Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Näköjään mun mielipiteet on kiellettyjä, kun ei julkaistu. Ei sitten, ei se mun mieltäni muuta mistään.

Vierailija kirjoitti:

Kerran tultuani  itse törkeästi petetyksi parisuhteessa en ole jaksanut sen jälkeen  itsekkään kunnioittaa toista sukupuolta.

Pysyn poissa tietenkin parisuhteista, mutta saatan osoittaa valheellista kiinnostusta miehiä kohtaan. Yleensä saan sen mitä haluan ja sen jälkeen minusta ei kuulu enää.

Tiedostan todellakin tekeväni väärin, mutta tuntuu, etten koskaan pääse yli kaikesta vihasta, katkeruudesta ja surusta mitä _monta kertaa_ petetyksi tuleminen aiheutti. 

Minulle kävi hyvin nopeasti nuorena selväksi, miten vähän miehet välittävät kenestäkään muusta kuin itsestään. Tästä johtuen otin nuorena tyylin, että parisuhteessa säännöt koskevat sitten molempia ja ne käsikirjoitetaan tekojen, ei sanojen, kautta. Muutama ystävä on lakannut arvostamasta minua, kun sanoin, etten ollut enää uskollisuusvelvollinen kun eksäni sai kakaistua vuosien jälkeen ulos että oli pettänyt minua ensimmäisten kuukausien kanssa. Eksässä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, joten jäin hänen kanssaan yhteen, mutta uskollinen en enää jaksanut olla ja tein sen näkyvästi selväksi. 

Lakkasin myös uskomasta yksiavioisuuteen ja tajusin pian, että monet ihmiset ovat yhdessä hyvinkin vääristä syistä. Muutama eksä tarvittiin sen tajuamiseen, että miehet saattoivat olla kiinnostuneimpia kehostani ja hallinnantunteesta eivätkä minusta itsestäni. Lisäksi muutama tapaus sitten tunnusti kaipaavansa edelleen eksäänsä ja muisteivat kaiholla heitä. En ymmärtänyt mitä tein kuviossa, mutta näemmä heille oli joku vain oltava. 

Lisäksi ihmettelen ihmisten, niin naisten kuin miestenkin, vimmaa olettaa uskollisuutta naisilta käänteessä kuin toisessa. Miesten uskottomuus tuntuu olevan vain valitettavia sattumankauppoja, mutta jos nainen pettää tilanteessa kuin tilanteessa, niin se on kauhea moraalirikos, josta saa rienata kaupan kassoilla ja kylillä ja toreilla. Eksälläni oli sivusuhde puolen vuoden ajan, mutta se oli kamalaa, että vietin illan vanhan tutun kanssa kun jo tiesin, että eroamme.  

En halua että muut saavat selville minkälaista elämää haluaisin elää ja minkälaisia suunnitelmia oikeasti tavoittelen.

Vierailija kirjoitti:

En halua että muut saavat selville minkälaista elämää haluaisin elää ja minkälaisia suunnitelmia oikeasti tavoittelen.

No kerro!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monia asioita. Olen neitsyt vielä keski-ikäisenä ja häpeän sitä suuresti koska maailma tuntuu pyörivän seksin ympärillä ja "nainen saa aina" - tuo saa minut tuntemaan itseni todella vastenmieliseksi.

En halua myöskään kenenkään tietävän, että olen koulukiusattu aikanaan ja varsinkaan en halua että tietävät minkä takia.

En halua kenenkään tietävän, että olin koukussa varastamiseen teininä. Tiesin tekeväni väärin ja inhosin sitä koko ajan, se ei antanut minulle mitään iloa tai positiivista jännitystä vaan ahdistusta ja ihan valtavan paskan omantunnon. En tiedä miksi sitten tein niin, onneksi pääsin tuosta paskasta tavasta eroon, enkä tuhonnut tulevaisuuttani. En jäänyt koskaan kiinni. Häpeän sitä valtavasti.

Tuossa nyt alkuun muutama.

Ihan kuin olisit päättänyt elää häpeäksesi itseäsi vaikka mistä syistä. Ehdottaisin että kokeilisit tulla ystäväksi itsellesi ja jossain vaihessa jopa rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet. Meillä on vain tämä yksi elämä ja on päätettävä mihin sen käyttää ja häpeäminen omasta itsestään ei kuulu siihen ollenkaan. Jos ei muuten niin unohda hetkeksi se oma itsesi ja katsele maailmaa ilman että sinä itse ja tuntemuksesi ovat siinä keskipisteenä.

Olet oikeassa tuossa tulkinnassasi ja tunnen monesti itseinhoa ja riittämättömyydentunnetta. En usko että ensimmäinen ehdotuksesi on mahdollista minulle, joten olen turvautunut tuohon jälkimmäiseen. Se tuntuu aika oikealta valinnalta.

Multa löytyisi Panacod tabletteja. En itse tarvitse.

Olen pitkälle korkeakoulutettu ja työssäkäyvä henkilö. Jopa palkittu tietyillä työelämän alueilla. Mutta sitten tämä varjopuoli:

- äitini on kuollut

- isä ei viitsi pitää yhteyttä

- sukulaiset eivät juurikaan viitsi pitää yhteyttä

- kummitätikään ei halua tai viitsi pitää yhteyttä

Vain veljeni pitää joskus yhteyttä. Että tämä on palkinto siitä, että opiskelet pitkälle, ja kukaan ei ole ylpeä saavutuksistasi. Taidan mennä takaisin kaupan kassalle.

Tein parikymppisenä abortin koska pamahdin paksuksi ihan hirveälle patologiselle valehtijalle joka oli kuulemma vielä naimisissa ja vainosi minua monta vuotta sen jälkeen kun jätin hänet.

Vuosia sitten varastelin muutaman kerran kaupasta vaatteita huvin vuoksi.

Minulla on pakkomielle itseäni varmaan parikymmentä vuotta nuoremmasta miehestä. Saattoi olla jonkin aikaa molemminpuolista, mutta kun olen perheellinen...Ajattelen häntä ihan kohtuuttoman paljon, myös harrastaessani seksiä mieheni kanssa.

Olen bi-seksuaali. Pidän seksuaalisesti vetävinä naisia ja miehiä. Nykyään kun on normaalia tuoda tällainen ilmi, silti hävettää. N36

Minulla on sukupuolitauti. Olen salannut sukupuolitaudin jo 18 vuotta kumppaneiltani ja jopa altistanut useita kumppaneitani. Kukaan ei ole kysynyt mitään seksitaudeista?

Luulen, että tuhosin yhden yksityisen päiväkodin. Ok, se oli huono ja olisi varmaan mennyt nurin muutenkin. Lastani hoidettiin siellä huonosti, joten sen jälkeen kun lähdimme kerroin epäkohdista kaikille. Minulla on suuri suu ja paljon tuttavia, ja tämä on pieni paikkakunta.

Muitakin alkoi lähteä, ja uusia lapsia ei saatu tilalle. Ensin lopettivat ryhmiä ja alle parin vuoden päästä sulkivat koko paikan.

Ylipäätään yhtään mitään, ei kuulu muille.

Valehtelen koko ajan. Väitän perheelleni, että minulla on paljon opiskelujuttuja niin en voi nähdä heitä joka viikonloppu. Oikeasti tapailen itseäni huomattavasti vanhempaa miestä, mutta en pysty paljastamaan perheelleni sitä. Äitini saisi varmaan sydänkohtauksen jos tietäisi. Välillä taas valehtelen miesystävälleni, että olen sairaana tai opiskelen, vaikka oikeasti näen perhettäni. En halua hänen luulevan minun olevan perheestäni riippuvainen lapsi.

Olen ihan ansassa valehtelun suhteen. Pahinta on että perheeni ja miesystäväni käytännössä palvovat minua ja pitävät minua täydellisenä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Iloinen Ireli kirjoitti:

Kukaan ei saa ikinä tietää, että olen opiskeluaikoinani lesboillut kansanedustajan kanssa. Tuskin hänkään haluaa tätä kenenkään tietoisuuteen, naimisissa ja kaapissa kun on.

Sehän on sitten Mai Kivelä tai Iiris Suomela.

No tämä on aika monellakin tiedossa vaikka ei siitä sen kummemmin huudella.

Sinulla on aikaa sopeutua tilanteeseen. Tunteesi ovat nyt nuo ,mutta kun lapsi syntyy kaikki voi muuttua. Kun näet hänet,tuon täydellisen pienen ihmisen. Minäkin koin tuon ,vaikka lapsi jota hoidin ei ollut edes omani.

Tyydytän itseäni ja samalla katson valokuvaa siskostani

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tuhosin yhden yksityisen päiväkodin. Ok, se oli huono ja olisi varmaan mennyt nurin muutenkin. Lastani hoidettiin siellä huonosti, joten sen jälkeen kun lähdimme kerroin epäkohdista kaikille. Minulla on suuri suu ja paljon tuttavia, ja tämä on pieni paikkakunta.

Muitakin alkoi lähteä, ja uusia lapsia ei saatu tilalle. Ensin lopettivat ryhmiä ja alle parin vuoden päästä sulkivat koko paikan.

Loistavaa! Mulla sama, mutta työntekijänä. En kyllä salannut, että vein asioita eteenpäin.

Se, miten paljon vihaan erästä tuntemaani ihmistä. Hänellä ei ole selvästikään mitään käsitystä siitä, että mitä saa sanoa ja tehdä. Hänestä on esimerkiksi täysin oikein piereskellä, röyhtäillä, nauraa ihmisten ulkonäölle, pilkata, kiroilla, huutaa, uhkailla, komennella ja käskeä ihmisiä koko ajan ja sitten itkeä karjuen kuinka kamala ihminen se toinen on kun ei tottele. Onneksi ei enää pitkään tarvitse kestää häntä ennen kuin pääsen muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Fanitan Purraa, Hitleriä, Mannerheumiä ja Stalinia.

Entä Pekka Siitointa?

Se että olen ollut termospullossa kolme vuotta putkeen liiterin katolla ja että nenäni toimi Hiacen tunkki a Hollolassa.