Lue keskustelun säännöt.
Miehen sisko yrittää saada kaikki lastenvaatteemme ja tarvikkeemme ilmaiseksi itselleen. Hermo menee.
09.03.2016 |
Itse olemme ostaneet uutena kaikki ja haluaisin tietyistä jutuista jotain saadakin. Miehen mielestä meidän pitäis kuitenkin auttaa siskoa ihan ilmaiseksi ja mies on jo luvannut mm. vaunut ja turvakaukalon ja vauvanvaatteet hänelle. Mun mielestä häne pitäis edes vähän suostua maksamaan.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla (tai ainakaan oltu silloin, kun olin lasten kanssa kotona) niin rikkaita, että oltaisiin lahjoitettu lasten kamoja ja vaatteita. Kirpparille vietiin ja ihan hyvin tuli rahaa takaisin taas uusiin ostoksiin.
Kun mä olin vähävarainen, ei olisi ollut järkeä maksaa kirpparille pöytähintaa, kun tuotto olisi ollut suunnilleen saman verran. Siksi annan mieluummin lahjana kuin elätän kirpparinpitäjiä. Ihmettelen aina, mistä koloista köyhät kaivavat myytävää tavaraa niin paljon, että myynti lyö leiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä olisi kans miehen sisko halumnut kaikki ilmaiseksi. Toisinsanoen minä kävin töissä tienaamassa rahat että saan ostettua lapselleni kaiken tarpeellisen, sisko sitten opiskelijana kärtti jo vissiin ennen rakenneultraa kuinka hänen lapsensahan saa kaikki meidän vauvalle tarpeettomat tavarat sitten kun syntyy. Sisko siis teki lapsen sillä mielin että kun mää nyt haluun sen vauvan, kyllä sossu maksaa mitä tarvitaan, ei tarvii töihin lähteä kun saa olla lapsenkanssa kotona seuraavat kolme vuotta ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Meillä kyllä oli suunnitelmissakin toinen jo valmiiksi, jonka vuoksi säästin kaikki vauvani tavarat.
Melko katkeran kuuloista tekstiä. Olisikohan jotain muutakin kaunaa taustalla?
Kiitos vain, meillä on miehen siskon kanssa ollut aina läheiset välit. :) eikä mieheni olisi itsekkään halunnut antaa tavaroita siskolleen ilmaiseksi. Plus odotan tällä hetkellä kaksosia, onneksi ei hukattu vaatteita ja muita tavaroita. :)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kirjoitat, että miehen sisko haluaa tavaroita ilmaiseksi, kun aloituksestasi käy ilmi että miehesi haluaa antaa tavaroita ilmaiseksi. Meinaatko, että jos mies tarjoaa sinun selän takana tavarat ilmaiseksi, niin miehen siskon pitäisi päätellä jostain että sinä et halua näitä antaa ilmaiseksi ja sitten oma-alotteisesti tarjota maksamaan kaikista?
Juttele miehesi kanssa. Teidän parisuhteessa se ongelma on, ei miehen siskossa.
Ap kommentoi ketjussa, että miehen sisko oletti alusta asti saavansa kaikki ilmaiseksi, ja on muutenkin hemmoteltu prinsessa, jonka luokse miehen piti mennä remppaamaan ilmaiseksi ja kuskata siskoaan silloin kun tämä oli vielä sinkku. Jotenkin tuntuu, että mies on siskon suhteen tossun alla, eikä uskalla sanoa siskolleen vastaan, joten se jää ap:n tehtäväksi. Mä sanoisin miehelle, että soitapa siskolles ja kerro minkä hintaisina aiomme tavarat myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osti vaunut, mies lahjoitti ne sittemmin siskolleen ja minulle se oli OK. Miehen maksamat, miehen omistamat, mies sai tehdä, mitä halusi.
Vaikka mies olisi ostanutkin ne "omilla" rahoillaan niin siitä huolimatta hänen kuuluisi sopia vaimonsa kanssa myöhemmin että miten näiden kanssa menetellään.
Samaa mieltä vastaajan kanssa. Enkä tajua mitkä ihmeen "omat rahat". Jos ostettiin vaunut niin kyllä ne perheen yhteiseksi tuli. Ja kyllä ne tienatut rahat kuitenkin menisivät ruokaan? Meillä on ollut miehen kanssa yhteiset rahat jo vuosia, hyvin ollaan saatu säästettyä sen takia, omilla rahoilla ei niinkään.
Meillä ei ole varaa antaa tavaroita ilmaiseksi, enpä kyllä IKINÄ kehtaisi pyytääkään tuollaisia tuotteita ilmaiseksi. Mies tienaa 2200, minä 250€, valitettavasti se "vain" 200 on meille tärkeä raha. En ymmärrä kui ka joku kehtaa kärttää kalliita tavaroita ilmaiseksi itselleen. Tiedän, että tuollaisia loisia on, sukulaisissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärjistäen sanoisin nyt, että ne, jotka ovat sitä mieltä että ilmaiseksi pitää antaa, ovat itse tottuneet saamaan kaiken liian helpolla. Ja siksi toiseksi kuka kehtaa ihan ilmaiseksi ottakaan. Ei ainakaan sellainen ihminen joka ymmärtää.
Minä olen saanut paljon ilmaiseksi ja olen myös lahjoittanut monille. Veljen pojalle annoin arvokkaita ja hyviä juttuja, vaikka varaa olisi heillä itselläänkin ostaa. Jostain syystä he vaan tykkäävät saada lastenjutut halvalla ja tuhlata mielestäni liikaakin johonkin, mitä itse en osaa niinkään arvostaa. Siitä ei kuulunut mitään kiitosta tai kommenttia. Ajattelin, että en piittaa, mutta voisin kyllä tarkemmin ajateltuna laittaa ihan myyntiin arvokkaammat jutut. Muuten voin lahjoittaa iloisesti ylimääräisen heille ja laittaa hyvän kiertämään kun olen kerran itsekin saanut ilmaiseksi. Ja huojentaa sekin mieltä kun on saanut olla avuksi niille, jotka lahjoittivat silloin kun tarvitsin.
Kyllä minä kehtasin ottaa ilmaiseksi siskoltani lastentavaroita toiseen kotimaahamme. Oli matkasänkyä, vaatetta, keinuhevosta yms. Tarjouduin kyllä maksamaan, mutta sisko kieltäytyi. Tuloerot meillä on suuret, mieheni omistaa rahoitusalan firman ja siskoni asuu kaupungin vuokra-asunnossa.
Ikävä kyllä siskon lapsiluku oli jo täynnä kun luovuimme omista tavaroistamme, joista ei kyllä myydessä mitään saanutkaan, luettelin hintoja jo ensimmäisellä (?) sivulla.
Kyllä meillä on kuitenkin sen verran läheiset välit, että tuollaiset asiat tasaantuvat ajan kanssa. Siskoni on nyt hoitanut lapsiamme todella paljon, kun olemme olleet paljon Suomessa. Itse olen maksanut siskon tyttärille matkoja meidän luoksemme, konsertteja, leirejä yms. Ravintoloissa käydessä me yleensä maksamme, sisko taas pitää meille illallisia kotonaan yms.
Ihan älytöntä laskea sisarusten välillä jotain rahaa, ellei toinen nyt oikeasti ole joku krooninen hyväksikäyttäjä, jollaiseen en ole tietääkseni vielä koskaan törmännyt. Miehen siskosta en osaisi sanoa, koska miehellä on ainoastaan veli. Mutta hänenkin perheensä kanssa on maksettu illallisia ja pääsymaksuja ristiin yms, laskematta sen ihmeemmin. Asuvat ikävä kyllä eri maassa, joten heitä tulee nähtyä harvemmin. En kuitenkaan automaattisesti laskisi omaa siskoani jollain tavalla "läheisemmäksi" meidän perhettämme puhtaasti siksi, koska on minun siskoni.
Ja rahasta suoraan, niin kyllä me mielellämme ostamme hienoja lahjoja yms. Viime jouluna ostimme siskon miehelle aikaa äänitysstudiossa uuden levyn tekemiseen. Heillä ei siihen ollut varaa, mutta meillä oli. Sisko taas antoi "lahjakortin", jolla lupasi huolehtia lapsistamme sen aikaa, kun käymme jollain romanttisella reissulla mieheni kanssa. Miksi raha on sellainen älytön tabu? Meillä oli varaa ostaa kalliita lastentarvikkeita, meillä ei ollut pakko saada niistä rahaa takaisin, ennemmin olisin antanut niillä iloista mieltä muille, kuin ostanut silläkin rahalla vaikka korun tai laittanut sijoitukseen. Ja jos taas rahasta on oikeasti tiukkaa, niin miksei siitä voi sanoa - omalle sukulaiselleen?
Ei ihme, ettei ole enää yhteisöllisyyttä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, ettei ole enää yhteisöllisyyttä :(
Piheys on kyllä ikävä piirre ja samoin tosin loisiminenkin, molemmat rapauttavat yhteisöllisyyttä. Pihi on myös usein loisija. Mä oon elämässäni niin paljon ollut pihien kanssa tekemisessä etten voi yhtään sietää ko.piirrettä. Minä lahjoitan vaatteita yms, tosin mitään superkallista mulla ei olekaan. Joskus oikein nautin kun saan nakkoa tavaroita roskiin (en vie lahjoituksiin esim. mukeja, koska niistä on ylitarjonta) lapset vähän toppuuttelevat intoa. Valitettavasti olen suvun nurimmaisia, joten lastenvaatteita ei voi lahjoittaakaan, mutta vien keräyksiin (puhtaat HYVÄT ja ehjät) ei mitään nukkaantuneita riepuja.
Minä en sisaruksiltani rahaa pyydä.Ei kuulu mun pirtaani.Mies myy sisaruksilleen esim.vanhoja kalusteita ja se on niiden juttu.Tämä menee nyt ehkä sun miehen määritelmän mukaan jos sen puolen suku?Ei ole kuitenkaan niin iso juttu,että sun kannattaa puuttue sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärjistäen sanoisin nyt, että ne, jotka ovat sitä mieltä että ilmaiseksi pitää antaa, ovat itse tottuneet saamaan kaiken liian helpolla. Ja siksi toiseksi kuka kehtaa ihan ilmaiseksi ottakaan. Ei ainakaan sellainen ihminen joka ymmärtää.
Minä olen saanut paljon ilmaiseksi ja olen myös lahjoittanut monille. Veljen pojalle annoin arvokkaita ja hyviä juttuja, vaikka varaa olisi heillä itselläänkin ostaa. Jostain syystä he vaan tykkäävät saada lastenjutut halvalla ja tuhlata mielestäni liikaakin johonkin, mitä itse en osaa niinkään arvostaa. Siitä ei kuulunut mitään kiitosta tai kommenttia. Ajattelin, että en piittaa, mutta voisin kyllä tarkemmin ajateltuna laittaa ihan myyntiin arvokkaammat jutut. Muuten voin lahjoittaa iloisesti ylimääräisen heille ja laittaa hyvän kiertämään kun olen kerran itsekin saanut ilmaiseksi. Ja huojentaa sekin mieltä kun on saanut olla avuksi niille, jotka lahjoittivat silloin kun tarvitsin.
Kyllä minä kehtasin ottaa ilmaiseksi siskoltani lastentavaroita toiseen kotimaahamme. Oli matkasänkyä, vaatetta, keinuhevosta yms. Tarjouduin kyllä maksamaan, mutta sisko kieltäytyi. Tuloerot meillä on suuret, mieheni omistaa rahoitusalan firman ja siskoni asuu kaupungin vuokra-asunnossa.
Ikävä kyllä siskon lapsiluku oli jo täynnä kun luovuimme omista tavaroistamme, joista ei kyllä myydessä mitään saanutkaan, luettelin hintoja jo ensimmäisellä (?) sivulla.
Kyllä meillä on kuitenkin sen verran läheiset välit, että tuollaiset asiat tasaantuvat ajan kanssa. Siskoni on nyt hoitanut lapsiamme todella paljon, kun olemme olleet paljon Suomessa. Itse olen maksanut siskon tyttärille matkoja meidän luoksemme, konsertteja, leirejä yms. Ravintoloissa käydessä me yleensä maksamme, sisko taas pitää meille illallisia kotonaan yms.
Ihan älytöntä laskea sisarusten välillä jotain rahaa, ellei toinen nyt oikeasti ole joku krooninen hyväksikäyttäjä, jollaiseen en ole tietääkseni vielä koskaan törmännyt. Miehen siskosta en osaisi sanoa, koska miehellä on ainoastaan veli. Mutta hänenkin perheensä kanssa on maksettu illallisia ja pääsymaksuja ristiin yms, laskematta sen ihmeemmin. Asuvat ikävä kyllä eri maassa, joten heitä tulee nähtyä harvemmin. En kuitenkaan automaattisesti laskisi omaa siskoani jollain tavalla "läheisemmäksi" meidän perhettämme puhtaasti siksi, koska on minun siskoni.
Ja rahasta suoraan, niin kyllä me mielellämme ostamme hienoja lahjoja yms. Viime jouluna ostimme siskon miehelle aikaa äänitysstudiossa uuden levyn tekemiseen. Heillä ei siihen ollut varaa, mutta meillä oli. Sisko taas antoi "lahjakortin", jolla lupasi huolehtia lapsistamme sen aikaa, kun käymme jollain romanttisella reissulla mieheni kanssa. Miksi raha on sellainen älytön tabu? Meillä oli varaa ostaa kalliita lastentarvikkeita, meillä ei ollut pakko saada niistä rahaa takaisin, ennemmin olisin antanut niillä iloista mieltä muille, kuin ostanut silläkin rahalla vaikka korun tai laittanut sijoitukseen. Ja jos taas rahasta on oikeasti tiukkaa, niin miksei siitä voi sanoa - omalle sukulaiselleen?
Mielestäsi on älytöntä laskea rahoja sisarusten välillä mutta silti luettelet pitkät listat mitä kaikkea olet siskolle kustantanut ja tarjoutunut ostamaan? Vaikka olisi kuinka siskoa, niin fakta nyt monelle on se että mies ei omista mitään rahoitusalan firmaa eikä rahaa tule ovista eikä ikkunoista, joten niistä käytetyistä mutta hyvänä pidetyistä lasten tarvikkeista voi saada pitkän pennin seuraavia hankintoja varten.
Iik.Onpa pihiä ja noloa.Omat tulot 800 e/kk,mutta me siskojen kanssa annetaan asioita.En ole myynyt niille ikinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, ettei ole enää yhteisöllisyyttä :(
Näinpä. Todella kurjaa että joillakin on pokkaa kärttää ilmaiseksi tavaraa jonka toiset ovat joutuneet itse ostamaan. Ei raha ole ainoa vaihtoehto, vaan voisi tarjota vastapalvelukseksi vaikka lastenhoito-, siivous- tms. apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärjistäen sanoisin nyt, että ne, jotka ovat sitä mieltä että ilmaiseksi pitää antaa, ovat itse tottuneet saamaan kaiken liian helpolla. Ja siksi toiseksi kuka kehtaa ihan ilmaiseksi ottakaan. Ei ainakaan sellainen ihminen joka ymmärtää.
Minä olen saanut paljon ilmaiseksi ja olen myös lahjoittanut monille. Veljen pojalle annoin arvokkaita ja hyviä juttuja, vaikka varaa olisi heillä itselläänkin ostaa. Jostain syystä he vaan tykkäävät saada lastenjutut halvalla ja tuhlata mielestäni liikaakin johonkin, mitä itse en osaa niinkään arvostaa. Siitä ei kuulunut mitään kiitosta tai kommenttia. Ajattelin, että en piittaa, mutta voisin kyllä tarkemmin ajateltuna laittaa ihan myyntiin arvokkaammat jutut. Muuten voin lahjoittaa iloisesti ylimääräisen heille ja laittaa hyvän kiertämään kun olen kerran itsekin saanut ilmaiseksi. Ja huojentaa sekin mieltä kun on saanut olla avuksi niille, jotka lahjoittivat silloin kun tarvitsin.
Kyllä minä kehtasin ottaa ilmaiseksi siskoltani lastentavaroita toiseen kotimaahamme. Oli matkasänkyä, vaatetta, keinuhevosta yms. Tarjouduin kyllä maksamaan, mutta sisko kieltäytyi. Tuloerot meillä on suuret, mieheni omistaa rahoitusalan firman ja siskoni asuu kaupungin vuokra-asunnossa.
Ikävä kyllä siskon lapsiluku oli jo täynnä kun luovuimme omista tavaroistamme, joista ei kyllä myydessä mitään saanutkaan, luettelin hintoja jo ensimmäisellä (?) sivulla.
Kyllä meillä on kuitenkin sen verran läheiset välit, että tuollaiset asiat tasaantuvat ajan kanssa. Siskoni on nyt hoitanut lapsiamme todella paljon, kun olemme olleet paljon Suomessa. Itse olen maksanut siskon tyttärille matkoja meidän luoksemme, konsertteja, leirejä yms. Ravintoloissa käydessä me yleensä maksamme, sisko taas pitää meille illallisia kotonaan yms.
Ihan älytöntä laskea sisarusten välillä jotain rahaa, ellei toinen nyt oikeasti ole joku krooninen hyväksikäyttäjä, jollaiseen en ole tietääkseni vielä koskaan törmännyt. Miehen siskosta en osaisi sanoa, koska miehellä on ainoastaan veli. Mutta hänenkin perheensä kanssa on maksettu illallisia ja pääsymaksuja ristiin yms, laskematta sen ihmeemmin. Asuvat ikävä kyllä eri maassa, joten heitä tulee nähtyä harvemmin. En kuitenkaan automaattisesti laskisi omaa siskoani jollain tavalla "läheisemmäksi" meidän perhettämme puhtaasti siksi, koska on minun siskoni.
Ja rahasta suoraan, niin kyllä me mielellämme ostamme hienoja lahjoja yms. Viime jouluna ostimme siskon miehelle aikaa äänitysstudiossa uuden levyn tekemiseen. Heillä ei siihen ollut varaa, mutta meillä oli. Sisko taas antoi "lahjakortin", jolla lupasi huolehtia lapsistamme sen aikaa, kun käymme jollain romanttisella reissulla mieheni kanssa. Miksi raha on sellainen älytön tabu? Meillä oli varaa ostaa kalliita lastentarvikkeita, meillä ei ollut pakko saada niistä rahaa takaisin, ennemmin olisin antanut niillä iloista mieltä muille, kuin ostanut silläkin rahalla vaikka korun tai laittanut sijoitukseen. Ja jos taas rahasta on oikeasti tiukkaa, niin miksei siitä voi sanoa - omalle sukulaiselleen?
Mielestäsi on älytöntä laskea rahoja sisarusten välillä mutta silti luettelet pitkät listat mitä kaikkea olet siskolle kustantanut ja tarjoutunut ostamaan? Vaikka olisi kuinka siskoa, niin fakta nyt monelle on se että mies ei omista mitään rahoitusalan firmaa eikä rahaa tule ovista eikä ikkunoista, joten niistä käytetyistä mutta hyvänä pidetyistä lasten tarvikkeista voi saada pitkän pennin seuraavia hankintoja varten.
Laskin niitä kommenttiani varten kontekstiksi. Kyllä, ymmärrän, ettei kaikilla ole varaa, mutta miksei antaisi sitten iloisena edes niitä tuotteita, joista ei saa sitä rahaa takaisin? Ja kuten ensimmäisessä viestissäni jo kerroin, saimme 10 000 - 15 000e lastentarvikkeista takaisin alle 1000e. Kaikki oli todella hyväkuntoista, laadukasta ja max. 2 vuotta vanhaa tavaraa. Olettaisin, että jos rahat ovat vähissä, eikä ole varakkaita sukulaisia tai ystäviä, lastentavarat maksavat alle 3000e. Ja jos niistä saa saman palautusprosentin, on se alle 300e. Onko se köyhällekään niin iso raha, etteikö se tule jossain vaiheessa vaikka lastenhoitoapuna korvattua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, ettei ole enää yhteisöllisyyttä :(
Näinpä. Todella kurjaa että joillakin on pokkaa kärttää ilmaiseksi tavaraa jonka toiset ovat joutuneet itse ostamaan. Ei raha ole ainoa vaihtoehto, vaan voisi tarjota vastapalvelukseksi vaikka lastenhoito-, siivous- tms. apua.
En käsittänyt, että sisko olisi kärttänyt, vaan että mies oli tarjonnut. Miksei oletus ole, että sisko tulee jossain vaiheessa tarjoamaan samalla tavalla apuaan?
Joo hieman ahdistaa kun sukulaiset antaa niin paljon. Mut olen ajatellut et ne haluaa auttaa tytärtäni ja niin se kai menee. Vähän vaikeeta ottaa vastaan vaan varsinkin kalliitta (100 e) juttuja. Mut kiitokset kaikille!
T. PA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, ettei ole enää yhteisöllisyyttä :(
Näinpä. Todella kurjaa että joillakin on pokkaa kärttää ilmaiseksi tavaraa jonka toiset ovat joutuneet itse ostamaan. Ei raha ole ainoa vaihtoehto, vaan voisi tarjota vastapalvelukseksi vaikka lastenhoito-, siivous- tms. apua.
En käsittänyt, että sisko olisi kärttänyt, vaan että mies oli tarjonnut. Miksei oletus ole, että sisko tulee jossain vaiheessa tarjoamaan samalla tavalla apuaan?
Käsittäisit paremmin jos ensin lukiusit ketjun ja vasta sitten kommentoisit. AP on selkein sanoin kertonut että sisko pakotti lupaamaan tavarat ilmaiseksi ja on aina ollut itsekeskeinen, hemmoteltu pikku prinsessa.
Mun mielestä meillä tämä lastentavaroiden kierrättäminen onnistui hyvin miehen serkun perheen kanssa. Heille syntyi vauva melko tarkkaan vuosi meidän kuopuksen jälkeen. Me annettiin heille kaikki isommat tavarat, jotka suurin osa oltiin uutena ostettu tälle viimeiselle lapselle.
Sitten kun serkun vauva "kasvoi ulos" näistä, he kysyivät meiltä, paljonko rahaa niistä toivottaisiin ja serkun vaimo ne myi (ilmeisesti jollekin ystävälleen) ja tilitti meille rahat. Oli varmaan kaikkien mielestä ihan kiva järjestely, itse olen niin laiska mitään myymään, että muuten tavarat pyörisi varmaan vieläkin nurkissa. Serkun perhe taas sai ilmaiseksi tosi paljon ihan uudenveroista, hyvälaatuista tavaraa ja vastaavasti sitten näki vaivan siitä myymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, ettei ole enää yhteisöllisyyttä :(
Näinpä. Todella kurjaa että joillakin on pokkaa kärttää ilmaiseksi tavaraa jonka toiset ovat joutuneet itse ostamaan. Ei raha ole ainoa vaihtoehto, vaan voisi tarjota vastapalvelukseksi vaikka lastenhoito-, siivous- tms. apua.
En käsittänyt, että sisko olisi kärttänyt, vaan että mies oli tarjonnut. Miksei oletus ole, että sisko tulee jossain vaiheessa tarjoamaan samalla tavalla apuaan?
Käsittäisit paremmin jos ensin lukiusit ketjun ja vasta sitten kommentoisit. AP on selkein sanoin kertonut että sisko pakotti lupaamaan tavarat ilmaiseksi ja on aina ollut itsekeskeinen, hemmoteltu pikku prinsessa.
No, se on AP:n versio. Minäkin olin ex-poikaystäväni siskon ja äidin mielestä hemmoteltu, itsekeskeinen, itserakas ja ihminen. Heidän mielestään myös yliopistokoulutus oli kamalaa itsensäkorostamista ja ettei normaali ihminen koskaan tule tarvitsemaan mitään, mitä koulussa opetetaan. Ja se, etten juonut itseäni känniin tai tupakoinut oli "ihmeellistä hienostelua".
Tarkennan vielä, etten koskaan ole halveksinut yhtään ihmistä koulutustaustan yms. perusteella. Olen yh:n lapsi ja ymmärrän työn kuin työn tarkoituksen. Enkä koskaan, eläissäni sanonut niille ihmisille pahaa sanaa, tai heistä pahaa sanaa. He olivat työtä tekeviä ihmisiä, jotka rakastivat perhettään ja lukuisia koiriaan.
Vaatteita voi antaa välillä sukulaisille ilmaiseksi, mutta lastenvaunut, kaukalot, matkarattaat ym ovat niin kalliita ja helpisti tori.fi:ssa kaupattavia, että ne kannattaa myydä. Olen laittanut hintapyynnöksi puolet ostohinnaksi ja kaupaksi ovat menneet heti. Vaatteet vien lastenvaatekirppikselle, jotain annan välillä sukulaisille. Mutta ei ole minun tehtäväni vaatettaa ja varustaa miehen siskonlapsia. Kun omilleni hankin kaikki alusta alkaen, uusina ja hyvinä merkkeinä (vaatteet, luistimet, sukset, laskettelusukset, monot em, pyörät, eri urheilulajeihin kypärät, kaukalot, turvaistuimet ja turvavyöistuimet..). Mekään emme ole saaneet vauva-ajan jälkeen kuin koon 27 luistimet. Olkoonkin, ett ollaan hyvätuloisia. Emme sentään ole mikään soststo. Ja jos tarjottu tavara ei kelpaa (ei juuri nyt tarvitse, esim kokoa liian suuri), myyn sen, en säilö omissa vähissä varastotiloissani, se on annettu, kun on tarjottu.
Olen isovanhempi ja ostimme ekalle lapsenlapselle vaunut. Lapsen vanhemmat myivät vaunut pois eikä se ollut meille ongelma, mitä niitä säästelemään seuraaville. Maksetaan sitten taas uudet kun tarvetta tulee, ei kellään ole sellaisia säilytystiloja että voisi kaiken jemmata odottamaan tulevia tarpeita.