Miehen sisko yrittää saada kaikki lastenvaatteemme ja tarvikkeemme ilmaiseksi itselleen. Hermo menee.

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme ostaneet uutena kaikki ja haluaisin tietyistä jutuista jotain saadakin. Miehen mielestä meidän pitäis kuitenkin auttaa siskoa ihan ilmaiseksi ja mies on jo luvannut mm. vaunut ja turvakaukalon ja vauvanvaatteet hänelle. Mun mielestä häne pitäis edes vähän suostua maksamaan.

Harmi että mies ei ensin ole puhunut sinun kanssasi kuten kuuluisi. Tämän yhteisen päätöksen mukaan sitten toimisitte.

Just tämä saatujen kamojen eteenpäin myyminen nyppii. Olen antanut sukulaisille lasten vaatteita ja tavaroita ja he kätön jälkeen myyvät niitä, eivät anna seuraaville vaikka varmasti on tuttuja tarvitsijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun sisällä olen kyllä ihan vain antanut lastentarvikkeita ja vaatteita. 

Eli miehesi ajatus on ihan mielestäni oikea. Oma sisko kuitenkin kyseessä. 

Täysin samaa mieltä. Pienisieluista ja ahneen käytöstä. Kyllä me ainakin annettiin kälylle vauvan tarvikkeita ihan ilmaiseksi, en kehtaisi perheen jäseneltä pyytää rahaa. Tietenkin jos ap:lla on jotain kaunaa tätä siskoa kohtaan, asenne on ymmärrettävä.

Entä jos ap on alunperinkin valinnut vähän kalliimpaa sillä ajatuksella että ne saa myytyä? Halvemmallakin tuotteella olisi voinut pärjätä, varsinkin jos tietää joutuvansa maksamaan koko suvun vauvat.

Sitten mies voi maksaa ap:lle korvausta. En vaan itse kehtaisi pyytää perheen jäseneltä rahaa. Mutta tuo tietenkin riippuu perheestäkin. Meidän perheessä kyllä autetaan aina jos pystytään. Ja jos tarvitaan rahallista tukea, sitäkin saadaan. Mutta en kehtaisi ruveta myymään mitään perheen jäsenelle.

Et vissiin ole saanut sukusi ensimmäistä lasta. Sille suvun ensimmäiselle nimittäin ei saada mitään sukulaisten vanhoja ilmaiseksi vaan kaikki pitää hankkia ja ostaa itse. Nämä ekalle ostetut tavarat sitten tietysti kelpaavat lahjoituksina muille ja eteenpäin mutta mielestäni vähän kohtuutonta, että yksi pariskunta joutuisi ostamaan kaikille suvun muksuille tavarat ja pelit.

Olen saanut, lapsi on vanhin serkuista. Kun hän syntyi lahjoja tuli isovanhemmilta ja muilta enemmän kuin näille myöhemmin syntyneille. Mutta edelleen en perheen jäseneltä kehtaisi pyytää rahaa. Autamme kaikki tietenkin vastavuoroisesti toisiamme ja isovanhemmat tukevat kaikkia rahallisestikin. Ymmärrän kyllä että olemme etuoikeutettuja ja todella läheinen perhe.

No sitten on ihan eri asia. Jos ette ole itse tavaroita ostaneet alunperinkään, niin on vain kohtuullista että ne annetaan kiertoon muillekin sukulaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän jos ap itse haluaisi antaa ne omalle siskolleen. Mutta miehen sisko on ap;lle varmasti "kaukausempi" sukulainen, joten ymmärrän hyvin ettei tee mieli antaa kaikkea ilmaiseksi. Ekan lapsen tavaroihin voi liittyä tunnearvoakin. Minä tekisin niin, että myisin kalleimmat tarvikkeet nopeesti pois, ennen kuin sisko ehtii kysyä. Ja sanot sitten että oli rahasta tarve, joten myit pois. Vaatteita voi antaa ilmaiseksi... Ei nykypäivänä kenelläkään ole velvollisuus antaa tuhansia euroja maksavia tarvikkeita ilmaiseksi yhtään kellekään! Pidä puolesi vaan ap! Sano miehellesi suorat sanat, ja tee itse tavaroille mitä haluat. Kyllä kalliit vaunut yms. kannattaa myydä pois. En ymmärrä miten jollain on pokkaa pyytää tuollaisia tavaroita ilmaiseksi?? Ihmeellinen ajattelutapa. Ostakoon itse omansa, omanlaisensa tavarat ja vaatteet. Mun mielestä toi tuntuis pahalta jo siksi, esikoisen tavarat ja vaatteet olisi yhtäkkiä sukulaislapsen päällä. Outoa? Ei kaikkea pidä jakaa.

Eihän sisko ole pyytänyt mitään. Mies on tarjonnut ja siskolla ei ole osaa eikä arpaa asioihin.

Tunnearvo ei myöskään nosta myyntiarvoa.

Mistäs tiedät? Otsikossa kyllä lukee että "miehen sisko yrittää saada kaikki tarvikkeemme ilmaiseksi".

Eihän sisko ole pyytänyt mitään. Mies on tarjonnut ja siskolla ei ole osaa eikä arpaa asioihin.

Tunnearvo ei myöskään nosta myyntiarvoa.[/quote] Mistäs tiedät? Otsikossa kyllä lukee että "miehen sisko yrittää saada kaikki tarvikkeemme ilmaiseksi".[/quote]

Niin lukee otsikossa, mutta viesti on ristiriidassa. Ap ei ole myöskään vastannut viestiketjussa esitettyihin lukuisiin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies osti vaunut, mies lahjoitti ne sittemmin siskolleen ja minulle se oli OK. Miehen maksamat, miehen omistamat, mies sai tehdä, mitä halusi.

Vaikka mies olisi ostanutkin ne "omilla" rahoillaan niin siitä huolimatta hänen kuuluisi sopia vaimonsa kanssa myöhemmin että miten näiden kanssa menetellään.

Meillä olisi kans miehen sisko halumnut kaikki ilmaiseksi. Toisinsanoen minä kävin töissä tienaamassa rahat että saan ostettua lapselleni kaiken tarpeellisen, sisko sitten opiskelijana kärtti jo vissiin ennen rakenneultraa kuinka hänen lapsensahan saa kaikki meidän vauvalle tarpeettomat tavarat sitten kun syntyy. Sisko siis teki lapsen sillä mielin että kun mää nyt haluun sen vauvan, kyllä sossu maksaa mitä tarvitaan, ei tarvii töihin lähteä kun saa olla lapsenkanssa kotona seuraavat kolme vuotta ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Meillä kyllä oli suunnitelmissakin toinen jo valmiiksi, jonka vuoksi säästin kaikki vauvani tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä outoa, jos toisen pitäisi saada kaikki ilmaiseksi. Varsinkin jos uutena ostettuja ja käytetty paljon rahaa. Eri asia, jos olisi jotenkin vastavuoroista.

Mun mielestä perheen sisällä maksun pyytäminen, siis varsinkin käytetystä tavarasta (?!), on vähän kummallista, mutta mielipiteitä on erilaisia. Toisaalta meidän perheessä on aika vahvasti sellainen asenne, että koko perhe osallistuu lasten kasvattamiseen esim. hankintojen, lastenhoidon jne. suhteen vanhempien tukena ja koetaan, että tuoreilla vanhemmilla sitä rahaa menee muutenkin niin helkkaristi, että kiva jos voi jossain auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä outoa, jos toisen pitäisi saada kaikki ilmaiseksi. Varsinkin jos uutena ostettuja ja käytetty paljon rahaa. Eri asia, jos olisi jotenkin vastavuoroista.

Mun mielestä perheen sisällä maksun pyytäminen, siis varsinkin käytetystä tavarasta (?!), on vähän kummallista, mutta mielipiteitä on erilaisia. Toisaalta meidän perheessä on aika vahvasti sellainen asenne, että koko perhe osallistuu lasten kasvattamiseen esim. hankintojen, lastenhoidon jne. suhteen vanhempien tukena ja koetaan, että tuoreilla vanhemmilla sitä rahaa menee muutenkin niin helkkaristi, että kiva jos voi jossain auttaa. 

No tuollainen voisi minunkin suhtautumiseni olla jos joku muu ostelisi mullekin noita tavaroita. Eihän ne mulle silloin oikeastaan edes kuulu vaan totta kai sitten käytön jälkeen seuraavalle tarvitsijalle. Mutta kun on itse joutunut joka ainoan tavaran eteen tekemään töitä ja laskemaan rahoja, että mitähän nyt kannattaa ostaa ja mistä saisi edullisimmin, niin ei paljon huvita kyllä ilmaiseksi jaella niitä muille.

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi kans miehen sisko halumnut kaikki ilmaiseksi. Toisinsanoen minä kävin töissä tienaamassa rahat että saan ostettua lapselleni kaiken tarpeellisen, sisko sitten opiskelijana kärtti jo vissiin ennen rakenneultraa kuinka hänen lapsensahan saa kaikki meidän vauvalle tarpeettomat tavarat sitten kun syntyy. Sisko siis teki lapsen sillä mielin että kun mää nyt haluun sen vauvan, kyllä sossu maksaa mitä tarvitaan, ei tarvii töihin lähteä kun saa olla lapsenkanssa kotona seuraavat kolme vuotta ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Meillä kyllä oli suunnitelmissakin toinen jo valmiiksi, jonka vuoksi säästin kaikki vauvani tavarat.

Melko katkeran kuuloista tekstiä. Olisikohan jotain muutakin kaunaa taustalla?

Melkoisen traumat ihmisillä tuntuu olevan nimenomaan "miehen siskoja" kohtaan? Miksi ei omia siskoja? Mitähän Freud tähän sanoisi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies osti vaunut, mies lahjoitti ne sittemmin siskolleen ja minulle se oli OK. Miehen maksamat, miehen omistamat, mies sai tehdä, mitä halusi.

Mä taas en voisi edes kuvitella meille tällaista tilannetta. Meillä minä maksoin vaunut "omistani", sillä minun tilillä oli sillä hetkellä enemmän rahaa. En silti laittaisi niitä mihinkään pois kysymättä mieheltäni myös. Ne on meidän lapsia varten ostettu ja molemmilla on mielipide niiden tarpeellisuuteen jne. Ja ei olla miljonäärejä, eli jos toinen saa rahaa/ostaa jotain isoa, se kyllä näkyy meidän yhteisessä taloudessa.

Me päätämme yhdessä kaikista isommista hankinnoista/luopumisista. Vai pitäisikö vain laittaa toi miehen kirjahylly pois..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies osti vaunut, mies lahjoitti ne sittemmin siskolleen ja minulle se oli OK. Miehen maksamat, miehen omistamat, mies sai tehdä, mitä halusi.

Mä taas en voisi edes kuvitella meille tällaista tilannetta. Meillä minä maksoin vaunut "omistani", sillä minun tilillä oli sillä hetkellä enemmän rahaa. En silti laittaisi niitä mihinkään pois kysymättä mieheltäni myös. Ne on meidän lapsia varten ostettu ja molemmilla on mielipide niiden tarpeellisuuteen jne. Ja ei olla miljonäärejä, eli jos toinen saa rahaa/ostaa jotain isoa, se kyllä näkyy meidän yhteisessä taloudessa.

Me päätämme yhdessä kaikista isommista hankinnoista/luopumisista. Vai pitäisikö vain laittaa toi miehen kirjahylly pois..

Siis minun laittaa kirjahylly.. Korjaili taas sanoja..

Vaatteita itse antaisin ilmaiseksi. Lainaan toki voisin antaa, mutta jos itse vielä hankkisin lapsia haluaisin rattaat ym. Takaisin hyvässä kunnossa. Jos omaksi haluaisi niin sitten pyytäisin maksua.

Itse en kehtaisi ottaa ihan ilmaiseksi vaan. Antaisin kyllä edes vähän rahaa.

Ei kellekkään tarvitse antaa ilmaiseksi. En todellakaan kehtaisi ottaa vastaan edes sukulaiselta mitään ilmaiseksi, jos tarjoutuisi antamaa esim. Lasten vaatteita. Kyllä niistä jonkinlainen korvaus pitää antaa, ei tässä mitään hyväntekeväisyyttä olla tekemässä. En varmasti antaisi rattaita/kaukaloita ilmaiseksi edes sukulaiselle, uutena ne ostin ja ylin tonnin maksoivat.

Sano , että kirpputorihintaan myyt hänelle ,koska olit aikeissa ne myydä kuitenkin. Lainaamisesta senverran entä , jos tekevätkin peräään lapsia lisää etkä saa tavaroita enää myynti kuntoisena takaisin.

Ei mulla ainakaan ole varaa jaella tavaroita ilmaiseksi. Talous on tosi tiukalla. Vaikka niistä kalliista kamoista sais eteenpäin myydessä vain murto-osan rahoista takasin, on sekin raha tarpeen uusia hankintoja tehtäessä. Oli sitten kyseessä oma tai jonkun muun sisko, näin se nyt vaan on.

Koittakaa mammat nyt kerrankin tajuta, että jos perheen pää eli mies haluaa jalomielisyydessään antaa OSTAMANSA vaatteet siskolleen, niin siinä ei miniän sana mitään paina. Ahneita olette mutta onneksi oikeamielinen veli näkee materian ylitse ja auttaa sukuaan.

AP antaisi omalle siskolleen kyllä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun sisällä olen kyllä ihan vain antanut lastentarvikkeita ja vaatteita. 

Eli miehesi ajatus on ihan mielestäni oikea. Oma sisko kuitenkin kyseessä. 

Täysin samaa mieltä. Pienisieluista ja ahneen käytöstä. Kyllä me ainakin annettiin kälylle vauvan tarvikkeita ihan ilmaiseksi, en kehtaisi perheen jäseneltä pyytää rahaa. Tietenkin jos ap:lla on jotain kaunaa tätä siskoa kohtaan, asenne on ymmärrettävä.

Entä jos ap on alunperinkin valinnut vähän kalliimpaa sillä ajatuksella että ne saa myytyä? Halvemmallakin tuotteella olisi voinut pärjätä, varsinkin jos tietää joutuvansa maksamaan koko suvun vauvat.

Sitten mies voi maksaa ap:lle korvausta. En vaan itse kehtaisi pyytää perheen jäseneltä rahaa. Mutta tuo tietenkin riippuu perheestäkin. Meidän perheessä kyllä autetaan aina jos pystytään. Ja jos tarvitaan rahallista tukea, sitäkin saadaan. Mutta en kehtaisi ruveta myymään mitään perheen jäsenelle.

Et vissiin ole saanut sukusi ensimmäistä lasta. Sille suvun ensimmäiselle nimittäin ei saada mitään sukulaisten vanhoja ilmaiseksi vaan kaikki pitää hankkia ja ostaa itse. Nämä ekalle ostetut tavarat sitten tietysti kelpaavat lahjoituksina muille ja eteenpäin mutta mielestäni vähän kohtuutonta, että yksi pariskunta joutuisi ostamaan kaikille suvun muksuille tavarat ja pelit.

Olen saanut, lapsi on vanhin serkuista. Kun hän syntyi lahjoja tuli isovanhemmilta ja muilta enemmän kuin näille myöhemmin syntyneille. Mutta edelleen en perheen jäseneltä kehtaisi pyytää rahaa. Autamme kaikki tietenkin vastavuoroisesti toisiamme ja isovanhemmat tukevat kaikkia rahallisestikin. Ymmärrän kyllä että olemme etuoikeutettuja ja todella läheinen perhe.

No sitten on ihan eri asia. Jos ette ole itse tavaroita ostaneet alunperinkään, niin on vain kohtuullista että ne annetaan kiertoon muillekin sukulaisille.

Kyllä me ollaan itsekin hankittu tavaroita. Pointtini lähinnä oli että perheen kesken emme ole tottuneita myymään tavaroita. Jos jotain tarvitaan sitä pyydetään ja mahdollisuuksien mukaan annetaan. Ei ole mitään nollasummapeliä, jossa lasketaan että saadaan omamme takaisin. Ja vastoin jonkun aiemman kirjoittajan näkemystä, mieheni sisko ei ole minulle mikään kaukainen sukulainen, vaan läheinen perheen jäsen.