Kun mies "ei tiedä haluaako naimisiin"...??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onko teillä yhteinen omistus- vai vuokrakämppä? Haluaako mies ostaa talon kanssasi?

Miten talon ostaminen tähän liittyy?

Siten, että onko mies halukas siihen, että ap ottaa ison lainan hänen kanssaan, mutta ei halua sitoutua ap:hen. Eli yrittääkö mies vaikka noin hyötyä ap:sta. 

Me emme kumpikaan halua ottaa talolainaa eli siitä ei ainakaan voi olla kyse. ap.

liippis kirjoitti:

Mies ei halua naimisiin. Eroon suurin osa kuitenkin päätyy,avioliitto pilaa vain kaiken. Miksi ette nauttisi toisistanne niinkuin tähänkin asti :)? t;nainen

Miten se pilaa kaiken? Miksi pitää ajatella, että eroon tästä päädytään? Lopettaisin ite jo seurustelusuhteen, jos mielessä on vain, että eroon tässä tullaan päätymään. Ap:lla on oikeus haluta naimisiin, kuten miehellä on oikeus olla haluamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kaiken muuttava juttu se naimisiinmeno oikein on?

Voihan sen ajatella niinkin, että jos se avioliitto on merkityksetön eikä muuta mitään, niin miksi sitä ei voi tehdä ihan vain siksi kun toinen haluaa. Riittää että käy maistraatissa, ei tarvitse mitään juhliakaan järjestää. Yleensähän se on ongelma juuri siinä vaiheessa, kun toinen haluaa ja toinen ei, jälkimmäisellä on yleensä joku syy siihen mitä ei välttämättä halua kertoa ja vetoaa sitten siihen merkityksettömyyteen.

Koska takana voi olla periaatteellisuus. Ettei pidä avioliittoinstituutiosta tai vastustaa sitä.

Mutta en ole lukenut koko ketjua, niin en tiedä mitä ap:n mies on mieltä.

Vierailija kirjoitti:

liippis kirjoitti:

Mies ei halua naimisiin. Eroon suurin osa kuitenkin päätyy,avioliitto pilaa vain kaiken. Miksi ette nauttisi toisistanne niinkuin tähänkin asti :)? t;nainen

Miten se pilaa kaiken? Miksi pitää ajatella, että eroon tästä päädytään? Lopettaisin ite jo seurustelusuhteen, jos mielessä on vain, että eroon tässä tullaan päätymään. Ap:lla on oikeus haluta naimisiin, kuten miehellä on oikeus olla haluamatta. 

Ja en todellakaan ymmärrä sitä, että pitää mukautua sen haluamattoman mielipiteisiin. Naimisiinmeno ei kuitenkaan tapa ketään, joten mitä se MIES menettää siinä, että menee toisen mieliksi naimisiin vaikka ei ite pitäisi niin tärkeänä sitä? Ja siis, jossei kyseessä ole nyt totaalikieltäytyjä jo koko avioliittoinstitutioon, mutta sekin pitäisi tehdä jo heti alussa selväksi toiselle.

Minua on kosinut avopuoliso, jolle jouduin myös sanomaan, etten tiedä haluanko naimisiin... Se oli silloin ihan totta. Erosimme muista syistä ja tapasi nykyisen aviomieheni. Hänen kosiessaan en joutunut yhtään miettimään vaan tietenkin halusin hänen vaimokseen.

Laittaisin miehen vaihtoon ja hyvin nopeaan, jos olisin ap.

Mulla oli ainakin Helsingissä avopuoliso (silloin kun puoliso oli) nimetty lähiomaiseksi. Tosin en tätä ole koskaan muuttanut, joten saattaa olla sitä vieläkin, eli ei se ole syy mennä naimisiin. Jos joudun vihannekseksi, en välitä tekeekö jatkosta päätöksen puoliso vai joku muu kun en siitä kuitenkaan siinä tilassa mitään tajua. Itse en siis halua naimisiin ollenkaan- siihen edellinen suhdekin kaatui, koko konsepti ahdistaa. Mistä voin tietää, mitä haluan tulevaisuudessa? Ja kenen kanssa olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(

Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.

Miksi puhut kihlautumisesta. Sano nyt vaan suoraan, ettei tiedä, haluaako naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sinut saisi hiljaiseksi leikkikihloilla. Ehdota sitä miehellesi, joka ei osaa sanoa ei.

Minä käsitin tuon niin, että ap ei edes vaadi hetinyttälläpaikalla-naimisiin menoa, vaan sen, että mies voisi sanoa edes tulevaisuudessa menevänsä ap:n kanssa naimisiin. Eli voisi lupautua kosintaan, ilman että heti ollaan menossa maistraattiin. Aika huono fiilis siitä tulee, jos ei edes sen vertaa vuosien suhteen jälkeen halua.

Rumasti sanottu tuo leikkikihlat. Ihan kuin tämä suhde olisi vain minun leikkini?

Todellakin tulee huono fiilis kun mies ei suostu kosintaan. Mutta kellekkään muulle ei tietenkään tulisi... ap.

Mulle kyllä todellakin tulisi, ja ymmärrän sun mielipahan täysin. Onhan se todella inhottavaa, jos itse haluaisi virallistaa suhteen ja toinen on ihan "eri levelillä". Sulle mies on ajatuksissa "tuleva aviomies", ja sinä miehelle vain "tyttöystävä". Ne on kuitenkin ihan eri luokan asioita.

Samassa veneessä olen itsekin, puhuttu jo vuosia sitten että kumpikin periaatteellisesti haluaa naimisiin joskus, mutta mies ei vaan kosi. Ei sitä voi mitenkään muuten ymmärtää, kuin että ei vaan halua sitten mun kanssa naimisiin. Viiden vuoden suhteen jälkeen tässä vajaa 40v iässä sitä haluaisi olla kuitenkin muutakin kuin tyttöystävä - voi kuulostaa tyhmältä harmituksen aiheelta, mutta sellainenkin pikkujuttu että kun puhelimessa joutuu esim. jollekin sanomaan "minun pitää tarkistaa... tuota.. miesystävältä", niin se tuntuu pahalta. Kun ei voi sanoa "mieheltä". Ihan kuin olisin joku v***n teini jolla on vaan poikaystävä.

Minulle myös olisi tärkeää sanoa "mieheni" kuin "miesystävä" Tavallaan huojentavaa että en ole ainoa näitä asioita murehtiva :) ap.

Miksi ei voi sanoa "mieheltä?". Mieshän se on jo noin vakiintuneessa suhteessa vaikka ei sitä paperia olekaan. Mitä merkitystä? Avopuoliso tai aviopuoliso, mies kuin mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(

Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.

Miksi puhut kihlautumisesta. Sano nyt vaan suoraan, ettei tiedä, haluaako naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sinut saisi hiljaiseksi leikkikihloilla. Ehdota sitä miehellesi, joka ei osaa sanoa ei.

Minä käsitin tuon niin, että ap ei edes vaadi hetinyttälläpaikalla-naimisiin menoa, vaan sen, että mies voisi sanoa edes tulevaisuudessa menevänsä ap:n kanssa naimisiin. Eli voisi lupautua kosintaan, ilman että heti ollaan menossa maistraattiin. Aika huono fiilis siitä tulee, jos ei edes sen vertaa vuosien suhteen jälkeen halua.

Rumasti sanottu tuo leikkikihlat. Ihan kuin tämä suhde olisi vain minun leikkini?

Todellakin tulee huono fiilis kun mies ei suostu kosintaan. Mutta kellekkään muulle ei tietenkään tulisi... ap.

Mulle kyllä todellakin tulisi, ja ymmärrän sun mielipahan täysin. Onhan se todella inhottavaa, jos itse haluaisi virallistaa suhteen ja toinen on ihan "eri levelillä". Sulle mies on ajatuksissa "tuleva aviomies", ja sinä miehelle vain "tyttöystävä". Ne on kuitenkin ihan eri luokan asioita.

Samassa veneessä olen itsekin, puhuttu jo vuosia sitten että kumpikin periaatteellisesti haluaa naimisiin joskus, mutta mies ei vaan kosi. Ei sitä voi mitenkään muuten ymmärtää, kuin että ei vaan halua sitten mun kanssa naimisiin. Viiden vuoden suhteen jälkeen tässä vajaa 40v iässä sitä haluaisi olla kuitenkin muutakin kuin tyttöystävä - voi kuulostaa tyhmältä harmituksen aiheelta, mutta sellainenkin pikkujuttu että kun puhelimessa joutuu esim. jollekin sanomaan "minun pitää tarkistaa... tuota.. miesystävältä", niin se tuntuu pahalta. Kun ei voi sanoa "mieheltä". Ihan kuin olisin joku v***n teini jolla on vaan poikaystävä.

Minulle myös olisi tärkeää sanoa "mieheni" kuin "miesystävä" Tavallaan huojentavaa että en ole ainoa näitä asioita murehtiva :) ap.

Miksi ei voi sanoa "mieheltä?". Mieshän se on jo noin vakiintuneessa suhteessa vaikka ei sitä paperia olekaan. Mitä merkitystä? Avopuoliso tai aviopuoliso, mies kuin mies.

No ei minun mielestä. Mies ja vaimo ollaan sitten kun on naimisissa, ei sitä ennen. En halua käyttää "mies" sanaa avopuolisosta, koska olisi todella noloa ja surullista selittää että ei me naimisissa olla, jos joku mies-nimityksen takia niin luulisi. Itku varmasti tulisi.

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa melkein 7 vuotta ja haluan pysyä yhdessä tulevaisuudessakin. Meillä menee hyvin ja joka päivä kerromme toisillemme, kuinka rakas toinen on (yms ällösöpöyksiä).

En halua naimisiin nyt, vaan ehkä sitten joskus. En tietenkään tarkoita sillä sitä, että haluaisin erota. En vain koe häitä ajankohtaiseksi, kun ikää meillä molemmilla on alle 30.

Naimisiinmeno on valtava askel. Aviosuhteessa riittää, että siinä haluaa olla juuri nyt. Avioliitossa päätetään, että tässä halutaan olla aina. Kuka voi tietää, mitä haluaa 30 vuoden päästä? Tai edes 10 vuoden. Miksi se pitää päättää, jos ei ole pakko? Tätä voi olla hankala sanoa puolisolle vaikkei siinä ole mitään henkilökohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(

Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.

Miksi puhut kihlautumisesta. Sano nyt vaan suoraan, ettei tiedä, haluaako naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sinut saisi hiljaiseksi leikkikihloilla. Ehdota sitä miehellesi, joka ei osaa sanoa ei.

Minä käsitin tuon niin, että ap ei edes vaadi hetinyttälläpaikalla-naimisiin menoa, vaan sen, että mies voisi sanoa edes tulevaisuudessa menevänsä ap:n kanssa naimisiin. Eli voisi lupautua kosintaan, ilman että heti ollaan menossa maistraattiin. Aika huono fiilis siitä tulee, jos ei edes sen vertaa vuosien suhteen jälkeen halua.

Rumasti sanottu tuo leikkikihlat. Ihan kuin tämä suhde olisi vain minun leikkini?

Todellakin tulee huono fiilis kun mies ei suostu kosintaan. Mutta kellekkään muulle ei tietenkään tulisi... ap.

Mulle kyllä todellakin tulisi, ja ymmärrän sun mielipahan täysin. Onhan se todella inhottavaa, jos itse haluaisi virallistaa suhteen ja toinen on ihan "eri levelillä". Sulle mies on ajatuksissa "tuleva aviomies", ja sinä miehelle vain "tyttöystävä". Ne on kuitenkin ihan eri luokan asioita.

Samassa veneessä olen itsekin, puhuttu jo vuosia sitten että kumpikin periaatteellisesti haluaa naimisiin joskus, mutta mies ei vaan kosi. Ei sitä voi mitenkään muuten ymmärtää, kuin että ei vaan halua sitten mun kanssa naimisiin. Viiden vuoden suhteen jälkeen tässä vajaa 40v iässä sitä haluaisi olla kuitenkin muutakin kuin tyttöystävä - voi kuulostaa tyhmältä harmituksen aiheelta, mutta sellainenkin pikkujuttu että kun puhelimessa joutuu esim. jollekin sanomaan "minun pitää tarkistaa... tuota.. miesystävältä", niin se tuntuu pahalta. Kun ei voi sanoa "mieheltä". Ihan kuin olisin joku v***n teini jolla on vaan poikaystävä.

Minulle myös olisi tärkeää sanoa "mieheni" kuin "miesystävä" Tavallaan huojentavaa että en ole ainoa näitä asioita murehtiva :) ap.

Miksi ei voi sanoa "mieheltä?". Mieshän se on jo noin vakiintuneessa suhteessa vaikka ei sitä paperia olekaan. Mitä merkitystä? Avopuoliso tai aviopuoliso, mies kuin mies.

No ei minun mielestä. Mies ja vaimo ollaan sitten kun on naimisissa, ei sitä ennen. En halua käyttää "mies" sanaa avopuolisosta, koska olisi todella noloa ja surullista selittää että ei me naimisissa olla, jos joku mies-nimityksen takia niin luulisi. Itku varmasti tulisi.

Eihän me nyt eletä enää 50 luvulla! Ei ketään kiinnosta, onko joku pari virallisesti naimississa vai ei. Se ei merkitse ulkopuolisille yhtään mitään, se on parin kahdenkeskeinen sopimus joka ei periaatteessa edes kuulu muille. Että kuinka virallinen se mies-titteli on. Jos sua se itseäsi henkilökohtaisesti surettaa niin ok, mutta älä oikeasti luule, että se on kenellekään ulkopuolisille mikään juttu - ellei se ulkopuolinen sitten ole täysi ääliö jonka tehtävä on tuomita muita pareja ja heidän henkilökohtaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno on valtava askel. Aviosuhteessa riittää, että siinä haluaa olla juuri nyt. Avioliitossa päätetään, että tässä halutaan olla aina. Kuka voi tietää, mitä haluaa 30 vuoden päästä? Tai edes 10 vuoden. Miksi se pitää päättää, jos ei ole pakko? Tätä voi olla hankala sanoa puolisolle vaikkei siinä ole mitään henkilökohtaista.

Sen takia, että jos se toinen puolisko haluaa tulevaisuuden, jossa ollaan hänen rinnallaan aina. En minä halua suunnitella tulevaisuutta ihmisen kanssa, joka ei ole varma haluaako olla kanssani vai ei, joten miksi edes seurustelisin sellaisen kanssa. 

Jos haluat elää tuuliviirinä, niin elä sitten sinkkuna tai parisuhteessa ja kummallakin oma asuntonsa. Niin ja älä tee lapsia, koska nekin pysyvät rinnalla koko loppuikäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(

Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.

Miksi puhut kihlautumisesta. Sano nyt vaan suoraan, ettei tiedä, haluaako naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sinut saisi hiljaiseksi leikkikihloilla. Ehdota sitä miehellesi, joka ei osaa sanoa ei.

Minä käsitin tuon niin, että ap ei edes vaadi hetinyttälläpaikalla-naimisiin menoa, vaan sen, että mies voisi sanoa edes tulevaisuudessa menevänsä ap:n kanssa naimisiin. Eli voisi lupautua kosintaan, ilman että heti ollaan menossa maistraattiin. Aika huono fiilis siitä tulee, jos ei edes sen vertaa vuosien suhteen jälkeen halua.

Rumasti sanottu tuo leikkikihlat. Ihan kuin tämä suhde olisi vain minun leikkini?

Todellakin tulee huono fiilis kun mies ei suostu kosintaan. Mutta kellekkään muulle ei tietenkään tulisi... ap.

Mulle kyllä todellakin tulisi, ja ymmärrän sun mielipahan täysin. Onhan se todella inhottavaa, jos itse haluaisi virallistaa suhteen ja toinen on ihan "eri levelillä". Sulle mies on ajatuksissa "tuleva aviomies", ja sinä miehelle vain "tyttöystävä". Ne on kuitenkin ihan eri luokan asioita.

Samassa veneessä olen itsekin, puhuttu jo vuosia sitten että kumpikin periaatteellisesti haluaa naimisiin joskus, mutta mies ei vaan kosi. Ei sitä voi mitenkään muuten ymmärtää, kuin että ei vaan halua sitten mun kanssa naimisiin. Viiden vuoden suhteen jälkeen tässä vajaa 40v iässä sitä haluaisi olla kuitenkin muutakin kuin tyttöystävä - voi kuulostaa tyhmältä harmituksen aiheelta, mutta sellainenkin pikkujuttu että kun puhelimessa joutuu esim. jollekin sanomaan "minun pitää tarkistaa... tuota.. miesystävältä", niin se tuntuu pahalta. Kun ei voi sanoa "mieheltä". Ihan kuin olisin joku v***n teini jolla on vaan poikaystävä.

Minulle myös olisi tärkeää sanoa "mieheni" kuin "miesystävä" Tavallaan huojentavaa että en ole ainoa näitä asioita murehtiva :) ap.

Miksi ei voi sanoa "mieheltä?". Mieshän se on jo noin vakiintuneessa suhteessa vaikka ei sitä paperia olekaan. Mitä merkitystä? Avopuoliso tai aviopuoliso, mies kuin mies.

No ei minun mielestä. Mies ja vaimo ollaan sitten kun on naimisissa, ei sitä ennen. En halua käyttää "mies" sanaa avopuolisosta, koska olisi todella noloa ja surullista selittää että ei me naimisissa olla, jos joku mies-nimityksen takia niin luulisi. Itku varmasti tulisi.

Eihän me nyt eletä enää 50 luvulla! Ei ketään kiinnosta, onko joku pari virallisesti naimississa vai ei. Se ei merkitse ulkopuolisille yhtään mitään, se on parin kahdenkeskeinen sopimus joka ei periaatteessa edes kuulu muille. Että kuinka virallinen se mies-titteli on. Jos sua se itseäsi henkilökohtaisesti surettaa niin ok, mutta älä oikeasti luule, että se on kenellekään ulkopuolisille mikään juttu - ellei se ulkopuolinen sitten ole täysi ääliö jonka tehtävä on tuomita muita pareja ja heidän henkilökohtaisia asioita.

Itsestänihän tässä tottakai puhunkin. En halua vajaa 40vuotiaana enää olla vain tyttöystävä, enkä halua että puoliso on vain poikaystävä. Naurettavaa se on tässä iässä, eikä asia korjaannu sillä, että alkaa valheellisesti käyttää vääriä nimityksiä.

Ja kyllä meiltä muutes on tosi monesti kysytty ollaanko naimisissa. En välitä muiden mielipiteistä, mutta välitän siitä miltä minusta tuntuu, kun joudun vastaamaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno on valtava askel. Aviosuhteessa riittää, että siinä haluaa olla juuri nyt. Avioliitossa päätetään, että tässä halutaan olla aina. Kuka voi tietää, mitä haluaa 30 vuoden päästä? Tai edes 10 vuoden. Miksi se pitää päättää, jos ei ole pakko? Tätä voi olla hankala sanoa puolisolle vaikkei siinä ole mitään henkilökohtaista.

Sen takia, että jos se toinen puolisko haluaa tulevaisuuden, jossa ollaan hänen rinnallaan aina. En minä halua suunnitella tulevaisuutta ihmisen kanssa, joka ei ole varma haluaako olla kanssani vai ei, joten miksi edes seurustelisin sellaisen kanssa. 

Jos haluat elää tuuliviirinä, niin elä sitten sinkkuna tai parisuhteessa ja kummallakin oma asuntonsa. Niin ja älä tee lapsia, koska nekin pysyvät rinnalla koko loppuikäsi.

Niin ja ei kannata ostaa asuntoakaan, siinäkin joutuu asumaan 2v vähintään sen toisen kanssa, ennen kun pystyy laittamaan myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin fyysisesti pahoin tämän asian takia :( :( :(

Meillä menee muuten hyvin. Lapsetkin tulevat toimeen todella hienosti. Kaikki on ns. hyvin ellei nyt lasketa sitä että mies ei tiedä haluaako kihlautua kanssani. ap.

Miksi puhut kihlautumisesta. Sano nyt vaan suoraan, ettei tiedä, haluaako naimisiin. Vaikuttaa siltä, että sinut saisi hiljaiseksi leikkikihloilla. Ehdota sitä miehellesi, joka ei osaa sanoa ei.

Minä käsitin tuon niin, että ap ei edes vaadi hetinyttälläpaikalla-naimisiin menoa, vaan sen, että mies voisi sanoa edes tulevaisuudessa menevänsä ap:n kanssa naimisiin. Eli voisi lupautua kosintaan, ilman että heti ollaan menossa maistraattiin. Aika huono fiilis siitä tulee, jos ei edes sen vertaa vuosien suhteen jälkeen halua.

Rumasti sanottu tuo leikkikihlat. Ihan kuin tämä suhde olisi vain minun leikkini?

Todellakin tulee huono fiilis kun mies ei suostu kosintaan. Mutta kellekkään muulle ei tietenkään tulisi... ap.

Mulle kyllä todellakin tulisi, ja ymmärrän sun mielipahan täysin. Onhan se todella inhottavaa, jos itse haluaisi virallistaa suhteen ja toinen on ihan "eri levelillä". Sulle mies on ajatuksissa "tuleva aviomies", ja sinä miehelle vain "tyttöystävä". Ne on kuitenkin ihan eri luokan asioita.

Samassa veneessä olen itsekin, puhuttu jo vuosia sitten että kumpikin periaatteellisesti haluaa naimisiin joskus, mutta mies ei vaan kosi. Ei sitä voi mitenkään muuten ymmärtää, kuin että ei vaan halua sitten mun kanssa naimisiin. Viiden vuoden suhteen jälkeen tässä vajaa 40v iässä sitä haluaisi olla kuitenkin muutakin kuin tyttöystävä - voi kuulostaa tyhmältä harmituksen aiheelta, mutta sellainenkin pikkujuttu että kun puhelimessa joutuu esim. jollekin sanomaan "minun pitää tarkistaa... tuota.. miesystävältä", niin se tuntuu pahalta. Kun ei voi sanoa "mieheltä". Ihan kuin olisin joku v***n teini jolla on vaan poikaystävä.

Minulle myös olisi tärkeää sanoa "mieheni" kuin "miesystävä" Tavallaan huojentavaa että en ole ainoa näitä asioita murehtiva :) ap.

Miksi ei voi sanoa "mieheltä?". Mieshän se on jo noin vakiintuneessa suhteessa vaikka ei sitä paperia olekaan. Mitä merkitystä? Avopuoliso tai aviopuoliso, mies kuin mies.

No ei minun mielestä. Mies ja vaimo ollaan sitten kun on naimisissa, ei sitä ennen. En halua käyttää "mies" sanaa avopuolisosta, koska olisi todella noloa ja surullista selittää että ei me naimisissa olla, jos joku mies-nimityksen takia niin luulisi. Itku varmasti tulisi.

Eihän me nyt eletä enää 50 luvulla! Ei ketään kiinnosta, onko joku pari virallisesti naimississa vai ei. Se ei merkitse ulkopuolisille yhtään mitään, se on parin kahdenkeskeinen sopimus joka ei periaatteessa edes kuulu muille. Että kuinka virallinen se mies-titteli on. Jos sua se itseäsi henkilökohtaisesti surettaa niin ok, mutta älä oikeasti luule, että se on kenellekään ulkopuolisille mikään juttu - ellei se ulkopuolinen sitten ole täysi ääliö jonka tehtävä on tuomita muita pareja ja heidän henkilökohtaisia asioita.

voiko mies kutsua naistaan vaimoksi jos ei ole avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin miehelleni, että pitää mennä naimisiin tai erotaan. Hän olisi ehkä halunnut mennä "sitten joskus", mutta en halunnut hukata aikaa odottamiseen. Mentiin sitten jesällä ja hän on ollut tyytyväinen. Osa miehistä ei halua luopua kuvitellusta vapaudestaan, kun saavat jo kaiken avoliitossa ilman sitoutumista. Miksi ostaa lehmä jos saa maidon ilmaiseksi jne.

Vuosien odottelu on myös tyhmä perustelu, kenen parisuhde muka muuttuu ajan kuluessa jännemmäksi ja kiihkeämmäksi? Pikemminkin päinvastoin. Mitä kauemmin odottaa ja rakastumisen tunne muuttuu arjeksi, sitä enemmän alkaa epäillä, että olisiko jossain joku vielä parempi.

Mä en ymmärrä ollenkaan. Miten se naimisiinmeno estää ajattelemasta että jossain voi olla joku parempi?

Olen viettänyt aikaa miehen kanssa, joka sanoi, ettei halua seurustella, ainakaan vielä. Tässä on nyt melkein puolitoistavuotta vaan juteltu. Sanoi, että ehkä sitten vuosien päästä voitaisiin seurustella.

Eiköhän tämä tarkoita, ettei halua seurustella ollenkaan. 

Eiköhän apn mieskin tarkoita, ettei halua naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno on valtava askel. Aviosuhteessa riittää, että siinä haluaa olla juuri nyt. Avioliitossa päätetään, että tässä halutaan olla aina. Kuka voi tietää, mitä haluaa 30 vuoden päästä? Tai edes 10 vuoden. Miksi se pitää päättää, jos ei ole pakko? Tätä voi olla hankala sanoa puolisolle vaikkei siinä ole mitään henkilökohtaista.

Sen takia, että jos se toinen puolisko haluaa tulevaisuuden, jossa ollaan hänen rinnallaan aina. En minä halua suunnitella tulevaisuutta ihmisen kanssa, joka ei ole varma haluaako olla kanssani vai ei, joten miksi edes seurustelisin sellaisen kanssa. 

Jos haluat elää tuuliviirinä, niin elä sitten sinkkuna tai parisuhteessa ja kummallakin oma asuntonsa. Niin ja älä tee lapsia, koska nekin pysyvät rinnalla koko loppuikäsi.

Niin ja ei kannata ostaa asuntoakaan, siinäkin joutuu asumaan 2v vähintään sen toisen kanssa, ennen kun pystyy laittamaan myyntiin.

Ette kai te ole tosissanne? :D 

Mitä tuuliviirinä olemista se on, että seurustelee? Eihän AP:nkaan mies halua nyt päättää, että haluaako olla AP:n kanssa tulevaisuudessakin. se on ihan normaalia. Mistä sitä voi tietää, mitä todella haluaa elämältää vaikka 20 vuoden päästä ja haluaako olla juuri tämän ihmisen kanssa? ei mistään. Joten en mene naimisiin. Seurustelen tällä hetkellä ja kyllä, olen VARMA että haluan nyt hänen kanssaan seurustella. Mutta en tiedä haluanko seurustella hänen kanssaan vaikka 10 vuoden päästä. En edes tiedä, missä maassa asun silloin tai miten muuten elämä menee. Siinä ei todellakaan ole mitään pahaa eikä liity millään tavoin siihen, asummeko yhdessä vai ei. Saahan se toinen sitä haluta, että olen siinä ikuisesti, mutta itse En halua enkä tiedä, Sama kuin AP:n miehellä. 

Lapsi on sitäpaitsi eri asia kuin parisuhde ja lapsi ei ole ikuisesti siinä rinnalla vaan aikuistuu kyllä ja irtoaa äidistää. ja asunnonkin kyllä saa laittaa myyntiin vaikka viikon ostopäivästä, ei siinä mitään kieltoa ole. 

Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset erilaisuutta! Ei se avioliitto ole kaikkia varten. Ei parisuhde ole kaikille mikään arvo elämässä muutenkaan - eikä avioliitto. Itse en pidä avioliittoa millään tavoin tärkeänä tai kiinnostavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin miehelleni, että pitää mennä naimisiin tai erotaan. Hän olisi ehkä halunnut mennä "sitten joskus", mutta en halunnut hukata aikaa odottamiseen. Mentiin sitten jesällä ja hän on ollut tyytyväinen. Osa miehistä ei halua luopua kuvitellusta vapaudestaan, kun saavat jo kaiken avoliitossa ilman sitoutumista. Miksi ostaa lehmä jos saa maidon ilmaiseksi jne.

Vuosien odottelu on myös tyhmä perustelu, kenen parisuhde muka muuttuu ajan kuluessa jännemmäksi ja kiihkeämmäksi? Pikemminkin päinvastoin. Mitä kauemmin odottaa ja rakastumisen tunne muuttuu arjeksi, sitä enemmän alkaa epäillä, että olisiko jossain joku vielä parempi.

Mä en ymmärrä ollenkaan. Miten se naimisiinmeno estää ajattelemasta että jossain voi olla joku parempi?

No ei kyllä yhtään mitenkään. Eikä seksiä muiden kanssa eikä mitään muutakaan. Siksi niin moni liitto päättyykin eroon. 

Haluaa naimisiin mutta ei sinun kanssasi