Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Parisuhteeni on seksitön, eikä se johdu minusta. Fyysistä läheisyyttä (halailua, lähekkäin olemista, kainalossa nukkumista yms.) on ihan riittämiin, mutta seksi puuttuu. Jostain syystä tämä on asia, jota en halua kertoa edes lähimmille ystävilleni - ja toisaalta pitäisi, koska jonkun kanssa pitäisi voida puhua siitä, mitä ajatuksia tilanne minussa herättää. Puolison kanssa tästä on tullut jonkinlainen tabu: suhde on muuten hyvä, ei keikuteta venettä ottamalla tätä asiaa elefantiksi makuuhuoneeseen. Hänelle tämä ratkaisu kaiketi sopii, mutta minulle ei. Pettäminen/sivusuhde ei tunnu hyvältä ratkaisulta, koska se satuttaisi toista, mutta toisaalta seksittömyyskään ei tunnu hyvältä ratkaisulta. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä että jätin nuorempana kuudennen luokan kevätkauden lähes kaikki matikan tehtävät salaa tekemättä.

Korjaan vielä , jätin siis lähes kaikki matikan kotitehtävät tekemättä

En halua mitään saavan kenenkään selville minusta.

Meidän verorahat! 

Haista paska!!!!

Työpaikalla voimallisesti vihertävät, nuoret työkaverini hehkuttavat kierrätystä, ilmastohysteriaa, meetoota ja ovat niin helkkarin woke kaikessa. Minä salaa pidän heitä hieman yksinkertaisina ja helposti huijattavina. Fanitan heitä kyllä siellä ja olen melkein kaikessa samaa mieltä, vaikka en oikeasti ole. Luulevat minun varmaan olevan myös vihervasemmistolainen, vaikka todellisuudessa olemme äänestäneet kokoomusta sukupolvien ajan. Sitäkin pitäisi varmaan hävetä, mutta en häpeä, että on omat aivot. Nyökyttelen päätäni ymmärtäväisen näköisenä, kun näyttävät uskovan, että kun Suomi saadaan hiilineutraaliksi ja kaikki polttomoottoriautot pois, ilmaston lämpeneminen koko maailmassa pysähtyy. Samoin en uskalla somessa ottaa kantaa juuri mihinkään poliittiseen keskusteluun, koska suuri osa kavereistani on kulttuuritaustaisia vasemmistolaisia tai vihreitä. Tekisi joskus mieli avautua, mutta en uskalla, kun ne ovat niin pahoja suustaan ja alkavat joukolla vihapuheen. Vaikka se ei varmaan heidän mielestään ole sitä, mutta minusta on, koska vihaavat kaikkia, jotka eivät ajattele samoin. Luulen, että meitä on paljon, jotka joukkovihan pelossa pidämme suun kiinni emmekä kerro mitä oikeasti ajattelemme.

Varallisuus.

Totta kai ystävät kodista ja autoista varallisuuden tiettyyn pisteeseen näkee...

Mutta omistan myös toisen kodin ulkomailla, useita kalliita autoja etc

En ole asiaa kertonut edes lähimmille ystäville. Luulevat matkojani työmatkoiksi ja tavallisiksi lomamatkoiksi..

On vaikeaa jakaa se, että varallisuutta on todella paljon.

Mitä en KENENKÄÄN  haluaisi saavan itsestäni selville ja kertoisin sen  sitten itse KUITENKIN julkisesti täällä Vauvapalstalla (vähän ristiriitainen toive tuo )

Vierailija kirjoitti:

Olen varastanut kaupasta sadoilla euroilla. Olen harrastanut seksiä 25 ihmisen kanssa. Olen suudellut avioliittoni aikana kahden työkaverin kanssa. Vihaan lapsiperhe-elämää ja koen olevani huono äiti.

Ihan kuin minun näppäimistöltäni, paitsi miehiä ollut yli 30 ja harrastin myös kimppakivaa.  Jos puhtoinen mieheni tietäsi minun menneisyydestäni nämä asiat, voisi tulla ero.  Menneisyys ahdistaa välillä ja olen nyt kuitenkin eri ihminen. 

Lukuisat työmatkat,  niitä ollut paljon, aina melkee maksullinen nainen huoneeseen yms.  

Mutta nyt olen eri ihminen, lopetin reissuhommat 5 vuotta sitten.

Iloinen Ireli kirjoitti:

Kukaan ei saa ikinä tietää, että olen opiskeluaikoinani lesboillut kansanedustajan kanssa. Tuskin hänkään haluaa tätä kenenkään tietoisuuteen, naimisissa ja kaapissa kun on.

Sehän on sitten Mai Kivelä tai Iiris Suomela.

Luonne vika, en hyväksy mitään mielipidettäni vastustavaa.

Olin vuosikausia luottotiedoton ja raha-asiat oli aivan solmussa. Nyt onneksi luottotiedot puhtaat. Kelalle olen edelleen pystyssä, mutta heidän kanssaan sovin maksusuunnitelman ja sekin velka lyhenee hyvää vauhtia.

ei mitä vaan jota

Muutama vuosi kuolemani jälkeen minua ei kuitenkaan kukaan muista, krematorion tuhkat levitetään johonkin asialliseksi katsottuun paikkaan, eikä mitään nimeä jää minnekään muuhun kuin johonkin viranomaisten arkistoon, ihan turhaan sinnekin.

Ihan tavallinen, lainkuuliainen puurtaja, kuten suuri valtaosa ihmisistä on. Synnytään, käydään koulussa, töissä, on tai ei ole oma perhe, lapsi(a) tai lapseton, raihnainen vanhus, yhteiskunnan rasite, sitten kuollaan pois, eikä oikeastaan mitään isompaa todistetta koko elämästä jää. Kuin yksi herne rokassa, ei se paljon tai ei oikeastaan mitään yksin merkitse.

Kävin antamassa ääneni ja nyt ei tule sihahdustakaan suusta tai kurkusta.

Että olen ollut entisessä elämässäni tutkimusmatkailija, asunut Kosilla. Kiinnostus kreikkalaiseen kulttuuriin ja kieleen kova.

Aika monia asioita. Olen neitsyt vielä keski-ikäisenä ja häpeän sitä suuresti koska maailma tuntuu pyörivän seksin ympärillä ja "nainen saa aina" - tuo saa minut tuntemaan itseni todella vastenmieliseksi.

En halua myöskään kenenkään tietävän, että olen koulukiusattu aikanaan ja varsinkaan en halua että tietävät minkä takia.

En halua kenenkään tietävän, että olin koukussa varastamiseen teininä. Tiesin tekeväni väärin ja inhosin sitä koko ajan, se ei antanut minulle mitään iloa tai positiivista jännitystä vaan ahdistusta ja ihan valtavan paskan omantunnon. En tiedä miksi sitten tein niin, onneksi pääsin tuosta paskasta tavasta eroon, enkä tuhonnut tulevaisuuttani. En jäänyt koskaan kiinni. Häpeän sitä valtavasti.

Tuossa nyt alkuun muutama.

Exäni kohteli huonosti ja käytti minut hyväksi vuosia. Myös pettämiset.

Itsekään en haluaisi kenenkään tietävän kuinka minua kiusattiin paljon tai kuinka minulla ei ole yhtään ystävää. Olen myös neitsyt ja siitäkään en halua puhua. Toisaalta olen vielä edelleenkin monien puheissa h***a. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka neitsyt olenkin. Myöskään käytökseni tai pukeutumiseni yms eivät "antaneet" mitään aihetta puhua pahaa. Toki ei tietenkään mikään saisi syynä siihen olla. Liittyi itsellä kiusaamiseen ja sen vuoksi minusta puhuttiin todella paljon pahaa. Tämä on vienyt itsetuntoni. En halua tutustua ihmisiin enkä luota keneenkään. Tämä on sitten pohja yksinäisyyteen, mutta kaikki ikävät jutut ovat vaan saaneet lähes inhoamaan kaikki "sosiaalista peliä". Seurustella en varmaan voi ikinä. Näen itseni niin huonossa valossa ja samalla en pysty päästämään toista niin lähelle. Toisaalta kyllähän moni tietää, että olen ollut kiusattu ja puhuu edelleen pahaa. Siinä mielessä sekään ei ole salaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Aika monia asioita. Olen neitsyt vielä keski-ikäisenä ja häpeän sitä suuresti koska maailma tuntuu pyörivän seksin ympärillä ja "nainen saa aina" - tuo saa minut tuntemaan itseni todella vastenmieliseksi.

En halua myöskään kenenkään tietävän, että olen koulukiusattu aikanaan ja varsinkaan en halua että tietävät minkä takia.

En halua kenenkään tietävän, että olin koukussa varastamiseen teininä. Tiesin tekeväni väärin ja inhosin sitä koko ajan, se ei antanut minulle mitään iloa tai positiivista jännitystä vaan ahdistusta ja ihan valtavan paskan omantunnon. En tiedä miksi sitten tein niin, onneksi pääsin tuosta paskasta tavasta eroon, enkä tuhonnut tulevaisuuttani. En jäänyt koskaan kiinni. Häpeän sitä valtavasti.

Tuossa nyt alkuun muutama.

Ihan kuin olisit päättänyt elää häpeäksesi itseäsi vaikka mistä syistä. Ehdottaisin että kokeilisit tulla ystäväksi itsellesi ja jossain vaihessa jopa rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet. Meillä on vain tämä yksi elämä ja on päätettävä mihin sen käyttää ja häpeäminen omasta itsestään ei kuulu siihen ollenkaan. Jos ei muuten niin unohda hetkeksi se oma itsesi ja katsele maailmaa ilman että sinä itse ja tuntemuksesi ovat siinä keskipisteenä.