Pidän ensimmäisestä seurustelusuhteestaan nuorena elämänkumppanin löytäneitä aika reppanoina

Jos ensimmäisessä suhteessa tuntuu hyvältä ja haluaa olla saman ihmisen kanssa, niin mitä pahaa siinä on? Olin 15 ja poikaystävä 16 kun alettiin seurustella, poikaystävällä oli ollut muutama lyhyehkö juttu ennen minua. Meistä on aina tuntunut hyvältä olla yhdessä. Jokainen uusi askel, yhteenmuutto, kihlaus, avioliitto, perheen perustaminen, kaikki on tehty siksi, että se on tuntunut oikealta juuri tämän ihmisen kanssa juuri tässä vaiheessa elämää. Ei tosiaan käynyt silloin 15-vuotiaana mielessä, että olen saman pojan/miehen kanssa vielä 20 vuotta myöhemmin, mutta niin kävi ja olen onnellinen siitä.

Kyllä minä oikeasti ajattelen vähän samalla tavoin. En epäile ensisuhteilijoiden tunteita ollenkaan, mutta koen ne tunteet (heidän puolestaan nääs) lähinnä niin, että otetaan kolmesta kakusta aina sitä yhtä lisää, koska ne muut kakut ovat näkymättömissä XD Sitten rakastetaan sen kakun makua, koska ei tiedetä että voisi olla vielä vähän parempaa. XD

Kyllä itse olen loppujen lopuksi tyytyväinen, että olen kokenut. Kokemuksista oppii, tai minun tapauksessani ei opi, koska ihastuessani teen aina samat arviointivirheet ja päädyn eroihin XD

Kyllä tuntisin jääneeni PALJOSTA paitsi, jos olisin yhä edelleen ekan poikaystäväni kanssa. En osaa edes kuvitella meitä yhdessä :DDD

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää suurinpiirtein, kuinka todennäköistä on, että ensimmäinen olisi se oikea. Nuorten aivot ovat vielä aika kehittymättömiä, niin olisi ihme, jos heillä olisi se ajattelu ja kokemus, mitä vaaditaan, kun oikeaa kumppania haetaan. Näistä ihmisistä saamieni kokkemusten perustella kysymys on lähinnä peloista ja tyytymisestä.

Ok. Onko vointisi kuitenkin muilta osin hyvä?

Etkö sä ap allekirjoita sitä, että ne parhaat viedään ensin?

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä ap allekirjoita sitä, että ne parhaat viedään ensin?

Ohis: Jos paras on oikeasti paras, hän tietää sen ja että saa lähes kenet hyvänsä eikä todennäköisesti jää kiinni ensimmäiseen suhteeseen.

Mikä on aloittajalla se lisäetu, jonka hän kokee saaneensa usemmaista kumppaneista? Kyllä minä arvostan heitä, joilla on mennyt kertalla oikein. Se kertoo laadusta, eikä se, että ei osaa päättää ja pyörii ympäriinsä mahdollisesti jopa hyväksikäyttämässä ihmisiä ja heidän sydämiään. Mutta niin, kuulisin mielellään: mikä on aloittajan lisäarvo kokea useita suhteita?

Tiedän muutamat jotka ovat olleet yhdessä teinistä ja nyt jo 30wee. Jokaisesta miehestä oon kuullut että ainakin kerran käyny vieraissa niin ettei nainen tiedä. Että komppaan ap:ta. Huh, mikä miesmaku itselläkin silloin ollut 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä ap allekirjoita sitä, että ne parhaat viedään ensin?

Ohis: Jos paras on oikeasti paras, hän tietää sen ja että saa lähes kenet hyvänsä eikä todennäköisesti jää kiinni ensimmäiseen suhteeseen.

Miksi tämä paras jäisi odottamaan, että muut vastakkaisen sukupuolen edustajan parhaat sitoutuvat? Koska kuten sanoit, paras saa parasta. Enkä puhu keistä tahansa nuorena seurustelevista tietenkään, vaan niistä, jotka ovat edelleen yhdessä 15-70 vuoden jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä ap allekirjoita sitä, että ne parhaat viedään ensin?

Ohis: Jos paras on oikeasti paras, hän tietää sen ja että saa lähes kenet hyvänsä eikä todennäköisesti jää kiinni ensimmäiseen suhteeseen.

Miksi tämä paras jäisi odottamaan, että muut vastakkaisen sukupuolen edustajan parhaat sitoutuvat? Koska kuten sanoit, paras saa parasta. Enkä puhu keistä tahansa nuorena seurustelevista tietenkään, vaan niistä, jotka ovat edelleen yhdessä 15-70 vuoden jälkeen

En nyt ymmärrä, mitä tarkoitat pitkään yhdessä olleista. Mutta esimerkiksi "paras" mies saa ja ottaa kenet haluaa aina sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Mitä lisäarvoa hän saisi yhdestä suhteesta? Miksi hän ei esimerkiksi harrastaisi seksiä kaikkien niiden kanssa, jotka haluaa ja saa, olivat ne muut suhteessa tai eivät? Miksi hän ei tekisi lapsia yhden kanssa ja eläisi tois(t)en kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä oikeasti ajattelen vähän samalla tavoin. En epäile ensisuhteilijoiden tunteita ollenkaan, mutta koen ne tunteet (heidän puolestaan nääs) lähinnä niin, että otetaan kolmesta kakusta aina sitä yhtä lisää, koska ne muut kakut ovat näkymättömissä XD Sitten rakastetaan sen kakun makua, koska ei tiedetä että voisi olla vielä vähän parempaa. XD

Kyllä itse olen loppujen lopuksi tyytyväinen, että olen kokenut. Kokemuksista oppii, tai minun tapauksessani ei opi, koska ihastuessani teen aina samat arviointivirheet ja päädyn eroihin XD

Kyllä tuntisin jääneeni PALJOSTA paitsi, jos olisin yhä edelleen ekan poikaystäväni kanssa. En osaa edes kuvitella meitä yhdessä :DDD

Ja ikää oli?

Ei sillä, että olisin itse kovin vanha, mutta kahdeksan vuotta olen seurustellut ensimmäisen poikaystäväni kanssa enkä koe jääneeni mistään paitsi. Paitsi toki en ole kokenut sydänsuruja, eroa tai sinkkuna olemista. Olen kuitenkin asunut yksin, matkustanut ilman miestäni ja muutenkin elänyt aika itsenäistä elämää - kuitenkin parisuhteessa mutta toisesta riippumattomana.

En nää tässä mitään pahaa. Löysimme toisemme nuorina ja olemme sen jälkeen löytäneet itsemme ja haluamme silti olla yhdessä. Ei mulla käy kateeksi kun kuuntelen ihmisten ihmissuhdesotkuja ja juttuja existä ja eroista.

Mulla on tää mun kakku, mistä mä pidän. Mulla ei ole tarvetta etsiä muita kakkuja, vaikka jossain saattaisikin olla joku parempi koska tää on se mun kakku ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä ap allekirjoita sitä, että ne parhaat viedään ensin?

Ohis: Jos paras on oikeasti paras, hän tietää sen ja että saa lähes kenet hyvänsä eikä todennäköisesti jää kiinni ensimmäiseen suhteeseen.

Miksi tämä paras jäisi odottamaan, että muut vastakkaisen sukupuolen edustajan parhaat sitoutuvat? Koska kuten sanoit, paras saa parasta. Enkä puhu keistä tahansa nuorena seurustelevista tietenkään, vaan niistä, jotka ovat edelleen yhdessä 15-70 vuoden jälkeen

En nyt ymmärrä, mitä tarkoitat pitkään yhdessä olleista. Mutta esimerkiksi "paras" mies saa ja ottaa kenet haluaa aina sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Mitä lisäarvoa hän saisi yhdestä suhteesta? Miksi hän ei esimerkiksi harrastaisi seksiä kaikkien niiden kanssa, jotka haluaa ja saa, olivat ne muut suhteessa tai eivät? Miksi hän ei tekisi lapsia yhden kanssa ja eläisi tois(t)en kanssa?

Koska ei kukaan pidä tuollaista parhaana miehenä. Paska kumppani, paska isä, paska kaikkea. Parhaat auttavat vaimoaan ja tukevat lapsiaan ja ylläpitävät hyvää mieltä niiden elämässä, joista välittävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä ap allekirjoita sitä, että ne parhaat viedään ensin?

Ohis: Jos paras on oikeasti paras, hän tietää sen ja että saa lähes kenet hyvänsä eikä todennäköisesti jää kiinni ensimmäiseen suhteeseen.

Miksi tämä paras jäisi odottamaan, että muut vastakkaisen sukupuolen edustajan parhaat sitoutuvat? Koska kuten sanoit, paras saa parasta. Enkä puhu keistä tahansa nuorena seurustelevista tietenkään, vaan niistä, jotka ovat edelleen yhdessä 15-70 vuoden jälkeen

En nyt ymmärrä, mitä tarkoitat pitkään yhdessä olleista. Mutta esimerkiksi "paras" mies saa ja ottaa kenet haluaa aina sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Mitä lisäarvoa hän saisi yhdestä suhteesta? Miksi hän ei esimerkiksi harrastaisi seksiä kaikkien niiden kanssa, jotka haluaa ja saa, olivat ne muut suhteessa tai eivät? Miksi hän ei tekisi lapsia yhden kanssa ja eläisi tois(t)en kanssa?

Ja siis tarkoitin pitkään olleilla sitä, että voidaan laskea heidän pysyneen ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa, sitähän ap tarkoitti? Että reppanat pysyy sen nuorena löydetyn ekan kanssa. Minulle pitkään onnelliseen parisuhteeseen kykenevä ei edusta reppanaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää suurinpiirtein, kuinka todennäköistä on, että ensimmäinen olisi se oikea. Nuorten aivot ovat vielä aika kehittymättömiä, niin olisi ihme, jos heillä olisi se ajattelu ja kokemus, mitä vaaditaan, kun oikeaa kumppania haetaan. Näistä ihmisistä saamieni kokkemusten perustella kysymys on lähinnä peloista ja tyytymisestä.

Nyt kun olet perehtynyt neuropsykologiaan ja tiedät aivojen kehityksestä, olet varmaankin myös selvillä siitä, että yllättävän suuri osa aikuisista ei koskaan, missään iässä saavuta sitä korkeinta kognitiivista kapasiteettia joka ihmiselle on mahdollinen. Varmaankin olet perehtynyt myös elämänkaaripsykologiaan, koska asiantuntemuksesi huokuu viestistäsi. Tässä tapauksessa olet varmaankin selvillä myös siitä, että hyvät kognitiiviset kyvyt korreloivat sujuvien elämänvaihesiirtymien kanssa sekä ennustavat eheyttä perhe-elämän kuin työelämänkin saralla.

Niin no. Jos ei tyydy siihen jonka sattuu saamaan vaan on elänyt mielummin yksin sitä oikeaa etsiessään. Minä olin 21-vuotias kun kohtasin mieheni. Oli minulla tapailua ollut aiemminkin, mutta ei niistä pojista ollut parisuhteeseen. Tämä nykyinen mieheni on ensimmäinen, jonka kanssa olen seurustellut, asunut, esitellyt kotona, ainoa jonka kanssa olen halunnut koiran, lapsen ja velkaa. Nuorena sinkkuna sain kuulla olevani vähän ressukka, miksei minulla ole ketään? Nyt 22 vuotta myöhemmin saan kuulla pelkästään positiivisia asioita suhteestani ja miehestäni. Eikä muuten ole pelko se syy miksi ollaan yhdessä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää suurinpiirtein, kuinka todennäköistä on, että ensimmäinen olisi se oikea. Nuorten aivot ovat vielä aika kehittymättömiä, niin olisi ihme, jos heillä olisi se ajattelu ja kokemus, mitä vaaditaan, kun oikeaa kumppania haetaan. Näistä ihmisistä saamieni kokkemusten perustella kysymys on lähinnä peloista ja tyytymisestä.

Nyt kun olet perehtynyt neuropsykologiaan ja tiedät aivojen kehityksestä, olet varmaankin myös selvillä siitä, että yllättävän suuri osa aikuisista ei koskaan, missään iässä saavuta sitä korkeinta kognitiivista kapasiteettia joka ihmiselle on mahdollinen. Varmaankin olet perehtynyt myös elämänkaaripsykologiaan, koska asiantuntemuksesi huokuu viestistäsi. Tässä tapauksessa olet varmaankin selvillä myös siitä, että hyvät kognitiiviset kyvyt korreloivat sujuvien elämänvaihesiirtymien kanssa sekä ennustavat eheyttä perhe-elämän kuin työelämänkin saralla.

Kerrotko tuon kaikille eronneille ystävillesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää suurinpiirtein, kuinka todennäköistä on, että ensimmäinen olisi se oikea. Nuorten aivot ovat vielä aika kehittymättömiä, niin olisi ihme, jos heillä olisi se ajattelu ja kokemus, mitä vaaditaan, kun oikeaa kumppania haetaan. Näistä ihmisistä saamieni kokkemusten perustella kysymys on lähinnä peloista ja tyytymisestä.

Nyt kun olet perehtynyt neuropsykologiaan ja tiedät aivojen kehityksestä, olet varmaankin myös selvillä siitä, että yllättävän suuri osa aikuisista ei koskaan, missään iässä saavuta sitä korkeinta kognitiivista kapasiteettia joka ihmiselle on mahdollinen. Varmaankin olet perehtynyt myös elämänkaaripsykologiaan, koska asiantuntemuksesi huokuu viestistäsi. Tässä tapauksessa olet varmaankin selvillä myös siitä, että hyvät kognitiiviset kyvyt korreloivat sujuvien elämänvaihesiirtymien kanssa sekä ennustavat eheyttä perhe-elämän kuin työelämänkin saralla.

Kerrotko tuon kaikille eronneille ystävillesi?

En ole tuo jolta kysyt, mutta miksei voisi kertoakin? Haluatko että asiaa jotenkin hyssytellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä ap allekirjoita sitä, että ne parhaat viedään ensin?

Ohis: Jos paras on oikeasti paras, hän tietää sen ja että saa lähes kenet hyvänsä eikä todennäköisesti jää kiinni ensimmäiseen suhteeseen.

Miksi tämä paras jäisi odottamaan, että muut vastakkaisen sukupuolen edustajan parhaat sitoutuvat? Koska kuten sanoit, paras saa parasta. Enkä puhu keistä tahansa nuorena seurustelevista tietenkään, vaan niistä, jotka ovat edelleen yhdessä 15-70 vuoden jälkeen

En nyt ymmärrä, mitä tarkoitat pitkään yhdessä olleista. Mutta esimerkiksi "paras" mies saa ja ottaa kenet haluaa aina sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Mitä lisäarvoa hän saisi yhdestä suhteesta? Miksi hän ei esimerkiksi harrastaisi seksiä kaikkien niiden kanssa, jotka haluaa ja saa, olivat ne muut suhteessa tai eivät? Miksi hän ei tekisi lapsia yhden kanssa ja eläisi tois(t)en kanssa?

Koska ei kukaan pidä tuollaista parhaana miehenä. Paska kumppani, paska isä, paska kaikkea. Parhaat auttavat vaimoaan ja tukevat lapsiaan ja ylläpitävät hyvää mieltä niiden elämässä, joista välittävät.

Ei paras ole sama asia eri ihmisille. Minä olen löytänyt parhaan miehen, samoin ystäväni, siskoni, serkkuni ja niin edelleen. Vaikka siskoni ajatteleekin oman miehensä olevan paras, ei me muut naiset ajatella niin. Joten onko sitä parasta olemassakaan muualla kuin omassa päässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää suurinpiirtein, kuinka todennäköistä on, että ensimmäinen olisi se oikea. Nuorten aivot ovat vielä aika kehittymättömiä, niin olisi ihme, jos heillä olisi se ajattelu ja kokemus, mitä vaaditaan, kun oikeaa kumppania haetaan. Näistä ihmisistä saamieni kokkemusten perustella kysymys on lähinnä peloista ja tyytymisestä.

Ensin pitäisi määritellä mikä on oikea kumppani? Korreloit tässä kokemuksiisi ja väität, että kyse olisi peloista ja tyytymisestä. Pitäisi määritellä minkä peloista? Tarkoitatko esimerkiksi sitä, ettei uskalla lähteä etsimään parempaa? Eikä se ole ihan validi pelko, koska ne jotka parempaa etsivät, eivät sitä välttämättä koskaan löydä? Tyytymistä taas tapahtuu kaikissa suhteissa, koska suhde tarkoittaa kahden ihmisen yhteen hiileen puhaltamista, jolloin molempien on tasattava niitä individualistisia särmiään jotka suhdetta hajoittaisi. Vain idiootti kuvittelee, että suhde olisi aina yhtä orgasmia, tai että suhde ei vaadi molemmilta töitä. Mikäli ei ole itse valmis tekemään suhteen eteen töitä, kannattaa pitäytyä kierrätettävien markkinoilla. Käyttäjiä löytyy kunnes rupsahtaa, rahat loppuu tai sairastuu.

Ei nykyään anneta särmien hioutua eikä tehdä töitä suhteen eteen niin kuin ennen. Noin 40% todennäköisyydellä ensimmäinen avioliitto päätyy eroon ja eronneiden liitto on kestänyt noin kymmenen vuotta. Mitä luku lienee naimattomien parissa?

Tuo 40% on pakko olla avioerot yhteensä? Eli on ne, jotka eroaa aina vain uudelleen ja sekoittavat tilastot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä ap allekirjoita sitä, että ne parhaat viedään ensin?

Ohis: Jos paras on oikeasti paras, hän tietää sen ja että saa lähes kenet hyvänsä eikä todennäköisesti jää kiinni ensimmäiseen suhteeseen.

Miksi tämä paras jäisi odottamaan, että muut vastakkaisen sukupuolen edustajan parhaat sitoutuvat? Koska kuten sanoit, paras saa parasta. Enkä puhu keistä tahansa nuorena seurustelevista tietenkään, vaan niistä, jotka ovat edelleen yhdessä 15-70 vuoden jälkeen

En nyt ymmärrä, mitä tarkoitat pitkään yhdessä olleista. Mutta esimerkiksi "paras" mies saa ja ottaa kenet haluaa aina sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Mitä lisäarvoa hän saisi yhdestä suhteesta? Miksi hän ei esimerkiksi harrastaisi seksiä kaikkien niiden kanssa, jotka haluaa ja saa, olivat ne muut suhteessa tai eivät? Miksi hän ei tekisi lapsia yhden kanssa ja eläisi tois(t)en kanssa?

Koska ei kukaan pidä tuollaista parhaana miehenä. Paska kumppani, paska isä, paska kaikkea. Parhaat auttavat vaimoaan ja tukevat lapsiaan ja ylläpitävät hyvää mieltä niiden elämässä, joista välittävät.

Voi voi, vaikka kuinka moni nainen kilpailee tällaisista miehistä. Et tiedä maailmasta mitään, jos tämä oli sinulle uutinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää suurinpiirtein, kuinka todennäköistä on, että ensimmäinen olisi se oikea. Nuorten aivot ovat vielä aika kehittymättömiä, niin olisi ihme, jos heillä olisi se ajattelu ja kokemus, mitä vaaditaan, kun oikeaa kumppania haetaan. Näistä ihmisistä saamieni kokkemusten perustella kysymys on lähinnä peloista ja tyytymisestä.

Nyt kun olet perehtynyt neuropsykologiaan ja tiedät aivojen kehityksestä, olet varmaankin myös selvillä siitä, että yllättävän suuri osa aikuisista ei koskaan, missään iässä saavuta sitä korkeinta kognitiivista kapasiteettia joka ihmiselle on mahdollinen. Varmaankin olet perehtynyt myös elämänkaaripsykologiaan, koska asiantuntemuksesi huokuu viestistäsi. Tässä tapauksessa olet varmaankin selvillä myös siitä, että hyvät kognitiiviset kyvyt korreloivat sujuvien elämänvaihesiirtymien kanssa sekä ennustavat eheyttä perhe-elämän kuin työelämänkin saralla.

Kerrotko tuon kaikille eronneille ystävillesi?

En. Tuollainen käytös olisi huonoa. Minulla ei myöskään ole asperger-piirteitä tai muuta neurologista häiriötä, joten pystyn säätelemään käytöstäni erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa joustavasti.

Tällaisia näkökulmia otan esiin vain silloin, kun huomaan että keskustelukumppanini on perehtynyt syvällisesti psykologian ja neurologian kysymyksiin, kuten selvästi ap on aloituksensa perusteella tehnyt.