Olen yrittäjäperheestä, mutta en tippaakaan yrittäjähenkinen - muita?

Sama tilanne. Olen tullut allergiseksi työnteolle. Työ on ollut 90 % elämästä lapsuuden ajan. 

Kiva kuulla että on muitakin :)

Yrittäjyyttä hehkutetaan joka paikassa ja oletetaan, että yrittäjien lapsista tulee automaattisesti yrittäjiä

Not

Poikkeus vahvistaa säännön

Tunnen kuinka sisarukseni hieman halveksii minua, vaikka ei sitä ääneen kehtaakaan sanoa. Asun kunnan asunnossa, olen pienituloinen eikä minulla ole autoa. Olen tehnyt osa-aikatyötä eikä silti ole vapaa-ajan ongelmia, rahat riittävät tarpeelliseen. Ja juu, toinen vanhemmistamme on pitkän linjan yrittäjä ja on autot, talot ja kesämökit.

Sisaruksella hieno auto, oma talo ja arvostaa kovaa työntekoa, tekee töitä 6-7 päivää viikossa. Ite oon aina ollut enemmän sellainen että tykkään ns chillata...

Niin voidaan me sisaruksetkin olla erilaisia :D Toisaalta harmi kun ei ole oikein mitään yhteistä...

Olen poliittishenkisestä perheestä, mutta en ole yhtään poliittishenkinen.

Ei kaikista vasemmistoperheistäkään tule vasemmistolaishenkisiä lapsia, joten miksi kaikista yrittäjäperheissä kasvaneista tulisi yrittäjiä?

Yrittäjäperheestä minäkin, mutta valitsin myös toisen tien. En halunnut lapsilleni samanlaista työn värittämää elämää ilman lomia.

Kävi sitten niin, että aviomiehestäni tuli ajan myötä yrittäjä ja joudun taas elämään niin, että työ pyörittää elämää. Mies tekee pitkää päivää, kotitöihin osallistuminen sen mukaista ja lomaa rajallisesti. 

Pakko myöntää, että olisin kyllä todella yrittäjähenkinen, se on jotenkin verissä ja edelleen 5-kymppisenä tulee yhtenään liikeideoita. Mutta ne jäävät vaan ideoiksi, nautin 5 päivän työviikoista ja ansaituista lomista. 

Yrittäjäperheestä myös mutta yrittäminen on itsellä se viimeinen vaihtoehto. Vuosikymmenien ajan läheltä näin, mitä se elämä yrittäjänä on, töitä kuusi päivää viikossa, ei lomia. Silti, kiitos 90-luvun alun devalvaation, elämä ja yrittäminen oli yhtä selviytymistaistelua. Sellainen ei ole elämää, vei isän ennen aikaiseen hautaan ja itsestä on tullut täydellinen varman päälle pelaaja. Lapsena vanhempien yrittäjyys tarkoitti pitkiä iltoja keskenään, kun vanhemmat olivat töissä. Samaa en ole halunnut omille lapsilleni.

Tuskin on suurta vahinkoa. Pitäisi kieltää sellaisten yritysten perustaminen jossa yli puolet hallituksesta on lähipiiriä/sukulaisia ja ulkopuolista palkattua henkilöstöä yli viisi, vinouttaa toiminnan.

Olen yrittäjä ja en usko, että menen enää ikinä toisten leipiin. Yrittäjyys on ihan parasta ja näiden 15 vuoden aikana en ole mennyt töihin kertaakaan vastentahtoisesti. Pidän työstäni ja muodostin yritykseni harrastukseni ympärille, joten tekisin tätä melkein ilman palkkaakin, mutta tästä voi kyllä laskuttaa ihan kivasti. 

Teen lyhyehköjä päiviä, noin 5-7 h ja viikonloput pidän vapaana. Muutama tunti kuukaudessa menee tietenkin paperitöihin, esimerkiksi laskutukseen ja alv-kuittien kokoamiseen, mutta koska työpäivät ovat lyhyitä, niin saan tehdä ne rauhassa, kun perhe ei ole tullut töistä ja koulusta. 

Tänä vuonna olen pitänyt neljä viikkoa lomaa ja joulun aikaan tulee vielä hieman reilu viikko, joten eibtämä nyt pelkkää raatamista ole. :) 

Iltapäivälehdissähän kun on joku henkilökuvahaastattelujuttu, missä nainen, aina nainen, on voimaantunut ja joko muuttanut maakuoppaan tai tehnyt pornoelokuvan, nämä aina painottavat olevansa yrittäjäperheestä ja siksi haluavat tavoitella unelmiaan (eli maakuoppaa tai pornoa).

Vierailija wrote:

Yrittäjäperheestä myös mutta yrittäminen on itsellä se viimeinen vaihtoehto. Vuosikymmenien ajan läheltä näin, mitä se elämä yrittäjänä on, töitä kuusi päivää viikossa, ei lomia. Silti, kiitos 90-luvun alun devalvaation, elämä ja yrittäminen oli yhtä selviytymistaistelua. Sellainen ei ole elämää, vei isän ennen aikaiseen hautaan ja itsestä on tullut täydellinen varman päälle pelaaja. Lapsena vanhempien yrittäjyys tarkoitti pitkiä iltoja keskenään, kun vanhemmat olivat töissä. Samaa en ole halunnut omille lapsilleni.

Miten voi "pelata varman päälle" nykyaikana? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Yrittäjäperheestä myös mutta yrittäminen on itsellä se viimeinen vaihtoehto. Vuosikymmenien ajan läheltä näin, mitä se elämä yrittäjänä on, töitä kuusi päivää viikossa, ei lomia. Silti, kiitos 90-luvun alun devalvaation, elämä ja yrittäminen oli yhtä selviytymistaistelua. Sellainen ei ole elämää, vei isän ennen aikaiseen hautaan ja itsestä on tullut täydellinen varman päälle pelaaja. Lapsena vanhempien yrittäjyys tarkoitti pitkiä iltoja keskenään, kun vanhemmat olivat töissä. Samaa en ole halunnut omille lapsilleni.

Miten voi "pelata varman päälle" nykyaikana? 

Ei mitenkään, ellei sitten ole onnistunut syntymään rikkaaseen sukuun. 

Olen 90 luvun yrittäjien lapsi. En ala yrittäjäksi Suomessa minkäänlaisessa tilanteessa.

Vierailija wrote:

Iltapäivälehdissähän kun on joku henkilökuvahaastattelujuttu, missä nainen, aina nainen, on voimaantunut ja joko muuttanut maakuoppaan tai tehnyt pornoelokuvan, nämä aina painottavat olevansa yrittäjäperheestä ja siksi haluavat tavoitella unelmiaan (eli maakuoppaa tai pornoa).

Suomen journalisteista ja media yhtiöiden hallituksesta yli 80% on naisia. Suomi on naisten maa.