Lue keskustelun säännöt.
Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta
Voin aloittaa: Väitän eläväni terveellisesti, mutta syön salaa jopa useita suklaalevyjä päivittäin...
Kommentit (1614)
Ei ole vielä salaisuuksia, mutta mahdollinen harkinnassa. Mä olen ollut vuosia seksittömässä avioliitossa ja olen alkanut miettimään josko tarjoaisin apuani aikuisille neitsytmiehille...ratkaisisi monen ongelmat ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että olen yhden korkea arvoisen ihmisen sukulainen, vaikka olen työtön.
Se aiheuttaa palkkatukitöissä noloja tilanteita ja pelkään että meidät nähdään vapaa-ajalla yhdessä.
Itse olen oppinut, että kannattaa miettiä mitä kahvitauoilla puhuu, ikinä et tiedä kuka on sukua kenellekin.
Myös johtajat ovat tyhmiä, he saattavat haukkua jotakin korkea arvoista ihmistä tajuamatta, että sen sukulainen on palkkatukitöissä. Ja työtön joutuu noloon tilanteeseen, jos se tulee myöhemmin ilmi.
Suomessa työttömät lokeroidaan eikä voida edes ajatella kenelle se oikeasti on sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että olen yhden korkea arvoisen ihmisen sukulainen, vaikka olen työtön.
Se aiheuttaa palkkatukitöissä noloja tilanteita ja pelkään että meidät nähdään vapaa-ajalla yhdessä.
Itse olen oppinut, että kannattaa miettiä mitä kahvitauoilla puhuu, ikinä et tiedä kuka on sukua kenellekin.
Myös johtajat ovat tyhmiä, he saattavat haukkua jotakin korkea arvoista ihmistä tajuamatta, että sen sukulainen on palkkatukitöissä. Ja työtön joutuu noloon tilanteeseen, jos se tulee myöhemmin ilmi.
Suomessa työttömät lokeroidaan eikä voida edes ajatella kenelle se oikeasti on sukua.
Kahvitauot on piinaavia eikä voi laittaa facebookkia, koska sukulaisuus tulisi ilmi.
Mulla on silikonirinnat. Sellaiset B-koon pienet, joita ei vaatteet päällä huomaa mitenkään. Mulla ei ole ikinä ollut rintoja ollenkaan ja olen käyttänyt super topattuja liivejä. Reilu neljäkymppisenä päätin, että nyt riittää toppaus. Mieheni tietää, kenellekään muulle en ikinä kehtaisi kertoa.
Lisäksi mun lapset katsovat aivan liikaa ruutua.
Mäkin luen lähes joka ilta ennen nukkumaanmenoa homofikkejä, ja kirjoitan myös. Aika hyviäkin. :) Yksi syistä juuri mitä itse sanoit: ne on helppo naisena lukea, kun ei ole sitä sukupuolen "taakkaa", vaan voi lähestyä vain hyvän tarinan ja kahden samanarvoisen hahmon kannalta. Voi eläytyä ja kokea ne tarinan ja hahmojen tunteet ilman, että täytyisi yrittää sovittaa itseään (alitajuisesti tai ei) tiettyihin rooleihin, varsinkin, jos teksteissä on erotiikkaa. Nautin suuresti myös "perinteisestä" kirjallisuudesta, mutta ficit genrenä kohdistuu nimenomaan tunteisiin tavalla, jota en muualla koe.
Tää ficcailu on oikeasti aika yleinen ja tosi mielenkiintoinen ilmiö, ja oon ylpeä omista teksteistäni, mutta en kyllä työpaikalla tai satunnaisessa seurassa kertoisi kellekään. En edes ystävilleni puhu tästä, vaikka moni heistä tietääkin harrastuksestani. Ficit ovat jotenkin niin henkilökohtaisia, enkä haluaisi kenen tahansa päästä kurkistamaan sisimpääni tekstieni kautta. Ja lisäksi se negatiivinen ja naureskeleva stigma on turhauttavan vahvoilla edelleen.
Mutta aina ihanaa ihmisten puhuvan ficci-harrastuksestaan, vaikka anonyyminä. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena 90-luvun lopulla erään tunnetun bändin muusikko kävi luonani, kun keikkaili paikkakunnalla. Ei ollut laulaja, eikä bändi suosikkini.
Vierailija kirjoitti:
N25 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N25 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N25 kirjoitti:
Minulla sama kuin aika monella jo aikaisemmin kirjoitelleella, eli olen vieläkin neitsyt :( Nyt olen jo niin vanha ja häpeän tätä niin paljon, että en edes menisi kenenkään kanssa sänkyyn tilaisuuden tullen, koska se paljastuisi heti ja sitten joutuisi antamaan hirveät selitykset. Tykkään kyllä masturboida, teen sitä joskus jopa kolme kertaa päivässä.
Sen oikean kanssa sitten aviossa, ei mitään selityksiä tarvitse.
Luuletko oikeasti, että enää lähestyisin miehiä asian tiimoilta? Tämän ikäisenä ja kokemattomana joudut vaan vaikka mille "listaa tähän huonoimmat panosi"-listoille kuvinesi ja tietoinesi. En todellakaan haluaa joutua sellaisen nöyryytyksen alaiseksi. That ship has sailed ja sinkkuna mennään loppuelämä. Viihdyn erittäin hyvin sinkkuna, minulla on todella laaja kaveripiiri joten seurasta ei ole puutetta, mutta seksiä olisi kyllä ollut joskus harrastaa. Mutta minkäs teet, olen jo auttamatta myöhässä.
- tuo kenelle vastasit
Ei sinun tarvitse mennä seksiseura- tai pano-keskeisesti, tai olla jollakin nololla listalla, vaan löytää se oikea ja olla sitten rakastava ja rakastettu vaimo. Itse aloitin selvästi sinua vanhempana puolisoni kanssa eikä ole mitään tarvinnut selitellä mistään mahdollisesta kokemuksesta tai sen puutteesta, vaan keskittyä rakastamaan häntä ja keräämään "rakastelukokemusta"hänen kanssaan. Se toki olisi velvollisuus kertoa, jos olisi joku sukupuolitauti, mutta koska sellaista ei ole (mitenpä olisi?), en ole kertonut hänelle kokemuksen puutteestani. Itse näen vain plussana sen, mitä vähemmän aiempaa kokemusta on, ihanteena nollakokemus muiden kanssa ja elinikäinen avioliitto. OK, nykyään monet ajattelevat eri tavalla, mutta meitä on moneen lähtöön. Mukavaa päivänjatkoa sinulle, NUORI nainen. Ole onnellinen, että et ole hankkinut "kokemusta" satunnaisten ihmisten kanssa.
- Se aiempi
Ja luuletko, että se täydellinen kumppani (kuka ei sinua laita millekään listalle) löytyy ensimmäisellä kerralla? Sitä pitää etsiä, ja laittaa itsensä alttiiksi sille nöyryytykselle kerta toisensa jälkeen. Mutta whatever, en rupea tästä enää jankkamaan. En selvästikään saa pointtiani perille. Mutta olen siis sen takia niin jyrkkä tässä, että kymmenestä parhaasta kaveristani ainakin kolme ovat joutuneet tällaisille listoille. Et sinä sitä oikeaa löydä, ellet käy koko kaupunkia läpi. Mutta, kuten kirjoitin, en tästä enää jankkaa tämän jälkeen. Hyvä, että sinulla on kaikki mennyt täydellisesti.
- tuo kenelle vastasit
25-vuotias ei ole todellakaan vielä liian vanha menettämään neitsyyttään. Eräs tietämäni miesihminen oli 25-vuotiaaksi asti neitsyt eikä todellakaan ole ainut tai edes kovin harvinainen tapaus. Sitten jos 65-vuotiaana olisi edelleen neitsyt, voisi puhua, että se juna on jo mennyt.
Ei kai ole myöhäistä vielä 65v aloittaa seksielämää. Oikeastaan aika jännää, kun monet ikätoverit jo lopen kyllästyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tutkinut UFO aihetta jo vuosia
vähän huono ottaa puheeksi oikeastaan missään joten en ole siitä ikinä sen kummemmin puhunut missään tai kenellekään .
tää on kiinnostanut mua todella paljon aina vaikka itsellä ei mitää omakohtasia kokemuksia olekkaan .
tää on antanut mulle todella paljon , olen oppinut historiaa , uskonnollisia asioita ja ties mitä
on toki vienytkin aika paljon vaikka se ei päällepäin näy , monet ihmiset menettäisivät yöunensa jos tietäisivät yhtä paljon asiasta .
mutta niin jokainen tyylillään , en ole koskaan asiaa kellekkään tuputtanut , lähinnä oma harrastus .
Minäkin olen kiinnostunut ufoista. Olen 61v nainen. Meitä on paljon. Itsekään en tästä huutele, paitsi niille, joiden tiedän olevan aiheesta kiinnostuneita.
Oletko koittanut etsiä muita kiinnostuneita?
Sulle on varmaan Ultra-lehti tuttu? Ja Suomen ufotutkijat
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä salaisuuksia, mutta mahdollinen harkinnassa. Mä olen ollut vuosia seksittömässä avioliitossa ja olen alkanut miettimään josko tarjoaisin apuani aikuisille neitsytmiehille...ratkaisisi monen ongelmat ..
Tuollaisen palvelutalon asiakkaaksi minäkin ryhtyisin. Suomessa on tosi hankalaa hankkia turvallista fyysistä rakkautta päiväsaikaan selvinpäin. Kotirouvien päiväkahviseuraa ei tarjoa enää kukaan vaikka kysyntää olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan järjetön juoppo. Vedän 2 litraa viiniä päivässä ja en saa edes krapulaa, koska sietokyky on vuosien varrella kasvanut. Ryypiskelen yksikseni Netflixin ääressä ja olen työelämässä. Kukaan ei tiedä - jos tietäisivät, olisin tasan saanut kuulla ja lujaa, sen verran osallistuvia sukulaiset ja ystävät ovat. En edes tiedä tarkalleen, miksi juon - todnäk ihan vaan tylsyyden tunteeseen. Joskus toivon, että alkoholi tappaisi minut pikapuoliin.
Mulla on just tää sama. Ihan kahta litraa ei mene sentään kerralla, mutta puolitoista hyvinkin, tai vähintään litra. Tuntuu ettei vaan ole kertakaikkiaan mitään muutakaan tekemistä, ja ilta ilman viiniä on melkeinpä pelottava ajatus. Työ ja työaika joustava, ei häiritse sitä ollenkaan.
Mulla on päinvastoin. En ole vuosiin juonut mitään. Mutta työkavereille ja pomoille joudun esittämään krapulaista kun heidän mielestään työntekijä on ahdasmielinen moralistilessu jos ei juo, ja sellaisia ei työpaikalla suvaita. Yhteisissä illanvietoissa heilun punkkupullon kanssa ja näyttelen humalaista kunnes alan "nukahdella" ja ne soittaa mulle taksin.
Olen himoissani työkaveriini.
Aloitin uudessa työpaikassa ja -tiimissä keväällä 2021. Samassa tiimissäni oli jo tuolloin eräs tyyppi, jonka kanssa harvakseltaan olimme/olemme samoissa projekteissa. Pidin (ja pidän) häntä päsmäröivänä, harvasanaisena tiedonpanttaajana joka töksäyttelee milloin mitäkin, mutta näitä piirteitä tasapainottaa viiltävän sarkastinen ja oivaltava huumori, syvää itsetuntemusta osoittava kyky nauraa itselleen ja intensiivinen, suora ja älykäs katse. Kun kokonaisuuteen lisätään pehmeänvakaa ääni ja miehekkäät, suonikkaat kädet jotka kuvittelen vaeltamassa vartalollani, saadaan aikaan päihdyttävä yhdistelmä.
Edellisen kerran olen himoinnut jotakuta yhtä ehdottomasti yli 20 vuotta sitten, kun olin 15-16-vuotias.
Olen naimisissa ja perheellinen. Himojeni kohde samoin.
Päälle päin mitään ei näy. En ole tehnyt mitään, enkä ole tekemässäkään. Teini-ikä ja varhaisaikuisuus epäsuosittuna ja rumana tyttönä kouli minusta mestarinäyttelijän, sillä mikään, mikään asia maailmassa ei aiheuta miessukupuolessa niin rajua ja refleksinomaista kuvotusta kuin ruman naisen rakkaus. Tiedän kyllä paikkani. Tavallaan nuo menneisyyden torjutuksi tulemiset ovat myös valaneet betoniin uskomukseni siitä, että työkaverini aivan vuorenvarmasti torjuisi minut tismalleen samalla tavalla. Vain ylpeyteni ja itsesuojeluvaistoni estävät lankeemukseni.
Toisaalta tätä räytymistä on kestänyt niin kauan että välillä melkein toivon oman puolisoni käyvän pikku seikkailuilla, vain jotta oma huono omatuntoni lievittyisi edes hieman.
Sitä en tiedä mitä tästä seuraa. Ehkä korkeintaan kehnommanpuoleista runoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40v nainen, ja kaiketi neitsyt... tai miten sen nyt ottaa. Olen antanut ja vastaanottanut suuseksiä, mutta vain kahden eri miehen kanssa. Yhdyntää ei ole ollut.
Olen kaunis, hoikka, koulutettu ja sosiaalinen. Mutta minulla on traumoja ja vaikeuksia miesten kanssa, koska minua on hyväksikäytetty seksuaalisesti lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kadun komein mies mutta en halua paljastaa sitä meidän naapureille. (Ainakin omasta mielestä)
Maisteri työelämässä kirjoitti:
Mäkin luen lähes joka ilta ennen nukkumaanmenoa homofikkejä, ja kirjoitan myös. Aika hyviäkin. :) Yksi syistä juuri mitä itse sanoit: ne on helppo naisena lukea, kun ei ole sitä sukupuolen "taakkaa", vaan voi lähestyä vain hyvän tarinan ja kahden samanarvoisen hahmon kannalta. Voi eläytyä ja kokea ne tarinan ja hahmojen tunteet ilman, että täytyisi yrittää sovittaa itseään (alitajuisesti tai ei) tiettyihin rooleihin, varsinkin, jos teksteissä on erotiikkaa. Nautin suuresti myös "perinteisestä" kirjallisuudesta, mutta ficit genrenä kohdistuu nimenomaan tunteisiin tavalla, jota en muualla koe.
Tää ficcailu on oikeasti aika yleinen ja tosi mielenkiintoinen ilmiö, ja oon ylpeä omista teksteistäni, mutta en kyllä työpaikalla tai satunnaisessa seurassa kertoisi kellekään. En edes ystävilleni puhu tästä, vaikka moni heistä tietääkin harrastuksestani. Ficit ovat jotenkin niin henkilökohtaisia, enkä haluaisi kenen tahansa päästä kurkistamaan sisimpääni tekstieni kautta. Ja lisäksi se negatiivinen ja naureskeleva stigma on turhauttavan vahvoilla edelleen.
Mutta aina ihanaa ihmisten puhuvan ficci-harrastuksestaan, vaikka anonyyminä. <3
Kiva kuulla muidenkin lukevan niitä. Olet oikeassa ja monet ovat todella hyviä. Luen vaan tiettyjen "parien" tarinoita niin paljon että odotan aina jo uusia. Terveisin aiheesta kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vihaan miehiä.
Se ei valitettavasti pysy salaisuutena.
ÅKanssaihmiset vaistoavat asenteesi, ja niin metsä vastaa kuin huudetaan. Pilaat suotta kolo elämäsi.
Tee jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan miehiä.
Se ei valitettavasti pysy salaisuutena.
ÅKanssaihmiset vaistoavat asenteesi, ja niin metsä vastaa kuin huudetaan. Pilaat suotta kolo elämäsi.
Tee jotain.
En koe elämäni menevän pilalle. En myöskään tee asialle mitään. Olen jo yrittänyt muuttaa asennettani.
Mutta kun en tykkää niin en tykkää. Okei, viha on liian isosti sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan järjetön juoppo. Vedän 2 litraa viiniä päivässä ja en saa edes krapulaa, koska sietokyky on vuosien varrella kasvanut. Ryypiskelen yksikseni Netflixin ääressä ja olen työelämässä. Kukaan ei tiedä - jos tietäisivät, olisin tasan saanut kuulla ja lujaa, sen verran osallistuvia sukulaiset ja ystävät ovat. En edes tiedä tarkalleen, miksi juon - todnäk ihan vaan tylsyyden tunteeseen. Joskus toivon, että alkoholi tappaisi minut pikapuoliin.
Mulla on just tää sama. Ihan kahta litraa ei mene sentään kerralla, mutta puolitoista hyvinkin, tai vähintään litra. Tuntuu ettei vaan ole kertakaikkiaan mitään muutakaan tekemistä, ja ilta ilman viiniä on melkeinpä pelottava ajatus. Työ ja työaika joustava, ei häiritse sitä ollenkaan.
Mulla on päinvastoin. En ole vuosiin juonut mitään. Mutta työkavereille ja pomoille joudun esittämään krapulaista kun heidän mielestään työntekijä on ahdasmielinen moralistilessu jos ei juo, ja sellaisia ei työpaikalla suvaita. Yhteisissä illanvietoissa heilun punkkupullon kanssa ja näyttelen humalaista kunnes alan "nukahdella" ja ne soittaa mulle taksin.
No höpö. Mä olen kyllämpysynyt jengissä mukana nuorena kun olin täysraitis enkä ollut edes ainoa. Ja työpaikalla samaten. Nyt olen ruvennut tykkäämään alkoholista mutta juon max 1 ravintola-annoksen viikkoon ja senkin säästän mieluiten siihen kunnes olen kotona.
En halua kenenkään tietävän salaisuuttani, siksi en sitä tänne kirjoita, enkä kerro kenellekään. How simple is that!
Mulla on just tää sama. Ihan kahta litraa ei mene sentään kerralla, mutta puolitoista hyvinkin, tai vähintään litra. Tuntuu ettei vaan ole kertakaikkiaan mitään muutakaan tekemistä, ja ilta ilman viiniä on melkeinpä pelottava ajatus. Työ ja työaika joustava, ei häiritse sitä ollenkaan.