Ylipainoisen lapsen äiti: "Pitääkö kaikkien lasten olla samanlaisia tikkuja!"

Minusta lasten ulkonäköä ei pidä kommentoida. Jos lapsella on ylipainoa niin se on perheen ja lääkärin välinen asia johon puututaan, jos sitä on paljon. Sama alipainon kanssa. Itsekin olin pyöreä lapsi mutta harrastin tosi paljon liikuntaa, teininä kaikki pyöreys katosi hups vaan. Sama veljelläni, kulkee varmaan suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää, että onko kyseessä joku aavistuksenneuvolan yläkäyrän yläpuolelle eksynyt tapaus vai joku 80-kiloinen ekaluokkalainen laardiperse.

Tämän palstan mukaan tuon painoista ekaluokkalaista ei voi olla. Kun kerroin kymmenvuotiaan tyttäreni olleen 88,5 kiloinen, väittivät trolliksi ja samoin kun toinen äiti kertoi 92 kiloa kymmenvuotiaan painoksi. Kun selitin tytön elintavoista, mitään ei kommentoitu. Tämä siis ketjussa "10 vuotiaasi pituus ja paino"

Herranjumala miten tuollainen on mahdollista? Tai varmasti on, mutta ihmetyttää suuresti, miten joku äiti päästää 10-vuotiaan lihomaan lähemmäs satakiloiseksi? 10-vuotias on kuitenkin varmaan max joku 150-senttinen.

Hän oli tuolloin 145,5 cm ja se toinen ketjussa mainittu tyttö 147 cm. Bbc:n Big Meets Bigger ohjelmassa esiintynyt 10-vuotias Jenny Manousakis oli 150 cm, 120 kg. En päästänyt vahingossa lihomaan vaan pidän lihavuutta hyvänä ja kauniina. Toki tyttäreni viikkorahoillaan itse osti kaikkea lihottavaa syötävää.

Joo, lapsi varmaan kiittelee sinua aikuisena, että kiitos äiti kun lihotit minusta jo ihan pienestä asti tämmöisen kauniin sairaalloisen lihavan. Ja eiköhän ylipainosta seuraavat terveysongelmat ole näkyvissä viimeistään parikymppisenä, todennäköisesti jo paljon sitä ennen. Tässä kun ei puhuta mistään lievästä ylipainosta (mikä ei välttämättä ole vielä paha asia) vaan sairaalloisesta ylipainosta. Ehkä onnistut lihottamaan lapsesi niin, ettei hän parikymppisenä enää pääse edes ylös sängystä, näitä amerikkalaisia dokkareitahan on nähty, kun on se lihavuus vaan niin kaunista.

Ihan sama vaikka olisit trolli, sunkaltaisia ihmisiä on myös oikeasti olemassa (mulla on yksi sukulainen jonka mielestä lasten kuuluu olla pyöreitä, on lihottanut yläasteikäisen poikansa muodottomaksi palloksi), ja sunkaltaisilta ihmisiltä kuuluisi ottaa lapset huostaan. Siinä on hyvä alku elämälle, kun vanhemmat lihottaa sairaalloisen lihavaksi jo kymmeneen ikävuoteen mennessä. Pistää niin vihaksi.

En ole trolli. Muita minun kaltaisia on kyllä, mutta hyvin vähän ja tuskin heillä on vakaumusta joka minua ohjaa. Tyttäreni on nykyään 16, 169 cm ja 127 kg. Harrastaa myös liikuntaa ja ei todellakaan tule päätymään mainitsemaasi tilaan. Lihavuus on kaunista, mutta rajansa siinäkin ja tietyssä painossa muuttuu ylipainoksi. Ällöä, että sukulaisesi on poikansa lihottanut. Lihavuus sopii vain naisille. Oma poikani on normaalipainoinen ja liikunnallinen.

Josset ole trolli niin sinulla on sitten vikaa korviesi välissä.

Mä mietin niitä vanhempia, jotka eivät ajattele kuten tämä meidän trollimme/provoilijamme/sekopäämme (lihavuus on kaunista jne), ja silti lihottavat lapsensa. Kyllä varmaan jokainen on nähnyt just jonkun 80-kiloisen kymmenvuotiaan. Miten se tilanne on päässyt sellaiseksi? Kun siinä ei ole kyse enää mistään lievästä ylipainosta vaan sairaalloisesta lihavuudesta. 

En ole sekopää/provoilija/trolli. On se vaan näköjään vaikeaa uskoa, että maailmassa, tai länsimaissa on ihmisiä joiden mielestä feminiininen lihavuus on kaunista ja tavoiteltavaa, vaikka kuinka esim media ja terveydenhoitohenkilöstö opettavat päinvastaista. Lihavuuden (jos puhutaan alle 150 kg) terveyshaitat eivät ole kiistaton fakta. Kannattaa googlettaa esim Image-lehden artikkeli Läskisota niin saa lisätietoa. Sen mukaan lihavuuden yhteys vain kahteen sairauteen on pystytty kiistattomasti todistamaan; ne ovat kihti ja reuma. Professori Paul Campos, ym terveysalan ammattilaiset ovat kirjoittaneet lihavuusmyytistä. Lisäksi englanninkielisen wikipedian eräässä artikkelissa on viittaus tutkimukseen, jonka mukaan terveysalalla työskentelevät pitävät lihavuutta rumana, ja ovat ihan yhtä ennakkoluuloisia ja tuomitsevia lihavia kohtaan kuin muukin väestö. Heidän tavoitteenaan on asemansa avulla hävittää rumana pitämänsä lihavuus maailmasta, ja siksi he ottavat lihavuuden esiin, tuli lihava vastaanotolle mistä syystä tahansa. Tämä on törkeää ja esim homovastaista uskovaa ei palkattaisi seksuaaliterapeutiksi tmv. Kun katsoo maailmaa, useimmat ihmiset ovat sekopäitä koska maailman tilanne on tällainen. Eli eipä nimittelynne minua hetkauta. Ja mitä tulee niihin lapsensa lihottaneisiin, jotka eivät lihavuutta hyvänä pidä, ovat yleensä taidottomia vanhempia (toki tässä ketjussa on niitäkin tarinoita, joissa vanhemmat eivät ole aiheuttajia). Minullakinon nyt 19-vuotias poika, ja normaalipainoinen on ja ollut aina, koska hänet olen sellaiseksi kasvattanut.

Vika on siinä, että olet päättänyt lapsesi puolesta mikä on kaunista ja mikä ei. Et antanut lapsellesi mahdollisuutta omaan mielipiteeseen

Lapseni on hoikkia, paitsi yksi. Hänellä on kaksi lääkitystä, toinen sairaus altistaa ylipainoon ja toinen lääke. Muistakaa olla hieman suopeimpia, kaikki eivät voi/halua että elämä pyörii vain ruuan ja painon ympärillä. Kauhulla odotan aletaanko lasta kiusaamaan koulussa ja kuinka pärjää sitten kun pitää itse päättää syömisistään.

Lapsi käy 2kertas viikossa jumpassa ja on muutenkin kova touhaamaan. Ylipainoa on muutama kilo, lääkärin mukaan. Opetettu syömään salaatit, marjat ym. Herkkuja saa harvoin. Mutta minkäs teet, hänen on oltava lopun ikäänsä tarkemmin seurattava syömisiään.

Vierailija kirjoitti:

Iltap*skan juttu: http://www.iltalehti.fi/perhe/2016030821128630_pr.shtml

Tuntuipa taas tosi mukavalta, kun ihmisiä nimitellään tikuiksi. Näin pienikokoisena ja anoreksiaa sairastaneena voin kertoa, ettei tunnu kovinkaan kivalta, että solvataan fyysisen koon perusteella. Jos ei halua tulla nimitellyksi läskiksi, ei pitäisi nimitellä muita tikuiksi. Aivan sama ilmiö kyseessä kumminkin päin.

Terveysongelmista saa toki kantaa huolta, mutta silloinkin puhutaan asiallisesti. Voitaisiinko me päästä yli siitä että joku ihminen on eri kokoinen tai muotoinen kuin me itse?

Äidin kommentti "tikuista" oli asiaton,mutta enemmän mua häiritsee äidin asenne,että lapsella "oikeus" olla ylipainoisena ja kyseesssä on vain jokin ulkonäköongelma. Itseäni ottaa päähän näin aikuisena,kun mietin milllaisen suhteen ruokaan ja herkkuihin opin lapsuudenkodissa.Äidin mielestä oli täysin normaalia että syödään 300 grammaa karkkia  tai puoli litraa jäätelö per nuppi kerralla.

Suomessa tarvittaisiin ehdottomasti parempaa ravitsemusvalistusta. Tietenkin lapsi syö, jos on nälkä ja nälkää ylläpidetään nopeilla hiilihydraateilla. Ja jos on paino-ongelmia tai ylipäätään syöminen tuntuu riistäytyvän joskus käsistä niin että välillä joutuu toteamaan, ettei edes muista, mitä äsken söi, niin tuokin asia on korjattavissa oikeanlaisella ravinnolla. 

Eivät edes lääkärit kerro, miten saadaan nälkä pidettyä poissa terveellisesti. Voileivät ja makaronit voisi pullukalla rajoittaa minimiin niin, että niillä ei koskaan sammuteta nälkää, vaan että ovat vain ikään kuin makupaloja. 

Lihavuuden on sanottu olevan tulehdussairaus ja sitä hoidetaan hoitamalla suoliston kuntoa. Koska suolistobakteerikanta on esim. keskosilla kehittymättömämpi kuin täysaikaisilla, he saattavat lihoa lapsuudessa samoilla pöperöillä, joilla kaveri ei. Eli ei lihomiseen sen kummempaa erikoistilannetta tarvita. Mutta tilanteen korjaamiseen tarvitaan kuitenkin tietoa, jos on defenssit päällä koko ajan, mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi a) vanhemmat eivät rajaa lastensa syömistä jos ylipainoa on b) puhu lapsilleen terveellisen ruoan tärkeydestä. Pelätään että heti tulee joku anoreksia jos sanotaan että nyt et ota enempää sitä, tässä tätä.

Meillä on perhe normaalipainoinen ja suhde ruokaan on aika mutkaton. Yhtälailla kun olen lapselle kertonut että tupakointi on todella vaarallista, olen sanonut että ei saa liikaa herkutella koska vartalo pysyy terveenä kun harrastaa liikuntaa ja syö hyvin. Siinä missä päihteet on terveydelle vaarallisia tietää lapsi että niin on ylipainokin. Mikä ongelma siinä on? Silti ketään ei saa komentoida tai määrittää ulkomuodon perusteella.

Olipa fiksu kommentti!! Täällä toinen samanlainen perhe. Ollaan liikunnallisia, normaalipainoisia/hoikkia ja sellaisina pysytään. Elämähän on valintoja, jatkuvia valintoja. Ja meillä kyllä rajoitetaan syömistä, etenkin, jos kyse vähänkin herkummasta. Kokonaisenergian saanti suhteessa kulutukseen on kuitenkin se pointti. Lihoa voi kotiruuallakin, jos sitä syö liikaa.

Totta kai kaikki tietävät että saannin ja kulutuksen suhde on ratkaiseva tekijä. Kysymys on siitä, miten syödä niin, ettei koko ajan tee mieli syödä kulutustaan enempää ilman että täytyisi laskeskella mitään pisteitä tai heilua hulluna urheilemassa. Sekin on nimittäin mahdollista.

Mä oon elämäni aikana harrastunu useita liikuntalajeja baletista jalkapalloon, eikä missään lajissa ollut harjoituksia viidesti viikossa...

Tää on kauhea ketju. Näin paljon ihmisiä jotka katsoo oikeudekseen arvostella todella raa-asti toisten ulkomuotoa ja syömistä! Millä ihmeen oikeudella?

Luuletteko te tietävänne aineenvaihdunnasta kaiken, luuletteko että edes lääketiede tietää siitä kaiken? Joku kysyi miten voi olla että nykyään ollaan enemmän ylipainoisia, yksi selitys voi tutkimusten mukaan olla muovit, hormonit ruuassa, jne. jne. ympäristömyrkyt jolle kukaan ei voi mitään. Lisäksi tutkimuksissa on tullut viitteitä, että on erityyppistä aineenvaihduntaa, ja testissä samalla syömisellä ja liikkumisella osa henkilöistä on lihonut, osa ei lainkaan.

KVG jos ette minua usko. Kannattaisi avartaa näkemystään ´ja hankkia tietoa ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi a) vanhemmat eivät rajaa lastensa syömistä jos ylipainoa on b) puhu lapsilleen terveellisen ruoan tärkeydestä. Pelätään että heti tulee joku anoreksia jos sanotaan että nyt et ota enempää sitä, tässä tätä.

Meillä on perhe normaalipainoinen ja suhde ruokaan on aika mutkaton. Yhtälailla kun olen lapselle kertonut että tupakointi on todella vaarallista, olen sanonut että ei saa liikaa herkutella koska vartalo pysyy terveenä kun harrastaa liikuntaa ja syö hyvin. Siinä missä päihteet on terveydelle vaarallisia tietää lapsi että niin on ylipainokin. Mikä ongelma siinä on? Silti ketään ei saa komentoida tai määrittää ulkomuodon perusteella.

Olipa fiksu kommentti!! Täällä toinen samanlainen perhe. Ollaan liikunnallisia, normaalipainoisia/hoikkia ja sellaisina pysytään. Elämähän on valintoja, jatkuvia valintoja. Ja meillä kyllä rajoitetaan syömistä, etenkin, jos kyse vähänkin herkummasta. Kokonaisenergian saanti suhteessa kulutukseen on kuitenkin se pointti. Lihoa voi kotiruuallakin, jos sitä syö liikaa.

Totta kai kaikki tietävät että saannin ja kulutuksen suhde on ratkaiseva tekijä. Kysymys on siitä, miten syödä niin, ettei koko ajan tee mieli syödä kulutustaan enempää ilman että täytyisi laskeskella mitään pisteitä tai heilua hulluna urheilemassa. Sekin on nimittäin mahdollista.

Kun näitä viestejä lukee, tuntuu että monikaan ei tunnu tietävän että saannin ja kulutuksen suhde on ratkaiseva. On jos jonkinlaista juttua "aineenvaihdunnasta" ja muita väitteitä, miten joku vain lihoo syömättä ja muita vastaavia ikilikkujan keksineitä.

Kyllä nykyajan ylipainon syyt edelleen löytyy sieltä mistä sata vuotta sittenkin; suun kautta nautitusta ruuasta - ei hormoneista, muoveista ja muusta. Annoskoot, sokeri- ja rasvamäärä, napostelukulttuuri, pikaruokalat ja arkiliikunnan vähyys on se, mikä on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut. Ja ihminen taas on sellainen, että syö jos on tarjolla, että ruokapulan ajalle on sitten vararavintoa.

Omaa lapsuuttani 80-luvun maaseudulla ajatellen huomioisin omiin 2010-luvun kaupunkilaislapsiini (jotka tosiaan tikkuja ja kaikkien painokäyrien alarajan alla) verraten seuraavaa; Karkkipussi minun lapsuudessani oli n.80-125g, nykyään keskinmääräinen karkkipussi on 200-400g (on mega-ja superpusseja), limukkapullo oli lapsuudessani 0,33l-1l, nykyään saa 1,5-2l pulloja. Eineksiä ei ollut niin kuin nykyään ja esim. Kellogsin muroissa (jota meillä menee kaksi pkt vuodessa jollei ehdi vanheta) oli kolmannes vähemmän sokeria kuin nykyisellä reseptillä. Vanukkaita ei ollut nykyistä määrää jne. Ensimmäisen kerran kävin hesellä yläasteen luokkaretkellä, pitseriassa joskus lukioiässä. Tietokoneita, nettiä ja kännyköitä ei ollut. Oltiin enemmän ulkona jä käveltiin kaverin luo kysymään onko kaveri kotona.

Omalle lapselleen ja lapsensa lihavuudelle on sokea. Mahtipontinen kerskailu hyväruokaisesta ja painokäyrien plussapuolella kasvavasta vauvasta/taaperosta herättää todellakin liian myöhään ja kouluiässä ei enää kerskailla lapsen isolla painolla. Siihen mennessä käsitys annoskoosta, ruokailurytmistä jne on jo pitkälti muodostunut.

Ja mitä tämä paljon puhuttu "Perus kotiruoka" sitten on? Minulle se tarkoittaa sitä, että teen ruokaa mahdollisimman vähän prosessoiduista raaka-aineista; marinoimattomista lihoista, kaloista ja kanoista + riistasta Meillä ei syödä juuri koskaan esim. nakkeja, kalapuikkoja, lenkkiä, eineksiä, valmisruokia jne (kerran tai kaksi kuussa). Puolet lautasesta on kasvista kaikilla (esim. kiehautettua parsakaalta, porkkanaraastetta jne). Koskaan en ole ostanut esim. näitä kanapalleroisia/nugetteja ja kaupanlihapullia en syöttäisi edes koiralle. Karkkia menee jälkkäriksi, mutta ei niitäkään kukaan kaksin käsin syö. Eskimo jäätelö on aivan riittävä, eikä lapset edes jaksaisi syödä esim. Jättis-tuuttia.

Tässä oli pari ärsyttävää:

>Tiia oli syntyessään isokokoinen

>Hannan parisuhdetilanne ja elämä muutenkin oli tuolloin vaiheessa, jossa oli paljon huolta ja mietittävää. Energiaa ei riittänyt paljoakaan ruokavalioiden pohtimiseen.

>Mutta ihan tavallista kotiruokaa meillä silti syötiin

>Toiset ovat syntyjään rotevampaa tekoa kuin toiset.

>Toki Tiia on vähän pulska, mutta pitäisikö hänen olla tikku? Onko laiha aina parempi kuin pulska

>Lapsen pitäisi saada olla lapsi, eikä mikään minikokoinen aikuinen

>Hannasta vanhemmille asetetaan paineita pitää lapset laihoina

>Harrastuskerhoissa ja seuroissa lajeja pitäisi harrastaa verenmaku suussa, kilpaillen ja seitsemän kertaa viikossa, Hanna harmittelee.

> Tuntuisi tosi pahalta siinä kotona keittiön pöydän ääressä sanoa tytölle, että älä ota enää lisää. Miten voisin niin sanoa?

>Kyllä joskus on aika vaikeaa olla vanhempi, Hanna toteaa huokaisten.

>Ylipainoisten lasten vanhemmat kaipaavat eniten hyväksyntää,

Sääliksi käy lasta : 

"Perheessä syödään karkkia, jäätelöä ja muita herkkuja maltillisesti. Tiialle maistuu edelleen hyvin aivan tavallinen ruoka.

- Tuntuisi tosi pahalta siinä kotona keittiön pöydän ääressä sanoa tytölle, että älä ota enää lisää. Miten voisin niin sanoa?

Hanna ei haluaisi antaa tyttärelleen vääränlaista mallia syömisen tarkkailusta.

- Enkä halua hänen ajattelevan, että vain tietyn kokoisena hän olisi hyväksytty."

Tämä on varmaan niiden tekosyy myös jotka kantavat näille lihaville jotka eivät enään pääse sängystä ylös ne ruokamäärät... 

Miten voisin sanoa niin? No ihan meillä sanotaan että jos jäi nälkä voi ottaa omenan, seuraava ruoka on klo... 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyajan ylipainon syyt edelleen löytyy sieltä mistä sata vuotta sittenkin; suun kautta nautitusta ruuasta - ei hormoneista, muoveista ja muusta. Annoskoot, sokeri- ja rasvamäärä, napostelukulttuuri, pikaruokalat ja arkiliikunnan vähyys on se, mikä on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut. Ja ihminen taas on sellainen, että syö jos on tarjolla, että ruokapulan ajalle on sitten vararavintoa.

Omaa lapsuuttani 80-luvun maaseudulla ajatellen huomioisin omiin 2010-luvun kaupunkilaislapsiini (jotka tosiaan tikkuja ja kaikkien painokäyrien alarajan alla) verraten seuraavaa; Karkkipussi minun lapsuudessani oli n.80-125g, nykyään keskinmääräinen karkkipussi on 200-400g (on mega-ja superpusseja), limukkapullo oli lapsuudessani 0,33l-1l, nykyään saa 1,5-2l pulloja. Eineksiä ei ollut niin kuin nykyään ja esim. Kellogsin muroissa (jota meillä menee kaksi pkt vuodessa jollei ehdi vanheta) oli kolmannes vähemmän sokeria kuin nykyisellä reseptillä. Vanukkaita ei ollut nykyistä määrää jne. Ensimmäisen kerran kävin hesellä yläasteen luokkaretkellä, pitseriassa joskus lukioiässä. Tietokoneita, nettiä ja kännyköitä ei ollut. Oltiin enemmän ulkona jä käveltiin kaverin luo kysymään onko kaveri kotona.

Omalle lapselleen ja lapsensa lihavuudelle on sokea. Mahtipontinen kerskailu hyväruokaisesta ja painokäyrien plussapuolella kasvavasta vauvasta/taaperosta herättää todellakin liian myöhään ja kouluiässä ei enää kerskailla lapsen isolla painolla. Siihen mennessä käsitys annoskoosta, ruokailurytmistä jne on jo pitkälti muodostunut.

Ja mitä tämä paljon puhuttu "Perus kotiruoka" sitten on? Minulle se tarkoittaa sitä, että teen ruokaa mahdollisimman vähän prosessoiduista raaka-aineista; marinoimattomista lihoista, kaloista ja kanoista + riistasta Meillä ei syödä juuri koskaan esim. nakkeja, kalapuikkoja, lenkkiä, eineksiä, valmisruokia jne (kerran tai kaksi kuussa). Puolet lautasesta on kasvista kaikilla (esim. kiehautettua parsakaalta, porkkanaraastetta jne). Koskaan en ole ostanut esim. näitä kanapalleroisia/nugetteja ja kaupanlihapullia en syöttäisi edes koiralle. Karkkia menee jälkkäriksi, mutta ei niitäkään kukaan kaksin käsin syö. Eskimo jäätelö on aivan riittävä, eikä lapset edes jaksaisi syödä esim. Jättis-tuuttia.

- mä olen ollut jo lukiolainen kun meidän perheessä aletiin juomaan edes vähän täysmehuja. Ei niitä ollut ennen. Limuakin sai vain juhlissa tai joskus harvoin kesällä ja sekin oli 0,3l joka piti jakaa siskon kanssa.

- tavallista pullaa sai joskus mistään donitseista tai wiinereitä ollut tietoakaan. 

- Eikä ollut varaa käydä missään pikaruokaloissa saati ravintoloissa. Esim 6 tunnin matkalla mummolaan syötiin omia eväitä eikä käyty huoltamoilla syömässä.

- koulupäivinä ei ollut mitään eväitä mukana saati raha. Jos ruoka ei maistunut elettiin näkkärillä ja voilla. Kauppoihin ei ollut mitän mahiksia lähteä saati että olisi ollut rahaa kotimatkallakaan herkkuja ostella. 

Suomessa on säälimiskultturi. Säälitään lapsia/nuoria kun ne joutuu vähänkin tekemään jotain mikä tuottaa vaivaa, hikeä tai ei ole kivaa tai jos ne ei saa jotain hyvää. Esim tämä kuskaamiskulttuuri ja totalinen ulkovälitunnittomuus yläkouluissa on levinnyt ainakin lapsen koulussa minusta käsistä. Samoin kouluruuan väheksyminen. Kun koulussa on paha ruokaa on oikeus ostaa herkkuja sen tilalle. 

Ei kaikki ennen ollut paremmin, mutta ainakin jotkut asiat sentään.

Ei tarvi olla tikkuja eikä läskejä, kumpikaan ei ole hyväksi. Yksi päivä teki mieli käydä sanomassa yhdelle sporttimammalle tyttöä tanssitunnilta hakiessa, että syötä nyt hyvä ihminen sitä lastasi. Se lapsi oli legginsseissä ja topissa ja lapaluut törrötti ja jalat oli niin ohuet, että polvilumpiot loisti sieltä palloina. Lapset on lapsen mallisia ja hoikkia, mutta ei ne saa laihojakaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Hoikkana 19-vuotiaana (oli kyllä naisellisia muotojakin) sain nälvintää keski-ikäisten pyöreiden naisten osalta kun abivuotena siivosin kauppaa "kyllä miehet tykkää kun on jotain mistä ottaa kiinni, ei saa olla ruipelo". Ja naurun kaakatus perään. Tämä oli heistä ilmeisesti todella tärkeää sanoa ääneen. Nykyään jos heille on vielä kiloja suotu, niin luulisi olevan miehiä ihan jonoksi asti kun on vielä enemmän mistä ottaa kiinni.

No näiden naisten tärkein tehtävä on ilmeisesti miellyttää miehiä. Ihan helvetin typerää kommentoida jotakin tuollaista. Sitä paitsi eivät kaikki miehetkään tykkää samanlaisista naisista helkkari soikoon. Taisi olla rouvien defenssit päällä perustelemassa korissa levännyttä sipsipussia.

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko te tietävänne aineenvaihdunnasta kaiken, luuletteko että edes lääketiede tietää siitä kaiken? Joku kysyi miten voi olla että nykyään ollaan enemmän ylipainoisia, yksi selitys voi tutkimusten mukaan olla muovit, hormonit ruuassa, jne. jne. ympäristömyrkyt jolle kukaan ei voi mitään.

Semmoista keksintöä tosin ei vielä ole tehty, että energiaa ilmestyisi tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy lasta : 

"Perheessä syödään karkkia, jäätelöä ja muita herkkuja maltillisesti. Tiialle maistuu edelleen hyvin aivan tavallinen ruoka.

- Tuntuisi tosi pahalta siinä kotona keittiön pöydän ääressä sanoa tytölle, että älä ota enää lisää. Miten voisin niin sanoa?

Hanna ei haluaisi antaa tyttärelleen vääränlaista mallia syömisen tarkkailusta.

- Enkä halua hänen ajattelevan, että vain tietyn kokoisena hän olisi hyväksytty."

Tämä on varmaan niiden tekosyy myös jotka kantavat näille lihaville jotka eivät enään pääse sängystä ylös ne ruokamäärät... 

Miten voisin sanoa niin? No ihan meillä sanotaan että jos jäi nälkä voi ottaa omenan, seuraava ruoka on klo... 

Niin tai jos vaan laittais vähemmän sitä ruokaa ni ei jäis pöydälle enää otettavaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää, että onko kyseessä joku aavistuksenneuvolan yläkäyrän yläpuolelle eksynyt tapaus vai joku 80-kiloinen ekaluokkalainen laardiperse.

Tämän palstan mukaan tuon painoista ekaluokkalaista ei voi olla. Kun kerroin kymmenvuotiaan tyttäreni olleen 88,5 kiloinen, väittivät trolliksi ja samoin kun toinen äiti kertoi 92 kiloa kymmenvuotiaan painoksi. Kun selitin tytön elintavoista, mitään ei kommentoitu. Tämä siis ketjussa "10 vuotiaasi pituus ja paino"

Herranjumala miten tuollainen on mahdollista? Tai varmasti on, mutta ihmetyttää suuresti, miten joku äiti päästää 10-vuotiaan lihomaan lähemmäs satakiloiseksi? 10-vuotias on kuitenkin varmaan max joku 150-senttinen.

Hän oli tuolloin 145,5 cm ja se toinen ketjussa mainittu tyttö 147 cm. Bbc:n Big Meets Bigger ohjelmassa esiintynyt 10-vuotias Jenny Manousakis oli 150 cm, 120 kg. En päästänyt vahingossa lihomaan vaan pidän lihavuutta hyvänä ja kauniina. Toki tyttäreni viikkorahoillaan itse osti kaikkea lihottavaa syötävää.

Joo, lapsi varmaan kiittelee sinua aikuisena, että kiitos äiti kun lihotit minusta jo ihan pienestä asti tämmöisen kauniin sairaalloisen lihavan. Ja eiköhän ylipainosta seuraavat terveysongelmat ole näkyvissä viimeistään parikymppisenä, todennäköisesti jo paljon sitä ennen. Tässä kun ei puhuta mistään lievästä ylipainosta (mikä ei välttämättä ole vielä paha asia) vaan sairaalloisesta ylipainosta. Ehkä onnistut lihottamaan lapsesi niin, ettei hän parikymppisenä enää pääse edes ylös sängystä, näitä amerikkalaisia dokkareitahan on nähty, kun on se lihavuus vaan niin kaunista.

Ihan sama vaikka olisit trolli, sunkaltaisia ihmisiä on myös oikeasti olemassa (mulla on yksi sukulainen jonka mielestä lasten kuuluu olla pyöreitä, on lihottanut yläasteikäisen poikansa muodottomaksi palloksi), ja sunkaltaisilta ihmisiltä kuuluisi ottaa lapset huostaan. Siinä on hyvä alku elämälle, kun vanhemmat lihottaa sairaalloisen lihavaksi jo kymmeneen ikävuoteen mennessä. Pistää niin vihaksi.

En ole trolli. Muita minun kaltaisia on kyllä, mutta hyvin vähän ja tuskin heillä on vakaumusta joka minua ohjaa. Tyttäreni on nykyään 16, 169 cm ja 127 kg. Harrastaa myös liikuntaa ja ei todellakaan tule päätymään mainitsemaasi tilaan. Lihavuus on kaunista, mutta rajansa siinäkin ja tietyssä painossa muuttuu ylipainoksi. Ällöä, että sukulaisesi on poikansa lihottanut. Lihavuus sopii vain naisille. Oma poikani on normaalipainoinen ja liikunnallinen.

Josset ole trolli niin sinulla on sitten vikaa korviesi välissä.

Mä mietin niitä vanhempia, jotka eivät ajattele kuten tämä meidän trollimme/provoilijamme/sekopäämme (lihavuus on kaunista jne), ja silti lihottavat lapsensa. Kyllä varmaan jokainen on nähnyt just jonkun 80-kiloisen kymmenvuotiaan. Miten se tilanne on päässyt sellaiseksi? Kun siinä ei ole kyse enää mistään lievästä ylipainosta vaan sairaalloisesta lihavuudesta. 

En ole sekopää/provoilija/trolli. On se vaan näköjään vaikeaa uskoa, että maailmassa, tai länsimaissa on ihmisiä joiden mielestä feminiininen lihavuus on kaunista ja tavoiteltavaa, vaikka kuinka esim media ja terveydenhoitohenkilöstö opettavat päinvastaista. Lihavuuden (jos puhutaan alle 150 kg) terveyshaitat eivät ole kiistaton fakta. Kannattaa googlettaa esim Image-lehden artikkeli Läskisota niin saa lisätietoa. Sen mukaan lihavuuden yhteys vain kahteen sairauteen on pystytty kiistattomasti todistamaan; ne ovat kihti ja reuma. Professori Paul Campos, ym terveysalan ammattilaiset ovat kirjoittaneet lihavuusmyytistä. Lisäksi englanninkielisen wikipedian eräässä artikkelissa on viittaus tutkimukseen, jonka mukaan terveysalalla työskentelevät pitävät lihavuutta rumana, ja ovat ihan yhtä ennakkoluuloisia ja tuomitsevia lihavia kohtaan kuin muukin väestö. Heidän tavoitteenaan on asemansa avulla hävittää rumana pitämänsä lihavuus maailmasta, ja siksi he ottavat lihavuuden esiin, tuli lihava vastaanotolle mistä syystä tahansa. Tämä on törkeää ja esim homovastaista uskovaa ei palkattaisi seksuaaliterapeutiksi tmv. Kun katsoo maailmaa, useimmat ihmiset ovat sekopäitä koska maailman tilanne on tällainen. Eli eipä nimittelynne minua hetkauta. Ja mitä tulee niihin lapsensa lihottaneisiin, jotka eivät lihavuutta hyvänä pidä, ovat yleensä taidottomia vanhempia (toki tässä ketjussa on niitäkin tarinoita, joissa vanhemmat eivät ole aiheuttajia). Minullakinon nyt 19-vuotias poika, ja normaalipainoinen on ja ollut aina, koska hänet olen sellaiseksi kasvattanut.

Vika on siinä, että olet päättänyt lapsesi puolesta mikä on kaunista ja mikä ei. Et antanut lapsellesi mahdollisuutta omaan mielipiteeseen

Se "oma mielipide" olisi median, yhteiskunnan ja kaverien mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Paino sitä, paino tätä... Muuttakaa itsenne lyhyeksi mieheksi ja katsotaan sitten näitä yhtiskunnan asettamia kriteerejä.

Lyhyitä miehiä saa vapaasti haukkua, ja tätä herjaa harjoittaa tekopyhästi ne naiset, jotka saa itkupotkuraivarit kuullessaan kehopositiivisuus-kritiikkkä. Ylipainosta pääsee eroon, lyhyydestä ei.

Ylipainoinen on tänä päivänä maailman n**k*ri.