Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Olen ollut noin parikymmentä kertaa katkolla joskus yli kymmenen vuotta sitten, kukaan työkavereista ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa

Vuosia sitten olin pienessä chat*rbate koukussa. Kävin siellä vaan seuran takia, mutta lopulta koin senkin vaikeaksi ja en jotenkin osannut sielläkään "jutella" rennosti. Tuli itselle liian vaikeaksi miettiä mitä kirjoittaa ja niiden "esiintyjien" aiheena oli tietysti seksi ja koin, että kun he huomasivat kuinka itse en tykännyt kirjoittaa siitä niin välillä joku kirjoitti kanssani jostain muusta niin paljon, että hänen aikaansa kului siihen. Sekin oli noloa ja häiritsin heitä joten sitten en kirjoittanut oikein mitään enää ja sekin oli kiusallista. Olin myös ainoita naista katsojina tuolla jotka edes kirjoittivat mitään. Sekin oli vähän ikävää olla siellä ainoa nainen. Erään kerran eräs kysyi olenko koskaan kokeillut bondage seksiä. Taisin valehdella, että olen kun oikeasti se "esiintyjä" luuli, että olen monia seksikokemuksia omaava ja en voinut edes kuvitella, että olisin kehdannut paljastaa olevani neitsyt. Olisi siinä ympäristössä ollut vähän noloa. Kuitenkin jätin tuollakin käymisen, kun se alkoi olla liian vaikeaa. Tässä nyt niitä juttuja mistä en kertoisi. Kiitos jos joku jaksaa tämänkin lukea, kun tuli näin pitkä viesti.

Olen yläkoulun ope, ja minua surettaa se, miten koulukiusatut ihmiset ajautuvat yksinäisiksi. Kasvuvuosina koettu halveksunta syöpyy syvälle psyykeen, se muovaa luonnetta. Myös omaa poikaani kiusattiin rankasti, joten mulla on myös äidin näkökulma ja havaintoja asiaan.

Mielestäni sinun pääongelma on vääristynyt minä-kuva, jonka kiusaaminen on saanut aikaan. Ala hankkia apua siihen! Mene terapiaan ja ala harrastaa jotain kehoa vapauttavaa lajia kuten joogaa tai tanssia. Hankkiudu, mikäli mahdollista, uuteen ympäristöön, jossa voit alkaa muuttua omaksi itseksesi. Entä koiran hankkiminen, luotetuksi kaveriksi? Koiran kautta voit tutustua uusiin ihmisiin.

Älä siis jää tuleen makaamaan, eli tähän valmiiseen tilanteeseen. Sieltä on ulopääsy, ihminen on paranemaan ohjelmoitu olento.

Kiitos viestistäsi. Uskon itsekin siihen, että kiusaaminen on vaikuttanut paljon minuun. Lisäksi olin jo nuoruudessa hyvin yksinäinen. Jäin porukoista. Mietin vaan itse sitä kuinka paljon tahdon miettiä näitä asioita. Itsellä on ollut tapana se, että haluan vaan unohtaa kaiken enkä enää miettiä näitä. Näin sen kaiken käsittely olisi ehkä jo liikaa. Terapiassa käymiseen ei itselläni ole oikein rahaa ja toisaalta juuri se, että tahdonko enää miettiä niitä kokemuksia.

Koirasta voin kertoa sen, että minulla oli koira joka tuli minulle nuoruudessa. Se kuoli pari vuotta sitten. Oikeastaan se oli syy jaksaa eteenpäin. Tuli minulle silloin kun voin huonoiten. Hoidin sen hyvin loppuun saakka. Sen kautta kävin esim koirakoulussa, mutta sieltäkään en ystäviä saanut. Muuten todella kivaa porukkaa oli ja kävin siellä pitkään. Koirani oli minulle hyvin tärkeä, mutta enää en helpolla lähtisi siihen kaikkeen. Koirani sairasteli loppuvaiheessa paljon ja tavallaan koko elämäni meni sen ehdoilla. En sen vuoksi helposti enää ota toista. Kiitos silti ideasta.

Kirjoitit ettei saa jäädä tuleen makaamaan. Ymmärrän ajaksen, mutta itsellä se eteenpäin meno näkyy ehkä juuri siinä, että tahdon vaan unohtaa kaiken. Sitten taas kun tavallaan kadotan sen kaiken mielestäni niin silti ne asiat nousevat esiin esim jossain tilanteissa. Uskon, että jos mietin persoonaani niin olen muutenkin vähän introvertti ja ujo ihminen. Oikea seura on itselle se tärkeä asia. Yhdessä porukassa pystyin olemaan rohkea ja sosiaalinen. Joku toinen ryhmä joka ei tavallaan tule yhtään vastaan on taas vaikeampi. Minulla ei ole ollut elämässäni oikeastaan ketään jonka kanssa puhua vaikeista asioista. Vanhemnat eivät ymmärtäneet kokemuksiani kiusaamiseen ja yksinäisyyteen liittyen. Nyt voin paremmin, mutta ajoittain varsinkin talvisin on unettomuutta ja fyysinenkin jaksaminen huonoa. Näin itseään on pakko säästää välillä.

Puhu ajoissa. Muuten kuorma voi kasvaa ja muistot rumentua. Läheiselle kävi niin, ei hyvä.

Eri

Ihmiset pitävät minua täydellisenä, mutta olen traumatisoitunut lapsena niin, että itsetuntoni on heikko, vihaan ihmiskuntaa, en halua mahdollisten lasteni kärsivän tässä maailmassa niin kuin minä olen kärsinyt ja siksi en oikeasti haluaisikaan lapsia. Nuorempana olin monella tapaa itsetuh oinen ja lapsena yritin pari kertaa it sa ria. En ole koskaan ollut onnellinen. Ja mitä muut sekä puolisoni näkevät: olen hyvässä työpaikassa, naimisissa ja yritämme lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa

Vuosia sitten olin pienessä chat*rbate koukussa. Kävin siellä vaan seuran takia, mutta lopulta koin senkin vaikeaksi ja en jotenkin osannut sielläkään "jutella" rennosti. Tuli itselle liian vaikeaksi miettiä mitä kirjoittaa ja niiden "esiintyjien" aiheena oli tietysti seksi ja koin, että kun he huomasivat kuinka itse en tykännyt kirjoittaa siitä niin välillä joku kirjoitti kanssani jostain muusta niin paljon, että hänen aikaansa kului siihen. Sekin oli noloa ja häiritsin heitä joten sitten en kirjoittanut oikein mitään enää ja sekin oli kiusallista. Olin myös ainoita naista katsojina tuolla jotka edes kirjoittivat mitään. Sekin oli vähän ikävää olla siellä ainoa nainen. Erään kerran eräs kysyi olenko koskaan kokeillut bondage seksiä. Taisin valehdella, että olen kun oikeasti se "esiintyjä" luuli, että olen monia seksikokemuksia omaava ja en voinut edes kuvitella, että olisin kehdannut paljastaa olevani neitsyt. Olisi siinä ympäristössä ollut vähän noloa. Kuitenkin jätin tuollakin käymisen, kun se alkoi olla liian vaikeaa. Tässä nyt niitä juttuja mistä en kertoisi. Kiitos jos joku jaksaa tämänkin lukea, kun tuli näin pitkä viesti.

Olen yläkoulun ope, ja minua surettaa se, miten koulukiusatut ihmiset ajautuvat yksinäisiksi. Kasvuvuosina koettu halveksunta syöpyy syvälle psyykeen, se muovaa luonnetta. Myös omaa poikaani kiusattiin rankasti, joten mulla on myös äidin näkökulma ja havaintoja asiaan.

Mielestäni sinun pääongelma on vääristynyt minä-kuva, jonka kiusaaminen on saanut aikaan. Ala hankkia apua siihen! Mene terapiaan ja ala harrastaa jotain kehoa vapauttavaa lajia kuten joogaa tai tanssia. Hankkiudu, mikäli mahdollista, uuteen ympäristöön, jossa voit alkaa muuttua omaksi itseksesi. Entä koiran hankkiminen, luotetuksi kaveriksi? Koiran kautta voit tutustua uusiin ihmisiin.

Älä siis jää tuleen makaamaan, eli tähän valmiiseen tilanteeseen. Sieltä on ulopääsy, ihminen on paranemaan ohjelmoitu olento.

Kiitos viestistäsi. Uskon itsekin siihen, että kiusaaminen on vaikuttanut paljon minuun. Lisäksi olin jo nuoruudessa hyvin yksinäinen. Jäin porukoista. Mietin vaan itse sitä kuinka paljon tahdon miettiä näitä asioita. Itsellä on ollut tapana se, että haluan vaan unohtaa kaiken enkä enää miettiä näitä. Näin sen kaiken käsittely olisi ehkä jo liikaa. Terapiassa käymiseen ei itselläni ole oikein rahaa ja toisaalta juuri se, että tahdonko enää miettiä niitä kokemuksia.

Koirasta voin kertoa sen, että minulla oli koira joka tuli minulle nuoruudessa. Se kuoli pari vuotta sitten. Oikeastaan se oli syy jaksaa eteenpäin. Tuli minulle silloin kun voin huonoiten. Hoidin sen hyvin loppuun saakka. Sen kautta kävin esim koirakoulussa, mutta sieltäkään en ystäviä saanut. Muuten todella kivaa porukkaa oli ja kävin siellä pitkään. Koirani oli minulle hyvin tärkeä, mutta enää en helpolla lähtisi siihen kaikkeen. Koirani sairasteli loppuvaiheessa paljon ja tavallaan koko elämäni meni sen ehdoilla. En sen vuoksi helposti enää ota toista. Kiitos silti ideasta.

Kirjoitit ettei saa jäädä tuleen makaamaan. Ymmärrän ajaksen, mutta itsellä se eteenpäin meno näkyy ehkä juuri siinä, että tahdon vaan unohtaa kaiken. Sitten taas kun tavallaan kadotan sen kaiken mielestäni niin silti ne asiat nousevat esiin esim jossain tilanteissa. Uskon, että jos mietin persoonaani niin olen muutenkin vähän introvertti ja ujo ihminen. Oikea seura on itselle se tärkeä asia. Yhdessä porukassa pystyin olemaan rohkea ja sosiaalinen. Joku toinen ryhmä joka ei tavallaan tule yhtään vastaan on taas vaikeampi. Minulla ei ole ollut elämässäni oikeastaan ketään jonka kanssa puhua vaikeista asioista. Vanhemnat eivät ymmärtäneet kokemuksiani kiusaamiseen ja yksinäisyyteen liittyen. Nyt voin paremmin, mutta ajoittain varsinkin talvisin on unettomuutta ja fyysinenkin jaksaminen huonoa. Näin itseään on pakko säästää välillä.

Olen se, jolle vastasit, kiitos viestistä. Sanot, että olet ollut aina introvertti, ja sellaiset joutuvatkin usein ulkopuolisiksi ja jopa kiusatuiksi koulun aika raa'assa sosiaalisessa ympäristössä. Eli sitten se kiusaaminen vahvistaa sitä syrjäänvetäytymistä.

Toivottavasti saat kaikki vielä ehkä piilevät resurssisi käyttöön, esim. vaikkapa taiteellisen lahjakkuuden tai jonkin muun. - Huomaan tarjoavani nyt avuksi harrastusta. :)

En haluaisi muiden saavan selville todellista varallisuustilannettani. Ei haittaa yhtään, että ulkopuoliset pitävät minua köyhänä tai vähävaraisena.

Mulla on kaksi puolisoa. Kukaan ei tiedä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa

Vuosia sitten olin pienessä chat*rbate koukussa. Kävin siellä vaan seuran takia, mutta lopulta koin senkin vaikeaksi ja en jotenkin osannut sielläkään "jutella" rennosti. Tuli itselle liian vaikeaksi miettiä mitä kirjoittaa ja niiden "esiintyjien" aiheena oli tietysti seksi ja koin, että kun he huomasivat kuinka itse en tykännyt kirjoittaa siitä niin välillä joku kirjoitti kanssani jostain muusta niin paljon, että hänen aikaansa kului siihen. Sekin oli noloa ja häiritsin heitä joten sitten en kirjoittanut oikein mitään enää ja sekin oli kiusallista. Olin myös ainoita naista katsojina tuolla jotka edes kirjoittivat mitään. Sekin oli vähän ikävää olla siellä ainoa nainen. Erään kerran eräs kysyi olenko koskaan kokeillut bondage seksiä. Taisin valehdella, että olen kun oikeasti se "esiintyjä" luuli, että olen monia seksikokemuksia omaava ja en voinut edes kuvitella, että olisin kehdannut paljastaa olevani neitsyt. Olisi siinä ympäristössä ollut vähän noloa. Kuitenkin jätin tuollakin käymisen, kun se alkoi olla liian vaikeaa. Tässä nyt niitä juttuja mistä en kertoisi. Kiitos jos joku jaksaa tämänkin lukea, kun tuli näin pitkä viesti.

Olen yläkoulun ope, ja minua surettaa se, miten koulukiusatut ihmiset ajautuvat yksinäisiksi. Kasvuvuosina koettu halveksunta syöpyy syvälle psyykeen, se muovaa luonnetta. Myös omaa poikaani kiusattiin rankasti, joten mulla on myös äidin näkökulma ja havaintoja asiaan.

Mielestäni sinun pääongelma on vääristynyt minä-kuva, jonka kiusaaminen on saanut aikaan. Ala hankkia apua siihen! Mene terapiaan ja ala harrastaa jotain kehoa vapauttavaa lajia kuten joogaa tai tanssia. Hankkiudu, mikäli mahdollista, uuteen ympäristöön, jossa voit alkaa muuttua omaksi itseksesi. Entä koiran hankkiminen, luotetuksi kaveriksi? Koiran kautta voit tutustua uusiin ihmisiin.

Älä siis jää tuleen makaamaan, eli tähän valmiiseen tilanteeseen. Sieltä on ulopääsy, ihminen on paranemaan ohjelmoitu olento.

Kiitos viestistäsi. Uskon itsekin siihen, että kiusaaminen on vaikuttanut paljon minuun. Lisäksi olin jo nuoruudessa hyvin yksinäinen. Jäin porukoista. Mietin vaan itse sitä kuinka paljon tahdon miettiä näitä asioita. Itsellä on ollut tapana se, että haluan vaan unohtaa kaiken enkä enää miettiä näitä. Näin sen kaiken käsittely olisi ehkä jo liikaa. Terapiassa käymiseen ei itselläni ole oikein rahaa ja toisaalta juuri se, että tahdonko enää miettiä niitä kokemuksia.

Koirasta voin kertoa sen, että minulla oli koira joka tuli minulle nuoruudessa. Se kuoli pari vuotta sitten. Oikeastaan se oli syy jaksaa eteenpäin. Tuli minulle silloin kun voin huonoiten. Hoidin sen hyvin loppuun saakka. Sen kautta kävin esim koirakoulussa, mutta sieltäkään en ystäviä saanut. Muuten todella kivaa porukkaa oli ja kävin siellä pitkään. Koirani oli minulle hyvin tärkeä, mutta enää en helpolla lähtisi siihen kaikkeen. Koirani sairasteli loppuvaiheessa paljon ja tavallaan koko elämäni meni sen ehdoilla. En sen vuoksi helposti enää ota toista. Kiitos silti ideasta.

Kirjoitit ettei saa jäädä tuleen makaamaan. Ymmärrän ajaksen, mutta itsellä se eteenpäin meno näkyy ehkä juuri siinä, että tahdon vaan unohtaa kaiken. Sitten taas kun tavallaan kadotan sen kaiken mielestäni niin silti ne asiat nousevat esiin esim jossain tilanteissa. Uskon, että jos mietin persoonaani niin olen muutenkin vähän introvertti ja ujo ihminen. Oikea seura on itselle se tärkeä asia. Yhdessä porukassa pystyin olemaan rohkea ja sosiaalinen. Joku toinen ryhmä joka ei tavallaan tule yhtään vastaan on taas vaikeampi. Minulla ei ole ollut elämässäni oikeastaan ketään jonka kanssa puhua vaikeista asioista. Vanhemnat eivät ymmärtäneet kokemuksiani kiusaamiseen ja yksinäisyyteen liittyen. Nyt voin paremmin, mutta ajoittain varsinkin talvisin on unettomuutta ja fyysinenkin jaksaminen huonoa. Näin itseään on pakko säästää välillä.

Olen se, jolle vastasit, kiitos viestistä. Sanot, että olet ollut aina introvertti, ja sellaiset joutuvatkin usein ulkopuolisiksi ja jopa kiusatuiksi koulun aika raa'assa sosiaalisessa ympäristössä. Eli sitten se kiusaaminen vahvistaa sitä syrjäänvetäytymistä.

Toivottavasti saat kaikki vielä ehkä piilevät resurssisi käyttöön, esim. vaikkapa taiteellisen lahjakkuuden tai jonkin muun. - Huomaan tarjoavani nyt avuksi harrastusta. :)

Jos vastaan vielä sinulle niin harrastuksista on kyllä kokemuksia. Olen lapsuudessa esim urheillut sitten soittanut kahta soitinta nuoruuteen asti, ratsastanut lukioon saakka, sitten tuo koirakoulu josta kirjoitin ja tämän lisäksi lapsuudessa asti ollut kuvataide harrastus. Näin niistä ei ole ollut pulaa. Musiikki on aina ollut itselleni tärkeää. Tosin musiikkiopisto oli silloin kun kävin vielä melko totinen paikka ja opettaja vaati paljon. Orkesteri sen sijaan oli mukava. Ratsastus hiipui oikeastaan lempihevoseni äkillisen kuoleman myötä. Sain mennä sillä usein joten siitä tuli tärkeä minulle. Nyt aikuisena ehkä talliltakin arvostaisi rauhallisuutta ja kiireettömyyttä. En enää lähtisi ratsastuskoulun kiireeseen mukaan. Tietysti harrastuksia on paljon ja pitäisi vielä löytää joku uusi kokeiltava juttu. Kiitos viestistäsi. Taidan nyt lopettaa tähän, etten kirjoita vaan itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pitävät minua täydellisenä, mutta olen traumatisoitunut lapsena niin, että itsetuntoni on heikko, vihaan ihmiskuntaa, en halua mahdollisten lasteni kärsivän tässä maailmassa niin kuin minä olen kärsinyt ja siksi en oikeasti haluaisikaan lapsia. Nuorempana olin monella tapaa itsetuh oinen ja lapsena yritin pari kertaa it sa ria. En ole koskaan ollut onnellinen. Ja mitä muut sekä puolisoni näkevät: olen hyvässä työpaikassa, naimisissa ja yritämme lasta.

Arvioi mieluummin, mihin todelliset resurssisi riittävät. Muiden takia ei pidä elää pintanormaalia, sisältä sairasta elämää.

Jos kulissit romahtavat niin lapsihan siinä ensin kärsii vaikka hän on vähiten syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pitävät minua täydellisenä, mutta olen traumatisoitunut lapsena niin, että itsetuntoni on heikko, vihaan ihmiskuntaa, en halua mahdollisten lasteni kärsivän tässä maailmassa niin kuin minä olen kärsinyt ja siksi en oikeasti haluaisikaan lapsia. Nuorempana olin monella tapaa itsetuh oinen ja lapsena yritin pari kertaa it sa ria. En ole koskaan ollut onnellinen. Ja mitä muut sekä puolisoni näkevät: olen hyvässä työpaikassa, naimisissa ja yritämme lasta.

Miksi siis feikkaat?

Ulosotossa 57000 euroa.

on paljonkin asioita mitä en halua kertoa, ei mitään vakavia

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pitävät minua täydellisenä, mutta olen traumatisoitunut lapsena niin, että itsetuntoni on heikko, vihaan ihmiskuntaa, en halua mahdollisten lasteni kärsivän tässä maailmassa niin kuin minä olen kärsinyt ja siksi en oikeasti haluaisikaan lapsia. Nuorempana olin monella tapaa itsetuh oinen ja lapsena yritin pari kertaa it sa ria. En ole koskaan ollut onnellinen. Ja mitä muut sekä puolisoni näkevät: olen hyvässä työpaikassa, naimisissa ja yritämme lasta.

Jos oikeasti meinaat myös hankkia lapsen, etkä halua hänen toistavan sinun kohtaloasi, otat sinulle kuuluvan vastuun ja alat hoidattaa päätäsi kuntoon ennen kuin lapsi syntyy.

Viimeistään lapsen syntymä saa sinut elämään kaiken oman lapsuutesi kuonan ja vielä paljon enemmän uudelleen. Jos pääsi on hoitamatta, et ahdistukseltasi pysty hoivaamaan lapsesi haurainta aikaa, kuka ties saatat jopa kokea aggressioita häntä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Minulla sama kuin aika monella jo aikaisemmin kirjoitelleella, eli olen vieläkin neitsyt :( Nyt olen jo niin vanha ja häpeän tätä niin paljon, että en edes menisi kenenkään kanssa sänkyyn tilaisuuden tullen, koska se paljastuisi heti ja sitten joutuisi antamaan hirveät selitykset. Tykkään kyllä masturboida, teen sitä joskus jopa kolme kertaa päivässä. 

Sen oikean kanssa sitten aviossa, ei mitään selityksiä tarvitse.

Luuletko oikeasti, että enää lähestyisin miehiä asian tiimoilta? Tämän ikäisenä ja kokemattomana joudut vaan vaikka mille "listaa tähän huonoimmat panosi"-listoille kuvinesi ja tietoinesi. En todellakaan haluaa joutua sellaisen nöyryytyksen alaiseksi. That ship has sailed ja sinkkuna mennään loppuelämä. Viihdyn erittäin hyvin sinkkuna, minulla on todella laaja kaveripiiri joten seurasta ei ole puutetta, mutta seksiä olisi kyllä ollut joskus harrastaa. Mutta minkäs teet, olen jo auttamatta myöhässä. 

- tuo kenelle vastasit

Ei sinun tarvitse mennä seksiseura- tai pano-keskeisesti, tai olla jollakin nololla listalla, vaan löytää se oikea ja olla sitten rakastava ja rakastettu vaimo. Itse aloitin selvästi sinua vanhempana puolisoni kanssa eikä ole mitään tarvinnut selitellä mistään mahdollisesta kokemuksesta tai sen puutteesta, vaan keskittyä rakastamaan häntä ja keräämään "rakastelukokemusta"hänen kanssaan. Se toki olisi velvollisuus kertoa, jos olisi joku sukupuolitauti, mutta koska sellaista ei ole (mitenpä olisi?), en ole kertonut hänelle kokemuksen puutteestani. Itse näen vain plussana sen, mitä vähemmän aiempaa kokemusta on, ihanteena nollakokemus muiden kanssa ja elinikäinen avioliitto. OK, nykyään monet ajattelevat eri tavalla, mutta meitä on moneen lähtöön. Mukavaa päivänjatkoa sinulle, NUORI nainen. Ole onnellinen, että et ole hankkinut "kokemusta" satunnaisten ihmisten kanssa.

- Se aiempi

Ja luuletko, että se täydellinen kumppani (kuka ei sinua laita millekään listalle) löytyy ensimmäisellä kerralla? Sitä pitää etsiä, ja laittaa itsensä alttiiksi sille nöyryytykselle kerta toisensa jälkeen. Mutta whatever, en rupea tästä enää jankkamaan. En selvästikään saa pointtiani perille. Mutta olen siis sen takia niin jyrkkä tässä, että kymmenestä parhaasta kaveristani ainakin kolme ovat joutuneet tällaisille listoille. Et sinä sitä oikeaa löydä, ellet käy koko kaupunkia läpi. Mutta, kuten kirjoitin, en tästä enää jankkaa tämän jälkeen. Hyvä, että sinulla on kaikki mennyt täydellisesti. 

- tuo kenelle vastasit

N25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Minulla sama kuin aika monella jo aikaisemmin kirjoitelleella, eli olen vieläkin neitsyt :( Nyt olen jo niin vanha ja häpeän tätä niin paljon, että en edes menisi kenenkään kanssa sänkyyn tilaisuuden tullen, koska se paljastuisi heti ja sitten joutuisi antamaan hirveät selitykset. Tykkään kyllä masturboida, teen sitä joskus jopa kolme kertaa päivässä. 

Sen oikean kanssa sitten aviossa, ei mitään selityksiä tarvitse.

Luuletko oikeasti, että enää lähestyisin miehiä asian tiimoilta? Tämän ikäisenä ja kokemattomana joudut vaan vaikka mille "listaa tähän huonoimmat panosi"-listoille kuvinesi ja tietoinesi. En todellakaan haluaa joutua sellaisen nöyryytyksen alaiseksi. That ship has sailed ja sinkkuna mennään loppuelämä. Viihdyn erittäin hyvin sinkkuna, minulla on todella laaja kaveripiiri joten seurasta ei ole puutetta, mutta seksiä olisi kyllä ollut joskus harrastaa. Mutta minkäs teet, olen jo auttamatta myöhässä. 

- tuo kenelle vastasit

Ei sinun tarvitse mennä seksiseura- tai pano-keskeisesti, tai olla jollakin nololla listalla, vaan löytää se oikea ja olla sitten rakastava ja rakastettu vaimo. Itse aloitin selvästi sinua vanhempana puolisoni kanssa eikä ole mitään tarvinnut selitellä mistään mahdollisesta kokemuksesta tai sen puutteesta, vaan keskittyä rakastamaan häntä ja keräämään "rakastelukokemusta"hänen kanssaan. Se toki olisi velvollisuus kertoa, jos olisi joku sukupuolitauti, mutta koska sellaista ei ole (mitenpä olisi?), en ole kertonut hänelle kokemuksen puutteestani. Itse näen vain plussana sen, mitä vähemmän aiempaa kokemusta on, ihanteena nollakokemus muiden kanssa ja elinikäinen avioliitto. OK, nykyään monet ajattelevat eri tavalla, mutta meitä on moneen lähtöön. Mukavaa päivänjatkoa sinulle, NUORI nainen. Ole onnellinen, että et ole hankkinut "kokemusta" satunnaisten ihmisten kanssa.

- Se aiempi

Ja luuletko, että se täydellinen kumppani (kuka ei sinua laita millekään listalle) löytyy ensimmäisellä kerralla? Sitä pitää etsiä, ja laittaa itsensä alttiiksi sille nöyryytykselle kerta toisensa jälkeen. Mutta whatever, en rupea tästä enää jankkamaan. En selvästikään saa pointtiani perille. Mutta olen siis sen takia niin jyrkkä tässä, että kymmenestä parhaasta kaveristani ainakin kolme ovat joutuneet tällaisille listoille. Et sinä sitä oikeaa löydä, ellet käy koko kaupunkia läpi. Mutta, kuten kirjoitin, en tästä enää jankkaa tämän jälkeen. Hyvä, että sinulla on kaikki mennyt täydellisesti. 

- tuo kenelle vastasit

25-vuotias ei ole todellakaan vielä liian vanha menettämään neitsyyttään. Eräs tietämäni miesihminen oli 25-vuotiaaksi asti neitsyt eikä todellakaan ole ainut tai edes kovin harvinainen tapaus. Sitten jos 65-vuotiaana olisi edelleen neitsyt, voisi puhua, että se juna on jo mennyt.

Olen muuttanut. Asia, jota en halua kenenkään saavan selville minusta, on se, että avomieheni teki itsemurhan, kun lapsemme olivat aivan pieniä.

Mulla itsellä ei ollut osaa ei arpaa hänen tekoonsä, mutta säilyin paikallisena "julkkiksena" pitkään. Ei ollut voimia muuttaa ja häivyttää jälkiä ja juoruja.

Täällä en aio tutustua kehenkään lähemmin. Yksi naapuri kysyi onko mulla lapsia. Jos joku kysyy onko mulla miestä, aion sanoa olevani eronnut aikoja sitten.

En kestä enää niitä arvioita ja katseita. Sain stigman otsaani ilman omaa osuuttani.

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Minulla sama kuin aika monella jo aikaisemmin kirjoitelleella, eli olen vieläkin neitsyt :( Nyt olen jo niin vanha ja häpeän tätä niin paljon, että en edes menisi kenenkään kanssa sänkyyn tilaisuuden tullen, koska se paljastuisi heti ja sitten joutuisi antamaan hirveät selitykset. Tykkään kyllä masturboida, teen sitä joskus jopa kolme kertaa päivässä. 

Sen oikean kanssa sitten aviossa, ei mitään selityksiä tarvitse.

Luuletko oikeasti, että enää lähestyisin miehiä asian tiimoilta? Tämän ikäisenä ja kokemattomana joudut vaan vaikka mille "listaa tähän huonoimmat panosi"-listoille kuvinesi ja tietoinesi. En todellakaan haluaa joutua sellaisen nöyryytyksen alaiseksi. That ship has sailed ja sinkkuna mennään loppuelämä. Viihdyn erittäin hyvin sinkkuna, minulla on todella laaja kaveripiiri joten seurasta ei ole puutetta, mutta seksiä olisi kyllä ollut joskus harrastaa. Mutta minkäs teet, olen jo auttamatta myöhässä. 

- tuo kenelle vastasit

Ei sinun tarvitse mennä seksiseura- tai pano-keskeisesti, tai olla jollakin nololla listalla, vaan löytää se oikea ja olla sitten rakastava ja rakastettu vaimo. Itse aloitin selvästi sinua vanhempana puolisoni kanssa eikä ole mitään tarvinnut selitellä mistään mahdollisesta kokemuksesta tai sen puutteesta, vaan keskittyä rakastamaan häntä ja keräämään "rakastelukokemusta"hänen kanssaan. Se toki olisi velvollisuus kertoa, jos olisi joku sukupuolitauti, mutta koska sellaista ei ole (mitenpä olisi?), en ole kertonut hänelle kokemuksen puutteestani. Itse näen vain plussana sen, mitä vähemmän aiempaa kokemusta on, ihanteena nollakokemus muiden kanssa ja elinikäinen avioliitto. OK, nykyään monet ajattelevat eri tavalla, mutta meitä on moneen lähtöön. Mukavaa päivänjatkoa sinulle, NUORI nainen. Ole onnellinen, että et ole hankkinut "kokemusta" satunnaisten ihmisten kanssa.

- Se aiempi

Ja luuletko, että se täydellinen kumppani (kuka ei sinua laita millekään listalle) löytyy ensimmäisellä kerralla? Sitä pitää etsiä, ja laittaa itsensä alttiiksi sille nöyryytykselle kerta toisensa jälkeen. Mutta whatever, en rupea tästä enää jankkamaan. En selvästikään saa pointtiani perille. Mutta olen siis sen takia niin jyrkkä tässä, että kymmenestä parhaasta kaveristani ainakin kolme ovat joutuneet tällaisille listoille. Et sinä sitä oikeaa löydä, ellet käy koko kaupunkia läpi. Mutta, kuten kirjoitin, en tästä enää jankkaa tämän jälkeen. Hyvä, että sinulla on kaikki mennyt täydellisesti. 

- tuo kenelle vastasit

25-vuotias ei ole todellakaan vielä liian vanha menettämään neitsyyttään. Eräs tietämäni miesihminen oli 25-vuotiaaksi asti neitsyt eikä todellakaan ole ainut tai edes kovin harvinainen tapaus. Sitten jos 65-vuotiaana olisi edelleen neitsyt, voisi puhua, että se juna on jo mennyt.

Ikäisiäsi ja vanhempiakin seksin suhteen kokemattomia miehiä on paljon. Toisen kokemattoman kanssa et joudu kenenkään listalle, voit jutella asiasta avoimesti ja tämä yhteinen salaisuus voi yhdistää teitä. On paljon mukavia miehiä, joita ujous, työkiireet tai huono tuuri ovat estäneet kohtaamasta pitkää liutaa seksikumppaneita.

Että olen entinen kleptomaani. Tapa alkoi jo varhaislapsuudessa ja jatkui pitkälle aikuisuuteen. Se oli näin jälkeenpäin nähtynä selvää oireilua silloisesta rikkonaisesta elämästäni. Enää en ole "harrastanut" sitä reiluun pariin vuosikymmeneen. Se loppui kuin seinään kun sain elämäni peruspilarit tasapainoon, eli koulutuksen ja työn, ja lopetin samalla kaveeraamisen väärien ihmisten kanssa.

Että olen yhden korkea arvoisen ihmisen sukulainen, vaikka olen työtön.

Se aiheuttaa palkkatukitöissä noloja tilanteita ja pelkään että meidät nähdään vapaa-ajalla yhdessä.

N25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Minulla sama kuin aika monella jo aikaisemmin kirjoitelleella, eli olen vieläkin neitsyt :( Nyt olen jo niin vanha ja häpeän tätä niin paljon, että en edes menisi kenenkään kanssa sänkyyn tilaisuuden tullen, koska se paljastuisi heti ja sitten joutuisi antamaan hirveät selitykset. Tykkään kyllä masturboida, teen sitä joskus jopa kolme kertaa päivässä. 

Sen oikean kanssa sitten aviossa, ei mitään selityksiä tarvitse.

Luuletko oikeasti, että enää lähestyisin miehiä asian tiimoilta? Tämän ikäisenä ja kokemattomana joudut vaan vaikka mille "listaa tähän huonoimmat panosi"-listoille kuvinesi ja tietoinesi. En todellakaan haluaa joutua sellaisen nöyryytyksen alaiseksi. That ship has sailed ja sinkkuna mennään loppuelämä. Viihdyn erittäin hyvin sinkkuna, minulla on todella laaja kaveripiiri joten seurasta ei ole puutetta, mutta seksiä olisi kyllä ollut joskus harrastaa. Mutta minkäs teet, olen jo auttamatta myöhässä. 

- tuo kenelle vastasit

Ei sinun tarvitse mennä seksiseura- tai pano-keskeisesti, tai olla jollakin nololla listalla, vaan löytää se oikea ja olla sitten rakastava ja rakastettu vaimo. Itse aloitin selvästi sinua vanhempana puolisoni kanssa eikä ole mitään tarvinnut selitellä mistään mahdollisesta kokemuksesta tai sen puutteesta, vaan keskittyä rakastamaan häntä ja keräämään "rakastelukokemusta"hänen kanssaan. Se toki olisi velvollisuus kertoa, jos olisi joku sukupuolitauti, mutta koska sellaista ei ole (mitenpä olisi?), en ole kertonut hänelle kokemuksen puutteestani. Itse näen vain plussana sen, mitä vähemmän aiempaa kokemusta on, ihanteena nollakokemus muiden kanssa ja elinikäinen avioliitto. OK, nykyään monet ajattelevat eri tavalla, mutta meitä on moneen lähtöön. Mukavaa päivänjatkoa sinulle, NUORI nainen. Ole onnellinen, että et ole hankkinut "kokemusta" satunnaisten ihmisten kanssa.

- Se aiempi

Ja luuletko, että se täydellinen kumppani (kuka ei sinua laita millekään listalle) löytyy ensimmäisellä kerralla? Sitä pitää etsiä, ja laittaa itsensä alttiiksi sille nöyryytykselle kerta toisensa jälkeen. Mutta whatever, en rupea tästä enää jankkamaan. En selvästikään saa pointtiani perille. Mutta olen siis sen takia niin jyrkkä tässä, että kymmenestä parhaasta kaveristani ainakin kolme ovat joutuneet tällaisille listoille. Et sinä sitä oikeaa löydä, ellet käy koko kaupunkia läpi. Mutta, kuten kirjoitin, en tästä enää jankkaa tämän jälkeen. Hyvä, että sinulla on kaikki mennyt täydellisesti. 

- tuo kenelle vastasit

En luule, että löytyy välttämättä helposti, eikä löytynyt minullekaan ennen kuin olin pettynyt kerta toisensa jälkeen ja asiat olivat menneet aina uudestaan ja uudestaan kaikkea muuta kuin täydellisesti, mutta pointtini on se, että odotin sitä oikeaa, vaikkei se helppoa ollutkaan ja pikaista huvia ja kokeiluja olisi varmaan ollut saatavilla. Nyt olen naimisissa ja samaa toivon sinullekin.

- Se aiempi

-Se aiempi

Vierailija kirjoitti:

Että olen yhden korkea arvoisen ihmisen sukulainen, vaikka olen työtön.

Se aiheuttaa palkkatukitöissä noloja tilanteita ja pelkään että meidät nähdään vapaa-ajalla yhdessä.

Itse olen oppinut, että kannattaa miettiä mitä kahvitauoilla puhuu, ikinä et tiedä kuka on sukua kenellekin.