Ylipainoisen lapsen äiti: "Pitääkö kaikkien lasten olla samanlaisia tikkuja!"

Katsoin Frii-kanavalta tulevaa läskiohjelmaa, siinä oli 22v nainen, joka painoi lähes 300kg. Naisen yliluonnollisen läskiytymisen vuodemakuineen mahdollistivat työttömänä olevat äiti ja aviomies - he roudasivat tälle mäkkimättöä jopa sairaalaan, vaikka se kiellettiin. Samankaltaisuuksia tuon iltiksen jutun kanssa löytyi - aina joku "hyvä syy", eikä nähty metsää puilta.

Yleensä läskin lapsen takana pönöttää läski isä tai äiti, yleensä molemmat. On erittäin väärin pilata lapsensa elämä ylipainolla, lapsi on siihen syytön ja syö kyllä mitä herkkuja eteen kannetaan minkäkin ruuhkavuositekosyyn varjolla. Ja että urheiluakaan ei voinut harrastaa kun heti piti olla suurinpiirtein ammattilaisena treenaamassa joka päivä - voi luoja sentään noita juttuja, pikkuisen maustettua.

Tuon iltiksen jutun lapsi syntyi valtavan kokoisena. Onkohan kyseessä valtavan ylipainoinen äiti sokerivauvoineen ja järkyttävät ruokailutottumukset heti vauvan kiinteiden ruokien syönnin alettua? Joka tapauksessa äiti voisi lopettaa itselleen ja muille valehtelun ja aloittaa koko perheelle terveelliset ruokailutottumukset. Jos lapselle ei löydy enää läskin takia vaatteita lastenosastolta, on tilanne hälyttävä. Eikä se johdu vaatevalmistajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää, että onko kyseessä joku aavistuksenneuvolan yläkäyrän yläpuolelle eksynyt tapaus vai joku 80-kiloinen ekaluokkalainen laardiperse.

Tämän palstan mukaan tuon painoista ekaluokkalaista ei voi olla. Kun kerroin kymmenvuotiaan tyttäreni olleen 88,5 kiloinen, väittivät trolliksi ja samoin kun toinen äiti kertoi 92 kiloa kymmenvuotiaan painoksi. Kun selitin tytön elintavoista, mitään ei kommentoitu. Tämä siis ketjussa "10 vuotiaasi pituus ja paino"

Herranjumala miten tuollainen on mahdollista? Tai varmasti on, mutta ihmetyttää suuresti, miten joku äiti päästää 10-vuotiaan lihomaan lähemmäs satakiloiseksi? 10-vuotias on kuitenkin varmaan max joku 150-senttinen.

Hän oli tuolloin 145,5 cm ja se toinen ketjussa mainittu tyttö 147 cm. Bbc:n Big Meets Bigger ohjelmassa esiintynyt 10-vuotias Jenny Manousakis oli 150 cm, 120 kg. En päästänyt vahingossa lihomaan vaan pidän lihavuutta hyvänä ja kauniina. Toki tyttäreni viikkorahoillaan itse osti kaikkea lihottavaa syötävää.

Joo, lapsi varmaan kiittelee sinua aikuisena, että kiitos äiti kun lihotit minusta jo ihan pienestä asti tämmöisen kauniin sairaalloisen lihavan. Ja eiköhän ylipainosta seuraavat terveysongelmat ole näkyvissä viimeistään parikymppisenä, todennäköisesti jo paljon sitä ennen. Tässä kun ei puhuta mistään lievästä ylipainosta (mikä ei välttämättä ole vielä paha asia) vaan sairaalloisesta ylipainosta. Ehkä onnistut lihottamaan lapsesi niin, ettei hän parikymppisenä enää pääse edes ylös sängystä, näitä amerikkalaisia dokkareitahan on nähty, kun on se lihavuus vaan niin kaunista.

Ihan sama vaikka olisit trolli, sunkaltaisia ihmisiä on myös oikeasti olemassa (mulla on yksi sukulainen jonka mielestä lasten kuuluu olla pyöreitä, on lihottanut yläasteikäisen poikansa muodottomaksi palloksi), ja sunkaltaisilta ihmisiltä kuuluisi ottaa lapset huostaan. Siinä on hyvä alku elämälle, kun vanhemmat lihottaa sairaalloisen lihavaksi jo kymmeneen ikävuoteen mennessä. Pistää niin vihaksi.

En ole trolli. Muita minun kaltaisia on kyllä, mutta hyvin vähän ja tuskin heillä on vakaumusta joka minua ohjaa. Tyttäreni on nykyään 16, 169 cm ja 127 kg. Harrastaa myös liikuntaa ja ei todellakaan tule päätymään mainitsemaasi tilaan. Lihavuus on kaunista, mutta rajansa siinäkin ja tietyssä painossa muuttuu ylipainoksi. Ällöä, että sukulaisesi on poikansa lihottanut. Lihavuus sopii vain naisille. Oma poikani on normaalipainoinen ja liikunnallinen.

tuossahan on jo kymmeniä kiloja sairaalloista ylipainoa. Eikö mamma kestä sitä että tyttärestä kasvaisi kaunis nuori nainen joten hänet on lihotettava tuolla tavalla? Onnea vaan, siinä on tuki- ja liikuntaelimistö kovilla, diabeteksen uhka todellinen ja kun pituuskasvu loppuu,kiloja alkaa tulla ropisemalla lisää. Vastuutonta. 

Ylipainoa on 55,6 kg.

En puhu yleisesti käytössä olevasta bmi 25+ "ylipainosta" vaan paljon korkeammasta bmi-lukemasta. Mitään pyöreyttä/pulleutta, lihavuutta alle 25 bmi:ssa ei ole. Bmi:ssa 40 ei yleensä edes olla kovin lihavia, noin 50 alkaa jo olla ok.

Työni kautta olen tavannut hyvin ylipainoisen lapsen ja äiti kertoikin lapsen syövän lähinnä pizaa, sipsejä, hamppareita, piirakoita, pullaa, karkkia yms. koska lapsi EI TYKKÄÄ syödä mitään muuta. Ja kieltäytyy syömästä muuta, joten siksi antaa näitä edellämainittuja...

Olisiko aihetta käydä ravintoterapeutin ohjauksessa? Ei siitä ruuasta tarvitse mörköä tehdä. .pienillä muutoksilla saa aikaan tuloksia. .JOS haluaa. .toki helppo tie on vinkua lehteen mielipahaansa. Ja ihan rehellinen ruokapäiväkirja. .siinä näkee mitä muuta äpöstää kuin "kotiruokaa". Ja annoskoko. .onhan nuita ihan perusjuttuja. Höh. .alkaako kohta jenkeistä tutut läski-leirit kesäisin täälläkin. .;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on nykyään 16, 169 cm ja 127 kg. 

Mistä hän löytää vaatteita? Vai löytääkö? Luulisi muutenkin rasittavan ja vaikeuttavan elämää todella paljon. On siinä kroppa koetuksella.

Kuten joku jo tuossa vastasikin, ihan normikaupoista ja muodinmukaisia. Netistä saa myös. Lihavuus ei rasita eikä rajoita hänen elämäänsä mitenkään, päinvastoin. Tuki ja liikuntaelimissä ei ongelmia.

Tätä keskustelua on saanu seurata mielenkiinnolla, erilaisia ajatuksia ylipainon puolesta ja vastaan. Mulla on pari kaveria, jotka on nuorempana ollut pullukoita ja nyt sitten opettelee uusia elämäntapoja. Se on rankkaa katsottavaa vierestä, ja nostan hattua, kun jaksavat kamppailla tulevan hyvinvointinsa eteen. Toisen äiti leipoo edelleen ja hemmottelee ruualla, eikä toinen oo ikinä harrastanu mitään urheilullista eli selkeesti ylipainot on kotoa lähtöisin.

Se tekee pahan mielen, tulee mieleen yrittääkö äiti rakastaa sua sillä huonolla ruualla. Ei mulla ainakaan oo jääny traumoja niistä kolmansista pullista, joita en saanu syödä. Ei kaupanhyllyyn jääneistä karkkipatukoista tai vihanneksista, jotka kuuluivat joka ateriaan. Meillä oli tosi yksinkertanen suhtautuminen ruokaan, ja mulla on edelleen nuorena, normaalipainoisena aikuisena sama ajattelutapa. Toki nykyään on niin paljon dieettejä jne., et välillä tulee kyllä pohdittua, mikä on se kultainen keskitie nykymittapuulla. Ruokavalioihin liittyvät asiat on välillä tosi hankalia varmaan kaikille. :)

Ja sit vähän offtopicina; kaivoin eilen Salkkareiden ekat jaksot DVD:ltä, otin suklaata kaapista ja istuin ihmettelemään. Muistan, kuinka pienenä ajattelin Tarja Omenaisen olevan vähän pyöree - ja niinhän se olikin! Mutta nyky-yhteiskunnassa Tarjan koko on ihan ideaali, varmasti painoindeksi pienempi kuin monella ns. normaalina pidetyllä nykyään.

Aika defensiivisen kuuloinen äiti tosiaan, ja hanakka nimittelemään toisia tikuiksi... Toivottavasti ei opeta lapselleen, että sellainen on ok.

Ylipaino, samoin kuin alipaino, on terveysriski. Siksi siitä kohkataan. Kyseessä ei ole mikään laihojen salaliitto. Ärsyttää kun vanhemmat ei huolehdi lapsen terveydestä.

Onhan se tyhmän näköistä jos vanhemmat on lihavia ja lapsi on normaalipainoinen. Ihan perhe-estetiikan nimissä mun mielestä pitäisi "syöttää" lapset lihaviksi. Mun mielestä se voi olla perhekulttuuria että ollaan ylipainoisia, omanlaisensa vähemmistökulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi a) vanhemmat eivät rajaa lastensa syömistä jos ylipainoa on b) puhu lapsilleen terveellisen ruoan tärkeydestä. Pelätään että heti tulee joku anoreksia jos sanotaan että nyt et ota enempää sitä, tässä tätä.

Meillä on perhe normaalipainoinen ja suhde ruokaan on aika mutkaton. Yhtälailla kun olen lapselle kertonut että tupakointi on todella vaarallista, olen sanonut että ei saa liikaa herkutella koska vartalo pysyy terveenä kun harrastaa liikuntaa ja syö hyvin. Siinä missä päihteet on terveydelle vaarallisia tietää lapsi että niin on ylipainokin. Mikä ongelma siinä on? Silti ketään ei saa komentoida tai määrittää ulkomuodon perusteella.

A) on rajattu B) on puhuttu. Ruoka eroaa tupakasta ja alkoholista ratkaisevasti, sitä kun on pakko syödä, vaikka suhde ruokaan olisi kuinka ongelmallinen.

Meillä on kaksi lasta toinen mallia tikku, toinen pikkuisen tukeva. Tukeva tykkää kasviksista, kalasta, tavallisesta ruuasta, ei juo mehua tai limsaa, eikä tykkää hampurilaisita. Monista makeista herkuista toki tykkää ja pystyy syömään aika paljon. Kun näitä kahta lasta vertaa, niin toinen selvästi osaa lopettaa syömisen oikeassa kohtaa, toiselta puuttuu kyky tunnistaa sopiva määrä ruokaa.

Tukeva ei myöskään tykkää määräilystä, ei minkään asian suhteen. Yritän siis välttää määräilyä kasvatuskeinona, ja mielummin kehua hyviä suorituksia, opastaa etukäteen jne. Ollaan keskusteltu terveellisestä ruuasta, oikeasta annoskoosta jne. Mutta jos lapsen tekee mieli lisää makaroonilaatikkoa, niin tyly kielto ei saa aikaan hyvää lopputulosta, ei lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä.

Ja tytön kanssa tämä on oikeasti nuoralla tanssimista. Heiluin itse teini-ikäisenä syömishäiriön rajamailla, enkä todellakaan halua tehdä ruuasta ja omasta kehosta lapselle ongelmaa. Haluan että hän tuntee, että me vanhemmat rakastamme häntä kaiken kokoisena. Ja tietysti haluan, että hän on terve. Ei vain ole mitään yhtä oikeaa tapaa toimia tässäkään asiassa. Lapset ovat yksilöitä.

"- En yksinkertaisesti jaksanut tehdä kotona kauhean suurta ruokaremonttia. Mutta ihan tavallista kotiruokaa meillä silti syötiin, ei hampurilaisia tai muuta mättöä."

Mutta ilmeisesti jaksoi kuitenkin kaupassa käydä ja ruokaa tehdä, muttei jaksanut ostaa terveellisiä, tuoreita aineksia ja jättää kermamössöt ynnä muut pois?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin yksi näkökulma: Meillä on myös lihavuuteen taipuvainen lapsi. On stressaavaa vanhempana koko ajan katsoa, mitä lapsi syö ja kuinka paljon. Välillä meinaa hermo palaa totaalisesti kun lapsen vatsa tuntuu olevan ihan pohjaton. Hän söisi vaikka millä mitalla, mitä vaan. Olenkin alkanut tarjota toisen annoksen jälkeen porkkanaa. Eli sääntönä kaksi annosta. Sama tieto viety myös päiväkotiin. Herkkuja voi kotona rajoittaa, mutta kuten joku sanoikin, kavereilla syödään sitten lettuja, keksiä ym. Toinen juttu ovat isovanhemmat, heille on joutunut sanomaan moneen kertaan ettei voi syödä pullaa,jäätelöä ja karkkia joka välissä. Lapsi on ylipainoon taipuvainen, ei siis ole koskaan luontaisestikaan ollut mikään "tikku" vaan nimenomaan jykevä rakenteeltaan. Vanhemman rooli on tärkeä ylipainon ehkäisemisessä, mutta helppoa se ei ole. Joutuu olemaan samaan aikaan tiukka mutta hienotunteinen. Yksi tärkeä juttu on jättää kokonaan pois sokeroidut jugurtit, danoninot, vanukkaat, myslipatukat ym. sokeripaska, jota myydään "terveellisenä". Lapsille pitää opettaa, että ruumiinrakenteitakin on erilaisia. Ja kaikki yhtä hyviä.

Tätä on todella vaikea sellaisen ihmisen tajuta, joka itse pysyy luontaisesti hoikkana ja jonka lapset pysyvät helposti laihoina. On oikeasti ihmisiä, jotka saman energiamäärän syömällä lihovat, millä toiset laihtuvat. Kaikkien kulutus ja energiantarve ei ole sama! Tähän on monia syitä, vaikkapa ruuansulatus, huonot suolistobakteerit jne.

On todella epäonnista olla lapsi, jonka pitää olla koko ajan nälässä, ettei lihoisi, ja myös vaikeaa olla sellaisen lapsen vanhempi. Tokihan moni tekee kaikkensa sen eteen, ettei lapsesta tulisi liian isoa. Ne mäkkiroskalla itsensä ja lapsensa lihottavat eivät kuulu tähän, ja ovat varmasti paljon pienempi ryhmä kuin ne, jotka ovat vastuullisia ja kamppailevat lapsensa painon kanssa joka päivä! Ei voida laskea yksi yhteen että jos on lihava syö pelkkää roskaa ja tai liian paljon. Esimerkiksi aikuisen naisen energiatarve voi vaihdella esim 1300 kalorista 2000 kaloriin eri ihmisten välillä. Tämän lisäksi kalorien kulutus vaihtelee, vaikka liikkuisi kuinka! Jos ei halua lukemalla perehtyä asiaan, niin tästä on esimerkkejä vaikkapa niissä telkkarin laihdutusohjelmissa, missä räätälöidään dietti ja kunto-ohjelma, sitten ihmetellään kun kilpailija ei laihdu, vaikka kuinka urheillaan ja syödään hyvin, kunnes tutkitaan, ja huomataan, että kyseisellä ihmisellä kaloreita tarvitaan toooosi vähän ja kulutus on minimaalista.

Eli tiivistettynä, tietyssä painossa pysyminen on toiselle tajutonta rääkkiä ja toiselle se käy helposti. Ihan riippumatta siitä, onko terve suhtautuminen ruokaan, onko itsehillintää jne. Tässäkin asiassa onnenlahjat jakautuvat erilailla! On helppo arvostella muiden lihavia lapsia, jos itselle hoikkana pysyminen ei ole niin suuri juttu. Itselläni on kaksi lasta, hoikkia, vaikka syövät välillä sokerijugurtteja, muroja, karkkiakin, ja sitä makaroonilaatikkoa myös, ja joskus lautaselta unohtuu salaattikin. He syövät kun ovat nälkäisiä, osaavat säädellä energiantarvettaan kulutuksen mukaan, ja kulutus näkyy olevan heillä aika suurta, ja eivät ole makean perässä. Näin yksinkertaista se ei kaikilla ole! Ymmärrän, kuinka onnekkaasti on käynyt, että meidän tarvitse heidän kanssaan tapella painosta ja syömisestä! En todellakaan hauku pyöreiden lasten vanhempia, heillähän on paljon rankempaa kuin meillä, ja tosi moni tekee kaikkensa lastensa hyvinvoinnin eteen!

Mummot tykkää edelleen, kun on palleroinen pullukka pikkuinen kerubi! Ja syöttävät vanhemmilta salaa herkkuja. Tosin vanhemmatkin varmistavat lapsensa ylipainon mm. kyöräämällä vielä 5-vuotiaitakin rattailla. Tenavat kävelemään heti kun omat jalat kantaa, niin ylimääräiset kalorit kuluvat huomaamatta liikkuen. No nyt väitätte, että ei ole aikaa. Mihin teillä on oikein kiire? Näpyttelemään älypuhelinta ja tablettia ja lukemaan facea ja watsappia ja av-palstaa? Siinä se teidän omakin ahteri levenee mukavasti. Jos tenava istuu rattaissa, niin kännykkää voi näpytellä jopa lasta lykätessä. Huoh!

Huvitti sen äidin vetoaminen siihen, että lapsi syntyi lähes viisikiloisena. Niin synnyin minäkin, mutta ikinä en ole ollut lihava lapsi vaan jopa alipainoinen.

Ymmärrän kyllä, että lapsiakin on eri muotoisia. Rotevuudessa ei ole mitään pahaa, mutta sen kyllä erottaa lihavuudesta. Lihavaa lasta voisi melkein verrata pahoinpitelyyn, jos asiaan ei kotona puututa.

Nää lihavat ihmiset rikkoo fysiikan lakeja. Jos syö vähemmän kuin kuluttaa, ei liho.

Systeemiin tulevan energian määrä ei voi olla suurempi kuin sieltä lähtevän. Typerät läskit.

Mieheni oli lapsena ylipainoinen. Täysin vanhempien syytä, kun ruokaa ladottiin lautaselle jättiannokset, perunamuusiin lisättiin voita, mitään ei saanut jäädä lautaselle, joten sitten oltiin ähkyjä. Liikuntaa ei harrastanut niin paljon, että olisi kuluttanut kaiken syömänsä.

Nyt aikuisiällä on joutunut laihduttamaan, kun pääsi pois äitinsä vaikutuksen alta. Nykyään hän kokee ahdistusta jo pienestä painonmuutoksesta (siis ylöspäin). Häpeää itseään ja pyrkii peittämään varsinkin vatsan seutuaan.

Sama ruoka, eri bakteerit vatsassa, ehkä myös liian vähäinen vatsahapon eritys, jolloin bakteerit ei kuole mahassa vaan aiheuttavat käymisreaktion hiilihydraateille ja päästävät valkuaisaineet puoliksi sulaneina suoleen aiheuttaen astmaa ja allergioita, sekä autoimmuunisairauksia.

Hapoton maha tarvii aterioilla Betaiini HCL pepsiini-valmisteesta runsaasti lisää happoa, ja väärät bakteerit kuolee sillä varsinkin jos pitää kuukauden erittäin vähähiilihydraattiset ateriat, jolloin väärät bakteerit kuolevat nälkään.

Hyviä bakteereita tilalle maitohapatetuista tuoreruuista. Pästoroidussa ei ole enää eläviä bakteereita. Jostain ne hyvät vatsabakteerit on saatava alkuun.

Saadaan liian laihasta mutta paljon syövästä normaalivartaloinen, joka pärjääkin vähemmällä ruualla ja saadaan liian tukevasta laihempi ilman että nälässä joutuu olemaan. Loppuu myös tarve syödä aterioiden välillä.

meillä on välillä ongelmia vaatteiden kanssa, sillä 3v tyttö on roteva. ei lihava, vaan roteva. perinyt pappansa  ruumiinrakenteen ! jotkut hentoisen isosiskon vanhat vaatteet eivät mene päälle jos ovat kovin kapeita ja joustamattomia...

jos joku nyt epäilee asiaa, niin viime neuvolassa lokakuussa oli 99cm  ja 17 kg. ja  käytti muuten jo tuon neuvolareissun aikoihin kokoa 116, satasenttiset vaatteet eivät menneet millään  päälle! nyt vaatekoko on 120cm, välillä lainaa 7v isosiskon vaatteita :D

No huhhuh. Mulla on hieman liian suuri viisivuotias, joka ei mun mielestä jaksa tarpeeksi juosta yms. Ja tiedän tasan tarkkaan mistä johtuu eikä syy ole yhteiskunnassa tai jossain kolmannessa ulottuvuudessa. Syy on tasan tarkkaan minussa. Elämäntilanne on meillä ollut vuosia niin perseestä, että olen tehnyt tietoisia valintoja mitä jaksan ja mitä en. Olen esim arvostanut hyväntuulista yhdessäoloa jaksamiseni ylittävän ulkoilun sijaan (siis ajoittain ei aina). Että jotkut jaksaa pestä kaikesta käsiään ja välttää vastuuta.

Tekee ihan hirveän pahaa lukea tätä ketjua. Miten hoikat ihmiset voivat noin haukkua toisia ja ajatella että heillä on siihen oikeus?

Olen itse roteva ja lievästi ylipainoinen BMI mukaan, samoin kaikki sukulaiseni ja myös lapseni. Me olemme vahvoja ja liikunnallisia ja todella terveitä, mutta hoikiksi ei kukaan vahingossakaan meitä voi sanoa. Silti meidän miespuoliset rotevat on komeita ja minua on sanottu kauniiksi, mieheni rakastaa minussa kaikkea.

Mitä teille oikein on opetettu toisten ihmisten kunnioittamisesta ja että "elä ja anna toistenkin elää"? Me olemme ihan riittäviä omalla tavallamme, ja annamme teidän olla omallanne.