Lue keskustelun säännöt.
Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta
Voin aloittaa: Väitän eläväni terveellisesti, mutta syön salaa jopa useita suklaalevyjä päivittäin...
Kommentit (1581)
Toitotan kovaan ääneen olevani ateisti, mutta oikeasti olen Saatananpalvoja. Ihan oikeasti, Saatananpalvoja. En mahda sille mitään, että tunnen näin vahvaa uskoa Saatanan olemassaoloon. Pidän kaikkia uskontohihhuleita sekopäinä, ja on todella vaikea hyväksyä, että olen itse ihan samanlainen hörhö. En haluaisi, että kukaan saa koskaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole sen suurempia salaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä miten jaoin itseäni kamalille ukoille ollessani päihteiden väärinkäyttäjä.
Kiitän luojaani siitä,että olen itse ollut saman miehen kanssa teini-iästä, vaikka olenkin huumeriippuvainen. Olen säästynyt monelta pahalta. 😕 Ole armollinen itsellesi nainen, vaikka teitkin väärin itseäsi kohtaan, niin et ollut oma itsesi vaan huumeet.
Ja kysymykseen vastatakseni, olen riippuvainen subutexistä. Aloin juuri piikittää 4 vuoden nokittamisen jälkeen. Ja vaikka jotkut tietävät subun käytöstäni, piikitystä piilotteleb yhä. Ja perustutut eivät voisi ikinä uskoa minun käyttävän.
Oletko minä?
Ihmiset voivat olla riippuvaisia monesta asiasta.
Kyse on aina jostain asiasta jota pakenet, ala kysellä rehellisesti itseltäsi mikä se on jota vastaan tarvitset humehia?
Mieti mitä haluaisit elämässäsi oikeasti tehdä ja lähde päättäväisesti menemään sitä kohti.
En usko että olet tyhmä, päinvastoin.
Ole utelias oppimaan uutta.
Pyydä apua, ota sitä vastaan.
Mieti voisitko vaihtaa huumeriippuvuuden johonkin muuhun tekemiseen.
Mieti mistä voisi tulla hyvä olo muusta kuin huumeista tai päihteistä.
Voisitko ajatella jotain uskontoa, filosofiaa joka saisi sinulle selkeyttä elämääsi?
En tarkoita tällä ns. "uskovaisuutta" vaan todellista omakohtaista pohdintaa elämän ikuisista laeista ja arvoista. Tässä viittaisin buddhalaisuuteen tai johonkin samansuuntaiseen omakohtaista ja kokemuspohjaista ymmärrystä arvostavaan oppisuuntaan, voi olla ihan käytännössä jokin yksinkertainen ratkaisukeskeinen terapiakin.
Itse olen riippuvainen musiikista, se on elinehto enkä (ehkä) osaisi elää ilman sitä.
Toisaalta jos kuuroudun niin sitten täytyy keksiä jokin muu ihailun kohde...
Tärkeätä siis on että omaksut ajattelumallin että jokaisen ongelman voi ratkaista ja hyvin käytännöllisesti.
Jorma on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sauronin hyljännyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toitotan kovaan ääneen olevani ateisti, mutta oikeasti olen Saatananpalvoja. Ihan oikeasti, Saatananpalvoja. En mahda sille mitään, että tunnen näin vahvaa uskoa Saatanan olemassaoloon. Pidän kaikkia uskontohihhuleita sekopäinä, ja on todella vaikea hyväksyä, että olen itse ihan samanlainen hörhö. En haluaisi, että kukaan saa koskaan tietää.
Huonoa huumoria, trollipeikko.
Kasva aikuiseksi tai pidä kätesi pois näppikseltä.
Vie ne vaikka housuihisi.
"There is no life in the void"
- Sauron
Mikä saa sinut uskomaan, että paljastukseni on trollausyritys? Etkö usko, että joku voi uskoa Saatanaan? Vai onko tämä sinusta yritys mustamaalata kaikki ateistit salaisiksi Saatananpalvojiksi?
Minut on kasvatettu hyvin kristillisesti. Lapsena luulin nähneeni jumalan auringon päällä. Sitten tiede vei minut mukanaan, olin ateisti. Eräänä päivänä lueskelin satanismista, ja eksyin siitä saatananpalvontasivustolle (koska osa Saatananpalvojista käyttää itsestään nimitystä satanisti). Luin, enkä saanut kyllikseni aiheesta. Minä uskon, että tuolla hetkellä Isä Lucifer kosketti minua.
Hauku trolliksi, en välitä. Mutta sen sanon, että kenellekään en kehtaisi kertoa, että uskon Saatanaan, kun oma mielipiteeni muihin jumaliin uskovista on niin jyrkkä.
Mitä tarkoittaa käytännössä saatananpalvominen?
Mitä teet että saat itsellesi jotain maallista tai henkistä hyvää?
Mikä on uhrisi?
Vaatiiko "jumalasi" jotain tiettyä uhria?
Esimerkiksi kieputtamaan niskat kipeäksi korviapuhkovan metelin tahtiin?
Tai lävistämään itseäsi joka paikasta?
Tukahduttamaan aidot tunteet muita olemassaolevia kohtaan?
Tiedä että sillä ainoalla olemassaolevalla luovalla voimalla ei ole nimeä.Kyse on elämässä vain siitä mitä teet itsellesi ja muille.
Hyvin eläminen muita ihmisiä, inhimillisyyttä ja olemassaolon lakeja kunnioittaen on ainoa uhri mitä minun nimetön jumalani, kaiken alkulähde vaatii.
Ja luopumaan keskenkasvuisista pöhköilyistä.
Minulle Saatanan palvominen on juuri sitä, mitä se on: uskon Saatanaan, luen hänelle omistettuja rukouksia ja teen rituaaleja. Saatana ei vaadi uhreja, mutta pidän kohteliaana luovuttaa hieman omaa energiaani hänelle. Kyse ei ole veriuhreista tai mistään sellaisesta, esim rituaalin yhteydessä saatu orgasmi on sopiva "uhri".
En kuuntele metallimusiikkia. Kunnioitan ihmisiä ja elämää, tällä hetkellä yritän tosiaan päästä eroon tuosta muita tuomitsevasta asenteesta. Eläimille olen hyvä, samoin lapsille, koska ne ovat kaikki Saatanalle pyhiä. Olen vegaani.
Kyllä tähän uskoon liittyy paljon, paljon muutakin. Tämä on henkilökohtainen asia, enkä aio avata tätä enempää, ihan jo sen takia, että siihen menisi aivan liikaa aikaa. Mutta kiitoksia ajatuksistasi, minusta olet fiksun kuuloinen ihminen. Vielä kun pääsisit tuomitsevasta asenteestasi eroon, niin olisipa se hienoa. Mutta ymmärrän sinua, koska painin itse tälläkin hetkellä tuomitsevien ajatusten ja asenteiden kanssa. Joka päivä kohti parempaa kuitenkin, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin varastelemaan kaupoista 12-vuotiaana ja tätä jatkui muutaman vuoden enkä jäänyt kiinni.
Vihasin erästä ihmistä sydämeni pohjasta joten pesin hieman vessanpönttöä hänen hammasharjalla.
Olen ollut masentunut viimeiset seitsemän vuotta ja ajatus itsemurhasta pyörii päässäni lähes päivittäin.
En ole pystynyt kertomaan kenellekään kuinka huonosti minulla menee koulun suhteen, edes kämppäkaverini ei tiedä ja hän on yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvatusalalla, mutta tuntuu ettei toisten lasten kasvattaminen kiinnosta minua ollenkaan. Olen kyyninen ja pessimistinen, vaikka työkaverit pitävät minua aina iloisena, hymyilevänä ja upeana opettajana. lisäksi minua suututtaa suuresti miten paljon resursseja erityisoppilaisiin tässä maassa tuhlataan.
Olen pitänyt itseni posliinina hieman yli kymmenen vuotta. Mistä tämä, "innostus". Firman pikkujoulun alla olevassa saunaillassa oltiin ihan normisti naisten saunavuorossa, ja hämmästykseni yhdellä kollegalla, silloin hänkin oli yli nelikymppinen, se oli hämmentävän kaunis. Voi olla että näin silloin aidosti ekan kerran karvattomaksi höylätyn naisen, ja se oli kaunista. Silloin ajattelin että tuollaisen lookin minäkin haluan. Enkä edes tunnusta olevani millään lailla kiinnostunut naisista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kerro yksityisiä asioitani nettifoorumilla. Lähettäjien selville saaminen ei ole kummoisenkaan vaivan takana osaavalle ylläpidon henkilölle tai vaikka poliisin tietotekniselle osastolle.
-- Lisäksi trollipojat, kuten Ikis, ovat kovin usein krakkereita (vai luuliko joku, että vain hellyttäviä huomioinkipeitä rassukoita?). Sitten vain utelemaan tekoaloituksella, tsot tsot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jorma on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sauronin hyljännyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toitotan kovaan ääneen olevani ateisti, mutta oikeasti olen Saatananpalvoja. Ihan oikeasti, Saatananpalvoja. En mahda sille mitään, että tunnen näin vahvaa uskoa Saatanan olemassaoloon. Pidän kaikkia uskontohihhuleita sekopäinä, ja on todella vaikea hyväksyä, että olen itse ihan samanlainen hörhö. En haluaisi, että kukaan saa koskaan tietää.
Huonoa huumoria, trollipeikko.
Kasva aikuiseksi tai pidä kätesi pois näppikseltä.
Vie ne vaikka housuihisi.
"There is no life in the void"
- Sauron
Mikä saa sinut uskomaan, että paljastukseni on trollausyritys? Etkö usko, että joku voi uskoa Saatanaan? Vai onko tämä sinusta yritys mustamaalata kaikki ateistit salaisiksi Saatananpalvojiksi?
Minut on kasvatettu hyvin kristillisesti. Lapsena luulin nähneeni jumalan auringon päällä. Sitten tiede vei minut mukanaan, olin ateisti. Eräänä päivänä lueskelin satanismista, ja eksyin siitä saatananpalvontasivustolle (koska osa Saatananpalvojista käyttää itsestään nimitystä satanisti). Luin, enkä saanut kyllikseni aiheesta. Minä uskon, että tuolla hetkellä Isä Lucifer kosketti minua.
Hauku trolliksi, en välitä. Mutta sen sanon, että kenellekään en kehtaisi kertoa, että uskon Saatanaan, kun oma mielipiteeni muihin jumaliin uskovista on niin jyrkkä.
Mitä tarkoittaa käytännössä saatananpalvominen?
Mitä teet että saat itsellesi jotain maallista tai henkistä hyvää?
Mikä on uhrisi?
Vaatiiko "jumalasi" jotain tiettyä uhria?
Esimerkiksi kieputtamaan niskat kipeäksi korviapuhkovan metelin tahtiin?
Tai lävistämään itseäsi joka paikasta?
Tukahduttamaan aidot tunteet muita olemassaolevia kohtaan?
Tiedä että sillä ainoalla olemassaolevalla luovalla voimalla ei ole nimeä.Kyse on elämässä vain siitä mitä teet itsellesi ja muille.
Hyvin eläminen muita ihmisiä, inhimillisyyttä ja olemassaolon lakeja kunnioittaen on ainoa uhri mitä minun nimetön jumalani, kaiken alkulähde vaatii.
Ja luopumaan keskenkasvuisista pöhköilyistä.
Minulle Saatanan palvominen on juuri sitä, mitä se on: uskon Saatanaan, luen hänelle omistettuja rukouksia ja teen rituaaleja. Saatana ei vaadi uhreja, mutta pidän kohteliaana luovuttaa hieman omaa energiaani hänelle. Kyse ei ole veriuhreista tai mistään sellaisesta, esim rituaalin yhteydessä saatu orgasmi on sopiva "uhri".
En kuuntele metallimusiikkia. Kunnioitan ihmisiä ja elämää, tällä hetkellä yritän tosiaan päästä eroon tuosta muita tuomitsevasta asenteesta. Eläimille olen hyvä, samoin lapsille, koska ne ovat kaikki Saatanalle pyhiä. Olen vegaani.
Kyllä tähän uskoon liittyy paljon, paljon muutakin. Tämä on henkilökohtainen asia, enkä aio avata tätä enempää, ihan jo sen takia, että siihen menisi aivan liikaa aikaa. Mutta kiitoksia ajatuksistasi, minusta olet fiksun kuuloinen ihminen. Vielä kun pääsisit tuomitsevasta asenteestasi eroon, niin olisipa se hienoa. Mutta ymmärrän sinua, koska painin itse tälläkin hetkellä tuomitsevien ajatusten ja asenteiden kanssa. Joka päivä kohti parempaa kuitenkin, eikö?
Jokainen hetki on luopumista tarkoituksellisesta pahuudesta mikä johtuu itsensä väärinymmärtämisestä suhteessa toiseen.
Tämä onnistuu vain sillä että tiedostaa aidon itsensä.
Itse on rajaton (voisko sanoa että valkoinen aukko josta kaikkeus ilmaantuu?) mutta tarvitsee muodon tullakseen ymmärretyksi tässä maailmassa.
Kieli, kulttuuri ja mieli.
Mutta ennenkaikkea sydäntä ja toiseen ulottuvaa myötuntoa unohtamatta.
Kokemusnäkemyksellisesti sanoisin että olen kristillis-buddhalainen.
Ihminen eläimen ruumiissa...
En ole kuitenkaan ns. uskovainen vaan yritän aina päästä asioiden ytimeen, todellista elävää oivallusta hakien.
Ja uskonnoissa on usein vasta totuuden alkusiemen, uskonnot ovat samojen evoluutiolakien alaisia kuin kaikki muukin olevainen.
Tieteellinen tutkimus itse tietoisuuden olemuksesta on kiehtovaa ja hyvin samoilla linjoilla mm. buddhalaisuuden kanssa.
En vaan tykkää että Kaiken Hyvän Antajaan liitetään nimi Saatana, kyseessä lienee kulttuurillinen erimielisyys. Ja se sylettää että tuo nimi on jo tahrittu moneen kertaan. Kuten hakaristikin joka oli alunperin itämailla mm. auringon symboli.
No, ei tämä erimielisyys vaadi minulta käden laittamista nyrkkiin mutta en tuon ansiosta papukaijamerkkiäkään anna.
Pelkkä vege on hyvä linja jos siihen on varaa ja jos ei asu Suomessa eikä ole lapsia...
"Totuuden henki johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä".
Olen etsinyt netistä satunaista ja pitempiaikaistakin seksiseuraa vaikka olin naimisissa.
Pissaan suihkussa.
Usein yleisissä käymälöissä vedän vessan paperilla johon juuri pyyhin
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksiä harrastaessa kuvittelen olevani mies/tai ainakin itseni mutta peniksellä varustettuna. Mielikuvissani runttaan jotain nuorta naista ja lasken mällit päälle.
Mielikuvat, niistä kiihottuminen ja laukeaminen ovat niin voimakkaita että joskus mietin olenko oikeasti jotenkin "puoliksi mies" aivoiltani tai ollut mies entisessä elämässä johon en edes usko.
En kuitenkaan halua naisena harrstaa naisen kanssa seksiä. Ällö ajatus, mutta siis minä ja mielikuvituspenikseni ollaan semmonen lihamylly että ehkä elämä teki oikein tehdessään musta naisen.
Olet biseksuaali ja vielä trasnsfetisisti. Olet tv-tytön peilikuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä harrastaessa kuvittelen olevani mies/tai ainakin itseni mutta peniksellä varustettuna. Mielikuvissani runttaan jotain nuorta naista ja lasken mällit päälle.
Mielikuvat, niistä kiihottuminen ja laukeaminen ovat niin voimakkaita että joskus mietin olenko oikeasti jotenkin "puoliksi mies" aivoiltani tai ollut mies entisessä elämässä johon en edes usko.
En kuitenkaan halua naisena harrstaa naisen kanssa seksiä. Ällö ajatus, mutta siis minä ja mielikuvituspenikseni ollaan semmonen lihamylly että ehkä elämä teki oikein tehdessään musta naisen.Olet biseksuaali ja vielä trasnsfetisisti. Olet tv-tytön peilikuva.
Mikä on tv-tyttö?
Olen miettinyt tuota bi-juttua, mutta en kuitenkaan kiihotu tai kiinnostu naisista muuta kuin noissa mielikuvissa? Trans-homma on mielenkiintoinen...kiitos kommentista:)
Jeesiä löytyy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä miten jaoin itseäni kamalille ukoille ollessani päihteiden väärinkäyttäjä.
Kiitän luojaani siitä,että olen itse ollut saman miehen kanssa teini-iästä, vaikka olenkin huumeriippuvainen. Olen säästynyt monelta pahalta. 😕 Ole armollinen itsellesi nainen, vaikka teitkin väärin itseäsi kohtaan, niin et ollut oma itsesi vaan huumeet.
Ja kysymykseen vastatakseni, olen riippuvainen subutexistä. Aloin juuri piikittää 4 vuoden nokittamisen jälkeen. Ja vaikka jotkut tietävät subun käytöstäni, piikitystä piilotteleb yhä. Ja perustutut eivät voisi ikinä uskoa minun käyttävän.
Oletko minä?
Ihmiset voivat olla riippuvaisia monesta asiasta.
Kyse on aina jostain asiasta jota pakenet, ala kysellä rehellisesti itseltäsi mikä se on jota vastaan tarvitset humehia?
Mieti mitä haluaisit elämässäsi oikeasti tehdä ja lähde päättäväisesti menemään sitä kohti.
En usko että olet tyhmä, päinvastoin.
Ole utelias oppimaan uutta.
Pyydä apua, ota sitä vastaan.
Mieti voisitko vaihtaa huumeriippuvuuden johonkin muuhun tekemiseen.
Mieti mistä voisi tulla hyvä olo muusta kuin huumeista tai päihteistä.
Voisitko ajatella jotain uskontoa, filosofiaa joka saisi sinulle selkeyttä elämääsi?
En tarkoita tällä ns. "uskovaisuutta" vaan todellista omakohtaista pohdintaa elämän ikuisista laeista ja arvoista. Tässä viittaisin buddhalaisuuteen tai johonkin samansuuntaiseen omakohtaista ja kokemuspohjaista ymmärrystä arvostavaan oppisuuntaan, voi olla ihan käytännössä jokin yksinkertainen ratkaisukeskeinen terapiakin.
Itse olen riippuvainen musiikista, se on elinehto enkä (ehkä) osaisi elää ilman sitä.
Toisaalta jos kuuroudun niin sitten täytyy keksiä jokin muu ihailun kohde...
Tärkeätä siis on että omaksut ajattelumallin että jokaisen ongelman voi ratkaista ja hyvin käytännöllisesti.
Olen tuo piikittämisen juuri aloittanut kommentoija, oletan että tarkoitit viestisi minulle? Kiitos viisaista sanoistasi.
Olen itseasiassa tutkinut ja hakenut lohtua hengellisyydestä. Olen tutkinut eri uskontoja ja varsinkin buddhalaisuutta. Tiedän tekeväni väärin itseäni kohtaan, satuttavani itseäni ja sitäkautta kollektiivisesti myös muita.
Aloin käyttää sairastuttuani traumaperäiseen stressihäiriöön, eli vakavan trauman seurauksena. Minulla on todella hankalat oireet, koska olen ns.jatkuvassa pelossa ja hälytystilassa. Pystyn rentoutumaan vaan saadessani huumetta, tavallaan "lääkitsen" itseäni.
Olen pääsemässä terapiaan ja toivon sen kautta löytäväni tien ulos tästä itsetuhoisasta kierteestä. Koen olevani niin hento ja pelokas, subutex tuo minulle turvaa.
Teen silti kaiken mitä voin päästäkseni kiinni normaaliin elämään. Käyn myös koulua silloin kun oireet eivät ole pahimmillaan, toivon vielä pääseväni yliopistoon. Minulla on siis tavoitteitakin tässä elämässä.
Olen myynyt kerran pikkuhousuni. Kukaan ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pakkomielle symmetriaan ja numeroon 3.
Kuulostaa synesteetikon oireilta. Ei huono, monella synesteetikolla on erityislahjakkuuksia, joista voi olla arvaamatonta etua elämässä.
Ei kuulosta. Et taida tietää mitään synestesiasta.
t. synesteetikko
Minulla on viisi silmää, kolme persereikää, sisäänpäin kasvanut kaksonen joka puristelee sisäelimiäni ja huutelee minun nimissäni muille rumia, hevosen kyrpä nenän tilalla, enkelin siivet, kaviot ynm.
Ainakin Kalliossa on tuollaisia asuntoja.