pyöräytän vaikka kahdeksan, ehkä yksi niistä antaa mummon sitten asua jossain nurkassa. 

R kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä pilannut kirjoitti:

Voin ihan aidosti vakuuttaa, varsinkin kun lapset ovat piakkoin muuttamassa kotoa pois, että tämä puheenaihe paljastaa hämmästyttävän paljon nykyajasta ja kulttuurin rappiosta. 

Itsekkyys, narsismi, nautinnonhalu, "elämyshakuisuus" ja muu paska ohjaa monien elämää siinä määrin että lapsettomuus on tietoinen valinta. Ihan OK valinta sinänsä. 

Ja sitten on näitä, jotka eivät osaa, pysty, uskalla perustaa perhettä. Sekin on OK. 

Mutta se mitä ihmettelen, ihan aidosti, että lapsellisiin kohdistuu kaikkialla, avoimesti tai huonosti kätkettynä, suurta katkeruutta ja kateutta. Ihmiset ovat kateellisia ja katkeria niille jotka ovat hankkineet lapsia, kasvattavat niitä ja näin "pilaavat elämänsä". Kai lapsiperheitä inhoavat tajuavansa olevansa säälittäviä?  Jos on niin tyhmä että kadehtii tms lapsiperheitä, niin luulisi että tajuaa sentään kätkeä oman luonnonvastaisuutensa, junttimaisuutensa?  

Tajuatko itse, miten junttimainen ja luonnonvastainen oma kommenttisi on? Jos et, kerron sen sinulle: jos en jo nyt suhtautuisi erittäin negatiivisesti lapsiin ja heidän usein sietämättömiin vanhempiinsa, kommenttisi jälkeen vihaisin teitä toden teolla.  Meneekö pieneen pääkupoliisi se, että lapsiperheille ei todellakaan olla mitenkään kateellisia, vaan ollaan todella onnellisia ja kiitollisia, ettei itse joudu elämään moisessa vankilassa! Ja jos säälittävyydestä puhutaan, sinua säälittävämpää ihmistä en usko olevankaan. Sori siitä.

Elämäsi kuluu hukkaan pienissä ympyröissäsi, joten sääliksi minun sinua käy. Niin suuresti sääliksi.

Vaikutat ihan joltain itä-helsinkiläiseltä joka yrittää haukkua länsi-helsinkiä. Eli olet aika epäuskottava. 

Sinä taas vaikutat ihan nousukkaalta, joka uskoo että sellaisilla asioilla kuin asuinpaikka, laukun merkki tai lasten ulkomaisilta kuulostavat nimet olisi muka jotain todellista merkitystä. Säälittävää.

En kyllä aio omia vanhempiani hoitaa, kiitos vain kamalasta lapsuudesta.

Äitini on sitä ikäluokkaa, että lapsia tuli, vaikka niitä ei haluttukaan. Minä olen ainoa, joka on suunniteltu iltatähti. 

Nyt vanhana on sanonut, että olisipa nuorena osannut arvostaa lapsiaan enemmän, koska ei tajunnut, että kuinka yksin olisi vanhana muuten. Ikätoverit alkaa kuolla ja ovat niin vanhoja, etteivät jaksa pitää yhteyttä. Me lapset huolehdimme äidistämme ja käymme hänen luonaan ja autamme kaikessa mahdollisessa. Jopa kaksi ensimäistä, vaikka heilläkin on jo ikää. 

Kenenkään velvollisuus ei tietenkään ole hoitaa lapsiaan, eikä tehdä lapsia. Mutta äitini ja hänen mielipiteensä vain tuli mieleen, kun luki tätä ketjua.

Ihan aloitusviestin kysymykseen vastaten: minä sijoitan rahaa joka kuukausi oman suunnitelmani mukaisesti ja siitä johtuen vanhuuteni tulee olemaan taloudellisesti hyvin turvattu verrattuna esimerkiksi ihmiseen, joka on käyttänyt rahansa autoihin, hiustenpidennyksiin ym. arvoa tuottamattomiin asioihin. Lapset tavallaan kuulivat samaan kategoriaan sillä ne ovat erittäin kallis ja riskisijoitus: voi syntyä vammainen, ulkomaille muuttava, vankilaan joutuva jne lapsi. Lisäksi mielestäni on eettisesti arveluttavaa tehdä lapsia vanhuuden turvaksi. Ennen kaikkea lapsi on kuitenkin ihminen, ei hyödyke johon turvata.

Itsekin asun toisella puolella Suomea kuon vanhempani ja heidän on ikävä kyllä löydettävä vanhuuden turva pääasiassa kunnallisista vanhuspalveluista. Toki käyn pari kertaa vuodessa heidän luonaan, mutta esimerkiksi kauppa-apua ja seuraa minusta ei käytännön syistä tule saamaan.

Aion hankkia rahalla hoito-apua ja varmasti jonkinlaiset hoito/seurarobotit alkavat olla siinä vaiheessa jo arkipäivää ja kun olen oppinut nuorena käyttämään kaikennäköisiä vempaimia niin luulisi tuon vanhana onnistuvan myös (ainakin paremmin kuin nykyvanhuksilla). Jos sairastun dementiaan niin ei ole väliksi onko sylissä robottikuutti vai oikea kissa tai kuunteleeko horinoitani empatiakoodattu keskustelurobotti vai lapseni, jota en edes tunnistaisi.

Enkä ole lapsivastainen! Saatan jossain vaiheessa harkita myös lasta, mutta tajuan ettei vanhuuteni turvaamisella ole sen asian kanssa mitään tekemistä.

Ystävystyn vanhoilla päivilläni jonkun mukavan nuoren kanssa, hän hoitakoon minut :) Esimerkiksi naapurista vosi löytyä tällainen apuri. Todennäköisempi hoitaja kuin teidän satojen kilometrien päässä asustavat lapsenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä heille on kertynyt laaja ystävien tukiverkko, jossa aina joku huolehtii. Muitakin sukulaisia on kuin omat lapset, esim serkut. jne. Lisäksi moni tekee rahaa sen verran että voi ostaa palveluita. 

Tämä on naiiveinta mitä olen koskaan kuullut. Varmasti se laaja ystävien verkko sinua auttaa kun harhailet dementoituneena jossain. Kannattaa olla realisti.

Omassa ystäväpiirissäni on useampikin 50+ nainen, joka pohtii tai jo suunnittelee ihan vakavissaan yhteisöasumista muutaman ystävän kanssa. Itse en ole siihen vielä valmis, koska en ole oikein yhteisöihminen, mutta uskon että monelle (naiselle) se tulee olemaan yksi realistinen vaihtoehto. Sitten kun ei pärjää enää kotona yhteisön ja palkatun avun turvin niin pitää vain toivoa, että vielä on laitospaikkoja tarjolla. ei silloin enää pärjäisi lapsenkaan hoitamana.

Asutko jossain perähikiällä jonka geenistö tekee viiskymppisistä puumista hampaattomia huivipäämummoja?!

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mun mielestä taas ollaan menossa yhä enemmän siihen suuntaa ettei lapsia kiinnosta vanhuksensa pennin vertaa vaan laitoksessa nuo kaikki vanhukset asuvat ja henkilökunta hoitaa. Toista se oli ennen kun mummot ja papat suurinpiirtein asuivatkin lastensa luona.

Oletko koskaan miettinyt, että kuinka ne vanhukset sinne laitokseen saadaan? Mitä hakemuksia pitää omaisten laittaa ja minne, mitä liitteitä tarvitaan (lääkärintodistukset, sitä varten pitää käyttää vanhus lääkärissä ja maksaakin se lysti, hoitosopimukset, pitää arvioida avuntarve viranomaisen toimesta jne) kuinka pitkä on odotusaika näillä asioilla kunnes paikka ja hoito saadaan? Ja tämä kaikki maksaakin vielä ja hoito, lääkkeet ja asuminen joka kuu. Voiko sitä vanhusta sillä aikaa jättää pärjäilemään yksinään kotiin jos vaikka on päivittäistä avuntarvetta?

Tällä aiheella saadaan "vahvat ja itsenäiset sinkkunaiset" hermostumaan aika hyvin. Pitäisi se nyt pystyä myöntämään, että jos lapsia ei ole niin väkisin siitä vanhuudesta tulee vaikeampi ja helvetisti kalliimpi kuin heillä joilla lapsia on. Kyllähän se hoitaja tarvittaessa käy vaikka kolme kertaa päivässä, mutta siinä se. Vaihda lamppu kattoon, tekemätön paikka tai soita sähkäri ja maksa 200e, aukaise lavuaari tekemätön paikka tai soita putkari ja maksa 300e, hae mitä tahansa kaupasta, soita taksi ja maksa ittesi kipeäksi. Kaikki ihan perusjutut menee yksinkertaisesti niin helvetin vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

R kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä pilannut kirjoitti:

Voin ihan aidosti vakuuttaa, varsinkin kun lapset ovat piakkoin muuttamassa kotoa pois, että tämä puheenaihe paljastaa hämmästyttävän paljon nykyajasta ja kulttuurin rappiosta. 

Itsekkyys, narsismi, nautinnonhalu, "elämyshakuisuus" ja muu paska ohjaa monien elämää siinä määrin että lapsettomuus on tietoinen valinta. Ihan OK valinta sinänsä. 

Ja sitten on näitä, jotka eivät osaa, pysty, uskalla perustaa perhettä. Sekin on OK. 

Mutta se mitä ihmettelen, ihan aidosti, että lapsellisiin kohdistuu kaikkialla, avoimesti tai huonosti kätkettynä, suurta katkeruutta ja kateutta. Ihmiset ovat kateellisia ja katkeria niille jotka ovat hankkineet lapsia, kasvattavat niitä ja näin "pilaavat elämänsä". Kai lapsiperheitä inhoavat tajuavansa olevansa säälittäviä?  Jos on niin tyhmä että kadehtii tms lapsiperheitä, niin luulisi että tajuaa sentään kätkeä oman luonnonvastaisuutensa, junttimaisuutensa?  

Tajuatko itse, miten junttimainen ja luonnonvastainen oma kommenttisi on? Jos et, kerron sen sinulle: jos en jo nyt suhtautuisi erittäin negatiivisesti lapsiin ja heidän usein sietämättömiin vanhempiinsa, kommenttisi jälkeen vihaisin teitä toden teolla.  Meneekö pieneen pääkupoliisi se, että lapsiperheille ei todellakaan olla mitenkään kateellisia, vaan ollaan todella onnellisia ja kiitollisia, ettei itse joudu elämään moisessa vankilassa! Ja jos säälittävyydestä puhutaan, sinua säälittävämpää ihmistä en usko olevankaan. Sori siitä.

Elämäsi kuluu hukkaan pienissä ympyröissäsi, joten sääliksi minun sinua käy. Niin suuresti sääliksi.

Vaikutat ihan joltain itä-helsinkiläiseltä joka yrittää haukkua länsi-helsinkiä. Eli olet aika epäuskottava. 

Kuule, ihan Rauma-Turku-akselilla tätä elämää on tullut tallatuksi viitisenkymmentä vuotta - ja ihan onnellisesti ilman lapsia. En ole hedonisti, en uraihminen, en kadehdi ketään paitsi niitä, jotka asuvat isossa talossa merenrannassa, ja niitäkin vain silloin, jos niillä ei ole lapsia. Helsinkiin en muuttaisi, vaikka maksettaisi, vaikka kyseisestä kylästä - jonka raumalaiset kävivät aikanaan rakentamassa - mieheni onkin kotoisin ja aina silloin tällöin takaisin haikailee. Okei, sitten muuttaisin, jos saisin jonkin miljoonalukaalin merenrannasta, sen verran myöntyisin. mutta muuten minua pääkaupunkiin tai edes pääkaupunkiseudulle ei saisi. Ja kaheleita lapsellisia minä säälin, ihan oikeasti. Ei se sellainen ole mitään elämää, että lasten komennuksen tahtiin mennään. Jos lapset olisivat sellaisia kuin siihen aikaan, kun minä ja ikäiseni olimme lapsia, niin jotenkin ehkä niitä kestäisin, mutta nykyvanhemmat ovat lapsensa pilanneet täydellisesti ja kokonaan. Ja sitten kun samoilla vanhemmilla on sellaisia älynväläyksiä kuin kommentoimallani tapauksella - ei ihme, että Suomella menee huonosti!

Hehheh oikeasti olet vain katkera reppana, joka yritti lasta monta vuotta, eikä koskaan saanut. Jos olisit niin sinut lapsettomuutesi kanssa, et pauhaisi siitä tuohon malliin 😊 Aika on vain kullannut muistosi, ihan samanlaisia kakarat ennenkin olivat. Meillä muilla on vain tapana kasvaa. Sinä olet jäänyt sinne lapsen tasolle.

T. toinen vastaaja

Ei kyllä oikeastaan kiinnosta. Kuolen mielummin nuorena pois,saatika tekisin lapsia itseäni hoitamaan

Aika lapsellista vääntöä, no pun intended. Jos kaikki ajattelisivat niin kuin  lapsettomat, jotka aikovat olla vanhuuden free loadereita, suomalainen yhteiskunta häviäisi. Ehkä kyseessä ei olisi mikään iso menetys, mutta henkilökohtaisesti pidän kuitenkin meidänkin kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme monella tavalla arvokkaana ja toivoisin sen säilyvän ainakin niin pitkään, että omat eläkkeeni on maksettu. Jonkun ne on maksettava, joko kantasuomalaisten tekemien lasten tai mamujen, koska eläkejärjestelmämme on rahastoiva ainoastaan 20-prosenttisesti. Itse en pysty mitenkään säästämään niin paljon työurani aikana, että voisin säästöilläni elättää itseni vaikkapa 80-vuotiaaksi. Rikkailla ei tätä huolta tietenkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Tällä aiheella saadaan "vahvat ja itsenäiset sinkkunaiset" hermostumaan aika hyvin. Pitäisi se nyt pystyä myöntämään, että jos lapsia ei ole niin väkisin siitä vanhuudesta tulee vaikeampi ja helvetisti kalliimpi kuin heillä joilla lapsia on. Kyllähän se hoitaja tarvittaessa käy vaikka kolme kertaa päivässä, mutta siinä se. Vaihda lamppu kattoon, tekemätön paikka tai soita sähkäri ja maksa 200e, aukaise lavuaari tekemätön paikka tai soita putkari ja maksa 300e, hae mitä tahansa kaupasta, soita taksi ja maksa ittesi kipeäksi. Kaikki ihan perusjutut menee yksinkertaisesti niin helvetin vaikeaksi.

Juuri näin. Argumentti menee aina, että "mä en ainakaan lapsia sen takia tee, että ne pyyhkis mun perseen!". Noh elämässä on aika paljon juoksevia käytännön asioita sen perseen pyyhkimisen lisäksi. Ei tartte alkaa miksikään perseenpyyhkijäksi, että voi auttaa vanhempiaan. Itse ainakin mielellään käyn kaupassa(ei tarvitse vanhempien ostaa kalliista lähikaupasta kioskihintaista ruokaa), makselen laskut ja teen veroilmoituksen, lumityöt, juurikin jotain lamppujen vaihtoja jne... Enkä nyt ainakaan hirveästi koe uhriutuvani. Tuollaisia pikkujuttuja jotka mulle ei merkitse juuri mitään, mutta autottomalle ja huonokuntoiselle vanhukselle todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Ja lapset on joku vanhuuden turva? HAHAHAHA!!! Muistele nyt itsekin, kuinka kävitte mummoa katsomassa vain jouluna ja silloinkin vain kun oli pakko :D

Oletko joku ylilaudan jonne? Joo mä muistan kyllä, että lapsuudessa käytiin vain muutaman kerran vuodessa kun mummo oli viisi tai kuusikymppinen. Nyt omat viisikymppiset vanhemmat käykin viikottain kun mummo on kasikymppinen. 

Että valoja päälle.

Vierailija kirjoitti:

Aika lapsellista vääntöä, no pun intended. Jos kaikki ajattelisivat niin kuin  lapsettomat, jotka aikovat olla vanhuuden free loadereita, suomalainen yhteiskunta häviäisi. Ehkä kyseessä ei olisi mikään iso menetys, mutta henkilökohtaisesti pidän kuitenkin meidänkin kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme monella tavalla arvokkaana ja toivoisin sen säilyvän ainakin niin pitkään, että omat eläkkeeni on maksettu. Jonkun ne on maksettava, joko kantasuomalaisten tekemien lasten tai mamujen, koska eläkejärjestelmämme on rahastoiva ainoastaan 20-prosenttisesti. Itse en pysty mitenkään säästämään niin paljon työurani aikana, että voisin säästöilläni elättää itseni vaikkapa 80-vuotiaaksi. Rikkailla ei tätä huolta tietenkään ole.

Mikä sinun pointtisi on? Kaikkien olisi pakko hankkia lapsia? Itse en kylläkään usko, että monetkaan hankkivat lapsia suomalaisen kulttuurin säilymisen takia tai siksi että eläkkeet saataisiin maksettua. Uskon, että lapsia hankitaan omaksi iloksi. Ja se on varmasti paras syy, ainakin lasten itsensä kannalta.