Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta
Voin aloittaa: Väitän eläväni terveellisesti, mutta syön salaa jopa useita suklaalevyjä päivittäin...
Kommentit (1614)
En tiedä monenko miehen kanssa olen harrastanut seksiä..nuoruudessa meni lujaa ja miehiä oli useampi viikossa. Nyt olen ollut kunnollinen perheen äiti jo 20-vuotta..toki olen jotain tarinaa kertonut ja osan juttuja, mutta tuo miesmäärä oli järjetön..kaiken päälle en edes ole ikinä tykännyt hirveästi seksistä..en tiedä miksi käyttäydyin noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että olen yhden korkea arvoisen ihmisen sukulainen, vaikka olen työtön.
Se aiheuttaa palkkatukitöissä noloja tilanteita ja pelkään että meidät nähdään vapaa-ajalla yhdessä.
Itse olen oppinut, että kannattaa miettiä mitä kahvitauoilla puhuu, ikinä et tiedä kuka on sukua kenellekin.
Niinpä, tai kuka ylipäätään on kaveri tai vaikka naapuri kenellekin.
Nukutan 2,5-vuotiaan tabletin ääreen kun en jaksa sitä vinkumista ja rääkymistä.
Gigantti kirjoitti:
Olen lähes 40 v ja neitsyt. En ole koskaan seurustellut tai käynyt kunnon treffeillä. Jos löytäisin jonkun en kehtaisi kertoa sille tilanteestani. En siis kehtaa edes yrittää. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja lapsia, mutta se ei taida toteutua.
Ei neitsyys haittaa. On harmillista, että seksikokemuksista näyttää tulleen pakollisia. Niinhän ei ole. Seksi ei vaadi myöskään mitään kummempia taitoja, vaan vain leikkisää heittäytymistä. Olin kolmekymppinen kun aloitin seksijutut, osasin luontaisesti.
Kuuntelin autoradiosta hyvää biisiä, mut en saanu sanoista kunnolla selvää kuin vaan jostain 20 minsaa...( yli 50 v ja vähän jo huono kuulo siis)
Googletin kappaletta kotona teinien kanssa ja olin jo että ei se nyt ainakaan tuo Isaac Elliot voi olla!
No olihan se, ei voi mitään. Melodiakin oli tarttuva ja se taustan sointi.
Että olen myynyt seksiä nuorena, vaikka olen akateeminen kunnollinen perheenäiti nykyisin.
Että olen kirjoittanut AV-palstalle ketjuun Korvaa aloitusten 1 sana pierulla.
Että en olekaan aina vahva ja koko suvun "tukipilari" vaan sisältä aivan tajuttoman rikki ja väsynyt, suorastaan masentunut.
En pidä lapsista.
Minua ärsyttää jopa tv-mainosten kakarat (tämänhetkisistä hirvein esimerkki on Atrian "mifffsstä vvvruaka tulee" -mainos). Kavereiden tenavien tekemisiä on kuitenkin pakko ihastella, jos ei halua vaikuttaa omituiselta. Minä ja mamman pikku hirviöt ei vain tulla toimeen.
Olen ollut rakastunut entiseen proffaani jo yli 20 vuoden ajan, vaikka olen naimisissa ja niin on hänkin. En tiedä mikä minua vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun koti on aivan hirveän sotkuinen. En jaksa järkyttävän väsymyksen takia siivota kunnolla. Se hävettää ihan sikana. En päästä ketään kotiini vieraaksi, keksin aina tekosyyn, jonka takia pitää tavata muualla.
Sama juttu. Minulle on muutenkin luontevampaa ehdottaa tapaamista esim. johonkin kahvilaan kuin kutsua jotakuta kotiini kahville, joten homma toimii kyllä ihan hyvin. Kukaan ei ole tähän mennessä ihmetellyt asiaa mitenkään tai yrittänyt väkisin kutsua itseään kotiini vieraaksi. 😃
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut rakastunut entiseen proffaani jo yli 20 vuoden ajan, vaikka olen naimisissa ja niin on hänkin. En tiedä mikä minua vaivaa.
En tiedä lohduttaako sinua, mutta minä rakastan yhä amiksen aikaista opettajaani. Sillä erolla tosin, että hän naimisissa ja perheellinen ja minä en. Amiksesta aikaa jo yli 10v... En tiedä mikä minuakaan vaivaa, mutta uskon että jotkut ihmiset syystä tai toisesta jäävät sydämeen. Ja meitä on paljon, joille näin käy, harva vaan kehtaa myöntää näitä "älyttömiä" rakkauksia.
Vierailija kirjoitti:
vihaan syntymätöntä lastani ja tätä tilannetta ja joka päivä turvaan ja tuudittaudun vielä kohtukuoleman mahdollisuuteen että pääsin eroon tästä asiasta,,,
Toivottavasti puhut tästä neuvolassa suoraan koska tarvitset selvästi apua (terapiaa). Ei ole lapsen vika että äiti ajattelee noin joten ÄLÄ PURA sitä lapseesi. Anna vaikka vauva pois jos et sitä kerta halua. Tässä maailmassa näkee tarpeeksi lasten pahoinvointia aikuisen mielenterveysongelmien vuoksi että pistää itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että vaikka esitän herttaista ja mukavaa niin kärsin tunteesta, että olen kiroutunut paska. Olen nimittäin lapsena puhunut pahaa parhaasta ystävästäni niin että tämä kuuli enkä koskaan pyytänyt anteeksi, (hänkään ei pannut minua siitä tilille), lisäksi potkaisin kerran yhden itseäni pienemmän tytön nurin. Mutta kun en tunne minkäänlaista katumusta noista teoista. Se on se, mitä en käsitä itsekään.
Minua vaivaa tämän takia epämääräinen tunne siitä, että minuun ei voi kukaan luottaa. Siksi minun on vaikeaa tutustua kehenkään.Moraalini on muutenkin epämääräinen ja se siis vaivaa minua; minun on helppo samaistua Axlin ajatusmaailmaan miten hän tuli ulos videonsa kanssa, eli pitää iyseään syyttömänä. Uhreja en kyllä olisi syyllistänyt. Mutta en vain tajuaisi, mitä pahaa siinä nyt oli :( Haluaisin kyllä ymmärtää sen, mutta kun osaisin vain ajatella sen siltä kantilta, että kun mä itse oisin kuvitellut sen hyvänä ideana ja se olisi ollut täysin omaa salaista puuhaani (en siis olisi koskaan esitellyt noita videoita kavereilleni tai kellekään!) niin en tajuaisi miten se satutti jotakuta.
En esimerkiksi ymmärrä puheita vallasta tuossa yhteydessä tai että se valta olisi ainakaan kovin vakavaa.
Enkä nyt halunnut puolustella tuota salakuvausta millään lailla vaan lähinnä mietin tuota ulostuloa. Miksen mä pitäisi itseäni syyllisenä?? Mikä juttu minulta puuttuu? Ei sitä uskalla kehenkään tutustua näillä spekseillä. Yhtäkkiä saattaisi tulla paskaa niskaan ennen kuin hoksaankaan.
Saatat olla psykopaatti. Eivät suinkaan kaikki psykopaatit ole kylmäverisiä rikollisia. Olennaista on, että esim. nähdessäsi raakaa väkivaltaa ei tunnu yhtään pahalta. Psykopaattien hermostollinen vaste vain on erilainen. Ne psykopaatit, joilla on ollut suht turvallinen lapsuus, saattavat pystyä elämään lainkuuliaista elämää.
Nassesetä kirjoitti:
En pidä lapsista.
Minua ärsyttää jopa tv-mainosten kakarat (tämänhetkisistä hirvein esimerkki on Atrian "mifffsstä vvvruaka tulee" -mainos). Kavereiden tenavien tekemisiä on kuitenkin pakko ihastella, jos ei halua vaikuttaa omituiselta. Minä ja mamman pikku hirviöt ei vain tulla toimeen.
Tunnetko samanlaista inhoa, kun mietit omaa lapsuuttasi?
Sitä, että olen itsetuhoinen. Edes oma mieheni ei tiedä. Näyttelen kaikille maailman pirteintä persoonaa, mutta joka ilta kun käyn nukkumaan toivon, etten enää heräisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että vaikka esitän herttaista ja mukavaa niin kärsin tunteesta, että olen kiroutunut paska. Olen nimittäin lapsena puhunut pahaa parhaasta ystävästäni niin että tämä kuuli enkä koskaan pyytänyt anteeksi, (hänkään ei pannut minua siitä tilille), lisäksi potkaisin kerran yhden itseäni pienemmän tytön nurin. Mutta kun en tunne minkäänlaista katumusta noista teoista. Se on se, mitä en käsitä itsekään.
Minua vaivaa tämän takia epämääräinen tunne siitä, että minuun ei voi kukaan luottaa. Siksi minun on vaikeaa tutustua kehenkään.Moraalini on muutenkin epämääräinen ja se siis vaivaa minua; minun on helppo samaistua Axlin ajatusmaailmaan miten hän tuli ulos videonsa kanssa, eli pitää iyseään syyttömänä. Uhreja en kyllä olisi syyllistänyt. Mutta en vain tajuaisi, mitä pahaa siinä nyt oli :( Haluaisin kyllä ymmärtää sen, mutta kun osaisin vain ajatella sen siltä kantilta, että kun mä itse oisin kuvitellut sen hyvänä ideana ja se olisi ollut täysin omaa salaista puuhaani (en siis olisi koskaan esitellyt noita videoita kavereilleni tai kellekään!) niin en tajuaisi miten se satutti jotakuta.
En esimerkiksi ymmärrä puheita vallasta tuossa yhteydessä tai että se valta olisi ainakaan kovin vakavaa.
Enkä nyt halunnut puolustella tuota salakuvausta millään lailla vaan lähinnä mietin tuota ulostuloa. Miksen mä pitäisi itseäni syyllisenä?? Mikä juttu minulta puuttuu? Ei sitä uskalla kehenkään tutustua näillä spekseillä. Yhtäkkiä saattaisi tulla paskaa niskaan ennen kuin hoksaankaan.Saatat olla psykopaatti. Eivät suinkaan kaikki psykopaatit ole kylmäverisiä rikollisia. Olennaista on, että esim. nähdessäsi raakaa väkivaltaa ei tunnu yhtään pahalta. Psykopaattien hermostollinen vaste vain on erilainen. Ne psykopaatit, joilla on ollut suht turvallinen lapsuus, saattavat pystyä elämään lainkuuliaista elämää.
Muuten hyvä teoria, mutta psykopaatit eivät paini tämänkaltaisten moraalisten ongelmien kanssa, tai tunne katumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihaan syntymätöntä lastani ja tätä tilannetta ja joka päivä turvaan ja tuudittaudun vielä kohtukuoleman mahdollisuuteen että pääsin eroon tästä asiasta,,,
Toivottavasti puhut tästä neuvolassa suoraan koska tarvitset selvästi apua (terapiaa). Ei ole lapsen vika että äiti ajattelee noin joten ÄLÄ PURA sitä lapseesi. Anna vaikka vauva pois jos et sitä kerta halua. Tässä maailmassa näkee tarpeeksi lasten pahoinvointia aikuisen mielenterveysongelmien vuoksi että pistää itkemään.
Samaa mieltä. Adoptio voi joskus olla paras ratkaisu.
Olen lähes 40 v ja neitsyt. En ole koskaan seurustellut tai käynyt kunnon treffeillä. Jos löytäisin jonkun en kehtaisi kertoa sille tilanteestani. En siis kehtaa edes yrittää. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja lapsia, mutta se ei taida toteutua.